TT 2021:26

Valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen 53 §:n 2 momentin mukaan jos virkamies on valtion virkamieslain 40 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla pidätetty virantoimituksesta rikossyytteen tai sen edellyttämien tutkimusten ajaksi, häneltä pidätetään puolet palkkauksesta. Jollei virkamiestä tuomita rangaistukseen siitä teosta, jonka johdosta hänet oli virantoimituksesta pidätetty, hänelle maksetaan lisäksi palkkauksesta pidätetty määrä.

A oli Rajavartiolaitoksen palveluksessa. Poliisin tekemän rikosilmoituksen mukaan A:n epäiltiin syyllistyneen törkeään metsästysrikokseen ja metsästysrikkomukseen. Edellä mainitun lainkohdan nojalla rajavartioston komentaja pidätti A:n virantoimituksesta toistaiseksi. Virantoimituksesta pidättämisen syynä oli epäily A:n syyllistymisestä törkeään metsästysrikokseen. Käräjäoikeus hylkäsi törkeää metsästysrikosta koskeneen syytteen ja tuomitsi A:n metsästysrikkomuksesta sakkorangaistukseen. Käräjäoikeuden tuomion antamisen jälkeen Rajavartiolaitos päätti A:n virantoimituksesta pidättämisen.

Työtuomioistuin katsoi, että A oli tuomittu rangaistukseen muusta teosta kuin siitä, jonka vuoksi hänet oli pidätetty virantoimituksesta. A:lle tuli siten maksaa häneltä virantoimituksesta pidättämisen ajalta palkkauksesta pidätetty määrä.

KANTAJA

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry

VASTAAJA

Valtiovarainministeriö

ASIA

Palkkaus

ASIAN KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 8.2.2021

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Valtion yleinen virka- ja työehtosopimus 2014—2017 on sisältänyt muun ohella seuraavat määräykset:

53 § Virkamiehen palkkaus virantoimituksesta pidättämistilanteissa

---

Jos virkamies on valtion virkamieslain 40 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla pidätetty virantoimituksesta rikossyytteen tai sen edellyttämien tutkimusten ajaksi, häneltä pidätetään puolet palkkauksesta. Jollei virkamiestä tuomita rangaistukseen siitä teosta, jonka johdosta hänet oli virantoimituksesta pidätetty, hänelle maksetaan lisäksi palkkauksesta pidätetty määrä.

---

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN RIIDATON TAUSTA

A on ollut Rajavartiolaitoksen palveluksessa tehtävänimikkeenään vanhempi koiraohjaaja. Hänen tehtäviinsä on kuulunut muun muassa rajavalvonta suunnitelmien ja käskyjen mukaan sekä partiojohtajan tehtävät suunnitelmien ja käskyjen mukaisissa partioissa. Työjärjestyksen mukaisten tehtävien suorittamisessa A on käyttänyt rajavartiomiehelle säädettyjä toimivaltuuksia. Tehtäviin on kuulunut myös metsästystä koskevien säännösten ja määräysten noudattamisen valvonta toimialueella.

A:n oli poliisin tekemän rikosilmoituksen mukaan epäilty syyllistyneen törkeään metsästysrikokseen 25.1.2016 käyttämällä kahden muun henkilön ohella sudenmetsästyksessä moottoriajoneuvoa. Tutkinnan perusteella epäiltiin, että susi oli ammuttu liikkuvasta ajoneuvosta.

Rikosepäilyn johdosta Kainuun rajavartioston komentaja pidätti 18.2.2016 tekemällään päätöksellä A:n virantoimituksesta valtion virkamieslain 40 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla toistaiseksi. Virantoimituksesta pidättämisen syynä oli epäily A:n syyllistymisestä törkeään metsästysrikokseen. Tämän epäilyn johdosta työnantajalla oli peruste pidättää A virantoimituksesta. Rajavartiolaitos pidätti puolet A:n palkasta ajalta, jonka hän oli virantoimituksesta pidätettynä.

