TT 2021:14

Kanteessa vaadittiin vahvistettavaksi, että työehtosopimusmääräyksessä tarkoitetuksi työhön paluuksi luettiin myös työsopimuslain 2 luvun 11 a §:ssä tarkoitettuun osa-aikatyösopimukseen perustuva osa-aikainen työhön palaaminen, jolloin työntekijän sairastuessa samaan sairauteen yli 7 päivän kuluttua työhön palaamisesta alkoi uusi sairausajan palkanmaksujakso. Työehtosopimusmääräyksen sanamuodon ja määräyksen soveltamiskäytännöstä esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuin hylkäsi kanteen.

KANTAJA

Terveys- ja sosiaalialan neuvottelujärjestö TSN ry

VASTAAJA

Hyvinvointiala HALI ry

ASIA

Sairausajan palkka

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Valmisteluistunto 3.3.2020

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Terveyspalvelualan työehtosopimus (1.2.2018-31.3.2020) sisältää muun ohella seuraavat työnantajan sairausajan palkanmaksuvelvollisuutta koskevat määräykset:

19 § Työntekijän sairastuminen

1. Jos työntekijä työsuhteen jatkuttua 90 kalenteripäivää on sairauden tai tapaturman vuoksi työkyvytön eikä hän ole aiheuttanut sairauttaan tai tapaturmaa tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella, hänellä on työsuhteen jatkuessa oikeus saada kussakin poissaolotapauksessa työnantajaltaan palkkansa seuraavasti:

• 28 kalenteripäivältä, mikäli yhtäjaksoinen työsuhde on kestänyt alle 3 vuotta,

• 35 kalenteripäivältä, mikäli yhtäjaksoinen työsuhde on kestänyt yli 3 vuotta, mutta alle 5 vuotta,

• 42 kalenteripäivältä, mikäli yhtäjaksoinen työsuhde on kestänyt yli 5 vuotta, mutta alle 10 vuotta,

• 56 kalenteripäivältä, mikäli yhtäjaksoinen työsuhde on kestänyt yli 10 vuotta.

Työntekijän sairastuessa samaan sairauteen 7 päivän kuluessa työhön paluusta lasketaan poissaolojaksot yhteen palkallisen jakson pituutta laskettaessa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA

Osasairauspäivärahassa on kyse työntekijän aloitteesta ja työnantajan suostumuksella käynnistyvästä kuntoutusmenettelystä, jossa työntekijän sairaudesta johtuen sovitaan määräaikaisesta osa-aikatyöstä. Osasairauspäivärahajärjestelyä edeltää aina sairaudesta tai tapaturmasta johtuva työkyvyttömyys. Työntekijän työskennellessä osasairauspäivärahalla hänen työaikaansa alennetaan merkittävästi työsopimuksessa sovitusta. Työtehtävät voivat poiketa työntekijän terveydentilan perusteella tehtävän arvion seurauksena työsopimuksessa sovituista tehtävistä paitsi määrällisesti myös laadullisesti.

Osasairauspäivärahaoikeuden edellytys on, että vakuutettu pystyy terveyttään ja toipumistaan vaarantamatta hoitamaan osan työtehtävistään (sairausvakuutuslaki 21.12.2004/1224 8 luvun 11 § 3 mom.).

Osapuolten välisessä erimielisyydessä on kysymys siitä, onko osasairauspäivärahakaudella osa-aikaisesti työskentelevän työntekijän työskentely terveyspalvelualan työehtosopimuksen (TPTES) 19 §:n 1 kohdan toisessa kappaleessa tarkoitettua työhön palaamista. Kysymyksellä on merkitystä ennen kaikkea sen kannalta, syntyykö työntekijälle TPTES:n perusteella oikeus uuteen sairausajan palkanmaksujaksoon, mikäli hän myöhemmin jää kokoaikaiselle sairauslomalle saman sairauden perusteella, jonka takia hän oli poissa työstä välittömästi ennen osasairauspäivärahakautta.

Osasairauspäivärahaa koskeva lainsäädäntö on tullut voimaan vuoden 2007 alusta lukien. Tulkinnan kohteena oleva määräys on lisätty työehtosopimukseen loppuvuodesta 2007. Ensimmäistä kertaa määräys oli ajalle 1.10.2007-31.1.2010 solmitussa TPTES:ssä. Ennen kyseistä muutosta työnantajan palkanmaksuvelvollisuutta samasta sairaudesta johtuvien poissaolojen osalta ei ollut TPTES:ssä rajoitettu. Kysymyksessä oleva määräys on säilynyt samanlaisena myöhemmissä työehtosopimuksissa. Määräyksen lisäämiseen johtaneissa tai myöhemmissä työehtosopimusneuvotteluissa ei ole otettu kantaa erimielisyyden kohteena olevaan tulkintakysymykseen. Ennen käsillä olevaa asiaa työehtosopimuksen osapuolten välillä ei ole tullut esille riitaa kanteessa tarkoitetusta kysymyksestä.

KANNE

Vaatimukset

Terveys- ja sosiaalialan neuvottelujärjestö TSN ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa terveyspalvelualan työehtosopimuksen (1.2.2018-31.3.2020) 19 §:n 1 kohdan oikeaksi tulkinnaksi, että siinä tarkoitetuksi ”työhön paluuksi” luetaan myös työsopimuslain 2 luvun 11 a §:ssä tarkoitettuun osa-aikatyösopimukseen perustuva osa-aikainen työhön palaaminen, jolloin työntekijän sairastuessa samaan sairauteen yli 7 päivän kuluttua työhön palaamisesta alkaa uusi sairausajan palkanmaksujakso, ja

- velvoittaa Hyvinvointiala HALI ry:n korvaamaan kantajan arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut asioissa R 64/19 ja R 65/19 yhteensä 5.170 eurolla korkoineen.

