TT 2020:34

Työehtosopimukseen osalliset liitot olivat yhtä mieltä siitä, että työnantajayhtiö oli toiminut työehtosopimuksen vastaisesti jättäessään antamatta toimihenkilölle työehtosopimuksen mukaiset työajan lyhennysvapaat ja että toimihenkilöllä oli oikeus halutessaan pitää työajan lyhennysvapaat takautuvasti.

Toimihenkilön kirjallisessa työsopimuksessa työajan lyhennysvapaita koskevan korvauksen oli erikseen mainittu sisältyvän palkkaan, mutta korvauksen määrää ei kuitenkaan ollut yksilöity. Työtuomioistuin katsoi toimihenkilön kokonaispalkan olleen työsuhteen alusta lukien niin korkea, että siihen oli selvästi sisältynyt riittävä rahallinen korvaus työajan lyhennysvapaista. Toimihenkilön kuukausipalkan ei siten voitu katsoa vähenevän työehtosopimuksen vastaisesti, vaikka hänelle ei maksettaisi korvausta lyhennysvapaista hänen pitäessään niitä takautuvasti.

KANTAJA

Toimihenkilöliitto ERTO ry

VASTAAJAT

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry

X Oy

ASIA

Palkkaus

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 7.11.2019

Pääkäsittely 6.2.2020

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Autoliikennealojen toimihenkilöitä koskeva työehtosopimus (26.1.2017 - 31.3.2021) sisältää muun ohessa seuraavat määräykset:

---

11 § VUOSITYÖAJAN LYHENTÄMINEN

1. Työaikaa lyhennetään niiden toimihenkilöiden osalta, joiden säännöllinen

työaika on 40 tuntia viikossa tai 80 tuntia kaksiviikkojaksossa ja joiden työaika on järjestetty tämän työehtosopimuksen mukaisesti.

---

4. Työajan lyhennys annetaan työnantajan määräämänä ajankohtana yhdessä

tai useammassa osassa seuraavan vuoden loppuun mennessä. Lyhennys toteutetaan vapaapäivinä tai muulla tavoin esimerkiksi viikko- tai jaksotyöaikaa lyhentämällä siten, että lyhennyksen yhteismäärä on edellisen kertymän mukainen.

---

7. Toimihenkilöiden kuukausipalkkaa ei vähennetä annetun vapaan johdosta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Autoliikennealojen toimihenkilöiden 1.12.2013 - 30.11.2016 voimassa ollut työehtosopimus sisälsi vastaavat määräykset.

ASIAN TAUSTA

A on työskennellyt X Oy:n palveluksessa 19.5.2014 lukien kuljetusesimiehen tehtävissä. A on koulutukseltaan insinööri. Työsuhteen alussa A:lla on ollut 6-8 kokemusvuotta.

Työehtosopimuksen Toimihenkilöiden ohjepalkat -liitteen mukaan vaativuusluokan 3B ohjepalkka 6-8 kokemusvuodella on ollut sen palkanmaksukauden alusta, jonka alkamispäivä on 1.4.2014 tai lähinnä sen jälkeen 1.952,62 euroa niillä toimihenkilöillä, joiden viikkotyöaika on 40 tuntia. Tällä ei oteta kantaa A:n tehtävän vaativuusluokitteluun.

A:n 4.9.2014 päivätyn työsopimuksen mukaan sopimuspalkaksi on sovittu 2.800 euroa kuukaudessa. Työsopimuksen mukaan palkka sisältää niin kutsutut pekkaset eli vuosityöajan lyhennysvapaat ja mahdollisia ylitöitä 100 euroa kuukaudessa. A:n sopimuspalkka korotettiin työsopimuksen mukaan 1.10.2014 alkaen 3.000 euroon kuukaudessa muiden ehtojen pysyessä entisellään. A:n sopimuspalkka on koko hänen työsuhteensa ajan huomattavasti ylittänyt työehtosopimuksen mukaisen ohjepalkan. Työehtosopimuksen mukaiset ohjepalkat ovat luonteeltaan vähimmäispalkkoja.

