TT 2021:100

Kysymys puusepänteollisuuden työehtosopimuksen mukaisen lauantailisän maksamisesta.

Työehtosopimuksen mukaan lauantailisää maksettiin vain tietyissä työaikamuodoissa työskenteleville työntekijöille. Sitä ei maksettu niin sanotuissa 5-päätteisissä työaikamuodoissa työskenteleville, jotka työskentelivät viitenä päivänä viikossa.

Yhtiössä teetettiin keskimääräistä työaikaa yhdessä, kahdessa ja kolmessa vuorossa viitenä päivänä viikossa maanantaista perjantaihin. Yhtiössä oli työnantajan ilmoituksen mukaisesti teetetty työtä myös kahtena lauantai-päivänä. Riitakysymys koski sitä, tuliko lauantaina tehdyiltä tunneilta maksaa työehtosopimuk¬sen mukainen lauantailisä. Olennainen arvioitava kysymys oli, milloin työaikamuodon voitiin katsoa muuttuvan 5-päätteisestä työaikamuodosta 6-päätteiseksi. Työehtosopimus ei sisältänyt määräystä siitä, milloin työaikamuoto muuttui toiseksi.

Työnantajan tarkoituksena oli ollut direktio-oikeutensa nojalla ja keskimääräisen säännöllisen työajan järjestelmän puitteissa muuttaa työvuoro-luetteloa tai työtuntijärjestelmää tilapäisesti siten, että työtä oli teetetty normaalin viisipäiväisen työviikon lisäksi myös yksittäisinä lauantaipäivinä ja työaikaa oli myöhemmin tästä johtuen tasoitettu. Koko vuosi oli muutoin tehty viisipäiväistä työviikkoa. Tuomiossa katsottiin, ettei näin lyhytaikainen ja tilapäiseksi tarkoitettu muutos työtuntijärjestelmään vielä voinut johtaa siihen, että sen työaikamuodon, jossa työntekijä työskentelee, olisi katsottava muuttuneen toiseksi. Kanne hylättiin.

Asia

Työaika

Kantaja

Teollisuusliitto ry

Vastaaja

Puusepänteollisuus ry

Kuultava

X Oy

Vireille 17.3.2021

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 10.9.2021

Pääkäsittely 12.11.2021

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Teollisuusliitto ry:n ja Puusepänteollisuus ry:n välillä solmitussa puusepänteollisuuden työehtosopimuksessa (23.2.2020–28.2.2022) on muun ohella seuraavat määräykset.

---------------

6.1 Yksi- ja kaksivuorotyö

6.1.1 Työajan pituus

Säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja enintään 6 viikon pituisena ajanjaksona keskimäärin enintään 40 tuntia viikossa.

Keskimääräinen työaika on 36,5 tuntia viikossa vuonna 2020 ja 36,6 tuntia viikossa vuonna 2021.

Tämä keskimääräinen viikkotyöaika on saatu siten, että STK:n ja SAK:n välillä 28.3.1984 ja 15.3.1986 solmittujen sopimusten edellyttämät työajan lyhennykset on muutettu kalenterivuotta koskevaksi keskimääräiseksi viikkotyöajaksi. Tällöin myös arkipyhät sekä juhannus ja jouluaatto tasaavat viikkotyöajan mainittuun määrään kalenterivuoden aikana.

---------------

6.4.5 Työtuntijärjestelmän muuttaminen

Työtuntijärjestelmän pysyväksi tarkoitetusta muutoksesta ilmoitetaan hyvissä ajoin, kuitenkin vähintään 7 vuorokautta aikaisemmin ja tilapäiseksi tarkoitetusta muutoksesta vähintään 1 vuorokautta ennen, ellei kysymyksessä ole hätätyö, korjaustöiden kiireellisyys tai muu siihen verrattava pakollinen syy. Muutos on luonteeltaan tilapäinen, jos muutoksen aiheuttanut olotila kestää enintään 6 viikkoa.

---------------

6.5.1 Keskimääräinen säännöllinen työaika

Keskimääräistä säännöllistä työaikaa voidaan työehtosopimuksen neuvottelujärjestystä noudattaen sopia käytettäväksi yksi- ja kaksivuorotyössä siten, että työaika enintään vuoden aikana tasoittuu työehtosopimuksen mukaisiin vuorokautisen ja viikoittaisen työajan enimmäismääriin. Keskimääräistä työaikaa käytettäessä laaditaan tasoittumisjaksoksi työtuntijärjestelmä, jossa on mainittu aika, milloin työ alkaa ja päättyy.

Ellei paikallisesti ole edellisen kohdan mukaisesti sovittu työajan järjestämisestä, voi työnantaja tuotannollisen tilanteen niin edellyttäessä pidentää tilapäisesti vuorokautisen säännöllisen työajan enintään 10 tuntiin ja viikoittaisen työajan enintään 50 tuntiin. Tilapäisyydellä tarkoitetaan enintään 52 kalenteriviikon ajanjaksoa.

