TT 2021:24

Ahtausalan työehtosopimukseen, joka oli tullut voimaan 1.2.2019, oli sovittu uusi 1 luvun 9 §:n 9 kohta. Määräyksen sanamuodon mukaan pukkinosturinkuljettajan nosturin ajoaika laivatyössä oli maksimissaan kuusi tuntia / työvuoro.

Kanteessa vaadittiin vahvistettavaksi, että X Oy oli menetellyt edellä mainitun määräyksen vastaisesti 1.2.2019 lukien, kun se oli teettänyt pukkinosturinkuljettajillaan nosturin ajoa yli kuusi tuntia kahdeksan tunnin työrupeamassa.

Asiassa oli kysymys siitä, koskiko mainittu määräys vain säännöllisiä työvuoroja vai sekä säännöllisiä työvuoroja että ylityönä teetettyä työtä. Työtuomioistuin katsoi määräyksen sanamuodon tukevan tulkintaa, jonka mukaan määräys koski vain säännöllisiä työvuoroja. Työehtosopimusneuvotteluista esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuin katsoi, että määräys oli otettu työehtosopimukseen kantajan esityksestä. Vastaaja oli perustellusti voinut saada käsityksen, että määräys koskisi vain säännöllisiä työvuoroja. Työtuomioistuin katsoi asiassa jääneen näyttämättä, että työehtosopimusmääräys koskisi muuta työtä kuin säännöllisiä työvuoroja. Kantajan vetoama riidanalaisen määräyksen tarkoitus ei antanut aihetta arvioida asiaa toisin. Kanne hylättiin.

KANTAJA

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry

VASTAAJA

Satamaoperaattorit ry

KUULTAVA

Oy X Ab

ASIA

Muu

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 2.12.2020

Pääkäsittely 19.2.2021

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n ja Satamaoperaattorit ry:n välisessä ahtausalan työehtosopimuksessa on ollut sopimuskaudella 1.2.2019 — 31.1.2021 muun ohella seuraavat määräykset:

1. YLEISET TYÖEHDOT

---

9 § Työaikamääräykset

A. Yleiset määräykset

---

9. Pukkinosturinkuljettajan nosturin ajoaika laivatyössä on maksimissaan kuusi tuntia / työvuoro.

---

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN RIIDATON TAUSTA

Ahtausalan työehtosopimukseen, joka on tullut voimaan 1.2.2019, oli sovittu uusi 9 §:n 9 kohta, joka koski pukkinosturinkuljettajan enimmäisajoaikaa nosturilla. Määräyksen sanamuodon mukaan pukkinosturinkuljettajan nosturin ajoaika laivatyössä on maksimissaan kuusi tuntia / työvuoro.

Työvuoron pituus on 8 tuntia. Oy X Ab ei ole 1.2.2019 jälkeen teettänyt säännöllisissä työvuoroissa yli 6 tuntia nosturin ajoa.

Oy X Ab oli ennen 1.2.2019 teettänyt Oulun satamassa kontteja käsittelevillä pukkinosturinkuljettajillaan ylityönä nosturin ajoa toisinaan yli kuusi tuntia yhden työrupeaman aikana. Yhtiö ei ole rajoittanut pukkinosturinkuljettajilla ylityönä teettämäänsä nosturin ajoaikaa työehtosopimuksen uuden määräyksen tultua voimaan, vaan myös 1.2.2019 lukien pukkinosturinkuljettajan toteutunut nosturin ajoaika laivatyössä on voinut ylittää kuusi tuntia yhden ylityönä tehdyn työrupeaman aikana.

