TT 2020:29

Asiassa oli kysymys siitä, mitä prosenttilukua prosenttiperusteisen vuosilomapalkan laskemisessa tuli käyttää, kun vakuutusalan toimihenkilölle kertyi vähintään 10 vuotta jatkuneen työsuhteen johdosta vuosilomaa kolme päivää täyttä lomanmääräytymiskuukautta kohden, mutta lomanmääräytymisvuodessa kertyneiden lomapäivien määrä oli vähemmän kuin täydet 36 päivää.

Kanteessa vaadittiin työtuomioistuinta vahvistamaan, että vakuutusalan toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen 15 §:n 6. kohdan määräyksen mukaan edellä tarkoitettu prosenttiluku oli 13,78 riippumatta siitä, kuinka monta vuosilomapäivää toimihenkilö oli tosiasiassa ansainnut lomanmääräytymisvuoden aikana.

Työtuomioistuin katsoi, että työehtosopimuksen sanamuoto puhui kanteen hyväksymistä vastaan. Asiassa oli niin ikään jäänyt näyttämättä, että työehtosopimuksen sopijapuolilla olisi ollut yhteinen tarkoitus sopia vuosilomapalkan laskennasta vahvistusvaatimuksessa esitetyllä tavalla. Lisäksi työtuomioistuin katsoi työehtosopimusmääräyksen soveltamisesta esitetyn näytön osaltaan puhuvan vahvistusvaatimuksen hyväksymistä vastaan. Pakottava lainsäädäntö ei edellyttänyt, että riidan kohteena olevaa työehtosopimuksen määräystä tulkittaisiin vahvistusvaatimuksessa esitetyllä tavalla. Kanne hylättiin.

KANTAJA

Vakuutusväen Liitto VvL ry

VASTAAJA

Palvelualojen työnantajat PALTA ry

ASIA

Palkkaus

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 11.9.2019

Pääkäsittely 14.1.2020

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Finanssiala ry:n, Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Vakuutusväen Liitto VvL ry:n välisessä vakuutusalan toimihenkilöitä koskevassa työehtosopimuksessa 1.11.2017–30.11.2020 on muun ohella seuraavat määräykset.

---

III TYÖAIKAA JA VUOSILOMAA KOSKEVAT TYÖEHDOT

---

15 § Vuosiloma

1. Toimihenkilö saa vuosilomaa voimassa olevan vuosilomalain mukaan, ellei alla olevista määräyksistä aiheudu muuta.

2. Toimihenkilön vuosilomaoikeus määräytyy työssäoloajan mukaan:

---

2.2. Kolme arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta, jos työsuhde on jatkunut lomakautta edeltävän lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä vähintään 10 vuotta.

---

6. Jos toimihenkilön työaika ja vastaavasti palkka on muuttunut lomanmääräytymisvuoden aikana, lasketaan lomapalkka tai lomakorvaus vuosilomalain 12 §:n mukaisesti. Jos toimihenkilö ansaitsee työehtosopimuksen mukaisesti enemmän kuin 30 päivää, lasketaan vuosilomapalkka tai lomakorvaus näiltä vuosilomapäiviltä päiväarvolla 0,38 %.

Pöytäkirjamerkintä:

Tätä määräystä sovelletaan 1.4.2014 alkaen ansaittuihin vuosilomiin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN RIIDATON TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Erään vakuutusalan toimihenkilön työsuhde oli kestänyt yli kymmenen vuotta, joten hänelle kertyi vuosilomaa kolme päivää täyttä lomanmääräytymiskuukautta kohden. Toimihenkilö oli ollut lomanmääräytymisvuonna kaksi kuukautta hoitovapaalla, osan vuodesta osittaisella hoitovapaalla ja osan vuodesta kokoaikatyössä. Kahden kuukauden mittaisen hoitovapaan johdosta hänelle oli kertynyt vuosilomaa kymmenen kuukauden ajalta yhteensä 30 päivää. Työnantaja maksoi toimihenkilölle vuosilomapalkkaa 11,5 prosenttia lomanmääräytymisvuoden aikana työssäolon ajalta maksamastaan palkasta.