A:ta epäiltiin esitutkinnassa ja häntä syytettiin käräjäoikeudessa kahdesta eri teosta: suden metsästykseen liittyvästä törkeästä metsästysrikoksesta ja sen lisäksi metsästysrikkomuksesta, koska hänen epäiltiin kuljettaneen asetta ajoneuvossa maastoksi luokitellulla jääpeitteisellä vesialueella.

Kainuun käräjäoikeus hylkäsi 17.6.2016 antamallaan tuomiolla törkeää metsästysrikosta koskeneen syytteen näyttämättömänä. A:n katsottiin kuitenkin syyllistyneen metsästysrikkomukseen kuljettamalla autossaan asetta jääpeitteisellä vesialueella. A tuomittiin metsästysrikkomuksesta sakkorangaistukseen. Käräjäoikeuden tuomio on lainvoimainen.

Rajavartiolaitos päätti A:n virantoimituksesta pidättämisen 22.6.2016 annetulla päätöksellä 19.6.2016 lukien. A oli siten pidätettynä virantoimituksesta 19.2.-18.6.2016 välisen ajan. Rajavartiolaitos ei ole maksanut A:lle häneltä edellä mainitulta ajalta pidätettyä palkan osaa.

KANNE

Vaatimukset

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen 53 §:n oikeaksi tulkinnaksi, että rajavartija A:lle tulee maksaa häneltä virantoimituksesta pidättämisen ajalta 19.2.-18.6.2016 palkkauksesta pidätetty määrä,

- tuomitsee valtiovarainministeriön valtion virkaehtosopimuslain 19 §:n 1 momentin perusteella hyvityssakkoon ja

- velvoittaa valtiovarainministeriön korvaamaan Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n oikeudenkäyntikulut 4.900 eurolla korkoineen tai toissijaisesti velvoittaa asianosaiset pitämään oikeudenkäyntikulunsa asiassa vahinkonaan.

Perusteet

Sopimusmääräyksen oikea tulkinta

A oli virantoimituksesta pidättämistä koskevan päätöksen mukaan pidätetty virantoimituksesta nimenomaan törkeää metsästysrikosta koskevan rikostutkinnan ja rikossyytteen takia. Tuota rikosta koskeva syyte on lainvoimaisella tuomiolla hylätty. Valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen yksiselitteisen sanamuodon mukaisesti A:lle oli maksettava häneltä pidätetty palkka.

Työnantajalla oli ollut virantoimituksesta pidättämisestä koskevaa päätöstä tehdessään tiedossa, että A:ta epäiltiin myös metsästysrikkomuksesta. Siitä huolimatta päätöksessä on vedottu vain törkeään metsästysrikokseen.

Syytteessä oli ollut kaksi toisistaan täysin poikkeavaa teonkuvausta. Kysymys oli siis ollut selvästi kahdesta eri teosta ja kahdesta rikostunnusmerkistöstä, joista vain toisen on katsottu A:n kohdalla täyttyneen. Kysymys ei siten ollut saman teon rikosoikeudellisen arvioinnin muuttumisesta vaan siitä, että A oli tuomittu kokonaan toisesta teosta kuin minkä perusteella hänet oli pidätetty virantoimituksesta.

Viran ulkopuolella tehdyllä vähäisellä rikoksella ei yleensä ollut vaikutusta viranhoidon edellytyksiin, eikä sellaista vähäistä rikkomusta koskeva rikosepäily oikeuttanut virantoimituksesta pidättämiseen. A ei ole saanut rangaistusta sellaisesta teosta, joka olisi ylipäätään oikeuttanut virantoimituksesta pidättämiseen esitutkintavaiheessa. Siten palkkauksen pidättämisellekään ei olisi alun alkaenkaan ollut perusteita, jos esitutkinta olisi koskenut vain metsästysrikkomusta.

Päätöksessä virantoimituksesta pidättämisen lopettamiseksi 22.6.2016 on todettu, että koska A oli tuomittu pelkästä rikkomuksesta, virantoimituksesta pidättämisen jatkamiselle ei ollut perustetta. Myös tästä oli pääteltävissä, että pelkkä epäily metsästysrikkomuksesta ei olisi riittänyt virantoimituksesta pidättämiseen.

