TT 2021:2

A oli jäänyt eläkkeelle puolustusvoimien virasta saavutettuaan pakollisen 55 vuoden eroamisiän. Hänet oli tämän jälkeen otettu koulutuskuntayhtymän palvelukseen päätoimiseksi tuntiopettajaksi. Koulutuskuntayhtymä ei ollut maksanut A:lle virka- ja työehtosopimuksen mukaista vuosisidonnaista lisää palvelussuhteen ensimmäisen viiden vuoden ajalta vedoten virka- ja työehtosopimuksen määräykseen, jonka mukaan vuosisidonnaiseen lisään oikeuttavaksi ajaksi ei katsota aikaa, jolta henkilö on ansainnut tai saa eläkettä. Määräyksen soveltamisohjeen mukaan vuosisidonnaisen lisän kertyminen katkeaa henkilön jäätyä vanhuuseläkkeelle ja palvelussuhteessa vuosisidonnaisen lisän kertyminen alkaa alusta, jos henkilö saa samanaikaisesti vanhuuseläkettä.

Tuomiossa katsottiin, että virka- ja työehtosopimuksessa oli viittauksella eläkkeellä oloon otettu käyttöön välillisesti ikään perustuva arviointiperuste, koska vanhuuseläkkeen saaminen edellytti, että henkilölle oli kertynyt tietty määrä työskentelyvuosia ja että hän oli saavuttanut tietyn iän. Asiassa oli syntynyt olettama välillisestä ikäsyrjinnästä, kun määräyksen perusteella vanhuuseläkkeellä olevalle työntekijälle maksettiin samasta työstä pienempää palkkaa kuin työntekijälle, jolla oli vastaava työkokemus mutta joka ei saanut vanhuuseläkettä.

Työnantajapuoli ei ollut kyennyt osoittamaan riittäviä perusteita syrjintäolettaman kumoamiseksi. Tuomiossa katsottiin, että vaikka tavoitetta kohdella työntekijöitä tasapuolisesti olisi sinänsä pidettävä oikeutettuna, esitetyn selvityksen perusteella riidanalainen määräys ei tosiasiassa johtanut tähän päämäärään johdonmukaisella ja järjestelmällisellä tavalla. Määräys ei siten ollut omiaan takaamaan esiin tuodun tavoitteen toteutumisen eikä sitä voitu pitää asianmukaisena ja tarpeellisena. Edelleen määräys oli omiaan aiheuttamaan merkittävää tulonmenetystä. Tuomiossa katsottiin, että sillä heikennettiin kohtuuttomasti niiden työntekijöiden oikeutettuja etuja, jotka saivat vanhuuseläkettä, ja siten ylitettiin se, mikä oli tarpeen tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi.

Sopimusmääräyksen katsottiin olevan yhdenvertaisuuslaissa tarkoitetun välillisen ikäsyrjinnän kiellon vastaisena pätemätön. Koulutuskuntayhtymä velvoitettiin suorittamaan A:lle maksamatta jääneet vuosisidonnaiset lisät vähennettynä hänelle palvelussuhteen aikana maksetuilla henkilökohtaisilla lisillä.

Kanteessa oli lisäksi vaadittu Kunnallisen työmarkkinalaitoksen tuomitsemista hyvityssakkoon, koska se oli laiminlyönyt valvoa, että koulutuskuntayhtymä jätti soveltamatta pakottavan lainsäädännön vastaisen virka- ja työehtosopimusmääräyksen. Tuomiossa todettiin, että Kunnallisen työmarkkinalaitoksen lain mukainen valvontavelvollisuus ei ulottunut muuhun kuin kunnallisen virkaehtosopimuslain ja virkaehtosopimuksen määräysten noudattamiseen. Näin ollen hyvityssakkovaatimus hylättiin lakiin perustumattomana.

(Ään. hyvityssakosta)

KANTAJA

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry

VASTAAJA

Kunnallinen työmarkkinalaitos

KUULTAVA

Rovaniemen koulutuskuntayhtymä

ASIA

Palkkaus

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 18.5.2020

Pääkäsittely 22.10.2020

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallinen opetushenkilöstön virka- ja työehtosopimus (2014–2016, 2017, 2018–2019) on sisältänyt muun ohella seuraavat määräykset:

OVTES osio A

II Virkasuhteisen opetushenkilöstön palkkaus

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

11 § Henkilökohtainen lisä

Viranhaltijalle voidaan maksaa varsinaiseen palkkaan kuuluvaa henkilökohtaista lisää viranhaltijan työsuorituksen arvioinnin perusteella, siten kuin KVTES:n palkkausluvun 11 §:ssä on määrätty.

Soveltamisohje

Jos jokin em. ominaisuuksista on jo otettu huomioon erikseen OVTES:ssä (esim. kaksoiskelpoisuuden tuoma peruskoulun luokanopettajan korotus peruspalkkaan), sitä ei ole syytä ottaa enää henkilökohtaisen lisän perusteeksi. Opettajana toimimisen mukanaan tuoma kokemus ja ammatinhallinnan lisäys on otettu huomioon jo kertaalleen vuosisidonnaisessa lisässä, joten henkilökohtaisen lisän arvioinnin tulisi perustua muihin tekijöihin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

12 § Vuosisidonnainen lisä

1 mom.

Viranhaltijalle maksetaan vuosisidonnaista lisää siten, kuin tässä pykälässä sekä asianomaisessa osiossa ja/tai liitteessä on sovittu.

2 mom.

Vuosisidonnaisen lisän vaikutus palkkaan lasketaan virkanimikkeen hinnoittelutunnuksen ao. kalleusluokan peruspalkan ja aiempien vuosisidonnaisten lisien summasta.

[1.1.2019 lukien OVTES osio C liite 1, 9 §]

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

13 § Vuosisidonnaiseen lisään oikeuttava aika

1 mom.

Vuosisidonnaiseen lisään oikeuttavaan aikaan luetaan, jollei jäljempänä olevista määräyksistä muuta johdu, aika, jonka viranhaltija/työntekijä 18 vuotta täytettyään on ollut päätoimiseksi katsottavassa

1. kotimaisen työnantajan tai ulkomaisen työnantajan palveluksessa opettajan/rehtorin tehtävissä,

2. kotimaisen työnantajan tai ulkomaisen työnantajan palveluksessa tehtävissä, joista on olennaista hyötyä nykyisissä tehtävissä

3. yrittäjän työssä, josta on olennaista hyötyä nykyisissä tehtävissä enintään yhteensä viisi (5) vuotta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

14 § Vuosisidonnainen lisä ja eläke [OVTES 1.1.2016–31.1.2017, 2017, 2018–2019]

Vuosidonnaiseen lisään oikeuttavaksi ajaksi ei katsota aikaa, jolta henkilö on ansainnut ja saa eläkettä. Rajoitus ei koske aikaa, jolta henkilö saa kuntien eläkevakuutukselta osa-aikaeläkettä tai osatyökyvyttömyyseläkettä.

Soveltamisohje: Vuosisidonnaisen lisän kertyminen katkeaa henkilön jäätyä vanhuuseläkkeelle. Palvelussuhteessa vuosisidonnaisen lisän kertyminen alkaa alusta, jos henkilö saa samanaikaisesti vanhuuseläkettä.

14 § Vuosisidonnainen lisä ja eläke [OVTES 2014–2016]

Vuosidonnaiseen lisään oikeuttavaksi ajaksi ei katsota aikaa, jolta henkilö on ansainnut ja saa eläkettä. Rajoitus ei koske aikaa, jolta henkilö saa kuntien elä- kevakuutukselta / valtionkonttorilta erotuseläkettä, osa-aikaeläkettä tai osatyö- kyvyttömyyseläkettä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

A on jäänyt eläkkeelle 30.9.2013 puolustusvoimien virasta saavutettuaan pakollisen 55 vuoden eroamisiän.

A on otettu Rovaniemen koulutuskuntayhtymän palvelukseen 17.3.2014 lukien aluksi määräaikaiseen palvelussuhteeseen päätoimiseksi tuntiopettajaksi. A:n virka on vakinaistettu 1.6.2015. A on eronnut tehtävästään 14.8.2019 lukien.

Koulutuskuntayhtymä ei ole maksanut A:lle OVTES:n osion A II luvun 12 ja 13 §:n tarkoittamaa vuosisidonnaista lisää tämän palvelussuhteen ensimmäisen viiden vuoden ajalta vedoten saman luvun 14 §:ään, jonka mukaisesti vuosisidonnaiseen lisään oikeuttavaksi ajaksi ei katsota aikaa, jolta henkilö on ansainnut tai saa eläkettä. Mainitun pykälän soveltamisohjeen mukaan vuosisidonnaisen lisän kertyminen katkeaa henkilön jäätyä vanhuuseläkkeelle ja palvelussuhteessa vuosisidonnaisen lisän kertyminen alkaa alusta, jos henkilö saa samanaikaisesti vanhuuseläkettä. A olisi täyttänyt vuosisidonnaisen lisän maksuedellytykset, jos OVTES:n osion A 14 §:n määräyksestä ei olisi seurannut sitä, että lisää ei ole maksettu.

OVTES:n osion A II luvun 14 §:n ensimmäisen virkkeen määräys on poistettu työehtosopimuksesta 1.8.2020 lukien. Nyt voimassa olevan sopimuksen mukaan vuosisidonnaiseen lisään oikeuttavaksi ajaksi luetaan myös se aika, jolta henkilö on ansainnut ja saa vanhuuseläkettä.