Perusteet

Sairausajan palkka

Työehtosopimuksissa on yleisesti sovittu lakimääräistä laajemmasta työnantajan palkanmaksuvelvollisuudesta sairausajalta. Maksaessaan työntekijälle sairausajan palkkaa lakimääräistä pidemmältä ajalta työnantajalla on yleensä työehtosopimuksen määräysten mukaan myös oikeus hakea työntekijän päivärahaetuus vastaavalta ajalta itselleen. Tällainen työehtosopimuksen sairausajan palkanmaksuvelvollisuutta koskeviin määräyksiin sisältyvä kytkentä sairausvakuutuslakiin ei kuitenkaan sellaisenaan tarkoita sitä, että työntekijän oikeus työehtosopimuksen mukaiseen sairausajan palkkaan olisi sidottu siihen, miten esimerkiksi Kansaneläkelaitos on arvioinut työntekijän poissaoloa sairausvakuutuslain näkökulmasta.

Oikeuskäytännössä on myös katsottu, ettei työehtosopimuksen mukaan määräytyvän palkanmaksuvelvollisuuden kannalta itsenäistä merkitystä ole sillä, miten työntekijän työkykyä arvioidaan jossain toisessa yhteydessä, kuten sairausvakuutusjärjestelmän piirissä (ks. TT 1991:100, TT 1997:61, TT 1998:74 ja TT 2000:33).

Osasairauspäiväraha

Osasairauspäiväraha on sairausvakuutusjärjestelmään kuuluva etuus, jota voidaan maksaa enintään 120 arkipäivän ajalta sellaiselle kokoaikatyötä tekevälle työntekijälle, joka on sairausvakuutuslain tarkoittamalla tavalla työkyvytön. Oikeudesta osasairauspäivärahaan säädetään sairausvakuutuslain 8 luvun 11 §:ssä ja osa-aikaisesta sairauspoissaolosta työsopimuslain 2 luvun 11 a §:ssä.

Oikeus osasairauspäivärahaan perustuu työnantajan ja työntekijän väliseen sopimukseen osa-aikatyöstä. Työsopimuslaissa ei ole sinänsä asetettu rajoituksia osa-aikatyötä koskevan sopimuksen tekemiselle, vaan osa-aikatyösopimus on mahdollista tehdä aina, kun työsopimusosapuolet näkevät sen tarpeelliseksi. Tältä osin osasairauspäivärahan perusteena oleva osa-aikatyösopimus ei eroa muista osa-aikatyötä koskevista sopimuksista.

Osa-aikatyösopimuksen tarkemmasta sisällöstä ei ole laissa säädetty, vaan sopimuksen mukainen palkka ja muut ehdot kuuluvat niin ikään työsuhteen osapuolten normaalin sopimusvapauden piiriin. Osa-aikaista sairauspoissaoloa koskevalla säännöksellä ei ole myöskään muutettu työnantajan palkanmaksuvelvollisuutta sairausajalta.

Työehtosopimuksen 19 §:n merkitys osasairauspäivärahatilanteissa

TPTES:n 19 §:n määräyksen mukaan työnantaja on lähtökohtaisesti velvollinen maksamaan sairausajan palkkaa kussakin työntekijän poissaolotapauksessa. Samasta sairaudesta johtuvien poissaolojen palkanmaksuvelvollisuutta on kuitenkin rajoitettu sopimalla, että jos sama sairaus uusiutuu 7 päivän kuluessa työhön palaamisesta, lasketaan siitä johtuvat poissaolojaksot yhteen palkallisen jakson pituutta laskettaessa. Määräyksestä seuraa, että työntekijä on oikeutettu samankin sairauden perusteella uuteen täysimittaiseen sairausajan palkanmaksujaksoon, kunhan sairaudesta johtuvasta edellisestä poissaolojaksosta on työhön palaamisen jälkeen kulunut 7 päivää.

TPTES:iin ei sisälly erityismääräyksiä osasairauspäivärahatilanteiden osalta, vaan työnantajan sairausajan palkanmaksuvelvollisuus määräytyy samojen määräysten perusteella kuin muutoinkin. Erimielisyyden kohteena olevan määräyksen tulkinnan lähtökohdaksi on siten otettava määräyksen sanamuoto ja sen yleiskielen mukainen merkitys.

Osasairauspäivärahalainsäädäntö on ollut jo voimassa silloin, kun tulkintariidan kohteena olevasta määräyksestä on sovittu. Tämä korostaa osapuolen selontekovelvollisuutta määräystä koskevaa tulkintariskiä jaettaessa. Mikäli määräykselle olisi haluttu antaa sen sanamuodosta poikkeava erityissisältö osasairauspäivärahatilanteissa, olisi tämän pitänyt tulla erikseen ilmi määräyksestä neuvoteltaessa.

Määräyksen vakiintuneen soveltamiskäytännön mukaan työhön paluulla tarkoitetaan työntekijän tosiasiallista työhön palaamista. Siten esimerkiksi sairauslomaa välittömästi seuraava työvuorolistan mukainen vapaapäivä ei vielä ole määräyksessä tarkoitettua työhön palaamista, vaikka sairausloma onkin päättynyt.

