TT 2020:90

Tuomiossa katsottiin, että kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukainen työsuojeluvaltuutetun korvaus tuli maksaa osa-aikatyössä työaikaan suhteutettuna.

KANTAJA

Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry (21.1.2020 alkaen Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry)

VASTAAJA

Kunnallinen työmarkkinalaitos

KUULTAVA

Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymä / Kysteri

ASIA

Palkkaus

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 5.5.2020

Asia on valmistelun päätyttyä siirretty asianosaisten pyynnöstä ja oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 26 §:n 1 momentin nojalla neuvotteluistunnossa ratkaistavaksi pääkäsittelyä toimittamatta.

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallinen yleinen virka- ja työehtosopimus (KVTES 2014–2016, 2017, 2018–2019) on sisältänyt muun ohella seuraavat määräykset.

II luku Palkkaus

---

4 § Osa-aikaisen palkka

1 mom. Osa-aikatyössä tehtäväkohtainen palkka ja euromääräiset lisät ovat samassa suhteessa alempia kuin viranhaltijan/työntekijän työaika on virka- tai työehtosopimuksen mukaista täyttä säännöllistä työaikaa lyhyempi.

Soveltamisohje

Jos osa-aikatyön työaika muuttuu esim. kokoaikaiseksi, tehtäväkohtainen palkka ja euromääräiset lisät suurenevat samassa suhteessa, ellei esim. henkilökohtaisen lisän osalta ole muuta päätetty tai edellytetty.

2 mom. Edellä 1 momentin määräykset eivät muuta ennen 1.1.1998 alkaneen osa-aikatyön palkkausperusteita työajan säilyessä ennallaan ja palvelussuhteen jatkuessa keskeytyksettä.

5 § Varsinainen palkka

Viranhaltijan/työntekijän varsinaiseen palkkaan kuuluvat seuraavat palkanosat:

1 tehtäväkohtainen palkka tai vastaavanluonteinen palkka (lukuun ottamatta luontoisetua)

2 henkilökohtainen lisä

3 työkokemuslisä ja määrävuosilisä

4 syrjäseutulisä (31.12.2011 mennessä myönnetty

KVTES 2010–2011 palkkausluvun 10 §:n mukainen)

5 kielilisä

6 rekrytointilisä

7 luottamusmieskorvaus ja

8 työsuojeluvaltuutetun korvaus.

Soveltamisohje

Varsinaisen palkan käsitettä tarvitaan laskettaessa mm.

tuntipalkkaa, päiväpalkkaa, vuosiloma-ajan palkkaa sekä sairausajan palkkaa.

---

Pöytäkirjamerkintä työsuojeluvaltuutetun korvauksesta (KVTES 2018–2019)

(Tämä pöytäkirjamerkintä ei ole osa KVTES 2018–2019 -sopimusta)

Työsuojeluvaltuutetun irtisanomissuojasta ja työsuojeluvaltuutetun korvauksesta tehdyn virka- ja työehtosopimuksen 2 5:n i momentissa määrätty kuukausipalkkaisen varsinaisen työsuojeluvaltuutetun korvaus on 1.5.2018 alkaen 94 €.

Mikäli työsuojeluvaltuutetun edustamien työntekijöiden ja viranhaltijoiden määrä on 700 tai enemmän edellä mainittu korvaus on kuitenkin 260 €. Tämä korotettu korvaus on voimassa määräajan 1.5.2018-31.3.2020.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työsuojeluvaltuutetun irtisanomissuojasta ja työsuojeluvaltuutetun korvauksesta solmitussa virka- ja työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset.

2 § Työsuojeluvaltuutetun korvaus

Varsinaiselle työsuojeluvaltuutetulle maksetaan työsuojeluvaltuutetun korvauksena 68,00 €/kk. Korvaus on varsinaista palkkaa.

Jos työsuojeluvaltuutettu ei voi hoitaa tehtäviään tilapäisen esteen vuoksi, varavaltuutettu huolehtii välttämättömistä työsuojeluvaltuutetun tehtävistä, joita ei voi siirtää odottamaan työsuojeluvaltuutetun esteen päättymistä (laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta 44/2006, 29 § 3 mom.).

Varsinaisen työsuojeluvaltuutetun ollessa tilapäisesti estynyt hoitamasta työsuojeluvaltuutetun tehtäväänsä, työsuojeluvaravaltuutetulle maksetaan em. korvaus sen jälkeen, kun varsinaisen työsuojeluvaltuutetun este on jatkunut yhdenjaksoisesti vähintään yhden kuukauden, mutta kuitenkin enintään niin kauan kuin varavaltuutettu hoitaa varsinaisen työsuojeluvaltuutetun tehtävää.

Kuukausipalkkaisen varsinaisen työsuojeluvaltuutetun korvaus on 1.5.2018 alkaen 94 €.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työsuojeluvaltuutetun ajankäyttöä ja ansionmenetyksen korvaamista koskevassa sopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset.

6 § Ansiomenetyksen korvaaminen ja työsuojeluvaltuutetun korvaus

Työsuojeluvaltuutetulle korvataan työaikana työsuojelutehtävien suorittamisesta aiheutunut ansion menetys. Ansion menetys lasketaan sen mukaan, mitä työsuojeluvaltuutettu olisi ansainnut varsinaisesta työstään sinä aikana kun hän hoitaa työsuojeluvaltuutetun tehtävää. Milloin tätä ansiota ei voida arvioida, käytetään perusteena vastaavana aikana samasta tai lähinnä samasta työstä suoritettua keskimääräistä tuntiansiota. Työsuojeluvaltuutetun työajan ulkopuolella suoritetuista välttämättömistä tehtävistä maksetaan korvaus, joka vastaa hänen säännöllisen työajan palkkaansa. Työsuojeluvaltuutetulle maksettavasta erillisestä kuukausittaisesta korvauksesta on sovittu virka- ja työehtosopimuksella työsuojeluvaltuutetun irtisanomissuojasta ja työsuojeluvaltuutetun korvauksesta. Kokonaan tehtävistään vapautetun työsuojeluvaltuutetun tehtäväkohtainen palkka määräytyy siten kuin tehtävistään kokonaan vapautetun luottamusmiehen tehtäväkohtaisesta palkasta on määrätty kunnallisessa yleisessä virka- ja työehtosopimuksessa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

