TT 2020:95

Työehtosopimuksessa oli määräykset työnantajan oikeudesta antaa 18 lomapäivää ylittävä loman osa yhdenjaksoisena muulloin kuin lomakauden aikana, jos se oli yrityksen toiminnan kannalta tarpeellista, sekä tällaisesta siirretystä vuosilomasta työntekijälle maksettavasta hyvityksestä. Asiassa oli kysymys siitä, oliko työntekijällä oikeus työehtosopimuksen mukaiseen siirretyn vuosiloman lomarahaan, kun hänen vuosilomansa oli siirretty osittain lomakauden ulkopuolelle hänen sairauslomansa takia.

Työtuomioistuin katsoi työehtosopimuksen sanamuodon ja asiassa esitetyn todistelun perusteella, että kyseessä oleva työehtosopimusmääräys ei tullut sovellettavaksi tilanteessa, jossa työntekijän vuosiloma siirrettiin lomakauden ulkopuolelle sairausloman takia. Kanne hylättiin.

KANTAJA

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry

VASTAAJAT

Elintarviketeollisuusliitto ry

X Oy

ASIA

Palkkaus

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 31.10.2019

Pääkäsittely 27. ja 28.10.2020

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n välisen Meijerityöntekijöitä koskevan työehtosopimuksen (1.2.2017 - 31.1.2021) V luku sisältää muun ohella seuraavat määräykset:

31 § Vuosiloma

Työntekijän vuosiloma määräytyy vuosilomasta annetun lain mukaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

32 § Vuosiloman siirto

Liitot ovat sopineet vuosilomalain 30 §:n nojalla lomakaudesta seuraavaa:

Työnantajalla on, milloin se yrityksen toiminnan kannalta on tarpeellista, oikeus antaa 18 lomapäivää (3 viikkoa) ylittävä loman osa yhdenjaksoisena muulloin kuin lomakauden aikana. Ennen tässä tarkoitettua loman jakamista ja lomakauden ulkopuolella annettavan loman osan ajankohdan määräämistä

on työnantajan neuvoteltava asiasta asianomaisen työntekijän kanssa. Lakisääteisen loman osalta, joka näin annetaan lomakauden ulkopuolella, ellei sitä anneta puolitoistakertaisena, maksetaan sen lisäksi, mitä lomaltapaluurahasta muutoin on sovittu, lomaraha, jonka suuruus on 50 %.

Pöytäkirjamerkintä:

Työntekijälle, jonka työsuhde lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä on keskeytymättä jatkunut vähintään 10 vuotta ja joka työnantajan kanssa on sopinut lomakautena pidettävästä 24 päivän pituisesta lomasta osan siirrettäväksi lomakauden ulkopuolelle, annetaan näin siirretyksi sovittu loma kahden lomapäivän osalta työnantajan määräämänä ajankohtana kaksinkertaisena tai maksetaan kahden näin siirretyn lomapäivän osalta sen lisäksi, mitä lomarahasta muutoin on sovittu, lomaraha, jonka suuruus on 100 % ao. päivien vuosilomapalkasta. Vastaavalla tavalla menetellään kahden päivän osalta silloin, kun työnantaja käyttää tässä pykälässä tarkoitettua vuosiloman siirto oikeutta.

Soveltamisohje:

Siirtomääräyksen mukaan työnantajalla, milloin se yrityksen toiminnan kannalta on tarpeellista, on oikeus antaa 18 lomapäivää (3 viikkoa) ylittävä loman osa yhdenjaksoisena muulloin kuin lakisääteisen lomakauden aikana.

Osa vuosilomasta voidaan siirtää lakisääteisen lomakauden ulkopuolelle, jos se yrityksen toiminnan kannalta on tarpeellista. Tarpeellista se on mm. silloin, kun

- lakisääteisen lomakauden ja tuotannon huippukauden yhteen sattuminen olennaisesti vaikeuttaisi kohonneen tuotannon ylläpitämiseksi eikä tätä ongelmaa voitaisi poistaa esim. lomittajien avulla.

Loman siirron edellytykset eivät ole olemassa esim. silloin, kun jokin kausi on hiljainen, jolloin osa vuosilomasta olisi "mukavinta" antaa tai

- työ- ja tuotantomäärät eivät lisäänny lakisääteisenä lomakautena, vaan työjärjestelyissä esiintyy vaikeuksia pelkästään sen takia, että osa työntekijöistä viettää parhaillaan vuosilomaansa.

Annettaessa osa vuosilomasta lakisääteisen lomakauden ulkopuolella on siitä sekä loman ajankohdasta neuvoteltava työntekijän kanssa. Vuosilomalain 22 § mukaan on työntekijälle tai hänen edustajalleen aina varattava tilaisuus esittää mielipiteensä loman ajankohdasta. Vuosiloman ajasta on ilmoitettava työntekijälle mikäli mahdollista kuukautta ja viimeistään kahta viikkoa ennen loman tai sen osan alkamista.

