TT 2020:112

Yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 1 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan siltä osin kuin tässä työehtosopimuksessa on viitattu työlainsäädännön määräyksiin, eivät nämä määräykset tule osaksi tätä työehtosopimusta. Saman työehtosopimuksen 2 luvun 8 a §:n mukaan vuosilomapalkka määräytyy määräyksessä mainituissa tilanteissa vuosilomalain 12 §:n mukaan.

Työehtosopimusmääräysten sanamuodon perusteella jälkimmäisessä määräyksessä olevaa viittausta vuosilomalakiin oli lähtökohtaisesti pidettävä sopimuksen 1 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitettuna säännösviittauksena. Esitettyä näyttöä arvioituaan työtuomioistuin katsoi, että kantaja ei ollut näyttänyt työehtosopimuksen osapuolten tarkoittaneen poiketa sopimuksen 2 luvun 8 a §:n kohdalla määräyksestä, jonka mukaan sopimuksessa viitatut lainsäännökset eivät tule osaksi työehtosopimusta. Edellä mainittu työehtosopimuksessa viitattu vuosilomalain säännös ei siten ollut työehtosopimuksen osa eikä työtuomioistuin ollut toimivaltainen tutkimaan tähän säännökseen perustuvia kannevaatimuksia. Kanne jätettiin tutkimatta. (Vrt. TT 2017:103)

Kysymys myös oikeudenkäyntikuluista.

KANTAJA

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry

VASTAAJAT

Sivistystyönantajat ry

Helsingin yliopisto

ASIA

Palkkaus

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 20.1.2020

Pääkäsittely 5.11.2020

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

JUKO ry:n ja Sivistystyönantajat ry:n välinen yliopistojen yleinen työehtosopimus 1.4.2014 - 31.1.2017 on sisältänyt muun ohella seuraavat määräykset:

1 LUKU YLEISET MÄÄRÄYKSET

2 § Voimassaolevat etuudet ja lainsäädännön määräykset

---

(2 momentti)

Siltä osin kuin tässä työehtosopimuksessa on viitattu työlainsäädännön määräyksiin, eivät nämä määräykset tule osaksi tätä työehtosopimusta.

2 LUKU VUOSILOMAA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

1 § Soveltamisala

Vuosilomaetuudet määräytyvät vuosilomalain (162/2005) ja tämän sopimuksen mukaan.

---

8 § Kuukausipalkkaisten vuosilomapalkka

Työntekijälle maksetaan vuosiloman ajalta työsopimuksensa mukainen normaali kuukausipalkka työehtosopimuksen 1 luvun 7 §:n mukaisesti sekä vuosilomalisä.

---

8 a § Vuosilomapalkan määräytyminen työajan ja palkan muuttuessa lomanmääräytymisvuoden aikana

Vuosilomapalkka määräytyy vuosilomalain 12 §:n mukaan silloin, kun työntekijän työaika ja vastaavasti palkka ovat muuttuneet lomanmääräytymisvuoden aikana ja muutos on kestänyt yhteensä vähintään yhden kalenterikuukauden tai yhdessä tai useammassa osassa 30 kalenteripäivää.

Vuosilomapalkka lasketaan käyttäen seuraavia prosentteja:

• 3 §:n 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa 9 prosenttia,

• 3 §:n 2 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa 13 prosenttia ja

• 3 §:n 3 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa 16 prosenttia

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

JUKO ry:n ja Sivistystyönantajat ry:n välinen yliopistojen yleinen työehtosopimus 1.2.2017 - 31.1.2018 on sisältänyt muun ohella seuraavat määräykset:

8 a § Vuosilomapalkan määräytyminen työajan ja palkan muuttuessa lomanmääräytymisvuoden aikana.

Vuosilomapalkka määräytyy vuosilomalain 12 §:n mukaan silloin, kun työntekijän työaika ja vastaavasti palkka ovat muuttuneet lomanmääräytymisvuoden aikana ja muutos on kestänyt yhteensä vähintään neljä kalenterikuukautta tai yhdessä tai useammassa osassa 120 kalenteripäivää.

Soveltamisohje: Tätä määräystä ei sovelleta, mikäli työaikamuutoksen syynä on 3 luvun 6 §:ssä tarkoitettu osasairausvapaa.

Vuosilomapalkka lasketaan käyttäen seuraavia prosentteja:

• 3 §:n 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa 9 prosenttia,

• 3 §:n 2 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa 13 prosenttia ja

• 3 §:n 3 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa 16 prosenttia

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA

A työskenteli Helsingin yliopistossa vakituisessa työsuhteessa 30.9.2019 saakka.

Lomanmääräytymisvuoden 1.4.2015-31.3.2016 aikana A oli ollut

- 1.4.-31.7.2015 perhevapaalla,

- 1.-23.8.2015 kokoaikatyössä,

- 24.8.-31.10.2015 perhevapaalla ja

- 1.11.2015-31.3.2016 osa-aikatyössä 71,7 prosentin työajalla.

Lomanmääräytymisvuoden 1.4.2016-31.3.2017 aikana A oli

- 1.4.-30.6.2016 osa-aikatyössä 71,76 prosentin työajalla,

- 1.7.2016-31.12.2016 osa-aikatyössä 82,76 prosentin työajalla ja

- 1.1.2017-31.3.2017 osa-aikatyössä 81,6 prosentin työajalla.

A:n työaika oli muuttunut sekä lomanmääräytymisvuoden 2015-2016 että lomanmääräytymisvuoden 2016-2017 aikana, joten hänen lomapalkkansa oli määräytynyt yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 8 a §:n nojalla vuosilomalain 12 §:n mukaan.

A:lle oli kertynyt lomanmääräytymisvuodelta 2015-2016 vuosilomaa työehtosopimuksen 2 luvun 3 §:n 3 kohdan mukaisesti yhteensä 18 päivää ja lomanmääräytymisvuodelta 2016-2017 yhteensä 38 arkipäivää.