Asiassa on riitaa siitä, onko OVTES:n osion A II luvun 14 §:n määräyksen ensimmäinen virke ollut 31.7.2020 saakka syrjinnän kieltoa koskevan pakottavan lainsäädännön vastainen ja tuleeko se siten katsoa mitättömäksi tai pätemättömäksi, ja onko A:lla tämän sopimusmääräyksen estämättä oikeus vuosisidonnaisiin lisiin.

Jos A:lla on jälkikäteen oikeus vaatimiinsa vuosisidonnaisiin lisiin, on niiden määrä 58.187,83 euroa. A:lle on maksettu palvelussuhteen ajalta vuosisidonnaista lisää 277,01 euroa ja henkilökohtaista lisää 27.710 euroa.

Asiassa on käyty erimielisyysneuvottelut.

KANNE

Vaatimukset

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että kunnallisen opetushenkilöstön virka- ja työehtosopimus OVTES:n osion A, yleinen osa, II luku, 14 §:n ensimmäisen virkkeen määräys on ollut joko mitätön tai pätemätön 31.7.2020 saakka

- vahvistaa, että A:lla on ollut oikeus OVTES:n osion A, yleinen osa, II luku, 14 §:n ensimmäisen virkkeen estämättä oikeus saada ajanjaksolla 17.3.2014–14.8.2019 OVTES:n mukaisesti määräytyvää vuosisidonnaista lisää,

- velvoittaa Rovaniemen koulutuskuntayhtymän suorittamaan A:lle vuosisidonnasta lisää 58.187,83 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 11.12.2019 lukien,

- tuomitsee Kunnallisen työmarkkinalaitoksen maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuutensa rikkomisesta,

- velvoittaa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Rovaniemen koulutuskuntayhtymän korvaamaan Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n oikeudenkäyntikulut 13.588,20 eurolla korkoineen.

Perusteet

Määräyksen syrjivyys

Pakottavan lainsäädännön vastainen sopimusehto on julistettava mitättömäksi tai pätemättömäksi. Sopimusmääräys on perustuslain ja yhdenvertaisuuslain syrjintäkieltojen vastainen.

Vuosisidonnaisen lisän epääminen A:lta on ollut joko ikään perustuvaa välillistä syrjintää tai muuhun henkilöön liittyvään syyhyn (eläkkeellä olo) perustuvaa välitöntä syrjintää.

Päätös jättää vuosisidonnainen lisä maksamatta A:lle on liittynyt yksinomaisesti siihen, että A on ollut eläkkeellä. Tästä on OVTES osio A II luvun 14 §:n mukaisesti seurannut, että oikeus vuosidonnaiseen lisään on evätty siltä ajalta, johon palvelukseen perustuen A:lle on maksettu eläkettä.

A:n eläke on liittynyt olennaisesti hänen ikäänsä. A on sotilaseläkkeelle jäädessään täyttänyt pakollisen eroamisiän, joka on ollut hänen tapauksessaan 55 vuotta. Ylipäätään eläkkeellä oleminen on tyypillisesti ominaisuus, joka koskettaa leimallisesti työuransa loppupäässä olevaa ja siten ikääntynyttä työntekijää.

Vuosisidonnaista lisää koskevan soveltamisohjeen mukaan vuosisidonnaisen lisän kertyminen alkaa alusta, jos henkilö saa samanaikaisesti vanhuuseläkettä. Tämä merkitsee, että eläkkeellä työuraansa jatkava mutta eläkkeellä oleva henkilö tulee ”nollatuksi” kokemukseltaan, ja vuosisidonnainen lisä alkaa aiemmasta työkokemuksesta huolimatta kertyä alusta lukien. Kun kuitenkin vuosisidonnaisen lisän on tarkoitus nimenomaan kompensoida työntekijän työkokemusta ja siitä seuraavaa osaamista, on tällainen vuosisidonnaista lisää rajoittava määräys perusteeton. A:n osaamisen tai työkokemuksen arvon ei voida katsoa vähentyneen pelkästään siksi, että hän jäi eläkkeelle.

Kyseisenlainen sopimusmääräys on selkeästi syrjivä. Se asettaa eläkkeellä olevan opettajan epäedulliseen asemaan ja johtaa siihen, että samasta työstä maksetaan eri palkkaa, vaikka eläkkeellä olevalla opettajalla olisi vähintäänkin yhtä pitkä kokemus kuin sellaisella opettajalla, joka ei ole vielä jäänyt eläkkeelle.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on vedonnut siihen, että kyseisenlainen sopimusmääräys on ollut osa OVTES:iä jo hyvin pitkään, eikä sitä ole aiemmin riitautettu. Pelkästään ajan kuluminen ei tee sopimusmääräyksestä oikeutettua, mikäli se on pakottavan lainsäädännön vastainen. Toisaalta sopimusmääräys on tullut osaksi virka- ja työehtosopimusta aikana, jolloin yhdenvertaisuus- ja tasa-arvokysymyksistä ei ollut vielä laissa säädetty.

A:n erilaiselle kohtelulle ei ole ollut mitään laissa tarkoitettua oikeuttamisperustetta. Erilainen kohtelu ei ole perustunut tehtävien suorittamista koskeviin todellisiin vaatimuksiin, eikä erilainen kohtelu ole missään tapauksessa ollut oikeasuhtaista. A:lla on ollut aivan samanlaiset valmiudet työskentelyyn kuin sellaisella verrokilla, joka ei ole jäänyt aiemmasta työstään eläkkeelle.

OVTES:n mukaisella määräyksellä ei ole mitään hyväksyttävää tavoitetta, kun se asettaa työuransa jatkamista haluavat mutta eläkkeellä olevat ja siten keskimäärin myös iäkkäämmät henkilöt epäedullisempaan asemaan. Pikemminkin nykymaailmassa hyväksyttävänä tavoitteena voitaisiin pitää kannustamista työurien pidentämiseen, minkä tavoitteen vastainen OVTES:n määräys selvästi on.

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on tarkastuskertomuksessaan katsonut, että A:ta on yhdenvertaisuuslain 8 §:n vastaisesti syrjitty iän perusteella. Aluehallintovirasto on kehottanut koulutuskuntayhtymää ryhtymään toimenpiteisiin. Koulutuskuntayhtymä on kieltäytynyt ryhtymästä toimenpiteisiin.

A olisi täyttänyt vuosisidonnaisen lisän maksuedellytykset, mikäli edellä viitatusta OVTES:n määräyksestä ei olisi seurannut sitä, että lisän maksamisesta oli kieltäydytty. Näin ollen hänellä on ollut oikeus OVTES:n osion A, yleinen osa, II luku, 14 §:n ensimmäisen virkkeen estämättä saada vuosisidonnaista lisää ajanjaksolla 17.3.2014–14.8.2019.

Valvontavelvollisuuden laiminlyöminen

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen on virkaehtosopimukseen osallisena ja lakisääteisesti

palvelussuhdeasioita hoitavana toimijana tullut olla selvillä myös pakottavan lainsäädännön sisällöstä. Kunnallinen työmarkkinalaitos on tullut tietoiseksi Rovaniemen koulutuskuntayhtymän menettelystä viimeistään vuonna 2015, kun asiasta on käyty paikallisneuvottelut.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen olisi tuolloin tullut havaita Rovaniemen koulutuskuntayhtymän menettelyn virheellisyys ja antaa sille ohjeet korjata menettelynsä. Viimeistään näin olisi tullut tapahtua siinä vaiheessa, kun myös aluehallintovirasto oli todennut OVTES:n soveltamisen rikkovan pakottavaa lainsäädäntöä. Kun Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ole näin tehnyt, se on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Suoritusvaatimus vuosisidonnaisista lisistä

A:lle on jäänyt maksamatta vuosisidonnaisia lisiä 58.187,83 euroa. Työtuomioistuimen on velvoitettava Rovaniemen koulutuskuntayhtymä suorittamaan A:lle takautuvasti tämä määrä.

Vuosisidonnaisista lisistä ei tule osaksikaan vähentää A:lle maksettua henkilökohtaista palkanosaa. Henkilökohtaisen palkanosan maksuperusteena voi olla muun muassa työntekijän saavuttama työ- ja ammattitaito sekä työvoiman saatavuuteen liittyvät tekijät. Tällaisten tekijöiden vuoksi myös A:lle on maksettu henkilökohtaista lisää. A:lle ei ole henkilökohtaisen lisän maksupäätöstä tehtäessä selvitetty tai hänen kanssaan ei ole sovittu siitä, että lisällä kompensoitaisiin vuosisidonnaisen lisän maksamatta jättämistä. Jos katsottaisiin, että henkilökohtainen palkanosa tulee vähentää vaatimuksen määrästä, on vastaajan ja kuultavan esittämä määrä 30.477,83 euroa riidaton.

VASTAUS

Vaatimukset

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Rovaniemen koulutuskuntayhtymä ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut 6.150 eurolla korkoineen.

Perusteet

Määräys ei ole syrjivä

OVTES A 14 §:n ensimmäisen virkkeen soveltaminen ei ole ikään perustuvaa välillistä syrjintää. OVTES:ssä ei ole määräystä, jonka mukaan tietyn ikäisillä viranhaltijoilla ei ole oikeutta vuosisidonnaiseen lisään.