A on toiminut Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymän (Kysteri) päätoimisena varsinaisena työsuojeluvaltuutettuna 1.4.2014 lukien. Hän on ollut kuukausipalkkainen. A on työskennellyt osa-aikaisesti 21,75 tuntia viikossa ja tehnyt siten 56,90 prosenttista työaikaa. Hänelle on maksettu työsuojeluvaltuutetun korvaus tehdyn työajan suhteessa.

Erimielisyys koskee sitä, onko työsuojeluvaltuutetun korvaus tullut maksaa osa-aikatyön suhteessa vai täysimääräisenä.

Asiasta on käyty erimielisyysneuvottelut.

KANNE

Vaatimukset

Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen II luvun 4 §:n oikeaksi tulkinnaksi, että osa-aikatyössä määräyksessä mainitut euromääräiset lisät tarkoittavat saman luvun 5 §:ssä mainittuja lisiä, mutta ei 5 §:n 8 kohdassa mainittua työsuojeluvaltuutetun korvausta,

- vahvistaa, että työsuojeluvaltuutetun irtisanomissuojasta ja työsuojeluvaltuutetun korvauksesta tehdyn virka- ja työehtosopimuksen 2 §:n mukainen kuukausipalkkaisen varsinaisen työsuojeluvaltuutetun korvaus on erillinen kuukausittainen korvaus, joka on maksettava täysimääräisenä työsuojeluvaltuutetuksi valitulle tämän osa-aikatyöstä riippumatta,

- vahvistaa, että työsuojeluvaltuutettu A:lla on toimiessaan varsinaisena päätoimisena työsuojeluvaltuutettuna Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymässä (Kysteri) 56,90 prosentin työajalla ollut oikeus täysimääräiseen työsuojeluvaltuutetun korvaukseen 1.4.2014 ja 31.1.2019 väliseltä ajalta,

- velvoittaa Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymän suorittamaan A:lle työsuojeluvaltuutetun korvausta 1.4.2014 ja 30.4.2018 väliseltä ajalta 1.305,60 euroa ja 1.5.2018 ja 31.1.2019 väliseltä ajalta 338,40 euroa, molemmat määrät korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiannosta 9.9.2019 lukien ja

- velvoittaa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen korvaamaan Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry:n oikeudenkäyntikulut 5.185 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työsuojeluvaltuutetun korvaus on työsuojeluvaltuutetun irtisanomissuojasta ja työsuojeluvaltuutetun korvauksesta tehdyn virka- ja työehtosopimuksen 2 §:n sanamuodon mukaisesti erillinen kuukausikorvaus työsuojeluvaltuutetun tehtävään valitulle. Työsuojeluvaltuutetun korvauksen suuruus riippuu edustettavien määrästä. Jos työsuojeluvaltuutetun edustamien työntekijöiden viranhaltijoiden määrä on 700 tai enemmän, korvaus on 260 euroa, muutoin korvaus on 1.5.2018 lukien ollut 94 euroa. Korvaus on varsinaista palkkaa. Työsuojeluvaltuutetun korvauksen erillisyyttä korostetaan työsuojeluvaltuutetun ajankäyttöä ja ansionmenetyksen korvaamista koskevan sopimuksen 6 §:ssä, jonka mukaan työsuojeluvaltuutetulle maksettavasta erillisestä kuukausittaisesta korvauksesta on sovittu virka- ja työehtosopimuksella työsuojeluvaltuutetun irtisanomissuojasta ja työsuojeluvaltuutetun korvauksesta.

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen II luvun 4 §:n mukaan osa-aikatyössä tehtäväkohtainen palkka ja euromääräiset lisät ovat samassa suhteessa alempia kuin työntekijän työaika on KVTES:n mukaista täyttä säännöllistä työaikaa lyhyempi. Siten lisät, kuten esimerkiksi henkilökohtainen lisä, työkokemuslisä, kielilisä tai muu vastaava lisä pienenee tehdyn työajan suhteessa. Sanamuodon mukaan II luvun 4 § koskee vain euromääräisiä lisiä, ei korvauksia.

Kunnallisen virka- ja työehtosopimuksen II luvun 5 §:n mukaan viranhaltijan/työntekijän varsinaiseen palkkaan kuuluvat seuraavat palkanosat: tehtäväkohtainen palkka tai vastaavanluonteinen palkka (lukuun ottamatta luontoisetua), henkilökohtainen lisä, työkokemuslisä ja määrävuosilisä, syrjäseutulisä, kielilisä, rekrytointilisä, luottamusmieskorvaus ja työsuojeluvaltuutetun korvaus. Sillä seikalla, että työsuojeluvaltuutetun korvaus on varsinaista palkkaa, ei ole merkitystä osa-aikaisen palkan laskemisen kannalta. Varsinaisen palkan käsitettä tarvitaan määräyksen soveltamisohjeen mukaan laskettaessa muun muassa tuntipalkkaa, päiväpalkkaa, vuosiloma-ajan palkkaa sekä sairausajan palkkaa. Osa-aikaisen työntekijän palkan laskemista ei varsinaisen palkan soveltamisohjeessa mainita. Varsinaisen palkan käsitettä tarvitaan soveltamisohjeen mukaisissa tilanteissa, kun taas osa-aikaisen palkan laskennasta on sovittu 4 §:ssä erikseen.