Tällöin työnantajan tulee laatia työaikalain 34 §:n mukainen työajan tasoittumisjärjestelmä, jonka aikana työaika tasoittuu keskimäärin 40 tuntiin viikossa.

Muutos on luonteeltaan tilapäinen, jos muutoksen aiheuttaneen olotilan lakattua työpaikalla on tarkoitus siirtyä takaisin käytössä olevaan työtuntijärjestelmään.

Käytettäessä keskimääräistä säännöllistä työaikaa voidaan paikallisesti sopia työntekijän palkka maksettavaksi 40-tuntisen viikkotyöajan mukaan.

Työajan muuttamista koskevat määräykset eivät koske hätätyötä tai siihen rinnastettavaa työtä.

Keskimääräistä työaikaa käytettäessä ylityötä on työ, jota tehdään em. työtuntijärjestelmän mukaisten säännöllisten työtuntien lisäksi, ei kuitenkaan siltä osin kun työaika on lyhyempi kuin keskimäärin 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa.

---------------

14.6 Työ poikkeuksellisissa olosuhteissa, keskeytymättömässä kolmivuorotyössä, vuorotyössä sekä ilta- ja yötyö

---------------

14.6.5 Keskeytymättömässä kolmivuorotyössä, jatkuvassa kaksi- tai yksivuorotyössä sekä työaikamuodoissa 3/6, 2/6 ja 1/6 työskentelevälle työntekijälle maksetaan kultakin lauantaityövuorokauden aikana tekemältään säännöllisen työajan tunnilta erillinen lisä, jonka suuruus on 183 senttiä.

Tätä lisää ei oteta huomioon työehtosopimuksen 13 §:n mukaista keskituntiansiota laskettaessa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

X Oy:ssä teetetään keskimääräistä työaikaa yhdessä, kahdessa ja kolmessa vuorossa viitenä päivänä viikossa eli työaikamuodoissa 1/5, 2/5 ja 3/5 maanantaista perjantaihin.

Työnantaja ilmoitti 8.5.2020, että se pidentää keskimääräistä työaikaa viikoilla 20–23 siten, että työtä tehdään myös kyseisten viikkojen lauantaipäivinä 8 tuntia. Ilmoituksen mukaan työaika tasoitettaisiin keskimääräisesti 40 tuntiin 22.12. ja 23.12.2020. Lauantaityötä teetettiin 16.5.2020 ja 6.6.2020. Työnantaja tasoitti työajan keskimääräiseksi ilmoituksensa mukaisesti 22.12. ja 23.12.2020.

Työpaikalla syntyi erimielisyyttä siitä, tuleeko lauantaina tehdyiltä tunneilta maksaa työehtosopimuksen 14.6.5 kohdan mukainen lisä (ns. lauantailisä). Asiasta on käyty erimieliseksi jääneet paikallis- ja liittoneuvottelut.

KANNE

Vaatimukset

Teollisuusliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa puusepänteollisuuden työehtosopimuksen 14.6.5 kohdan oikeaksi tulkinnaksi, että X Oy oli velvollinen maksamaan työehtosopimuksen 14.6.5 kohdan mukaisen erillisen lisän lauantaipäivinä 16.5.2020 ja 6.6.2020 tehdyiltä tunneilta niille työntekijöille, jotka työnantaja määräsi töihin kyseisille lauantaipäiville ja

- velvoittaa Puusepänteollisuus ry:n korvaamaan Teollisuusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 9.260,60 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työehtosopimuksen 14.6.5 kohdan sanamuodon mukaan lisä maksetaan keskeytymättömässä kolmivuorotyössä, jatkuvassa kaksi- tai yksivuorotyössä sekä työaikamuodoissa 3/6, 2/6 ja 1/6. Kun työntekijät ovat työskennelleet lauantaipäivinä 16.5.2020 ja/tai 6.6.2020 ja näin ollen kuutena päivänä viikossa, on heidän katsottava työskennelleen kyseisellä viikolla 14.6.5 kohdan tarkoittamissa työaikamuodoissa 3/6, 2/6 tai 1/6. Tulkinnan tulisi olla sama riippumatta siitä, oliko työntekijän tavanomainen työaikamuoto 1/5, 2/5 vai 3/5. Olennaista on säännöllisen työajan teettäminen lauantaina eli kuutena päivänä viikossa. Näin työehtosopimusta on tulkittu ja sovellettu.

VASTAUS

Vaatimukset

Puusepänteollisuus ry ja X Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Teollisuusliitto ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 5.500 eurolla korkoineen.

Perusteet

Kysymyksessä ei ollut työehtosopimuksen 14.6.5 kohdan mukainen sellainen työaikamuoto, jonka perusteella määräyksen mukainen lisä tulisi maksaa lauantaipäiviltä 16.5.2020 ja 6.6.2020 kyseisinä päivinä töissä olleille työntekijöille.