KANNE

Vaatimukset

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa ensisijaisesti, että työntekijän lomapalkka voi yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 8 a §:ää sovellettaessa pienentyä enintään edeltävän lomanmääräytymisvuoden keskimääräisen työajan aleneman suhteessa, tai

- vahvistaa toissijaisesti, että yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 8 a §:n mukaisen lomapalkan laskentaperusteessa on huomioitava työntekijälle edeltävän lomanmääräytymisvuoden aikana pidetyn vuosiloman ajalta maksettu palkka, ja

- velvoittaa Helsingin yliopiston suorittamaan A:lle lomavuosilta 2016 ja 2017 maksamatta jäänyttä lomapalkkaa yhteensä 1.015,77 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 18.6.2019 lukien,

- tuomitsee Helsingin yliopiston työehtosopimuksen rikkomisesta hyvityssakkoon,

- tuomitsee Sivistystyönantajat ry:n valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon ja

- velvoittaa Helsingin yliopiston ja Sivistystyönantajat ry:n joka tapauksessa yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 18.783,80 eurolla korkoineen.

Perusteet

A oli pitänyt hänelle lomanmääräytymisvuodelta 1.4.2015—31.3.2016 kertyneet 18 vuosilomapäivää 25.—26.2.2016 (2 päivää), 20.-26.6.2016 (4 päivää) ja 14.-31.7.2016 (12 päivää). Hänen lomapalkkojaan oli oikaistu edellä kerrotun johdosta seuraavasti: 25.-26.2. vähennys 89,16 euroa, 20.-26.6. vähennys 86,86 euroa ja 14.-31.7 vähennys 487,31 euroa eli yhteensä 663,33 euroa.

Lomanmääräytymisvuoden 1.4.2016-31.3.2017 aikana A oli ollut vuosilomalla edellä kerrotulla tavalla yhteensä 16 päivää. Hänelle oli maksettu lomapalkkaa 2.202,72 euroa. Näitä palkkoja ei ollut huomioitu A:n 24.2., 9.3., 31.3., 1.-7.4. (5 päivää), 26.5., 26.-30.6. (5 päivää), 1.-31.7. (21 päivää), 11.8. ja 13.-14.9.2017 (2 päivää) pitämien vuosilomien lomapalkan laskentaperusteessa. A:lle oli tullut maksaa lomapalkkaa työehtosopimuksen 8 a §:n mukaan 16 prosenttia lomanmääräytymisvuoden kokonaisansiosta. A:lle oli näin ollen jäänyt maksamatta lomavuoden 2017 lomapalkkaa yhteensä 352,44 euroa.

A:n lomanmääräytymisvuosien 2015-2016 ja 2016-2017 vuosilomien palkkoihin oli siten tehty yhteensä 1.015,77 euron suuruinen perusteeton vähennys. Vastaava määrä lomapalkkaa oli jäänyt maksamatta A:lle.

Helsingin yliopisto oli jättänyt A:n lomapalkkaa laskiessaan huomioimatta muun muassa tämän lomanmääräytymisvuoden aikana pitämän vuosiloman ajalta maksetun lomapalkan. Tämä oli yhdessä muiden syiden kanssa johtanut siihen, että A:lle vuosiloman ajalta maksettu palkka oli jäänyt pienemmäksi kuin hänen lomanmääräytymisvuoden aikainen keskimääräinen työaikansa suhteessa kokoaikatyöntekijän työaikaan. A:n lomapalkkaa oli alennettu osa-aikaisuudesta johtuen enemmän kuin osa-aikaisuudesta johtuvan työajan aleneman verran eli enemmän kuin pro rata temporis -periaatetta sovellettaessa.

Vuosilomalain 7 §:n 1 momentin mukaan "[T]yössäolon veroisena pidetään työstä poissaoloaikaa, jolta työnantaja on lain mukaan velvollinen maksamaan työntekijälle palkan". Vuosiloma oli näin ollen rinnastettava myös lain 12 §:ää sovellettaessa työssäoloon, ja sen ajalta maksettu palkka oli siten huomioitava seuraavan lomavuoden vuosiloman lomapalkan laskentaperusteessa. Lain 12 §:n 2 momentin säännös koski vain tiettyjä palkattomia poissaoloja. Kyseisten palkattomien poissaolojen vaikutus lomapalkkaan poistettiin lisäämällä lomapalkan laskentaperusteeseen niiden ajalta laskennallinen palkka.

Yliopisto ei ollut huomioinut myöskään yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 8 §:n säännöstä, jonka mukaan "[T]yöntekijälle maksetaan vuosiloman ajalta työsopimuksensa mukainen normaali kuukausipalkka", eikä vuosilomalain 9 §:n säännöstä, jonka mukaan "[T]yöntekijällä on oikeus saada vuosilomansa ajalta vähintään säännönmukainen tai keskimääräinen palkkansa siten kuin tässä laissa säädetään". Yliopiston tekemän vähennyksen johdosta A:n lomapalkka oli jäänyt alemmaksi kuin tämän lomanmääräytymisvuoden aikainen säännönmukainen osa-aikatyön keskikuukausipalkka.

Yliopiston tulkinta työehtosopimuksesta ei ollut mahdollinen, koska se oli myös työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 2 momentin syrjintäkiellon vastainen. Siinä tapauksessa, että määräyksellä olisi todella sovittu, ettei edeltävän lomanmääräytymisvuoden aikana pidetyn vuosiloman ajalta maksettua palkkaa oteta huomioon niiden työntekijöiden lomapalkkaa laskettaessa, joiden työaika ja palkka ovat lomanmääräytymisvuoden aikana muuttuneet, se olisi pakottavan lainsäännöksen vastaisena mitätön. A:han oli sovellettu osa-aikaisuuden vuoksi kokoaikaisia työntekijöitä epäedullisempia työehtoja, koska hänen lomapalkkaansa oli alennettu enemmän kuin lomanmääräytymisvuoden keskimääräisen työajan aleneman suhteessa. Kokoaikaisilla työntekijöillä lomanmääräytymisvuoden aikainen vuosiloma ei vaikuttanut seuraavan lomavuoden aikana pidettävän vuosiloman ajalta maksettavaa lomapalkkaa alentavasti. Yliopiston tulkinta oli myös UNICE:n, EAY:n ja CEEP:n osa-aikatyötä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1. ja 2. kohdan ja siten osa-aikatyötä koskevan neuvoston direktiivin 97/81/EY vastainen.