Työntekijän osa-aikainen työskentely perustuu aina osasairauspäivärahatilanteissa työnantajan ja työntekijän väliseen sopimukseen. Työehtosopimuksen määräykseen sisältyvän työhön paluu -kriteerin täyttymisen edellytykseksi ei tällöin voida asettaa sitä, että työntekijä palatessaan työhön työskentelisi enemmän kuin työnantajan kanssa tehty osa-aikatyösopimus edellyttää. Alkaessaan työskennellä osasairauspäivärahan perusteena olevan osa-aikatyösopimuksen mukaisesti työntekijän on katsottava palaavan työhönsä työehtosopimuksessa tarkoitetulla tavalla.

Osasairauspäivärahasääntelyyn johtaneen hallituksen esityksen (HE 227/2005 vp s. 19) mukaan työntekijän siirtyessä osasairauspäivärahalta takaisin kokoaikaiselle sairauslomalle, työnantajan sairausajan palkanmaksuvelvollisuus määräytyy työsopimuslain 2 luvun 11 §:n tai työnantajaa sitovan työehtosopimuksen mukaan.

Tulkinnan kohteena olevaan määräykseen sisältyvän työhönpalaamisedellytyksen täyttymisen kannalta ei ole merkitystä sillä, että työntekijää pidetään osasairauspäivärahakaudella sairausvakuutuslain näkökulmasta työkyvyttömänä. Ratkaisu asiassa ei voi perustua arvioon siitä, onko työntekijä työhön palattuaan täysin työkykyinen vai osittain työkykyinen (TT 2018:43). Ratkaisevaa on sen sijaan työntekijän tosiasiallinen työhön palaaminen eli työskentely edellisen poissaolojakson jälkeen. Työtuomioistuin on saman sairauden uusiutumista koskevassa ratkaisussaan katsonut, ettei työntekijä ole työsuhteensa näkökulmasta ollut työkyvytön niinä aikoina, jolloin hän on tosiasiallisesti työskennellyt (TT 2017:100). Työehtosopimuksen määräysten sisältöä koskevan ratkaisun perustaminen määritelmälliselle työkyvyttömyydelle vastoin määräyksen sinänsä selvää sanamuotoa johtaisi myös työntekijän suojeluperiaatteen vastaiseen lopputulokseen.

Kuntasektorilla osasairauspäivärahan turvin työskentelyn on yksimielisesti tulkittu tarkoittavan työhön paluuta, joka oikeuttaa palkallisten sairauslomaetuuksien uudelleen alkamiseen osasairauspäivärahalla työskentelyn kestettyä vähintään 30 kalenteripäivää. Tämä vastaavilta ja lähialoilta oleva soveltamiskäytäntö, jonka piiriin kuuluu ainakin 421.000 työntekijää ja viranhaltijaa, tukee kantajan esittämää tulkintaa. Kyseistä soveltamiskäytäntöä on noudatettu riidanalaista alaa vastaavissa julkisen sektorin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa työskentelevien kohdalla osasairauspäivärahajärjestelmän alusta lukien. Vastaajan vetoamien palvelualojen, kaupan sekä teollisuuden alojen soveltamiskäytännöllä ei ole asian ratkaisun kannalta merkitystä.

Työntekijöiden tasapuolinen kohtelu ja syrjintäkielto

Asiaa ratkaistaessa on otettava huomioon myös työsopimuslain 2 luvun 2 §:ssä säädetty tasapuolisen kohtelun velvoite, jonka mukaan työnantajan on kohdeltava työntekijöitä tasapuolisesti, jollei siitä poikkeaminen ole työntekijöiden tehtävät ja asema huomioon ottaen perusteltua. Säännöksen 2 momentin mukaan määräaikaisissa ja osa-aikaisissa työsuhteissa ei saa pelkästään työsopimuksen kestoajan tai työajan pituuden vuoksi soveltaa epäedullisempia työehtoja kuin muissa työsuhteissa, ellei se ole perusteltua asiallisista syistä. Asiallisena syynä sairausajan palkkamääräysten erilaiselle soveltamiselle ei voida pitää yksinomaan sitä, että osa-aikaisesti työskentelevää työntekijää pidetään sairausvakuutuslain näkökulmasta työkyvyttömänä. Tällainen tulkinta ei olisi myöskään yhdenvertaisuuslain 8 §:ssä säädetyn syrjinnän kiellon mukainen.

VASTAUS

Vaatimukset

Hyvinvointiala HALI ry on vaatinut, että kanne hylätään ja Terveys- ja sosiaalialan neuvottelujärjestö TSN ry velvoitetaan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 2.280 eurolla korkoineen.

Perusteet

Osasairauspäiväraha

Osasairauspäivärahalla työskentelevä on edelleen työkyvytön samasta sairaudesta johtuen koko osasairauspäivärahalla työskentelyn ajan. Osasairauspäivärahakauden aikaisessa osa-aikatyöstä sopimisessa ei ole kyse sopimusvapauden piiriin kuuluvasta sopimuksesta, koska sopimuksen tekeminen edellyttää työntekijän työkyvyttömyyden jatkumista osa-aikaisesti. Sopimus eroaa siten muista osa-aikatyötä koskevista sopimuksista.

