TT 2020:82
Työntekijälle oli hakemuksesta vahvistettu viikko vuosilomaa. Ilman vuosiloman vahvistamista työntekijän työnteko ja palkanmaksu olisivat työsopimuksen perusteella olleet keskeytyneinä kyseisen viikon ajan. Vuosiloman vahvistamisen jälkeen mutta ennen vuosiloman alkamista työntekijä liukastui työmatkalla ja joutui sairauslomalle, joka jatkui koko vahvistetun vuosiloman ajan. Työntekijän pyynnöstä huolimatta hänen vuosilomaansa ei siirretty. Työntekijälle maksettiin edellä tarkoitetulta viikolta vuosiloma-ajan palkka.
Työtuomioistuin katsoi, että työntekijällä oli virkaehtosopimusmääräyksen perusteella ollut oikeus siirtää hänelle vahvistettu vuosiloma. Tuomiosta tarkemmin ilmenevillä perusteilla työtuomioistuin katsoi, että työntekijällä ei ollut oikeutta sairausajan palkkaan edellä mainitun vahvistetun vuosiloman ajalta riippumatta siitä, siirrettiinkö vuosiloma takautuvasti toiseen ajankohtaan vai ei.
KANTAJA
Julkisen alan unioni JAU ry
VASTAAJA
Kunnallinen työmarkkinalaitos
KUULTAVAT
Lappeenrannan kaupunki
Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry
Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry
ASIA
Palkkaus
KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA
Suullinen valmistelu 25.3.2020
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Kunnallisen työmarkkinalaitoksen, Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n, Kunta-alan unioni ry:n ja Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry:n välillä 1.2.2017–31.1.2018 voimassa ollut kunnallinen yleinen virka- ja työehtosopimus (KVTES 2017) sisälsi muun ohella seuraavat määräykset.
---
IV luku Vuosiloma
---
2 § Peruskäsitteet
---
Vuosilomapäiviä ovat 5 §:n mukaan ansaitut vuosilomapäivät, jotka kuluvat vuosilomaa annettaessa 6 §:n mukaan.
Vuosiloma-aika on vuosiloma-ajaksi määrätty ajanjakso, johon voi sisältyä vuosilomapäivien lisäksi muitakin päiviä.
---
4 § Työssäolon veroinen aika
Työssäolon veroista aikaa ovat 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja vuosilomaan oikeuttavia kalenterikuukausia laskettaessa ne työpäivät tai työtunnit, joina viranhaltija/työntekijä on ollut estynyt suorittamasta työtään ollessaan
1) vuosilomalla, 21 §:n tai vuosilomalain 8 §:n 2 momentin mukaisella vapaalla
2) sairauslomalla, jolta hänellä on tai olisi ollut ehdoton oikeus palkkaan
Soveltamisohje
Tätä kohtaa sovelletaan myös, jos viranhaltija/työntekijä on sairausajan palkan sijasta saanut tapaturma- tai muuta korvausta työttömyysajalta, jolta hänellä olisi ehdoton oikeus sairausajan palkkaan.
---
11 § Vuosiloman siirto
Työkyvyttömyys
1 mom.
Jos viranhaltija/työntekijä on vuosilomansa tai säästövapaan alkaessa tai sen aikana sairauden, synnytyksen tai tapaturman johdosta työkyvytön, siirretään työkyvyttömyysajalle sijoittuvat vuosiloma- tai säästövapaapäivät myöhäisempään ajankohtaan, mikäli viranhaltija/työntekijä pyytää siirtoa ilman aiheetonta viivytystä ja mikäli mahdollista ennen loman alkua.
---
3 mom.
Edellä 1 momentin perusteella siirretyt kesälomaan kuuluvat vuosilomapäivät annetaan lomakauden loppuun mennessä ja talviloma ennen seuraavan lomakauden alkua. Jos siirretyn loman antaminen ei ole mahdollista edellä sanotun mukaisesti, niin siirretty kesäloma voidaan antaa lomakauden jälkeen saman kalenterivuoden aikana ja talviloma lomakautta seuraavan kalenterivuoden loppuun mennessä.