Teko, johon A:n katsottiin syyllistyneen, ei tätä nykyä ole enää rangaistava. Metsästyslakia on muutettu siten, että asetta saa kuljettaa ajoneuvossa jääpeitteisellä vesialueella.

Virkaehtosopimuksen rikkominen

Viimeistään saatuaan tiedon käräjäoikeuden lainvoimaisesta tuomiosta työnantaja oli tullut tietoiseksi siitä, että A:ta ei ollut tuomittu siitä teosta, jota koskevan epäilyn vuoksi hänet oli pidätetty virantoimituksesta. Valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen 53 §:n 2 momentin toisen virkkeen yksiselitteisen sanamuodon mukaan työnantajan tuli maksaa A:lle häneltä palkasta pidätetty määrä kyseiseltä ajalta. Sopimuksen selkeän sanamuodon vastaiselle tulkinnalle ei ollut mitään perusteita. Työnantaja oli siten rikkonut virkaehtosopimuksen määräystä tieten tai sen olisi ainakin perustellusti pitänyt tietää rikkovansa määräystä.

Oikeudenkäyntikulut

Kantajalla on joka tapauksessa ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin asiassa. Mikäli kanne hylätään, asianosaiset tulee määrätä pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

VASTAUS

Vaatimukset

Valtiovarainministeriö on vaatinut, että Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n kanne hylätään ja Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry velvoitetaan korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut 2.550 eurolla korkoineen.

Perusteet

Sopimusmääräyksen oikea tulkinta

A:lle oli maksettu palkka 19.2-18.6.2016 väliseltä ajalta valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen 53 §:n mukaisesti. A:lla ei ollut virka- ja työehtosopimuksen perusteella oikeutta saada pidätettyä puolta palkkaansa takaisin virantoimituksesta pidättämisen ajalta.

A:n virantoimituksesta pidättämisen syynä oli ollut epäily syyllistymisestä törkeään metsästysrikokseen. Virantoimituksesta pidättäminen oli tapahtunut valtion virkamieslain 40 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla. Sen nojalla virkamies voidaan pidättää virantoimituksesta rikossyytteen ja sen edellyttämien tutkimusten ajaksi, jos näillä voi olla vaikutusta virkamiehen edellytyksiin hoitaa tehtäväänsä.

Virkamiehen virantoimituksesta pidättämistä käytettiin julkisen intressin toteuttamiseksi. Virantoimituksesta pidättämisellä voitiin myös estää niitä haittoja, joita saattaisi aiheutua virkamiehen keskeytyksettömästä virkatehtävien hoitamisesta. Tällaisia haittoja voisivat olla esimerkiksi selvitettävänä olevien tosiseikkojen sotkeminen, virkavelvollisuuksien vastaisen toiminnan jatkuminen ja myös viranomaistoiminnan julkisen luotettavuuden vaarantuminen.

Valtion virkamieslain 14 §:n 2 momentin mukaan virkamiehen on käyttäydyttävä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Tämän säännöksen on katsottu ulottuvan muun muassa poliisi- ja rajavartiomiesten osalta myös vapaa-aikaan.

Rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 20 §:n mukaan rajavartiomiehen on virassa ja yksityiselämässään käyttäydyttävä siten, ettei hän menettele tavalla, joka on omiaan vaarantamaan luottamusta rajavartiolaitokselle kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Rajavartiomiehen käyttäytymisen asianmukaisuutta arvioitaessa on otettava huomioon hänen asemansa ja tehtävänsä rajavartiolaitoksessa. Mainittua säännöstä koskevissa esitöissä sopimattomana käyttäytymisenä on pidetty esimerkiksi rajavartiomiehen syyllistymistä rangaistavaksi säädettyyn tekoon. Esitöissä on mainittu muun muassa metsästysrikokset esimerkkinä sellaisista rikoksista, joihin syyllistymistä pidetään rajavartiomiehelle sopimattomana, koska tämä samalla menettää uskottavuutensa valvoa kyseisten säännösten rikkomista. A:n epäiltiin tehneen metsästysrikos omalla viranhoitoalueellaan.