KANNE

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että Oy X Ab on menetellyt Satamaoperaattorit ry:n ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n välisen ahtausalan työehtosopimuksen 9 §:n 9 kohdan vastaisesti 1.2.2019 lukien, kun se on teettänyt pukkinosturinkuljettajillaan nosturin ajoa yli kuusi tuntia kahdeksan tunnin työrupeamassa, ja

- velvoittaa Satamaoperaattorit ry:n korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut 9.536,50 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työehtosopimuksen 9 §:n 9 kohdan tarkoitus oli vaarallisen ja tarkkaavaisuutta edellyttävän pukkinosturinkuljettajan laivatyön turvallisuuden takaaminen rajaamalla teetetyn ajoajan määrää työvuoroa kohden. Pukkinosturin kuljettajanpaikan ergonomia on huono ja kuljettajaa rasittava. Ajoaikasääntelyn tarkoitus oli jaksottaa työtä niin, että nosturin kuljettajaa vuorotellaan työvuoron aikana, eikä yhdelle työntekijälle tule niin paljon nosturin ajoaikaa, että sillä voi olla vaikutusta kuljettajan terveyteen tai työturvallisuuteen. Määräyksen tarkoituksen kannalta ei ollut lähtökohtaisesti merkitystä sillä, ajetaanko nosturia säännöllisenä työaikana vai ylityönä.

Työn turvallinen teettäminen ja nosturin ajoajan rajaaminen tässä tarkoituksessa oli vielä säännöllistä työaikaa olennaisempaa ylityössä, jolloin kyse oli normaalin työajan ja siitä aiheutuvan rasitteen ylittävästä työsuorituksesta. Työn turvalliseksi suorittamiseksi tehty ajoaikasääntely, joka ei koskisi ylityötä, olisi tarkoituksensa vastainen ja tehoton, koska suuresta ajoajasta aiheutuvien virheiden ja vaaratilanteiden mahdollisuus lisääntyi ylityötilanteissa säännöllisenä työaikana tehtyyn työhön verrattuna.

Työehtosopimusmääräystä koskevissa neuvotteluissa Satamaoperaattorit ry ei ollut esittänyt pukkinosturinkuljettajan ajoaikasääntelyä tai määräystä koskien mitään rajauksia siitä, että määräystä olisi tarkoitus soveltaa vain osassa teetettävästä nosturin ajotyöstä. Neuvotteluissa ei ollut ollut esillä, että määräys soveltuisi vain säännöllisenä työaikana teetettävään työhön.

Työehtosopimuksen sanamuoto rajoitti nosturinkuljettajalla teetettävän nosturin ajoajan määrää ottamatta kantaa siihen, teetettiinkö työvuoro säännöllisenä työaikana vai muutoin. Jos olisi tarkoitettu sopia rajoitteesta määräyksen soveltamisesta vain säännöllisenä työaikana teetettävään työhön, se olisi kirjattu määräyksen sanamuotoon selkeällä tavalla.

Oy X Ab oli teettänyt Oulun satamassa ahtaustyötä kahdeksan tunnin mittaisissa työvuoroissa aamu- ja iltavuoroissa. Säännöllisellä työajalla kussakin työvuorossa oli kaksi pukkinosturinkuljettajaa, jotka vuorottelivat yhden pukkinosturin ajoa. Ylitöihin määrättiin tyypillisesti vain yksi pukkinosturinkuljettaja, joka kuljetti pukkinosturia koko ylityön keston ajan tavanomaisia lyhyitä taukoja lukuun ottamatta. Myös 1.2.2019 jälkeen oli toisinaan tapahtunut niin, että täyden iltavuoron tehnyt pukkinosturinkuljettaja oli jäänyt välittömästi vuoronsa päätyttyä ainoana pukkinosturin ajajana ylityöhön ja tuo ylityö oli kestänyt keskeytymättä aamuvuoron alkamiseen saakka, jolloin kuljettaja oli tehnyt keskeytymättä ylityötä tasan kahdeksan tuntia. Noissa tilanteissa pukkinosturinkuljettajan ajoaika kahdeksan tunnin ajanjakson aikana oli ylittänyt kuusi tuntia, mikä oli vastoin työehtosopimuksen määräystä.

VASTAUS

Vaatimukset

Satamaoperaattorit ry ja Oy X Ab ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 2.400 eurolla korkoineen.

