TT 2020:46

Työnantaja oli ilmoittanut työntekijälle tämän työsopimuksen purkautumisesta luvattoman poissaolon vuoksi. Tuomiossa katsottiin näytetyksi, että työntekijä oli sopinut palkattomasta vapaasta työnantajansa kanssa. Työnantaja oli ilmoittanut palkattoman vapaan peruutetuksi kaksi päivää ennen loman alkamista, minkä ei katsottu olleen vallitsevissa olosuhteissa työntekijän kannalta kohtuullista. Työntekijällä oli siten ollut pätevä syy poissaololleen eikä työnantajalla ollut perustetta pitää hänen työsopimustaan purkautuneena. Sen sijaan näytetyksi ei tullut, että työntekijä olisi työsuojeluvaltuutetun asemansa vuoksi asetettu purkuperusteita arvioitaessa huonompaan asemaan muihin työntekijöihin nähden. Työnantaja velvoitettiin maksamaan irtisanomisajan palkka ja korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä.

Asian kokonaisarvioinnin kannalta tarpeellinen selvitys oli ollut työnantajaliiton saatavissa vasta oikeudenkäynnin yhteydessä työtuomioistuimessa. Työnantajaliiton ei katsottu laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan asiassa.

KANTAJA

Rakennusliitto ry

VASTAAJA

Talonrakennusteollisuus ry

KUULTAVAT

X Oy

Talonrakennusteollisuuden Satakunnan Piiri ry

ASIA

Lomautus ja irtisanomissuoja

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 28.10.2019

Pääkäsittely 10.2.2020

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Talonrakennusteollisuus ry:n ja Rakennusliitto ry:n välillä on 1.3.2017–28.2.2018 ollut voimassa rakennusalan työehtosopimus urakkahinnoitteluineen. Sen osana noudatettavassa sopimuksessa irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta rakennusalalla on ollut muun ohessa seuraavat määräykset:

SOPIMUS IRTISANOMISSUOJASTA JA LOMAUTTAMISESTA RAKENNUSALALLA

Allekirjoittaneet liitot ovat 22.12.2000 sopineet, että rakennusalalla työskentelevien työntekijöiden työsuhdeturva ja siihen liittyvät menettelytavat määräytyvät tämän sopimuksen osana noudatettavan työsopimuslain mukaan jäljempänä olevin poikkeuksin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Irtisanominen

1. Irtisanoessaan työntekijän työnantajan on noudatettava vähintään

seuraavia irtisanomisaikoja:

Työsuhde on jatkunut keskeytyksettä Irtisanomisaika

- enintään 2 vuotta …………………….2 viikkoa

- yli 2 mutta enintään 4 vuotta ………. 4 viikkoa

- yli 4 mutta enintään 8 vuotta ………..8 viikkoa

- yli 8 mutta enintään 12 vuotta …….. 12 viikkoa

- yli 12 vuotta …………………………. 16 viikkoa

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen osana noudatetaan sopimusta työntekijöiden edustajista sekä työntekijöiden ja työnantajien välisestä yhteistoiminnasta rakennusalan yrityksissä. Sopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset.

SOPIMUS TYÖNTEKIJÖIDEN EDUSTAJISTA SEKÄ TYÖNTEKIJÖIDEN JA TYÖNANTAJIEN VÄLISESTÄ YHTEISTOIMINNASTA RAKENNUSALAN YRITYKSISSÄ

Rakennusteollisuus RT ja Rakennusliitto ovat 10.12.2002 tehneet sopimuksen työntekijöiden edustajista ja työntekijöiden ja työnantajan välisestä yhteistyöstä rakennusalan yrityksissä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Työntekijöiden edustajien alueellinen toimivalta ja toimikauden kesto

1.Yrityksen pääluottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun toimialueena

on koko yritys ja toimikausi on kaksi vuotta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

13 § Työsuhdeturva

4. Luottamusmiehen tai työsuojeluvaltuutetun työsopimuksen purkuperusteita arvioitaessa häntä ei saa asettaa huonompaan asemaan muihin työntekijöihin nähden.

5. Jos luottamusmiehen tai työsuojeluvaltuutetun työsopimus on lakkautettu tämän sopimuksen vastaisesti, työnantajan on suoritettava korvauksena hänelle vähintään 10 ja enintään 30 kuukauden palkka. Yrityksen ja alueyksikön työsuojeluvaltuutetun kohdalla edellä tarkoitettu korvaus on vähintään 4 ja enintään 24 kuukauden palkka, mikäli tämän edustamien työntekijöiden lukumäärä on alle 90 ja työpaikan työsuojeluvaltuutetun kohdalla samoin vähintään 4 ja enintään 24 kuukauden palkka, mikäli tämän edustamien työntekijöiden lukumäärä on alle 20. Korvaus on määrättävä työsopimuslain 12 luvun 2 §:n perusteiden mukaan. Korvausta lisäävänä tekijänä on otettava huomioon se, että tämän sopimuksen oikeuksia on loukattu. Jos tuomioistuin harkitsee, että edellytykset työsuhteen jatkamiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle ovat olemassa, eikä työsuhdetta siitä huolimatta jatketa, on tämä otettava erittäin painavana syynä huomioon korvauksen suuruutta määrättäessä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

A on työskennellyt rakennustyöntekijänä X Oy:n palveluksessa 15.7.2013 ja 23.2.2017 välisen ajan.

