TT 2020:87

Ammattiliiton työntekijän siirryttyä toisista tehtävistä jäsenrekisterityöntekijäksi hänelle oli aluksi maksettu palkkaluokan 4 mukaista palkkaa. Toiset kaksi jäsenrekisterityöntekijää olivat korkeammassa palkkaluokassa 5. Työtuomioistuimessa oli kysymys siitä, määräsikö tehtävänimike yksin työntekijän palkkaluokan vai voitiinko palkkaluokkaa korottavana tai alentavana seikkana ottaa huomioon työntekijän kokemus ja osaamistaso.

Työehtosopimuksessa ei ollut työn vaativuusryhmittelyä eikä määräyksiä siitä, millä tavalla tehtävät jakautuivat eri palkkaluokkiin. Työtuomioistuin katsoi näytetyksi, että ammattiliitossa oli vakiintuneesti noudatettu käytäntöä, jonka mukaan palkkaluokka määräytyi yksinomaan tehtävänimikkeen perusteella siten, että tiettyä tehtävänimikettä vastasi tietty palkkaluokka, josta ei ollut tehty poikkeuksia alaspäin. Uudelle jäsenrekisterityöntekijälle oli siten tullut maksaa alusta lukien palkkaluokan 5 mukaista palkkaa.

KANTAJA

AKT:n osasto 150 ry

VASTAAJA

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry

ASIA

Palkkaus

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 27.1.2020

Pääkäsittely 22.9.2020

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n ja AKT:n osasto 150 ry:n välisessä AKT ry:n ja Kuljetusalan Työttömyyskassan toimistotyöntekijöitä ja toimitsijoita koskevissa työehtosopimuksissa 20.1.2015–31.1.2016 ja 1.2.2017–31.1.2020 on ollut muun ohella seuraavat määräykset.

3 § Työpaikkaohjeet, 3 - 5. kohta tulkintasuosituksineen

Työntekijä on velvollinen tarpeen vaatiessa suorittamaan muutakin hänen ammattiinsa kuuluvaa työtä kuin mitä varten hänet on varsinaisesti liiton palvelukseen otettu.

Milloin työntekijä joutuu tilapäisesti tekemään kolmannessa kohdassa tarkoitettua muuta työtä, ei tämä aiheuta muutosta hänen palkkaansa.

Jos siirto tapahtuu sellaiseen ammattiin kuuluvaan työhön tai tehtävään, josta työehtosopimuksen mukaan on maksettava korkeampaa palkkaa, ja joka jatkuu vähintään kaksi viikkoa, maksetaan työntekijälle koko tältä ajalta vähintään ko. tehtävästä tai toimesta määrätty palkka.

Suositellaan, että työntekijöille laaditaan pysyvät sijaisuusjärjestelyt.

Mikäli työntekijä on vakituisesti määrätty korkeampaa palkkaa edellyttävän toimen sijaiseksi, tulee tämä ottaa huomioon ao. henkilön palkkaryhmää määrättäessä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

A oli Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto ry:n (jäljempänä myös AKT tai työnantaja) palveluksessa 1.12.2011 lähtien. A työskenteli ensin toimistotyöntekijänä aulapalveluissa saaden palkkaluokan 3 mukaista palkkaa. A sopi AKT:n kanssa siirtymisestä jäsenrekisterityöntekijäksi 1.10.2016 alkaen toistaiseksi. Hän sai tehtävässä aluksi palkkaluokan 4 mukaista palkkaa ja 1.2.2018 lukien palkkaluokan 5 mukaista palkkaa.

Työehtosopimuksen palkkausjärjestelmä perustui sen liitteenä olevaan palkkataulukkoon, jossa oli 15 palkkaluokkaa. Palkkaluokat 1–6 koskivat toimistotyöntekijöitä ja palkkaluokat 7–15 toimitsijoita. Työehtosopimuksessa ja sen liitteenä olevassa palkkataulukossa ei ollut määräyksiä siitä, millä tavalla tehtävät jakautuivat eri palkkaluokkiin. Sopimus ei sisältänyt työn vaativuusryhmittelyä tai muitakaan määräyksiä palkkaluokkasijoittelusta lukuun ottamatta 3 §:n 3–5 kohtien määräyksiä.

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, olisiko A:lle tullut maksaa palkkaluokan 5 mukaista palkkaa myös 1.10.2016-31.1.2018.

KANNE

Vaatimukset

AKT:n osasto 150 ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa työehtosopimuksen oikeaksi tulkinnaksi, että Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n palveluksessa olevan A:n palkkaluokka on vähintään tehtävänimikkeen palkkaluokan mukainen,

- velvoittaa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n suorittamaan A:lle palkkasaatavaa yhteensä 1.030,40 euroa korkolain 4 §:n mukaisine korkoineen 64,40 eurolle kunkin kuukauden 13. päivästä lukien ajanjaksolla 13.10.2016-13.1.2018 ja

- velvoittaa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n korvaamaan AKT:n osasto 150 ry:n oikeudenkäyntikulut 21.981,59 eurolla korkoineen.

Perusteet

A:n tehtävät ja palkkaluokka

A siirrettiin työnantajan aloitteesta 1.10.2016 alkaen jäsenrekisterityöntekijäksi. A teki alusta asti samoja tehtäviä kuin muutkin jäsenrekisterityöntekijät. Kaikki jäsenrekisterin työntekijät hoitivat muun muassa skannausta ja postin avausta vuoroviikoin.