Perusteet

Yleistä

Nosturinkuljettajan ajoaikaa koskeva työehtosopimusmääräys koski vain säännöllisiä työvuoroja. Ylityö perustui aina työntekijän vapaaehtoisuuteen.

Työehtosopimusneuvottelut

Nosturinkuljettajan ajoaikaa koskeva Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n (AKT ry) sopimusesitys oli ollut yksi työehtosopimusneuvottelujen hankalimmista asioista. Satamaoperaattorit ry vastusti ja sai rajoitettua alkuperäistä AKT ry:n esitystä. AKT ry:n esitys koski kuitenkin koko neuvotteluiden ajan työvuoroa, eikä AKT ry ottanut sopimusneuvotteluissa missään vaiheessa esille ajatusta työehtosopimusmääräyksen ulottamisesta ylitöihin.

Lastauksen tai purkamisen kestoaikaa oli usein vaikea arvioida etukäteen, joten sopimusmääräyksen ulottaminen ylitöihin olisi lisännyt kustannuksia huomattavasti, koska työnantaja joutuisi varmuuden vuoksi ottamaan ylitöihin kaksi nosturinkuljettajaa.

Ajoaikamääräyksen tarkoitus

Sopimusmääräyksen tarkoitukseksi AKT ry esitti tavoitteen parantaa pukkinosturinkuljettajien työolosuhteita. Tarkoitukseksi ei sen sijaan esitetty pitkäaikaisen työskentelyn aiheuttamaa työturvallisuuden heikentymistä. Ajoaikasäännös onkin rajoitettu hankalan ajoasennon pukkinostureihin eli muut nosturit ja raskaat koneet eivät ole työehtosopimusmääräyksen piirissä.

Mikäli työntekijällä oli terveydellisiä riskitekijöitä, jotka liittyivät nosturinkuljettajan ajoasentoon, työnantajalla oli työturvallisuuslain mukainen velvollisuus ottaa riskitekijät huomioon. Tämä voi tarkoittaa myös sitä, että työntekijälle ei tarjota ylityötä nosturinkuljettajan tehtävissä.

Nosturinkuljettajia käytetään paljon muun muassa rakennusteollisuudessa, jossa ei ole nähty tarpeelliseksi rajoittaa nosturinkuljettajien ajoaikoja. Nosturinkuljettajien ajoaikoja ei ole rajoitettu myöskään viranomaissääntelyllä.

Työvuoron määritelmä

Työvuoron määritelmä perustui työaikalakiin, jonka 6 §:ssä on säännös vuorotyöstä. Sen mukaan vuorotyö koskee nimenomaan säännöllistä työaikaa. Ylityön pituutta ei ole työaikalaissa tai työehtosopimuksessa sidottu työvuoron pituuteen. Tämä tarkoitti käytännössä muun muassa sitä, että jos laivan lastaus jatkuu iltavuorossa, iltavuoron säännöllistä työaikaa tekeville ahtaajille maksetaan joka tapauksessa koko työvuoron palkka. Ylityössä oleville ahtaajille maksetaan palkka siltä ajalta, jonka työ kestää.

Ylityö mahdollisti myös täysin työvuoroista riippumattoman työskentelyn, kuten työn aloittamisen ja päättämisen kesken säännöllisen työvuoron.

Tulkintariidan kohteena oleva työehtosopimusmääräys oli otettu osaksi työehtosopimuksen 9 §:ää, jossa säänneltiin säännöllistä työaikaa, eikä osaksi työehtosopimuksen 10 §:ää, jossa säänneltiin ylityötä.