Osasairauspäivärahaa koskevaa lakia säädettäessä ei ollut tarkoitus muuttaa työkyvyttömyyden työoikeudellista käsitettä. Niin hallituksen esityksestä kuin sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnöstä käy selvästi ilmi, että osasairauspäivärahalla työskentelevä työntekijä on edelleen työkyvytön. Osasairauspäivärahan tarkoitus on tukea ja edesauttaa työsopimuksensa mukaiseen työhön edelleen työkyvyttömän henkilön tulevaa työhön paluuta. Työsopimuslain mukaan osasairauspäivärahatyöskentelyn edellytyksenä on, että työntekijän sairaudesta johtuva työkyvyttömyys jatkuu koko osasairauspäivärahakauden. Jos työntekijän katsotaan olleen työehtosopimuksen 19 §:n mukaisesti työkyvytön ennen osasairauspäivärahajärjestelyä, on hänen katsottava edelleen olevan työkyvytön myös järjestelyn aikana. Tukea vastaajan tulkinnalle saadaan myös muusta työoikeudellisesta lainsäädännöstä kuten työttömyysturvalaista ja vuosilomalaista. Tätä tukee myös se, että työnantajan lomauttaessa osasairauspäivärahalla työskentelevän henkilön lomautus ei kohdistu hänen osa-aikaiseen työskentelyynsä, vaan työntekijä palaa kokoaikaiselle sairauspoissaololle ja sairauspäivärahan piiriin siltä osin kuin sairauspäivärahoja on vielä jäljellä (HE 227/2005 vp s. 15).

Työntekijällä on työsopimuslain mukainen oikeus sairausajan palkkaan ajalta, jolloin hän on estynyt tekemästä työtään sairauden tai tapaturman vuoksi (työkyvyttömyys). Työehtosopimuksen mukainen sairausajan palkkaoikeus edellyttää vastaavalla tavalla sairaudesta johtuvaa työkyvyttömyyttä. Työehtosopimuksessa ei ole sovittu työkyvyttömyyden käsitteen sisällöstä tai poikkeamisesta sen työoikeudellisesta tulkintasisällöstä.

Kantajan viittaamissa tapauksissa (TT 1991:100, TT 1997:61, TT 1998:74 ja TT 2000:33) on ollut kyse pääsääntöisesti siitä, onko työntekijä esittänyt työehtosopimuksen määräysten mukaisen riittävän selvityksen työkyvyttömyydestään. Tapauksissa ei ole ollut kyse sairausvakuutuslain mukaisesta työkyvyttömyyden käsitteestä tai siitä, onko työntekijä tosiasiassa ollut työkyvytön. Ne eivät siten sovellu käsillä olevan kysymyksen ratkaisemiseen, eivätkä myöskään osoita, että työehtosopimuksen mukaista työkyvyttömyyden käsitettä tulisi arvioida sen työoikeudellisesta tai sairausvakuutuslain mukaisesta merkityssisällöstä poiketen.

Sairausvakuutuslain mukainen työkyvyttömyyskäsite perustuu ammatilliseen arvioon ennen työkyvyttömyyttä tehdyn työn perusteella. Työkyvyttömyyden käsite vastaa siten sen työsopimuslain sekä työehtosopimuksen mukaista sisältöä. Sairausvakuutuslain 8 §:n 4 momentin mukaan työkyvyttömyys itsessään ei ole riittävä edellytys sairauspäivärahan suorittamiselle, vaan lisäksi edellytetään, että työntekijä on estynyt tekemästä työtään sairaudesta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi. Työntekijän ollessa sairausvakuutuslain mukaisesti työkyvytön hän on työkyvytön myös työoikeudellisesti.

Osasairauspäivärahasta säädettäessä esitöissä (HE 227/2005 vp s. 19) on nimenomaisesti todettu, ettei sääntelyllä ole tarkoitus vaikuttaa työehtosopimuksen tai lain mukaan määräytyvään sairausajan palkanmaksuvelvollisuuteen.

Työehtosopimuksen 19 §:n merkitys osasairauspäivärahatilanteissa

Terveyspalvelualan työehtosopimuksen 19 §:ssä sovituilla määräyksillä ei ole tarkoitettu osasairauspäivärahaa koskevia tilanteita. Erimielisyyden kohteena oleva työehtosopimusmääräys koskien saman sairauden uusiutumista on tullut työehtosopimukseen vuonna 2007 työnantajan aloitteesta osana neuvotteluiden kokonaisratkaisua. Lisäyksellä ei tarkoitettu muuttaa määräyksen tulkintaa miltään muilta osin. Kun alkuperäinen määräys sairausajan palkasta on otettu työehtosopimukseen jo vuosia aiemmin, on selvää, ettei sairausajan palkkaa koskevassa määräyksessä ole voitu sopia osasairauspäivärahalla työskentelystä.

Koska osasairauspäivärahalla työskentelystä ja paluusta kokoaikaiselle sairauspoissaololle samasta sairaudesta johtuen ei ole sovittu työehtosopimuksessa, tulevat sovellettavaksi työsopimuslain säännökset, joiden mukaan työntekijällä ei ole oikeutta uuteen sairausajan palkanmaksujaksoon.

Työntekijä ei ole palannut työsopimuksensa mukaiseen työhön työtehtävien ja työajan osalta. Osasairauspäivärahalla työskentelyssä on kyse tilapäisestä osa-aikatyöjärjestelystä, jossa työntekijän työsuhteen ehtoja muutetaan työajan ja työtehtävien osalta. Lisäksi työntekijä on edelleen työkyvytön ja osittaisen sairauspäivärahan piirissä eli työkyvyttömyys jatkuu koko osasairauspäivärahajakson ajan. Näin ollen on selvää, että vaikka osittainen työnteko muissa kuin työsopimuksen mukaisissa työtehtävissä katsottaisiinkin työhön paluuksi, on työntekijä edelleen osittain poissa töistä.