Jos loman antaminen ei työkyvyttömyyden jatkumisen vuoksi ole edellä tarkoitetuin tavoinkaan mahdollista, saamatta jääneestä lomasta maksetaan lomakorvaus 16 §:n mukaan, ellei työnantajan ja viranhaltijan/työntekijän kesken sovita kesäloman antamisesta tämän luvun 8 §:n 2 momentin mukaisesti.
---
V luku Virka- ja työvapaat sekä perhevapaat
Sairausloma
---
2 § Sairausloma-ajan palkka
1 mom.
Viranhaltijalla/työntekijällä on saman kalenterivuoden aikana oikeus saada sairausloman ajalta
1. varsinainen palkkansa 60 kalenteripäivän ajalta
2. sen jälkeen kaksi kolmasosaa varsinaisesta palkastaan 120 kalenteripäivän ajalta
3. lisäksi voidaan harkinnan perusteella maksaa enintään kaksi kolmasosaa varsinaisesta palkasta enintään 185 kalenteripäivän ajalta.
2 mom.
---
Sairausloman palkanmaksu
Esimerkki 1
A:n sairausloma on lääkärintodistuksen perusteella myönnetty ajalle 10.6.–15.1. A saa 1/1 palkkaa 10.6.–8.8. (60 kalenteripäivää), 2/3 palkasta 9.8.–6.12. (120 kalenteripäivää) sekä mahdollisesti harkinnanvaraista palkkaa 7.12.–31.12. Täysimääräisen palkkansa A saa taas 1.1.–15.1.
Palkattoman virka-/työvapaan aikana viranhaltija/työntekijä saa sairausvakuutuslain mukaisen päivärahan itse.
Esimerkki 2
B:lle on myönnetty 20.10. palkaton virka-/työvapaa 1.11.–30.11. B sairastuu 28.10. ja lääkärintodistuksen perusteella sairaus jatkuu 15.12. asti. B:lle suoritetaan sairausajan palkka 28.10.–31.10. sekä 1.12.–15.12. Marraskuun ajalta hänellä on oikeus saada sairausvakuutuspäiväraha.
---
3 § Työtapaturma ja ammattitauti
1 mom.
Jos työkyvyttömyys johtuu virka-/työtehtävissä sattuneesta tapaturmavakuutuslainsäädännössä tarkoitetusta työtapaturmasta tai siitä aiheutuneesta sairaudesta, ammattitaudista taikka virka-/työtehtävistä johtuneesta väkivallasta, viranhaltijalla/työntekijällä on oikeus saada
1. varsinainen palkkansa enintään 120 kalenteripäivän ajalta
2. sen jälkeen kaksi kolmasosaa varsinaisesta palkastaan enintään 120 kalenteripäivän ajalta.
3. Lisäksi voidaan harkinnan mukaan maksaa kaksi kolmasosaa varsinaisesta palkasta enintään 125 kalenteripäivän ajalta.
---
3 mom.
Mikäli työkyvyttömyydestä ei suoriteta korvausta tapaturmavakuutuslainsäädännön perusteella tai korvausta ei makseta täysimääräisenä, määräytyy oikeus sairausajan palkkaan 2 §:n mukaan. Mikäli oikeutta sairausajan palkkaan ei tällöin ole tai palkka on pienempi kuin ennakkona maksettu palkka, viranhaltija/työntekijä on velvollinen maksamaan ennakon tai sairausajan palkan ylittävän osan siitä takaisin. Takaisinmaksu voidaan toteuttaa suorittamalla viranhaltijan palkasta pidätys ja työntekijän palkasta työsopimuslain mukainen kuittaus.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
ASIAN TAUSTA
A työskenteli vuodesta 2014 lukien Lappeenrannan kaupungin palveluksessa päivähoidon avustajana varhaiskasvatuksen 3-5-vuotiaiden ryhmässä. Käsillä olevassa asiassa tarkoitettuna aikana hän työskenteli eräässä päiväkodissa, joka ei ole koulun yhteydessä.