Milloin työnantaja käyttää edellä selostettua oikeuttaan vuosiloman siirtoon, on siitä sovittu suoritettavaksi ylimääräinen korvaus työntekijälle. Korvauksena tulee kysymykseen joko raha- tai aikakorvaus. Käytettäessä rahakorvausta on työntekijä oikeutettu saamaan asianomaisen loman

osan lomarahan lisäksi erillisen 50 %:n suuruisen työntekijän siirretyn vuosiloman lomarahan. Kun käytetään aikakorvausta, saa puolitoistakertaisena.

Yli 10 vuotta työsuhteessa olleen työntekijän lomakautena annettavasta 24 päivän lomasta voi työnantaja, mikäli lomansiirtoedellytykset ovat olemassa, siirtää lomakauden ulkopuolelle 6 päivää. Tällöin niistä kaksi ensimmäistä päivää annetaan kaksinkertaisena ja loput puolitoistakertaisena, joko aika- tai rahakorvauksena.

Mikäli sovitaan yli 10 vuotta työsuhteessa olleiden loman siirtämisestä lomakauden ulkopuolella, suosittelevat liitot, ettei työntekijöitä perusteettomasti asetettaisi erilaiseen asemaan.

Annettaessa tämän sopimusmääräyksen perusteella erillinen 4 päivän talviloma suositellaan, että siihen sisältyisi 4 työpäivää.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA

A oli työskennellyt koneenhoitajana X Oy:n (jäljempänä yhtiö) Turengin tehtaalla 28.5.2001 lukien. A:n pääasiallinen työpiste oli sijainnut pakkaamon TTOP-osastolla, mutta hän oli hallinnut myös pakkaamon BRIK-osaston tehtävät. Molemmilla osastoilla oli työskennelty keskeytyvässä kolmivuorossa sunnuntaista kello 22 perjantaihin kello 22.

A:n vuosiloma oli suunniteltu pidettäväksi 22.5. - 17.6.2017. A oli kuitenkin joutunut lääketieteelliseen operaatioon 22.5.2017 ja hänen sairauslomansa oli jatkunut 18.6.2017 saakka. Tästä syystä A oli pyytänyt vuosilomansa siirtämistä.

Yhtiö oli ilmoittanut A:n siirretyn vuosiloman ajankohdaksi 18.9. - 14.10.2017. Vuosilomasta 12 päivää oli ollut syyskuussa ja 12 päivää lokakuussa. Lokakuun lomanosa oli ollut lomakauden ulkopuolella. Työnantaja oli perustellut siirretyn vuosiloman ajankohtaa sillä, että tuotannon moitteettoman toiminnan takaamiseksi henkilöstön vuosilomat oli suunnitelmallisesti jaksotettu koko kesän ajaksi ja kesälomasijaiset palkattu, eikä osaavaa henkilöstöä ollut nopeasti saatavilla melko pitkästä perehdytysajasta johtuen. Näin ollen työnantajan mukaan ylimääräisiä lomia ei voitu kyseessä olevalla kaudella antaa. TTOP-osastolla oli ollut kesäloma-aikaan kuusi työntekijää ja yksi kesätyöntekijä sekä BRIK-osastolla 15 työntekijää ja neljä kesätyöntekijää.

KANNE

Vaatimukset

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että A:lla on oikeus Meijerityöntekijöitä koskevan työehtosopimuksen V luvun 32 §:n mukaiseen erilliseen 50 prosentin suuruiseen siirretyn vuosiloman lomarahaan lomakauden ulkopuolelle siirretyn 12 lomapäivän tai ainakin 6 lomapäivän osalta,

- velvoittaa X Oy:n suorittamaan A:lle edellä mainittuun määräykseen perustuvaa lomarahaa 627,55 euroa tai ainakin 313,78 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 30 päivän kuluttua sitä koskevan vaatimuksen esittämisestä eli 15.7.2017 lukien,

- tuomitsee X Oy:n maksamaan Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:lle hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

- tuomitsee Elintarviketeollisuusliitto ry:n maksamaan Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:lle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja

- velvoittaa Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja X Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n oikeudenkäyntikulut 20.700,21 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Perusteet

Työehtosopimuksen määräyksen perusteella A:n työsuhteessa noudatetun vuosilomalain 20 §:n mukaan vuosilomasta 24 arkipäivää on sijoitettava lomakaudelle eli ennen syyskuun päättymistä. Työehtosopimuksen 32 §:n mukaan työntekijälle on annettava vuosilomaa lomakauden aikana vähintään 18 arkipäivää. A oli sairastumisen vuoksi saanut vuosilomaa lomakaudella vain 12 päivää, vaikka hänen sairauslomansa oli päättynyt jo 18.6.2017. Näin ollen yhtiö oli velvollinen maksamaan A:lle työehtosopimuksen 32 §:n nojalla 12 päivältä erillisen 50 prosentin suuruisen siirretyn vuosiloman lomarahan eli 627,55 euroa tai joka tapauksessa ainakin kuuden lomapäivän osalta 313,78 euroa.

