TT 2020:28
Kanteessa vaadittiin vahvistettavaksi, että ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimuksen 6.1 kohdan mukaan työnantajan tulee maksaa kalenteripäivän aikana työtä tehneelle työntekijälle tuolta päivältä vähintään kyseisen työehtosopimuksen mukaisen kuukausipalkan kolmaskymmenesosaa vastaava päiväpalkka riippumatta työntekijän tuon päivän aikana tekemän työn kestosta. Työtuomioistuin katsoi vaatimuksen jääneen näyttämättä toteen ja hylkäsi sen.
Kanteessa vaadittiin vahvistettavaksi myös, että ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimuksen 6.1 kohdan mukaan työnantajan tulee maksaa työntekijälle koko päiväpalkka työntekijän oman työn palkkaryhmää korkeamman palkkaryhmän mukaan, jos työntekijä on tehnyt korkeamman palkkaryhmän mukaista työtä osan työpäivän kestosta. Esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuin katsoi, että työehtosopimuksessa oli tältä osin aukko, jonka täydentämistä vaatimuksen hyväksyminen olisi tarkoittanut. Työtuomioistuin hylkäsi kanteen myös tämän vaatimuksen osalta.
KANTAJA
Suomen Merimies-Unioni SMU ry
VASTAAJA
Suomen Varustamot ry
ASIA
Palkkaus
KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA
Suullinen valmistelu 2.5.2019
Pääkäsittely 23.1.2020
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Suomen Varustamot ry:n ja Suomen Merimies-Unioni SMU ry:n välisessä sopimuskauden 30.5.2016 – 28.2.2019 ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset.
3 MÄÄRITELMÄT
1. Tässä työehtosopimuksessa tarkoitetaan:
---
takuupalkalla palkkaa, joka sisältää korvauksen säännöllisenä työaikana tehdystä työstä ja sovitusta määrästä ylityötä sekä ikälisät ja jonka työntekijä on oikeutettu saamaan joka palkanmaksukausi siitä riippumatta, teetetäänkö hänellä sovittua ylityömäärää vai ei;
kuukausiansiolla palkkaa, joka sisältää takuupalkan ja tämän sopimuksen perusteella maksettavat muut lisät sekä korvaukset;
päiväpalkalla palkkaa, joka saadaan jakamalla takuupalkka 30:llä;
---
5 TYÖAIKA JA VUOROTTELU
---
5.2 Takuupalkkaan sisältyvä työaika
1. Takuupalkkaan sisältyvä vuorokautinen työaika on 9,5 tai 10 tai 10,5 tuntia kalenterivuorokaudessa ja se voidaan sijoittaa siten, että se tasaantuu työjakson aikana keskimäärin 9,5:een tai 10:een tai 10,5:een tuntiin vuorokaudessa, mutta kuitenkin siten, että se on vähintään kahdeksan (8) tuntia ja enintään 12 tuntia vuorokaudessa.
2. Takuupalkkaan sisältyvä vuorokautinen työaika voidaan järjestää poikkeustapauksissa, esimerkiksi kausiliikenteessä, lyhyessä linjassa tai silloin, kun on kyse liikennettä rajoittavasta erityisestä syystä siten, että se on kahdeksan (8) tuntia kalenterivuorokaudessa.
3. Takuupalkkaan työjakson aikana sisältyvä työaika saadaan kertomalla takuupalkkaan sisältyvä vuorokautinen työaika työjaksoon kuuluvien päivien lukumäärällä.
4. Takuupalkkaan työjakson aikana sisältyvä työaika on annettava kokonaisuudessaan työjakson kuluessa eikä sitä tai osaa siitä voida siirtää seuraavaan työjaksoon.
---
5.4 Vaihtopäivinä tehtävä työ
1. Työvuorolistaan merkittyinä työjakson aloittamis- ja lopettamispäivinä tehty työ voidaan lukea yhdeksi (1) työpäiväksi, kun aloittamis- ja lopettamispäiviksi järjestetty työ ei tosiasiallisesti vähennä vapaajaksoihin sisältyvien vapaapäivien lukumäärää ja kun aloittamis- ja lopettamispäiviin sijoitettu takuupalkkaan sisältyvä työaika on yhteensä vähintään kahdeksan (8) tuntia ja enintään 12 tuntia.
2. Tällaisessa tapauksessa tehty muu kuin työtuntijärjestelmään merkitty ja takuupalkkaan sisältyvä työ korvataan ylityönä.