Työsuojeluvaltuutetun tehtävä ei muutu eivätkä edustettavat vähene osa-aikaisuuden suhteessa. Työsuojeluvaltuutetun korvaus on erillinen korvaus suhteessa työsuojeluvaltuutetun ansionmenetyksen korvaamiseen, jonka työsuojeluvaltuutettu saa työaikana työsuojelutehtävien suorittamisesta johtuvasta ansionmenetyksestä sen mukaan, mitä työsuojeluvaltuutettu olisi ansainnut varsinaisesta työstään. Kokonaan tehtävistään vapautetun työsuojeluvaltuutetun tehtäväkohtainen palkka määräytyy siten kuin tehtävistään kokonaan vapautetun luottamusmiehen tehtäväkohtaisesta palkasta on määrätty kunnallisessa yleisessä virka- ja työehtosopimuksessa. Näin ollen palkka työsuojeluvaltuutetun tehtävien suorittamiseen käytetyltä ajalta lasketaan sen suuruiseksi kuin minkä työsuojeluvaltuutettu, jos hän olisi suorittanut varsinaista työtään, samana aikana olisi todennäköisesti ansainnut säännöllisenä työaikanaan. Työsuojeluvaltuutetun korvaus ja ansionmenetyksen korvaaminen erotetaan KVTES:ssä selkeästi toisistaan. Työsuojeluvaltuutetun palkka maksetaan tehdyn työaikaprosentin suhteessa, mutta korvaus tulee maksaa erillisenä kuukausikorvauksena kokonaisuudessaan.

Osa-aikaisten palkkausta koskeva sopimusmääräys oli KVTES:n 1995–1996 mukaan seuraava: "Virka- tai työehtosopimuksen mukaista täyttä työaikaa lyhyempää säännöllistä työaikaa tekevän peruspalkka on sellaisessa suhteessa täyttä säännöllistä työaikaa edellyttävästä palkasta kuin tämän sopimuksen liitteessä 2 ilmenee, jollei 2 tai 3 momentista muuta johdu." Peruspalkasta oli sovittu palkkausluvun 11 §:ssä seuraavasti: "Pääviranhaltijalle tai kuukausipalkkaiselle työntekijälle maksetaan liitteenä 4 olevan palkkahinnoittelun tai liitteen 19 mukaan määräytyvä peruspalkka." Liitteessä oli markkamääräiset hinnoittelut, jonka mukaan peruspalkka tehtävässä määräytyi. Lisäksi 15 §:ssä todettiin, että "virkaa täytettäessä kunnan/kuntayhtymän ao. viranomainen päättää viranhaltijan peruspalkasta tämän luvun ja palkkahinnoittelumääräysten mukaisesti". Soveltamisohjeessa työsopimussuhteisten työntekijöiden osalta todettiin, että "palkasta sovitaan työsopimuksella ottaen huomioon palkkahinnoittelu- ja muut tämän sopimuksen määräykset." Peruspalkalla tarkoitettiin siis työsopimuksen mukaista palkkaa tai viranomaisen päättämää viranhaltijan palkkaa.

Ennen vuotta 1998 osa-aikaisen palkka laskettiin peruspalkasta. Vuoden 1998 jälkeen osa-aikatyössä peruspalkka ja markkamääräiset lisät ovat määräyksen mukaan samassa suhteessa alempia kuin työaika on täyttä työaikaa lyhyempi. Osa-aikaisen peruspalkkaa tai osa-aikaisen palkkaa koskevassa määräyksessä ei ole viitattu varsinaisen palkan määräykseen ennen vuotta 1998 eikä sen jälkeen. Varsinaisesta palkasta on todettu ennen vuotta 1998 ja 1998 jälkeen, että luottamusmieskorvaus on osa varsinaista palkkaa. Varsinaisen palkan soveltamisohje on pysynyt samansisältöisenä: varsinaisen palkan käsitettä tarvitaan maksettaessa palkkaa sairaus- ja äitiysloman sekä vuosiloman ajalta. Jos osapuolten tarkoitus olisi ollut, että osa-aikaisen palkka lasketaan varsinaisesta palkasta eikä erillisen osa-aikaisen palkkausta koskevan määräyksen mukaan, se olisi todettu varsinaisen palkan soveltamisohjeessa tai osa-aikaisen palkkaa koskevassa määräyksessä olisi viitattu varsinaisen palkan määräykseen.

Luottamusmiehen palkkaus ja luottamusmieskorvaus on erotettu toisistaan eri määräyksiin ennen vuotta 1998 ja sen jälkeen, vastaavasti kuin nykyään. Pääluottamusmiehelle maksetaan 130 §:n mukaisen palkan lisäksi luottamusmiestyöstä varsinaiseen palkkaan kuuluva korvaus 131 §:n mukaisesti. Korvaus on määräytynyt edustettavien lukumäärän mukaan. Luottamusmiehen palkkauksesta 130 §:ssä todetaan puolestaan, että palkka luottamusmiestehtävien suorittamiseen käytetyltä ajalta lasketaan sen suuruiseksi, kuin minkä luottamusmies, jos hän olisi suorittanut varsinaista työtään, samana aikana olisi todennäköisesti ansainnut. Työsuojeluvaltuutetun korvaus rinnastuu luottamusmieskorvaukseen.

Kantajan näkemyksen mukaan on jo alun perin ollut tarkoitus, että osa-aikaisen palkka lasketaan oman määräyksensä perusteella, jossa ei viitata varsinaiseen palkkaan. Korvaukset ovat voineet kuulua varsinaiseen palkkaan, mikäli niin on erikseen mainittu. Varsinaisen palkan käsitettä on käytetty soveltamisohjeessa tarkoitettuihin tarkoituksiin. Luottamusmiehiä koskevassa luvussa luottamusmiehen palkkaus ja luottamusmieskorvaus on erotettu toisistaan ja korostettu, että korvaus maksetaan palkan lisäksi. Kun työsuojeluvaltuutetun korvaukset on sovittu työehtosopimukseen, ei ole näyttöä siitä, että niistä olisi ollut tarkoitus sopia eri tavalla kuin luottamusmieskorvauksesta. Korvaus -sanalla on nimenomaan ollut tarkoitus erottaa korvaukset markka/euromääräisistä lisistä.