Asiassa on riidatonta, että noudatettavan työehtosopimuksen mukaan vuosilomapalkka on 13,78 prosenttia lomanmääräytymisvuoden aikana työssäolon ajalta maksetusta palkasta, jos toimihenkilölle on kertynyt 36 vuosilomapäivää lomanmääräytymisvuoden aikana.

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, mitä prosenttilukua prosenttiperusteisen vuosilomapalkan laskemisessa tulee käyttää, kun vakuutusalan toimihenkilölle kertyy vuosilomaa kolme päivää täyttä lomanmääräytymiskuukautta kohden, mutta lomanmääräytymisvuodessa kertyneiden lomapäivien määrä on vähemmän kuin täydet 36 päivää. Vakuutusväen Liitto VvL ry on katsonut, että silloin kun vakuutusalan toimihenkilölle kertyy vuosilomaa kolme päivää täyttä lomanmääräytymiskuukautta kohden, vuosilomapalkka tulee laskea 13,78 prosentin mukaan, vaikka lomanmääräytymisvuodessa ei olisi kertynyt 36 vuosilomapäivää. Palvelualojen työnantajat PALTA ry on katsonut, että vuosilomapalkka tulee laskea kultakin 30 päivää ylittävältä lomapäivältä päiväarvolla 0,38 prosenttia. Jos lomapäiviä on 30 tai vähemmän, päiväarvoa ei käytetä, vaan vuosilomapalkka lasketaan 11,5 prosentin mukaan.

KANNE

Vaatimukset

Vakuutusväen Liitto VvL ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Vakuutusväen Liitto VvL ry:n välisen vakuutusalan toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen (1.11.2013–31.10.2016) 15 §:n 6. kohdan määräyksen mukainen prosenttiluku on 13,78 vuosilomapalkan laskennassa silloin, kun toimihenkilön vuosilomaoikeus määräytyy 15 §:n 2.2. kohdan mukaisesti riippumatta siitä, kuinka monta vuosilomapäivää toimihenkilö on tosiasiassa ansainnut lomanmääräytymisvuoden aikana, ja

- velvoittaa Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n korvaamaan Vakuutusväen Liitto VvL ry:n oikeudenkäyntikulut 6.919,82 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työehtosopimuksen tulkinta

Toimihenkilön vuosilomaoikeus määräytyy työehtosopimuksen 15 §:n 2.2. kohdan perusteella siten, että hän saa vuosilomaa kolme arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta, jos hänen työsuhteensa on jatkunut lomakautta edeltävän lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä vähintään 10 vuotta.

Vuosilomalaki ei suoraan soveltunut työehtosopimuksen 15 §:n 2.2. kohdan mukaisiin tilanteisiin, joissa henkilön lomaoikeus oli 3 päivää kutakin täyttä lomanmääräytymiskuukautta kohden. Työehtosopimuksen 15 §:n 6. kohdassa laskentatapa oli kuitenkin sovittu vuosilomalain 12 §:n ilmentämän työsuhteen kestoon ja tähän pohjautuvaan ansaintasäännön valintaan perustuvan logiikan mukaan. Vuosilomalain 12 §:n 1 momentin mukainen prosenttiperusteinen vuosilomapalkka oli lähtökohtaisesti muun kuin viikko- tai kuukausipalkalla alle 14 päivänä kalenterikuukaudessa työtä tekevän työntekijän osalta 9 prosenttia taikka työsuhteen jatkuttua lomakautta edeltävän lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä vähintään vuoden 11,5 prosenttia lomanmääräytymisvuoden aikana työssäolon ajalta maksetusta tai maksettavaksi erääntyneestä palkasta. Näitä prosenttilukuja ei vuosilomalain soveltamiskäytännössä ole alennettu, vaikka lomaa ei olisi kertynyt täydeltä lomanmääräytymisvuodelta.