Mikäli A olisi katsonut, ettei työnantajalla olisi ollut perusteita pidättää häntä virantoimituksesta, A olisi voinut hakea kyseiseen päätökseen muutosta Pohjois-Suomen hallinto-oikeudelta.

A tuomittiin rangaistukseen siitä teosta, jonka johdosta hänet oli virantoimituksesta pidätetty. Siten A:lla ei ollut valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukaan oikeutta saada pidätettyä puolta palkkaansa takaisin. Sama teko ei edellytä, että henkilö tuomitaan siitä rikoksesta, josta hän on ollut syytteessä, vaan valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen 53 §:ssä tarkoitettu sama teko on kyseessä, vaikka niin sanottu rikosnimike olisi muuttunut. Teon rikosoikeudellisen arvioinnin muuttuminen asian käsittelyn aikana ei siten johda pidätetyn palkan palauttamiseen. Teon samuus arvioidaan tekoajankohdan ja teon kuvaukseen kuuluvien tosiseikkojen perusteella, eikä asia ole ratkaistavissa pelkästään rikosnimikkeitä vertailemalla.

Vastaajan edellä esitettyä näkemystä tukee korkeimman hallinto-oikeuden vastaavanlaisessa asiassa vuonna 2004 antama ratkaisu KHO 19.3.2004 T 641. Myös Mika Launialan ja Timo Tervosen teoksessa ”Valtion virkamiehen virantoimituksesta pidättäminen oikeuskäytännön valossa” sivuilla 34 ja 35 esitetty puoltaa vastaajan näkemystä asiassa.

Väitetty virkaehtosopimuksen rikkominen

Kantajan esittämä vaatimus hyvityssakon maksamisesta on perusteeton. Vaikka kanne hyväksyttäisiin, ei hyvityssakkoa kuitenkaan tule tuomita, koska asia on ollut aiemman oikeuskäytännön valossa täysin selvä ja yksiselitteinen.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Päätös virantoimituksesta pidättämisestä 18.2.2016

2. Tutkintailmoitus 5770/R/3491/16

3. Kainuun käräjäoikeuden tuomio 17.6.2016 asiassa R 16/340

4. Päätös virantoimituksesta pidättämisen lopettamisesta 22.6.2016

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen (2014—2017) 53 § sisältää määräyksen virkamiehen palkkauksesta virantoimituksesta pidättämistilanteissa. Mainitun määräyksen toisen momentin mukaan jos virkamies on valtion virkamieslain 40 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla pidätetty virantoimituksesta rikossyytteen tai sen edellyttämien tutkimusten ajaksi, häneltä pidätetään puolet palkkauksesta. Jollei virkamiestä tuomita rangaistukseen siitä teosta, jonka johdosta hänet oli virantoimituksesta pidätetty, hänelle maksetaan lisäksi palkkauksesta pidätetty määrä.

Työtuomioistuimessa on kysymys siitä, onko A pidätetty virantoimituksesta ja tuomittu käräjäoikeudessa rangaistukseen samasta vai eri teosta. Tulkittavaksi tulevat siten erityisesti edellä mainitun virkaehtosopimusmääräyksen sanat ”siitä teosta”. Määräyksen tarkoituksesta ei ole esitetty näyttöä, joten asia on lähtökohtaisesti ratkaistava määräyksen sanamuodon perusteella ottaen huomioon kantajan ja vastaajan asiassa vetoamat seikat.

Mikäli edellä mainittua virkaehtosopimusmääräystä katsotaan rikotun, riitaa on myös siitä, onko työnantaja rikkonut määräystä tieten tai olisiko sen perustellusti pitänyt tietää rikkovansa määräystä jättäessään maksamatta A:lle hänen palkkauksestaan virantoimituksesta pidättämisen ajalta pidätetyn määrän.