A on kesällä 2016 käynyt keskustelun yhtiön toimitusjohtajan kanssa kuukauden palkattoman loman pitämisestä helmi-maaliskuussa 2017 A:n Yhdysvaltojen matkan vuoksi. Toimitusjohtaja on 2.2.2017 varmistanut loman ajankohdan A:lta tekstiviestitse. Tämän jälkeen toimitusjohtaja on laatinut loman pitämisestä asiakirjan, jota ei ole kuitenkaan allekirjoitettu. Asiakirja on viety työmestarin koppiin. Asiakirjassa on todettu seuraavaa.

"A:n kanssa on sovittu lomamatkasta 23.2.–24.3.2017 väliselle ajalle.

Loma on palkaton vapaa. Vapaa aikana ei kerry lomia eikä pekkaspäiviä.

Kesäloma ja muut lomat pidetään Rak.Tes. mukaan

B...………. A

X Oy"

A on 3.2.2017 lähettänyt valokuvan asiakirjasta Rakennusliiton aluetoimitsija C:lle varmistaakseen, että asiakirja oli oikein laadittu.

A on 21.2.2017 pyytänyt tekstiviestillä henkilöstöpäälliköltä uutta asiakirjaa lomasta. Henkilöstöpäällikkö on tuolloin ilmoittanut A:lle tekstiviestitse, että tämän lomat oli käytetty eikä ylimääräisiä lomia tässä tilanteessa myönnettäisi. A ei ole yrityksistään huolimatta tavoittanut henkilöstöpäällikköä eikä toimitusjohtajaa puhelimitse ainakaan 21.2.2017 noin kello 18. Hän on 23.2.2017 lähtenyt matkalle Yhdysvaltoihin.

Yhtiön kirjanpitäjä on 24.3.2017 lähettänyt A:lle sähköpostitse työnantajan 6.3.2017 laatiman ilmoituksen työsuhteen purkautumisesta työsopimuslain 8 §:n 3 momentin nojalla 23.2.2017 lukien. Syyksi on ilmoitettu A:n luvaton poissaolo.

Osapuolet ovat erimielisiä siitä, onko A:n poissaolo ollut luvaton ja onko työnantaja voinut pitää A:n työsopimusta sen perusteella purkautuneena.

Asiasta on käyty erimielisyysneuvottelut.

KANNE

Vaatimukset

Rakennusliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että X Oy on rikkonut rakennusalan työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta rakennusalalla 22. päivänä joulukuuta 2000 solmitun sopimuksen määräyksiä ja sopimuksen osana noudatettavan työsopimuslain työsuhdeturvaa koskevia säännöksiä päättämällä/käsittelemällä purkautuneena perusteettomasti A:n työsopimuksen mainitun sopimuksen ja työsopimuslain vastaisesti;

- vahvistaa, että X Oy on rikkonut työehtosopimuksen työntekijöiden edustajista sekä työntekijöiden ja työnantajien välisestä yhteistoiminnasta rakennusalan yrityksissä 10. päivänä joulukuuta 2002 solmitun sopimuksen työsuhdeturvaa koskevia määräyksiä päättämällä perusteettomasti A:n työsopimuksen ja asettamalla A:n huonompaan asemaan muihin työntekijöihin nähden mainitun sopimuksen vastaisesti;

- velvoittaa X Oy:n maksamaan A:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 6 kuukauden palkkaa vastaavat 16.020 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 23.2.2017 lukien;

- velvoittaa X Oy:n maksamaan A:lle 4 viikon irtisanomisajan palkkaa vastaavat 2.670 euroa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen 23.2.2017 lukien;

- velvoittaa Talonrakennusteollisuus ry:n ja Talonrakennusteollisuuden Satakunnan Piiri ry:n maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyönnin vuoksi ja

- velvoittaa Talonrakennusteollisuus ry:n ja X Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 6.989 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä.

Perusteet

A:lla oli työnantajalle ilmoitettu pätevä syy poissaololleen, koska hän oli ollut palkattomalla vapaallaan, josta oli työnantajan kanssa sovittu ensin suullisesti kesällä 2016. Työnantajalla oli tieto vapaan tarkoista päivämääristä. Viimeistään helmikuussa 2017 käydyn tekstiviestikirjeenvaihdon ja sen jälkeen laaditun asiakirjan jälkeen lupa oli myönnetty myös kirjallisesti. Yhtiön toimitusjohtaja oli kirjannut vapaan ajankohdan laatimaansa asiakirjaan, jossa suullinen sopimus oli vahvistettu ja johon oli lisätty yksityiskohdat loman luonteesta palkattomana vapaana. Asiakirja oli viety seuraavana päivänä työmestarin koppiin A:lle tiedoksi. Merkitystä ei ole sillä, ettei asiakirjaa ollut allekirjoitettu, koska jo suullinen sopimus oli sitova.

Työnantaja ei ollut missään vaiheessa yksilöinyt, mistä päivästä alkaen vapaa ei olisikaan sopinut. Työnantaja ei ollut missään vaiheessa, ennen A:n omaa tiedustelua kaksi päivää ennen lomalleen lähtöä, antanut ymmärtää, ettei vapaasta olisikaan sovittu. Työnantaja ei ollut missään vaiheessa perunut tai yrittänyt perua sovittua vapaata. Vapaan myöntänyt henkilö (toimitusjohtaja B) oli eri henkilö kuin se, joka ilmoitti, että vapaata ei ollut myönnetty (henkilöstöjohtaja D). Vapaan myöntänyt toimitusjohtaja oli lomalla eikä vastannut puheluihin. A:n kysyessä uutta asiakirjaa kadonneen tilalle henkilöstöpäällikkö oli nähnyt tilaisuutensa olla myöntämättä lomaa ymmärtämättä, että loma oli jo myönnetty. Tähän lienee vaikuttanut se, että työmaa oli ollut tuolloin noin kahdeksan viikkoa myöhässä. A myös jutteli myönnetystä vapaasta ja tarkisti luottamusmiehen käsityksen 22.2.2017 asiasta, että lomalle voi lähteä. Luottamusmies oli tiennyt myönnetystä vapaasta jo paljon tätä ennen työpaikalla käytyjen keskustelujen perusteella. A:lla on toissijaisesti joka tapauksessa ollut perusteltu syy olettaa vapaan olleen myönnetty eikä sen peruuttaminen olisi ollut työntekijälle enää kohtuullista.