A oli tehnyt osa-aikatyötä osittaisen hoitovapaan vuoksi, ja tästä syystä yliopiston tulkintaa oli pidettävä myös tasa-arvolain vastaisena. A:n lomapalkka oli muodostunut osittaisen hoitovapaan käyttämisen vuoksi suhteellisesti alemmaksi kuin kokoaikatyötä tekevän työntekijän vuosilomapalkka, joten hän oli joutunut perhevapaan käyttämisen seurauksena epäedulliseen asemaan.

BUSINESSEUROPE:n, UEAPME:n, CEEP:n ja EAY:n välisen vanhempainvapaata koskevan puitesopimuksen 5 lausekkeen 4 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten on "[S]en varmistamiseksi, että työntekijät voivat käyttää oikeuttaan vanhempainvapaaseen", toteutettava tarvittavat toimenpiteet "työntekijöiden suojelemiseksi epäedullisemmalta kohtelulta tai irtisanomiselta vanhempainvapaan hakemisen tai pitämisen vuoksi". Lomapalkan alentaminen osittaisen hoitovapaan vuoksi enemmän kuin siitä johtuvan työajan aleneman suhteessa teki perhevapaan käyttämisen työntekijän näkökulmasta vähemmän houkuttelevaksi ja oli näin ollen puitesopimuksen 5 lausekkeen ja siten myös vanhempainvapaata koskevan neuvoston direktiivin 2010/18/EU vastaista.

A:n lomapalkkaan oli saattanut vaikuttaa alentavasti myös se seikka, että hänen lomapalkkansa oli määritelty työehtosopimuksessa sovittuna prosenttiosuutena lomaa edeltävän lomanmääräytymisvuoden ansiosta. Tällöin lomapalkassa ei ollut tullut huomioitua lomanmääräytymisvuoden päätyttyä työntekijän palkassa tapahtuneita muutoksia, kuten tämän jälkeen tulleita palkankorotuksia tai työsuorituksiin perustuvan henkilökohtaisen palkanosan muutoksia. Kokoaikaisella työntekijällä nämä seikat sen sijaan tulivat huomioitua, koska tämän lomapalkka määräytyi lomallelähtöhetken mukaisen kuukausipalkan perusteella.

Helsingin yliopiston oli täytynyt tietää menettelevänsä työehtosopimuksen vastaisesti jättäessään A:n lomapalkkaperusteessa huomioimatta tämän vuosilomapalkan osuuden. Viimeistään yliopiston oli täytynyt tulla asiasta tietoiseksi varatuomari B:n kirjelmöityä asiasta 13.9.2017. Yliopisto ei ollut oikaissut menettelyään, joten sen oli katsottava rikkoneen työehtosopimusta tietoisesti.

Sivistystyönantajat ry oli ohjeistanut jäseniään näiltä osin virheellisesti, eikä se ollut ryhtynyt toimenpiteisiin estääkseen tai korjatakseen Helsingin yliopiston virheellisen työehtosopimuksen soveltamisen. Sivistystyönantajat oli tämän vuoksi laiminlyönyt työehtosopimuslain 8 §:n mukaisen valvontavelvollisuutensa.

VASTAUS

Vaatimukset

Sivistystyönantajat ry ja Helsingin yliopisto ovat vaatineet, että työtuomioistuin

- ensisijaisesti jättää kanteen kokonaisuudessaan tutkimatta ja toissijaisesti hylkää kanteen ja

- velvoittaa Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n korvaamaan Sivistystyönantajat ry:n ja Helsingin yliopiston yhteiset oikeudenkäyntikulut 2.200 eurolla korkoineen.

Perusteet

Kanteen tutkimatta jättäminen

Yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 1 luvun 2 §:n 2 momentissa oli määräys siitä, että lakiviittaukset eivät ole osa työehtosopimusta. Työehtosopimuksen 2 luvun 8 a §:n 1 momentissa oli vuosilomalain 12 §:n viittauksen sisältävä määräys vuosilomapalkan määräytymisestä tilanteessa, jossa työntekijän työaika ja palkka olivat muuttuneet lomanmääräytymisvuoden aikana.

A:n lomanmääräytymisvuosilta 1.4.2015 – 31.3.2016 ja 1.4.2016 – 31.3.2017 kertyneen vuosiloman lomapalkka oli määrittynyt työehtosopimuksen 2 luvun 8 a §:n nojalla vuosilomalain 12 §:n mukaisesti. Asiassa oli kyse siitä, oliko yliopisto soveltanut ja tulkinnut oikein vuosilomalain 12 §:ää maksaessaan A:n mainittuja vuosilomapalkkoja. Kannevaatimuksissa oli kyse vuosilomalain 12 §:n tulkinnasta.

Työehtosopimuksen 2 luvun 8 a §:n viittaus vuosilomalain 12 §:ään ei ollut osa työehtosopimusta, kuten työehtosopimuksen 1 luvun 2 §:n 2 momentissa oli todettu. Työtuomioistuin on muun muassa ratkaisussaan TT 2012:50 käsitellyt työehtosopimusten lakiviittausten merkitystä. Työtuomioistuin on ratkaisussaan todennut, että lakiviittaus on yleensä osa työehtosopimusta, ellei työehtosopimuksessa nimenomaisesti ole toisin sovittu. Yliopistojen yleisessä työehtosopimuksessa oli nimenomaisesti sovittu, että lakiviittaukset eivät tule osaksi työehtosopimusta.