Palkkauksesta pidätetyn määrän maksaminen virkamiehelle

Asiassa on riidatonta, että A:ta oli epäilty esitutkinnassa ja häntä syytettiin käräjäoikeudessa kahdesta eri teosta: suden metsästykseen liittyvästä törkeästä metsästysrikoksesta ja metsästysrikkomuksesta. Riidatonta on myös, että A:han kohdistuneen rikosepäilyn johdosta Kainuun rajavartioston komentaja oli pidättänyt 18.2.2016 tekemällään päätöksellä A:n virantoimituksesta valtion virkamieslain 40 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla toistaiseksi. Virantoimituksesta pidättämisen syynä oli epäily A:n syyllistymisestä törkeään metsästysrikokseen. Tämän epäilyn johdosta työnantajalla oli peruste pidättää A virantoimituksesta.

Vastaaja on vedonnut kanteen kiistämisen tueksi muun ohella korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen KHO 19.3.2004 T 641, jossa oli kysymys palkanosan pidätystä koskevasta valituksesta. Kauppa- ja teollisuusministeriö oli tehnyt päätöksen, jolla valittajalta oli pidätetty puolet hänen palkkauksestaan. Valittaja vetosi valituksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle muun ohella siihen, että ministeriön päätös johti kohtuuttomaan lopputulokseen, koska virantoimituksesta pidättäminen kesti yli kolme vuotta. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun mukaan valittaja oli tuomittu rangaistukseen siitä teosta, jonka johdosta hänet oli pidätetty virantoimituksesta. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että ministeriön päätös ei ollut lainvastainen, ja hylkäsi valituksen. Työtuomioistuin toteaa, että mainitussa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa ei ole ollut kysymys siitä, oliko valittaja tuomittu rangaistukseen siitä teosta, jonka johdosta hänet oli pidätetty virantoimituksesta. Ratkaisussa ei siten ole oikeusohjetta, joka vaikuttaisi työtuomioistuimessa käsillä olevan asian ratkaisuun.

Oikeuskirjallisuudessa on lausuttu, että mikäli virkamiestä ei tuomita rangaistukseen siitä teosta, jonka johdosta hän on virantoimituksesta pidätetty, hänelle maksetaan virantoimituksesta pidättämisen aikana suorittamatta jätetty palkkaus. Huomattava on, että rangaistuksen pitää tulla siitä teosta, jonka perusteella henkilö on pidätetty virantoimituksesta. Teon samuus arvioidaan tekoajankohdan ja teonkuvaukseen kuuluvien tosiseikkojen perusteella, eikä asia ole ratkaistavissa pelkästään rikosnimikkeitä vertailemalla. (Mika Launiala ja Timo Tervonen: Valtion virkamiehen virantoimituksesta pidättäminen oikeuskäytännön valossa, 2015, s. 34)

Kantajan kirjallisena todisteena (K1) esittämästä päätöksestä virantoimituksesta pidättämisestä 18.2.2016 ilmenee, että virantoimituksesta pidättämistä koskevaa päätöstä tehtäessä on ollut käytettävissä poliisin tutkintailmoitus 5770/R/3491/16. Todisteena esitetystä tutkintailmoituksesta (K2) puolestaan ilmenee se edellä riidattomaksi todettu seikka, että A:ta oli epäilty esitutkinnassa kahdesta eri teosta eli törkeästä metsästysrikoksesta ja metsästysrikkomuksesta. Työtuomioistuin katsoo näytetyksi, että virantoimituksesta pidättämisestä koskevaa päätöstä tehdessään työnantaja on siten ollut tietoinen siitä, että A:ta epäiltiin törkeän metsästysrikoksen lisäksi myös metsästysrikkomuksesta. Virantoimituksesta pidättämistä koskevassa päätöksessä on kuitenkin mainittu nimenomaisesti vain törkeä metsästysrikos virantoimituksesta pidättämisen syynä.