A:n ja Lappeenrannan kaupungin välisessä työsopimuksessa oli sovittu A:n työnteon ja palkanmaksun keskeytyksestä koulujen loma-aikoina. A:n työsopimuksen mukaan "työ on osa-aikaista vuositasolla siten, että työpäiviä ovat vain esiopetuksen työpäivät. Esiopetuksen työpäivät ovat pääosin samat kuin koulujen työpäivät."
Käytännössä A:lle oli myönnetty vuosilomaa työnteon keskeytysajoille. Niille keskeytysajoille, joita työntekijän ansaitsemat vuosilomat eivät kattaneet, oli mahdollista hakea työttömyysturvalain mukaista työttömyysetuutta.
Lappeenrannan kaupunki vahvisti 31.1.2017 A:lle vuosiloman viikolle 9 eli Lappeenrannan kaupungin hiihtolomaviikon ajalle maanantaista 27.2. sunnuntaihin 5.3.2017. Ilman vahvistettua vuosilomaa työnteko ja palkanmaksu olisivat olleet työsopimuksen mukaisesti keskeytyneenä kyseisen hiihtolomaviikon ajalta.
A liukastui työmatkalla vuosilomaa edeltävällä viikolla eli viikolla 8. Hän oli liukastumisen seurauksena työkyvytön 21.2. ja 5.3.2017 välisenä aikana. A toimitti lääkärintodistuksen työnantajalle ennen vuosilomansa alkua. A:lle maksettiin viikolla 8 sairausloma-ajan palkkaa ajalta 21.–26.2.2017. Ajalta 27.2.–5.3.2017 eli viikolta 9 A:lle maksettiin vuosiloma-ajan palkka, koska vuosilomaa ei siirretty.
Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Julkisen alan unioni JAU ry ovat olleet yksimielisiä siitä, että A:n toimitettua työnantajalle lääkärintodistuksen hänelle 27.2. ja 5.3.2017 väliselle ajalle vahvistettu vuosiloma on tullut siirtää annettavaksi myöhempänä ajankohtana KVTES:n IV luvun 11 §:n ja sen soveltamisohjeen perusteella. A:n vuosilomaa ei ole siirretty keskusneuvottelussa todetusta yksimielisestä kannasta huolimatta.
KANNE
Vaatimukset
Julkisen alan unioni JAU ry on vaatinut, että työtuomioistuin
- vahvistaa, että A:lla on KVTES:n IV luvun 11 §:n perusteella ollut oikeus siirtää hänelle ajanjaksoksi 27.2.-5.3.2017 vahvistettu vuosiloma,
- vahvistaa, että A:lla on oikeus KVTES:n V luvun 2 ja 3 §:n mukaiseen sairausajan palkkaan ajanjaksolta 27.2.-5.3.2017 siirrettävän vuosiloman ajalta, ja
- velvoittaa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen korvaamaan Julkisen alan unioni JAU ry:n oikeudenkäyntikulut 4.050 eurolla korkoineen.
Perusteet
Työnteon ja palkanmaksun keskeytysehto oli tavallinen työsopimuksissa, jotka koskivat työskentelyä peruskouluun liittyvissä avustavissa tehtävissä (TT 2003:52). Vuositasolla osa-aikainen työntekijä työskenteli koulun lukuvuoden mukaisina koulupäivinä. Työskentelyajalta kertyneet vuosilomat sijoitettiin koulun loma-ajoille, jotka olivat työsopimuksen mukaan pääsääntöisesti palkattomia jaksoja. Työntekijän työnteko ja palkanmaksu siis keskeytyivät koulujen loma-aikoina, ellei ajalle vahvistettu vuosilomaa tai lisätyötä ollut tarjolla.