Yhtiö oli rikkonut työehtosopimusta siirtäessään A:n vuosiloman siten, että lomasta vain 12 arkipäivää oli sijoitettu lomakaudelle.

A:n esimies oli ennen lomalistan julkaisemista ehdottanut A:lle, että A:n vuosiloma alkaisi 24.7.2017. A oli tehnyt tämän pohjalta lomasuunnitelmiaan. Lomalistan julkaisemisen jälkeen A oli havainnut vuosilomansa alkavan jo 22.5.2017. A oli ilmoittanut yhtiölle tulevasta lääketieteellisestä operaatiostaan noin kuukautta ennen operaatiota huhtikuussa 2017.

Yhtiöllä ei ollut ollut perustetta siirtää A:n vuosilomaa lomakauden ulkopuolelle. Yhtiö olisi pienin järjestelyin voinut antaa loman kokonaisuudessaan lomakautena, sillä lomakautta oli ollut vielä noin 3,5 kuukautta jäljellä A:n sairausloman päätyttyä. A:n sairausloma ei siten ollut ollut esteenä antaa siirrettävää vuosilomaa kesälomakautena. Yhtiö oli omalla toiminnallaan aiheuttanut sen, ettei tämä ollut onnistunut, koska se ei ollut huolehtinut riittävästä lomittajien määrästä. Ammattitaitoista työvoimaa olisi ollut saatavissa. Lisäksi pakkaamoon palkattujen harjoittelijoiden työsopimukset olivat päättyneet jo elo-syyskuun vaihteessa. Yhtiö oli myös määrännyt erään pakkaamossa työskennelleen työntekijän työskentelemään toimistosihteerinä neljän viikon ajan heinäkuun puolivälistä lukien. Näin ollen A:n vuosiloman siirto lomakauden ulkopuolelle oli johtunut siitä, että muut A:n kanssa samoissa tai samankaltaisissa työtehtävissä työskennelleet työntekijät olivat olleet vuosilomalla. Tätä arvioitaessa huomioon oli otettava myös yhtiön Turengin tehtaan työntekijämäärä, yhteensä 115 henkilöä, ja A:n laaja osaaminen tehtaan erilaisista työtehtävistä. A:n osaaminen erilaisista tehtävistä ei ole ollut este vuosiloman antamiselle kesälomakautena eikä se ole saanut johtaa A:n kohdalla tasapuolisen kohtelun vastaiseen tilanteeseen.

Yhtiöllä oli joka tapauksessa ollut oikeus siirtää A:n vuosilomasta lomakauden ulkopuolelle vain 18 arkipäivää ylittävä osuus. Yhtiö oli antanut A:lle vuosilomaa lomakaudella vain 12 arkipäivää. Vuosiloman antaminen lomakauden ulkopuolella johtui siitä, että se oli ollut yhtiölle mukavinta, eikä siitä, ettei yhtiöllä olisi ollut muuta mahdollisuutta.

Yhtiö ei ollut myöskään neuvotellut työehtosopimuksen 32 §:n edellyttämällä tavalla A:n kanssa ennen lomakauden ulkopuolella annettavan loman osan ajankohdan määräämistä. Yhtiö oli määrännyt ajankohdan yksipuolisesti. A ei ollut saanut yhtiön väittämin tavoin perusteettomasti ylimääräistä lomaviikkoa, eikä tällaista lomaviikkoa tullut ottaa huomioon hyvityssakon määrässä Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja yhtiön vaatimalla tavalla.

Yhtiö oli syyllistynyt työehtosopimuksen tieten rikkomiseen ja Elintarviketeollisuusliitto ry oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa. Yhtiö oli ollut tietoinen sopimusmääräyksen yksiselitteisestä sisällöstä ja oli silti määrännyt A:n pitämään 12 lomapäivää lomakauden ulkopuolella edes neuvottelematta asiasta A:n kanssa. Myös Elintarviketeollisuusliitto ry oli ollut tietoinen sopimusmääräyksen sisällöstä, mutta ei kuitenkaan ollut riittävällä tavalla ohjeistanut jäsenyritystään noudattamaan työehtosopimusta eikä ollut puuttunut jäsenyrityksensä työehtosopimuksen vastaiseen toimintaan. Elintarviketeollisuusliitto ry:n olisi viimeistään liittoneuvottelujen yhteydessä tullut kehottaa yhtiötä maksamaan A:lle kysymyksessä oleva korvaus.