Kunta-alalla on 60 tehyläistä päätoimista työsuojeluvaltuutettua. Tehyläisiä, omasta työstään osittain vapautettuja työsuojeluvaltuutettuja on Tehyn tilastojen mukaan yhteensä 112. Lisäksi työsuojeluasiamiehenä toimii 274 henkilöä sekä työsuojelupäällikkönä 6. Kantajan tiedossa ei ole, että sopimusmääräyksiä olisi sovellettu siten kuin vastaaja ja kuultava väittävät. Kunnallinen yhteistoimintaryhmä ei ole antanut sellaista yhteistä lausuntoa tai ohjeistusta, että korvaus maksettaisiin suhteessa työaikaprosenttiin.

Osa-aikaisessa työsuhteessa olevaa työntekijää on kohdeltava tasapuolisesti suhteessa täyttä työaikaa tekevään työntekijään. Vastaajan ja kuultavan esittämä tulkinta johtaisi epätasapuoliseen kohteluun. Ajankäyttö työsuojeluvaltuutetun tehtävään lasketaan KVTES:n mukaan joko kiinteänä vapautuksena ja erityistarpeeseen perustuvana määräaikaisena vapautuksena. Kiinteän vapautuksen perusteena käytetään edustettavana olevien työntekijöiden/viranhaltijoiden lukumäärää kerrottuna paikallisten olosuhteiden mukaan määriteltävällä luvulla 0,12–0,22 neljää peräkkäistä kalenteriviikkoa kohti. Kertoimesta sovitaan paikallisesti. Kertoimen valinnan perusteena voidaan käyttää edustettavana olevan henkilöstön töihin ja tehtäviin liittyviä vaara- ja kuormitustekijöitä sekä työtehtävien suorittamisen aiheuttamaa vaaraa terveydelle. Vapautuksen tuntimäärä viikkoa kohden saadaan seuraavalla laskukaavalla:

edustettavien määrä x sovittu kerroin

.....................4

Esimerkiksi jos edustettavia on 200 ja kertoimeksi on sovittu 0,22, vapautuksen tuntimäärä on 11 tuntia viikossa (200 * 0,22 : 4 = 11).

Osa-aikaeläkkeellä, osittaisella hoitovapaalla tai muusta syystä pysyvästi osa-aikaisella työsopimuksella työskentelevän työsuojeluvaltuutetun korvaus leikkaantuisi riippumatta siitä, että hän toimii täysin samalla tavalla työsuojeluvaltuutetun tehtävissä samalla ajankäytöllä kuin täyttä työaikaa tekevä työsuojeluvaltuutettu, joka saa täyden korvauksen.

Sopimusmääräyksen tarkoitusta on tulkittava työsuojeluvaltuutetun korvauksen kohdalla työsopimuslain mukainen työntekijöiden tasapuolinen kohtelu huomioon ottaen. Määräaikaisissa ja osa-aikaisissa työsuhteissa ei saa pelkästään työsopimuksen kestoajan tai työajan pituuden vuoksi soveltaa epäedullisempia työehtoja kuin muissa työsuhteissa, ellei se ole perusteltua asiallisista syistä. Määräystä ei voida tulkita niin, eikä sen voida katsoa olleen sovittaessa edes osapuolten tarkoitus, että kahden samalla vapautusajalla työskentelevän työsuojeluvaltuutetun korvaus olisi erilainen riippuen siitä, ovatko he osa-aikaisessa vai kokoaikaisessa työsuhteessa. Tämä tukee sanamuodon mukaista tulkintaa erillisestä kuukausittaisesta korvauksesta.

A on tehnyt työsopimuksensa mukaista 56,90 prosentin työaikaa, missä suhteessa hänelle on maksettu myös työsuojeluvaltuutetun korvausta. A:lle tulee maksaa takautuvasti työsuojeluvaltuutetun korvausta 1.4.2014 ja 30.4.2018 väliseltä ajalta 68 euron työsuojeluvaltuutetun korvauksen mukaisesti ja 1.5.2018 ja 31.1.2019 väliseltä ajalta 94 euron työsuojeluvaltuutetun korvauksen mukaisesti ottaen huomioon vähentäen se määrä, mikä hänelle on työaikaprosentin suhteessa maksettu.

VASTAUS

Vaatimukset

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymä ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 3.300 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työsuojeluvaltuutetun korvaus on korvaus työsuojeluvaltuutetun asemasta. Se on KVTES:n II luvun 5 §:n mukaan varsinaista palkkaa, ja se maksetaan luvun 4 §:n mukaan osa-aikaprosentin suhteessa. Ei ole perusteltua, että korvausta maksettaisiin myös työstä poissaoloajoilta. Vaikka A:n työsuojeluvaltuutetun tehtävä ja edustettavien määrä on sama hänen työskennellessään osa-aikaisessa työsuhteessa, on selvää, että hänen hoitamiensa työsuojeluvaltuutetun tehtävien määrä on ollut vähäisempi verrattuna kokoaikaiseen työsuojeluvaltuutettuun. A:n ollessa poissa työstä työsuojeluvaltuutetun tehtäviä ovat hoitaneet muut Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymän palveluksessa olleet työsuojeluvaltuutetut.