Työehtosopimuksen tulkinta ja käytäntö on ollut, etteivät työtuntijärjestelmän mukaiset yksittäiset säännöllisenä työaikana tehdyt lauantaipäivät keskimääräisen säännöllisen työajan järjestelmässä muuta kyseisiä viikkoja esimerkiksi työaikamuodosta 2/5 työaikamuotoon 2/6 tai työaikamuodosta 3/5 työaikamuotoon 3/6. Kyseiset kaksi viikkoa, joiden lauantaipäivältä erillistä lisää kanteessa vaaditaan, eivät ole siten olleet työehtosopimuksen tarkoittamia työaikamuodoissa 3/6, 2/6 tai 1/6 tehtyjä viikkoja. Se, että tehdään yksittäisinä viikkoina keskimääräisen säännöllisen työajan järjestelmässä kuusipäiväinen viikko, ei muuta koko työaikajärjestelyä työaikamuodoiksi 3/6, 2/6 tai 1/6 näiden viikkojen osalta, kun koko vuosi tehdään muutoin viisipäiväistä työviikkoa, kuten kanteen mukaisessa tilanteessa on tehty.

Pitkälti kokonaisuutena samansisältöisessä ja monesti yhtä aikaa puusepänteollisuuden työehtosopimuksen kanssa neuvotellussa Metsäteollisuus ry:n ja Teollisuusliitto ry:n välisessä mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksessa lauantailisää koskeva määräys on kirjoitettu seuraavasti:

5. Lauantaisesta säännöllisestä työstä maksetaan erillinen lisä seuraavasti:

178 senttiä/tunti

6. Tätä lisää ei oteta huomioon työehtosopimuksen 15 §:n mukaista keskituntiansiota laskettaessa.

Mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksessa lauantailisää koskeva määräys oli kirjoitettu vielä työehtosopimuksessa 2005–2007 identtisesti nyt riidanalaisen puusepänteollisuuden työehtosopimuksen määräyksen kanssa.

Mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimukseen 2007–2009 määräys muuttui yllä olevaan muotoonsa ja on tässä muodossa edelleen. Kanteen mukaisessa tilanteessa mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen mukaan lauantailisä olisi tullut maksuun nykyisen kirjausmuodon perusteella, sillä siinä ei nimenomaisesti enää erotella maksamisen perusteina olevia eri työaikamuotoja siten kuin puusepänteollisuuden työehtosopimuksessa ne määritellään.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Työnantajan sähköpostit 8.5.2020

Vastaajan ja kuultavan kirjalliset todisteet

1. Mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen 2007–2009 lauantailisää koskeva määräys

2. TES-infon kalvot 21.9.2016 ja 22.9.2016 koskien kilpailukykysopimusta ja työajan pidentämistä

3. Kiertokirje Puusepänteollisuus ry:n jäsenyrityksille 1.7.2016 koskien puusepänteollisuuden työehtosopimusta 2017–2018 ja sen liitteenä olevia esimerkkejä

Kantajan henkilötodistelu

1. A, puutuotesektorin johtaja, Teollisuusliitto ry

Vastaajan ja kuultavan henkilötodistelu

1. B, Puusepänteollisuus ry:n entinen asiamies ja Metsäteollisuus ry:n entinen työmarkkinapäällikkö

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

X Oy:ssä teetetään edellä todetuin tavoin keskimääräistä työaikaa yhdessä, kahdessa ja kolmessa vuorossa viitenä päivänä viikossa eli työaikamuodoissa 1/5, 2/5 ja 3/5 maanantaista perjantaihin.

Yhtiössä on työnantajan ilmoituksen mukaisesti teetetty työtä myös lauantaipäivinä 16.5.2020 ja 6.6.2020. Työaika on tasoitettu keskimääräisesti 40 tuntiin 22.12. ja 23.12.2020.

Riitaa on siitä, tuleeko lauantaina tehdyiltä tunneilta maksaa työehtosopimuksen 14.6.5 kohdan mukainen lauantailisä.

Henkilötodistelu

Työtuomioistuimessa on kuultu Teollisuusliitto ry:n puutuotesektorin johtajaa A:ta ja Puusepänteollisuus ry:n entistä asiamiestä ja Metsäteollisuus ry:n entistä työmarkkinapäällikköä B:tä.

A on kertonut vastanneensa Puuliitossa puusepänteollisuuden työehtosopimuksesta vuosien 1999 ja 2009 välisen ajan sekä osallistuneensa kaikkiin sitä koskeviin työehtosopimusneuvotteluihin koko 2000-luvun. Myös mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimus oli hänelle tuttu ensin luottamusmiestehtävien kautta, ja vuosien 1999–2005 aikana hän oli ollut myös neuvottelemassa sopimusta. Työnsä puolesta sopimus oli ollut A:lle tuttu tämän jälkeenkin.