VASTAUS

Vaatimukset

Elintarviketeollisuusliitto ry ja X Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja että Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 11.363 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Perusteet

X Oy ei ollut rikkonut työehtosopimusta eikä Elintarviketeollisuusliitto ry ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Työehtosopimuksen 32 § ei soveltunut lainkaan kysymyksessä olevaan tilanteeseen. Sopijapuolten tarkoituksen ja vakiintuneen soveltamiskäytännön mukaan työehtosopimuksen määräystä ei sovelleta niissä tilanteissa, joissa työntekijän vuosiloman ajalle sattunut työkyvyttömyysjakso siirtää vuosiloman vuosilomalain 26 §:n mukaisesti myöhempään ajankohtaan. Työehtosopimukseen vuonna 1986 lisätyn soveltamisohjeen mukaan määräyksessä tarkoitetun siirto-oikeuden taustalla on ollut työnantajan tarve siirtää vuosilomaa muun muassa silloin, kun lakisääteisen lomakauden ja tuotannon huippukauden samanaikaisuus olennaisesti vaikeuttaisi kohonneen tuotannon ylläpitämistä eikä tätä ongelmaa voitaisi poistaa esimerkiksi lomittajien avulla.

A:n vuosilomaa oli siirretty A:n omasta pyynnöstä eikä yhtiön aloitteesta. Syynä A:n pyyntöön oli ollut hänen sairauslomansa. Yhtiöllä oli joka tapauksessa ollut A:n työsuhteessa noudatetun vuosilomalain 26 §:n nojalla oikeus siirtää osa A:n vuosilomasta lomakauden ulkopuolelle. Vaikka yhtiöllä ei olisi ollut vuosilomalain 26 §:n mukaisia työn järjestelyihin liittyviä perusteita siirtää osa A:n vuosilomasta lomakauden ulkopuolelle, työehtosopimuksen 32 § ei kuitenkaan tullut sovellettavaksi tällaisen loman osalta, koska loma oli siirretty A:n omasta pyynnöstä. Siirretystä lomasta ei näin ollen tullut maksaa vaadittua erillistä 50 prosentin suuruista lomarahaa.

Yhtiön Turengin tehtaalla vuosilomien ajankohdat oli vuonna 2017 ilmoitettu hyvissä ajoin ennen lomakauden alkua. Pakkaamon henkilökunta oli jaettu viiteen eri lomaryhmään ja kunkin lomaryhmän vuosiloman ajankohta oli vaihtunut vuosittain tasapuolisen kierron takaamiseksi. Tuotannon henkilöstön vuosilomat oli jaksotettu koko kesän ajaksi siten, että tehtaalla oli kunakin ajankohtana osaavaa vakituista henkilöstöä ja kesätyöntekijöitä sellaisessa suhteessa, että tuotannon moitteeton toiminta oli pystytty takaamaan.

Lomittajia oli palkattu normaali määrä vuosien kokemuksen mukaisesti. Viikoilla 24, 27 ja 30 kolme lomaryhmää oli ollut yhtä aikaa lomalla, jotta henkilöstön toiveet oli voitu ottaa paremmin huomioon. Näille viikoille tuotannon määrä oli suunniteltu pienemmäksi, jotta se voitiin hoitaa pienemmällä henkilömäärällä. Oli kuitenkin ollut välttämätöntä, että lomittajien lisäksi töissä oli ollut myös A:n kaltaisia aseptisen TTOP-pakkauskoneen osaajia. A:n laaja osaaminen oli ollut syy sille, että häntä oli tarvittu töissä, koska ammattitaitoista työvoimaa ei ollut ollut saatavilla ja uusia sijaisia ei olisi pystytty kouluttamaan riittävän nopeasti.

A:n vuosiloma oli normaalin tasapuolisen kierron mukaisesti sijoitettu vuonna 2017 ensimmäiseen vuosilomaryhmään, ja hänen vuosilomansa oli ollut määrä alkaa 22.5. ja päättyä 17.6.2017. A ei ollut kertonut yhtiölle tulevasta lääketieteellisestä operaatiostaan ennen vuosilomansa alkamista. A oli sitä vastoin heti lomalistojen ilmestyttyä vaatinut useaan otteeseen esimieheltään vuosilomansa sijoittamista heinäkuulle. Yhtiö oli saanut tiedon A:n sairauslomasta vasta vuosiloman jo alettua 22.5.2017, kun A oli soittanut vuorovastaavien puhelimeen. Samassa yhteydessä A oli vaatinut vuosilomansa siirtämistä. A oli ensin ilmoittanut kolmen viikon sairauslomasta ja myöhemmin 13.6.2017 hän oli vielä toimittanut viikon pituisen sairauslomatodistuksen.

A oli olettanut, että hänen siirretty vuosilomansa olisi jatkunut välittömästi hänen sairauslomansa päättymisen jälkeen, mutta A:lle oli ilmoitettu, että muiden työntekijöiden vuosilomien vuoksi A:n oli palattava töihin alun perin suunnitellun lomalistan mukaisesti 19.6.2017.