OVTES A 14 §:n mukaan vuosisidonnaiseen lisään oikeuttavaksi ajaksi ei katsota aikaa, jotka henkilö on ansainnut ja saa eläkettä. Yleisessä eläkejärjestelmässä viranhaltija voi jatkaa töissä eläkeiän saavuttamisesta huolimatta niin kauan kuin haluaa. Viranhaltijalain 34 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan virkasuhde päättyy ilman irtisanomista ja irtisanomisaikaa sen kalenterikuukauden päättyessä, jonka aikana viranhaltija täyttää eroamisiän, jollei viranhaltijan kanssa sovita virkasuhteen määräaikaisesta jatkamisesta. Pykälän 2 momentin mukaan eroamisikä on vuonna 1957 ja sitä ennen syntyneillä 68 vuotta, vuosina 1958–1961 syntyneillä 69 vuotta ja vuonna 1962 ja sen jälkeen syntyneillä 70 vuotta.

Joissain ammateissa työskentelevillä on vielä voimassa ammatillisia tai henkilökohtaisia eläkeikiä tai eroamisikiä. Puolustusvoimien henkilökunnan työeläketurva poikkeaa monin paikoin muista työeläkkeistä. Yleiseen eläkejärjestelmään verrattuna yksi keskeinen ero sotilaseläkejärjestelmässä on alhaisemmassa eläkeiässä.

OVTES A 14 §:n ensimmäinen virke ei ole myöskään muuhun henkilöön liittyvään syyhyn (eläkkeellä olo) perustuvaa välitöntä syrjintää. Eläke-etuuksien saamisedellytykseksi vahvistetut ikärajat eivät liity eläkkeelle jäävien henkilöiden ominaisuuksiin, vaan ikärajoista päätetään poliittisessa päätöksenteossa erilaisin yhteiskunnallisen perustein. Joissain ammateissa ikärajat liittyvät ammatteihin liittyviin seikkoihin. A:han sovellettu sotilaseläkejärjestelmän alhaisempi eläkeikä ja A:n eläkkeellä olo tämän seikan vuoksi ei ole ollut A:n henkilöön liittyvä ominaisuus, vaan eläkeikäraja liittyy sotilaan ammattiin.

Joka tapauksessa OVTES A 14 §:n kannalta vertailukelpoisessa tilanteessa ovat toiset vanhuuseläkkeelle jääneet henkilöt, jotka saavat aiemman palvelun perusteella eläke-etuutta. Ne viranhaltijat, jotka eivät ole jääneet eläkkeelle, eivät saa aiemman palvelun perusteella palkan lisäksi muuta etuutta, eivätkä he siten ole vertailukelpoisessa tilanteessa eläkkeelle jääneiden kanssa. OVTES A 14 §:n määräys kohtelee vertailukelpoisessa tilanteessa olevia samalla tavalla.

Mikäli OVTES A 14 §:n ensimmäisen virkkeen soveltamisen katsotaan olevan ikään tai muuhun henkilöön liittyvään syyhyn (eläkkeellä olo) perustuvaa erilaista kohtelua, on menettelylle joka tapauksessa oikeuttamisperuste.

Yhdenvertaisuuslain 12 §:n 2 momentin mukaan ikään perustuva erilainen kohtelu on oikeutettua, jos erilainen kohtelu johtuu eläke- tai työkyvyttömyysetuuksien saamisedellytykseksi vahvistetuista ikärajoista. A:n eläkkeellä olo on johtunut häneen sovelletun sotilaseläkejärjestelmän alhaisemmasta eläkeiästä.

Yhdenvertaisuuslain 12 §:n 2 momentin mukaan ikään perustuva erilainen kohtelu on oikeutettua, jos kohtelulla on objektiivisesti ja asianmukaisesti perusteltu työllisyyspoliittinen tai työmarkkinoita koskeva tavoite. OVTES A 14 §:n määräyksen historiallisena taustana on perusteltu tavoite siitä, että sama palvelu otetaan OVTES:n velvoittavien palkkausmääräysten perusteella vain yhden kerran huomioon palkka- tai eläke-etuuksia kerryttävänä seikkana. Koska aiempi palvelu on huomioitu kertaalleen jo eläkkeessä, ei ole pidetty perusteltuna, että sama palvelu huomioidaan sellaisenaan kaavamaisesti OVTES:n palkkausjärjestelmän mukaisena vuosisidonnaisena lisänä. Työkokemus on mahdollista ottaa huomioon OVTES A 11 §:n perusteella (henkilökohtainen lisä), koska työkokemusta ei huomioida vuosisidonnaisessa lisässä.

Kuntayhtymä on ottanut A:n työkokemuksen huomioon maksamalla hänelle henkilökohtaista lisää 450 euroa kuukaudessa määrään myöhemmin tulleine sopimuskorotuksineen. Kuntayhtymä ei olisi maksanut A:lle henkilökohtaista lisää, mikäli hänelle olisi maksettu vuosisidonnaista lisää.

OVTES A 14 §:n määräys eläkeläisten vuosisidonnaisesta lisästä on poistettu 1.8.2020 lukien. Vuosisidonnaiseen lisään oikeuttavaksi ajaksi luetaan myös se aika, jolta henkilö on ansainnut ja saa vanhuuseläkettä. Yleiskirjeen 9/2020 liitteessä 2 on todettu, että jotkut työnantajat ovat korvanneet A 14 §:n soveltamisen vuoksi puuttuneen tai pienemmän vuosisidonnaisen lisän maksamalla vanhuuseläkkeelle jääneille, palveluksessaan oleville henkilöille henkilökohtaista lisää, rekrytointilisää tai jotain muuta näihin rinnastuvaa lisää. Edelleen yleiskirjeen mukaan sopijapuolten yhteinen tarkoitus on, että vuosisidonnainen lisä poistaa vastaavalla euromäärällä henkilökohtaista lisää, rekrytointilisää tai muuta vastaavaa lisää, jota henkilölle on maksettu A 14 §:n soveltamisen vuoksi eli vuosisidonnaisen lisän puuttumisen korvaamiseksi. Tarkoitus ei ole, että henkilö saa sekä vuosisidonnaisen lisän että sen puuttumisen korvaamiseksi maksetun henkilökohtaisen lisän, rekrytointilisän tai muun vastaavan lisän.

Määräyksen taustasta ja JUKO:n menettelystä

Sopimusmääräys siitä, että ikälisään oikeuttavaksi palvelusajaksi ei lueta sitä aikaa, jonka viranhaltija saa muulta työnantajalta tai muun palveluksen perusteella kunnaita eläkettä, on ollut osa OVTES:iä jo hyvin pitkään. Määräystä on sovellettu opettajien palvelussuhteen ehtoihin ainakin noin kolmekymmentä vuotta. Osapuolilla on ollut vakiintunut yhteinen ymmärrys määräyksen soveltamisesta ja tulkinnasta.

JUKO on ollut useita vuosia passiivinen yksittäistä viranhaltijaa koskevassa asiassa. Paikallisneuvottelu A:n asiassa on käyty 9.11.2015. JUKO on saattanut asian keskusneuvotteluun vasta lähes neljä vuotta myöhemmin. Keskusneuvottelupyyntö asiassa on tullut 20.3.2019 ja neuvottelut on käyty 6.5.2019.

JUKO on vain viisi kuukautta ennen A:n asiassa käytyä paikallisneuvottelua sopinut KT:n kanssa OVTES A 14 §:ää koskevasta tulkintaa muuttamattomasta tekstimuutoksesta. Tästä tekstimuutoksesta on sovittu 26.6.2015 JUKO:n ja KT:n välillä OVTES 2014–2016 toista jaksoa 1.1.2016–31.1.2017 koskevalla allekirjoituspöytäkirjalla. OVTES A 14 §:ään on tällöin lisätty soveltamisohje ja tehty stilistisiä muutoksia.

OVTES 2017 koskeva allekirjoituspöytäkirja on allekirjoitettu 31.5.2016 ja OVTES 2017 on tullut voimaan 1.2.2017. Sopimusneuvottelut on käyty A:n asiassa 9.11.2015 käytyjen paikallisneuvotteluiden jälkeen. Paikallisneuvotteluista huolimatta JUKO ei ole esittänyt sopimusneuvotteluissa, että OVTES A 14 § pitäisi pätemättömänä tai mitättömänä jättää pois sopimuksesta.

Aluehallintoviraston tarkastaja on tehnyt työsuojelutarkastuksen kuntayhtymässä A:n asiassa 22.9.2017. Tarkastuskertomus on päivätty 6.10.2017. OVTES 2018–2019 on tullut voimaan 1.2.2018. Sopimusneuvotteluita on käyty ajankohtana, jolloin työsuojelutarkastus on tehty. JUKO ei työsuojelutarkastuksesta huolimatta ole esittänyt, että OVTES A 14 § pitäisi pätemättömänä tai mitättömänä jättää pois sopimuksesta.

Määräys on sinänsä tullut sopimukseen ennen vanhan yhdenvertaisuuslain (21/2004) säätämistä vuonna 2004. JUKO ja KT ovat kuitenkin edellä kerrotusti 26.6.2015 sopineet OVTES A 14 §:ää koskevasta tulkintaa muuttamattomasta tekstimuutoksesta. Tämä jälkeen määräyksestä on sovittu vielä virka- ja työehtosopimuksiin 1.2.2017–31.1.2018 ja 1.2.2018–31.3.2020. Uusi yhdenvertaisuuslaki on tullut voimaan 1.1.2015. Siitä huolimatta JUKO ja KT sopivat tulkintaa muuttamattomasta soveltamisohjeesta, jonka mukaan vuosisidonnaisen lisän kertyminen katkeaa henkilön jäätyä vanhuuseläkkeelle, ja että palvelussuhteessa vuosisidonnaisen lisän kertyminen alkaa alusta, jos henkilö saa samanaikaisesti vanhuuseläkettä. Asiassa ei siten ole kyse siitä, että OVTES A 14 § olisi sovittu ennen yhdenvertaisuuslainsäädäntöä eikä siihen olisi sen jälkeen palattu.