A on kertonut, että puusepänteollisuudessa työaikamuodot, esimerkiksi tam 1/5, tam 2/5, tam 2/7, olivat olleet vuosikymmenten ajan vakiintuneet. Ensimmäinen numero kuvasi vuorojen määrää ja jälkimmäinen numero työpäivien määrää kalenteriviikossa. Se, missä työaikamuodossa työntekijä työskenteli, määräytyi työnantajan määräämän tosiasiallisen työskentelyn mukaan. Työehtosopimuksessa ei ollut määräyksiä siitä, milloin työaikamuodon oli katsottava vaihtuvan. Sopimuksessa oli määräyksiä vain ilmoitusajoista, jos työnantaja käytti työnjohto-oikeuttaan ja muutti työtuntijärjestelmää tai työaikamuotoa. Työnantajan päätöksen mukaisesti katsottiin, kuinka monena päivänä työtä kalenteriviikossa tehtiin, ja tämän perusteella määriteltiin työaikamuoto.

Keskimääräinen säännöllinen työaika tarkoitti sitä, että poikettaessa 8 tunnin vuorokautisesta ja 40 tunnin viikoittaisesta työajasta oli työtuntijärjestelmä laadittava keskimääräisenä ja työajan tasoituttava työehtosopimuksen mukaisesti tiettyyn määrään. Jos työtä tehtiin säännönmukaisesti viitenä päivänä viikossa, työnantaja saattoi ottaa kuudennen päivän käyttöön työnjohdollisena asiana. Tällöin esimerkiksi työaikamuoto tam 3/5 muuttui työaikamuodoksi tam 3/6. Tämä oli A:n käsityksen mukaan ollut vuosikymmeniä teollisuudessa noudatettu yleinen periaate. Jos kuudes päivä eli lauantai otettiin käyttöön, lauantain säännöllisen työajan työtunneista tuli maksaa lauantaityölisää. Lauantaityölisä oli haittalisän tyyppinen lisä.

Teollisuusliitto ry:n tietoon ei ollut aiemmin tullut tilannetta, jossa työnantaja ei olisi vastaavassa tilanteessa maksanut lauantailisää. Kuultavayrityksen osalta ei aiemmin ollut tullut vastaan tilannetta, jossa olisi työskennelty kuutena päivänä viikossa eikä lauantailisää olisi maksettu. A:n tietoon ei ollut tullut myöskään sellaista, että Puusepänteollisuus ry:n muissakaan jäsenyrityksissä olisi työskennelty kuutena päivänä siten että lisää ei olisi maksettu.

Vastaajan kirjallisiin todisteisiin V2 ja V3 liittyen A on kertonut, että kiky-sopimuksessa ei ollut erikseen mainintaa lauantailisästä arkipyhäviikoilla. A:n käsityksen mukaan yhteisesti oli puusepänteollisuuden työehtosopimusta tulkittu siten, että kun kyse oli arkipyhäviikosta, ei kyseisellä viikolla työskennelty kuutena päivänä, koska arkipyhä oli keskeytyvissä työaikamuodoissa aina vapaapäivä. Jos kiky-tunnit tehtiin muuna kuin arkipyhäviikkona, lauantaikorotus astui voimaan kuutena päivänä työskenneltäessä. Kiky-neuvotteluissa ei ollut ollut esillä sellaista, että lauantailisää ei pitäisi maksaa nyt käsillä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa lauantai oli viikon kuudes työpäivä. Jos kiky-pidennykset tehtiin arkipyhäviikoilla, oli Teollisuusliitto ry:ssä tulkittu siten, että lauantailisää ei puusepänteollisuudessa tarvinnut maksaa. Sen sijaan mekaanisessa metsäteollisuudessa lisät tulivat maksettaviksi.

Mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksessa oli aiemmin ollut nyt riidanalaista määräystä vastaava määräys. Sittemmin sopimusta oli muutettu luettavampaan muotoon. Tässä yhteydessä määräys oli muutettu sellaiseksi, että lauantaityölisä tuli maksaa aina lauantaina säännöllistä työaikaa teetettäessä.

B on kertonut toimineensa puusepänteollisuuden ja mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimusten osalta pääneuvottelijana vuosina 2012–2020. B:n mukaan kyseiset työehtosopimukset olivat perusrakenteeltaan hyvin samankaltaisia, myös työajan osalta. Puusepänteollisuudessa tehtiin työtä pääosin maanantaista perjantaihin. Kyse oli suhdanneherkästä alasta, ja työehtosopimus mahdollisti sen, että keskimääräisen säännöllisen työajan järjestelmässä voitiin lisätä työaikaa esimerkiksi siten, että normaalin viiden työpäivän lisäksi tehtiin kuudentena päivänä työtä, jolloin työaikaa lyhennettiin jonain muuna viikkona. Työvuoroluettelon muuttamista koskevat määräykset mahdollistivat reagoinnin jopa yhden vuorokauden ilmoitusajalla. Tilapäiseen työvuoroluettelon muutokseen liittyi lyhyempi ilmoitusaika, mutta työajan tasaaminen tuli tehdä kuuden viikon aikana. Jos kyse oli pidemmästä muutoksesta, ilmoitus tuli tehdä seitsemän vuorokautta ennen ja tasaaminen voitiin tehdä 52 kalenteriviikon aikana.