---
6 PALKKAEHDOT
6.1 Palkanmaksu
1. Palkka maksetaan sen päivän alusta, jolloin työntekijä saapuu työhön, taikka jos hänen täytyy tehdä matka sopimuksentekopaikalta päästäkseen alukselle, sen päivän alusta, jolloin hän lähtee matkalle, taikka aluksen myöhästyessä siitä päivästä, jona työntekijän oli varustamon ohjeen mukaan saavuttava alukseen.
---
3. Kun työsuhde alkaa tai päättyy kesken kalenterikuukauden, palkka lasketaan tällaisen kuukauden osalta jakamalla takuupalkka 30:llä ja kertomalla tulos tämän kuukauden työsuhdepäivien lukumäärällä.
---
5. Muutoin palkan maksamisessa noudatetaan mitä merityösopimuslain 2 luvussa ja merimiesten vuosilomalain 15 §:n 1 momentissa on säädetty.
---
6.2 Takuupalkat
1. Takuupalkat ilmenevät liitteestä 1.
---
6.5 Eräinä pyhäpäivinä tehdyn työn korvaaminen
1. Joulupäivänä, pitkäperjantaina, vapun päivänä ja juhannuspäivänä tehdystä muusta kuin ylityönä korvattavana tehdystä työstä maksetaan 1,5 kertainen päiväpalkka.
---
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimuksen liite 15.1 sisältää muun ohella seuraavan sopimusmääräyksen.
LIITE 15.1 MÄÄRÄAIKAISTEN TYÖNTEKIJÖIDEN TYÖ- JA VAPAAPÄIVIEN LASKENTA
TYÖEHTOSOPIMUKSEN KOHDAN 4.4 SOVELTAMINEN
Allekirjoittaneet ovat sopineet ulkomaanliikenteen matkustaja-alushenkilökuntaa koskevaan työehtosopimukseen maaliskuussa 2003 lisätyn kohdan 4.4 (määräaikaisten työntekijöiden työ- ja vapaapäivien laskenta) soveltamisesta ja tulkinnasta seuraavaa:
a) Sovellutusohje määräaikaisen työntekijän työ- ja vapaapäivien laskennasta:
Sellaisen työntekijän (extra-työntekijä), jonka työ- ja vapaavuoroja ei ole merkitty työvuorolistaan ja jonka työsopimussuhde kestää vähemmän kuin 14 päivää ja jota ei ole otettu kenenkään sijaiseksi, yhteenlaskettu enimmäistyöaika tulo- ja lähtöpäivinä on 12 tuntia. Tällaisella työntekijällä on kuitenkin oikeus tehdä työtä tulo- ja lähtöpäivinä yhteensä vähintään kahdeksan (8) tuntia. Extra-työntekijälle maksetaan palkka sen päivän alusta, jolloin hän saapuu työhön, ja sen päivän loppuun, jolloin työsuhde päättyy. Extra-työntekijän tulo- ja lähtöpäivinä tekemä työ oikeuttaa 1:1 -vuorottelujärjestelmän mukaisesti yhteen vapaapäivään, mikäli tulo- ja lähtöpäivät ovat laskettu yhteen.
Esim.
Pe La Su
2 10 8 = 3 päivän palkka + 2 vapaapäivän palkka
20.00 20.00
Pe La Su
6 10 4 = 3 päivän palkka + 2 vapaapäivän palkka
12.00 12.00
Pe La Su
8 12 10 = 3 päivän palkka + 3 vapaapäivän palkka
12.00 12.00
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
KANNE
Vaatimukset
Suomen Merimies-Unioni SMU ry on vaatinut, että työtuomioistuin
- vahvistaa, että 30.5.2016-28.2.2019 voimassa olleen ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimuksen 6.1 kohdan mukaan työnantajan tulee maksaa kalenteripäivän aikana työtä tehneelle työntekijälle tuolta päivältä vähintään kyseisen työehtosopimuksen mukaisen kuukausipalkan kolmaskymmenesosaa vastaava päiväpalkka riippumatta työntekijän tuon päivän aikana tekemän työn kestosta,
- vahvistaa, että 30.5.2016-28.2.2019 voimassa olleen ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimuksen 6.1 kohdan mukaan työnantajan tulee maksaa työntekijälle koko päiväpalkka työntekijän oman työn palkkaryhmää korkeamman palkkaryhmän mukaan, jos työntekijä on tehnyt korkeamman palkkaryhmän mukaista työtä osan työpäivän kestosta ja
- velvoittaa Suomen Varustamot ry:n korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 15.011,59 eurolla korkoineen. Määrä sisältää 2.477,73 euroa arvonlisäveroa. Oikeudenkäyntikulujen osalta Suomen Merimies-Unioni SMU ry on vaatinut toissijaisesti, että ainoastaan toisen vahvistusvaatimuksen tullessa hyväksytyksi asianosaiset velvoitetaan pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Perusteet
Ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimuksessa (jäljempänä matkustaja-alussopimus tai työehtosopimus) ei säännelty takuupalkan tai kuukausiansion jakamista puolen päivän palkkaan tai tuntipalkkoihin, eikä työehtosopimuksen mukaan ollut sallittua maksaa työpäivältä vähemmän kuin koko päiväpalkka.