Taustalla oli lisäksi A:n toiminta yrityksen työsuojeluvaltuutettuna. A oli valittu yrityksen työsuojeluvaltuutetuksi 13.11.2015 kaksivuotiselle kaudelle. A on edustanut työntekijöitä ja ollut vaatimassa työntekijöille muun muassa turvatoimia, työvaatteita ja kilometrikorvauksia, mikä ärsytti työnantajaa. Osapuolilla oli erimielisyyttä myös A:n omista työkengistä ja työsuojeluvaltuutetun korvauksista. Työsopimuksen purkautuneena pitäminen kuuluu työntekijöiden edustajien työsuhdeturvaa koskevien sopimusten piiriin (ks. TT 1991:85).

Työnantajalla ei ollut perustetta pitää A:n työsuhdetta purkautuneena. A:n työsuhde on päätetty lain ja työehtosopimuksen vastaisesti. Koska työnantajalla ei ole ollut perustetta edes työsopimuksen irtisanomiseen, on A oikeutettu myös irtisanomisajan palkkaan.

Vahingonkorvauksen määrä

Yrityksen työsuojeluvaltuutetun toimikausi on kaksi vuotta. Näin ollen A:n toimikautta yrityksen työsuojeluvaltuutettuna on ollut vielä jäljellä. Työehtosopimuksen mukainen vähimmäiskorvaus työsuhteen päättämisestä on neljän kuukauden palkkaa vastaava korvaus. Lisäksi hänen asemansa työsuojeluvaltuutettuna tulee huomioida korvausta korottavana tekijänä.

A:n työsuhteen kesto on ollut lähes neljä vuotta eikä hän omalla toiminnallaan ole antanut työnantajalle aihetta työsuhteen päättämiseen. Työnantajan tiedossa on ollut pätevä syy A:n poissaololle.

Korvauksen määrän osalta huomioon tulee ottaa myös työnantajan moitittava menettely. Työnantaja oli toimittanut ilmoituksen työsuhteen purkautumisesta yksinomaan postiosoitteeseen ja A oli saanut tiedon ensimmäisen kerran kirjanpitäjän sähköpostiviestillä 24.3.2017. A on ilmoittautunut työttömäksi työntekijäksi näin ollen vasta 27.3.2017, minkä vuoksi hän ei ole saanut mistään rahaa kassan omavastuuaika mukaan luettuna 23.2. ja 4.4.2017 väliseltä ajalta.

Työnantajan liikevaihto vuonna 2017 on ollut 3,8 miljoona euroa. Työsopimuksen päättäminen on kohdistunut loukkaavasti A:n henkilöön, sillä päättäminen oli osaltaan seurausta A:n toimintaan työsuojeluvaltuutettuna.

A:n korvausvaatimus työsuhteen perusteettomasta päättämisestä on laskettu sen perusteella, että A:n tuntipalkan määrä on ollut työsuhteen päättymishetkellä 13,10 euroa, minkä lisäksi hänelle on tullut suorittaa 18,5 prosentin suuruista lomakorvausta.

Kohtuulliseksi korvaukseksi A:n työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä on kuuden kuukauden palkkaa vastaava korvaus 16.020 euroa. Korvauksen määrä on laskettu täyden palkan periaatteen mukaisesti seuraavasti: 13,10 x 8 x 21,5 = 2.253,20 euroa, josta työehtosopimuksen mukainen 18,5 prosentin suuruinen lomaraha on 416,84 euroa; 2.253,20 + 416,84 = 2.670,04 x 6 = 16.020,25 euroa. Korkeimman oikeuden vahvistaman oikeuskäytännön mukaisesti päättämiskorvauksen perusteena olevan kuukausipalkan arvioinnissa tulee pyrkiä määrittämään se palkka, jonka työntekijä olisi todennäköisesti ansainnut, jos hänen työsuhteensa olisi jatkunut.

VASTAUS

Vaatimukset

Talonrakennusteollisuus ry, Talorakennusteollisuuden Satakunnan Piiri ry ja X Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Rakennusliitto ry velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 5.345 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä.

Perusteet

X Oy ei ole rikkonut rakennusalan työehtosopimuksen määräyksiä. Työnantajalla on ollut työsopimuslain 8 luvun 3 §:n mukaiset perusteet käsitellä A:n työsopimusta purkautuneena. A on ollut vähintään seitsemän päivää poissa työstä ilman työnantajan lupaa tai pätevää syytä poissaololleen.

Työnantaja ei ollut missään vaiheessa sopinut A:n kanssa siitä, että hänellä olisi oikeus ylimääräiseen vapaaseen tai poissaoloon ulkomaanmatkansa ajaksi. A oli pitänyt kaikki hänelle kertyneet vuosilomat eikä ylimääräistä vapaata voitu myöntää yrityksen työtilanteen vuoksi.