Puusepänteollisuuden työehtosopimuksen 14.6.5. kohdan mukaan lauantailisän maksaminen edellytti sitä, että kyse oli säännöllisestä työajasta ja kohdassa yksilöidystä työaikamuodosta. Jäsenyritykset olivat yksittäisissä tilanteissa kysyneet työnantajaliitosta, miten toimia, jos työntuntijärjestelmän muutoksella tultiin yksittäisenä lauantaina töihin, vaikka muutoin työskenneltiin maanantaista perjantaihin, ja liiton ohjeistus oli aina ollut, että lauantailisää ei tuollaisessa tilanteessa tullut maksaa. Aikaisemmin näistä tilanteista ei ollut syntynyt riitoja.

Kuultavana olevassa yrityksessä oli keväällä 2018 tehty muutos yksittäisen työviikon osalta normaaliin työvuorojärjestelmään siten, että työviikko oli aloitettu tiistaina ja työtä teetetty myös lauantaina. Yrityksestä oli otettu yhteyttä B:hen ja kysytty, maksetaanko muutoksesta lauantailisää. B oli ohjeistanut, ettei lisää tullut maksaa, koska kyse ei ollut työehtosopimuksen mukaisesta työaikamuodosta. Teollisuusliitto oli ensin ilmoittanut kantanaan, että kyse olisi ollut 6-päätteisestä työaikamuodosta siten, että maanantain vapaapäivä oli tasannut työaikaa, ja lauantailisää olisi tullut tämän vuoksi maksaa. B:n ja A:n välisen keskustelun jälkeen asiassa oli kuitenkin löydetty yhteinen näkemys siitä, ettei lauantailisää tuossa tilanteessa tarvinnut maksaa. Samassa yrityksessä oli myös vuonna 2017 ollut tilanne, jossa oli tehty 6-päiväinen työviikko ja työaikaa oli tasattu arkipyhäviikon lauantaina, eikä lisää ollut tällöinkään maksettu.

B oli varmistanut Puusepänteollisuus ry:n isoista jäsenyrityksistä, millaista soveltamiskäytäntöä lisän maksamisen suhteen oli noudatettu. X:ssä, Y:ssä, Z:ssa ja Å:ssa oli käytäntönä ollut se, ettei lauantailisää ollut maksettu. Myös Ä:n ja Ö:n näkemys oli ollut se, ettei yksittäisistä lauantaipäivistä tullut maksaa lisää, tosin näissä yrityksissä ei ollut teetetty vastaavasti lauantaipäivinä töitä. Edellä mainitut yritykset muodostivat yli puolet alan työntekijämäärästä.

Puusepänteollisuuden työehtosopimuksessa työaikamuotoja ei ollut tarkemmin määritelty. Työaikamuodot olivat alalla vakiintuneet, ja niissä oli taustalla tietty vuorokiertojärjestelmä, jonka mukaan vuorot vaihtuivat. Tyypillistä oli, että 6-päätteisessä työaikamuodossa kiinteä vapaapäivä oli sunnuntai ja viikon toinen vapaapäivä liikkui vuorojärjestelmässä. Jokaisella vuororyhmällä oli siten kukin arkipäivä vuorollaan työ- tai vapaapäivä. Jos esimerkiksi siirryttiin työaikamuodosta 3/5 työaikamuotoon 3/6, työtä ei voitu tehdä samalla henkilöstömäärällä, koska työaikamuodossa 3/5 oli kolme vuororyhmää, kun taas työaikamuodossa 3/6, jossa sunnuntai oli kaikilla vapaa, tuli olla neljä vuororyhmää.

Mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksessa oli ollut vastaavan sisältöinen määräys kuin puusepänteollisuuden työehtosopimuksessa, kunnes sitä oli vuonna 2007 voimaan tulleeseen sopimukseen muutettu niin, että määräyksen mukaan lauantailisän saamiseen riitti se, että kyse oli säännöllisestä työajasta. Tältä osin sopimuksiin tuli selkeä ero.