Osa-aikainen työsuojeluvaltuutettu on työsuojeluvaltuutetun asemassa vain työaikaprosenttinsa suhteessa. Vaikka kokoaikaisessa työsuhteessa oleva työsuojeluvaltuutetun työsuojeluvaltuutetuntehtäviin käyttämä ajankäyttö ei olisi 100 prosenttia, on hän kuitenkin työsuojeluvaltuutetun asemassa koko täyden työaikansa. Tämä tarkoittaa, että hänellä on velvollisuus esimerkiksi keskeyttää vaarallinen työ ja osallistua työsuojelutarkastukseen, vaikka hän ei sillä hetkellä olisikaan työsuojeluvaltuutetun ajankäytöllä. Tätä samaa velvollisuutta ei ole osa-aikaisella työsuojeluvaltuutetulla hänen työstä poissaoloajoiltaan. Näin ollen osa-aikainen työntekijä ei voi toimia samalla tavalla työsuojeluvaltuutetun asemassa kuin kokoaikainen työntekijä.

Kantajan esiin tuoma työstä vapautuksen laskentakaava on tarkoitettu työsuojeluvaltuutetun ajankäytön laskemista varten, eikä sillä ole tekemistä työsuojeluvaltuutetun korvausmääräyksen kanssa. Lisäksi kantajan tulkinta johtaisi siihen, että tuntipalkkaa laskettaessa (esimerkiksi työaikakorvauksia varten) saisi osa-aikainen työsuojeluvaltuutettu, jolle maksetaan kokoaikaisen työsuojeluvaltuutetun korvaus, suhteessa korkeampaa tuntipalkkaa kuin kokoaikaisessa työsuhteessa oleva työsuojeluvaltuutettu, ja olisi näin ollen paremmassa asemassa kuin kokoaikainen. Tasapuolisen kohtelun vaatimus on luonteeltaan yleinen palvelussuhdelaeissa säädetty periaate. Säännös kieltää työnantajaa asettamasta perusteettomasti työntekijöitä keskenään eri asemaan. Tässä tilanteessa työantajalla on ollut perusteltu syy maksaa työsuojeluvaltuutetun korvaus suhteessa työaikaprosenttiin.

Lähtökohta on, että silloin kun se on tarkoituksenmukaista, osa-aikaisissa työsuhteissa sovelletaan pro rata temporis -periaatetta. Periaatteen mukaan työntekijöiden oikeudet ja velvollisuudet määräytyvät tehdyn työajan suhteessa. KVTES:n määräystä tulkittaessa ei voida katsoa olleen osapuolten tarkoitus, että osa-aikaisesti työsuojeluvaltuutetun asemassa olevan ja täysiaikaisesti työsuojeluvaltuutetun asemassa olevan on tarkoitettu saavan sama korvaus.

Työsuojeluvaltuutetun korvauksesta on tullut uusi sopimusmääräys KVTES:iin vuonna 2007. Uuden määräyksen mukaan varsinaiselle työsuojeluvaltuutetulle maksetaan 1.10.2007 lukien varsinaiseen palkkaan kuuluvana korvauksena 53 euroa kuukaudessa. KVTES:ssa työsuojeluvaltuutetun ja luottamusmiehen korvausta on vakituisesti tulkittu osana varsinaista palkkaa, joka myös käyttäytyy kuten varsinainen palkka eli osittuen osa-aikaprosentin suhteessa. Merkitystä ei ole sillä, että KVTES:ssä käytetään termiä "korvaus" eikä "lisä".

KVTES:n 1993–1994 osa-aikaisen palkkausta koskeva sopimusmääräys oli seuraavan sisältöinen: "Virka- tai työehtosopimuksen mukaista täyttä työaikaa lyhyempää säännöllistä työaikaa tekevän palkka on sellaisessa suhteessa täyttä säännöllistä työaikaa edellyttävästä palkasta kuin tämän sopimuksen liitteessä 2 ilmenee, jollei 2 tai 3 momentista muuta johdu." Palkka käsitteenä käsitti kaikki palkanosat, myös korvaukset. Määräys oli ollut KVTES:ssä saman sisältöisenä jo ennen vuotta 1994.

KVTES:n 1995–1996 osa-aikaisen peruspalkan laskemista koskeva määräys oli seuraavan sisältöinen: "Virka- tai työehtosopimuksen mukaista täyttä työaikaa lyhyempää säännöllistä työaikaa tekevän peruspalkka on sellaisessa suhteessa täyttä säännöllistä työaikaa edellyttävästä palkasta kuin tämän sopimuksen liitteessä 2 ilmenee, jollei 2 tai 3 momentista muuta johdu." Otsikon ja tekstin mukaisesti määräys ei koskenut palkkaa (lisineen) vaan vain peruspalkkaa, eikä siinä otettu kantaa työajan suhteuttamisesta lisiin.

Vuosina 1998–1999 KVTES uudistettiin kokonaisuudessaan. Osa-aikaisen palkkaa koskevan määräyksen uudelleen kirjoituksen taustalla oli tarkoitus eritellä markka- ja prosentuaaliset palkanlisät. Määräyksen tulkinnan oli tarkoitettu jatkuvan samoin kuin siihenkin asti. KVTES:n mukaisesti tehtäväkohtaisen palkan lisäksi maksettavat palkanosat oli nimetty lisiksi, korvauksiksi ja palkkioiksi. Korvaus oli markkamääräinen palkanlisä. Myös yleiskirjeessä 31/1997 luottamusmieskorvaus on katsottu markkamääräiseksi lisäksi.

Vuodesta 1998 alkaen KVTES:n palkkausluvun 4 §:n määräys osa-aikaisen palkan laskemisesta on ollut saman sisältöinen. KT on katsonut vuodesta 1998, että luottamusmieskorvaus on pykälän sanamuodon mukainen lisä ja pykälää on myös tulkittu 20 vuotta tämän mukaisesti. KTVES 1998–1999:n tärkeimpiä tekstimuutoksia koskevassa yleiskirjeen 31/1997 liitteessä 2 on erikseen todettu, että osa-aikaisen palkka on samassa suhteessa alempi kuin työaika on täydestä työajasta.