Muut jäsenrekisterityöntekijät olivat sijoitettuna palkkaluokkaan 5. A sijoitettiin työnantajan päätöksellä palkkaluokkaan 4. A:lle olisi heti 1.10.2016 alkaen tullut maksaa saman palkkaluokan mukaista palkkaa kuin muillekin jäsenrekisterityöntekijöille. A:n kanssa ei sovittu palkkaluokan 4 soveltamisesta. Näin ei olisi edes voitu sopia, koska työehtosopimus muodostaa vähimmäisehdot, joita työsuhteessa on noudatettava.

Palkkausjärjestelmä

AKT:n palkkausjärjestelmää oli vakiintuneesti tulkittu ja sovellettu niin, että tehtävänimike määräsi sovellettavan palkkaluokan. Esimerkiksi siivoojat, vahtimestari ja toimistotyöntekijä kuuluivat palkkaluokkaan 3, jäsenrekisterityöntekijät ja toimistonhoitaja palkkaluokkaan 5 ja tekniset sihteerit palkkaluokkaan 6. Aluetoimitsijat ja toimitsijat kuuluivat palkkaluokkaan 12 ja palkkasihteerit palkkaluokkaan 13. Näin oli, vaikka esimerkiksi teknisillä sihteereillä oli kaikilla aivan erilaiset työtehtävät keskenään.

Kaikki samalla nimikkeellä toimivat työntekijät oli sijoitettu samaan palkkaluokkaan riippumatta heidän osaamisestaan tai työtehtävissä mahdollisesti olevista eroista. Osapuolten näkemys palkkausjärjestelmän nimikeperusteisuudesta oli yhteinen. Nimikeperusteista palkkausjärjestelmää oli sovellettu AKT:ssa koko työehtosopimuksen olemassaoloajan ilman asiaa koskevia aiempia erimielisyyksiä. Käytäntönä oli, että työvaliokunta päätti uuden toimistotyöntekijän palkkaamisesta ja sijoittumisesta tiettyyn palkkaluokkaan. Oli yleisen työmarkkinakäytännön mukaista, että työehtosopimuksen alimpia palkkaluokkia ei käytännössä sovelleta.

Työehtosopimuksen aiemmasta soveltamiskäytännöstä ei löytynyt sellaista tilannetta, jossa työntekijä olisi aluksi sijoitettu alempaan palkkaluokkaan sen vuoksi, että hänellä ei olisi valmiuksia tehtävänimikkeen mukaisiin työtehtäviin, tai muustakaan syystä. A oli ensimmäinen työntekijä, jonka kohdalla toimittiin tällä tavoin. Tähän saakka kaikki palkatut ja tehtävästä toiseen siirretyt työntekijät oli sijoitettu tehtävänimikkeen mukaiseen palkkaluokkaan työehtosopimuksen määräysten mukaisesti. Työehtosopimuksen soveltamiskäytännöstä löytyi useita soveltamistilanteita, joissa kokematon työntekijä oli sijoitettu sijaisuuden tai pysyvän siirron vuoksi tehtävänimikkeen mukaiseen palkkaluokkaan (esimerkiksi B, C, D ja E). Lisäksi osa samalla nimikkeellä toimivista työntekijöistä oli sijoitettu eri palkkaluokkiin, mutta nämä poikkeamat olivat aina ylöspäin nimikkeen mukaisesta palkkaluokasta. A:ta oli kohdeltu palkkauksessa epätasapuolisesti suhteessa edellä mainittuihin tehtäviä vaihtaneisiin työntekijöihin. Nimikeperusteinen palkkausjärjestelmä ei siis ollut aikaisemminkaan muodostanut estettä työntekijöiden urakehitykselle.

Työehtosopimuksen 3 §:n 3–5 kohdissa tulkintasuosituksineen oli kyse työntekijän palkkauksen määräytymisestä tilanteessa, jossa työntekijän tehtävät muuttuivat hänen siirtyessään tehtävästä toiseen pysyvästi tai sijaistaessaan toiseen palkkaluokkaan kuuluvaa työntekijää. Jos työehtosopimusosapuolet olisivat tarkoittaneet, että 3 §:n 5 kohdan soveltamisella on jokin enimmäisaikaraja, se olisi määritelty sopimuksessa selvästi. Tehtävänimikeperusteista palkkausta puolsi myös työehtosopimuksen 3 §:n 5 kohdan sanamuoto, joka osoitti, että työehtosopimuksen osapuolet olivat tarkoittaneet sopia myös töiden sijoittumisesta palkkaluokkiin. Määräyksellä ei olisi käytännössä mitään merkitystä, jos AKT:n väittämin tavoin työehtosopimus ei määrittelisi sitä, miten ja millä perusteella työntekijät sijoitetaan eri palkkaluokkiin.