Työehtosopimukseen otettiin vuonna 2016 työajan pidentämisestä määräys (ns. kiky-sopimus), joka mahdollisti sen, että pidentämisen toteuttamisesta voitiin paikallisesti sopia. Esimerkiksi arkipyhäviikon lauantait voitiin muuttaa säännöllisiksi työpäiviksi tai teettää normaali arkiviikko 6-päiväisenä siten, että arkipyhäviikon lauantai oli vapaapäivä. Kiky-sopimuksessa hyödynnettiin siten jo olemassa olevaa keskimääräisen työajan järjestelmää. Kiky-neuvotteluissa työnantajapuolen lähtökohtana oli ollut se, ettei työajan pidentämistunneilta maksettaisi mitään lisiä. Työntekijäpuoli puolestaan oli katsonut, että ne samat lisät tuli maksaa, jotka muutenkin työehtosopimuksen mukaan maksettaisiin. Tässä yhteydessä Teollisuusliiton A oli todennut, että jos lauantaina tehtiin työajan pidennystunti, puusepänteollisuudessa lauantailisää ei maksettu ja mekaanisessa metsäteollisuudessa maksettiin. Tämä oli työnantajapuolenkin mukaan looginen lähtökohta, kun otettiin huomioon työehtosopimusten erilaiset määräykset. Neuvotteluiden jälkeen laadittiin kalvot (V2), joihin kirjattiin kiky-sopimuksessa sovitut asiat, kuten tulkinta, että lauantailisä maksu koski vain mekaanista metsäteollisuutta, ei puusepänteollisuutta.

Arviointi ja johtopäätökset

Lauantailisää koskevan työehtosopimuksen 14.6.5 kohdan määräyksen mukaan lauantailisää maksetaan työntekijälle, joka työskentelee keskeytymättömässä kolmivuorotyössä, jatkuvassa kaksi- tai yksivuorotyössä sekä työaikamuodossa 3/6, 2/6 ja 1/6. Lauantailisään ovat siten oikeutettuja 6- ja 7-päätteisissä työaikamuodoissa työskentelevät työntekijät.

Kuultavassa yhtiössä työtä on teetetty työaikamuodoissa 1/5, 2/5 ja 3/5. Työntekijäpuolen tulkinnan mukaan 5-päätteisessä työaikamuodossa työskentelevän työntekijän työaikamuoto muuttuu 6-päätteiseksi hänen työskennellessään myös lauantaipäivänä eli kuutena päivänä viikossa, jolloin työnantajalla on velvollisuus maksaa työntekijälle lauantailisää työehtosopimuksen 14.6.5 kohdan perusteella. Työnantajapuolen tulkinnan mukaan taas yksittäiset työvuoroluettelon muutokset eivät tältä osin muuta työaikamuotoa toiseksi eikä työnantajalla siten ole myöskään velvoitetta maksaa lauantailisää.

Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että työehtosopimusneuvotteluissa olisi käyty keskustelua riidanalaisen määräyksen tulkinnasta nyt käsillä olevan kaltaisessa tilanteessa. Vuonna 2016 on mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimukseen ja puusepänteollisuuden työehtosopimukseen osallisten liittojen välillä käyty kilpailukykysopimukseen liittyvät yhteiset niin sanotut kiky-neuvottelut. Niiden osalta on selvitetty, että sovittaessa työajan pidennyksen toteuttamisesta muuttamalla arkipyhäviikon lauantai säännölliseksi työpäiväksi lauantailisä on sovittu maksettavaksi vain mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen, ei sen sijaan puusepänteollisuuden työehtosopimuksen soveltamisalalla (V2, A, B). A:n mukaan tulkinta on johdonmukainen, koska arkipyhäviikolla ei työskennellä kuutena päivänä viikossa. Työnantajaliiton syyskuussa 2016 laatimissa TES-infon kalvoissa (V2) on todettu, että työajan pidennys voidaan toteuttaa myös jonain muuna viikkona, esimerkiksi tavallisena lauantaina, jolloin arkipyhäviikon lauantai tasaa tätä muuna ajankohtana tehtyä työajan pidennystä ja jolloin lauantailta maksetaan lauantailisä vain mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen soveltamisalalla.

Työtuomioistuin katsoo, että vuoden 2016 kiky-neuvotteluista ja niitä koskevista työnantajaliiton ohjeistuksista ei voida tehdä kovin vahvoja päätelmiä sen suhteen, miten lauantailisää koskevaa määräystä tulisi tulkita nyt riidan kohteena olevassa tilanteessa, jossa noudatettavana ei ole vuonna 2016 neuvoteltu, kilpailukykysopimukseen perustuvan sopimuskauden työehtosopimus. Kyse ei ole myöskään arkipyhäviikolla tehdystä työtuntijärjestelmän muutoksesta tai siitä, että työaika olisi tasattu arkipyhäviikolla.