Kotimaisen kielten tutkimuskeskuksen julkaiseman kielitoimiston sanakirjan mukaan sanan palata merkitys on muun muassa seuraavaa:

1. tulla t. mennä takaisin entiseen paikkaan, lähtökohtaan tms.

2. tulla t. joutua uudestaan entiseen asemaan t. tilaan, entiselle kannalle tms.; palautua.

Molemmat määritelmät osoittavat, että palaaminen edellyttää tulemista takaisin entiseen paikkaan, alkuperäiseen lähtökohtaan, entiseen asemaan tai tilaan. Työskennellessään osasairauspäivärahalla työntekijä ei ole tullut takaisin ennen sairastumista vallinneeseen lähtökohtaan, tilaan tai asemaan työajan ja työtehtävien osalta. Kun työntekijä on edelleen osittain poissa töistä, ei hänen voida katsoa palanneen töihin.

Jos työntekijä sovitun osasairauspäivärahajakson jälkeen tai sen aikana jää kokoaikaisesti pois työstä saman sairauden aiheuttamasta työkyvyttömyydestä johtuen, ei tästä ala uutta sairausajan palkanmaksujaksoa riippumatta osasairauspäivärahajakson kestosta, jos työehtosopimuksen mukainen sairausajan palkan maksujakso on jo kulunut loppuun.

Osapuolilla ei ole ollut tarpeen sopia erikseen työskentelystä osasairauspäivärahalla, koska työehtosopimusmääräyksen sanamuodosta jo seuraa, ettei sitä sovelleta osasairauspäivärahatilanteeseen. Osapuolet eivät ole myöskään halunneet sopia tällaisesta työsopimuslaista poikkeavasta tulkinnasta.

TPTES:n 19 §:n 1 kohtaa sovelletaan tilanteisiin, joissa työntekijä on parantunut työkyvyttömyyttä aiheuttaneesta sairaudesta ja sairastuu uudelleen työhön paluun jälkeen. Osasairauspäivärahalla työskentelevän työntekijän sairaus jatkuu koko osasairauspäivärahajakson ajan, eikä kyse siten ole määräyksessä tarkoitetusta sairastumisesta samaan sairauteen, jos osasairauspäivärahajärjestely päättyy työntekijän jäädessä kokoaikaisesti sairauslomalle samasta sairaudesta johtuen. Tähän viittaa määräyksen sanamuoto "sairastuessa”. Työntekijä ei voi sairastua sairauteen, jota jo sairastaa. Ratkaisussa TT 2017:100 työtuomioistuin katsoi, ettei sairaus voi uusiutua, jos työntekijä ei ole ollut välillä työkykyinen. Myös yleiskielessä samaan sairauteen sairastuminen edellyttää sitä, että sairaus ja sen oireet ovat ensin poistuneet.

Hallituksen esityksessä osasairauspäivärahaa koskevaksi lainsäädännöksi todetaan, että ”työntekijällä ei ole oikeutta uuteen sairausajan palkanmaksujaksoon hänen jäädessään kokoaikaisesti työkyvyttömäksi samasta sairaudesta johtuen”. Käsite ”jäädessään työkyvyttömäksi” tukee vastaajan tulkintaa siitä, että kyse ei ole sairastumisesta uudelleen samaan sairauteen, vaan saman sairauden jatkumisesta, joten työntekijän ei voida katsoa myöskään parantuneen missään vaiheessa.

Osasairauspäivärahaa koskevan työsopimuslain säännöksen voimassa ollessa määräystä on vakiintuneesti tulkittu ja sovellettu vastaajan esittämällä tavalla terveyspalvelualan työehtosopimusta noudattavissa yrityksissä. Vastaajan jäsenyrityksiä on myös ohjeistettu tämän tulkinnan mukaisesti terveyspalvelualan työehtosopimuksen piirissä ja lähisopimusaloilla. Työntekijäpuoli ei ole riitauttanut tulkintaa aiemmin.

Vastaajan tulkintaa tukee työmarkkinoilla noudatettu yleinen soveltamiskäytäntö. Työsopimuslain mukaan työntekijällä ei ole oikeutta uuteen sairausajan palkanmaksujaksoon hänen jäädessään kokoaikaisesti työkyvyttömäksi samasta sairaudesta johtuen. Tätä tulkintaa sovelletaan ainakin niihin työntekijöihin, jotka eivät ole minkään työehtosopimuksen soveltamisalan piirissä. Vastaavaa tulkintaa on sovellettu yleisesti myös niihin työntekijöihin, joihin sovelletaan työehtosopimuksia.

Hyvinvointiala HALI ry on selvittänyt seitsemästä muusta työnantajajärjestöstä, kuinka ne ovat omilla sopimusaloillaan tulkinneet vastaavaa kysymystä ja ohjeistaneet jäsenistöään. Kaikki seitsemän järjestöä ovat tulkinneet kysymystä ja ohjeistaneet jäsentyönantajiaan vastaajan kannan mukaisesti. Näiden järjestöjen ja Hyvinvointiala HALI ry:n tulkinta kattaa yhteensä 204 työehtosopimusta, ja niitä soveltavien jäsenyritysten palveluksessa on yhteensä arviolta noin miljoona työntekijää.