A:n oikeus vuosisidonnaiseen lisään

Kanteessa esitetty toinen vahvistusvaatimus tulee hylätä. Vaatimus on ristiriidassa OVTES:n yksiselitteisen määräyksen ja sopijaosapuolten tarkoituksen kanssa. Kuntayhtymän, kuten kaikkien muidenkin OVTES:ia soveltavien kuntatyönantajien, täytyy voida luottaa virka- ja työehtosopimuksen määräykseen soveltaessaan sitä sen sanamuodon mukaisesti ja siten, kuinka sitä keskustasolla on sovittu sovellettavan. Mahdollisesti pakottavan lainsäädännön vastaiseksi todettavalle työ- ja virkaehtosopimusmääräykselle ei voi antaa taannehtivaa vaikutusta.

Mahdollisen lainvastaisuuden taannehtivaa vaikutusta arvioitaessa on merkitystä annettava myös edellä kuvatulle JUKO:n menettelylle. Samanaikaisesti ei voi sekä toistuvasti sopia A 14 §:n sisällöstä että toisaalta pitkän passiivisen ajanjakson jälkeen vaatia taannehtivaa vaikutusta A 14 §:lle.

Suoritusvaatimus

Suoritusvaatimus kiistetään joka tapauksessa määrältään 30.477,83 euroa ylittävältä osalta. Kanteessa vaaditusta määrästä on vähennettävä A:lle maksettu henkilökohtainen lisä, 450 euroa kuukaudessa, määrään myöhemmin tulleine sopimuskorotuksineen. Jos suoritusvaatimus hyväksyttäisiin kokonaisuudessaan, A saisi perusteetonta etua ja päätyisi parempaan asemaan kuin missä hän olisi ilman OVTES A 14 §:n soveltamista. Rovaniemen koulutuskuntayhtymä ei olisi maksanut A:lle henkilökohtaista lisää, mikäli hänelle olisi maksettu vuosisidonnaista lisää.

Määräys ei edellä selostetuin tavoin ole syrjivä. Lisäksi A on tiennyt henkilökohtaisen lisän maksun perusteet, ja joka tapauksessa vaikka näin ei olisikaan, on OVTES A 11 §:n perusteella selvää, että samasta asiasta ei makseta kahta kautta eikä luottamusta voida suojata. Luottamuksensuojaperiaatteen mukaan viranomaisen toimien on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia. Odotus siitä, että työkokemuksen ja ammatinhallinnan perusteella maksetaan lisää kahta kautta, sekä henkilökohtaisena lisänä että vuosisidonnaisena lisänä, ei ole OVTES:n palkkausjärjestelmän mukaan oikeutettu.

Lisäksi KT ja kuntayhtymä vetoavat kuntayhtymään kohdistettuun suoritusvaatimuksen kiistämisen perusteena siihen, mitä edellä on virka- ja työehtosopimuksen taannehtivasta vaikutuksesta esitetty.

Valvontavelvollisuuden laiminlyöminen

KT ei ole laiminlyönyt valvoa, että kuntayhtymä noudattaa kunnallisen virkaehtosopimuslain säännöksiä ja virkaehtosopimuksen määräyksiä. Kuntayhtymä ei ole jättänyt noudattamatta OVTES:n määräyksiä. Kuntayhtymä on soveltanut OVTES A 14 §:n määräystä sen sanamuodon mukaisesti sillä tavoin kuin sitä oli keskustasolla sovittu sovellettavan. Kuntayhtymä ei myöskään ole jättänyt noudattamatta kunnallisen virkaehtosopimuslain säännöksiä. Valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä tuomittava hyvityssakko ei voi perustua siihen, että KT:n ja JUKO:n yhdessä sopiman OVTES A 14 §:n määräyksen todetaan jälkikäteen olevan pakottavan lainsäädännön vastainen.

KT kiistää, että sen olisi paikallisneuvottelujen 9.11.2015 yhteydessä pitänyt havaita kuntayhtymän menettelyn virheellisyys ja antaa sille ohjeet korjata menettelynsä. Kuntayhtymä on toiminut KT:n ja JUKO:n yhdessä sopiman tulkinnan mukaisesti. JUKO oli edellä kerrotuin tavoin vain viisi kuukautta ennen paikallisneuvottelua sopinut KT:n kanssa OVTES A 14 §:ää koskevasta tulkintaa muuttamattomasta tekstimuutoksesta vuoden 2016 alusta lukien. Paikallisneuvotteluissa esitetty vaatimus ei ole perustunut siihen, että OVTES A 14 §:n ensimmäinen virke olisi pakottavan lainsäädännön vastaisena joko pätemätön tai mitätön. Paikallisneuvottelujen perusteena on ollut se, että OVTES A 14 § koskee vain henkilöitä, jotka ovat eläkkeellä opettajan toimesta / virasta, mutta ei henkilöitä, jotka saavat eläkettä muun lain tai sopimuksen perusteella.

Aluehallintoviraston toimivaltaan ei kuulu puuttua kunnallisen virkaehtosopimuslain 3 §:n mukaisten neuvottelu- ja sopimusosapuolien tekemän virka- ja työehtosopimuksen tulkintaan. Aluehallintovirasto ei ole tuomioistuin eikä esimerkiksi aluehallintoviraston tarkastajan tehtävään ole säädettyjä erityisiä kelpoisuusvaatimuksia. Tarkastajan tehtävässä ei tarvitse olla mitään koulutusta vaan pitkäaikainen työkokemus riittää. Aluehallintoviraston työsuojelutarkastuskertomus on ongelmallinen tilanteessa, jossa virasto on yhdenvertaisuuslakia soveltaessaan katsonut kuntayhtymän menetelleen lainvastaisesti, kun kuntayhtymä on soveltanut sitä sitovaa virkaehtosopimusta siten kuin osapuolet ovat sitä tarkoittaneet sovellettavan. Työsuojeluviranomaisen tulisi valvontatehtäväänsä suorittaessaan toimia kiinteässä yhteistyössä niiden yhdistysten kanssa, joiden tekemien virka- ja työehtosopimusten määräyksiä työnantajien on noudatettava. Virasto ei tehnyt yhteistyöstä työmarkkinajärjestöjen kanssa.

Aluehallintoviraston tarkastaja on tehnyt työsuojelutarkastuksen kuntayhtymässä 22.9.2017. Tarkastuskertomus on päivätty 6.10.2017. OVTES 2018–2019 on tullut voimaan 1.2.2018. Sopimusneuvotteluita on käyty ajankohtana, jolloin työsuojelutarkastus on tehty. JUKO ei työsuojelutarkastuksesta huolimatta ole ottanut neuvotteluissa esille OVTES A 14 §:ää ja esittänyt, että se pätemättömänä tai mitättömänä pitäisi jättää pois sopimuksesta. OVTES A 14 §:n määräys on kuitattu OVTES 2018–2019 sopimukseen sellaisena kuin KT ja JUKO olivat edellä kerrotusti 26.6.2015 sopineet.

OVTES 2017:ää koskeva allekirjoituspöytäkirja on allekirjoitettu 31.5.2016 ja OVTES 2017 on tullut voimaan 1.2.2017. Sopimusneuvottelut on käyty A:n asiassa 9.11.2015 käytyjen paikallisneuvotteluiden jälkeen. Käydyistä paikallisneuvotteluista huolimatta JUKO ei ole ottanut neuvotteluissa esille OVTES 14 §:ää ja esittänyt, että se pätemättömänä tai mitättömänä pitäisi jättää pois sopimuksesta.

KT kiistää, että sen olisi näissä olosuhteissa pitänyt havaita kuntayhtymän menettelyn virheellisyys ja antaa sille ohjeet korjata menettelynsä aluehallintoviraston antaman työsuojelukertomuksen perusteella.

KUULTAVAN LAUSUMA

Rovaniemen koulutuskuntayhtymä on maksanut A:lle vuosisidonnaista lisää OVTES:n mukaisesti. Koulutuskuntayhtymä on soveltanut määräystä sillä tavoin kuin sitä on keskustasolla sovittu sovellettavan. Se on toiminut yhdenvertaisesti ja kohdellut kaikkia eläkkeellä työskenteleviä työntekijöitään ja viranhaltijoitaan samalla tavalla.

Rovaniemen koulutuskuntayhtymä kiistää kantajan suoritusvaatimuksen paitsi perusteeltaan myös määrältään 30.477,83 euroa ylittävältä osalta.

Rovaniemen koulutuskuntayhtymä on maksanut A:lle henkilökohtaista lisää 17.3.2014 lukien 450 euroa kuukaudessa. Pääsääntöisesti opettajille ei makseta Rovaniemen koulutuskuntayhtymässä harkinnanvaraista henkilökohtaista palkanosaa. A:n lisäksi 88 opettajalle maksetaan henkilökohtaisia lisiä pieniä summia keskimäärin 90 euroa kuukaudessa. Nämä opettajien henkilökohtaiset lisät ovat muodostuneet ennen vuotta 2013 käytännössä olleiden periaatteiden mukaisesti opinto-ohjaajan tutkinnon suorittamisesta, erityisopettajan tutkinnon suorittamisesta, lisensiaattiopinnoista ja tohtorin tutkinnon suorittamisesta. Muutoin opettajien henkilökohtaiset lisät muodostuvat vain jaetuista järjestelyeristä. A:n henkilökohtainen lisä ei ole järjestelyerästä, vaan juurikin maksettu korvaamaan vuosisidonnaista lisää.