Tehtävänimikeperusteisuus oli sikälikin ainoa vaihtoehto, että työehtosopimukseen ei sisältynyt määräyksiä työn vaativuusluokittelusta. Ainoa osaamiseen perustuva lisä oli kielilisä, ja sekin oli otettu sopimuksen osaksi vasta vuonna 2019. Kielilisä (1 tai 2 prosenttia) laskettiin työntekijän ikälisät sisältävästä peruspalkasta. Työehtosopimuksen 6 §:n sanamuoto "henkilökohtaisen palkkaryhmän taulukon peruspalkasta" viittasi siis ikälisät sisältävään taulukkopalkkaan, ei siihen, että työnantajalla olisi ollut oikeus päättää yksipuolisesti palkkaluokkasijoittelusta vakiintuneesti noudatetusta työehtosopimuksen soveltamiskäytännöstä poiketen. Osapuolten yhteisen näkemyksen mukaan sopimukseen ei haluttu pisteytysjärjestelmää, mutta A:n tapauksessa vastaaja näyttää sellaista kuitenkin käytännössä soveltaneen.

Työkokemuksen tuoma osaaminen tuli huomioiduksi palkkauksessa ikälisäjärjestelmän kautta, joten silläkään ei ollut merkitystä palkkaluokkaan sijoittamisen kannalta. Työehtosopimuksessa ei ollut sovittu harjoittelijalle tai uudelle työntekijälle maksettavasta alemmasta palkasta.

Työttömyyskassan puolella palkkausjärjestelmää oli sovellettu eri tavalla. Kyse oli ollut työnantajan ja työntekijöiden yhdessä sopimasta poikkeusjärjestelystä kassan osalta, eikä asialla ollut relevanssia A:n tapauksessa, koska vastaavaa sopimusta ei ollut tehty liiton puolella. Lisäksi kassan puolella kaikkien työntekijöiden tehtävänimike oli sama eli etuuskäsittelijä. Tehtävät kuitenkin vaihtelivat huomattavasti. Tällöin oli luontevaa, että palkkaryhmiäkin oli eriytetty.

Vastaajalla ei ollut perusteltua syytä sijoittaa A:ta palkkaluokkaan 4.

VASTAUS

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on vaatinut, että työtuomioistuin hylkää kanteen perusteettomana.

Perusteet

Työntekijöiden sijoittaminen palkkaluokkiin

AKT:n työehtosopimuksen palkkataulukoihin perustuva palkkausjärjestelmä oli ollut käytössä jo 1970-luvulta asti. Vakiintuneen käytännön mukaan palkkausperusteena oli tehtävänimike. Tehtävänimikkeen sijoittaminen tiettyyn palkkaluokkaan kertoi, mikä oli kyseisen tehtävänimikkeen palkkaus, kun työntekijä toimi tehtävässään perusvaatimusten mukaisesti. Palkkaluokka voi olla alempi tai korkeampi ottaen huomioon työntekijän kokemuksen ja osaamistason. Jos työntekijällä ei ollut alkuun valmiuksia tehtävänimikkeen mukaisiin työtehtäviin, hänet sijoitettiin alempaan palkkaluokkaan. Vastaavasti, jos hänellä oli valmiudet vaativampaankin työhön, voitiin hänet sijoittaa myös korkeampaan palkkaluokkaan. Edellä esitettyä tuki se, että mikään tehtävänimikkeistä ei ollut sijoitettuna esimerkiksi palkkaluokkiin 1 tai 2. Siitä huolimatta näissäkin palkkaluokissa voi olla työntekijöitä.

Tehtävänimikeperusteisuus ei siis tarkoittanut sitä, että tietyllä tehtävänimikkeellä toimiva henkilö olisi automaattisesti oikeutettu tiettyyn palkkaluokkaan. Näin ollen henkilöä, jolla ei ollut työn vaatimaa kokemusta tai osaamista, ei sijoitettu automaattisesti samaan palkkaluokkaan kuin mihin varsinaista tehtävänimikkeen mukaista työtä suorittavat henkilöt olivat sijoitettuina. AKT:n soveltamiskäytännössä tehtävänimikkeisyys takasi henkilölle kuitenkin nousemisen tehtävänimikkeen mukaiseen palkkaluokkaan heti, kun hänen osaamisensa arvioitiin olevan riittävällä tasolla niin, että sijoittaminen tai nostaminen tiettyyn nimikkeen mukaiseen palkkaluokkaan oli perusteltua. Yleensä tämä tapahtui noin kahden vuoden kuluessa työssä aloittamisesta.

Vakiintuneen käytännön mukaan työvaliokunta määritti ja päätti jokaisen toimistotyöntekijän henkilökohtaisen palkkaluokan ottaen huomioon hänen tehtävänimikkeensä, osaamistasonsa, kokemuksensa ja valmiutensa suoriutua tehtävänimikkeen mukaisesta työstä. Palkkauksen määräytyminen tehtävänimikkeen mukaan ei tarkoittanut sitä, etteikö työvaliokunta ollut oikeutettu näin toimimaan. Myös työntekijöiden tasapuolinen kohtelu edellytti työn ja tehtävien tosiasiallisten vaatimusten sekä työntekijöiden kokemus- ja osaamistason huomioon ottamista palkkauksessa.

Työehtosopimus ja sen soveltamiskäytäntö oli tarkoituksenmukainen, sillä alun perin työntekijöiden ja työnantajien yhteinen tahtotila oli ollut, ettei palkkaus perustu pisteytysjärjestelmään. Tällä haluttiin varmistaa, ettei työntekijän palkka alentunut toimenkuvan muuttuessa sisäisen siirtymisen johdosta.