Vapaasta ja poissaolotarpeen ajankohdasta oli käyty keskustelua ja työnantaja oli laatinut neuvottelun pohjaksi asiakirjan. Tätä asiakirjaa ei ollut koskaan allekirjoitettu tai annettu A:lle. A oli saanut paperin käsiinsä tutkiessaan työmaan vastaavan mestarin työpöytää ja arkistoja. Koska ylimääräisestä poissaolosta ei ollut sovittu, A:n poissaolo oli luvaton.

Työnantaja oli vielä erikseen ilmoittanut A:lle muutama päivä ennen tämän lomamatkan alkamista, ettei ylimääräisiä lomia myönnetä. Tästä huolimatta A oli lähtenyt matkalle ja toiminut näin piittaamattomana työnantajan ohjeistuksesta. Työnantajan direktio-oikeuteen kuuluu, ettei työntekijä saa itse päättää lomien tai palkattoman vapaan pitämisestä tai niiden ajankohdasta. Työnantajalla olisi joka tapauksessa ollut oikeus peruuttaa palkaton vapaa. Toissijaisesti vedotaan siihen, että palkaton vapaa oli peruttu. Työnantajalle on siten voinut syntyä tapauksessa korkeintaan vahingonkorvausvelvollisuus.

A:n asema henkilöstön edustajana ei ole vaikuttanut työnantajan toimintaan.

Vaaditun korvauksen peruste on laskettu oikein muutoin, mutta lomaraha ei kuulu korvauksen laskentaperusteena olevan kuukausipalkan määrään.

Hyvityssakkovaatimuksesta

Työnantaja on toiminut moitteettomasti eikä perusteita hyvityssakon määräämiselle ole. Saatuaan tiedon kysymyksessä olevasta erimielisyydestä Satakunnan piirin aluepäällikkö E on keskustellut yrityksen edustajan kanssa. Tehdyt selvitykset eivät ole antaneet aihetta puuttua X Oy:n menettelyyn.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. X Oy B:n laatima asiakirja vapaasta 23.2.–24.3.2017

2. Tekstiviestikirjeenvaihto 2.2.2017 B ja A

Vastaajan ja kuultavien kirjalliset todisteet

1. Vapaasta laadittu asiakirja (kantajan todiste 1)

2. Tekstiviestit 2.2.2017 B ja A (kantajan todiste 2)

Kantajan henkilötodistelu

1. A, todistelutarkoituksessa

2. F, luottamusmies

3. G, yrityksen entinen vastaava työnjohtaja

Vastaajan ja kuultavien henkilötodistelu

1. B, X Oy, toimitusjohtaja

2. D, X Oy, henkilöstöjohtaja

3. G, yrityksen entinen vastaava työnjohtaja

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Arvioinnin lähtökohdat

Asiassa on arvioitavana kysymys, onko työnantaja voinut pitää A:n työsopimusta purkautuneena tämän jäätyä 23.2.– 24.3.2017 palkattomalle vapaalle lähteäkseen lomamatkalle Yhdysvaltoihin.

Rakennusalan työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta rakennusalalla tehdyn sopimuksen mukaan rakennusalalla työskentelevien työntekijöiden työsuhdeturva ja siihen liittyvät menettelytavat määräytyvät sopimuksen osana noudatettavan työsopimuslain mukaan sopimuksesta ilmenevin poikkeuksin.

Työsopimuslain 8 luvun 3 §:n mukaan jos työntekijä on ollut poissa työstä vähintään seitsemän päivää ilmoittamatta sinä aikana työnantajalle pätevää syytä poissaololleen, työnantaja saa käsitellä työsopimusta purkautuneena poissaolon alkamisesta lukien.

Työsopimuksen purkautuneena käsittelemisen yleisenä edellytyksenä on, että työntekijän poissaolo on luvaton. Poissaolo on luvaton, mikäli se tapahtuu, vaikka työnantaja on kieltänyt poissaolon, tai ilman yhteisymmärrystä. Poissaolo, jota ei ole ilmoitettu työnantajalle, on luvatonta, vaikka poissaololle olisi hyväksyttävä peruste. Lomien osalta lähtökohtana on, että työntekijällä ei ole oikeutta ryhtyä pitämään vapaata itse valitsemanaan ajankohtana. Luvaton loma ei kuitenkaan oikeuta työnantajaa käsittelemään työsopimusta purkautuneena, jos työntekijällä on ollut perusteltu syy olettaa olleensa luvallisesti poissa työstä (Helsingin HO 13.06.1995 S 94/2738). Tilanteessa, jossa työnantaja peruuttaa työntekijän loman vain vähän ennen sen alkamista, kokonaisarvioinnissa menettelyä ei yrityksen koko ja toiminnan luonne huomioon ottaen voida välttämättä pitää työntekijän kannalta kohtuullisena. (Seppo Koskinen, Kimmo Nieminen, Mika Valkonen, Työsuhteen päättäminen, 2019, s. 255–289, erit. s. 268–277.)

Työtuomioistuimen ratkaisussa TT 1990:110 suunnittelija oli aikaisemman käytännön mukaisesti merkinnyt lomalistaan vuosilomansa ajaksi ajan 25.6.– 5.7.1990. Häntä oli sittemmin kielletty lähtemästä vuosilomalle ennen hänen johdettavakseen annettujen tehtaan muuttotöiden suorittamista. Hän oli kuitenkin jäänyt vuosilomalle ajaksi 25.6.–1.7.1990. Ottaen huomioon suunnittelijan menettelyyn vaikuttaneet asianhaarat kokonaisuudessaan ja myös sen, että kielto loman pitämisestä oli annettu hänelle ehdottomana vasta muutamaa päivää ennen suunniteltua lomamatkaa, ei työnantajalla ollut näytetty olleen tärkeätä syytä purkaa työsopimusta. Näyttämättä oli myös jäänyt, että suunnittelija olisi työsopimuslaissa tarkoitetuin tavoin pätevää estettä ilmoittamatta ollut poissa niin, että hänen työsopimustaan sillä perusteella olisi voitu käsitellä purkautuneena. Suunnittelijan poissaolo oli kuitenkin ollut sellainen hänestä itsestään johtuva syy, joka muodosti erittäin painavan syyn hänen työsopimuksensa irtisanomiselle.