A:lle on poikkeuksellisesti maksettu henkilökohtaista lisää koko palvelussuhteen ajan huomioiden näin hänen aikaisempaa työkokemustaan. Perusteluina harkinnanvaraisen lisän maksamiselle on ollut A:n työkokemus ja opetusmenetelmien hallinta.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen tarkastuskertomus 6.10.2017

2. Keskusneuvottelupyyntö 20.3.2019

3. OAJ/B:n ja KT/C:n sähköpostikirjeenvaihtoa 18.6.–3.9.2019

4. Rovaniemen koulutuskuntayhtymän päätöspöytäkirjat nro A11/2014, A18/2014 ja A23/2015

Vastaajan ja kuultavan kirjalliset todisteet

1a. Yleiskirje 11/2015

1b. Yleiskirjeen 11/2015 liite 1

1c. Yleiskirjeen 11/2015 liite 3

2a. Kuntayhtymän johtajan päätöspöytäkirja A11/2014 12.3.2014

2b. Kuntayhtymän johtajan päätöspöytäkirja A18/2014 6.8.2014

2c. Kuntayhtymän johtajan päätöspöytäkirja A10/2015 19.3.2015

2d. Kuntayhtymän johtajan päätöspöytäkirja A23/2015 10.8.2015

3a. Henkilöstöpäällikkö D:n sähköpostiviesti 12.3.2014 rehtori E:lle ja A:n esimiehelle F:lle ja F:n sähköpostiviesti 12.3.2014 E:lle

3b. D:n sähköposti 12.3.2014 E:lle ja F:lle sekä F:n vastausviesti 12.3.2014

4. Kuntayhtymän johtajan päätös A20/2011, ensimmäinen ja viimeinen sivu

5. Henkilöstöä koskevat suunnitelmat 2015, sivut 22–23

6. Paikallisneuvottelujen pöytäkirja (K2:n liite)

7. Keskusneuvottelupyyntö 20.3.2019 (=K2)

8. OAJ/B:n ja KT/C:n sähköpostikirjeenvaihtoa 18.6.–3.9.2019 (=K3)

9. Sähköpostikirjeenvaihto 5.3.2015–13.3.2015 D:n ja A:n välillä

Kantajan henkilötodistelu

1. G, OAJ:n neuvottelupäällikkö

Vastaajan ja kuultavan henkilötodistelu

1. H, KT:n neuvottelupäällikkö

2. D, Rovaniemen koulutuskuntayhtymän henkilöstöpäällikkö

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

A on jäänyt eläkkeelle 30.9.2013 puolustusvoimien virasta saavutettuaan pakollisen 55 vuoden eroamisiän. A on otettu Rovaniemen koulutuskuntayhtymän palvelukseen päätoimiseksi tuntiopettajaksi 17.3.2014 lukien.

Asiassa on riidatonta, että koulutuskuntayhtymä ei ole maksanut A:lle OVTES:n osion A 12 ja 13 §:ssä tarkoitettua vuosisidonnaista lisää palvelussuhteen ensimmäisen viiden vuoden ajalta vedoten sopimuksen A 14 §:ään. Mainitun pykälän mukaan vuosisidonnaiseen lisään oikeuttavaksi ajaksi ei katsota aikaa, jolta henkilö on ansainnut tai saa eläkettä. Pykälän soveltamisohjeen mukaan vuosisidonnaisen lisän kertyminen katkeaa henkilön jäätyä vanhuuseläkkeelle, ja palvelussuhteessa vuosisidonnaisen lisän kertyminen alkaa alusta, jos henkilö saa samanaikaisesti vanhuuseläkettä. Riidatonta on myös se, että A olisi täyttänyt vuosisidonnaisen lisän maksuedellytykset, jos OVTES:n osion A 14 §:n määräyksestä ei olisi seurannut sitä, että lisää ei ole maksettu.

Asiassa on kysymys siitä, onko OVTES:n osion A 14 §:n määräys syrjinnän kieltoa koskevan pakottavan lainsäädännön vastainen ja siten mitätön tai pätemätön, ja onko A:lla tämän sopimusmääräyksen estämättä oikeus vuosisidonnaisiin lisiin ajanjaksolta 17.3.2014–14.8.2019.

Oikeudelliset lähtökohdat

Suomen perustuslain 6 §:n 2 momentin mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan muun ohella iän tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Yhdenvertaisuuslain 8 §:n 1 momentin mukaan ketään ei saa syrjiä muun ohella iän tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Yhdenvertaisuuslain 10 §:n mukaan syrjintä on välitöntä, jos jotakuta kohdellaan henkilöön liittyvän syyn perusteella epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta on kohdeltu, kohdellaan tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa.

Yhdenvertaisuuslain 12 §:n 1 momentin mukaan erilainen kohtelu työsuhteessa ja julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa sekä työharjoittelussa ja muussa vastaavassa toiminnassa samoin kuin työhön tai palvelukseen otettaessa on oikeutettua, jos kohtelu perustuu työtehtävien laatua ja niiden suorittamista koskeviin todellisiin ja ratkaiseviin vaatimuksiin ja kohtelu on oikeasuhtaista oikeutettuun tavoitteeseen pääsemiseksi. Pykälän 2 momentin mukaan ikään perustuva erilainen kohtelu on lisäksi oikeutettua, jos kohtelulla on objektiivisesti ja asianmukaisesti perusteltu työllisyyspoliittinen tai työmarkkinoita koskeva tavoite taikka jos erilainen kohtelu johtuu eläke- tai työkyvyttömyysetuuksien saamisedellytykseksi vahvistetuista ikärajoista.

Yhdenvertaisuuslain 13 §:n mukaan syrjintä on välillistä, jos näennäisesti yhdenvertainen sääntö, peruste tai käytäntö saattaa jonkun muita epäedullisempaan asemaan henkilöön liittyvän syyn perusteella, paitsi jos säännöllä, perusteella tai käytännöllä on hyväksyttävä tavoite ja tavoitteen saavuttamiseksi käytetyt keinot ovat asianmukaisia ja tarpeellisia.

Yhdenvertaisuuslaki (1325/2014) on tullut voimaan 1.1.2015. Tätä ennen voimassa olleessa yhdenvertaisuuslaissa (21/2004) on ollut vastaavat säännökset syrjinnän kiellosta sekä välittömästä ja välillisestä syrjinnästä (6 ja 7 §).

Yhdenvertaisuuslailla on osaltaan pantu täytäntöön yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista annettu neuvoston direktiivi 2000/78 (työsyrjintädirektiivi). Direktiivin 1 artiklan mukaan direktiivin tarkoituksena on luoda yleiset puitteet uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjumiselle työssä ja ammatissa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen toteuttamiseksi jäsenvaltioissa.

Työsyrjintädirektiivissä konkretisoidaan ikään perustuvan syrjinnän kiellon yleinen periaate, joka pohjautuu, kuten direktiivin johdanto-osan ensimmäisestä ja neljännestä perustelukappaleesta ilmenee, erilaisiin kansainvälisiin asiakirjoihin ja jäsenvaltioiden yhteiseen valtiosääntöperinteeseen. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että kyseistä periaatetta, joka on vahvistettu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklassa, on pidettävä unionin oikeuden yleisenä periaatteena. (Tuomio 19.4.2016, DI, C-441/14, EU:C:2016:278, 22 kohta ja siellä viitattu oikeuskäytäntö.)

Ikäsyrjinnän kiellosta on runsaasti unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Tuomioistuin on toistuvasti todennut, että kansallisella tasolla työmarkkinaosapuolet voivat, samoin kuin jäsenvaltiotkin, toteuttaa toimenpiteitä, jotka sisältävät ikään perustuvaa erilaista kohtelua, direktiivissä säädettyjen edellytysten puitteissa. Niillä on, kuten jäsenvaltioilla, laaja harkintavalta päätettäessä pyrkimisestä johonkin tiettyyn sosiaali- ja työllisyyspoliittiseen tai muuhun oikeutettuun tavoitteeseen, ja tämän lisäksi myös määriteltäessä toimenpiteet, joilla kyseinen tavoite voidaan toteuttaa. Tämä harkintavalta ei voi kuitenkaan johtaa siihen, että ikään perustuvan syrjinnän kieltoa koskevan periaatteen soveltamisesta tulee merkityksetöntä. Tätä harkintavaltaa käytettäessä ikään perustuvan erilaisen kohtelun on oltava asianmukaista ja tarpeen oikeutetun tavoitteen saavuttamiseksi. Jotta toimenpiteen voidaan osoittaa olevan asianmukainen ja tarpeen, se ei saa olla tavoitteen kannalta kohtuuton eikä se saa ylittää sitä, mikä on tarpeen tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi. Toimenpide on omiaan takaamaan esiin tuodun tavoitteen toteutumisen vain, jos se tosiasiallisesti vastaa pyrkimykseen saavuttaa tavoite johdonmukaisella ja järjestelmällisellä tavalla. (Ks. esim. tuomio 22.11.2005, Mangold, C-144/04, EU:C:2005:709; tuomio 16.10.2007, Palacios de la Villa, C-411/05, EU:C:2007:604; tuomio 5.3.2009, Age Concern England, C-388/07, EU:C:2009:128; tuomio 12.10.2010, Ingeniørforeningen i Danmark, C-499/08, EU:C:2010:600; tuomio 12.10.2010, Rosenbladt, C-45/09, EU:C:2010:601; tuomio 21.7.2011, Fuchs ja Köhler, C-159/10 ja C-160/10, EU:C:2011:508; tuomio 8.9.2011, Hennigs ja Mai, C-297/10 ja 298/10, EU:C:2011:560; tuomio 5.7.2012, Hörnfeldt, C-141/11, EU:C:2012:42; tuomio 26.2.2015, Ingeniørforeningen i Danmark, C-515/13, EU:C:2015:115; tuomio 2.4.2020, Comune di Gesturi, C-670/18, EU:C:2020:272.)