Vuosilomalain 9 §:n mukaan työntekijällä on oikeus saada vuosilomansa ajalta vähintään säännönmukainen tai keskimääräinen palkkansa siten kuin vuosilomalaissa säädetään. Työnantajan käyttämä laskutapa johti siihen, että toimihenkilön palkka vuosilomapäivältä oli pienempi kuin hänen lomanmääräytymisvuoden aikana säännönmukaisesti tai keskimäärin saamansa päiväpalkka.

Poissaolo esimerkiksi hoitovapaan ajalta tuli huomioiduksi lomapalkassa jo siinä, että lomanmääräytymisvuoden ansio oli palkattoman poissaolon johdosta pienempi. Kun laskennassa huomioitiin poissaolo myös vähentämällä käytettävää prosenttia, poissaolo tuli huomioiduksi kahteen kertaan.

Jos 13,78 prosentin sääntöä sovellettaisiin vain silloin, kun henkilö oli tosiasiassa ansainnut 36 vuosilomapäivää, johtaisi se syrjintään esimerkiksi kokoaikaisen hoitovapaan tilanteessa.

VASTAUS

Vaatimukset

Palvelualojen työnantajat PALTA ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- hylkää kanteen ja

- velvoittaa Vakuutusväen Liitto VvL ry:n korvaamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n oikeudenkäyntikulut 6.950,20 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työehtosopimuksen tulkinta

Työehtosopimusta tuli tulkita sen sanamuodon mukaisesti. Vuosilomapalkka laskettiin siten, että kunkin 30 päivää ylittävän lomapäivän päiväarvo oli 0,38 prosenttia, mutta jos lomapäiviä oli 30 tai vähemmän, päiväarvoa ei käytetty. Toimihenkilön lomapalkka voi olla pienempi kuin hänen lomanmääräytymisvuonna vastaavan pituiselta työssäoloajalta saamansa palkka.

Työehtosopimusosapuolet eivät olleet sopineet työehtosopimuksessa tai muutoinkaan siitä, miten meneteltäisiin kanteessa tarkoitetussa tapauksessa, jossa toimihenkilöllä oli työehtosopimuksen mukaan oikeus saada kolme lomapäivää lomanmääräytymiskuukaudelta, mutta lomaa kertyi lomanmääräytymisvuonna enintään 30 päivää sen vuoksi, että osa lomanmääräytymiskuukausista ei ollut täysiä. Kun tästä asiasta ei ollut sovittu eikä asia ollut ollut edes esillä työehtosopimusneuvotteluissa, myöskään työehtosopimuksessa ei voinut olla tätä asiaa koskevaa määräystä.

Työehtosopimuksen 15 §:n 6. kohdan ottamisesta työehtosopimukseen sovittiin vuonna 2014. Mainitun kohdan ensimmäinen ja toinen virke liittyivät toisiinsa. Asia oli tullut työehtosopimusneuvotteluissa ajankohtaiseksi sen jälkeen, kun vuosilomalakiin oli otettu 10 §:n 4 momentti vuonna 2013. Työehtosopimuksen 15 §:n 6. kohdan ensimmäisen virkkeen sanamuoto vastasi vuosilomalain 10 §:n 4 momenttia. Vaikka työehtosopimuksessa ei olisi toistettu vuosilomalain 10 §:n 4 momentin säännöksen sisältöä, mainittu vuosilomalain säännös tulisi sovellettavaksi vakuutusalalla, koska asiasta ei ollut sovittu toisin. Työehtosopimusosapuolten tarkoituksena olikin ollut selventää työehtosopimuksen 15 §:n 6. kohdan ensimmäisellä virkkeellä, että kohdan toinen virke liittyi siihen, miten lomapalkka laskettiin työehtosopimukseen perustuvien eli vuosilomalain 30 päivää ylittävien lomapäivien osalta silloin, kun työntekijän työaika ja vastaavasti palkka olivat muuttuneet lomanmääräytymisvuoden aikana.