Lappeenrannan kaupunki oli 31.1.2017 vahvistanut A:n vuosiloman koulun hiihtolomaviikolle, joka oli työsopimuksen mukaan palkaton ja vuosilomaa kerryttämätön jakso. Vuosiloman vahvistamisen jälkeen kyseinen viikko oli palkallinen ja KVTES:n IV luvun 4 §:n mukaista vuosilomaa kerryttävää työssäolon veroista aikaa. Siten A:lla oli oikeus sairausloma-ajan palkkaan tältä ajalta.
Sairausajan palkan maksamista puolsi KVTES:n V luvun 2 §:n 2 momentin soveltamisohjeen 2. laskuesimerkki, jossa lähtökohta oli palkattoman vapaan myöntämishetki. Kun palkaton vapaa myönnettiin ennen työkyvyttömyyden alkamista, myönnetyltä palkattomalta jaksolta ei maksettu työkyvyttömyystilanteessa sairausajan palkkaa. A:n tilanne oli päinvastainen; palkattomalle jaksolle oli vahvistettu palkallinen vuosiloma, ja työkyvyttömyys oli alkanut vahvistamisen jälkeen. KVTES:n soveltamisohjetta tuli noudattaa palkallisen vapaan myöntämishetken perusteella ja työntekijän eduksi.
Sairausajan palkan maksamista puolsivat myös työntekijän suojelun periaate ja edullisemmuusperiaate. Asia oli ratkaistava työntekijän eduksi. Oikeus vuosiloman siirtoon ei muuttanut sitä, että kyseinen viikko oli ennen työkyvyttömyyden alkua hyväksytty palkalliseksi ja työssäolon veroiseksi ajaksi. Siksi A:lla oli oikeus KVTES:n V luvun mukaiseen sairausloma-ajan palkkaan 27.2. ja 5.3.2017 väliseltä ajalta.
Muu tulkinta tarkoittaisi sitä, että työnteon ja palkanmaksun keskeytysehdolla työskentelevillä vuositasolla osa-aikaisilla työntekijöillä, joilla oli toistaiseksi voimassa oleva työsopimus, ei käytännössä olisi oikeutta sairausloma-ajan palkkaan sairastuessaan ennen vuosilomaa tai vuosiloman aikana, koska vuosilomat sijoitettiin yleensä työsopimuksen mukaiselle palkattomalle jaksolle. Vuosiloman ja sairausloman eri tarkoitukset eivät toteutuneet vuositasolla osa-aikaisten työntekijöiden osalta, vaan nämä työntekijät jäivät kokoaikaisella työsopimuksella työskenteleviä työntekijöitä heikompaan asemaan.
VASTAUS
Vastaus kannevaatimuksiin
Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Lappeenrannan kaupunki ovat
- myöntäneet kantajan ensimmäisen vahvistusvaatimuksen oikeaksi,
- vaatineet, että työtuomioistuin hylkää kanteen siltä osin kuin siinä on vaadittu, että A:lla olisi oikeus sairausloma-ajan palkkaan ajanjaksolta 27.2.-5.3.2017 siirrettävän vuosiloman ajalta, ja
- vaatineet, että työtuomioistuin velvoittaa Julkisen alan unioni JAU ry:n korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Lappeenrannan kaupungin yhteiset oikeudenkäyntikulut 2.000 eurolla korkoineen.
Perusteet
Asiaa ratkaistaessa tuli soveltaa aikaprioriteettiperiaatetta, jonka mukaan työntekijän poissaolon syytä ja sen vaikutuksia arvioitiin sen poissaolon perusteella, josta oli sovittu ensin.
A:n työsopimuksen ehdon perusteella A:n työnteko oli ollut keskeytyneenä koulujen loma-ajat. Nämä loma-ajat olivat palkattomia aikoja, ellei työntekijä ollut vahvistetulla vuosilomalla. Keskeytysaikojen palkattomuus perustui työsopimuslain esitöihin (HE 157/2000 vp s. 60-61), joiden mukaan työsopimuksessa oli mahdollista sopia työnteon ja palkanmaksun lyhytaikaisesta keskeyttämisestä. Kun kysymys oli ajasta, jolloin työnteko ja palkanmaksu keskeytyivät työsopimuksen ehdon perusteella, työntekijällä ei siten ollut oikeutta sairausloma-ajan palkkaan, vaikka työkyvyttömyys sattui samalla ajalle.