Yhtiö oli yrittänyt järjestää A:n vuosiloman lomakaudelle, mutta se ei ollut onnistunut saamaan osaavaa lomittajaa siten, että A olisi voinut pitää koko lomansa lomakaudella. Tehtaalla oli toiminut lomittajina kesätyöntekijöitä ja meijerialan harjoittelijoita. Harjoittelijoiden työsuhteet olivat päättyneet elokuun lopussa. Kaikilta harjoittelijoilta oli kysytty mahdollisuutta jatkaa työssä pitempään, mutta harjoittelijat olivat kieltäytyneet jatkamasta vedoten meijerikoulun alkamiseen syyskuun alusta. Muiden kesätyöntekijöiden työsuhteet olivat jatkuneet 17.9.2017 saakka, jolloin viimeisen lomaryhmän loma oli päättynyt. Työnantaja oli jopa kartoittanut osaavia työntekijöitä ja tiedustellut entisiltä koneenhoitajilta mahdollisuutta tulla lomittajaksi, mutta kukaan ei ollut ollut vapaana.

Kanteessa mainitun toimistosihteerinä työskennelleen henkilön kanssa oli ennalta sovittu, että hän tulisi menemään sijaiseksi toimistoon, jotta vakituinen toimistosihteeri voisi pitää oman kesälomansa. Kyseinen työntekijä oli aikaisemminkin työskennellyt toimistossa sijaisena.

Yhtiöllä olisi ollut vuosilomalain 25 §:n nojalla oikeus katsoa A:n kuusi ensimmäistä sairauslomapäivää lomapäiviksi ja vasta tämän omavastuuajan ylittävä vuosiloman osuus olisi siirretty, koska hän oli ilmoittanut sairauslomastaan vasta vuosilomansa alettua. Yhtiö ei kuitenkaan ollut tehnyt näin, vaan se oli tietoisesti antanut A:lle ylimääräisen lomaviikon, koska A:n vuosilomaa ei ollut enää muiden työntekijöiden vuosilomien ja sijaisten puuttumisen vuoksi pystytty sijoittamaan lomakaudelle. A oli siten saanut perusteettomasti ylimääräisen lomaviikon.

Työehtosopimuksen 32 §:ssä tarkoitettu rahakorvaus tuli maksaa vain silloin, kun työnantaja oli siirtänyt loman eikä ollut antanut lomakauden ulkopuolelle siirrettyä loman osaa puolitoistakertaisena. A:n lomaa oli edellä selostetun perusteella siirretty vain kuusi päivää lomakauden ulkopuolelle ja hän oli saanut korvauksena kaksinkertaisen määrän lomapäiviä. A:lle ei kuitenkaan olisi tarvinnut antaa yhtään ylimääräistä lomapäivää, koska hän oli itse pyytänyt vuosilomansa siirtämistä.

Työehtosopimuksen 32 §:n mukainen siirto-oikeus koski 18 lomapäivän ylittävää loman osaa. Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry oli vaatinut erillisen lomarahan suorittamista lomakauden ulkopuolella pidettäväksi siirtyneiden 12 lomapäivän osalta. Vaikka työehtosopimuksen 32 §:ää sovellettaisiin, maksettaisiin erillinen lomaraha vain 18 lomapäivän ylittävältä osin eli kuudelta lomapäivältä, ei Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n vaatimalla tavalla 12 lomapäivältä.

Koska työehtosopimuksen 32 § ei soveltunut tilanteeseen, tuon määräyksen mukaista neuvotteluvelvollisuutta ei ole ollut.

Yhtiö ei ollut rikkonut työehtosopimusta, joten se ei ollut syyllistynyt työehtosopimuksen tieten rikkomiseen. Elintarviketeollisuusliitto ry ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan, koska työehtosopimusta ei ollut rikottu.

Hyvityssakon määrää arvioitaessa tuli joka tapauksessa ottaa huomioon työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 12 §:n määräys, jonka mukaan paikallisen tason (yritykset ja ammattiosasto) hyvityssakot olivat meijeriteollisuudessa 11 prosenttia työehtosopimuslain mukaisista kulloisistakin hyvitysakkojen enimmäismääristä. Lisäksi tuli ottaa huomioon A:n jo saama ylimääräinen vuosilomaviikko, jonka taloudellinen arvo oli suurempi kuin vaadittu korvaus.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

K1. Pakkaamon lomalistat 2016 ja 2017

K2. Työvuorolistat (11 kpl)