Työehtosopimus oli yhteinen AKT:lle ja Kuljetusalan Työttömyyskassalle. Työehtosopimus ei antanut mahdollisuutta sopia asioista toisin paikallisesti. Sopimus koski siten täysin samanlaisena kummankin työnantajayhteisön kaikkia työntekijöitä, eikä sitä voitu tulkita ja soveltaa eri tavoilla AKT:ssa ja Kuljetusalan Työttömyyskassassa.

Työehtosopimuksen 3 §

Työehtosopimuksen 3 § koski vain sijaistuksia ja tilapäisiä siirtoja. Sen perusteella sijainen oli oikeutettu samaan palkkaan kuin henkilö, jota hän sijaisti. Käytännössä sijaiseksi myös määrättiin ainoastaan henkilöitä, joilla oli jo osaaminen ja valmius sijaistettavaan työhön, ja jotka kykenivät täysipainoisesti suoriutumaan tehtävänimikkeen mukaisesta työstä. Kyseinen määräys ei soveltunut A:n tilanteeseen, jossa hänen kanssaan oli alun perinkin sovittu pysyvästi uudesta työstä.

Asiassa oli kuitenkin otettava huomioon työehtosopimuksen 3 §:n viimeinen kohta, joka viittasi AKT:n vakiintuneeseen käytäntöön, jossa työvaliokunta määräsi toimistotyöntekijän palkkaryhmän. Työehtosopimus jätti siten työnantajalle harkintavaltaa työntekijöiden palkkaluokkiin sijoittamisessa, eikä tietty palkkaluokka määräytynyt automaattisesti. Samaa tulkintaa tuki myös esimerkiksi työehtosopimuksen 6 §:n kielilisää koskeva kohta, jossa mainittiin nimenomaisesti henkilökohtainen, ei tehtäväkohtainen, palkkaryhmä: "Kielilisä lasketaan henkilökohtaisen palkkaryhmän taulukon peruspalkasta."

AKT:lla oli perusteltu syy sijoittaa A palkkaluokkaan neljä

Syksyllä 2016 AKT:ssa toteutettiin jäsenrekisteriohjelman järjestelmämuutos tarkoituksena tehostaa ja parantaa jäsenrekisterin ylläpitoon liittyvien tehtävien hoitamista. Samassa yhteydessä todettiin, että back office -töihin tarvittaisiin tekijä ainakin osa-aikaisesti. Kun AKT:ssa oli ollut tapana, että jo olemassa olevalle henkilöstölle pyritään tarjoamaan urakehitysmahdollisuuksia, kartoitettiin ensisijaisesti sisäisesti tehtävään soveltuvaa henkilöä. Tehtävää päädyttiinkin tarjoamaan A:lle, joka oli työnantajan näkemyksen mukaan tehtävään soveltuva henkilö ja kiinnostunut tehtävästä, vaikka hänellä ei ollut minkäänlaista aiempaa kokemusta tai osaamista jäsenrekisterityöstä tai siihen verrattavasta työstä.

AKT:n silloinen 1. varapuheenjohtaja ja henkilöstöpäällikkö F sopi suullisesti A:n kanssa jäsenrekisteriin siirtymisestä. Samassa yhteydessä sovittiin, että A:n palkkaluokka nostetaan palkkaluokkaan neljä ja sitten, kun hänellä on valmiudet suoriutua varsinaisesta jäsenrekisterityöstä itsenäisesti, hänet nostetaan palkkaluokkaan viisi. AKT:n työvaliokunta teki tuolloin perustellun päätöksen A:n palkkaluokan nostamisesta jäsenrekisteriin siirtymisen myötä palkkaluokasta kolme palkkaluokkaan neljä ja vahvisti A:n siirtymisen.

A:n toimenkuva oli alkuun erilainen kuin muilla jäsenrekisterityöntekijöillä, sillä hän harjoitteli jäsenrekisterityötä ja hoiti jäsenrekisterin taustatöitä. Hän teki määrällisesti merkittävästi vähemmän jäsenrekisteriin liittyviä työtehtäviä kuin hänen kokeneet kollegansa, eikä hänen työpanoksensa ollut samalla tavalla merkityksellinen palkkausta ajatellen. Hänen työtehtäviensä sisältö ja vaativuus olivat toisin sanoen näistä syistä paljon vaatimattomammalla tasolla kuin kahden muun jäsenrekisterityöntekijän, mistä johtuen hänelle ei ollut myöskään perusteita maksaa vielä palkkaluokan viisi mukaista palkkaa. A:ta ei ollut kohdeltu epätasapuolisesti.

A nostettiin lopulta palkkaluokkaan viisi 1.2.2018 alkaen, kun hän oli saavuttanut työnantajan arvion mukaan sellaisen osaamis- ja kokemustason, että hänellä oli valmius suoriutua itsenäisesti jäsenrekisterityöstä. Tällöin hänen nostamisensa samaan palkkaluokkaan varsinaista jäsenrekisterityötä tekevien kahden muun työntekijän kanssa oli objektiivisesti perusteltavissa.