TODISTELU

Kantajan henkilötodistelu

1. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n sopimussihteeri A

Vastaajan ja kuultavan henkilötodistelu

1. Satamaoperaattorit ry:n työmarkkinajohtaja B

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Ahtausalan työehtosopimukseen, joka on tullut voimaan 1.2.2019, oli sovittu uusi 1 luvun 9 §:n 9 kohta. Määräyksen sanamuodon mukaan pukkinosturinkuljettajan nosturin ajoaika laivatyössä on maksimissaan kuusi tuntia / työvuoro. Asianosaisten välillä on riitaa siitä, koskeeko määräys vain säännöllisiä työvuoroja vai sekä säännöllisiä työvuoroja että ylityönä teetettyä työtä. Kantajan mukaan määräys rajoittaa nosturinkuljettajalla teetettävän nosturin ajoajan määrää riippumatta siitä, teetetäänkö työtä säännöllisenä työaikana vai muutoin. Vastaajan ja kuultavan mukaan määräys koskee vain säännöllisiä työvuoroja.

Työehtosopimusmääräyksen tulkinta

Sanamuoto ja työehtosopimuksen systematiikka

Työ- ja virkaehtosopimus ovat kirjallisia sopimuksia, ja siten niiden tulkinnan lähtökohtana on sopimusmääräysten sanamuoto. Sanamuodon merkitys on siinä, että se ilmaisee osapuolten yhteisesti tarkoittamaa sopimuksen sisältöä. Sanamuoto voidaan sivuuttaakin, jos tarkoitus on ollut toinen ja tekstissä on vain käytetty siihen nähden virheellistä ilmausta. Varsin usein tulkintariidan ratkaisussa kuitenkin päädytään sanamuotoa vastaavaan lopputulokseen. Se, joka väittää sopimuksen sisällön olevan muu kuin sanamuodon osoittama, on velvollinen näyttämään toteen tällaiseen tulkintaan oikeuttavan perusteen. (Jorma Saloheimo, Työ- ja virkaehtosopimusoikeus, 2020, s. 181)

Asiassa on riidatonta, että ahtausalan työehtosopimuksessa tarkoitetun työvuoron pituus on kahdeksan tuntia. Kantaja ei ole kiistänyt sitä vastaajapuolen vetoamaa seikkaa, että ylityön tekemistä ei ole sidottu työvuoroihin ja niiden kestoon. Riidanalainen työehtosopimusmääräys rajoittaa sanamuotonsa mukaan pukkinosturin ajoaikaa työvuoroa kohden. Määräyksessä ei ole mainittu muuta kuin työvuoroina tehtävää työtä. Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo määräyksen sanamuodon tukevan vastaajapuolen esittämää tulkintaa, jonka mukaan määräys koskee vain säännöllisiä työvuoroja.

Työtuomioistuin toteaa, että nimenomaisesti ylityötä koskevat määräykset ovat ahtausalan työehtosopimuksen 1 luvun 10 §:ssä. Riidanalainen määräys on 10 §:n edellä pykälässä, jonka otsikko on ”työaikamääräykset”. Otsikon alla oleva väliotsikko on ”yleiset määräykset”. Työtuomioistuin katsoo, että riidanalaisen määräyksen sijoittaminen työehtosopimuksen 9 §:ään ei pykälässä olevat otsikot huomioon ottaen sinänsä sulje pois mahdollisuutta soveltaa määräystä sekä säännölliseen työaikaan että ylityöhön.

Epäselvyyssääntö ja työehtosopimusneuvottelut

Asiassa on kuultu todistajina Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n (AKT ry) sopimussihteeriä A:ta ja Satamaoperaattorit ry:n työmarkkinajohtajaa B:tä, jotka olivat osallistuneet vuonna 2019 solmittua työehtosopimusta koskeneisiin neuvotteluihin. He ovat kertoneet yhdenmukaisesti, että nyt riidan kohteena oleva määräys oli otettu ahtausalan työehtosopimukseen AKT ry:n esityksestä.