K4. A:n ja B:n välinen sähköposti 4. - 6.4.2017

K5. A:n sähköpostikirje B:lle 1.6.2017

K6. A:n ja C:n välinen sähköposti 5. - 6.6.2017

K7. Selvitys koneiden huollosta viikoilla 24, 27 ja 30 vuonna 2017

K8. Selvitys koneiden ajoajoista viikoilla 24, 27 ja 30 vuonna 2017

Vastaajien kirjalliset todisteet

V1. (=K1) Pakkaamon lomalistat 2016 ja 2017

V2. Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n esitys 3.5.1983

V3. Meijerityöntekijöitä koskeva työehtosopimus 1976 - 1977

Kantajan henkilötodistelu

1. A todistelutarkoituksessa

2. D

3. B

4. E

5. F

6. G

Vastaajien henkilötodistelu

1. H

2. I

3. C

4. J

5. K

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu ja asian rajaaminen

Asiassa on kysymys siitä, onko X Oy:n Turengin tehtaalla työskentelevällä A:lla ollut oikeus meijerityöntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 32 §:n mukaiseen siirretyn vuosiloman lomarahaan, kun hänen vuosilomansa on siirretty osittain lomakauden ulkopuolelle hänen sairauslomansa takia.

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n asiassa esittämät kannevaatimukset perustuvat vuosiloman siirtoa koskevaan työehtosopimuksen 32 §:n määräykseen. Kyseisessä pykälässä on määräykset työnantajan oikeudesta antaa 18 lomapäivää ylittävä loman osa muulloin kuin lomakauden aikana, jos se on yrityksen toiminnan kannalta tarpeellista. Lisäksi määräyksessä on sovittu loman siirtämiseen liittyvästä neuvotteluvelvollisuudesta ja lomakauden ulkopuolella annettavasta lomasta maksettavasta hyvityksestä.

Elintarviketeollisuusliitto ry ja X Oy ovat vastauksessaan katsoneet, ettei työehtosopimuksen 32 § sovellu kysymyksessä olevaan tilanteeseen ja että työnantajalla on joka tapauksessa ollut vuosilomalain 26 §:n nojalla oikeus siirtää osa A:n vuosilomasta lomakauden ulkopuolelle. Työehtosopimuksen 31 §:n mukaan työntekijän vuosiloma määräytyy vuosilomasta annetun lain mukaan. Vuosilomalain 25 §:ssä on määräykset työkyvyttömyydestä vuosiloman alkaessa ja aikana. Lain 26 §:ssä on määräykset työkyvyttömyyden vuoksi siirretyn vuosiloman ajankohdasta.

Koska kannevaatimukset perustuvat ainoastaan työehtosopimuksen 32 §:n tulkintaan ja sen rikkomiseen, ei työtuomioistuin ota asiassa kantaa siihen, onko työnantajan menettely ollut työehtosopimuksen 31 §:n sekä vuosilomalain 25 §:n ja 26 §:n vastaista.

Asiassa esitetty näyttö

Vastaajien kirjallisena todisteena olevasta Meijerityöntekijöitä koskevasta työehtosopimuksesta 1976 - 1977 (V3) sekä SEL ry:n entisen palkkasihteeri E:n, Elintarviketeollisuusliitto ry:n entisen toimialapäällikkö J:n ja Elintarviketeollisuusliitto ry:n entisen toimialajohtaja K:n kertomuksista ilmenee, että työehtosopimuksen 32 §:n määräys on ollut työehtosopimuksessa samansisältöisenä ainakin 1970-luvulta lähtien. E, J ja K ovat kertoneet, että määräyksen taustalla oli ollut alun perin se, että meijeriteollisuudessa oli tyypillisesti enemmän töitä kesäkaudella kuin talvella, joten kesällä oli ollut suurempi tarve työvoimalle.

Kirjallisena todisteena V2 on SEL ry:n kirje Elintarvikealan Työnantajaliitto ry:lle 3.5.1983, jonka ovat allekirjoittaneet palkkasihteeri E ja sosiaalisihteeri L. Kirjeessä todetaan, että liittojen välillä voimassa olevissa työehtosopimuksissa on työnantajalla oikeus vuosiloman siirtoon lomakauden ulkopuolelle silloin, kun se yrityksen toiminnan kannalta on välttämätöntä. Tällaisesta loman siirrosta lomakauden ulkopuolelle saa työntekijä 1,5 kertaisen loman tai lomapalkan. Loman siirtäminen työntekijän sairauden johdosta ei ole tällainen sopimuksessa tarkoitettu loman siirto. Kirjeessä SEL ry esittää, että jos työntekijä ei sairauden vuoksi voi pitää vuosilomaansa aiottuna aikana ja lomalistaan merkitty loma olisi päättynyt ennen 1. syyskuuta, annetaan tällaiselle työntekijälle, mikäli hänen sairautensa sen mahdollistaa, loma lomakautena. Jos näin ei voida menetellä, sovelletaan työehtosopimuksen määräyksiä loman siirrosta ja annetaan tässä tapauksessa puolitoistakertaisena lomasta yhden viikon osuus.