A:n tapaus oli sikäli poikkeuksellinen, että aiemmin jäsenrekisteriin tulleilla työntekijöillä oli ollut valmiiksi osaaminen jäsenrekisterityöhön, sillä he olivat usein siirtyneet jäsenrekisteriin työttömyyskassan puolelta, jossa he olivat kerryttäneet vastaavaa jäsenrekisterissä tarvittavaa työkokemusta ja osaamista etuuskäsittelijän tehtävissä. A oli ensimmäinen työntekijä, joka oli siirtynyt jäsenrekisteriin ilman kokemusta vaativasta jäsenrekisterityöstä. Siten hänen sijoittamiselleen suoraan palkkaluokkaan viisi heti alusta alkaen ei ollut perusteita.

Työttömyyskassan puolella, jossa sovellettiin samaa työehtosopimusta, ja jossa etuuskäsittelijä oli tehtävänimikkeenä sijoitettu vastaavasti kuin jäsenrekisterityöntekijä palkkaluokkaan viisi, oli ollut useita tapauksia, joissa etuuskäsittelijä oli tullut työttömyyskassaan ilman osaamista. Tällöin oli vastaavasti yleinen käytäntö ollut, että etuuskäsittelijöiden palkkaluokkaa nostettiin osaamistason kehittymisen myötä. Työttömyyskassassa oli myös muilla kuin etuuskäsittelijän tehtävänimikkeillä toimivia työntekijöitä. Kassan 27 työntekijästä 20:lla oli etuuskäsittelijän nimike.

Verrattuna palkkaluokasta yksi aloittaviin työttömyyskassan etuuskäsittelijöihin A oli merkittävästi paremmassa asemassa saaden ilman mitään kokemusta jäsenrekisterityöstä heti jo harjoittelijavaiheessa palkkaluokan neljä mukaista palkkaa, jonka jälkeen hänet oli vain noin reilun vuoden harjoittelu- ja perehdyttämisjakson jälkeen nostettu palkkaluokkaan viisi. Tämä oli työnantajalta vastaantulo ja panostus työntekijän urakehityksen tukemiseen. Ellei tällainen olisi mahdollista, AKT joutuisi työnantajana tilanteeseen, jossa sillä ei välttämättä olisi mahdollisuutta tarjota työntekijöille vastaavassa tilanteessa urakehitysmahdollisuuksia.

AKT toimi tässä asiassa korostetusti myös työehtosopimuksen 9 §:n mukaisesti, kun se päätyi antamaan A:lle mahdollisuuden alkaa perehtyä jäsenrekisterityöhön sen sijaan, että jäsenrekisteriin olisi hänen sijastaan palkattu ulkopuolelta valmis osaaja. Määräyksen mukaan työntekijät pidetään ammatillisen ja yhteiskunnallisen kehityksen tasalla ja heille annetaan valmiuksia vaativampiin tehtäviin. Tällaista valmiutta A:lla ei alusta alkaen ollut. Vielä keväällä 2017 A:n jäsenrekisterityöosaaminen oli arvioitu työnantajan toimesta 10 prosentin tasolle koostuen lähinnä juuri edellä mainituista back office -tehtävistä.

AKT oli toiminut A:n tapauksessa työehtosopimuksen ja sen vakiintuneen soveltamiskäytännön mukaisesti. Yleinen työehtosopimus- ja työmarkkinakäytäntö oli, että palkkaus määräytyy tosiasiallisten työtehtävien sekä osaamis- ja kokemustason mukaan. Tässä suhteessa AKT tai sen työehtosopimus ei poikennut mitenkään yleisestä käytännöstä. Palkan määräytyminen tehtävänimikkeen mukaan ei ollut mitenkään ristiriidassa sen kanssa, että ollakseen oikeutettu täysimääräiseen tehtävänimikkeen mukaiseen palkkaan työntekijän tuli luonnollisesti myös tosiasiallisesti suorittaa sisällöltään ja vaativuudeltaan tehtävänimikkeen mukaista työtä, jonka arvioi toimistotyöntekijöiden osalta liiton työvaliokunta. Näin ei ollut tilanne A:n osalta.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Tasa-arvovaltuutetun lausunto 18.10.2010

2. AKT ry:n tasa-arvosuunnitelmat vuosilta 2009, 2011, 2012–2013, 2014, 2015, 2016, 2017 ja 2019

3. G:n sähköpostiviesti 24.3.2019 H:lle

Vastaajan kirjallinen todiste

1. Kuljetusalan työttömyyskassan esitys palkkaluokan nostamisesta AKT:n työvaliokunnalle 28.2.2012

Kantajan henkilötodistelu

1. A, todistelutarkoituksessa

2. I, todistelutarkoituksessa

3. J, todistelutarkoituksessa

Vastaajan henkilötodistelu

1. G, todistelutarkoituksessa

2. F

3. K

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko AKT:n palveluksessa jäsenrekisterityöntekijänä työskennelleelle A:lle tullut maksaa palkkaluokan 5 mukaista palkkaa ajalla 1.10.2016-31.1.2018. A:n työsuhteeseen sovelletaan AKT ry:n ja Kuljetusalan Työttömyyskassan toimistotyöntekijöitä ja toimitsijoita koskevaa työehtosopimusta. Riidatonta on, että jäsenrekisterityöntekijöitä oli yhteensä kolme, joista muut kuin A olivat palkkaluokassa 5. Vastaaja on väittänyt, että A oli sopinut siirtyvänsä jäsenrekisterityöntekijäksi aluksi palkkaluokkaan 4.