Työehtosopimusten tulkinnassa sovelletun epäselvyyssäännön mukaan epäselvän sopimustekstin laatija kantaa riskin, jos vastapuoli on voinut perustellusti saada tekstin sisällöstä toisenlaisen käsityksen kuin laatija on tarkoittanut. Riskin välttämiseksi laatijan on huolehdittava siitä, että toinen osapuoli saa oikean käsityksen esityksen tarkoituksesta (selontekovelvollisuus). Muussa tapauksessa sopimusta tulkitaan tämän toisen osapuolen eduksi sen mukaan, miten se on asian voinut perustellusti ymmärtää. Näin käy tyypillisesti silloin, kun tekstin laatija on tarkoittanut antaa sopimusehdolle jonkin erityismerkityksen, joka ei ilmene ehdon sanamuodosta. (Jorma Saloheimo, Työ- ja virkaehtosopimusoikeus, 2020, s. 191)

A on kertonut, että ahtausalalla työntekijät kutsuvat myös ylityötä usein työvuoroksi, vaikka ylityöt eivät ole vakituisia työvuoroja. Työehtosopimusneuvotteluissa ei ollut keskusteltu nimenomaisesti siitä, mitä työvuoro AKT ry:n esityksessä tarkoitti tai koskisiko määräys myös ylityötä. AKT ry:n tarkoitus oli kuitenkin ollut ja se oli ollut siinä käsityksessä, että uusi määräys koskisi myös ylityönä tehtävää työtä. AKT ry oli perustellut tekemäänsä esitystä lähinnä pukkinosturinkuljettajien työergonomiaan liittyvillä syillä.

B on kertonut, että AKT ry ei ollut juuri perustellut esitystään uudeksi työehtosopimusmääräykseksi. B:n mukaan on selvää, että ylityön tekeminen ei ole työvuoro. Jos tarkoitus olisi ollut, että määräys koskisi myös ylityötä, asiasta olisi sovittu myös ylityötä koskevassa 10 §:ssä. Jos Satamaoperaattorit ry olisi tiennyt AKT ry:n tarkoittaneen uuden määräyksen koskevan myös ylityötä, määräyksen hyväksyminen olisi ollut huomattavasti vaikeampaa Satamaoperaattorit ry:lle.

Työtuomioistuin on edellä katsonut riidanalaisen määräyksen sanamuodon tukevan käsitystä, että määräys koskee vain säännöllisiä työvuoroja. Mikäli AKT ry:n tarkoitus on ollut, että sen esittämä uusi määräys koskee myös ylityötä, AKT ry:n on siten tullut huolehtia siitä, että Satamaoperaattorit ry saa oikean käsityksen esityksen tarkoituksesta. Työtuomioistuin katsoo A:n ja B:n tältä osin yhdenmukaisten kertomusten perusteella jääneen näyttämättä, että AKT ry olisi neuvotteluissa tuonut esille esityksessä mainitun työvuoron tarkoittavan myös ylityönä tehtävää työtä. Satamaoperaattorit ry on näissä olosuhteissa voinut perustellusti saada käsityksen, että määräys koskee vain säännöllisiä työvuoroja. Myös työehtosopimusneuvotteluista esitetty selvitys tukee siten vastaajan ja kuultavan esittämää tulkintaa riidanalaisen määräyksen sisällöstä.

Työehtosopimusmääräyksen tarkoitus

Työehtosopimusten sopijapuolten yhteinen tarkoitus jää monessa tapauksessa selvittämättä sen vuoksi, ettei yksittäisen määräyksen sisällöstä tai sen tulkintavaihtoehdoista ole keskusteltu sopimusta solmittaessa tai sen jälkeen. Voi myös olla, että toisella sopijapuolella on ollut määräyksestä sovittaessa tiettyjä sitä koskevia tavoitteita, mutta niitä ei ole tuotu esiin. Näissä tapauksissa joudutaan tulkinnassa nojautumaan määräyksen sanamuotoon tai turvautumaan epäselvää sanamuotoa täsmentäviin muihin tulkintaperusteisiin. Yhtenä tällaisena perusteena voi olla määräyksen tarkoitus ”objektiivisesti” ymmärrettynä hiukan samaan tapaan kuin laintulkinnassa saatetaan vedota lain tarkoitukseen (ratio legis). Tällöin sopimusmääräyksen tulkinta esimerkiksi kytketään siihen yleisempään tavoitteeseen, johon sopimuksella pyritään, vaikka se ei suoraan ilmenisikään määräyksen tekstiasusta. (Jorma Saloheimo, Työ- ja virkaehtosopimusoikeus, 2020, s. 187)