Erimielisyysneuvotteluissa 4.2.2019 Toimihenkilöliitto ERTO ry (ERTO ry) ja Autoliikenteen Työnantajaliitto ry (ALT ry) ovat olleet yksimielisiä siitä, että A on tekemänsä työajan perusteella oikeutettu työajan lyhennysvapaisiin. A ei ole työsuhteensa aikana pitänyt työehtosopimuksen mukaisia työajan lyhennysvapaita. Liitot ovat olleet yhtä mieltä siitä, että A:lla on halutessaan oikeus pitää nämä pitämättömät työajan lyhennysvapaat takautuvasti. ALT ry on katsonut, että A on saanut kuukausittain korvauksen näistä työajan lyhennysvapaistaan, vaikka työajan lyhennysvapaa on jäänyt pitämättä. Halutessaan A voi pitää nämä pitämättä jääneet työajan lyhennysvapaat, mutta korvaus näistä on jo maksettu. ALT ry on myös ohjeistanut työnantajayhtiötä tällä tavalla. ERTO ry:n kannan mukaan korvaus lyhennysvapaista ei voi työehtosopimuksen perusteella sisältyä kuukausipalkkaan, vaan niistä on maksettava erikseen.

ALT ry on lähettänyt X Oy:lle valvontakirjeen 14.9.2018.

KANNE

Vaatimukset

Toimihenkilöliitto ERTO ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että X Oy on menetellyt autoliikennealojen toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen 1.12.2013-30.11.2016 ja 26.1.2017-31.3.2021 vastaisesti jättäessään antamatta A:lle työehtosopimuksen 11 §:n 1 ja 4 kohtien mukaiset työajan lyhennysvapaat 19.5.2014 lukien,

- vahvistaa, että A:lla on oikeus normaaliin palkkaan työajan lyhennysvapaiden ajalta niitä pitäessään,

- tuomitsee X Oy:n työehtosopimuksen rikkomisesta hyvityssakkoon,

- tuomitsee Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon ja

- velvoittaa Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n ja X Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Toimihenkilöliitto ERTO ry:n oikeudenkäyntikulut 9.107,60 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työnantaja ei ole antanut A:lle työajan lyhennysvapaita 19.5.2014 alkaneen työsuhteen aikana.

Työehtosopimuksen 11 §:n 7 kohdan mukaan toimihenkilön kuukausipalkkaa ei vähennetä annetun vapaan johdosta. Kuukausipalkan pidättäminen työajan lyhennysvapaan ajalta tarkoittaisi, että toimihenkilön kuukausipalkkaa vähennettäisiin vapaan johdosta. Työehtosopimus ei sisällä määräystä työajan lyhennysvapaan korvaamisesta rahalla tai erillisestä työajan lyhennyskorvauksesta, joka olisi mahdollista sisällyttää kuukausipalkkaan. Työajan lyhentämistä koskeva työehtosopimuksen 11 §:n määräys ei myöskään mahdollista toisin sopimista paikallisesti. A:n työsopimuksen määräys, jonka mukaan korvaus työajan lyhennysvapaista sisältyy kuukausipalkkaan, on mitätön.

A:n työsopimuksessa ei ole määritelty, mikä osa palkasta on korvausta työajan lyhennysvapaista, eikä siitä ole sovittu osapuolten kesken. Palkka ei ole tosiasiallisesti sisältänyt korvausta työajan lyhennysvapaista. Sopimuksella on pyritty sulkemaan pois työnantajan velvollisuus antaa työajan lyhennysvapaita. Ratkaisussa KKO 1997:114 todetulla tavalla työajan lyhennyskorvausten ei voida tällaisessa tapauksessa katsoa sisältyneen työntekijän kokonaispalkkaan.

Työehtosopimuksen 11 §:n 1 ja 4 kohtien määräykset työajan lyhennysvapaan antamisesta ovat sisällöltään yksiselitteisiä. X Oy on siten tiennyt tai sen olisi vähintäänkin perustellusti tullut tietää rikkovansa työehtosopimusta jättäessään antamatta A:lle työajan lyhennysvapaat. Hyvityssakkoa korottavana seikkana on huomioitava, että vastaajayhtiö on rikkonut toistuvasti työajan lyhentämistä koskevia työehtosopimusvelvoitteita.