Prosenttiluku 13,78 oli laskettu sen mukaisesti, että työehtosopimukseen perustuvia lomapäiviä on kuusi. Tämä merkitsi sitä, että toimihenkilö, jolla on 11 täyttä lomanmääräytymiskuukautta ja siten 33 lomapäivää (11 kuukautta x 3 päivää / kuukausi), saa työehtosopimuksen perusteella hyväkseen loma-ajan palkan, joka on laskettu sen mukaisesti, että 3 päivää x 0,38 prosenttia + 11,5 prosenttia = 12,64 prosenttia. Juuri tämän vuoksi työehtosopimuksessa viitattiin sanamuotonsa mukaisesti päiväarvoon. Jos Vakuutusväen Liitto VvL ry:llä oli ollut työehtosopimusneuvotteluissa jokin muu tarkoitus, yhdistys ei ollut tuonut sitä esille.

Vuosilomalain 9 §:n osalta oli huomattava, että kanteessa oli kysymys työehtosopimukseen perustuvista ylimääräisistä lomapäivistä, joista ei ole säädetty vuosilomalaissa. Lisäksi, kun työehtosopimusosapuolet olivat sopineet vastaajien kannan mukaisesta lomapalkan laskemistavasta, osapuolten voitiin samalla katsoa tarkoittaneen olevansa yhteisymmärryksessä siitä, että laskemistapa täytti hyväksyttävän tason. Vakuutusalalla PALTA ry:n jäsenyritykset olivat noudattaneet tätä työehtosopimusmääräystä siten kuin tässä vastauksessa oli esitetty. Määräyksen soveltaminen vastaajien kannan mukaisesti ei johtanut syrjintään.

TODISTELU

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. VvL:n esitys 11.4.2014

2. VvL:n esitys 11.4.2014

3. B:n sähköposti 11.4.2014 kello 16.15 työehtosopimusneuvotteluiden taustaryhmälle

4. Finanssialan Keskusliiton jäsentiedote 1/2015, sivu 4

Kantajan henkilötodistelu

1. A

Vastaajan henkilötodistelu

1. B

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Pääasiaratkaisu

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys vakuutusalan toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen 15 §:n 6. kohdan tulkinnasta. Vakuutusväen Liitto VvL ry:n (VvL ry) vahvistusvaatimuksen mukaan mainitun määräyksen perusteella vuosilomapalkan laskennassa tulee käyttää prosenttilukua 13,78 aina, kun toimihenkilölle kertyy työehtosopimuksen 15 §:n 2.2 kohdan perusteella vuosilomaa kolme arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. Vahvistusvaatimuksessa vuosilomapalkan laskenta on siten käytännössä kytketty toimihenkilön työsuhteen kestoon. Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n (PALTA ry) mukaan ensin mainittua määräystä tulee sen sijaan tulkita siten, että vuosilomapalkan laskennassa käytetään kunkin 30 päivän ylittävän lomapäivän osalta päiväarvoa 0,38 prosenttia. Jos lomapäiviä on ansaittu 30 tai vähemmän, päiväarvoa ei käytetä, vaan vuosilomapalkka lasketaan 11,5 prosentin mukaan. PALTA ry:n mukaan vuosilomapalkan laskennassa on siten merkitystä myös sillä, kuinka monta vuosilomapäivää toimihenkilölle tosiasiassa kertyy lomanmääräytymisvuoden aikana.