Sopijaosapuolten yhteisenä tarkoituksena on ollut, että työsuojeluvaltuutetun korvaus on osa varsinaista palkkaa ja korvausta tulee kohdella samoin kuin muitakin varsinaisen palkan osia eli siten, että korvaus muuttuu työajan suhteessa. Asiaa ei ole riitautettu keskustasolla ennen tätä tapausta, vaikka osa-aikaisen palkkaa koskeva KVTES:n sopimusmääräys on ollut voimassa yli 20 vuotta. Päinvastoin, kun on syntynyt osa-aikaista työsuojeluvaltuutetun korvausta koskeva paikallinen riita, Kunnallisen yhteistoimintaryhmän jäsenet ovat yhdessä ohjeistaneet, että korvaus maksetaan suhteessa työaikaprosenttiin. Lisäksi isot palkanlaskuohjelmat (muun muassa Prima ja Populus) ovat toimineet koko tämän ajan tämän tulkinnan mukaisesti.

Myös kunnallisessa tuntipalkkaista henkilöstöä koskevassa työehtosopimuksessa on sovittu, että työsuojeluvaltuutetun korvausta maksetaan vain työssäoloajoilta (tunneilta). Ei olisi uskottavaa, että kunta-alan työehtosopimuksissa olisi haluttua sopia toisistaan poikkeavat määräykset työsuojeluvaltuutetun korvauksesta. KVTES:ssa on sovittu, että jos viranhaltija/työntekijä toimii sekä tunti- että kuukausipalkkaisten luottamusmiehenä, sovelletaan luottamusmiestoiminnassa sitä virka-/työehtosopimusta, jota luottamusmieheen itseensä sovelletaan.

Kantajan esiin tuomilla vanhoilla määräyksillä, jotka koskevat luottamusmiehen palkkausta ja luottamusmieskorvausta ennen nykyisten riidanalaisten määräyksen voimassaoloa, ei ole tässä asiassa merkitystä.

TODISTELU

Vastaajan ja kuultavan kirjalliset todisteet

1. Yleiskirje 31/1997

2. Yleiskirjeen 31/1997 liite 2

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu ja oikeudelliset lähtökohdat

Osapuolten välinen erimielisyys koskee sitä, onko Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymän päätoimisena varsinaisena työsuojeluvaltuutettuna toimineelle ja osa-aikaisesti kuukausipalkalla työskennelleelle A:lle tullut maksaa työsuojeluvaltuutetun korvaus osa-aikatyön suhteessa vai täysimääräisenä.

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen palkkausta käsittelevän II luvun osa-aikaisen palkkaa koskevan 4 §:n 1 momentin mukaan osa-aikatyössä tehtäväkohtainen palkka ja euromääräiset lisät ovat samassa suhteessa alempia kuin viranhaltijan/työntekijän työaika on virka- tai työehtosopimuksen mukaista täyttä säännöllistä työaikaa lyhyempi.

Saman luvun 5 §:ssä on lueteltu varsinaisen palkan palkanosat, joihin kuuluvat tehtäväkohtainen palkka tai vastaavanluonteinen palkka (lukuun ottamatta luontoisetua), henkilökohtainen lisä, työkokemuslisä ja määrävuosilisä, syrjäseutulisä, kielilisä, rekrytointilisä, luottamusmieskorvaus sekä työsuojeluvaltuutetun korvaus. Määräystä koskevan soveltamisohjeen mukaan varsinaisen palkan käsitettä tarvitaan laskettaessa mm. tuntipalkkaa, päiväpalkkaa, vuosiloma-ajan palkkaa sekä sairausajan palkkaa.

Työsuojeluvaltuutetun ajankäytöstä ja ansionmenetyksen korvaamisesta on tehty erillinen sopimus, jonka 6 §:n mukaan työsuojeluvaltuutetulle korvataan työaikana työsuojelutehtävien suorittamisesta aiheutunut ansion menetys. Ansion menetys lasketaan sen mukaan, mitä työsuojeluvaltuutettu olisi ansainnut varsinaisesta työstään sinä aikana, kun hän hoitaa työsuojeluvaltuutetun tehtävää. Edelleen määräyksessä on todettu, että työsuojeluvaltuutetulle maksettavasta erillisestä kuukausittaisesta korvauksesta on sovittu työsuojeluvaltuutetun irtisanomissuojasta ja työsuojeluvaltuutetun korvauksesta solmitulla virka- ja työehtosopimuksella. Viitatun sopimuksen 2 §:ssä on määritelty varsinaisen työsuojeluvaltuutetun kuukausittaisen korvauksen suuruus sekä todettu, että korvaus on varsinaista palkkaa.

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 12 §:n 1 momentin mukaan työnantajan on kohdeltava viranhaltijoita tasapuolisesti, jollei siitä poikkeaminen ole viranhaltijoiden tehtävät ja asema huomioon ottaen perusteltua. Laki on tältä osin samansisältöinen kuin työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 1 momentti.

Tasapuolisen kohtelun vaatimus on luonteeltaan yleinen palvelussuhdelaeissa säädetty periaate. Säännös kieltää työnantajaa asettamasta perusteettomasti työntekijöitä keskenään eri asemaan. Työnantajan on kohdeltava samankaltaisissa ja vertailukelpoisissa tilanteissa olevia työntekijöitä samalla tavoin. Tilanteiden vertailukelpoisuus ratkaistaan työnantajakohtaisesti ottaen huomioon työntekijöiden asema ja tehtävät työpaikalla. Tasapuolisen kohtelun vaatimuksen mukaisesti työnantajan on noudatettava tasapuolisen kohtelun vaatimusta muun ohella työsuhteeseen perustuvien etujen myöntämisessä. (HE 19/2014 vp s. 125–126.)