Vuosilomalain 12 §:n tulkintaa koskien ei ollut vakiintuneesti käyty Sivistystyönantajat ry:n ja työntekijöitä edustavien työehtosopimuksen allekirjoittajajärjestöjen välillä erimielisyysmenettelyjä, eikä työehtosopimuksen 2 luvun 8 a §:n sisällöstä neuvoteltaessa ollut millään tavoin sovittu, että kyseinen sopimusmääräys toisi mahdolliseksi käsitellä vuosilomalain 12 §:n oikeaa tulkintaa erimielisyysmenettelyssä taikka työtuomioistuinprosessissa. Näin ollen ei ollut perusteita sille, ettei kyseiseen lakiviittaukseen sovellettaisi työehtosopimuksen 1 luvun 2 §:n 2 momentin lakiviittauksia koskevaa määräystä.

Edellä mainituin perustein työtuomioistuin ei ollut työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n mukaan toimivaltainen tuomioistuin käsittelemään kanteessa esitettyjä vaatimuksia, joten kanne tuli jättää tutkimatta.

Kanteen hylkääminen

Työehtosopimuksen 2 luvun 8 a § oli ensimmäisen kerran sisältynyt 1.4.2014-31.1.2017 voimassa olleeseen työehtosopimukseen. Neuvoteltaessa työehtosopimuksen 2 luvun 8 a §:stä allekirjoittajajärjestöt olivat olleet yksimielisiä vuosilomalain tulkinnasta, jonka mukaan prosenttiperusteista vuosilomapalkkaa laskettaessa laskentapohjaan ei otettu lomapalkkaa. Neuvottelujen kuluessa muun muassa kaikki esimerkkilaskennat oli tehty siten, että lomanmääräytymisvuoden vuosilomapalkka oli jätetty laskentapohjasta pois.

Lisäksi osapuolet olivat laatineet 1.4.2014 voimaan tulleita työehtosopimusmuutoksia koskien 15.3.2014 julkaistun yhteisen ohjeen. Ohjeen sivulla 3 oli todettu, että vuosilomapalkka laskettiin vuosilomalain 12 §:n mukaisesti työssäoloajan palkasta ja että laskentapohjaan ei siten otettu mukaan esimerkiksi lomapalkkaa ja lomarahaa. Ennen kuin Sivistystyönantajat ry oli julkaissut ohjeistukset, kaikkien allekirjoittajajärjestöjen edustajat olivat kuitanneet ohjeistuksen sisällön hyväksytyksi ja sen vastaavan sovittua.

Työehtosopimuksen 2 luvun 8 a §:ää oli vakiintuneesti sovellettu yliopistoissa 1.4.2014 lukien edellä esitetyn tulkinnan mukaisesti, eikä tulkinnasta ollut ollut aiemmin erimielisyyttä. Edellä mainituin perustein yliopistolla tai Sivistystyönantajat ry:llä ei ole ollut mitään syytä katsoa yliopiston noudattamaa laskentatapaa lain vastaiseksi.

Vuosilomalain 12 §:n 1 momentin mukaisesti prosenttiperusteinen vuosilomapalkka laskettiin lomanmääräytymisvuoden aikana työssäolon ajalta maksetusta tai maksettavaksi erääntyneestä palkasta lukuun ottamatta hätätyöstä ja lain tai sopimuksen mukaisesta ylityöstä maksettavaa korotusta. Vaikka vuosiloma-aika on vuosilomalain 7 §:n mukaisesti työssäolon veroista aikaa, siitä ei seurannut, että vuosiloma-ajalta maksettu palkka huomioitaisiin prosenttiperusteisen vuosilomapalkan laskentapohjassa. Vuosilomalain 12 §:n 2 momentissa oli erikseen tyhjentävästi lueteltu ne työssäolon veroiseksi ajaksi määritellyt tilanteet, jotka huomioitiin prosenttiperusteisen vuosilomapalkan laskentapohjassa, eikä vuosiloma-aika ollut tässä mukana.

A:n vuosilomapalkka ei ollut olennaisesti poikennut hänen keskimääräisestä palkastaan. Prosenttiperusteisen vuosilomapalkan laskennalla oli nimenomaan pyritty huomioimaan lomanmääräytymisvuonna työajassa ja palkassa tapahtuneet muutokset. Joka tapauksessa kanteessa ei ollut esitetty selvitystä A:n säännönmukaisesta tai keskimääräisestä palkasta.

Sivistystyönantajat ry:n ja yliopiston näkemyksen mukainen vuosilomapalkan laskentatapa ei johtanut siihen, että osa-aikaisissa työsuhteissa työskentelevät joutuisivat pelkästään työsopimuksen kestoajan tai työajan pituuden vuoksi työehtojen osalta epäedullisempaan asemaan kuin kokoaikaisessa työsuhteessa työskentelevät. Kokoaikaisessa kuten myös osa-aikaisessa työsuhteessa työskentelevän vuosilomapalkan laskennassa noudatettiin pääsääntöisesti työehtosopimuksen 2 luvun 8 §:n mukaista laskentatapaa, jonka mukaisesti työntekijälle maksettiin vuosiloman ajalta työsopimuksensa mukainen normaali kuukausipalkka työehtosopimuksen 1 luvun 7 §:n mukaisesti sekä vuosilomalisä.

Työehtosopimuksen 2 luvun 8 a §:ää sovellettiin puolestaan poikkeussäännöksenä työajan ja palkan muutostilanteissa. Säännöstä sovellettiin yhtäläisesti niin kokoaikaisiin kuin osa-aikaisiinkin työntekijöihin. Prosenttiperusteisella vuosilomapalkan laskennalla oli nimenomaisesti muutettu aiempaa laskentatapaa, jossa osa-aikaisen työntekijän vuosilomapalkassa ei huomioitu lomanmääräytymisvuoden mahdollisesti suurempaa työaikaa. Muutoksen myötä vuosilomapalkka muodostui lomanmääräytymisvuoden aikana tehdyn tosiasiallisen työn perusteella.

Työehtosopimuksen 2 luvun 8 a §:ää sovellettiin yleisesti tilanteissa, joissa työntekijän työaika ja palkka olivat lomanmääräytymisvuoden aikana muuttuneet ja muutos oli kestänyt määräyksessä edellytetyn ajan. Määräys tuli sovellettavaksi useissa muissakin tilanteissa kuin osittaisella hoitovapaalla oltaessa, esimerkiksi opintovapaalla oltaessa. Säännös ei millään tavoin johtanut siihen, että työntekijät joutuisivat sukupuolen tai vanhempainvapaan perusteella epäedullisempaan asemaan.