E on kertonut, että työntekijän sairauden takia tapahtuva loman siirto on eri asia kuin työehtosopimuksen 32 §:n mukainen loman siirto. Jos työntekijä sairastuu, hänellä on vuosilomalain mukaan oikeus loman siirtoon, eikä asiasta ole ollut tarpeen sopia erikseen työehtosopimuksessa. Yleensä, kun loma tai osa lomasta on siirretty työntekijän sairauden takia, siirretty loma on pyritty antamaan heti sairausloman jälkeen tai ainakin lomakaudella. Työehtosopimusneuvotteluissa sairauden takia siirrettävistä lomista ei ole keskusteltu. Jos asiasta olisi sovittu jotain, olisi siitä otettu kirjaus työehtosopimukseen. Jos loma siirretään lomakauden ulkopuolelle, tulee työntekijälle maksaa korvaus kaikilta siirretyiltä lomapäiviltä. Tästä ei kuitenkaan ole soveltamiskäytäntöä, koska tapauksia ei ole ollut. Kirjallisesta todisteesta V2 E on kertonut, että kirjeellä haluttiin selventää työehtosopimuksen tulkintaa, mutta työnantajapuoli ei koskaan vastannut kirjeeseen. Kirjettä laadittaessa ajatuksena oli ollut, että loman siirto tehdään lomakauden sisällä. E ei ollut osannut ajatella, että työnantaja siirtäisi loman lomakauden ulkopuolelle.

J on kertonut, että työehtosopimuksen 32 §:n mukaiset korvaukset eivät sovellu tilanteisiin, joissa lomaa siirretään työntekijän sairauden takia. Vuonna 1983 SEL ry esitti kirjeessä (V2), että sairaudenkin takia siirrettävästä lomasta tulisi maksaa korvaus. Tässä oli taustalla tapaus, jossa eräs työntekijä oli vaatinut korvauksia lomasta, joka oli siirretty lomakauden ulkopuolelle suonikohjuleikkauksen takia. Kirjeen johdosta käydyissä neuvotteluissa Elintarvikealan Työnantajaliitto ry oli kieltäytynyt SEL ry:n esittämästä tulkinnasta ja SEL ry:n edustajat E ja M olivat luopuneet vaatimuksestaan. Tämän jälkeen yhtään vuosiloman siirtoon liittyvää tapausta ei ole ollut riidan aiheena. Jos osapuolten välillä olisi sovittu jotakin sairauden takia siirrettävästä vuosilomasta, olisi siitä otettu kirjaus työehtosopimukseen. Kursseilla ja koulutuksissa kysyttiin usein, maksetaanko sairaudesta johtuvasta siirrosta korvauksia ja vastaus oli aina, ettei makseta.

K on kertonut, että työehtosopimuksen 32 §:n määräys lähti puhtaasti työnantajan intressistä eikä määräyksessä otettu kantaa sairauslomasta aiheutuvaan loman siirtoon. Jos määräystä olisi laajennettu koskemaan myös sairausloman takia siirrettäviä lomia, olisi se kirjattu työehtosopimukseen tai sen soveltamisohjeeseen. Kirjallisena todisteena V2 olevasta kirjeestä K on kertonut, että Elintarvikealan Työnantajaliitto ry hylkäsi SEL ry:n esityksen eikä asia tullut enää sen jälkeen esille työehtosopimusneuvotteluissa eikä muutenkaan liittojen välillä. Kysymys on ollut silloin tällöin esillä käytännön neuvonnassa, jolloin Elintarviketeollisuusliitto ry on korostanut, ettei määräys koske sairaustapauksia.

Näytön arviointi ja johtopäätökset

Asiassa on selvitetty, että työehtosopimuksen 32 §:n määräys on ollut samansisältöisenä työehtosopimuksessa jo ainakin 1970-luvulta lähtien. Henkilötodistelun perusteella sopimusmääräyksen taustalla on ollut se, että meijerialalla on perinteisesti ollut enemmän töitä kesällä kuin talvella, joten kesällä on tarvittu enemmän työntekijöitä. Sopimusmääräyksessä on annettu työnantajalle oikeus siirtää osa lomapäivistä lomakauden ulkopuolelle, jos se on yrityksen toiminnan kannalta tarpeellista.

Työtuomioistuin katsoo, ettei sopimusmääräyksen tai sen soveltamisohjeen sanamuodosta ilmene, että määräys koskisi loman siirtämistä työntekijän sairastumisen takia. Sanamuotonsa mukaan määräys koskee loman siirtämistä tilanteissa, joissa se on yrityksen toiminnan kannalta tarpeellista. Määräyksen soveltamisohjeessa on täsmennetty, missä tilanteissa loman siirtäminen voi olla tarpeellista ja milloin edellytyksiä loman siirtämiselle ei ole. Soveltamisohjeessa ei ole mainittu loman siirtämistä työntekijän sairastumisen takia, vaan esimerkit koskevat yrityksen tuotannon ylläpitämiseen liittyviä seikkoja.