Työehtosopimuksen 11 §:n 7 kohdan määräys, jonka mukaan toimihenkilön kuukausipalkkaa ei vähennetä työajan lyhennysvapaan johdosta, on sisällöltään selvä ja riidaton. ALT ry ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin korjatakseen työehtosopimuksen virheellisen soveltamisen jäsenyrityksessään, vaan on ohjeistanut työnantajaa virheellisesti. ALT ry:n mahdolliset toimenpiteet eivät ole olleet riittävän tehokkaita, koska työnantaja ei ole edelleenkään korjannut menettelyään.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry ja X Oy ovat myöntäneet ensimmäisen X Oy:hyn kohdistetun kannevaatimuksen oikeaksi ja vaatineet, että kanne muilta osin hylätään. Lisäksi Autoliikenteen Työnantajaliitto ry on vaatinut, että Toimihenkilöliitto ERTO ry velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 5.900 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työehtosopimuksen vastainen toiminta ja oikeus palkkaan työajan lyhennysvapailta

Yhtiö on menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti jättäessään antamatta A:n työehtosopimuksen mukaiset vuosityöajan lyhennysvapaat työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla. Vaikka työajan lyhennysvapaa on jäänyt määräämättä ja vapaa näin ollen pitämättä, on A kuitenkin saanut kuukausittain korvauksen siitä, että hän ei pidä vuosityöajan lyhennysvapaita. Tämän vuoksi lyhennysvapaiden pitäminen takautuvasti korvauksetta ei johtaisi siihen, että A:n kuukausipalkkaa vähennettäisiin. Työehtosopimus ei kiellä minkään työehtosopimukseen perustuvan erän sisällyttämistä kuukausipalkkaan. A:n sopimuspalkka ylittää huomattavasti lain ja työehtosopimuksen mukaiset vähimmäisedut.

Yhtiö ja A ovat työsopimuksessa 4.9.2014 sopineet siitä, mikä osa 2.800 euron kuukausittaisesta sopimuspalkasta on korvausta työajan lyhennysvapaista. Työsopimuksessa on yksilöity, että 100 euroa kuukaudessa on korvausta mahdollisesta ylityöstä. Yhtiö on luokitellut kuljetusesimiehen tehtävän yrityksessä kuuluvan työehtosopimuksen palkkausjärjestelmän vaativuusluokkaan 3B. Koska ohjepalkka sisältää jo vuosityöajan lyhennysvapaat, on laskennallinen korvaus työajan lyhennysvapaiden pitämättä jättämisestä ohjepalkan ja sopimuspalkan ero vähennettynä 100 eurolla eli 747,38 euroa kuukaudessa työsuhteen alussa. A:n palkkaa on 1.10.2014 alkaen korotettu 3.000 euroon kuukaudessa siten, että muut ehdot on pidetty entisellään.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että jos kokonaiskorvaukseen sisällytetyn erän voidaan todeta olevan määrältään riittävä, virheellinen maksutapa ei yksin aiheuta työnantajalle velvollisuutta korvauksen erilliseen maksamiseen riippumatta siitä, onko sisällytetty erä erikseen työsopimuksessa eroteltu tai ei (KKO 2.4.1996 S 95/245, Vaasan hovioikeus 17.3.2000 S 98/491, TT 1997:42 ja TT 1998:8). Jos voidaan osoittaa, että työntekijälle on kyseisellä sopimusjärjestelyllä maksettu vähintään lyhennysvapaita vastaava rahakorvaus, ei työntekijällä voi olla tältä osin enää saatavaa työnantajalta (TT 2013:10).

Oikeuskirjallisuudessa, jossa on viitattu muun muassa korkeimman oikeuden uuteen oikeuskäytäntöön, todetaan, että jos kokonaiskorvaussopimus ylittää lain ja työehtosopimuksen vähimmäisedut, väite lain tai sopimuksen vastaisuudesta ei sellaisenaan menesty, ja prosessin kohteeksi muodostuu se, onko työntekijä saanut hänelle kuuluvat vähimmäisedut. Oikeuskirjallisuudessa on lisäksi todettu, että työntekijä ei kahteen kertaan saa etuja, jos hänen on pitänyt (työsopimusta tehdessä) ymmärtää tästä etukäteisestä palkanmaksutavasta (Seppo Koskinen - Mika Valkonen: Kokonaispalkkasopimukset oikeuskäytännössä, Edilex-sarja 2015/25).