Edellä mainituin perustein prosenttiperusteisen vuosilomapalkan laskentatapaa, jossa vuosilomapalkkaa ei otettu laskentapohjassa huomioon, ei voitu pitää osa-aikatyöntekijöitä tai perhevapaaetuuksia käyttäviä työntekijöitä eriarvoiseen asemaan asettavana.

Helsingin yliopisto ei ollut työnantajana menetellyt A:n vuosilomapalkan laskennassa työehtosopimuksen vastaisesti. Mikäli yliopiston kuitenkin katsottaisiin menetelleen työehtosopimuksen vastaisesti, yliopiston menettelyn ei voitu katsoa olevan tietoista. Yliopisto oli menetellyt työehtosopimusosapuolten yhteisesti hyväksymän laskentatavan mukaisesti, joten yliopiston menettely asiassa oli ollut perusteltua.

Sivistystyönantajat ry:n antama ohjeistus oli perustunut työehtosopimusosapuolten yhteisesti hyväksymään laskentatapaan prosenttiperusteisen vuosilomapalkan laskemisesta. Se seikka, että yksi työehtosopimusosapuoli muutti kantaansa sen jälkeen, kun yhteisesti hyväksyttyä laskentatapaa oli noudatettu useita vuosia, ei voinut johtaa tuomitsemiseen valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä. Tällaisessa tilanteessa oli selvää, että kyse ei ollut työehtosopimuslain 8 §:n 2 momentin tarkoittamasta selvästä ja riidattomasta työehtosopimuksen määräyksestä.

ASIAN KÄSITTELYJÄRJESTYS

Sivistystyönantajat ry ja Helsingin yliopisto ovat yhteisessä vastauksessaan pyytäneet, että työtuomioistuin ratkaisee oikeudenkäyntiväitettä koskevan kysymyksen erillisessä käsittelyssä. Oikeudenkäyntiväitteen tutkiminen erillisessä käsittelyssä oli tarkoituksenmukaista, koska itse pääasiassa oli ratkaistavana useita eri oikeuskysymyksiä. Mikäli kanne jätettäisiin tutkimatta, erillinen käsittely tuottaisi huomattavaa prosessiekonomista hyötyä.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry (JUKO ry) on työtuomioistuimelle 11.10.2019 toimittamassaan lausumassa katsonut, että kanteen tutkiminen kuuluu työtuomioistuimen toimivaltaan eikä kannetta tule jättää tutkimatta. JUKO ry on ilmoittanut suostuvansa siihen, että oikeudenkäyntiväitettä koskeva kysymys ratkaistaan erillisessä käsittelyssä.

JUKO ry on lausumassaan lisäksi todennut, että asiassa oli kyse siitä, oliko Helsingin yliopisto maksanut A:lle vuosilomapalkan työehtosopimuksen mukaisesti ja oliko yliopisto täyttänyt työehtosopimuksen mukaisen palkanmaksuvelvoitteensa. Osana tätä kysymystä tuli ottaa kantaa siihen, mikä oli työehtosopimuksen 2 luvun 8 a §:n 2 momentissa määritellyn prosenttiperusteisen vuosilomapalkan perusteena käytettävä lomanmääräytymisvuoden palkka. Näiltä osin kyseisessä työehtosopimusmääräyksessä oli viitattu vuosilomalain 12 §:ään. Huolimatta tästä viittauksesta kysymys oli työehtosopimuksen tulkinnasta ja soveltamisesta sekä niitä koskevasta erimielisyydestä. Työehtosopimuksen 2 luvun 8 a §:n 2 momentin määräyksestä neuvoteltaessa ei ollut tullut millään tavoin esille, että työnantajan tulkinnan mukaan kyseisestä määräyksestä johtuvia erimielisyyksiä ei voitaisi ratkaista työtuomioistuimessa. Työehtosopimuksen määräystä ei voitu myöskään tulkita siten, että se olisi vain osittain työehtosopimuksen osa. Säännös muodosti yhden kokonaisuuden ja oli luonteeltaan työehtosopimuksen velvoittava normimääräys.

JUKO ry:n lausuman mukaan työnantajapuoli ei ollut missään vaiheessa erimielisyysneuvotteluja tuonut esiin sitä, ettei kysymys olisi työehtosopimuksen tulkintaa koskevasta erimielisyydestä. Tällöin asiaa ei olisi tullut myöskään käsitellä työehtosopimuksen mukaisessa neuvottelujärjestyksessä. Tällainen väite oli esitetty ensimmäisen kerran vasta vastaajien asiamiehen kanteen tiedoksiannon jälkeen ja noin 2,5 kuukautta neuvottelujen päättymisestä laatimassa erimielisyysmuistiossa.

Mikäli kanne jätettäisiin vastaajien esittämän väitteen johdosta tutkimatta, tuli vastaajat joka tapauksessa velvoittaa yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut aiheutettuaan edellä kuvatulla menettelyllään erimielisyysneuvotteluissa tahallisesti tai huolimattomuudesta tarpeettoman oikeudenkäynnin.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on työtuomioistuimelle 13.2.2020 toimittamassaan lausumassa katsonut, että työtuomioistuimen tulisi pyytää asiassa ennakkoratkaisu Euroopan unionin tuomioistuimelta. Perusteina pyynnölle on esitetty muun ohella se, että työtuomioistuimen on otettava käsillä olevassa tapauksessa kantaa muun muassa siihen, ovatko yliopistojen työehtosopimuksen 8 a §:n määräys sekä vuosilomalain 12 §:n tulkinta, jonka mukaan työntekijän lomanmääräytymisvuoden aikana pitämän vuosiloman palkkaa ei oteta huomioon lomanmääräytymisvuotta seuraavan lomavuoden aikana pitämän vuosiloman palkkaa laskettaessa, kun työntekijän työaika ja palkka ovat muuttuneet lomanmääräytymisvuoden aikana, neuvoston direktiivin 97/81/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY tai neuvoston direktiivin 2010/18/EU vastaisia. Asiassa on näin ollen kysymys myös työehtosopimusmääräyksen pätevyydestä, jonka tutkiminen kuuluu työtuomioistuimen toimivaltaan.