Itä-Suomen hovioikeuden 21.6.2005 antamassa ratkaisussa asiassa S 05/231 kantajan oli näytetty jatkaneen lomaansa työnantajan varoituksesta huolimatta. Se, että vuosiloma ja sen jatkoksi myönnetty palkaton loma oli ilmoitettu peruutetuksi muutamaa päivää ennen loman alkamista, ei hovioikeuden mukaan ollut yleisten oikeusperiaatteiden mukaan kohtuullista. Työntekijän, joka oli ilmoittanut työnantajalle jääneensä tämän suorittamasta lomapäivien peruutuksesta huolimatta lomalle, ei katsottu jääneen omavaltaisesti lomalle. Hänen ei katsottu myöskään olleen luvatta pois työstä.

Kouvolan hovioikeuden 14.3.2006 antamassa ratkaisussa asiassa S 04/757 katsottiin, että työntekijän vuosiloman vahvistaminen kesäkuulle oli sinänsä sitonut yhtiötä, mutta yhtiöllä oli kuitenkin ollut oikeus peruuttaa jo myöntämänsä loma ja siirtää se toiseen ajankohtaan. Työnantaja oli viimeisenä päivänä ennen työntekijän lomalle lähtöä ilmoittanut, että tällä ei ollut lupaa lähteä lomalle. Työntekijä oli kuitenkin lähtenyt lomalle, vaikka työnantaja oli peruuttanut hänen lomansa. Työnantaja ei ollut selvästi kieltänyt työntekijää lähtemästä lomalle tai varoittanut häntä siitä, mitä lomalle lähdöstä saattoi seurata. Työnantaja ei ollut myöskään määrännyt uutta loma-ajankohtaa eikä ottanut puheeksi loman siirtämisestä työntekijälle aiheutuvan vahingon korvaamista. Mainitut seikat sekä sijaisjärjestelyistä ja asiakasyhteyksien hoidosta käydyt keskustelut huomioon ottaen työntekijällä katsottiin olleen perusteltu syy uskoa, että hänellä oli ollut oikeus pitää lomansa kesäkuussa. Yhtiö oli tiennyt hänen poissaolonsa syyn. Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus katsoi, että työntekijä ei ollut ollut työsopimuslain 8 luvun 3 §:ssä tarkoitetulla tavalla poissa työstä ilmoittamatta pätevää syytä poissaololleen, joten yhtiö ei ollut saanut käsitellä hänen työsopimustaan purkautuneena. Yhtiöllä ei katsottu olleen myöskään työsopimuksen purkamis- eikä edes irtisanomisperustetta.

Henkilötodistelu

A on kertonut kysyneensä työnantajayhtiön toimitusjohtaja B:ltä vuoden 2016 touko-kesäkuun vaihteessa mahdollisuudesta pitää palkatonta vapaata vuoden 2017 helmi-maaliskuussa lomamatkan takia. B oli ilmoittanut, ettei vapaalle ollut mitään estettä, minkä johdosta A oli varannut matkan. Vuoden 2016 syksyllä A oli suullisesti muistuttanut B:tä asiasta. Lisäksi tammi-helmikuun 2017 vaihteessa A oli vielä maininnut asiasta B:lle, joka oli kehottanut A:ta varmistamaan Rakennusliitosta, oliko palkattoman vapaan pitäminen työehtosopimuksen mukaan mahdollista. Rakennusliiton aluetoimitsija oli vastauksena A:n tiedusteluun ilmoittanut, ettei estettä ollut ja että asiasta kannatti sopia kirjallisesti työnantajan kanssa. A oli helmikuussa 2017 B:n tiedustelun johdosta ilmoittanut tälle tekstiviestitse matkan päivämäärät (K2). A:lle oli noin kaksi viikkoa ennen vapaan alkamista ilmoitettu, että B oli laatinut vapaasta asiakirjan, joka oli toimitettu työmaalle työmestarinkoppiin. Kaikilla työntekijöillä oli ollut pääsy työmestarinkoppiin. A oli käynyt katsomassa asiakirjaa, ottanut siitä valokuvan ja lähettänyt kuvan Rakennusliiton aluetoimitsijalle, joka oli varmistanut asiakirjan muodollisen pätevyyden. A oli 21.2.2017 pyytänyt tekstiviestillä yhtiön henkilöstöpäälliköltä D:ltä uutta asiakirjaa lomasta, koska aiempi oli hävinnyt ja A oli halunnut vielä kirjallisen varmistuksen vapaasta. D oli ilmoittanut A:lle vastauksena, ettei loman pitäminen sopinutkaan työnantajalle työmaan muuttuneen tilanteen vuoksi. A:n tiedossa ei ollut, että silloinen työmaa olisi ollut myöhässä. A oli D:n tekstiviestin saatuaan yrittänyt tuloksetta tavoittaa D:tä ja B:tä puhelimitse. Tästä huolimatta A piti vapaansa aiemmin sovitun mukaisesti. A:lla oli ollut aiemmin työnantajan kanssa suojavarusteisiin ja kilometrikorvauksiin liittyviä erimielisyyksiä, jotka olivat liittyneet A:n asemaan yhtiön työsuojeluvaltuutettuna.