Asiassa on riidatonta, että sovellettavan työehtosopimuksen palkkausjärjestelmä perustuu sen liitteenä olevaan palkkataulukkoon, jossa on 15 palkkaluokkaa. Työehtosopimuksessa ja sen liitteenä olevassa palkkataulukossa ei ole määräyksiä siitä, millä tavalla tehtävät jakautuvat eri palkkaluokkiin. Työehtosopimus ei sisällä työn vaativuusryhmittelyä tai muitakaan määräyksiä palkkaluokkasijoittelusta lukuun ottamatta 3 §:n 3–5 kohtien määräyksiä.

Sekä kantajan että vastaajan mukaan AKT:n palkkausjärjestelmä on vakiintuneen käytännön mukaan tehtävänimikeperusteinen. Osapuolet ovat kuitenkin erimielisiä siitä, mitä tehtävänimikeperusteisuus tässä yhteydessä tarkoittaa. Kantajan mukaan työntekijän tehtävänimike määrää sovellettavan palkkaluokan siten, että kaikki samalla nimikkeellä toimivat työntekijät sijoitetaan samaan palkkaluokkaan riippumatta heidän osaamisestaan tai työtehtävissä mahdollisesti olevista eroista. Vastaajan mukaan tehtävänimikkeen sijoittaminen tiettyyn palkkaluokkaan kertoo, mikä on kyseisen tehtävänimikkeen palkkaus, kun työntekijä toimii tehtävässä perusvaatimusten mukaisesti. Palkkaluokka saattaa vastaajan mukaan kuitenkin olla edellä tarkoitettua palkkaluokkaa alempi tai korkeampi, kun otetaan huomioon työntekijän kokemus ja osaamistaso.

Asiassa esitetty näyttö

Sopiminen A:n palkkaluokasta

Riidatonta on, että A on sopinut AKT:n kanssa siirtymisestä jäsenrekisterityöntekijäksi 1.10.2016 alkaen toistaiseksi. Hän on saanut tehtävässä aluksi palkkaluokan 4 mukaista palkkaa ja 1.2.2018 lukien palkkaluokan 5 mukaista palkkaa.

A ja AKT:n henkilöstöpäällikkönä toiminut F ovat kertoneet, että F oli ehdottanut A:lle siirtymistä jäsenrekisteritehtäviin ja että A oli hyväksynyt ehdotuksen. A on kertonut, että hän ei ollut keskustellut F:n kanssa itselleen maksettavasta palkasta. Hän oli odottanut saavansa heti siirtymisensä jälkeen saman palkkaluokan 5 mukaisen palkan kuin muut jäsenrekisterityöntekijät, koska AKT:ssa tietystä tehtävästä oli aina maksettu kaikille sama palkka. Uusiin tehtäviin siirryttyään A oli huomannut palkkakuitistaan, että hänelle oli maksettu palkkaluokan 4 mukainen palkka. Hän oli heti mennyt kysymään, miksi hän oli alemmassa palkkaluokassa kuin muut jäsenrekisterityöntekijät, mutta ei ollut saanut kunnollista vastausta. Jäsenrekisteriin siirtymisensä jälkeen A:ta oli kertomansa mukaan jonkin verran perehdytetty tehtäviin, mutta hän oli kuitenkin tehnyt alusta lähtien pääsääntöisesti samoja tehtäviä kuin toiset kaksi jäsenrekisterityöntekijää.

F on kertonut, että ehdottaessaan A:lle uusiin tehtäviin siirtymistä hän oli ilmoittanut, että A:lle maksettaisiin aluksi palkkaluokan 4 mukaista palkkaa. Perusteina F oli ilmoittanut, että A:lla ei heti ollut tehtävän vaatimaa osaamista ja että A aloittaisi tekemällä jäsenrekisterin taustatöitä. A:n palkka nostettaisiin palkkaluokkaan 5, kun hänet olisi opetettu samoihin töihin kuin muut jäsenrekisterityöntekijät. A oli ollut valmis siirtymään uusiin tehtäviin näillä ehdoilla.

Soveltamiskäytäntö AKT:ssa

Työehtosopimukselle on annettava ensisijaisesti osapuolten tarkoittama sisältö. Työehtosopimuksen 3 §:n 5 kohdassa on mainittu tehtävästä tai toimesta määrätty palkka. Työtuomioistuin katsoo, että työehtosopimuksen sanamuodosta ei voida tehdä johtopäätöksiä siitä, mikä on ollut osapuolten tarkoitus työntekijöiden palkkaluokkiin sijoittamisen ja palkkausjärjestelmän tehtävänimikeperusteisuuden osalta.

Sekä kantaja että vastaaja ovat vedonneet asiassa siihen, miten AKT:n palkkausjärjestelmää on vakiintuneesti sovellettu.

Kantajan kirjallisena todisteena esittämästä tasa-arvovaltuutetun lausunnosta 18.10.2010 ilmenee, että AKT oli tasa-arvovaltuutetun käsiteltävänä olleessa asiassa antamassaan selvityksessä lausunut, että AKT:ssa palkkausperusteena oli tehtävänimike eikä käytössä ollut työn arviointiin perustuvaa palkkausjärjestelmää henkilöstön ja työnantajan yhteisen näkemyksen mukaisesti. Kantajan kirjallisina todisteina esitettyihin AKT:n tasa-arvosuunnitelmiin on kirjattu, että työn vaativuuteen perustuvaa palkkavertailua ei ollut tehty ja että palkka perustui tehtävänimikkeeseen (vuosi 2009) tai määräytyi tehtävänimikkeen mukaan (vuodet 2011-2017 ja 2019). Kantajan vetoamassa AKT:n 1. varapuheenjohtajan G:n sähköpostiviestissä 24.3.2019 on mainittu, että työntekijän palkkaluokka määräytyi tehtävänimekkeen mukaan.