Sivistystyönantajat ry ja Helsingin yliopisto ovat työtuomioistuimelle 8.4.2020 toimittamassaan lausumassa todenneet, että ennakkoratkaisun pyytäminen ei ole asian oikeuskysymyksen ratkaisemisen kannalta tarpeellista. Vastaajien näkemyksen mukaan pro rata temporis -periaatteella ei voida tarkoittaa sitä, että osa-aikaisuuden perusteella muodostuvan etuuden tulisi olla suhteessa täysin samansuuruinen, kuin kokoaikaisen työntekijän saama etuus on, vaan tietty poikkeama on sallittu. Edelleen vastaajien näkemyksen mukaan pro rata temporis -periaatteen mukaisesti osa-aikaista työntekijää ei voida kohdella siten, että osa-aikaisella työntekijällä ei kategorisesti olisi oikeutta tiettyyn etuuteen, johon kokoaikaisella työntekijällä olisi oikeus. Osa-aikaiselle työntekijälle annetun etuuden ei tulisi myöskään suhteelliselta määrältään olennaisesti poiketa kokoaikaiselle työntekijälle annetun etuuden määrästä. Mikäli työtuomioistuin tutkii kanteen, työtuomioistuin pystyy arvioimaan, täyttääkö A:lle maksettu vuosilomapalkka unionin oikeuden edellytykset.

Työtuomioistuin on päättänyt ottaa kysymykset toimivallastaan ja ennakkoratkaisupyynnön tekemisestä Euroopan unionin tuomioistuimelle ratkaistaviksi erikseen, ennen pääasian ratkaisemista.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. B:n sähköpostiviesti 8.4.2019

2. Paikallisneuvottelupöytäkirja 26.2.2019

Vastaajien kirjalliset todisteet

1. Sivistan työmarkkinalakimies C:n muistiinpanot neuvottelutapaamisesta 8.4.2019

2. Erimielisyyspöytäkirja 20.6.2019

Kantajan henkilötodistelu

D, Jukon hallituksen varapuheenjohtaja, todistelutarkoituksessa

Vastaajien henkilötodistelu

1. E, Sivistystyönantajat ry:n entinen työmarkkinapäällikkö

2. F, Sivistystyönantajat ry:n entinen toimitusjohtaja

3. G, Sivistystyönantajat ry:n työmarkkinalakimies

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on riitaa muun ohella siitä, tuleeko yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 2 luvun 8 a §:n mukaisesti määräytyvän vuosilomapalkan laskentapohjassa huomioida lomanmääräytymisvuoden aikana maksetut vuosiloma-ajan palkat. Mainitun työehtosopimusmääräyksen 1 momentin mukaan vuosilomapalkka määräytyy eräissä momentissa mainituissa tilanteissa vuosilomalain 12 §:n mukaan.

Vastaajien mukaan asiassa oli kysymys siitä, oliko yliopisto soveltanut ja tulkinnut oikein vuosilomalain 12 §:ää maksaessaan vuosilomapalkkoja A:lle. Kannevaatimuksissa oli siten kyse vuosilomalain 12 §:n tulkinnasta. Työehtosopimuksen 2 luvun 8 a §:ssä viitattu vuosilomalain 12 § ei ollut osa työehtosopimusta. Näin ollen työtuomioistuin ei ollut oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 1 §:n mukaan toimivaltainen tuomioistuin käsittelemään kanteessa esitettyjä vaatimuksia. Kanne tuli jättää tutkimatta.

Kantaja on lausunut, että kanteen tutkiminen kuului työtuomioistuimen toimivaltaan. Kantaja on todennut asiassa olevan kysymys muun ohella siitä, oliko Helsingin yliopisto maksanut A:lle vuosilomapalkan työehtosopimuksen mukaisesti ja oliko yliopisto täyttänyt työehtosopimuksen mukaisen palkanmaksuvelvoitteensa. Kysymyksessä olevassa työehtosopimusmääräyksessä oli viitattu vuosilomalain 12 §:ään, mutta kysymys oli kuitenkin työehtosopimuksen tulkinnasta ja soveltamisesta.

Työtuomioistuin toteaa, että ensin on ratkaistava, onko työtuomioistuin toimivaltainen tutkimaan asian. Mikäli työtuomioistuin on asiassa oikea oikeuspaikka, ratkaistavaksi tulee myös kysymys ennakkoratkaisupyynnön tekemisestä Euroopan unionin tuomioistuimelle. Työtuomioistuin on ottanut tässä mainitut kysymykset ratkaistaviksi erikseen ja tämän johdosta toimittanut pääkäsittelyn ainoastaan näiden kysymysten osalta.

Mikäli työtuomioistuin katsoo olevansa asiassa toimivaltainen tuomioistuin, pääasian käsittelyä jatketaan tämän ratkaisun antamisen jälkeen puheenjohtajan määräämällä tavalla.

Työtuomioistuimen ratkaisukäytäntö ja oikeuskirjallisuus

Työtuomioistuimen ratkaisukäytännössä (esim. TT 2012:50) on todettu työehtosopimuskäytännössä olevan yleistä, että työehtosopimukseen otetaan työsuhteessa noudatettaviksi tarkoitettuja määräyksiä samansisältöisinä kuin ne ovat lainsäädännössä tai viittaamalla kysymyksessä olevaan lainsäännökseen. Ellei osapuolten välillä ole muuta sovittu tai tarkoitettu, sovelletaan näitä määräyksiä silloin myös velvoittavina työehtosopimusmääräyksinä.