Matkustaja-alussopimus ei sallinut palkasta sovittavan muuten kuin kuukausipalkkana. Takuupalkka oli maksettava alentamattomana, vaikka joku tai jotkut työpäivien kestoista eivät vastanneet työehtosopimuksen 5.2 kohdan mukaista vuorokautista enimmäistyöaikaa. Asia ilmeni työehtosopimuksen 3 kohdan takuupalkan määrittelystä. Maksettavaa työehtosopimuksen määrittämää takuupalkkaa ei ollut tarkoitettu jaettavaksi tuntipalkaksi missään tilanteessa. Työehtosopimuksessa ainoa takuupalkan jakaja oli päiväpalkkajakaja.
Työntekijän työsuhteen alkaminen tai päättyminen vajaan työpäivän työskentelyllä oikeutti työntekijän tuolta työpäivältä täyteen päiväpalkkaan, joka laskettiin jakamalla työehtosopimuksen mukainen takuupalkka kolmellakymmenellä. Sopimuksessa määriteltyä päiväpalkkaa sovellettiin työsuhteen ensimmäisenä ja viimeisenä kalenterikuukautena, mikäli työsuhde alkoi tai päättyi kesken kuukauden (työehtosopimuksen 6.1 kohdan 3 kappale). Säännöksen tarkoitus ja vakiintunut tulkinta oli, että työsuhteen ensimmäinen tai viimeinen päivä luettiin säännöksessä tarkoitettuihin työsuhdepäiviin eli työntekijä sai ensimmäiseltä ja viimeiseltä päivältä täyden päiväpalkan riippumatta kyseisenä aloitus- tai lopetuspäivänä tehtyjen työtuntien lukumäärästä.
Kun matkustaja-alussopimukseen sidotulla työnantajalla oli velvollisuus maksaa täysi päiväpalkka työsuhteen alkaessa tai päättyessä vajaalla työpäivällä, oli työnantajalla sama velvollisuus myös työsuhteen kestäessä. Työehtosopimukseen osalliset eivät olleet tarkoittaneet saattaa työntekijöitä eri asemaan riippuen siitä, osuiko vajaa päivä työsuhteen alkuun, loppuun tai sen keskelle. Vain tämä tulkinta täytti työehtosopimuksen 3 kohdassa määritetyn takuupalkan käsitteen. Työntekijä oli oikeutettu samaan takuupalkkaan joka palkanmaksukausi riippumatta siitä, teetettiinkö hänellä sovittua ylityömäärää vai ei. Työntekijällä oli siten oikeus takuupalkkaan kaikissa tilanteissa, joissa työnantaja syystä tai toisesta teetti hänellä vähemmän työtä kuin työehtosopimuksen mukaiseen takuupalkkaan sisältyvän tuntimäärän.
Työntekijän oikeus täyteen päiväpalkkaan myös niiltä päiviltä, jolloin hän työnantajan määräyksestä työskenteli vain osan päivää, ilmeni myös työehtosopimuksen 6.5 kohdan 1 kappaleen määräyksestä. Määräyksessä esiintyi työsuhteen kestäessä noudatettavan päiväpalkan käsite, eikä siinä otettu kantaa työntekijän työtuntien määrään päivän aikana. Peruste 1,5 -kertaiseen päiväpalkkaan oli aina, kun työntekijä oli työskennellyt kyseiseen palkan korotusosaan oikeuttavan päivän aikana.