Työehtosopimuksen sanamuoto, sopijapuolten tarkoitus ja soveltamiskäytäntö

Vakuutusalan toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen 15 §:n 6. kohdan sanamuoto on seuraava: "Jos toimihenkilön työaika ja vastaavasti palkka on muuttunut lomanmääräytymisvuoden aikana, lasketaan lomapalkka tai lomakorvaus vuosilomalain 12 §:n mukaisesti. Jos toimihenkilö ansaitsee työehtosopimuksen mukaisesti enemmän kuin 30 päivää, lasketaan vuosilomapalkka tai lomakorvaus näiltä vuosilomapäiviltä päiväarvolla 0,38 %."

Työtuomioistuin toteaa, että vuosilomaoikeudesta on määrätty työehtosopimuksen 15 §:n 1. ja 2. kohdassa. Jälkimmäisen kohdan mukaan toimihenkilön vuosilomaoikeus on kolme arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta, jos työsuhde on jatkunut lomakautta edeltävän lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä vähintään 10 vuotta. Pykälän 6. kohdassa on puolestaan määrätty lomapalkan tai lomakorvauksen laskemisesta. Työtuomioistuin katsoo, että mainitun 6. kohdan 2. virkkeen sanamuoto, jonka mukaan vuosilomapalkka lasketaan näiltä eli 30 päivää ylittäviltä vuosilomapäiviltä päiväarvolla 0,38, puhuu kanteessa esitettyä vahvistusvaatimusta vastaan.

Työtuomioistuimessa on kuultu VvL ry:n neuvottelupäällikköä A:ta ja PALTA ry:n johtavaa asiantuntijaa B:tä. He olivat osallistuneet vuonna 2014 työehtosopimusneuvotteluihin, joiden seurauksena riidanalainen 15 §:n 6. kohdan määräys tuli osaksi vakuutusalan toimihenkilöitä koskevaa työehtosopimusta. A on kertonut, että hän laati alkuperäisen tekstiesityksen yhdessä toisen työntekijäpuolen neuvottelijan kanssa. A ja B ovat kertoneet yhdenmukaisesti, että neuvotteluissa ei ollut keskusteltu lainkaan siitä, minkä suuruista prosenttia vuosilomapalkan laskennassa käytettäisiin, jos täysiä lomanmääräytymiskuukausia olisi vähemmän kuin 12.

Henkilötodistelun perusteella työtuomioistuin katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että työehtosopimuksen sopijapuolilla olisi ollut yhteinen tarkoitus sopia vuosilomapalkan laskennasta vahvistusvaatimuksessa esitetyllä tavalla.

Kirjallisena todisteena on esitetty PALTA ry:n jäsentiedote 1/2015, jonka kohta 7 koskee prosenttiperusteista loma-ajan palkkaa. Kohdassa on käsitelty työehtosopimuksen muutoksen vaikutusta lomapalkan ja -korvauksen laskentaan 1.4.2014 alkaneelta lomanmääräytymisvuodelta. Kohdassa on muun ohella lausuttu: "Muutoksen mukaan työehtosopimuksiin perustuvien, 30 lomapäivän ylittävien lomapäivien prosenttiperusteinen vuosilomapalkka lasketaan päiväarvolla 0,38 %. Tätä päiväarvoa käytetään vain lisälomapäivien osalta. Saatu summa siis lisätään siihen lomapalkkaan, joka saadaan käyttämällä 9 tai 11,5 %:n perusteella laskettua loma-ajan palkkaa 30 lomapäivään asti."

B on kertonut tiedustelleensa kymmenen vakuutuspalveluita tarjoavan yhtiön henkilöstöhallinnosta, miten nyt kysymyksessä olevaa työehtosopimusmääräystä oli yhtiöissä sovellettu. Vastausten perusteella kahdeksassa yhtiössä määräystä oli sovellettu samalla tavoin kuin PALTA ry oli sitä tulkinnut. Kahdessa yhtiössä käsiteltävänä olevan kaltaista tilannetta ei ollut tullut esille.