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 12 §:n 2 momentin mukaan määräaikaisissa ja osa-aikaisissa virkasuhteissa ei saa pelkästään virkasuhteen kestoajan tai työajan pituuden vuoksi soveltaa epäedullisempia palvelussuhteen ehtoja kuin muissa virkasuhteissa, ellei se ole perusteltua asiallisista syistä. Säännös perustuu osa-aikatyötä ja määräaikaista työtä koskeviin direktiiveihin (97/81/EY ja 1999/70/EY). Niissä kummassakin säädetään syrjinnän kiellosta osa-aikaisuuden ja määräaikaisuuden perusteella. (HE 196/2002 vp s. 35.)

Osa-aikatyötä koskevalla direktiivillä (97/81/EY) täytäntöön pannun puitesopimuksen 4 lausekkeen 2 kohdan mukaan silloin, kun se on tarkoituksenmukaista, osa-aikaisissa työsuhteissa sovelletaan pro rata temporis -periaatetta. Periaatteen mukaan työntekijöiden oikeudet ja velvollisuudet määräytyvät tehdyn työajan suhteessa. Periaatetta on tasapuolisen kohtelun velvoitteen ja osa-aikatyötä koskevan direktiivin 97/81/EY mukaan sovellettava vähimmäisehtona osa-aikatyöntekijän työsuhteessa.

Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti on siten lähtökohtana, että osa-aikaisen työntekijän palkkaehdot määräytyvät tehdyn työajan suhteessa samalla tavoin kuin vastaavaa työtä tekevän kokoaikaisen työntekijän ehdot. Aiemmassa oikeuskäytännössä suhteellisuusperiaatetta on sovellettu muun muassa optikoiden työehtosopimuksen mukaiseen esimieslisään, piilolasilisään ja lääkelisään (TT 2016:49), leipomoalan työehtosopimuksen mukaiseen ammattitutkintolisään (TT 2015:48) ja huoltokorjaamoiden työehtosopimuksen mukaiseen kerran vuodessa erääntyvään palvelusvuosilisään (TT 2001:3). Ratkaisussa TT 2009:30 sen sijaan katsottiin tuomion perusteluissa lausutuista erityisistä syistä, että osa-aikaisen työntekijän palvelusvuodet oli laskettava kalenteriajan mukaan suhteuttamatta työskentelyä kokoaikaisen työntekijän työaikaan. Niin ikään ratkaisussa TT 2020:11 katsottiin, että osatyökyvyttömyyseläkkeellä olevalla virkamiehellä oli ollut oikeus puolustusvoimien lentolisään täysimääräisenä tuomion perusteluista ilmenevistä, syrjinnän kieltoon perustuvista syistä.

Sopimusmääräyksen tulkinta

KVTES:n II luvun 4 §:n mukaan osa-aikatyössä tehtäväkohtainen palkka ja euromääräiset lisät ovat samassa suhteessa alempia kuin viranhaltijan/työntekijän työaika on virka- tai työehtosopimuksen mukaista täyttä säännöllistä työaikaa lyhyempi. Varsinaiseen palkkaan kuuluvat luvun 5 §:n mukaan tehtäväkohtainen palkka tai vastaavanluonteinen palkka, henkilökohtainen lisä, työkokemuslisä ja määrävuosilisä, syrjäseutulisä, kielilisä, rekrytointilisä, luottamusmieskorvaus ja työsuojeluvaltuutetun korvaus. Kantaja on vedonnut mainitun 4 §:n sanamuotoon ja katsonut, että määräys koskee vain euromääräisiä lisiä, ei sen sijaan korvauksia. Kantajan mukaan määräyksessä käytetään termiä korvaus, koska näin on ollut tarkoitus erottaa korvaukset 4 §:n mukaisesti osittuvista markka/euromääräisistä lisistä. Vastaajan mukaan tästä ei ole kyse, vaan varsinaiseen palkkaan kuuluvat korvaukset osittuvat yhtä lailla kuin samassa 5 §:ssä mainitut lisätkin.

KVTES:n palkkausluvun 4 §:n määräys osa-aikaisen palkan laskemisesta on ollut saman sisältöinen vuodesta 1998 lukien, jolloin KVTES uudistettiin kokonaisuudessaan. Osa-aikaisen palkkaa koskevan määräyksen uudelleen kirjoituksen taustalla on ollut tarkoitus eritellä markka- ja prosentuaaliset palkanlisät. Vastaaja on tuonut esiin, että tehtäväkohtaisen palkan lisäksi maksettavat palkanosat oli nimetty lisiksi, korvauksiksi ja palkkioiksi. Tältä osin vastaaja on vedonnut yleiskirjeeseen 31/1997 (V1), jossa on erinäisten lisien osalta todettu, että markkamääräisiä lisiä ei tarkisteta eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta, joten ennalleen jäävät muun muassa eräät yleiskirjeessä mainitut lisät ja palkkiot sekä luottamusmieskorvaus. Tästä voi päätellä, että markkamääräisillä lisillä on yleiskirjeessä tarkoitettu muun ohella luottamusmieskorvausta. Riidatonta on, että luottamusmieskorvaus ja työsuojeluvaltuutetun korvaus on ollut tarkoitus maksaa osa-aikaiselle samalla tavalla. Yleiskirjeen liitteessä 2 (V2) taas on todettu, että osa-aikaisen palkka on samassa suhteessa alempi kuin työaika on täydestä työajasta.

Ennen KVTES:n edellä mainittua kokonaisuudistusta riidanalainen osa-aikaisten palkkausta koskeva sopimusmääräys on ollut vuosien 1993–1994 sopimuksessa seuraavansisältöinen: "Virka- tai työehtosopimuksen mukaista täyttä työaikaa lyhyempää säännöllistä työaikaa tekevän palkka on sellaisessa suhteessa täyttä säännöllistä työaikaa edellyttävästä palkasta kuin tämän sopimuksen liitteessä 2 ilmenee, jollei 2 tai 3 momentista muuta johdu." Vastaajan mukaan palkka käsitteenä sisälsi kaikki palkanosat, myös korvaukset. Vuosien 1995–1996 sopimuksessa mainitussa määräyksessä oli sovittu osa-aikaisen peruspalkan laskemisesta eikä siinä otettu kantaa muiden palkanosien laskemiseen.