AKT:n osasto 150 ry:n varapuheenjohtajan I:n ja toimistotyöntekijöiden varaluottamusmiehen J:n yhdenmukaisten kertomusten mukaan A:ta lukuun ottamatta ei ollut ollut tapauksia, joissa AKT:n työntekijälle olisi maksettu alempaa palkkaa kuin muille samalla tehtävänimikkeellä työskenteleville. Sen sijaan joillekin työntekijöille oli saatettu maksaa korkeampaa palkkaa kuin tehtävänimike oli edellyttänyt. Näissä tapauksissa työntekijä oli siirtynyt alemman palkkaluokan tehtävään ja hänen palkkansa oli haluttu säilyttää ennallaan tai työntekijä oli ollut irtisanoutumassa, mutta häntä oli houkuteltu korkeammalla palkalla pysymään liiton palveluksessa.

G ja F ovat kertoneet, että AKT:ssa oli palkkataulukoihin perustuva palkkausjärjestelmä. Jos tehtävään palkattavalla henkilöllä oli tehtävän vaatima osaaminen ja pätevyys, hänen palkkaluokkansa oli sama kuin muillakin samoja tehtäviä hoitavilla. G on kertonut olleensa tekemisissä työntekijöiden palkkaamisen kanssa kesäkuusta 2018 alkaen. Hänen aikanaan palkatuilla henkilöillä oli kaikilla ollut jo valmiiksi tehtävän edellyttämä kokemus ja koulutus. G ei ole osannut kertoa, kuinka AKT:ssa toimittiin, jos tehtävään valittavalla ei heti ollut riittävää osaamista ja koulutusta tehtävään. F on kertonut, että palkatuilla henkilöillä oli useimmiten ollut tehtävän edellyttämät valmiudet, joten heidät oli voitu sijoittaa alusta lukien tehtävänimikkeen mukaiseen palkkaluokkaan.

G on kertonut kuulleensa tapauksista, joissa AKT:hen oli palkattu ulkopuolelta palkkasihteerin tehtäviin henkilö, joka oli harjoitellut palkkasihteerin tehtäviä ensin noin vuoden ajan yhtä palkkaluokkaa alemmalla palkalla, toimitsijan nimikkeellä. G oli kuullut ainakin kahdesta tai kolmesta tällaisesta tapauksesta. Kysyttäessä, miksi tällaisella työntekijällä oli aluksi ollut toimitsijan nimike, vaikka tehtävät olivat palkkasihteerin tehtäviä, G on vastannut, että kun henkilö tuli talon ulkopuolelta eikä hänellä ollut palkkasihteerin tehtävään vaadittavaa kokemusta, hänen piti ensin opetella palkkasihteerin tehtäviä toisella nimikkeellä.

AKT:ssa muun ohella henkilöstösihteerin tehtäviä vuodesta 2013 alkaen tehnyt J on kertonut, että henkilöstösihteerin toimenkuvaan kuului muun muassa työsopimusten tekeminen. Työsopimuksia tehdessään J:n ei ollut tarvinnut kysyä henkilöstöpäälliköltä työntekijän palkkaluokkaa, koska palkkaluokka määräytyi suoraan palkattavan henkilön tehtävänimikkeen mukaan. J oli tarvittaessa varmistanut vain ikälisien määrän henkilöstöpäälliköltä. AKT:hen oli vuoden 2013 jälkeen palkattu ainakin 10 uutta henkilöä, joille J oli tehnyt työsopimuksen.

Soveltamiskäytäntö Kuljetusalan Työttömyyskassassa

Kantaja ja vastaaja ovat yhtä mieltä siitä, että Kuljetusalan Työttömyyskassassa palkkausjärjestelmää on sovellettu osaksi eri tavalla kuin AKT:ssa. Kirjallisena todisteena on esitetty työttömyyskassan johtajan K:n laatima työvaliokunnalle osoitettu esitys eräiden henkilöiden palkkaluokan nostamisesta. Esityksen perustelujen mukaan etuuskäsittelijöiden palkkaryhmää oli nostettu aina silloin, kun he olivat oppineet käsittelijän tehtäviä ja kykenivät pääosin yksin suoriutumaan tehtävästään. K, I ja J ovat kertoneet työehtosopimuksen palkkausjärjestelmää vakiintuneesti sovelletun Kuljetusalan Työttömyyskassassa siten, että etuuskäsittelijä-nimikkeellä työskentelevät työntekijät oli sijoitettu kolmeen eri palkkaluokkaan osaamisensa, työkokemuksensa ja työtehtäviensä sisällön perusteella.

Näytön arviointi ja johtopäätökset

A ja F ovat kertoneet eri tavoin siitä, onko A:lle jäsenrekisteritehtäviin siirtymisen jälkeen maksettavasta palkasta sovittu nimenomaisesti. Muun selvityksen puuttuessa työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että A on sopinut aloittavansa työt jäsenrekisterissä palkkaluokassa 4.