Pelkät yleiset toteamukset tietyn toimenpiteen soveltuvuudesta työllisyyspolitiikkaan, työmarkkinoihin tai ammatilliseen koulutukseen nähden eivät riitä osoittamaan sitä, että kyseisen toimenpiteen tavoitteella voidaan perustella ikään perustuvan syrjinnän kieltoa koskevasta periaatteesta poikkeaminen, eivätkä ne muodosta seikkoja, joiden vuoksi voitaisiin perustellusti katsoa valittujen keinojen soveltuvan tämän tavoitteen saavuttamiseen. Jäsenvaltioilla tai työmarkkinajärjestöillä on velvoite osoittaa, että oikeutusperusteena käytetty tavoite on oikeutettu, minkä osalta näyttökynnys on korkea. (Tuomio 5.3.2009, Age Concern England, C-388/07, EU:C:2009:128, 51 ja 67 kohdat; tuomio 21.7.2011, Fuchs ja Köhler, C-159/10 ja C-160/10, EU:C:2011:508, 77 ja 78 kohdat.)

Ikään perustuvan syrjinnän kieltoa on tarkasteltava ottamalla huomioon myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 15 artiklan 1 kohta, jossa määrätään oikeudesta tehdä työtä. Tästä seuraa, että ikääntyneiden työntekijöiden osallistumiseen työelämään ja samalla talous-, kulttuuri-, ja yhteiskunnalliseen elämään on kiinnitettävä erityistä huomiota. Heidän pitämisensä työelämässä edistää työelämän moninaisuutta, joka on työsyrjintädirektiivin johdanto-osan 25 perustelukappaleessa tunnustettu tavoite. Intressi pitää mainitut henkilöt työelämässä on kuitenkin otettava huomioon niin, että kunnioitetaan muita tästä mahdollisesti poikkeavia intressejä kuten tavoitetta helpottaa nuorten ammattiin pääsyä. Jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten tehtävänä on löytää oikeudenmukainen tasapaino kysymyksessä olevien eri intressien välille. (Ks. tuomio 2.4.2020, Comune di Gesturi, C-670/18, EU:C:2020:272, 43 ja 44 kohdat ja siellä mainittu oikeuskäytäntö.)

Euroopan unionin perusoikeuskirjan 28 artiklassa on työntekijöille ja työnantajille tai näiden järjestöille taattu oikeus neuvotella ja tehdä työ- ja virkaehtosopimuksia. Koska tämä oikeus kuuluu unionin oikeuden säännöksiin, sitä on käytettävä unionin oikeuden soveltamisalalla unionin oikeuden mukaisesti. Silloin, kun työmarkkinaosapuolet toteuttavat toimenpiteitä, jotka kuuluvat direktiivin 2000/78 soveltamisalaan, niiden on näin ollen noudatettava tätä direktiiviä. (Ks. esim. tuomio Hennigs ja Mai, yhdistetyt asiat C-297/10 ja C-298/10, EU:C:2011:560, 65–68 kohdat; tuomio 19.7.2017, Abercrombie & Fitch Italia, C-143/16, EU:C:2017:566, 17 kohta.)

Syrjintäväitteen arviointi

Kantaja on katsonut, että vuosisidonnaisen lisän epääminen A:lta on ollut joko ikään perustuvaa välillistä syrjintää tai muuhun henkilöön liittyvään syyhyn eli eläkkeellä oloon perustuvaa välitöntä syrjintää. Työtuomioistuin toteaa, että asiaa on mahdollista arvioida sekä välittömän että välillisen syrjinnän kiellon kautta kanteessa esitetyin tavoin. Koska asia kuuluu unionin oikeuden soveltamisalaan siltä osin kuin työehtosopimusmääräyksen on kanteessa katsottu olevan iän perusteella välillisesti syrjivä, työtuomioistuin arvioi tätä kysymystä ensin.

Yhdenvertaisuuslain 28 §:n mukaan vireillepanijan on syrjintää koskevaa asiaa tuomioistuimessa käsiteltäessä esitettävä selvitystä seikoista, joihin vaatimus perustuu. Jos asiaa käsiteltäessä esitettyjen selvitysten perusteella voidaan olettaa syrjinnän tai vastatoimien kieltoa rikotun, vastapuolen on kumotakseen oletuksen osoitettava, että kieltoa ei ole rikottu.

Syrjintäolettama

OVTES:n osion A II luvun 13 §:n mukaan vuosisidonnaiseen lisään oikeuttavaan aikaan luetaan aika, jonka viranhaltija/työntekijä 18 vuotta täytettyään on ollut päätoimiseksi katsottavassa 1) kotimaisen työnantajan tai ulkomaisen ulkomaisen työnantajan palveluksessa opettajan/rehtorin tehtävissä, 2) kotimaisen työnantajan tai ulkomaisen työnantajan palveluksessa tehtävissä, joista on olennaista hyötyä nykyisissä tehtävissä tai 3) yrittäjän työssä, josta on olennaista hyötyä nykyisissä tehtävissä enintään yhteensä viisi vuotta.

Syrjiväksi väitetyn A 14 §:n määräyksen mukaan vuosidonnaiseen lisään oikeuttavaksi ajaksi ei katsota aikaa, jolta henkilö on ansainnut ja saa eläkettä. Soveltamisohjeen mukaan vuosisidonnaisen lisän kertyminen katkeaa henkilön jäätyä vanhuuseläkkeelle, ja palvelussuhteessa vuosisidonnaisen lisän kertyminen alkaa alusta, jos henkilö saa samanaikaisesti vanhuuseläkettä.

Määräyksen perusteella vanhuuseläkkeellä olevalle työntekijälle maksetaan siten samasta työstä pienempää palkkaa kuin työntekijälle, jolla on vastaava työkokemus mutta joka ei saa vanhuuseläkettä. Määräyksessä oleva rajaus koskee kaikkia eläkkeellä olevia henkilöitä, vaikka ikä, jonka saavutettuaan henkilöt ovat voineet saada oikeuden vanhuuseläkkeeseen, ei ole kaikilla näillä henkilöillä sama. Virka- ja työehtosopimuksessa on viittauksella eläkkeellä oloon kuitenkin otettu käyttöön välillisesti ikään perustuva arviointiperuste, koska vanhuuseläkkeen saaminen edellyttää, että henkilölle on kertynyt tietty määrä työskentelyvuosia ja että hän on saavuttanut tietyn iän. Siksi on katsottava, että määräyksellä on otettu käyttöön erilainen kohtelu, joka perustuu välillisesti ikään. (Ks. vastaavasti esim. tuomio 2.4.2020, Comune di Gesturi, C-670/18, EU:C:2020:272, 26–29 kohdat.)

Edellä lausutuin perustein työtuomioistuin katsoo, että asiassa on syntynyt olettama välillisestä syrjinnästä iän perusteella.

Syrjintäolettaman kumoaminen

Välillisen ikäsyrjintäolettaman synnyttyä Kunnallisen työmarkkinalaitoksen on osoitettava, että syrjinnän kieltoa ei ole rikottu, vaan määräyksellä on ollut hyväksyttävä tavoite ja tavoitteen saavuttamiseksi käytetyt keinot ovat olleet asianmukaisia ja tarpeellisia.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on vedonnut oikeuttamisperusteena siihen, että OVTES:n osion A 14 §:n määräyksen taustalla on tavoite saman palvelun ottamisesta huomioon vain yhden kerran palkka- tai eläke-etuuksia kerryttävänä seikkana. Koska aiempi palveluaika on huomioitu kertaalleen jo eläkkeessä, ei ole pidetty perusteltuna, että sama palvelu huomioitaisiin myös OVTES:n palkkausjärjestelmän mukaisena vuosisidonnaisena lisänä.

Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n neuvottelupäällikkö G sekä Kunnallisen työmarkkinalaitoksen neuvottelupäällikkö H ovat kertoneet, että OVTES:n osion A 14 §:n määräys oli ollut samansisältöisenä virka- ja työehtosopimuksessa vuosikymmeniä eikä sen tulkinnasta ollut ollut erimielisyyttä. H:n mukaan määräyksen tarkoituksena oli se, että sama palveluaika ei kerryttäisi kahta kautta sekä palkka- että eläke-etuuksia, joita maksettiin samaan aikaan. Samanaikaisesti työssä käyvä ja eläkkeellä oleva opettaja saisi vuosisidonnaisen lisän kautta tuplakorotuksen, koska työuran vaikutus näkyisi sekä eläkkeessä että vielä palkassa. Määräys oli H:n mukaan siten osaltaan taannut työntekijöiden tasapuolisen kohtelun.