Sopimuspalkkaa koskevaa ehtoa ei joka tapauksessa voida katsoa mitättömäksi vain sovitun ehdon eli lyhennysvapaiden osalta, vaan mitättömyys voisi koskea vain koko ehtoa. Tällöin sovellettavaksi tulisivat työehtosopimuslain 6 §:n mukaisesti työehtosopimuksen määräykset ohjepalkasta. Mikäli asiassa katsottaisiin, että A:n kanssa sovittu ehto vuosityöajan lyhennyksestä on mitätön ja että A on oikeutettu normaaliin palkkaan työajan lyhennysvapaiden ajalta niitä pitäessään, on asiassa katsottava A:n saaneen huomattavaa perusteetonta etua koko tämän työsuhteensa aikana. Laskennallinen perusteeton etu on sopimuspalkan ja ohjepalkan välinen ero 100 eurolla vähennettynä.

Työehtosopimuksen rikkominen

Vaikka yhtiö on menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti jättäessään antamatta A:n työehtosopimuksen mukaiset työajan lyhennysvapaat työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla, tulee se työehtosopimuslain 10 §:n mukaisesti jättää hyvityssakkoon tuomitsematta. Asiassa on erityisesti otettava huomioon, ettei A:lle ole aiheutunut sopimuksesta vahinkoa, vaan hän on hyötynyt huomattavasti työsopimuksessa sovitusta ohjepalkan selvästi ylittävästä sopimuspalkasta. A on myös itse ollut myötävaikuttamassa asiaan sopimalla asiasta työsopimuksessa. Koulutustaustansa ja aikaisemman esimiestyökokemuksensa puolesta A on ollut täysin tietoinen solmimansa työsopimuksensa sisällöstä, sopimuspalkasta ja palkanmaksutavasta. Yhtiö on lisäksi pyrkinyt korjaamaan tilanteen välittömästi neuvottelemalla asiasta A:n kanssa saatuaan ALT ry:ltä huomautuksen. Paikalliset neuvottelut päättyivät kuitenkin tuloksettomina, joten liitot jatkoivat asian selvittelyä.

Edellä mainitut seikat tulee joka tapauksessa ottaa huomioon hyvityssakon määrää alentavina tekijöinä.

Valvontavelvollisuuden laiminlyönti

ERTO ry:n lakimies B on 24.8.2018 lähettämässään viestissä ilmoittanut ALT ry:lle A:ta koskevasta asiasta ja pyytänyt selvittämään sen yhtiön kanssa. ALT ry on heti B:n viestin saatuaan ollut yhteydessä yhtiöön, jonka kanssa on käyty läpi työehtosopimuksen lyhennysvapaita koskevat määräykset. Yhtiö on antanut asiasta selvityksen ALT ry:lle ja ERTO ry:lle, jotka ovat asian epäselvyyden vuoksi 3.9.2018 palauttaneet sen paikallisesti ratkaistavaksi.

ALT ry on 12.9.2018 ollut yhteydessä yhtiön toimitusjohtajaan ja tuotantopäällikköön. Myös tuolloin on käyty läpi työehtosopimuksen lyhennysvapaita koskevat määräykset. Yhtiötä on muistutettu työnantajaliiton valvontavelvollisuudesta sekä kehotettu korjaamaan mahdolliset asiaan liittyvät epäselvyydet. ALT ry on lisäksi 14.9.2018 lähettänyt yhtiölle valvontakirjeen, jossa yhtiötä on kehotettu tarkistamaan ERTO ry:n ilmoitusten todenperäisyys ja tarvittaessa korjaamaan yhtiön menettely työehtosopimuksen mukaiseksi. Yhtiö on esittänyt A:lle, että hän saisi pitää pekkasvapaita palkattomana yhteensä 24 päivää. Lisäksi yhtiö on esittänyt työsopimuksen muuttamista työajan lyhennysten ja ylityökorvausten osalta.