Työtuomioistuimessa kuulluilla A:lla ja B:llä on ollut toisistaan poikkeavat käsitykset määräyksen soveltamiskäytännöstä. A:n mukaan Teollisuusliiton tietoon ei ole aiemmin tullut tilannetta, jossa työnantaja ei olisi nyt kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa maksanut lauantailisää. B taas on kertonut selvittäneensä asiaa työnantajaliiton isoimmista jäsenyrityksistä, joiden mukaan käytäntönä on ollut se, ettei lauantailisää ole vastaavissa tilanteissa maksettu. Jossain määrin epäselväksi on jäänyt, missä määrin nämä työnantajien ratkaisut ovat ajoittuneet kilpailukykysopimuksen aikaiselle sopimuskaudelle. Lauantaityön teettämistä koskevia tilanteita ei ylipäätään voida olettaa olleen kovin paljon, koska lauantailisää koskevia erimielisyyksiä ei ole A:n kertomuksen perusteella tullut Teollisuusliiton tietoon. B:n kertomuksesta ilmenevä, keväälle 2018 ajoittunut X:ssä syntynyt tilanne, jossa on päädytty liittojen välillä yhteiseen tulkintaan, ei ole vastannut nyt käsiteltävää tilannetta. Johtopäätöksenä on todettava, että sellaisesta vakiintuneesta, yhtenäisestä ja osallisten yhteisesti hyväksytystä soveltamiskäytännöstä ei ole esitetty riittävää selvitystä, jonka perusteella voitaisiin jommankumman osapuolen tulkinnan katsoa vastaavan osallisten yhteistä tarkoitusta.

Vastaaja ja kuultava ovat vedonneet asiassa siihen, että tavanomaisesti yhtä aikaa puusepänteollisuuden työehtosopimuksen kanssa neuvotellussa Metsäteollisuus ry:n ja Teollisuusliitto ry:n välisessä mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksessa lauantailisää koskeva määräys on vuodesta 2007 lukien ollut erisisältöinen kuin puusepänteollisuuden työehtosopimuksessa. Asiassa on selvitetty, että puusepänteollisuuden ja mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimukset ovat pääosin samankaltaiset, ja myös riidanalainen määräys on vuoteen 2007 saakka ollut molemmissa sopimuksissa samansisältöinen. Mekaanisen metsäteollisuuden sopimusmääräystä on vuonna 2007 muutettu siten, että oikeus lauantailisään ei ole ollut enää sidottu tiettyihin työaikamuotoihin. Siten myös 5-päätteisessä työaikamuodossa työskentelevällä työntekijällä on oikeus mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen mukaiseen lauantailisään lauantaina tekemiltään säännöllisen työajan tunneilta. Se, että puusepänteollisuuden työehtosopimuksessa on tältä osin sovittu vastaavan määräyksen sanamuodosta toisin, jossain määrin tukee työnantajapuolen tulkintaa asiassa.

Toisaalta A on tuonut esiin sen, että lauantailisä on luonteeltaan haittalisän kaltainen lisä. Tämä seikka taas tukee kantajan tulkintaa asiassa, koska lauantaina tehtävästä työstä voidaan katsoa aiheutuvan haittaa työntekijälle siitä huolimatta, että se ei ole säännönmukaista.

Työtuomioistuin toteaa, että riitakysymyksen kannalta olennainen arvioitava kysymys on, milloin työaikamuodon katsotaan muuttuvan 5-päätteisestä työaikamuodosta 6-päätteiseksi. Puusepänteollisuuden työehtosopimus ei sisällä määräystä siitä, milloin työaikamuoto muuttuu toiseksi. Kantajan mukaan ainoa objektiivinen arviointikriteeri on siten tosiasiallinen työskentely kyseisellä viikolla. Edellä todetusti vastaajan ja kuultavan kanta on ollut se, että työtuntijärjestelmän mukaiset yksittäiset säännöllisenä työaikana tehdyt lauantaipäivät keskimääräisen säännöllisen työajan järjestelmässä eivät muuta työntekijän työaikamuotoa toiseksi.

Työaikamuodoilla tarkoitetaan yleisesti työvuorojen järjestämistapaa (ks. esim. TT 2015:114). Kuten B on kertonut, työaikamuotojen taustalla on tietynlainen vuorokiertojärjestelmä, jonka mukaan vuorot vaihtuvat. Työaikamuoto toisin sanoen määrittää, millaisissa vuoroissa ja kuinka monena päivänä viikossa yrityksessä työskennellään. Työtuntijärjestelmään tai työvuoroluetteloon taas merkitään kunkin työntekijän työaika käytössä olevan työaikamuodon puitteissa. Keskimääräisen säännöllisen työajan järjestelmässä työaikaa voidaan työehtosopimuksen sallimissa rajoissa lisätä sinne, missä sille on tarvetta, jolloin työajan tasaus tehdään työaikaa lyhentämällä jonain toisena ajankohtana. Tässä tapauksessa työtä on teetetty kahtena lauantaipäivänä työntekijöillä, jotka työskentelevät normaalisti maanantaista perjantaihin eli 5-päätteisessä työaikamuodossa. Puusepänteollisuuden työehtosopimus mahdollistaa tällaiset työtuntijärjestelmän tilapäiset muutokset vähintään yhden vuorokauden ilmoitusajalla. Kyse on työnantajan direktio-oikeuden piiriin kuuluvasta päätöksestä.