Työtuomioistuin toteaa, että nyt riidan kohteena oleva määräys on sisältynyt työehtosopimukseen ainoastaan muutaman vuoden ajan ennen kuin erimielisyys määräyksen tulkinnasta on tullut esille. VvL ry ei kuitenkaan ole väittänyt, että se ei olisi ollut alusta lähtien tietoinen työnantajapuolen noudattamasta käytännöstä, jota edellä kuvatut kirjallinen todiste ja B:n kertomus osoittavat. Kuluneesta verrattain lyhyestä ajasta huolimatta työtuomioistuin katsoo, että työnantajapuolen soveltamiskäytäntö osaltaan puhuu VvL ry:n vahvistusvaatimusta vastaan.

Pakottavan lainsäädännön vaikutus asian arviointiin

VvL ry on vedonnut siihen, että työehtosopimuksen 15 §:n 6. kohdan soveltaminen PALTA ry:n esittämällä tavalla johtaisi pakottavan lainsäädännön vastaiseen lopputulokseen. VvL ry:n mukaan ensinnäkin toimihenkilön palkka vuosilomapäivältä olisi tällöin vuosilomalain 9 §:n vastaisesti pienempi kuin hänen lomanmääräytymisvuoden aikana säännönmukaisesti tai keskimäärin saamansa päiväpalkka.

Vuosilomalain 9 §:n 1 momentin yleissäännöksen mukaan työntekijällä on oikeus saada vuosilomansa ajalta vähintään säännönmukainen tai keskimääräinen palkkansa siten kuin tässä laissa säädetään. Lain 32 §:n mukaan työehtosopimukseen perustuvaan, laissa säädettyä pidempään vuosilomaan sovelletaan tämän lain vuosilomapalkkaa ja -korvausta koskevia säännöksiä, jollei sopimuksesta muuta ilmene.

Vuosilomalain esitöiden mukaan työehtosopimuksella ei voitaisi sopia sellaisesta järjestelystä, joka ei täyttäisi 9 §:n yleissäännöksessä lomapalkalle asetettuja vaatimuksia (HE 238/2004 vp s. 56). Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että vuosilomalain 9 §:n yleissäännös on pakottavaa oikeutta. Sen määrittelemän tason alittavasta lomapalkasta ei voida sopia työ- tai virkaehtosopimuksella. Näin ollen sovittaessa varsinaisen vuosiloman ajalta maksettavasta palkasta kyseinen säännös rajaa sopimisoikeutta. (Tarja Kröger – Pekka Orasmaa, Vuosilomalaki, 2015, s. 117 ja 251)

Edelleen oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että kun vuosilomalain 32 §:ssä viitataan suoraan työ- ja virkaehtosopimusosallisten oikeuteen sopia poikkeuksista vuosilomalain 3 ja 4 luvun säännöksiin, lienee lainkohtaa tulkittava niin, että kun sovitaan työehtosopimukseen perustuvasta pidemmästä lomasta, sopijapuolilla on "vapaus" sopia myös lisäloman ajalta maksettavan palkan määrästä vuosilomalain 9 §:n estämättä (emt. s. 251).

VvL ry:n asiassa esittämistä esimerkkilaskelmista huolimatta työtuomioistuin katsoo asiassa jääneen luotettavasti selvittämättä, että työehtosopimuksen 15 §:n 6. kohdan soveltaminen PALTA ry:n vetoamalla tavalla johtaisi siihen, että toimihenkilö saisi vuosilomalain mukaisilta vuosilomapäiviltään palkkaa, joka olisi pienempi kuin hänen lomanmääräytymisvuoden aikana säännönmukaisesti tai keskimäärin saamansa päiväpalkka. Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että vuosilomalain 9 § ei edellytä kyseessä olevan työehtosopimusmääräyksen tulkitsemista VvL ry:n vahvistusvaatimuksen mukaisesti.

VvL ry on vedonnut myös siihen, että PALTA ry:n esittämä työehtosopimusmääräyksen tulkinta johtaisi esimerkiksi kokoaikaisen hoitovapaan tilanteessa syrjinnän kiellon rikkomiseen. Pääkäsittelyssä VvL ry on lausunut, että tällainen tulkinta rikkoisi myös tasapuolisen kohtelun velvoitetta.