ERTO ry:n lakimies on 9.10.2018 lähettämässään viestissä ilmoittanut ALT ry:lle, että paikalliset neuvottelut olivat päättyneet tuloksettomina, joten asia tuli selvittää liittojen välillä.

ALT ry on erimielisyysneuvotteluiden aikana saamansa selvityksen perusteella katsonut työehtosopimuksen mukaisten työajan lyhennysvapaapäivien jääneen yhtiössä antamatta. ALT ry on tämän jälkeen kehottanut yhtiötä korjaamaan tilanteen. ALT ry on ilmoittanut yhtiölle, että A:lla on oikeus halutessaan pitää pitämättä jääneet työajan lyhennysvapaat takautuvasti, mutta ohjeistanut yhtiötä jättämään maksamatta niistä uutta korvausta.

Työnantajaliitolla ei ole ollut tietoa yhtiön ja A:n välisestä sopimuksesta ennen 24.8.2019. Yhtiötä on kehotettu korjaamaan mahdollinen tilanne useaan otteeseen, ensiksi paikallisesti neuvottelemalla, puhelimitse sekä valvontakirjeellä. Edellä esitetyillä perusteilla liiton ei voida katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Edellä mainitut seikat tulee joka tapauksessa ottaa huomioon hyvityssakon määrää alentavina tekijöinä.

Oikeudenkäyntikulut

Kantaja on velvollinen korvaamaan ALT ry:n oikeudenkäyntikulut, koska kanne on ALT ry:hyn kohdistettuna ollut kokonaisuudessaan perusteeton.

TODISTELU

Kantajan ja vastaajien kirjallinen todiste

Työsopimus 4.9.2014

Kantajan henkilötodistelu

A, todistelutarkoituksessa

Vastaajien henkilötodistelu

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Vahvistusvaatimukset

Vastaajat ovat myöntäneet, että X Oy on menetellyt autoliikennealojen toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen vastaisesti jättäessään antamatta A:lle työehtosopimuksen 11 §:n 1 ja 4 kohtien mukaiset työajan lyhennysvapaat 19.5.2014 lukien. Myöntämisen perusteella kanne on hyväksyttävä ensimmäisen vahvistusvaatimuksen osalta.

Riitakysymys toisen vahvistusvaatimuksen osalta koskee sitä, voidaanko korvaus työajan lyhennysvapaista mainitun työehtosopimuksen mukaan sisällyttää sopimuspalkkaan. Mikäli tämä katsotaan mahdolliseksi, on asiassa arvioitava, onko A tosiasiallisesti saanut korvauksen työajan lyhennysvapaista sopimuspalkassaan.

Erilaisten lisien sisällyttämisessä sopimuspalkkaan on kyse kokonaiskorvaussopimisesta, jossa keskeistä on, saako työntekijä kokonaiskorvauksella itselleen vähintään työlainsäädännön ja työehtosopimuksen mukaiset vähimmäisedut. Korkein oikeus on 1990-luvun alkupuolelle saakka pitänyt ratkaisukäytännössään kokonaiskorvaussopimuksia pätemättöminä laissa sallittuja poikkeuksia lukuun ottamatta (esim. KKO 1971-II-88 ja KKO 1991:107). Korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntö on sittemmin muuttunut, ja nykyisen vähimmäisetujen saamisen kokonaisarviointia korostavan arviointitavan mukaan ratkaisevaa on vain se, voidaanko työntekijän näyttää saaneen saatavansa (esim. KKO 2.4.1996 S95/245, KKO 2012:82). Myös työtuomioistuin on ratkaisukäytännössään arvioinut asiaa samalla tavoin (esim. TT 1997:42 ja TT 1998:8).