Kantajan näkemyksen mukainen tulkinta johtaisi siihen, että osasairauspäivärahajärjestelystä sopimiseen liittyisi työnantajan osalta taloudellinen riski, mikä sovellettavasta työehtosopimuksesta riippuen voisi olla huomattavakin. Lisäksi tulkinta mahdollistaisi järjestelmän väärinkäytön sekä sen, että osasairauspäivärahajärjestelystä sopimisen kynnys nousisi ja järjestelmän tarkoitus siten vaarantuisi.

Kuntasektorilla osasairauspäivärahasta on otettu työ- ja virkaehtosopimukseen nimenomainen kirjaus. Näin ollen kyseisen työehtosopimuksen mukainen tulkinta ei osoita yleistä työmarkkinakäytäntöä vertailukelpoisessa tilanteessa. KVTES:ssa on nimenomaisesti sovittu, että työntekijällä tai viranhaltijalla on oikeus sairausajan palkkaan hänen jäädessään työkyvyttömyydestä johtuen kokoaikaisesti pois töistä. Kuntasektorin järjestelmä sairausajan palkan osalta poikkeaa vastaajan viittaamasta yleisestä työmarkkinakäytännöstä, kun järjestelmä perustuu yhtäjaksoisen poissaolojakson keston perusteella määräytyvän sairausajan palkan enimmäisoikeuden sijaan palkallisten sairauspoissaolopäivien enimmäismäärään kalenterivuoden aikana. Kuntasektorin ratkaisu on siten yksittäinen poikkeus yleisestä sovelletusta työmarkkinakäytännöstä niihin työehtosopimusaloihin nähden, joilla ei ole työehtosopimuksessa määräyksiä osasairauspäivärahasta.

Työntekijöiden tasapuolinen kohtelu ja syrjintäkielto

Osasairauspäivärahalla työskentelevä on sairauden jatkuessa edelleen työkyvytön työsopimuksen mukaiseen työhönsä. Kysymys ei siten ole siitä, että työntekijään sovellettaisiin epäedullisempia ehtoja työajan pituuden vuoksi. Oikeutta sairausajan palkkaan voidaan rajoittaa ajallisesti, kuten työehtosopimuksissa ja työsopimuslaissa on tehty, ilman että kysymys olisi yhdenvertaisuuslain 8 §:ssä tarkoitetusta syrjinnästä. Mainittuun rajoittamiseen on joka tapauksessa asialliset ja perustellut syyt.

Sen selvittäminen, rikkooko osasairauspäivärahaa koskeva sääntely tasapuolisen kohtelun velvoitetta tai syrjintäkieltoa, kuuluu muutoinkin yleisen tuomioistuimen toimivaltaan.

TODISTELU

Kantajan kirjallinen todiste

1. KT Kuntatyönantajien yleiskirje 22/06 27.11.2006 ja KVTES V luku 2 §:n 4 momentti

Vastaajan kirjallinen todiste

1. Sähköpostiviestit työnantajaliitoille ja liittojen antamat vastaukset 10.11.2019-28.2.2020 sekä sähköpostiviestin 28.2.2020 liite ”Osasairauspäiväraha” (2 s.)

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Pääasia

Terveyspalvelualan työehtosopimuksen työntekijän sairastumista koskevan 19 §:n 1 kohdan mukaan työntekijän sairastuessa samaan sairauteen 7 päivän kuluessa työhön paluusta lasketaan poissaolojaksot yhteen palkallisen jakson pituutta laskettaessa.

Riitakysymys koskee sitä, tarkoitetaanko määräyksessä mainitulla työhön paluulla myös työsopimuslain 2 luvun 11 a §:ssä (460/2006) tarkoitettuun osa-aikatyötä koskevaan sopimukseen perustuvaa osa-aikaisen työskentelyn aloittamista ja voidaanko työntekijän katsoa sairastuneen samaan sairauteen, jos osa-aikaisesti työhön palannut työntekijä myöhemmin jää kokoaikaiselle sairauslomalle sen sairauden johdosta, jonka takia hän oli poissa työstä välittömästi ennen osasairauspäivärahakautta.

Asiassa on riidatonta, että osasairauspäivärahaa koskeva lainsäädäntö on ollut voimassa vuoden 2007 alusta lukien. Tulkinnan kohteena oleva määräys on lisätty terveyspalvelualan työehtosopimukseen loppuvuodesta 2007, ja se on pysynyt samansisältöisenä myöhemmissä työehtosopimuksissa. Työehtosopimuksen osapuolten välillä ei ole missään vaiheessa neuvoteltu riidan kohteena olevasta tulkintakysymyksestä. Sopijaosapuolten yhteisestä tarkoituksesta asian suhteen ei siten ole saatavissa selvitystä.

Riidanalaisessa työehtosopimusmääräyksessä on kysymys ”työhön paluusta”. Kanteessa esitetty vahvistusvaatimus kohdistuu nimenomaisesti varsinkin tähän ilmaukseen. Kantajan mukaan ratkaisevaa on työntekijän tosiasiallinen työhön palaaminen eli työskentely edellisen poissaolojakson jälkeen. Vastaaja on vedonnut siihen, että kotimaisten kielten keskuksen julkaiseman Kielitoimiston sanakirjan määritelmän mukaan palaaminen edellyttää tulemista, menemistä tai joutumista takaisin entiseen paikkaan, lähtökohtaan, asemaan, tilaan tai muuhun sellaiseen. Työtuomioistuin katsoo, ettei työehtosopimusmääräyksen sanamuodosta kuitenkaan yksin ole pääteltävissä, onko työhön tullut määräyksen mukaan palata kokoaikaisesti vai voiko myös osa-aikainen työnteko entisessä työpaikassa olla määräyksessä tarkoitettua työtä.