Työehtosopimuksen mukaan palkka oli maksettava tehdyn työn vaativuuden osoittaman palkkaryhmän mukaisesti. Työehtosopimuksessa olevalla päiväpalkan määritelmällä oli merkitystä työsuhteen kestäessä myös laskettaessa palkkaa silloin, kun työntekijä oli tehnyt omaa työtään vaativampaa työtä ja oli sen johdosta oikeutettu työsopimuksensa mukaisen työn palkkaryhmää korkeamman palkkaryhmän mukaiseen palkkaan. Tuollaisessa tilanteessa palkka tuli laskea ja maksaa koko päivältä korkeamman palkkaryhmän mukaisesti riippumatta siitä, minkä osan työpäivästä työntekijä oli tehnyt omaa työtään vaativampaa ja korkeampaan palkkaan oikeuttavaa työtä.
Kaikki työehtosopimuksen palkan suuruutta ja maksamista koskevat säännökset olivat työehtosopimuksen 6 kohdassa, eikä niissä ollut vapaapäivien laskennassa olevaa säännöstä (5.4 kohta) vastaavaa säännöstä siitä, että palkkaa laskettaessa kaksi vajaata työpäivää voitaisiin laskea yhdeksi päiväksi. Työehtosopimus ei siten tuntenut eikä sallinut palkan muodostumista ja maksamista yhden työpäivän osalta kahden eri palkkaryhmän perusteella.
Jos työehtosopimusosapuolet olisivat tarkoittaneet mahdollistaa palkan maksamisen samalta työpäivältä useamman palkkaryhmän perusteella, työehtosopimukseen olisi kirjattu asianmukaiset määräykset ja tarvittava takuupalkan tuntipalkkajakaja. Lisäksi työehtosopimuksen 3 kohdassa oleviin määritelmiin olisi lisätty tuntipalkan käsite tai muu vastaava päivää lyhyemmän palkkajakson määritelmä.
Työehtosopimus ei tuntenut tuntipalkkajakajaa, eikä vajaan työpäivän työskentelystä korkeammassa palkkaryhmässä ollut koskaan maksettu palkkaa vain tehtyjen tuntien osalta. Eräät työnantajat olivat toisinaan maksaneet virheellisesti palkkaa vain puolelta päivältä viitaten perusteenaan työehtosopimuksen 5.9 kohdan kahden vuorottelujärjestelmän mukaiseen vapaapäivien laskentasääntöön. Kantaja oli aina tietoonsa saatuaan puuttunut tähän virheelliseen tulkintaan, jonka mukaan vuorottelua koskeva 5.9 kohdan määräys oikeuttaisi palkan maksamiseen lyhyemmältä ajanjaksolta kuin kokonaiselta päivältä.
Työehtosopimusosapuolet olivat uuden matkustaja-alussopimuksen ensimmäisen sopimuskauden aikana vuosina 2001 ja 2002 käyneet tulkintakeskusteluja, joissa osapuolet olivat olleet yksimielisiä siitä, että palkka tuli maksaa koko työpäivältä, vaikka vuorottelujärjestelmässä päivältä kertyisi laskennallisesti vain puolikas vapaapäivä. Keskusteluissa oli ollut selvää, että palkan laskentasääntö ja vapaapäivien laskenta olivat kaksi eri asiaa, mikä ilmeni neuvotteluiden johdosta työehtosopimukseen vuonna 2003 lisätystä liitteestä 15.1. Vastaaja ei ollut työehtosopimusneuvotteluissa esittänyt muutosta palkan jakajaan vajaan työpäivän palkan laskennassa.
Vastaajan väittämää periaatetta, että palkka maksettaisiin vain pelkästä työstä, ei ollut käytännössä noudatettu, vaan palkka oli maksettu ja oli myös tullut maksaa kokonaisilta päiviltä, vaikka työpäivä olisi jäänyt vajaaksi tai vaikka työtä ei olisi joissakin tapauksissa tehty lainkaan. Sopimusosapuolten välillä ei ollut osapuolten yhteisesti hyväksymää vastaajan kannan mukaista yhtenäistä soveltamiskäytäntöä.
VASTAUS
Vaatimukset
Suomen Varustamot ry on vaatinut, että kanne hylätään ja Suomen Merimies-Unioni SMU ry velvoitetaan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut 2.000 eurolla korkoineen.