Aikaprioriteettiperiaatteen mukaisesti tuli arvioida myös tilannetta, jossa työntekijälle oli vahvistettu vuosilomaa sellaiselle ajanjaksolle, joka työsopimuksen ehdon perusteella olisi muutoin ollut palkatonta aikaa, ja työntekijä käytti oikeuttaan siirtää vuosiloma myöhemmin pidettäväksi. Vuosiloman siirtämisen jälkeen kyse oli työnteon ja palkanmaksun keskeyttämisestä työsopimuksen pysyvän ehdon mukaisesti eikä palkallisesta sairauslomasta. Tilannetta oli siis arvioitava samalla tavoin kuin tilannetta, jossa työntekijä oli työkyvytön koulujen loma-aikoina muutoinkin.
Muu tulkinta johtaisi siihen, että ne työntekijät, jotka olivat työkyvyttömiä koulujen loma-aikoina ilman tuolle ajalle vahvistettua vuosilomaa, joutuisivat eriarvoiseen asemaan verrattuna niihin työntekijöihin, joilla oli vahvistettuna vuosilomia samaan ajankohtaan. Täyttä työaikaa tekevät ja osa-aikaiset työntekijät eivät olleet eriarvoisessa asemassa Lappeenrannan kaupungin esiopetuksessa.
Vastaajan tulkintaa puolsi myös KVTES:n V luvun sairausloma-ajan palkkaa koskevan
2 §:n 2 momentin 2. esimerkki. A:n työsopimuksessa oli sovittu työnteon keskeytyksestä loma-aikoina. A:n työsopimuksen perusteella 27.2.–5.3.2017 oli palkatonta aikaa. Sillä, siirrettiinkö A:n vuosiloma edellä mainitulta ajanjaksolta, ei ollut ratkaistavan asian kannalta merkitystä.
TODISTELU
Ei ilmoitettua todistelua.
LAUSUMIEN ANTAMINEN
Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry ja Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry eivät ole käyttäneet niille varattua tilaisuutta lausuman antamiseen.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Oikeus vahvistetun vuosiloman siirtämiseen
Julkisen alan unioni JAU ry on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että A:lla on KVTES:n IV luvun 11 §:n perusteella ollut oikeus siirtää hänelle ajanjaksoksi 27.2.-5.3.2017 vahvistettu vuosiloma. Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Lappeenrannan kaupunki ovat myöntäneet tämän vahvistamisvaatimuksen oikeaksi. Haastehakemuksen liitteenä toimitetusta 7.6.2018 päivätystä keskusneuvottelupöytäkirjasta ilmenee, että asiasta ei ole ollut kantaja- ja vastaajaliiton välillä riitaa myöskään kannetta nostettaessa. Kantajalla ei siten lähtökohtaisesti ole ollut oikeudellista tarvetta saada vahvistusvaatimuksessa esitettyä seikkaa vahvistetuksi tuomiolla. Koska asiassa kuitenkin on riidatonta, että Lappeenrannan kaupunki ei käsillä olevassa asiassa ole toiminut vahvistusvaatimuksessa esitetyllä tavalla, työtuomioistuin on tutkinut vaatimuksen. Työtuomioistuimella ei ole perusteita poiketa työehtosopimukseen osallisten liittojen yksimielisestä kannasta asiassa, joten vahvistusvaatimus on hyväksyttävä.
Oikeus sairausajan palkkaan
Vaatimukset
Julkisen alan unioni JAU ry on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että A:lla on oikeus KVTES:n V luvun 2 ja 3 §:n mukaiseen sairausajan palkkaan ajanjaksolta 27.2.-5.3.2017 siirrettävän vuosiloman ajalta. Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Lappeenrannan kaupunki ovat vaatineet, että kanne hylätään.