Työtuomioistuimen ratkaisussa TT 2017:103 oli kysymys yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 1 luvun 4 §:n 3 momentin määräyksestä eli samasta työehtosopimuksesta kuin käsillä olevassa asiassa. Mainitun työehtosopimusmääräyksen mukaan määräaikainen työsopimus voidaan tehdä työsopimuslaissa ja yliopistoja koskevassa lainsäädännössä mainituilla perusteilla. Asiassa esitettyä kirjallista todistelua ja henkilötodistelua arvioituaan työtuomioistuin katsoi näytetyksi, että työehtosopimuksen osapuolet olivat tarkoittaneet, että määräaikaisuuksia koskevat riidat käsiteltäisiin työtuomioistuimessa. Tätä käsitystä tuki myös se, että määräaikaisia työsuhteita koskevia erimielisyyksiä oli työehtosopimuksen voimaantulon jälkeen käsitelty erimielisyysneuvotteluissa ainakin kahtena vuotena. Erimielisyysmuistioista ei ilmennyt, että työnantajapuoli olisi tuonut neuvotteluissa esiin, etteivät määräaikaisia työsopimuksia koskevat asiat olisi työehtosopimusasioita. Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoi, että työtuomioistuin oli toimivaltainen käsittelemään myös edellä mainittuun työehtosopimusmääräykseen perustuvat kannevaatimukset. Vastaajien esittämä työtuomioistuimen toimivallan puuttumista koskeva oikeudenkäyntiväite hylättiin, ja asian käsittelyä jatkettiin työtuomioistuimessa.

Työ- ja virkaehtosopimus ovat kirjallisia sopimuksia, ja siten niiden tulkinnan lähtökohtana on sopimusmääräysten sanamuoto. Sanamuodon merkitys on siinä, että se ilmaisee osapuolten yhteisesti tarkoittamaa sopimuksen sisältöä. Sanamuoto voidaan sivuuttaakin, jos tarkoitus on ollut toinen ja tekstissä on vain käytetty siihen nähden virheellistä ilmausta. Varsin usein tulkintariidan ratkaisussa kuitenkin päädytään sanamuotoa vastaavaan lopputulokseen. Se, joka väittää sopimuksen sisällön olevan muu kuin sanamuodon osoittama, on velvollinen näyttämään toteen tällaiseen tulkintaan oikeuttavan perusteen. (Jorma Saloheimo, Työ- ja virkaehtosopimusoikeus, 2020, s. 181)

Esitetty todistelu

Työtuomioistuimelle ei ole esitetty kirjallista todistelua, josta ilmenisi, mitä työehtosopimuksen osapuolet ovat yhteisesti tarkoittaneet kysymyksessä olevilla työehtosopimusmääräyksillä. Kanteen nostamisen jälkeen päivätystä erimielisyyspöytäkirjasta 20.6.2019 ilmenee, että Sivistystyönantajat ry:n mukaan vuosilomalain 12 §:n sisältöä ei voida käsitellä erimielisyysmenettelyssä tai työtuomioistuinprosessissa, koska mainittu säännös ei ole osa työehtosopimusta.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n varapuheenjohtaja D on kertonut osallistuneensa ensimmäistä yliopistojen yleistä työehtosopimusta koskeneisiin neuvotteluihin alusta loppuun vuosina 2009 ja 2010. D:n käsityksen mukaan yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 1 luvun 2 §:n määräyksellä oli tarkoitettu informatiivisia viittauksia lainsäännöksiin, jotka velvoittivat työnantajaa tai joissa oli lisäohjeistusta. Sellaiset viitatut säännökset eivät olleet osa työehtosopimusta. D on vielä kertonut, että hän ei ollut ollut neuvottelemassa yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 2 luvun 8 a §:n sisällöstä.

Sivistystyönantajat ry:n entinen työmarkkinapäällikkö E on kertonut olleensa mukana yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 2 luvun 8 a §:n määräystä koskeneissa neuvotteluissa. E:n mukaan näissä neuvotteluissa ei ollut ollut minkäänlaista keskustelua siitä, että viittaukseen vuosilomalain 12 §:ään ei sovellettaisi työehtosopimuksen 1 luvun 2 §:n 2 momentin määräystä.

Sivistystyönantajat ry:n entinen toimitusjohtaja F on kertonut osallistuneensa ensimmäistä yliopistojen yleistä työehtosopimusta koskeneisiin neuvotteluihin ja olleensa mukana kaikissa neuvottelutilaisuuksissa. Yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 1 luvun 2 §:n 2 momentin määräyksellä tarkoitettiin hänen mukaansa juuri sitä, mitä siinä lukee eli työehtosopimuksessa viitatut lainkohdat eivät ole osa työehtosopimusta. Hänen muistinsa mukaan tämä asia oli myös käyty läpi työehtosopimusta koskeneissa neuvotteluissa. F on kertonut olleensa mukana myös yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 2 luvun 8 a §:n määräystä koskeneissa neuvotteluissa. Neuvotteluissa ei F:n mukaan ollut keskusteltu siitä, että 2 luvun 8 a §:ään ei sovellettaisi 1 luvun 2 §:n 2 momentin määräystä. Mikäli sellainen poikkeus perusperiaatteesta olisi haluttu tehdä, F muistaisi siitä käydyn keskustelun, ja asia olisi myös kirjattu selkeästi työehtosopimukseen.

Työtuomioistuimen johtopäätökset

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan työtuomioistuin käsittelee ja ratkaisee erikoistuomioistuimena muun muassa työntekijöiden työehtosopimuksia ja virkamiesten virkaehtosopimuksia koskevat sekä momentissa mainittuihin lakeihin perustuvat riita-asiat, kun kysymys on 1) työehto- tai virkaehtosopimuksen pätevyydestä, voimassaolosta, sisällyksestä ja laajuudesta sekä tietyn sopimuskohdan oikeasta tulkinnasta; 2) siitä, onko jokin menettely työehto- tai virkaehtosopimuksen taikka momentissa mainittujen säädösten mukainen; tai 3) työehto- tai virkaehtosopimuksen taikka momentissa mainittujen säädösten vastaisen menettelyn seuraamuksesta, ei kuitenkaan rangaistus- tai kurinpidollisesta seuraamuksesta.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n ja Sivistystyönantajat ry:n välisen yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 1 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan siltä osin kuin tässä työehtosopimuksessa on viitattu työlainsäädännön määräyksiin, eivät nämä määräykset tule osaksi tätä työehtosopimusta. Saman työehtosopimuksen 2 luvun 8 a §:n mukaan vuosilomapalkka määräytyy määräyksessä mainituissa tilanteissa vuosilomalain 12 §:n mukaan.