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että jos työnantaja kykenee selvittämään, mistä kokonaispalkka koostuu, siitä voidaan sopia jopa ilman palkan erittelemistä, ellei työehtosopimus tätä tai ylipäänsä kokonaiskorvauksista sopimista nimenomaisesti kiellä. Työehtosopimuksen mukaisia vähimmäisetuja ei kuitenkaan voida kokonaiskorvaussopimuksella alittaa, eikä vähimmäispalkkaa korkeamman palkan maksaminen ole näyttö siitä, että nämä edut toteutuisivat. Se, että kokonaiskorvaussopimuksessa ei suoranaisesti todeta tiettyjen lisien tai korvausten sisältyvän sovittuun korkeampaan kuukausipalkkaan, ei merkitse, että näiden vähimmäisetujen toteutuminen ei voisi muutoin olla yksilöitävissä muun muassa työhönotossa tai työsopimuksen solmimisen yhteydessä osapuolten tarkoituksesta tai käyttäytymisestä. Työntekijä ei saa etuja kahteen kertaan, jos hänen on pitänyt (työsopimusta tehdessä) ymmärtää tästä etukäteisestä palkanmaksutavasta. Pakollisen lisän tai korvauksen voidaan katsoa sisältyvän vähimmäispalkan ylittävään osuuteen vain, jos sen laskentaperuste on täysin riidaton (esimerkiksi kun taulukkopalkan ylitys määrältään toteuttaa työehtosopimuksessa tarkoitetun lisän laskentaperusteen ja suoritus myös mahtuu suuruudeltaan maksettuun kokonaispalkkaan). (Seppo Koskinen ja Mika Valkonen: Kokonaispalkkasopimukset oikeuskäytännössä, Edilex-sarja 2015/25 s. 16, 19-21 ja 25).

Työehtosopimuksen riidanalaisen 11 §:n 7 kohdan mukaan toimihenkilöiden kuukausipalkkaa ei vähennetä annetun vapaan johdosta. Pelkästään määräyksen sanamuodon perusteella ei ole pääteltävissä, että sillä olisi kielletty lyhennysvapaakorvauksen sisällyttäminen sopimuspalkkaan. Asiassa ei ole tuotu esiin muitakaan kyseisen työehtosopimuksen määräyksiä, jotka sisältäisivät mainitunlaisen kiellon tai edellyttäisivät palkkaetujen nimenomaista erittelyä. Riidanalaisen määräyksen tarkoituksesta ei ole esitetty selvitystä, jolloin määräystä on tulkittava sen sanamuodon perusteella. Korvaus työajan lyhennysvapaista voidaan siten tässä asiassa esitetyn selvityksen perusteella työehtosopimuksen estämättä sisällyttää sopimuspalkkaan.

A:n 4.9.2014 päivätty työsopimus on laadittu lomakkeelle, jonka kohtaan "Muut sovitut ehdot" on kirjoitettu lihavoidulla tekstillä "Sopimuspalkka 2 800,00 eur/kk. Palkka sisältää ns. pekkaset sekä mahdollisia ylitöitä 100,00 eur/kk. Palkan muutos 1.10.2014 alkaen 3 000,00 eur/kk. Muut ehdot pidetään entisellään." Asiassa on riidatonta, että A:n kanssa tehty ensimmäinen työsopimus on ollut sisällöltään samanlainen sopimuspalkan euromäärää lukuun ottamatta. Työtuomioistuin toteaa, että kirjallisessa työsopimuksessa työajan lyhennysvapaita koskevan korvauksen on erikseen mainittu sisältyvän palkkaan, mutta tämän korvauksen määrää ei kuitenkaan ole yksilöity.