Vuosilomaa ei siirretä
Kuten edellä on todettu, asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, että A:lla on ollut KVTES:n IV luvun 11 §:n perusteella oikeus siirtää hänelle ajanjaksoksi 27.2.-5.3.2017 vahvistettu vuosiloma. Asiassa on kuitenkin riidatonta, että A:n vuosilomaa ei siitä huolimatta ole siirretty ja että A on ollut vuosilomalla 27.2.-5.3.2017 välisen ajanjakson. Riidatonta on myös, että A:lle on maksettu tältä ajalta vuosiloma-ajan palkka. Työtuomioistuin toteaa kanteen hyväksymisen siten voivan johtaa siihen, että A saisi palkan samalta ajanjaksolta kahteen kertaan, vuosiloma-ajan palkkana ja sairausajan palkkana.
Työneuvoston lausunnossa 99-48 oli kysymys tilanteesta, jossa työnantaja oli ilmoittanut työntekijälle vuosiloman alkamisesta. Työntekijä oli kuitenkin ilmoituksen ja vuosiloman alkamisen välisenä aikana tapaturmaisesti loukkaantunut työssään, ja hänet oli määrätty sairauslomalle, joka oli jatkunut yli loma-ajan. Työneuvosto totesi lausunnossaan muun ohella, että jos työntekijällä on oikeus saada palkkansa samanaikaisesti sekä vuosilomalain perusteella että työsopimuslain sairausajan palkkaa koskevan säännöksen tai tehdyn sopimuksen nojalla, maksetaan hänelle palkka yksinkertaisena, mutta se lasketaan sen perusteen mukaan, joka johtaa työntekijälle edullisempaan tulokseen.
Edellä mainitussa työneuvoston lausunnossa on tuotu julki periaate palkan maksamisesta yksinkertaisena, vaikka työntekijällä voisi samanaikaisesti olla oikeus palkan saamiseen loma-ajalta ja sairausajalta. Työtuomioistuin ei näe perustetta olla noudattamatta tätä periaatetta. A on riidattomasti jo saanut palkan ajanjaksolta 27.2.-5.3.2017 vuosiloma-ajan palkkana. Hänellä ei siten voida katsoa olevan oikeutta vuosiloma-ajan palkan lisäksi sairausajan palkkaan samalta ajanjaksolta. Siinä tapauksessa, että A:n vuosilomaa ei siirretä edellä mainituilta päiviltä toiseen ajankohtaan, kanne on siten hylättävä.
Vuosiloma siirretään
Työtuomioistuimen ratkaistavana olevassa asiassa on kysymys tilanteesta, jossa A:lla oli alkanut työkyvyttömyysjakso, josta osa oli osunut hänelle jo aikaisemmin ajanjaksoksi 27.2.-5.3.2017 vahvistetun vuosiloman ajalle. Työtuomioistuin arvioi seuraavaksi, onko A:lla oikeus sairausajan palkkaan siinä tapauksessa, että mainittu vuosiloma siirretään takautuvasti toiseen ajankohtaan.
Tilanteita, joissa on kysymys työstä poissaolon syystä, on työoikeudessa vakiintuneesti arvioitu niin sanotun aikaprioriteettiperiaatteen mukaan. Periaatetta on noudatettu myös virkaehtosopimusten tulkinnassa. Mainittua periaatetta sovellettaessa työntekijän poissaolon syytä ja sen vaikutuksia arvioidaan sen poissaolosyyn perusteella, joka on syntynyt ensimmäiseksi. Mikäli ensimmäisen poissaolon syy lakkaa mutta toinen syy jatkuu, poissaoloa arvioidaan tämän jälkeen jälkimmäisen syyn perusteella (esim. TT 2013:183).