Perusteet
Työehtosopimusosapuolet olivat matkustaja-alussopimuksella sopineet tehtyihin tunteihin perustuvasta palkkauksesta. Matkustaja-alussopimuksen ja merityösopimuslain (756/2011) perusteella työntekijä oli velvollinen tekemään työtä vastiketta vastaan. Vastike perustui tehtyihin työtunteihin. Matkustaja-alussopimuksessa oli määritelty säännöllinen työaika. Tämä tarkoitti, että työntekijällä oli velvollisuus työskennellä maksettavaa palkkaa vastaan tietty tuntimäärä päivässä. Mikäli työntekijä ei työskennellyt tätä tuntimäärää päivässä, ei hän myöskään ollut oikeutettu saamaan täyttä korvausta kyseiseltä päivältä.
Matkustaja-alussopimuksen 5.9 kohdassa oli sovittu matkustaja-aluksilla noudatettavista
vuorottelujärjestelmistä. Työntekijän säännöllinen työaika määriteltiin erikseen sovitun järjestelmän (A-D) perusteella. Mikäli käytössä oli järjestelmä B, oli työntekijän säännöllinen työaika 10 tuntia. Työntekijän tekemä työ perustui siten tuntiperusteisesti tehtyyn työhön.
Matkustaja-alussopimuksella ei ollut sovittu, että työntekijä olisi oikeutettu koko päivän palkkaan, vaikka työntekijä tekisi kyseisenä päivänä vain esimerkiksi puoli tuntia töitä. Kantajan esille tuoma tulkinta oli vastoin merityösopimuslain periaatetta, jonka mukaan palkka perustui tehtyyn työhön.
Ulkomaanliikenteen merenkulun sopimuksissa oli vuosikymmeniä määritelty kuukausiansio riippumatta siitä, miten työntekijän palkka oli todellisuudessa määräytynyt. Samaa käytäntöä oli jatkettu myös matkustaja-alussopimuksessa, joka tehtiin vuonna 2001. Työnantajien noudattama käytäntö oli ollut voimassa lähes 20 vuotta, eikä asia ollut ollut vuosien saatossa erimielinen. Kantajan tietoon käytäntö oli tullut viimeistään vuonna 2007. Oli siten selvää, että vastaajan esittämä työehtosopimuksen tulkinta oli muodostunut vakiintuneeksi käytännöksi.
Merityösopimuslain 2 luvun 2 §:n mukaan työnantajan oli kohdeltava työntekijöitä tasapuolisesti. Jos matkustaja-alussopimusta tulkittaisiin kantajan esittämällä tavalla, työntekijät asetettaisiin eriarvoiseen asemaan. Vakituisesti korkeampaa vakanssia tekevä työntekijä joutuisi tekemään koko päivän säännöllisen työajan tunnit ansaitakseen päivän palkan. Väliaikaisesti korkeampaa vakanssia tekevä työntekijä saisi puolestaan saman palkan tekemällä esimerkiksi vain puoli tuntia töitä korkeammassa vakanssissa. Mikäli puolen tunnin työllä ansaitsi saman, minkä toinen työntekijä ansaitsi koko päivän työskentelystä, ei tasapuolisuuden edellytys täyttynyt. Kantajan esittämä tulkinta oli siten lainsäädännön vastainen.
TODISTELU
Kantajan kirjalliset todisteet
1. Yhteenveto matkustaja-alussopimuksen soveltamiseen liittyvien ongelmien neuvotteluista vuosina 2001-2002 sekä muistiot neuvotteluista 10.4., 20.4., 2.5., 11.5. ja 31.5.2001, luonnos muistioksi neuvottelusta 6.6.2001, muistiot neuvotteluista 12.9., 21.9., 18.10., 9.11., 22.11. ja 10.12.2001 sekä 24.1., 15.2. ja 6.3.2002
2. A:n ja B:n sähköpostikeskustelu ajalla 27.5.2017-21.6.2017
3. X Oy:n palkkalaskelma ja työvuoroluettelo talousapulaisen työjaksolta 1.8.2017-7.8.2017
Vastaajan kirjalliset todisteet
1. Sähköpostikeskustelu 21.-24.9.2007 (C-D-E)
2. Z -aluksen miehityssopimus
3. X -aluksen miehityssopimus
Kantajan henkilötodistelu
1. C
2. F
Vastaajan henkilötodistelu
1. G
2. H
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Ensimmäinen vahvistusvaatimus
Kantaja on vaatinut vahvistettavaksi ensin, että 30.5.2016-28.2.2019 voimassa olleen matkustaja-alussopimuksen 6.1 kohdan mukaan työnantajan tulee maksaa kalenteripäivän aikana työtä tehneelle työntekijälle tuolta päivältä vähintään kyseisen työehtosopimuksen mukaisen kuukausipalkan kolmaskymmenesosaa vastaava päiväpalkka riippumatta työntekijän tuon päivän aikana tekemän työn kestosta. Kantajan mukaan ainoa takuupalkan jakaja työehtosopimuksessa on päiväpalkka, eikä työehtosopimuksen mukaan ole sallittua maksaa työpäivältä vähemmän kuin koko päiväpalkka.