A ja vastaajayhtiön aluejohtaja C, joka on ollut solmimassa A:n työsopimuksia, ovat kertoneet ristiriitaisesti siitä, onko A:n palkkauksesta sovittaessa sovittu myös siitä, että osa kuukausipalkasta on korvausta työajan lyhennysvapaista. A:n mukaan kuukausipalkan sisältöä ei millään tavalla eritelty tehtäessä ensimmäistä työsopimusta hänen aloittaessaan työt yhtiössä vuoden 2014 toukokuussa tai jatkettaessa työsuhdetta saman vuoden syyskuussa. Palkkausta koskeva ehto oli ollut työsopimuksissa jo valmiina niitä allekirjoitettaessa, eikä asiaa käyty tarkemmin läpi. A on kuitenkin myös kertonut, että hänen aloitettuaan työskentelyn vastaajayhtiössä hän oli kuullut kollegoiltaan siitä, mitä kuukausipalkka sisälsi. C on puolestaan kertonut, että rekrytoitaessa henkilöä yhtiöön hänen kanssaan selvitettiin aina se, millaisia ehtoja hänellä oli esimerkiksi palkkauksen suhteen. Työsopimuksen sisältö käytiin tarkkaan jokaisen työntekijän kanssa läpi myös varsinaisessa työsopimuksen allekirjoittamistilanteessa. Myös A:lle oli siten ennen työsopimuksen allekirjoittamista muun ohella selvitetty, että palkka sisälsi korvauksen työajan lyhennysvapaista eli niin kutsutuista pekkasista. C oli tehnyt vastaavanlaisia sopimuksia noin 30 vuoden ajan. A:n kokonaispalkan määrän oli katsottu kattavan myös lyhennysvapaakorvauksen niin selvästi, että palkkaehdon sisältöä ei ollut C:n mukaan ollut tarvetta eritellä sopimuksessa tarkemmin.

Työtuomioistuin pitää uskottavana, että viimeistään työsopimusta allekirjoitettaessa A:n kanssa on käyty läpi työsopimuksen sisältö varsin olennaisine palkkaehtoineen. Tätä käsitystä tukevat C:n varsin yksityiskohtainen, yhtiön tavanomaista rekrytointiprosessia koskeva kertomus, C:n pitkäaikainen asema vastaajayhtiön toimihenkilöiden työsopimuksista vastaavana henkilönä ja se, että A:n työsopimuksessa on nimenomaisesti eritelty mahdollisista ylitöistä maksettavan korvauksen suuruus. Lisäksi palkkausta koskeva ehto on sisällöltään selvästi laajempi kuin muut työsopimuslomakkeelle erikseen kirjoitetut ehdot, ja sellaisena se erottuu muusta sopimustekstistä. C:n kertomuksesta on ilmennyt, että vastaavanlaisten kokonaiskorvaussopimusten tekeminen on ollut alalla pitkäaikainen ja tavanomainen käytäntö, eikä asiassa ole toisin väitettykään. Myös A:n esimiesasema ja kohtuullisen pitkä työkokemus alalta puoltavat sitä johtopäätöstä, että A on ymmärtänyt sopimusehdon merkityksen. Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että viimeistään työsopimusta allekirjoittaessaan A:n on tullut ymmärtää, että hänen kuukausipalkkansa sisältäisi työsopimuksessa erikseen mainitun korvauksen työajan lyhennysvapaasta, vaikka korvauksen määrää ei ollut sopimuksessa yksilöity.

Asiassa on riidatonta, että aloittaessaan työsuhteensa vastaajayhtiössä A:lla on ollut 6-8 kokemusvuotta. Vastaajayhtiö on ilmoittanut luokitelleensa A:n tehtävän työehtosopimuksen palkkausjärjestelmän vaativuusluokkaan 3B. Kantaja ei ole riitauttanut yhtiön tekemää luokittelua. Riidatonta on, että vaativuusluokassa 3B ohjepalkka on 6-8 kokemusvuodella ollut 1.4.2014 tai lähinnä sen jälkeen alkavan palkanmaksukauden alusta 1.952,62 euroa kuukaudessa, kun viikkotyöaika on ollut 40 tuntia.

Työsuhteen alussa A:n kokonaiskuukausipalkka on riidattomasti ollut 2.800 euroa. Kun määrästä vähennetään työsopimuksessa ylityökorvaukseksi yksilöity 100 euroa, jäljelle jää 2.700 euroa, mikä määrä on noin 38,3 prosenttia korkeampi kuin edellä mainittu vaativuusluokan 3B ohjepalkka 1.952,62 euroa. Asiassa on riidatonta, että A:n sopimuspalkka on koko hänen työsuhteensa ajan huomattavasti ylittänyt työehtosopimuksen mukaisen ohjepalkan. Työtuomioistuin toteaa, että työajan lyhennysvapaista maksettava korvaus on alle 10 prosenttia varsinaisesta kuukausipalkasta niillä aloilla, joilla korvaus yleisesti maksetaan. Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo A:n kokonaispalkan olleen työsuhteen alusta lukien niin korkea, että hänelle maksettuun kokonaispalkkaan on selvästi sisältynyt riittävä rahallinen korvaus työajan lyhennysvapaista.