Työtuomioistuin toteaa, että Kuljetusalan Työttömyyskassa ja AKT ovat kaksi erillistä työnantajaa, jotka kumpikin soveltavat työehtosopimusta itsenäisesti. Työttömyyskassan noudattamasta soveltamiskäytännöstä ei siten voida tehdä johtopäätöksiä siitä, miten työehtosopimuksen palkkausmääräyksiä tulee soveltaa AKT:ssa työskentelevän A:n kohdalla.

Työtuomioistuin toteaa, että yleinen maininta palkan tai palkkaluokan perustumisesta tehtävänimikkeisiin on ymmärrettävissä eri tavoin, kuten kantaja ja vastaaja ovat käsillä olevassa asiassa tehneet. Koska kantajan esittämissä kirjallisissa todisteissa ei ole sen yksityiskohtaisempia kuvauksia AKT:n palkkausjärjestelmästä, niistä ei työtuomioistuimen käsityksen mukaan voida tehdä johtopäätöksiä siitä, ratkaiseeko tehtävänimike palkkaluokan riippumatta työntekijöiden osaamisessa tai työtehtävissä mahdollisesti olevista eroista.

Kantaja ja vastaaja ovat yksimielisiä siitä, että uusien toimistotyöntekijöiden palkkaamisesta ja sijoittumisesta tiettyyn palkkaluokkaan päätetään AKT:n työvaliokunnassa. Työtuomioistuin toteaa, että asiassa ei ole esitetty A:n tapausta lukuun ottamatta näyttöä yhdestäkään työvaliokunnan ratkaisusta, jossa työntekijä olisi jostain syystä päätetty sijoittaa alempaan palkkaluokkaan kuin muut samalla tehtävänimikkeellä työskentelevät. Vastaajan väittämästä käytännöstä, jossa palkkaluokkaa määriteltäessä otetaan huomioon työntekijän kokemus ja osaaminen, ei ole esitetty muuta näyttöä kuin G:n ja F:n yleisluontoiset maininnat siitä, että tehtävään palkattavan henkilön palkkaluokka on sama kuin muillakin, jos hänellä on tehtävän vaatima osaaminen ja pätevyys.

Kantajan väitettä palkkausjärjestelmän vakiintuneesta tulkintatavasta AKT:ssa tukevat I:n ja J:n yhdenmukaiset kertomukset, joiden mukaan palkkausjärjestelmä on ollut ainakin parikymmentä vuotta nimikeperusteinen siten, että työntekijän palkkaluokka määräytyy yksinomaan tehtävänimikkeen mukaan, ja näin määräytyvästä palkkaluokasta on poikettu vain harvoin ja silloinkin ainoastaan ylöspäin. Väitettä tukee osaltaan myös A:n kertomus siitä, että AKT:ssa on aina maksettu tietystä tehtävästä tietty palkka. Työtuomioistuin ottaa asiaa arvioidessaan huomioon lisäksi G:n kertomuksen siitä, että uusia tehtäviä harjoittelevien työntekijöiden tehtävänimike on ollut toinen, jotta heille on voitu maksaa tuota toista nimikettä vastaavaa alempaa palkkaa harjoitteluajalta. Esitettyä todistelua kokonaisuutena arvioituaan työtuomioistuin katsoo näytetyksi, että AKT:ssa on vakiintuneesti noudatettu käytäntöä, jonka mukaan palkkaluokka määräytyy yksinomaan tehtävänimikkeen perusteella ja tiettyä tehtävänimikettä vastaa tietty palkkaluokka, josta ei ole tehty poikkeuksia alaspäin.

Kanteessa esitetyn palkkasaatavaa koskevan suoritusvaatimuksen määrä on riidaton.

Edellä mainituilla perusteilla kanne on hyväksyttävä.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on asian hävitessään velvollinen korvaamaan AKT:n osasto 150 ry:n oikeudenkäyntikulut. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on hyväksynyt vastapuolensa oikeudenkäyntikululaskusta ajankäytön osalta yhteensä 5.000 euroa ja oikeudenkäyntimaksun osuuden 2.050 euroa. Ottaen huomioon asian laatu ja laajuus työtuomioistuin katsoo, että AKT:n osasto 150 ry:n oikeudenkäyntikululaskussa eritellyt toimenpiteet ovat olleet tarpeellisia. Toimenpiteistä johtuvat kulut ovat myös määrältään kohtuulliset, joten Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on velvoitettava korvaamaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut vaatimuksen mukaisesti.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

- vahvistaa AKT ry:n ja Kuljetusalan Työttömyyskassan toimistotyöntekijöitä ja toimitsijoita koskevan työehtosopimuksen oikeaksi tulkinnaksi, että Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n palveluksessa olevan A:n palkkaluokka on vähintään tehtävänimikkeen palkkaluokan mukainen,

- velvoittaa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n korvaamaan AKT:n osasto 150 ry:n oikeudenkäyntikulut 21.981,59 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Niemiluoto puheenjohtajana sekä Saarikoski, Nyyssölä, Teerimäki, Lehto ja Tähkäpää jäseninä. Valmistelija on ollut Brander.

Tuomio on yksimielinen.