Määräysten tarkoituksen avulla on voitu sulkea pois sellaisia sinänsä sanamuodon mukaan mahdollisia tulkintoja, jotka johtaisivat järkevän sopimustulkinnan kannalta vieraaseen lopputulokseen. Itsenäisenä tulkintaperusteena tällaisilla näkökohdilla on kuitenkin melko rajoitettu, viimesijainen käyttöala. Jos esimerkiksi määräyksen sanamuoto on yksiselitteinen, sen mukaisesta tulkinnasta ei poiketa ilman vahvoja muita perusteita. Tällaisessa tapauksessa tuomioistuin tyytyy siihen, mitä osapuolet ovat sopineet, vaikka soveltaminen johtaisikin esimerkiksi toisen osapuolen kannalta kohtuuttoman edulliseen lopputulokseen. Epätarkoituksenmukaisen määräyksen korjaaminen jää tällöin sopijapuolten itsensä tehtäväksi. (Jorma Saloheimo, Työ- ja virkaehtosopimusoikeus, 2020, s. 188)

Työtuomioistuin toteaa, että riidanalaisen määräyksen soveltaminen vain säännöllisiin työvuoroihin johtaa siihen, että ylityötä tekevä pukkinosturinkuljettaja voi työehtosopimusmääräysten estämättä ajaa nosturia jopa pidemmän ajan kuin säännöllistä työvuoroa tekevä kuljettaja. Kuuden tunnin enimmäisajoaika koskee siten esimerkiksi iltavuoronsa aloittavaa säännöllistä työvuoroa tekevää kuljettajaa, mutta ei jo aamuvuoron tehnyttä ja sen jälkeen ylitöihin jäävää kuljettajaa, joka tekee työtä samaan aikaan kuin iltavuorossa oleva työntekijä. Työtuomioistuin katsoo, että tätä voidaan lähtökohtaisesti pitää erikoisena seurauksena työehtosopimusmääräyksen noudattamisesta.

Kantaja on vedonnut asiassa siihen, että riidanalaisen sopimusmääräyksen tarkoitus on vaarallisen ja tarkkaavaisuutta edellyttävän pukkinosturinkuljettajan laivatyön turvallisuuden takaaminen. Ajoaikasääntelyn tarkoitus on jaksottaa työtä niin, että yhdelle työntekijälle ei tule niin paljon nosturin ajoaikaa, että sillä voi olla vaikutusta kuljettajan terveyteen tai työturvallisuuteen. Kantajan mukaan määräyksen tarkoituksen kannalta ei siten ole merkitystä sillä, ajetaanko nosturia säännöllisenä työaikana vai ylityönä. Vastaaja ja kuultava ovat puolestaan vedonneet siihen, että mikäli työntekijällä on terveydellisiä riskitekijöitä, jotka liittyvät nosturinkuljettajan ajoasentoon, työnantajalla on työturvallisuuslain mukainen velvollisuus ottaa riskitekijät huomioon ja viime kädessä olla tarjoamatta ylityötä nosturinkuljettajan tehtävissä.

A ja B ovat työtuomioistuimessa kuultuina kertoneet, että pukkinosturinkuljettajan työasento on hankala. Työtuomioistuin katsoo A:n ja B:n edellä kirjatuilla kertomuksilla näytetyksi, että AKT ry on työehtosopimusneuvotteluissa tuonut esiin ne uutta työehtosopimusmääräystä koskeneen esityksensä tavoitteet, jotka liittyivät työergonomiaan. Vastaajapuoli on vastauksensa perusteissa ilmoittanut AKT ry:n esittäneen tavoitteekseen pukkinosturinkuljettajien työolosuhteiden parantamisen. Työtuomioistuin katsoo, että objektiivisesti arvioiden AKT ry:n esittämän työaikasääntelyn tavoitteena voidaan katsoa olleen yleinen pukkinosturinkuljettajien terveyden, työolosuhteiden ja työturvallisuuden takaaminen tai parantaminen. Tämä tavoite huomioon ottaen on luonnollista olettaa, että pukkinosturinkuljettajien ajoaikaa koskeva sääntely on mahdollisimman yhdenmukaista riippumatta siitä, sattuuko kuljettaja tekemään säännöllistä työvuoroa vai ylityötä.