Edellä mainituilla perusteilla A:n on katsottava tosiasiallisesti saaneen korvauksen lyhennysvapaista kokonaispalkassaan. Hänen kuukausipalkkansa ei siten voida katsoa vähenevän työehtosopimuksen 11 §:n 7 kohdan vastaisesti, vaikka hänelle ei makseta korvausta lyhennysvapaista hänen pitäessään niitä takautuvasti. Kanne on hylättävä toisen vahvistusvaatimuksen osalta.

Hyvityssakot

Kanne on edellä mainituin tavoin ensimmäisen kannevaatimuksen osalta myöntämisen perusteella hyväksytty. Yhtiö on siten tuomittava työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoon. Vastaajien mukaan yhtiön laiminlyöntiin on kuitenkin ollut sellaisia syitä, joiden perusteella hyvityssakko tulisi jättää tuomitsematta tai jotka ainakin tulisi ottaa huomioon hyvityssakkoa alentavina.

Työehtosopimuslain 10 §:n mukaan hyvityssakkoon tuomittaessa on otettava huomioon kaikki esiin tulleet asianhaarat, kuten vahingon suuruus, syyllisyyden määrä, toisen osapuolen rikkomukseen mahdollisesti antama aihe ja yhdistyksen tai yrityksen koko. Erityisestä syystä voidaan hyvityssakko jättää tuomitsematta.

A:lle ei ole vastaajien esiin tuomin tavoin aiheutunut työsopimuksesta vahinkoa, ja hän on ollut itse myötävaikuttamassa palkkaukseensa. Saatuaan ALT ry:ltä asiasta huomautuksen yhtiö on lisäksi pyrkinyt välittömästi korjaamaan tilanteen neuvottelemalla A:n kanssa. Työtuomioistuin katsoo, että edellä mainitut seikat eivät ole erityinen syy jättää hyvityssakko tuomitsematta. Ne voidaan kuitenkaan ottaa huomioon hyvityssakon määrää alentavina tekijöinä.

ALT ry ja ERTO ry ovat olleet yhtä mieltä siitä, että A:lla on oikeus halutessaan pitää työajan lyhennysvapaat takautuvasti. Liitot ovat kuitenkin jääneet erimielisiksi takautuvasti pidettävien lyhennysvapaiden palkallisuudesta. Työtuomioistuin on edellä mainituin perustein hylännyt tätä seikkaa koskevan kannevaatimuksen. Näin ollen ei myöskään ole perustetta tuomita vastaajana ollutta ALT ry:tä maksamaan hyvityssakkoa.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan.

Vastaajat ovat toimittaneet asiassa yhteisen vastauskirjelmän, ja niitä on asian käsittelyssä edustanut sama asiamies. Vastaajat ovat kuitenkin vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluista ainoastaan ALT ry:lle. Kanne on sekä hyväksytty että hylätty yhden vahvistusvaatimuksen ja yhden hyvityssakkovaatimuksen osalta. Asiassa esitetyistä vaatimuksista puolet on siten ratkaistu kantajan ja puolet vastaajien hyväksi. Työtuomioistuin harkitsee oikeaksi määrätä asianosaiset pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan siitä huolimatta, että vastaajat ovat ilmoittaneet kaikkien oikeudenkäyntikulujensa olevan ALT ry:n kuluja.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

- tuomitsee X Oy:n maksamaan Toimihenkilöliitto ERTO ry:lle 500 euroa hyvityssakkoa.

Muilta osin kanne hylätään.

Toimihenkilöliitto ERTO ry ja Autoliikenteen Työnantajaliitto ry saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Niemiluoto puheenjohtajana sekä Saarensola, Äimälä, Nyyssölä, Tähkäpää ja Stenholm jäseninä. Valmistelija on ollut Julmala.

Tuomio on yksimielinen.