Riidanalaisen määräyksen sanamuodon mukaan sitä sovelletaan ”työntekijän sairastuessa samaan sairauteen”. Vastaaja on tältä osin vedonnut siihen, ettei työntekijä yleiskielen mukaan voi sairastua sairauteen, jota hän jo sairastaa. Sairastuminen edellyttää, että sairaus ja sen oireet ovat välillä olleet poissa. Työtuomioistuin toteaa, että Kielitoimiston sanakirjan mukaan sanan ”sairastua” merkitys on ”tulla sairaaksi, saada jokin tauti”. Työtuomioistuin katsoo tällä perusteella, ettei henkilö normaalissa kielenkäytössä lähtökohtaisesti voi sairastua sairauteen tai tautiin, joka hänellä jo on. Saman sairauden jatkumista tai pahenemista ei normaalisti kutsuta sairastumiseksi.

Osasairauspäivärahaa koskevan lainsäädännön esitöissä (HE 227/2007 vp s. 19) on lausuttu, että jos työnantajan sairausajan palkanmaksuvelvollisuus on jo ennen osa-aikaiselle sairauslomalle jäämistä päättynyt ja kysymys on saman sairauden jatkumisesta, työnantajalla ei olisi työntekijän kokoaikaiselle sairauslomalle siirtyessä enää palkanmaksuvelvollisuutta. Työtuomioistuin katsoo tämän viittaavan siihen, että myös osasairauspäivärahaa koskevassa lainsäädännössä lähtökohtana on, että työntekijän sairaus jatkuu osasairauspäivärahakauden aikana ja voi jatkua myös sen jälkeen. Työntekijän siirtyessä saman sairauden johdosta osasairauspäivärahalta kokoaikaiselle sairauslomalle kysymys ei siten ole osasairauspäivärahaa koskevan lainsäädännönkään mukaan työntekijän sairastumisesta vaan sairauden jatkumisesta. Työtuomioistuin katsoo, että lainsäädäntö ei anna aihetta tulkita työehtosopimusmääräystä yleiskielestä poiketen.

Terveyspalvelualan työehtosopimuksen osapuolten välillä ei ole ollut riitaa kanteessa tarkoitetusta kysymyksestä ennen käsillä olevaa asiaa. Erimielisyysneuvotteluja on selvitetty käydyn vuodesta 2017 lukien. Vastaajan mukaan työehtosopimusmääräystä on vakiintuneesti tulkittu ja sovellettu vastaajan esittämällä tavalla terveyspalvelualan työehtosopimusta noudattavissa yrityksissä osasairauspäivärahaa koskevan lainsäädännön voimaantulosta eli vuoden 2007 alusta lukien. Vastaajan mukaan sen jäsenyrityksiä on myös ohjeistettu toimimaan tämän tulkinnan mukaisesti. Kantaja ei ole riitauttanut näitä vastaajan ilmoittamia seikkoja. Työehtosopimusmääräystä on siten katsottava sovelletun varsin pitkän ajan vastauksessa esitetyllä tavalla. Koska työntekijäpuoli ei ole aikaisemmin reagoinut nyt riitauttamaansa sopimusmääräyksen soveltamiseen, työtuomioistuin katsoo noudatetun käytännön puoltavan vastaajan kantaa työehtosopimusmääräyksen tulkinnasta. (vrt. TT 2002:43)

Osapuolet ovat olleet eri mieltä osasairauspäivärahaa koskevasta soveltamiskäytännöstä muiden virka- ja työehtosopimusten piirissä. Kantajan kirjallisena todisteena vetoamasta KT Kuntatyönantajien yleiskirjeestä 22/06 (27.11.2006) ilmenee, että KT Kuntatyönantajat on tiedottanut jäsenilleen myös osa-aikaisen sairauspoissaolon aikana tehdyn osa-aikatyön kerryttävän kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) V luvun 2 §:n 5 momentissa tarkoitettua vähintään 30 kalenteripäivän pituista yhdenjaksoista virantoimituksessa- /työssäoloaikaa. Näin ollen vaikka työntekijän tai viranhaltijan sairauslomaetuudet olisivat jo katkenneet sen johdosta, että sairauslomaa on myönnetty hänelle jatkuvana yhdessä tai useammassa erässä yli 12 kuukaudeksi, sairauslomaetuudet voivat taas alkaa, mikäli osa-aikainen työskentely jatkuu keskeytymättä osasairauspoissaolon aikana vähintään 30 kalenteripäivää.