Kirjallisena todisteena (V1b) olevasta KT:n yleiskirjeestä 11/2015 sekä G:n ja H:n kertomuksista ilmenee, että OVTES:n osion A 14 §:ään oli vuonna 2016 lisätty soveltamisohje selventämään määräyksen sanamuotoa. Määräyksen tulkinta ei tuolloin ollut muuttunut. Kyseessä oleva A 14 §:n määräys on poistettu työehtosopimuksesta 1.8.2020 lukien. G:n mukaan määräys poistettiin, koska sopijapuolet olivat yksimielisiä siitä, että se oli syrjivä. H:n mukaan KT:ssa ajateltiin, että oli parempi huomioida riski ja poistaa määräys, jonka lainmukaisuus oli osoittautunut epäselväksi.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella OVTES:n osion A 14 §:n määräyksen taustalla on Kunnallisen työmarkkinalaitoksen esittämin tavoin ollut tavoite siitä, että sama palveluaika otetaan vain kerran huomioon joko palkka- tai eläke-etuuksia kerryttävänä seikkana. Työtuomioistuin toteaa, että eläkettä kertyy tietty prosenttimäärä palkansaajan vuosiansioista. Eläkkeen perusteena olevaa työansiota on muun ohella vuosisidonnainen lisä. Kuten Kunnallinen työmarkkinalaitos on tuonut esiin, aiemmin maksettu vuosisidonnainen lisä on näin osaltaan kerryttänyt myös eläkettä. Aiempi palvelu on kuitenkin tullut huomioiduksi eläkkeessä vain siinä tapauksessa, että eläkkeensaaja on ennen eläkkeelle jäämistään työskennellyt alalla, jolla tällaista palvelusvuosien perusteella määräytyvää palkanosaa on maksettu. Esimerkiksi tässä A:ta koskevassa asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, onko A työskennellyt tällaisella alalla ja kuinka suuren osuuden mahdollinen kokemusosa on muodostanut hänen kokonaispalkastaan ennen hänen eläkkeelle jäämistään. Ylipäätään on niin, että vuosisidonnaisen lisän laskennallinen osuus aiemminkin OVTES:n piirissä työskennelleen työntekijän eläkkeessä on joka tapauksessa pienempi kuin se lisän määrä, johon työntekijä olisi oikeutettu, jos hän ei olisi eläkkeellä. Työnantajapuolen väitettä, jonka mukaan ei ole perusteltua huomioida samaa palvelua sekä eläkkeessä että palkassa, on edellä lausuttu huomioon ottaen pidettävä sellaisena yleisenä toteamuksena, jonka ei voida katsoa olevan riittävä osoittamaan tavoitteen hyväksyttävyyttä ja keinojen asianmukaisuutta ja tarpeellisuutta.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on lisäksi todennut, että työkokemus voidaan ottaa huomioon OVTES:n osion A 11 §:n perusteella. Jotkut työnantajat ovat näin tehneetkin, kuten Kunnallinen työmarkkinajärjestö on yleiskirjeeseen 9/2020 viitaten tuonut esiin. Nämä työnantajat ovat korvanneet A 14 §:n soveltamisen vuoksi puuttuneen tai pienemmän vuosisidonnaisen lisän maksamalla vanhuuseläkkeelle jääneille, palveluksessaan oleville henkilöille henkilökohtaista lisää, rekrytointilisää tai jotain muuta näihin rinnastuvaa lisää. H on kertonut, että erityisesti ammatillisten oppilaitosten puolella oli käytetty henkilökohtaisia lisiä ja OVTES:n mukaista rekrytointilisää kompensoimaan sitä, että vuosisidonnaista lisää ei OVTES:n osion A 14 §:n perusteella maksettu.

Edellä selostetun perusteella herää kysymys, miksi eläkettä saavalle työntekijälle on kuitenkin maksettu vuosidonnaista lisää kompensoivaa henkilökohtaista lisää tai muuta vastaavaa lisää, jos riidanalaisen määräyksen tarkoituksena on se, että samaa työkokemusta ei huomioida kahteen kertaan sekä eläkkeessä että palkkausjärjestelmän mukaisena vuosisidonnaisena lisänä.

Johtopäätöksenä edellä todetusta työtuomioistuin katsoo, että vaikka tavoitetta kohdella työntekijöitä tasapuolisesti olisi sinänsä pidettävä oikeutettuna, esitetyn selvityksen perusteella riidanalainen määräys ei tosiasiassa johda tähän päämäärään johdonmukaisella ja järjestelmällisellä tavalla. Määräys ei siten ole omiaan takaamaan esiin tuodun tavoitteen toteutumisen eikä sitä voida pitää asianmukaisena ja tarpeellisena.

Työtuomioistuin kiinnittää lisäksi huomiota seuraavaan. Tässä asiassa A on ollut koulutuskuntayhtymän palveluksessa noin viiden vuoden ja viiden kuukauden ajan. Hänelle ei ole maksettu vuosisidonnaista lisää palvelussuhteen viiden ensimmäisen vuoden ajalta, sen sijaan tämän jälkeiseltä ajalta yhteensä 277,01 euroa. Jos A:lla on jälkikäteen oikeus vaatimiinsa vuosisidonnaisiin lisiin, on niiden määrä 58.187,83 euroa. Tämän perusteella voidaan todeta, että A 14 §:n määräys on omiaan aiheuttamaan merkittävää tulonmenetystä. Työtuomioistuin katsoo, että sillä heikennetään kohtuuttomasti niiden työntekijöiden oikeutettuja etuja, jotka saavat vanhuuseläkettä, ja siten joka tapauksessa ylitetään se, mikä on tarpeen tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on vedonnut asiassa myös yhdenvertaisuuslain 12 §:n 2 momentin säännökseen, jonka mukaan ikään perustuva erilainen kohtelu on lisäksi oikeutettua, jos erilainen kohtelu johtuu eläke- tai työkyvyttömyysetuuksien saamisedellytykseksi vahvistetuista ikärajoista. Nyt käsiteltävässä asiassa ei kuitenkaan ole kysymys eläkejärjestelmään liittyvistä ikärajoista, kuten laissa säädetystä pakollisesta eläkeiästä, vaan virka- ja työehtosopimuksen mukaisen palkanlisän maksamisesta henkilön jäätyä vanhuuseläkkeelle. (Ks. myös tuomio 26.9.2013, Dansk Jurist- og Økonomforbund, C-546/11, EU:C:2013:603.)

Johtopäätös

Edellä lausutun perusteella työtuomioistuin katsoo, että OVTES:n osion A 14 §:n ensimmäisen virkkeen määräys on ollut 31.7.2020 saakka yhdenvertaisuuslain 8 ja 13 §:n mukaisen välillisen ikäsyrjinnän kiellon vastainen ja siten pätemätön. Kanteen ensimmäinen vahvistusvaatimus on näin ollen hyväksyttävä.

Koska OVTES:n määräys on edellä todetuin tavoin ollut yhdenvertaisuuslaissa tarkoitetun välillisen syrjinnän kiellon vastaisena pätemätön, ei tässä yhteydessä ole erikseen tarpeen ottaa kantaa siihen, onko määräys ollut myös kanteessa mainittujen muiden säännösten vastainen.

Vuosisidonnaista lisää koskevat vaatimukset

Kanteen 2 ja 3 kohdissa on vaadittu työtuomioistuinta vahvistamaan, että A:lla on ollut OVTES:n osion A 14 §:n ensimmäisen virkkeen estämättä oikeus saada ajanjaksolla 17.3.2014–14.8.2019 edellä kerrottua vuosisidonnaista lisää sekä Rovaniemen koulutuskuntayhtymän velvoittamista suorittamaan A:lle vuosisidonnaista lisää 58.187,83 euroa.

Riidatonta on, että A olisi täyttänyt vuosisidonnaisen lisän maksuedellytykset, jos OVTES:n osion A 14 §:n määräyksestä ei olisi seurannut sitä, että lisää ei ole maksettu.

Vastauksessa on katsottu, että JUKO ry ei voi vedota määräyksen lainvastaisuuteen taannehtivasti ja että vaaditusta vuosisidonnaisesta lisästä tulee joka tapauksessa vähentää A:lle maksetut henkilökohtaiset lisät, joiden määrä on riidattomasti 27.710 euroa.

Työtuomioistuin on edellä katsonut, että OVTES:n osion A 14 §:n määräys on ollut 31.7.2020 asti pakottavan lainsäädännön vastaisena pätemätön. Työnantaja ei saa soveltaa syrjintäkiellon kanssa ristiriidassa olevaa työehtosopimuksen määräystä (HE 19/2014 vp s. 91). Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että kun on todettu esiintyvän unionin oikeuden vastaista syrjintää, niin kauan kuin yhdenvertaisen kohtelun palauttavia toimenpiteitä ei ole toteutettu, yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattaminen voidaan varmistaa ainoastaan antamalla epäedullisessa asemassa olevaan ryhmään kuuluville henkilöille samat edut kuin etuoikeutettuun ryhmään kuuluville henkilöille. Epäedullisessa asemassa olevat henkilöt on siten asetettava samaan asemaan kuin kyseistä etua saavat henkilöt. (Ks. esim. tuomio 22.1.2019, Cresco Investigation, C-193/17, EU:C:2019:43, 79 kohta.)

A:lle on riidattomasti maksettu palvelussuhteen aikana OVTES:n osion A 11 §:n mukaista henkilökohtaista lisää 450 euroa kuukaudessa. Kyseisen määräyksen mukaan viranhaltijalle voidaan maksaa henkilökohtaista lisää viranhaltijan työsuorituksen arvioinnin perusteella. Määräyksen soveltamisohjeen mukaan opettajana toimimisen mukanaan tuoma kokemus ja ammatinhallinnan lisäys on otettu jo kertaalleen huomioon vuosisidonnaisessa lisässä, joten henkilökohtaisen lisän arvioinnin tulisi perustua muihin tekijöihin.