X Oy:n toimitusjohtaja B on kertonut, että A:n kanssa oli keväällä 2016 ollut puhetta tämän tulevasta lomamatkasta ja siihen liittyvästä vapaasta. Koska kyseisen vuoden kesälomia ei ollut tuolloin vielä pidetty, asia oli jäänyt auki. B oli 2.2.2017 varmistanut loman ajankohdan A:lta tekstiviestitse. Tämän jälkeen hän oli laatinut asiasta muistion, josta ilmenivät työnantajan edellytykset loman pitämiselle. B oli toimittanut asiakirjan työmaalle työmestarinkoppiin, mutta sitä ei ollut tarkoitettu toimitettavaksi A:lle, koska asiasta ei ollut sovittu eikä asiakirjaa tämän vuoksi ollut allekirjoitettu. Myöhemmin työmaan mestari G oli kertonut B:lle yllättäneensä A:n kaivamasta työmestarinkopista luvattomasti asiakirjoja. A:lle ei lopulta ollut voitu myöntää vapaata, koska työmaa oli viivästynyt. D oli noin kaksi päivää ennen A:n lomamatkaa ilmoittanut tästä A:lle. A ei ollut B:n tietojen mukaan yrittänyt enää tavoittaa häntä asiaan liittyen. A oli pitänyt luvattomasti vapaata, minkä johdosta hänen työsuhteensa oli purettu.

X Oy:n henkilöstöjohtaja D on kertonut kuulleensa A:n lomamatkasta ensimmäisen kerran vuoden 2016 kesällä. D:n tiedossa oli, että B oli keskustellut asiasta A:n kanssa ja ettei vapaata ollut tuolloin tai myöhemminkään myönnetty. D oli vastauksena A:n tiedusteluun ilmoittanut hänelle kaksi päivää ennen hänen lomamatkaansa, että tilanne työmaalla oli muuttunut eikä vapaata voitu myöntää. A ei ollut D:n tietojen mukaan yrittänyt enää tavoitella häntä asiaan liittyen. A:n asema työsuojeluvaltuutettuna ei ollut liittynyt hänen työsuhteensa päättämiseen.

X Oy:n entinen vastaava työnjohtaja G on kertonut, että B oli toimittanut A:n vapaata koskevan asiakirjan G:n työmestarinkoppiin. G oli myöhemmin havainnut A:n penkomassa kopissa asiakirjoja. Vapaata koskeva asiakirja oli sittemmin hävinnyt. G:llä ei ollut tietoa siitä, milloin A oli ottanut kuvan asiakirjasta. Kaikilla työntekijöillä oli ollut pääsy koppiin.

Luottamusmies F on kertonut, että A oli alkanut suunnitella lomamatkaa keväällä tai kesällä vuonna 2016. A oli ollut siinä käsityksessä, että matkasta ja siihen liittyvästä vapaasta oli sovittu työnantajan kanssa. F:n tiedossa ei ollut, että työnantaja olisi perunut vapaan. F arvioi, ettei A ollut B:n eikä D:n suosiossa, koska hän oli työsuojeluvaltuutetun asemassa kiinnittänyt huomiota puutteisiin työmaalla käytetyissä suojavarusteissa.

Arviointi ja johtopäätökset

Asian tapahtumainkulku on pääosin riidaton. A:n kertomusta siitä, että vapaasta on työnantajayhtiön toimitusjohtaja B:n kanssa sovittu viimeistään helmikuun 2017 alussa, tukevat A:n ja B:n 2.2.2017 toisilleen lähettämät tekstiviestit (K2, V2), joista ilmenee B:n kysyneen A:lta "mitkä päivät se retki kesti… teen paperin lomasta", johon A on vastannut "23.2-24.3. Hyvä, piti asiasta soitellakkin tänään sulle". Edelleen A:n kertomusta tukee B:n helmikuun alussa laatima asiakirja (K1, V1), josta ilmenevät vapaan päivämäärät, syy sekä vapaan palkaton luonne. Vaikka asiakirjaa ei ole allekirjoitettu, työtuomioistuin ei pidä uskottavana sitä, että asiakirja olisi laadittu B:n väitteen mukaisesti vain alustavaksi muistioksi. Tätä johtopäätöstä tukee erityisesti se, että B on toimittanut asiakirjan pian sen laatimisen jälkeen työmestarinkoppiin työmaalle, jolla A on työskennellyt. Asiakirjan toimittamiselle ei ole esitetty muuta järkevää syytä kuin kantajan esittämä näkemys siitä, että asiakirja on tuolloin ollut tarkoitus antaa tiedoksi A:lle siitä ilmenevän vapaan vahvistamiseksi. A:n kertomusta tukee myös luottamusmies F:n kertomus, jonka mukaan A on ollut pidemmän aikaa ennen lomamatkaansa sellaisessa käsityksessä, että vapaasta on työnantajan kanssa sovittu. Epäselvässä tilanteessa työnantajalla on vähintäänkin ollut velvollisuus selvittää asia A:n kanssa ottaen huomioon, että lomamatka on riidattomasti ollut jo vuodesta 2016 lukien työnantajan tiedossa.

Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo asiassa näytetyksi, että A on sopinut palkattomasta vapaastaan työnantajan kanssa. Työtuomioistuimen näkemyksen mukaan se, että palkaton vapaa on ilmoitettu peruutetuksi kaksi päivää ennen loman alkamista, ei ole vallitsevissa olosuhteissa ollut A:n kannalta kohtuullista. A:lla on siten ollut pätevä syy poissaololleen eikä työnantajalla ole ollut perustetta pitää hänen työsopimustaan purkautuneena tai päättää hänen työsopimustaan. Näin menetellessään työnantaja on menetellyt vastoin työehtosopimuksen osana sovellettavaa irtisanomissuojasopimusta ja tämän osana sovellettavan työsopimuslain 8 luvun säännöksiä. Ensimmäinen vahvistusvaatimus on siten hyväksyttävä.

A on kertonut, että hänellä on ollut työnantajan kanssa kiistaa työntekijöiden suojavarusteisiin sekä kilometrikorvauksiin liittyen, joihin hän on työsuojeluvaltuutetun asemassaan puuttunut. Työnantajan edustajat B ja D ovat kiistäneet, että työsuhteen päättäminen olisi liittynyt A:n asemaan työsuojeluvaltuutettuna, mutta kuitenkin myöntäneet, että joitakin erimielisyyksiä mainituista asioista oli A:n työsuhteen aikana ollut. Tämän on kertomuksellaan vahvistanut myös luottamusmies F. Henkilötodistelun perusteella A:n erimielisyydet työnantajan kanssa ovat pääasiassa liittyneet hänen henkilökohtaisiin etuihinsa ja varusteisiinsa ja jääneet yksittäistä tilannetta lukuun ottamatta tarkemmin yksilöimättä. Asiassa esitetty selvitys ei viittaa siihen, että A:n asema työsuojeluvaltuutettuna olisi osaltaan vaikuttanut työsopimuksen päättämiseen (ks. myös esim. TT 2006:82, TT 2009:2). Sen vuoksi ei voida katsoa, että A:n työsopimuksen purkuperusteita arvioitaessa hänet olisi asetettu huonompaan asemaan muihin työntekijöihin nähden. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että työehtosopimuksen osana noudatettavaa sopimusta työntekijöiden edustajista sekä työntekijöiden ja työnantajien välisestä yhteistoiminnasta rakennusalan yrityksissä olisi muutoinkaan rikottu. Toinen vahvistusvaatimus on siten hylättävä.

Irtisanomisajan palkka

X Oy on pitänyt A:n työsopimusta purkautuneena vastoin irtisanomissuojasopimuksen määräyksiä. A ei ole saanut hyväkseen irtisanomissuojasopimuksen edellyttämää neljän viikon pituista irtisanomisaikaa. Tämän vuoksi A on oikeutettu vaatimaansa irtisanomisajan palkkaan irtisanomisajalta. Vaatimuksen määrä on riidaton.

Korvausvelvollisuus

X Oy on päättänyt A:n työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti. Näin ollen yhtiö on velvollinen suorittamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen osana noudatettavan työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaisen korvauksen työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Pykälän 1 momentin mukaan yksinomaisena korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka.

Työsopimuslain 12 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan työsopimuksen päättämisen syystä riippuen huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, määräaikaisen työsopimuksen jäljellä ollut kestoaika, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastettavat seikat.

A on vaatinut korvauksena 6 kuukauden palkkaa vastaavan määrän. Työsuhde oli päättämishetkellä 23.2.2017 kestänyt noin 3,5 vuotta. A on työsuhteen päättymisen jälkeen työllistynyt suhteellisen pian, toukokuussa 2017. Asiassa ei ole tullut esille, että työsuhteen päättäminen olisi johtunut A:sta itsestään. Sen sijaan kantaja on väittänyt, että A:n työsopimuksen päättäminen on tosiasiassa johtunut hänen asemastaan työsuojeluvaltuutettuna. Edellä on jo katsottu, että tämä väite ei ole tullut näytetyksi.

Kantajan mukaan työnantaja on menetellyt moitittavasti lähettäessään työsopimuksen päättämisilmoituksen A:n postiosoitteeseen, mikä kantajan mukaan tulee ottaa huomioon korvauksen määrää korottavasti. Koska ilmoitus on lähetetty A:lle postitse, hän on saanut päättämisestä tiedon vasta, kun yhtiön kirjanpitäjä on 24.3.2017 lähettänyt hänelle sähköpostitse työnantajan 6.3.2017 laatiman ilmoituksen työsuhteen purkautumisesta. A on siten voinut ilmoittautua työttömäksi työntekijäksi vasta 27.3.2017, mikä on viivästyttänyt työttömyyskorvausten maksua. Työsopimuslain 9 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan työsopimuksen päättämisilmoitus on toimitettava työnantajalle tai tämän edustajalle tai työntekijälle henkilökohtaisesti. Jos tämä ei ole mahdollista, ilmoitus voidaan toimittaa kirjeitse tai sähköisesti. Työtuomioistuin toteaa, että työnantaja on tiennyt A:n olevan lomamatkalla 24.3.2017 asti. Se on tästä huolimatta lähettänyt päättämisilmoituksen ensin vain postitse edellä kerrotuin tavoin. Työnantajan ei kuitenkaan voida katsoa menetelleen asiassa tältä osin lain tai työehtosopimuksen vastaisesti.

Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen kohtuullinen korvauksen määrä on A:n vaatima 6 kuukauden palkkaa vastaava määrä.