Työtuomioistuin toteaa, että kanteessa esitetty vahvistusvaatimus on sisällöltään täysin yleinen ja poikkeukseton. Sen mukaan jokaiselle tietyn päivän aikana työtä tehneelle työntekijälle tulee aina maksaa tuolta päivältä vähintään työehtosopimuksessa määritelty päiväpalkka.
Työtuomioistuin toteaa, että matkustaja-alussopimuksen 3 kohdassa on määritelmä, jonka mukaan päiväpalkalla tarkoitetaan sopimuksessa palkkaa, joka saadaan jakamalla sopimuksessa myös määritelty takuupalkka 30:lla. Matkustaja-alussopimuksessa ei ole määritelty tai edes nimenomaisesti mainittu muita palkanjakajia. Kantajan vahvistusvaatimus kohdistuu sopimuksen 6.1 kohtaan, jonka 3 alakohta sisältää päiväpalkan määritelmää vastaavan laskentakaavan niitä tilanteita varten, joissa työsuhde alkaa tai päättyy kesken kalenterikuukauden. Sopimuksen 6.1 kohdassa tai muuallakaan sopimuksessa ei ole nimenomaista mainintaa siitä, onko päiväpalkka ainoa mahdollinen palkanjakaja.
Matkustaja-alussopimuksen 5.4 kohdan 2 alakohdan mukaan työjakson aloittamis- ja lopettamispäivinä tehty muu kuin työtuntijärjestelmään merkitty ja takuupalkkaan sisältyvä työ korvataan ylityönä. Sopimuksen 6.5 kohdan 1 alakohdan mukaan eräinä juhlapyhinä tehdystä muusta kuin ylityönä korvattavana tehdystä työstä maksetaan 1,5-kertainen päiväpalkka.
Työtuomioistuin katsoo, että matkustaja-alussopimuksen 3 ja 6.1 kohtien sanamuoto ei sulje pois kantajan vahvistusvaatimuksessa esitettyä tulkintaa, mutta kohdissa ei myöskään ole mitään, mikä nimenomaisesti tukisi vahvistusvaatimusta. Edellä mainitut sopimusmääräykset kohdissa 5.4 ja 6.5 näyttävät sen sijaan sanamuotonsa puolesta antavan mahdollisuuden siihen, että eräissä tilanteissa jopa kaikkea työntekijän tietyn päivän aikana tekemää työtä pidetään ylityönä, josta maksetaan erillinen korvaus työntekijän takuupalkan lisäksi. Työtuomioistuin katsoo, että sopimusmääräysten sanamuoto ei kokonaisuutena arvioiden tue vahvistusvaatimusta.
Suomen Merimies-Unioni SMU ry:n asiantuntija C ja Suomen Merimies-Unioni SMU ry:n entinen sopimussihteeri F ovat kertoneet olleensa alusta saakka eli vuodesta 2000 lukien mukana matkustaja-alussopimusta koskeneissa työehtosopimusneuvotteluissa. He ovat kertoneet, että työnantajapuoli oli vuoden 2001 jälkeen esittänyt, että matkustaja-alussopimukseen lisättäisiin palkanjakajaksi puoli päivää. Ehdotetusta palkanjakajasta ja sen laskennasta ei ollut kuitenkaan päästy yhteisymmärrykseen, eikä asiasta ollut enää myöhemmin neuvoteltu. Työtuomioistuin katsoo, että asiassa ei ole esitetty ratkaisuun vaikuttavaa selvitystä matkustaja-alussopimuksen osapuolten tarkoituksesta palkanjakajien suhteen.