Yleiskirje tukee kantajan väitettä, että kuntasektorilla osa-aikaisen sairauspoissaolon aikana työskentelyn on katsottu tarkoittavan kanteessa tarkoitetulla tavalla henkilön paluuta työhön. Työtuomioistuin kuitenkin toteaa, että KVTES:n V luvun 1 §:n 1 momenttiin liittyy soveltamisohje, jossa on mainittu muun ohella lainkohdat, joissa on säädetty osasairauspäivärahan perusteena olevasta osa-aikatyötä koskevasta sopimuksesta. Soveltamisohjeen mukaan edellä tarkoitetun sopimuksen perusteella osa-aikatyötä tekevään viranhaltijaan ja työntekijään sovelletaan KVTES:n osa-aikatyötä koskevia määräyksiä. Työtuomioistuin katsoo soveltamisohjeen olemassaolon osoittavan, että KVTES:n osapuolet ovat työehtosopimusneuvotteluissa käsitelleet sitä, kuinka KVTES:n määräyksiä sovelletaan lainsäädännössä luotuun osasairauspäivärahajärjestelmään. Tältä osin KVTES:n soveltaminen ei siten ole rinnastettavissa käsillä olevaan asiaan, jossa työehtosopimuksen osapuolet eivät ole työehtosopimusneuvotteluissa lainkaan ottaneet kantaa riidanalaiseen osasairauspäivärahaa koskevaan kysymykseen.

Vastaaja on puolestaan vedonnut kirjallisena todisteena palvelualojen, kaupan ja teollisuuden alojen työnantajaliittojen ajalla 10.11.2019-28.2.2020 antamiin ilmoituksiin, joiden mukaan kyseiset liitot ovat omaksumansa työehtosopimuksen tulkinnan perusteella ohjeistaneet jäseniään siten, että osasairauspäivärahalla työskentelevän työntekijän jääminen pois työstä samasta sairaudesta johtuen ei aloita uutta sairausajan palkanmaksujaksoa. Vastaajan mukaan edellä mainittujen alojen työehtosopimuksissa ei ole määräyksiä osasairauspäivärahasta.

Työtuomioistuin katsoo, että vastaajan vetoamilla sopimusaloilla työehtosopimusten kattama soveltamispiiri on huomattavan laaja. Tarkempaa selvitystä työehtosopimusten sisällöstä sairausajalta maksettavan palkan osalta ei kuitenkaan ole esitetty. Näiden sopimusten soveltamiskäytännöstä ei siten voida suoraan johtaa nyt kysymyksessä olevan määräyksen oikeaa tulkintaa. Kantajan ja vastaajan vetoamasta muiden virka- ja työehtosopimusten soveltamiskäytännöstä ei voida tehdä asiassa ratkaisevia johtopäätöksiä.

Yhteenvetona työtuomioistuin katsoo edellä mainituilla perusteilla, että riidanalaisen työehtosopimusmääräyksen sanamuoto, jossa on viitattu sairastumiseen, puoltaa vastaajan esittämää määräyksen tulkintaa. Myös määräyksen soveltamiskäytäntö tukee vastaajan kantaa asiassa. Asian ratkaisu ei ole perustettavissa siihen, kuinka KVTES:a tai muita asiassa vedottuja työehtosopimuksia on sovellettu.

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen asiassa on katsottava jääneen näyttämättä, että terveyspalvelualan työehtosopimuksen 19 §:n 1 kohdassa mainitulla työhön paluulla tarkoitetaan myös työsopimuslain 2 luvun 11 a §:ssä tarkoitettuun osa-aikatyösopimukseen perustuvaa osa-aikaista työhön palaamista, jolloin työntekijän sairastuessa samaan sairauteen yli 7 päivän kuluttua työhön palaamisesta alkaisi uusi sairausajan palkanmaksujakso. Se, että työntekijän ei katsota palanneen työhön riidanalaisen työehtosopimusmääräyksen tarkoittamalla tavalla, ei työtuomioistuimen näkemyksen mukaan myöskään johda työntekijöiden tasapuolisen kohtelun vaatimuksen tai yhdenvertaisuuslain säännösten vastaiseen menettelyyn. Kanne on siten hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Terveys- ja sosiaalialan neuvottelujärjestö TSN ry velvoitetaan korvaamaan Hyvinvointiala HALI ry:n oikeudenkäyntikulut asiassa korkoineen oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla.

Kantajan asiamies on paljoksunut vastaajan oikeudenkäyntikuluja siltä osin kuin asiassa R 65/19 on ilmoitettu käytetyn valmisteluistuntoon ja siihen valmistautumiseen kolme tuntia. Kantajan asiamies on katsonut, että koska valmisteluistunto asioissa R 64/19 ja R 65/19 on ollut yhteinen, on jälkimmäisessä asiassa hyväksyttävä ainoastaan valmisteluistuntoon valmistautumisen osalta yksi työtunti siten, että molempien asioiden osalta valmisteluistuntoon ja siihen valmistautumiseen on käytetty yhteensä 4 tuntia.

Vastaajan asiamies on lausunut käyttäneensä molempien asioiden valmisteluistuntoon ja siihen valmistautumiseen yhteensä 6 tuntia ja jakaneensa tämän ajan asioiden kesken tasan.

Asioiden laatu ja laajuus, keskinäinen samankaltaisuus sekä työtuomioistuimessa yleisesti hyväksyttyjen oikeudenkäyntikulujen taso huomioon ottaen työtuomioistuin pitää vastaajan ilmoittamaa oikeudenkäyntikulujen määrää kohtuullisena. Kantaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut vaaditun mukaisesti. Kulut eivät sisällä arvonlisäveroa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Terveys- ja sosiaalialan neuvottelujärjestö TSN ry velvoitetaan korvaamaan Hyvinvointiala HALI ry:n oikeudenkäyntikulut 2.280 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Niemiluoto puheenjohtajana sekä Kröger, Aarto, Lavikkala, Lehto ja Pohjola jäseninä. Esittelijä on ollut Julmala.

Tuomio on yksimielinen.