E, J ja K ovat yhdenmukaisesti kertoneet, että työehtosopimuksen 32 §:n määräystä ei ole tarkoitettu koskemaan työntekijän sairastumisen takia siirrettäviä lomia. E:n kertomuksen mukaan asiasta ei ollut tarpeen sopia työehtosopimuksessa, koska siitä oli jo määräykset vuosilomalaissa. Todistajat ovat kertoneet yhdenmukaisesti myös siitä, että jos sairastumisen takia siirrettävistä lomista olisi sovittu jotakin, olisi siitä otettu kirjaus työehtosopimukseen tai sen soveltamisohjeeseen. Henkilötodistelun perusteella työehtosopimuksen sopijaosapuolten tarkoituksena on siten ollut, että 32 §:n määräys koskee ainoastaan tapauksia, joissa työntekijän lomaa siirretään työnantajan aloitteesta yrityksen toiminnasta johtuvista syistä.

Tätä tulkintaa tukee myös SEL ry:n kirje vuodelta 1983 (V2), jossa SEL ry on nimenomaisesti todennut, että loman siirtäminen työntekijän sairauden johdosta ei ole työehtosopimuksessa tarkoitettu loman siirto ja esittänyt, että myös sairauden vuoksi lomakauden ulkopuolelle siirretty vuosiloma hyvitettäisiin työntekijälle työehtosopimuksen mukaisesti. Kirjeen allekirjoittanut E ei ole muistanut, että työnantajapuoli olisi vastannut kirjeeseen, mutta J:n ja K:n yhdenmukaisilla kertomuksilla on näytetty, että työnantajapuoli on hylännyt SEL ry:n esityksen eikä asiaan ole sen jälkeen palattu.

E, J ja K ovat kertoneet yhdenmukaisesti myös siitä, ettei sairausloman siirtämisestä lomakauden ulkopuolelle ole muodostunut soveltamiskäytäntöä, koska tapaukset ovat harvinaisia.

Työtuomioistuin katsoo sopimuksen sanamuodon ja esitetyn todistelun perusteella näytetyksi, etteivät sopijaosapuolet ole tarkoittaneet, että työehtosopimuksen 32 §:n määräystä sovellettaisiin tilanteessa, jossa työntekijän vuosiloma siirretään lomakauden ulkopuolelle sairausloman takia. Siten myöskään työehtosopimuksen 32 §:n mukainen hyvitys ei tule tällaisessa tilanteessa maksettavaksi.

Nyt käsiteltävässä asiassa on riidatonta, että A:n vuosiloma on siirretty osittain lomakauden ulkopuolelle hänen sairauslomansa takia. Näin ollen työehtosopimuksen 32 §:n määräys ei tule sovellettavaksi, vaan vuosiloman siirtäminen on tapahtunut vuosilomalain 25 §:n ja 26 §:n nojalla. Edellä kerrotuin tavoin asiassa esitetyt kannevaatimukset perustuvat työehtosopimuksen 32 §:n tulkintaan ja rikkomiseen eikä työtuomioistuin voi ottaa asiassa kantaa siihen, onko työnantajan menettely ollut työehtosopimuksen 31 §:n sekä vuosilomalain 25 §:n ja 26 §:n vastaista.

Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että A:lla ei ole ollut oikeutta työehtosopimuksen 32 §:n mukaiseen erilliseen 50 prosentin suuruiseen siirretyn vuosiloman lomarahaan. X Oy ei ole tietensä rikkonut työehtosopimusta, eikä Elintarviketeollisuusliitto ry laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. Kanne on siten hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Asian hävitessään Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja X Oy:n oikeudenkäyntikulut asiassa korkoineen.

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry on paljoksunut Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja X Oy:n oikeudenkäyntikuluvaatimukseen sisältyvää todistaja K:lle maksettua 1.083 euron todistajanpalkkiota matkakulut 283 euroa ylittäviltä osin. Ottaen huomioon, että todistaja on matkustanut pääkäsittelyyn pitkän matkan, mistä hänelle on aiheutunut ajanhukkaa ja kuluja, työtuomioistuin pitää todistajalle maksettua palkkiota kohtuullisena. SEL ry on muutoin myöntänyt oikeudenkäyntikuluvaatimuksen määrältään oikeaksi.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry velvoitetaan suorittamaan Elintarviketeollisuusliitto ry:lle ja X Oy:lle yhteisesti korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 11.363 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Pärnänen puheenjohtajana sekä Pakkala, Lindström, Teerimäki, Lehto ja Tähkäpää jäseninä. Valmistelija on ollut Brander.

Tuomio on yksimielinen.