Korkein oikeus on tuomiossaan KKO 2006:42 katsonut, että korvauksen pääasiallisena tarkoituksena on hyvittää työntekijälle irtisanomisesta johtunutta aineellista vahinkoa, esimerkiksi työttömyydestä aiheutunutta palkan menetystä. Tähän nähden on perusteltua pyrkiä kuukausipalkan arvioinnissa määrittämään sellainen palkka, jota työntekijä olisi todennäköisesti ansainnut, jos hänen työsuhteensa olisi jatkunut. Palkan määrään satunnaisesti tai poikkeuksellisesti vaikuttavia alentavia tai korottavia tekijöitä ei tällöin yleensä ole perusteltua ottaa huomioon. (Tuomion 10 kohta.) Lomaraha ei ole sellainen palkan määrään satunnaisesti tai poikkeuksellisesti vaikuttava erä, jota ei olisi perusteltua ottaa huomioon kuukausipalkan arvioinnissa (ks. myös esim. Itä-Suomen hovioikeuden 30.10.2014 antama tuomio asiassa S14/483). Päättämiskorvauksen laskentaperusteena on siten käytettävä kantajan esittämää määrää.

Vaaditun korvauksen laskentaperusteena käytetyn kuukausipalkan ja lomarahan määrät ovat asiassa riidattomia.

Työttömyysturvan ja korvauksen yhteensovitus

Työtuomioistuin on edellä arvioinut kohtuulliseksi korvaukseksi A:n 6 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 16.020 euroa. Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan saman luvun 2 §:n mukaan määrätystä korvauksesta siltä osin kuin se on korvausta työntekijälle ennen tuomion julistamista tai antamista menetetyistä työttömyydestä johtuvista palkkaeduista on vähennettävä 75 prosenttia työntekijälle kyseiseltä ajalta maksetusta työttömyysturvalaissa tarkoitetusta ansiopäivärahasta.

A:n työsuhde on päättynyt 23.2.2017. Maksetut työttömyysetuudet otetaan huomioon työsuhteen päättymistä seuraavan laskennallisen irtisanomisajan jälkeiseltä kuuden kuukauden tarkastelujaksolta 24.3.–23.9.2017. Rakennusalan työttömyyskassa on maksanut A:lle ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa mainitun tarkastelujakson ajalta yhteensä 1.517,88 euroa. Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukainen vähennys on siten 1.138,41 euroa. Yhtiö on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan tuomitusta korvauksesta vähennetyn määrän 1.138,41 euroa korkoineen Työllisyysrahastolle. A:lle maksettavan korvauksen määräksi jää siten 14.881,59 euroa.

Hyvityssakot

Kantaja on vaatinut, että Talonrakennusteollisuus ry:n ja Talonrakennusteollisuuden Satakunnan Piiri ry velvoitetaan maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnin vuoksi.

Saatuaan tiedon erimielisyydestä Satakunnan piirin aluepäällikkö on keskustellut yrityksen edustajan kanssa. Tehdyt selvitykset eivät ole antaneet sille tai työnantajaliitolle aihetta puuttua X Oy:n menettelyyn. Asian kokonaisarvioinnin kannalta tarpeellinen selvitys on ollut saatavissa vasta tämän oikeudenkäynnin yhteydessä työtuomioistuimessa. Tämän vuoksi Talonrakennusteollisuus ry:n tai Talonrakennusteollisuuden Satakunnan Piiri ry:n ei voida katsoa laiminlyöneen työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuuttaan asiassa (ks. TT 2000:10, 2000:17, 2005:35, 2007:94; vrt. TT 2013:11).

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin mukaan asianosainen, joka häviää asian, voidaan velvoittaa korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan.

Kanne on hyväksytty muutoin paitsi siltä osin kuin kantaja on katsonut, että asiassa on rikottu työntekijöiden edustajista sekä työntekijöiden ja työnantajien välisestä yhteistoiminnasta rakennusalan yrityksissä 10. päivänä joulukuuta 2002 solmitun sopimuksen työsuhdeturvaa koskevia määräyksiä. Lisäksi hyvityssakkovaatimukset on hylätty. Pääkysymys työtuomioistuimessa on ollut, onko A:n työsopimuksen päättämiselle ollut työehtosopimuksen ja lain mukaiset perusteet. Tämän kysymyksen selvittämiseen on kohdistunut myös pääosa oikeudenkäyntikuluista. Työtuomioistuin katsoo, että sillä, minkä kantaja on hävinnyt, on ollut vain vähäinen merkitys asiassa. Kantajan tulee siten saada täysi korvaus kuluistaan.

Talonrakennusteollisuus ry ja X Oy ovat velvollisia yhteisvastuullisesti korvaamaan Rakennusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut asiassa oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin ja oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin nojalla. Oikeudenkäyntikulujen määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

- vahvistaa, että X Oy on rikkonut rakennusalan työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta rakennusalalla 22. päivänä joulukuuta 2000 solmitun sopimuksen määräyksiä ja sopimuksen osana noudatettavan työsopimuslain työsuhdeturvaa koskevia säännöksiä päättämällä/käsittelemällä purkautuneena perusteettomasti A:n työsopimuksen mainitun sopimuksen ja työsopimuslain vastaisesti,

- velvoittaa X Oy:n maksamaan A:lle 4 viikon irtisanomisajan palkkaa vastaavat 2.670 euroa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen 23.2.2017 lukien,

- velvoittaa X Oy:n maksamaan A:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 14.881,59 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 23.2.2017 lukien, ja

- velvoittaa X Oy:n suorittamaan Työllisyysrahastolle sille kuuluvana osuutena A:n korvauksesta vähennetyn määrän 1.138,41 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Talonrakennusteollisuus ry ja X Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Rakennusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 6.989 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä.

Kanne hylätään enemmälti.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Anttila puheenjohtajana sekä Saarensola, Nyyssölä, Teerimäki, Lehto ja Tähkäpää jäseninä. Valmistelija on ollut Julmala.

Tuomio on yksimielinen.