Kantajan mukaan sillä seikalla, että työsuojeluvaltuutetun korvaus on KVTES:n palkkausluvun 5 §:n mukaisesti varsinaista palkkaa, ei ole merkitystä osa-aikaisen palkan laskemisen kannalta. Osa-aikaisen palkka lasketaan kantajan mukaan oman 4 §:n määräyksensä perusteella, jossa ei ole viitattu varsinaiseen palkkaan. Varsinaisen palkan käsitettä tarvitaan määräyksen soveltamisohjeen mukaan laskettaessa muun muassa tuntipalkkaa, päiväpalkkaa, vuosiloma-ajan palkkaa sekä sairausajan palkkaa. Työtuomioistuin toteaa, että osa-aikaisen työntekijän palkan laskemista ei varsinaisen palkan soveltamisohjeessa sinänsä mainita. Kyse on kuitenkin esimerkkiluettelosta, eikä soveltamisohjeen perusteella voida tehdä päätelmiä työsuojeluvaltuutetun korvauksen maksamisesta osa-aikaiselle. Tällaisia päätelmiä ei voida tehdä myöskään työsuojeluvaltuutetun ajankäyttöä ja ansionmenetyksen korvaamista koskevan sopimuksen tai työsuojeluvaltuutetun irtisanomissuojaa ja työsuojeluvaltuutetun korvausta koskevan sopimuksen perusteella.

Riidanalaista kysymystä ei ole käsitelty työehtosopimusneuvotteluissa. Vastaajan mukaan työsuojeluvaltuutetun ja luottamusmiehen korvausta on vakiintuneesti tulkittu osana varsinaista palkkaa, joka myös käyttäytyy kuten varsinainen palkka eli osittuen osa-aikaprosentin suhteessa. Vastaajan mukaan isot palkanlaskuohjelmat (muun muassa Prima ja Populus) ovat toimineet jo pitkään tämän tulkinnan mukaisesti, mikä osaltaan ilmentää vakiintunutta käytäntöä. Vastaaja on vedonnut myös siihen, että kunnallisen tuntipalkkaista henkilöstöä koskevan työehtosopimuksen mukaan työsuojeluvaltuutetun korvausta maksetaan vain työssäoloajoilta (tunneilta). Kantajan mukaan sen tiedossa ei ole ollut, että KVTES:n sopimusmääräyksiä olisi sovellettu siten kuin vastaaja ja kuultava väittävät. Erimielisyyksiä määräysten tulkinnasta ei ole tältä osin kuitenkaan aiemmin syntynyt.

Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti osa-aikaisen työntekijän työsuhde-edut suhteutetaan työajan pituuteen silloin kun se on tarkoituksenmukaista (pro rata temporis). Tässä asiassa on kyse korvauksesta, jota maksetaan erityisen tehtävän hoitamisesta ja työsuojeluvaltuutetun aseman perusteella. Kyse on erillisestä korvauksesta suhteessa ansionmenetyksen korvaamiseen. Työsuojeluvaltuutetun edustettavat eivät myöskään vähene osa-aikaisuuden perusteella. Nämä seikat puhuvat sen puolesta, että korvaus tulisi maksaa täysimääräisenä myös osa-aikaiselle. Toisaalta se, mitä työnantajapuoli on esittänyt virka- ja työehtosopimuksen 4 ja 5 §:n tulkinnasta ja vakiintuneesta soveltamiskäytännöstä, puoltaa vahvasti sitä, että korvauksen maksaminen työajan suhteessa on vastannut sopijapuolten yhteistä tarkoitusta.

Kantaja on vielä vedonnut siihen, että suhteellisuusperiaatetta noudatettaessa osa-aikaisella työsopimuksella työskentelevän työsuojeluvaltuutetun korvaus leikkaantuisi riippumatta siitä, että hän toimii samalla tavalla työsuojeluvaltuutetun tehtävissä samalla ajankäytöllä kuin täyttä työaikaa tekevä työsuojeluvaltuutettu, joka saa täyden korvauksen. Vastaaja taas on tuonut esiin, että kokoaikaisessa työsuhteessa työskentelevä työsuojeluvaltuutettu on työsuojeluvaltuutetun asemassa koko täyden työaikansa, jolloin hänellä on velvollisuus esimerkiksi keskeyttää vaarallinen työ ja osallistua työsuojelutarkastukseen, vaikka hän ei sillä hetkellä olisikaan työsuojeluvaltuutetun ajankäytöllä. Tätä samaa velvollisuutta ei ole osa-aikaisella työsuojeluvaltuutetulla hänen työstä poissaoloajoiltaan, eikä osa-aikainen työntekijä voi siten toimia samalla tavalla työsuojeluvaltuutetun asemassa kuin kokoaikainen työntekijä. Vastaajan esittämät seikat huomioon ottaen osa-aikaisena ja kokoaikaisena työskentelevien työsuojeluvaltuutettujen tilanteita ei voida pitää vertailukelpoisina.

Edellä lausutuin perustein kanne on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry on asian hävitessään oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymän yhteiset oikeudenkäyntikulut asiassa. Kulujen määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry (ent. Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry) velvoitetaan korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymän yhteiset oikeudenkäyntikulut 3.300 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Anttila puheenjohtajana sekä Liukkunen, Aarto, Lerssi, Lehto ja Komulainen jäseninä. Esittelijä on ollut Julmala.

Tuomio on yksimielinen.