Kirjallisena todisteena (K3) esitetystä Kainuun käräjäoikeuden tuomiosta 17.6.2016 asiassa R 16/340 ilmenee, että törkeää metsästysrikosta koskeneen syytteen mukaan A ja kaksi muuta henkilöä olivat osallistuneet lailliseen sudenmetsästykseen. Joku tai jotkut vastaajista tai joku muu metsästysseurueen jäsen oli hätyyttänyt sutta moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ajamalla sen perään autolla ja ampunut sitä joko liikkuvasta autosta ja/tai välittömästi pysäyttämisen jälkeen. He olivat siten yhdessä oikeudettomasti metsästäneet vastoin metsästyslain 32 §:ssä säädettyä moottorikäyttöisen ajoneuvon käytön rajoitusta. Metsästysrikkomusta koskeneen syytteen mukaan syytetyt olivat kukin kuljettaneet metsästysaseitaan vastoin metsästyslain 35 §:n kieltoa kuljettaa metsästysasetta moottoriajoneuvolla maastossa. He olivat sudenmetsästyksen yhteydessä ajaneet metsästysaseet mukanaan autoilla jääpeitteisellä järvellä, jonka käräjäoikeus on katsonut olevan viimeksi mainitussa lainkohdassa tarkoitettua maastoa.

Työtuomioistuin toteaa, että törkeä metsästysrikos on säädetty rangaistavaksi rikoslain 48a luvun 1 ja 1 a §:issä kun taas metsästysrikkomus on rangaistava metsästyslain 74 §:n nojalla. Näiden tekojen tunnusmerkistötekijät ovat erilaiset ja toisistaan riippumattomat. A:ta on esitutkinnassa epäilty ja käräjäoikeudessa syytetty kahdesta teosta, joilla on omat teonkuvauksensa. Työtuomioistuin katsoo, että metsästysrikkomuksen teonkuvaus ei ole osaksikaan sisältynyt törkeää metsästysrikosta koskeneen syytteen teonkuvaukseen. Metsästysrikkomusta koskeneen syytteen hyväksyminen ei siten tarkoita, että törkeää metsästysrikosta koskeva syyte olisi siinä yhteydessä tullut osaksikaan hyväksytyksi.

Edellä mainituilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että A on tuomittu rangaistukseen muusta teosta kuin siitä, jonka johdosta hänet oli pidätetty virantoimituksesta. Kanteessa esitetty vahvistusvaatimus on siten hyväksyttävä.

Hyvityssakkovaatimus

Saatuaan tiedon käräjäoikeuden tuomiosta työnantaja on tullut tietoiseksi siitä, että A:han kohdistettu syyte törkeästä metsästysrikoksesta oli hylätty. Kyseessä olevaa valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen 53 §:n 2 momentin määräystä on pidettävä sanamuodoltaan selkeänä, eikä määräyksen sanamuodon vastaiselle tulkinnalle ole tässä asiassa näytetty olleen perusteita. Työnantajan on siten perustellusti pitänyt tietää rikkovansa edellä mainittua määräystä jättäessään maksamatta A:lle häneltä virantoimituksen pidättämisen ajalta palkkauksesta pidätetyn määrän. Näin ollen valtiovarainministeriö on tuomittava maksamaan hyvityssakkoa Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:lle valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen 53 §:n määräyksen rikkomisesta.

Hyvityssakon määrää harkittaessa on otettu huomioon valtion virkaehtosopimuslain 20 §:n 1 momentissa mainitut seikat.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla valtiovarainministeriö on asian hävinneenä velvollinen korvaamaan Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n oikeudenkäyntikulut. Valtiovarainministeriöllä ei ole ollut huomauttamista Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n oikeudenkäyntikuluvaatimukseen määrän osalta.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

- tuomitsee valtiovarainministeriön maksamaan hyvityssakkoa Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:lle 2.000 euroa valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen 53 §:n määräyksen rikkomisesta ja

- velvoittaa valtiovarainministeriön suorittamaan Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:lle korvauksena oikeudenkäyntikuluista 4.900 euroa. Korvaukselle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Niemiluoto puheenjohtajana sekä Kiiski, Nyyssölä, Piepponen, Tähkäpää ja Rapinoja jäseninä. Esittelijä on ollut Korhonen.

Tuomio on yksimielinen.