Käsillä olevassa tapauksessa on riidatonta, että A:n ja Lappeenrannan kaupungin välisessä työsopimuksessa oli sovittu A:n työnteon ja palkanmaksun keskeytyksestä koulujen loma-aikoina. Ilman vahvistettua vuosilomaa työnteko ja palkanmaksu olisivat olleet työsopimuksen mukaisesti keskeytyneenä kyseisen hiihtolomaviikon eli 27.2.-5.3.2017 ajalta.
Sairausajan palkan maksamisen yleisenä edellytyksenä on katsottava olevan, että sairauspoissaolo kohdistuu aikaan, jolta työntekijällä terveenä ollessaan olisi oikeus palkkaansa. Työtuomioistuin toteaa, että mikäli A:n vuosiloma siirretään ajalta 27.2.-5.3.2017 toiseen ajankohtaan, hänellä ei työsopimuksensa perusteella ole ollut mainitun viikon aikana velvollisuutta työntekoon eikä oikeutta palkkaan. Vaikka hän on ollut mainitun viikon työkyvytön, ei hän ole ollut poissa työstä, koska työnteko on joka tapauksessa ollut tuolloin keskeytyneenä. Aikaprioriteettiperiaate ei siten tule asiassa sovellettavaksi, koska kysymys ei tässä tilanteessa ole työntekijän poissaolosta. Mikäli A:n edellä mainittu vuosiloma siirretään, hänellä ei ole oikeutta sairausajan palkkaan 27.2.-5.3.2017.
Johtopäätökset
Edellä mainituilla perusteilla Julkisen alan unioni JAU ry:n vaatimus, jonka mukaan A:lla on oikeus KVTES:n V luvun 2 ja 3 §:n mukaiseen sairausajan palkkaan ajanjaksolta 27.2.-5.3.2017 siirrettävän vuosiloman ajalta, on hylättävä riippumatta siitä, siirretäänkö mainittu vuosiloma takautuvasti toiseen ajankohtaan vai ei.
Oikeudenkäyntikulut
Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin pääsäännön mukaan asianosainen, joka häviää asian, voidaan velvoittaa korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan jos voittanut asianosainen on aloittanut oikeudenkäynnin ilman, että vastapuoli on antanut siihen aihetta, taikka muutoin tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheuttanut tarpeettoman oikeudenkäynnin, hän on velvollinen korvaamaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut, jollei asiassa ilmenneisiin seikkoihin nähden ole aihetta määrätä, että kumpikin asianosainen saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Julkisen alan unioni JAU ry:n kanteessa esitetty ensimmäinen vahvistusvaatimus on hyväksytty myöntämisen perusteella. Tältä osin asia ei ole ollut riitainen, joten kanteen nostaminen on lähtökohtaisesti ollut tarpeetonta. Toisen esittämänsä vahvistusvaatimuksen osalta Julkisen alan unioni JAU ry on hävinnyt asian.
Edellä mainitut seikat huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo, että Julkisen alan unioni JAU ry on velvoitettava korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Lappeenrannan kaupungin yhteiset oikeudenkäyntikulut asiassa kokonaisuudessaan. Julkisen alan unioni JAU ry on hyväksynyt niiden esittämän kuluvaatimuksen määrältään.
Tuomiolauselma
Työtuomioistuin vahvistaa, että A:lla on KVTES:n IV luvun 11 §:n perusteella ollut oikeus siirtää hänelle ajanjaksoksi 27.2.-5.3.2017 vahvistettu vuosiloma.
Muilta osin kanne hylätään.
Julkisen alan unioni JAU ry velvoitetaan suorittamaan Kunnalliselle työmarkkinalaitokselle ja Lappeenrannan kaupungille korvauksena niiden yhteisistä oikeudenkäyntikuluista 2.000 euroa, mille määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.
Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Niemiluoto puheenjohtajana sekä Kröger, Nyyssölä, Lerssi, Komulainen ja Stenholm jäseninä. Esittelijä on ollut Korhonen.
Tuomio on yksimielinen.