Kirjallisena todisteena (V3a) on esitetty ennen A:n palvelussuhteen alkamista käyty sähköpostikeskustelu 12.3.2014 A:n esimiehen F:n, henkilöstöpäällikkö D:n sekä rehtori E:n välillä. Sähköposteista ja D:n kertomuksesta käy ilmi, että A:lle maksetun henkilökohtaisen lisän tavoitteena on ollut paikata vuosisidonnaisen lisän menetystä. Tämä tavoite ilmenee myös päätoimisen tuntiopettajan henkilökohtaista lisää koskevasta päätöksestä 10.8.2015 (K4, V2d) sekä vuosisidonnaista lisää koskevasta päätöksestä 19.3.2015 (V2c). Kyseisissä päätöksissä on viitattu OVTES:n osion A 14 §:n määräykseen ja todettu, että Rovaniemen koulutuskuntayhtymä on huomioinut A:n työkokemusta myöntämällä hänelle 450 euron/kuukaudessa suuruisen henkilökohtaisen lisän.

D on kertonut, että A:lle maksettu henkilökohtainen lisä on ollut poikkeuksellinen ja sen maksaminen on perustunut kuntayhtymän johtajan harkinnanvaraiseen päätökseen. Henkilökohtaista lisää maksetaan normaalisti koulutuksen perusteella, esimerkiksi lisensiaatin tai tohtorin tutkinnosta, ja se on yleensä pieni, muutaman kymmenen euron suuruinen. D:n mukaan A:lle ei olisi maksettu henkilökohtaista lisää, jos OVTES:n osion A 14 § ei olisi tullut sovellettavaksi.

Asiassa esitetyn todistelun perusteella A:lle on maksettu henkilökohtaista lisää kompensoimaan sitä, että hänelle ei ole voitu OVTES:n osion A 14 §:n perusteella maksaa vuosisidonnaista lisää. Työtuomioistuin toteaa, että jos kanteen suoritusvaatimus hyväksyttäisiin kokonaisuudessaan, A päätyisi parempaan asemaan kuin missä hän olisi ollut ilman A 14 §:n soveltamista. Merkitystä ei ole sillä, onko A:n kanssa sovittu tai onko hän ollut tietoinen siitä, että henkilökohtaisella lisällä on kompensoitu vuosidonnaisen lisän maksamatta jättämistä. Näin ollen A:lle maksettavasta vuosisidonnaisesta lisästä on vähennettävä hänelle maksetut henkilökohtaiset lisät. Rovaniemen koulutuskuntayhtymä on siten velvoitettava suorittamaan A:lle vuosisidonnaista lisää 30.477,83 euroa vaadittuine korkoineen.

Valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen asiana on kunnallisen virkaehtosopimuslain 11 §:n nojalla valvoa, että kunnat ja kuntainliitot noudattavat mainitun lain säännöksiä ja virkaehtosopimuksen määräyksiä. Lain 20 §:n 2 momentin mukaan jos kunnallinen työmarkkinalaitos jättää noudattamatta, mitä 11 §:ssä on säädetty, on sen, jollei virkaehtosopimuksessa ole toisin määrätty, maksettava vahingonkorvauksen sijasta hyvityssakko.

Kuten oikeuskirjallisuudessa on todettu, työehtosopimukseen osalliset ja muuten sidotut järjestöt ovat työehtosopimuslain 8 §:n nojalla velvollisia valvomaan, että niiden jäsenet noudattavat mainitusta laista johtuvia velvollisuuksiaan: työrauhavelvollisuutta ja velvollisuutta noudattaa työehtosopimuksen määräyksiä. Samanlainen valvontavelvollisuus on Kunnallisella työmarkkinalaitoksella suhteessa kuntiin ja kuntayhtymiin. (Jorma Saloheimo, Työ- ja virkaehtosopimusoikeus, 2020, s. 161.) Työtuomioistuin toteaa, että työnantajayhdistysten tai työmarkkinalaitoksen lakiin perustuva velvollisuus valvoa jäsentyönantajansa menettelyä ei ulotu muihin työsuhteen säännöstyslähteisiin kuin edellä mainittuihin. Sinänsä niiden on katsottu olevan velvollisia valvomaan, että virka- ja työehtosopimusten määräyksiä sovelletaan ja tulkitaan pakottavan lainsäädännön mukaisesti (ks. esim. TT 2018:18). Sellaisesta tässä asiassa ei kuitenkaan ole kyse, kun riidanalainen määräys on katsottu pakottavan lainsäädännön vastaisena pätemättömäksi.

Kantaja on katsonut, että Kunnallisen työmarkkinalaitoksen on virkaehtosopimukseen osallisena ja lakisääteisesti palvelussuhdeasioita hoitavana toimijana tullut olla selvillä myös pakottavan lainsäädännön sisällöstä ja valvoa, että Rovaniemen koulutuskuntayhtymä jättää soveltamatta pakottavan lainsäädännön vastaisen virka- tai työehtosopimusmääräyksen. Edellä todetuin tavoin Kunnallisen työmarkkinalaitoksen lain mukainen valvontavelvollisuus ei kuitenkaan ulotu muuhun kuin kunnallisen virkaehtosopimuslain ja virkaehtosopimuksen määräysten noudattamiseen. Oikeuskäytännöstäkään ei saada tukea kantajan vaatimukselle. Hyvityssakkovaatimus on hylättävä lakiin perustumattomana.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, voidaan velvoittaa korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan.

Kanne on hyväksytty muutoin paitsi siltä osin kuin kantaja on suoritusvaatimuksen osalta katsonut, että vuosisidonnaisista lisistä ei tule vähentää A:lle maksettua henkilökohtaista lisää. Lisäksi hyvityssakkovaatimus on hylätty. Pääkysymys työtuomioistuimessa on ollut, onko riidanalainen sopimusmääräys syrjinnän kiellon vastainen ja siten pätemätön. Tämän kysymyksen selvittämiseen on kohdistunut myös pääosa oikeudenkäyntikuluista. Työtuomioistuin katsoo, että sillä, minkä kantaja on hävinnyt, on ollut vain vähäinen merkitys asiassa. Kantajan tulee siten saada täysi korvaus kuluistaan.

JUKO ry:n asiamies on ilmoittanut oikeudenkäyntikulujen määräksi 13.588,20 euroa. Asian hoitamiseen on käytetty noin 40 työtuntia. Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Rovaniemen koulutuskuntayhtymä ovat paljoksuneet asiamiehen asian hoitamiseen käyttämää työtuntimäärää 10 tunnin osalta.

Työtuomioistuin katsoo, että JUKO ry:n asiamiehen asian hoitamiseen käyttämää työtuntimäärää on asian laatu ja laajuus huomioon ottaen pidettävä kohtuullisena. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Rovaniemen koulutuskuntayhtymän on siten yhteisvastuullisesti korvattava JUKO ry:n oikeudenkäyntikulut vaaditun mukaisesti.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

- vahvistaa, että kunnallisen opetushenkilöstön virka- ja työehtosopimus OVTES:n osion A, yleinen osa, II luku, 14 §:n ensimmäisen virkkeen määräys on ollut pätemätön 31.7.2020 saakka,

- velvoittaa Rovaniemen koulutuskuntayhtymän suorittamaan A:lle vuosisidonnasta lisää 30.477,83 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 11.12.2019 lukien,

- velvoittaa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Rovaniemen koulutuskuntayhtymän yhteisvastuullisesti korvaamaan Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n oikeudenkäyntikulut 13.588,20 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Kanne hylätään enemmälti.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Anttila puheenjohtajana sekä Saarensola, Aarto, Lerssi, Lehto ja Ilveskivi jäseninä. Valmistelija on ollut Brander.

Tuomiosta on äänestetty.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:

Jäsen Ilveskivi, jonka lausuntoon jäsen Lehto yhtyi, lausui:

Olen muutoin samaa mieltä kuin enemmistö mutta hyvityssakkojen osalta totean seuraavaa.

Työsyrjintädirektiivin 2000/78/EY 17 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä direktiivin mukaisesti annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista. Seuraamusten on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että niitä sovelletaan. Seuraamusten, joihin saattaa kuulua korvausten maksaminen uhrille, on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Euroopan unionin tuomioistuin on syrjintädirektiivin 2000/43/EY vastaavan sisältöistä säännöstä tulkitessaan (tuomio 10.7.2008, Feryn, C-54/07, EU:C:2008:397) katsonut, että seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia myös niissä tilanteissa, joissa ei ole olemassa yksilöitävissä olevaa uhria. Seuraamukset voivat tällöin myös koostua menettelyä ajaneelle elimelle myönnettävästä vahingonkorvauksesta (em. tuomion kohta 39).

Hyvityssakko on luonteeltaan vahingonkorvaus. Kantajana olevalla yhdistyksellä voi näin ollen unionin oikeuskäytännön mukaan olla oikeus saada vahingonkorvausta työehtosopimuksen rikkomisesta.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen on tullut tuntea perusoikeudet ja tietää yhdenvertaisuuslain säännökset. Tästä huolimatta se on tukenut työnantajaa. Velvoitan tämän vuoksi Kunnallisen työmarkkinalaitoksen maksamaan kantajalle hyvityssakkoa 3.000 euroa.