Työtuomioistuin katsoo, että yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 1 luvun 2 §:n 2 momenttiin tehdyllä kirjauksella on sen sanamuodon mukaan selkeästi sovittu siitä, etteivät työehtosopimuksessa viitatut työlainsäädännön kohdat tule osaksi työehtosopimusta. Myös vuosilomapalkan määräytymistä koskeva työehtosopimuksen 2 luvun 8 a §:n määräys on sanamuodoltaan selvä. Työtuomioistuin katsoo, että jälkimmäisessä työehtosopimusmääräyksessä olevaa viittausta vuosilomalain säännökseen on lähtökohtaisesti pidettävä työehtosopimuksen 1 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitettuna säännösviittauksena.

Työtuomioistuimessa on kuultu yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 2 luvun 8 a §:ää koskeneisiin neuvotteluihin osallistuneista henkilöistä ainoastaan E:tä ja F:ää. He ovat kertoneet yhdenmukaisesti, että kyseisestä määräyksestä neuvoteltaessa ei ollut keskusteltu siitä, että työehtosopimuksen 1 luvun 2 §:n 2 momentin määräys ei koskisi myös 2 luvun 8 a §:ää. Todisteena esitetystä 20.6.2019 päivätystä erimielisyyspöytäkirjasta ilmenee, että työehtosopimusosapuolet ovat käyneet käsillä olevan asian johdosta erimielisyysneuvottelut ja että Sivistystyönantajat ry on ilmoittanut kantanaan, ettei vuosilomalain 12 §:n sisältöä voida käsitellä erimielisyysmenettelyssä tai työtuomioistuinprosessissa.

Esitettyä näyttöä arvioituaan työtuomioistuin katsoo tässä asiassa jääneen näyttämättä, että työehtosopimuksen osapuolilla olisi ollut tarkoitus poiketa työehtosopimuksen 2 luvun 8 a §:n määräyksen kohdalla sopimuksen 1 luvun 2 §:n 2 momentin määräyksestä, jonka mukaan työehtosopimuksessa viitatut lainsäännökset eivät tule osaksi työehtosopimusta. Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n kanteessa ei näin ollen ole kysymys työehtosopimuksen tulkinnasta.

Edellä mainituilla perusteilla käsillä oleva asia ei kuulu työtuomioistuimen toimivaltaan. Sivistystyönantajat ry:n ja Helsingin yliopiston oikeudenkäyntiväite on siten hyväksyttävä ja kanne jätettävä tutkimatta.

Asian lopputuloksen johdosta työtuomioistuin ei lausu kantajan esittämästä pyynnöstä tehdä ennakkoratkaisupyyntö Euroopan unionin tuomioistuimelle.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin mukaan asianosainen, joka häviää asian, voidaan velvoittaa korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan asianosaisen, jonka kanne jätetään tutkimatta, katsotaan hävinneen asian. Saman luvun 4 §:n 1 momentin mukaan jos voittanut asianosainen on aloittanut oikeudenkäynnin ilman, että vastapuoli on antanut siihen aihetta, taikka muutoin tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheuttanut tarpeettoman oikeudenkäynnin, hän on velvollinen korvaamaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut, jollei asiassa ilmenneisiin seikkoihin nähden ole aihetta määrätä, että kumpikin asianosainen saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n nostama kanne jätetään tutkimatta, joten yhdistyksen on katsottava hävinneen asian työtuomioistuimessa. Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on vaatinut, että mikäli sen kanne jätettäisiin vastaajien esittämän väitteen johdosta tutkimatta, tuli vastaajat joka tapauksessa velvoittaa yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut vastaajien aiheutettua tahallisesti tai huolimattomuudesta tarpeettoman oikeudenkäynnin menettelyllään erimielisyysneuvotteluissa.

Työtuomioistuin toteaa, että Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on kantajana valinnut, että se saattaa asian vireille työtuomioistuimessa eikä yleisessä tuomioistuimessa. Oikeuspaikan valinta on ollut yhdenmukainen sen kantajan asiassa alusta lukien esittämän väitteen kanssa, että kysymys on työehtosopimusmääräyksen tulkinnasta ja siten työtuomioistuimen toimivaltaan kuuluvasta asiasta. Vastaajat ovat erimielisyysneuvotteluista laaditussa pöytäkirjassa ja työtuomioistuimessa esittäneet väitteen tuomioistuimen puuttuvasta toimivallasta katsoen, että kysymys oli lainsäännöksen eikä työehtosopimusmääräyksen tulkinnasta. Kantajan ja vastaajien näkemystensä tueksi esittämää todistelua arvioituaan työtuomioistuin on hyväksynyt vastaajien väitteen. Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että vastaajien ei ole katsottava aiheuttaneen tarpeetonta oikeudenkäyntiä. Kantajan esittämä vaatimus oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta on siten hylättävä.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on kanteen jäädessä tutkimatta velvollinen korvaamaan Sivistystyönantajat ry:n ja Helsingin yliopiston yhteiset oikeudenkäyntikulut asiassa. Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on hyväksynyt Sivistystyönantajat ry:n ja Helsingin yliopiston yhteiset oikeudenkäyntikulut määrältään. Kulut eivät sisällä arvonlisäveroa.

Päätöslauselma

Kanne jätetään tutkimatta.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry velvoitetaan suorittamaan Sivistystyönantajat ry:lle ja Helsingin yliopistolle korvauksena niiden yhteisistä oikeudenkäyntikuluista 2.200 euroa. Korvaukselle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen päätöksen antamispäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Niemiluoto puheenjohtajana sekä Saarikoski, Aarto, Tuliara, Stenholm ja Pohjola jäseninä. Valmistelija on ollut Korhonen.

Päätös on yksimielinen.