Kantaja on vedonnut asiassa työtuomioistuimen ratkaisuun TT 2020:97, jossa työnantaja oli ilmoittanut yhtiön kartonkitehtaalla, että työaikamuodoissa 37 ja 27 työskentelevät työntekijät työskentelevät pääsiäisen ajan työaikamuodossa 15. Riidatonta asiassa oli, että kaikki työaikamuodot sinänsä olivat työnantajan käytettävissä. Tosiasiassa työaikamuodossa 15 ei kuitenkaan ollut ollut lainkaan työvuoroja pääsiäisen aikana, vaan työntekijät olivat olleet vapaalla. Perusteena työaikamuodon muutokselle oli ollut markkinatilanteesta johtuva tarve tuotannon rajoittamiseen, ja muutos oli tehty muun ohella lomautusten vaihtoehtona. Tuomiossa katsottiin, että riittävää näyttöä siitä, että kyse olisi ollut työehtosopimuksen vastaisesta menettelystä, ei ollut esitetty.

Edellä selostetusta tapauksesta ilmenevin tavoin ei voida pitää poissuljettuna, etteikö työaikamuotoa voisi muuttaa myös tilapäisesti ja lyhytaikaisesti. Toisin kuin edellä mainitussa tapauksessa, tämä ei tässä asiassa ole kuitenkaan ollut työnantajan tarkoitus. Työnantajan tarkoituksena on ollut direktio-oikeutensa nojalla ja keskimääräisen säännöllisen työajan järjestelmän puitteissa muuttaa työvuoroluetteloa tai työtuntijärjestelmää tilapäisesti siten, että työtä on touko-kesäkuussa 2020 teetetty normaalin viisipäiväisen työviikon lisäksi myös yksittäisenä kahtena lauantaipäivänä ja työaika on tasoitettu myöhemmin joulukuussa. Koko vuosi on muutoin tehty viisipäivästä työviikkoa. Työtuomioistuimen näkemyksen mukaan näin lyhytaikainen ja tilapäiseksi tarkoitettu muutos työtuntijärjestelmään ei vielä ole voinut johtaa siihen, että sen työaikamuodon, jossa työntekijä työskentelee, olisi katsottava muuttuneen toiseksi. Tällaisesta työehtosopimuksen tulkinnasta ei ole esitetty riittävää näyttöä.

Koska työntekijöiden ei voida katsoa työskennelleen lauantaipäivinä 16.5. ja 6.6.2020 työehtosopimuksen 14.6.5. kohdassa mainituissa työaikamuodoissa, heillä ei ole ollut oikeutta määräyksessä tarkoitettuun lauantailisään. Kanne on siten hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Teollisuusliitto ry on asian hävitessään oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Puusepänteollisuus ry:n ja X Oy:n oikeudenkäyntikulut asiassa. Niiden määräksi on ilmoitettu 5.500 euroa tuntiveloitusperusteen ollessa 200 euroa. Työtuntien määrä on ollut 27,5 tuntia. Teollisuusliitto ry on paljoksunut kuluja 20 tuntia ylittäviltä osin sekä jättänyt tuntiveloituksen kohtuullisuuden työtuomioistuimen harkintaan tuoden esiin, että Puusepänteollisuus ry:n ja X Oy:n asiamiehenä on toiminut Puusepänteollisuus ry:n oma lakimies.

Työtuomioistuin toteaa, että se on oikeuskäytännössään pitänyt 200 euron tuntiveloitusperustetta kohtuullisena silloin, kun asiamiehenä on toiminut liiton palveluksessa oleva lakimies (ks. esim. TT 2017:48 ja TT 2021:83). Työtuomioistuimella ei ole myöskään syytä epäillä, etteivätkö kaikki Puusepänteollisuus ry:n ja X Oy:n asiamiehen oikeudenkäyntikululaskussa yksilöidyt toimenpiteet olisi olleet tarpeen vastaajan ja kuultavan edun ja oikeuden valvomiseksi asiassa. Kulujen määrä on muutoinkin varsin kohtuullinen. Kantaja on velvollinen korvaamaan vastaajan ja kuultavan oikeudenkäyntikulut vaaditun mukaisesti.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Teollisuusliitto ry velvoitetaan korvaamaan Puusepänteollisuus ry:n ja X Oy:n oikeudenkäyntikulut 5.500 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Outi Anttila puheenjohtajana sekä Markku Saarikoski, Markus Äimälä, Tuomas Aarto, Anu-Tuija Lehto ja Satu Tähkäpää jäseninä. Valmistelija on ollut Meeri Julmala.

Tuomio on yksimielinen.