Työtuomioistuin toteaa, että työehtosopimuksen 15 §:n 6. kohdan määräystä sovelletaan sanamuotonsa mukaan toimihenkilöihin, joiden työaika ja vastaavasti palkka on muuttunut lomanmääräytymisvuoden aikana. Määräyksen tuleminen sovellettavaksi ei siten riipu siitä, mistä syystä täysien lomanmääräytymiskuukausien määrä on vähemmän kuin 12, tai mikä on ollut toimihenkilön työsuhteen kesto. Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että PALTA ry:n kannan mukainen tulkinta ei synnytä olettamaa naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain 7 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta syrjinnästä tai riko työntekijöiden tasapuolisen kohtelun velvoitetta.

Johtopäätökset

Työtuomioistuin on edellä katsonut, että työehtosopimuksen sanamuoto puhuu kanteen hyväksymistä vastaan. Asiassa on jäänyt näyttämättä, että työehtosopimuksen sopijapuolilla olisi ollut yhteinen tarkoitus sopia vuosilomapalkan laskennasta vahvistusvaatimuksessa esitetyllä tavalla. Työtuomioistuin on katsonut myös työehtosopimusmääräyksen soveltamisesta esitetyn näytön osaltaan puhuvan vahvistusvaatimuksen hyväksymistä vastaan. Pakottava lainsäädäntö ei edellytä, että riidan kohteena olevaa työehtosopimuksen määräystä tulkittaisiin vahvistusvaatimuksessa esitetyllä tavalla. Näillä perusteilla kanne on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla VvL ry on asian hävitessään velvollinen korvaamaan PALTA ry:n oikeudenkäyntikulut asiassa. VvL ry on paljoksunut PALTA ry:n oikeudenkäyntikululaskusta ilmenevää 29,5 työtunnin määrää 20 tunnin ylittävältä osin, koska VvL ry:n puolesta asian hoitamiseen oli käytetty vain 19 tuntia. Laskun mukainen tuntimäärä oli VvL ry:n mukaan liiallinen myös sen vuoksi, että kahdeksan tunnin osalta työn oli suorittanut käsiteltävänä olleen työehtosopimuksen hyvin tuntenut ja työehtosopimusneuvotteluihinkin osallistunut B. VvL ry on hyväksynyt PALTA ry:n laskussa käytetyn tuntiveloitusperusteen.

Työtuomioistuin toteaa, että VvL ry:n oikeudenkäyntikululaskuun ei sisälly mitään toimenpiteitä ajalta ennen haastehakemuksen toimittamista työtuomioistuimelle. PALTA ry:n laskusta ilmenevät B:n suorittamat toimenpiteet ovat olleet asian vastaanotto ja tutkiminen sekä vastauksen laatiminen, joihin on käytetty yhteensä kahdeksan tuntia. Nämä seikat tulee ottaa huomioon verrattaessa asian hoitamiseen käytettyjä tuntimääriä. Työtuomioistuin katsoo, että B:n suorittamat toimenpiteet ovat olleet tarpeellisia ja asian hoitamiseen PALTA ry:n puolesta käytetty kokonaistuntimäärä on kohtuullinen. Näin ollen VvL ry on velvoitettava korvaamaan PALTA ry:n oikeudenkäyntikulut vaatimuksen mukaisesti.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Vakuutusväen Liitto VvL ry velvoitetaan suorittamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:lle korvauksena oikeudenkäyntikuluista 6.950,20 euroa. Korvaukselle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettua viivästyskorkoa siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Niemiluoto puheenjohtajana sekä Saarensola, Äimälä, Nyyssölä, Koskinen ja Tähkäpää jäseninä. Valmistelija on ollut Kalske.

Tuomio on yksimielinen.