Työtuomioistuin toteaa työnantajalla olevan vastuu siitä, että työssä noudatetaan lainsäädännössä asetettuja turvallisuus- ja terveysvaatimuksia. Kysymyksessä olevan työehtosopimusmääräyksen tarkoitus huomioon ottaen määräystä voidaan pitää lainsäädäntöä tältä osin täydentävänä yksityiskohtana. Työtuomioistuin katsoo, että määräyksellä ei siten ole ratkaisevaa merkitystä pukkinosturinkuljettajien työnteon edellytyksille.

Ylityön tekeminen on vapaaehtoista, joten lähtökohtaisesti kenenkään ei tarvitse tehdä ylityötä, mikäli tuntee sen vaarantavan työturvallisuuden tai oman terveytensä. Ylityön vapaaehtoisuus puoltaa sitä, että ylityötä ja muuta työtä koskevat ajoaikarajoitukset voivat myös poiketa toisistaan.

Asiassa voidaan työtuomioistuimen käsityksen mukaan antaa merkitystä myös sille, onko riidanalaisen määräyksen tavoitteen saavuttaminen muun työn kuin säännöllisten työvuorojen osalta mahdollista kyseistä määräystä noudattamalla. Ahtausalan työehtosopimuksessa tarkoitetun työvuoron pituus on kahdeksan tuntia kun taas ylityötä voidaan tehdä kerralla huomattavasti lyhyempikin jakso. Tästä seuraa, että yleinen kuuden tunnin enimmäisajoaika pukkinosturilla ei välttämättä vaikuttaisi millään tavalla työn jaksottamiseen ylityön osalta. Työtuomioistuin katsoo, että riidanalaisella määräyksellä nykyisessä muodossaan ei siten pystytä muiden kuin säännöllisten työvuorojen osalta varmasti saavuttamaan niitä tavoitteita, joihin kantaja on asiassa vedonnut.

Edellä mainituilla perusteilla AKT ry:n vetoamat pukkinosturinkuljettajan terveyteen ja työturvallisuuteen liittyvät seikat eivät anna aihetta sulkea pois tulkintaa, jonka mukaan riidanalainen määräys koskee vain säännöllisiä työvuoroja.

Johtopäätökset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n kanteessa on vaadittu vahvistettavaksi, että nosturin ajon teettäminen pukkinosturinkuljettajilla yli kuusi tuntia kahdeksan tunnin työrupeamassa on ahtausalan työehtosopimuksen 9 §:n 9 kohdassa olevan määräyksen vastaista. Edellä mainituilla perusteilla työtuomioistuin katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että edellä tarkoitettu työehtosopimusmääräys koskisi muuta työtä kuin säännöllisiä työvuoroja. Näin ollen kanne on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on asian hävinneenä velvollinen korvaamaan Satamaoperaattorit ry:n ja Oy X Ab:n yhteiset oikeudenkäyntikulut asiassa kuluille vaadittuine korkoineen. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on hyväksynyt Satamaoperaattorit ry:n ja Oy X Ab:n yhteiset oikeudenkäyntikulut määrältään. Kulut eivät sisällä arvonlisäveroa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry velvoitetaan korvaamaan Satamaoperaattorit ry:n ja Oy X Ab:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 2.400 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Niemiluoto puheenjohtajana sekä Kiiski, Nyyssölä, Lavikkala, Lehto ja Tähkäpää jäseninä. Valmistelija on ollut Korhonen.

Tuomio on yksimielinen.