X Oy:n palkkapäällikkö H on kertonut, että X Oy oli joskus maksanut puolen päivän palkkoja esimerkiksi työntekijöiden oltua osan työvuorosta lakossa. C on kertonut sekä Z Oyj:n että X Oy:n maksaneen toisinaan palkkaa puolikkailta päiviltä ainakin sairaus- tai koulutustapauksissa. Suomen Merimies-Unioni SMU ry ei ollut koskaan hyväksynyt mainittua menettelyä. C on kertonut myös, että on olemassa joitakin tehtyihin työtunteihin perustuvia lisiä, kuten esimerkiksi ylityökorvaus. C:n mukaan nämä lisät maksetaan työntekijälle takuupalkan lisäksi.
H:n ja C:n kertomusten perusteella työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että matkustaja-alussopimuksen soveltamisesta olisi vahvistamisvaatimuksen tarkoittaman kysymyksen osalta muodostunut sopimuksen osapuolten yhteisesti hyväksymää vakiintunutta soveltamiskäytäntöä. Lisäksi työtuomioistuin katsoo C:n kertomuksella näytetyksi, että joistakin työtunteihin perustuvista lisistä on maksettu korvaus tuntiperusteisesti ilman, että Suomen Merimies-Unioni SMU ry olisi riitauttanut asiaa. Asiassa ei ole työtuomioistuimen käsityksen mukaan esitetty perustetta sille, että esimerkiksi takuupalkan lisäksi maksettavana ylityökorvauksena tulisi tehdyn työn kestosta riippumatta aina maksaa vähintään työehtosopimuksessa tarkoitettu päiväpalkka, jos työntekijä ei ole tehnyt kyseisenä päivänä muuta kuin ylityötä.
Kuten edellä on jo todettu, työtuomioistuin ei katso työehtosopimuksen sanamuodon tukevan kantajan esittämää vahvistusvaatimusta. Matkustaja-alussopimuksen osapuolten ei ole näytetty tarkoittaneen sopia palkan maksamisesta vahvistusvaatimuksessa esitetyllä tavalla. Palkan maksamisesta ei myöskään ole näytetty muodostuneen soveltamiskäytäntöä, joka tukisi kannetta tältä osin. Asiassa on päinvastoin näytetty, että myös tuntiperusteisia korvauksia on säännöllisesti maksettu. Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että kantajan ensimmäinen vahvistusvaatimus on jäänyt näyttämättä toteen, ja se on siten hylättävä.
Toinen vahvistusvaatimus
Kantaja on vaatinut vahvistettavaksi myös, että 30.5.2016-28.2.2019 voimassa olleen ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimuksen 6.1 kohdan mukaan työnantajan tulee maksaa työntekijälle koko päiväpalkka työntekijän oman työn palkkaryhmää korkeamman palkkaryhmän mukaan, jos työntekijä on tehnyt korkeamman palkkaryhmän mukaista työtä osan työpäivän kestosta.
Työtuomioistuin toteaa, että ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimuksessa ei ole nimenomaisia määräyksiä vahvistusvaatimuksessa tarkoitetuista sijaistamistilanteista ja siitä, kuinka palkka tulee tällöin maksaa. Vastaaja on vedonnut asiassa kirjallisina todisteina Z -aluksen miehityssopimukseen (V2) ja X -aluksen miehityssopimukseen (V3). Molemmissa sopimuksissa on mainittu, että alempaan vakanssiin sijoittuvalla työntekijällä ei voida teettää työtä, jonka tekeminen on perinteisesti kuulunut ylempään vakanssiin kuuluvalle työntekijälle ilman, että hänelle suoritetaan tehdystä työstä ylemmän vakanssin mukainen palkka. Työtuomioistuin katsoo, että sopimuksiin kirjatut maininnat tehdystä työstä sanamuotonsa puolesta mahdollistavat vastaajan väittämän tulkinnan eli sen, että ylemmän vakanssin mukainen palkka voidaan maksaa siltä ajalta, jonka työntekijä tosiasiassa on tehnyt ylemmän vakanssin työntekijälle kuuluvaa työtä. Miehityssopimuksissa toisena osapuolena on Suomen Merimies-Unioni SMU ry ja toisena joko Z Abp (V2) tai X Oy (V3). Ottaen huomioon, että edellä mainitut kirjaukset miehityssopimuksissa eivät ole yksiselitteisiä ja että käsillä olevassa asiassa riitaa on Suomen Varustamot ry:n ja Suomen Merimies-Unioni SMU ry:n välisen työehtosopimuksen tulkinnasta, työtuomioistuin katsoo miehityssopimusten olevan asiassa todisteina vailla merkitystä.
Ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimusta koskeviin neuvotteluihin osallistuneista henkilöistä työtuomioistuimessa on kuultu ainoastaan C:tä ja F:ää. F:n mukaan edellä tarkoitetusta sijaistamisesta ja sen korvaamisesta ei ollut neuvoteltu työehtosopimukseen osallisten liittojen välillä siihen mennessä, kun hän oli jäänyt eläkkeelle vuonna 2013. Myöskään C ei ole muistanut sijaistamisesta käydyn neuvotteluja liittotasolla, mutta hän on kertonut Suomen Merimies-Unioni SMU ry:n aina ottaneen yhteyttä kyseiseen varustamoon saatuaan tietää, että sijaistamisesta oli maksettu korvaus tuntiperusteisesti. Tällaisia Suomen Merimies-Unioni SMU ry:n epäselvinä pitämiä tilanteita oli ollut vuosien varrella jonkin verran.
Z Oyj:n palkanlaskentapäällikkö G on kertonut, että ainakin vuodesta 1987 lukien X:n käytäntönä oli maksaa korkeammin palkatun työtehtävän sijaistamisesta korkeampi palkka tuossa työssä tehtyjen työtuntien perusteella. Vuodesta 2001 lukien käytössä oli järjestelmä, jonka mukaan alle kolme tuntia kestänyt sijaistus ei vaikuttanut palkan määrään kun taas vähintään seitsemän tunnin sijaistuksen jälkeen koko päivän palkka maksettiin korkeamman palkkaluokan mukaisesti. Kolmen ja seitsemän tunnin välille jääneestä sijaistamisesta sai puolelta päivältä palkan oman tavanomaisen palkkaluokan mukaisesti ja puolelta päivältä korkeamman palkkaluokan mukaisesti. H on kertonut, että X -varustamo maksoi sijaistamisesta korvauksen tehtyjen tuntien perusteella tunnin tarkkuudella siten, että yksi työtunti vastasi yhtä kymmenesosaa päiväpalkasta.
Työtuomioistuin toteaa C:n, G:n ja H:n kertoneen sijaisille maksetuista palkoista, jotka ovat perustuneet sijaisena tosiasiassa tehtyihin työtunteihin. C:n mukaan Suomen Merimies-Unioni SMU ry ei ole koskaan hyväksynyt mainittua menettelyä. Työtuomioistuin katsoo selvitetyksi, että sijaistamisesta maksettavasta palkasta ei ole muodostunut työehtosopimukseen osallisten yhteisesti hyväksymää käytäntöä.
Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että työehtosopimuksen tulkinnalla ei voida täydentää työehtosopimukseen jätettyä aukkoa. Työtuomioistuin nimenomaan välttää sitä, että tuomiolla korvattaisiin asianosaisten kesken tekemättä jäänyt sopimus (Jorma Saloheimo: Työ- ja virkaehtosopimusoikeus, 2012, s. 157).
Johtopäätöksinään työtuomioistuin katsoo, että ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimuksen 6.1 kohdan sanamuoto ei ota kantaa siihen, kuinka vahvistusvaatimuksessa tarkoitetuissa sijaistamistilanteissa tulee toimia ja siihen, kuinka palkka tulee tällöin maksaa. C:n ja F:n kertomuksilla on näytetty, että työehtosopimukseen osallisilla ei ole ollut yhteistä tarkoitusta sopia sijaistamisesta maksettavasta korvauksesta. Yhteisesti hyväksyttyä soveltamiskäytäntöä ei ole näytetty olevan. Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo työehtosopimuksessa olevan aukko, jonka täydentämistä vahvistusvaatimuksen hyväksyminen tarkoittaisi. Koska työtuomioistuin ei voi työehtosopimusta tulkitsemalla luoda työehtosopimusmääräyksiä asioista, joista työehtosopimukseen osalliset ovat jättäneet sopimatta, kanne on hylättävä myös toisen vahvistusvaatimuksen osalta.
Oikeudenkäyntikulut
Suomen Merimies-Unioni SMU ry on asian hävinneenä velvollinen korvaamaan Suomen Varustamot ry:n kohtuulliset oikeudenkäyntikulut asiassa korkoineen oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla. Suomen Merimies-Unioni SMU ry on hyväksynyt Suomen Varustamot ry:n oikeudenkäyntikulut määrältään.
Tuomiolauselma
Kanne hylätään.
Suomen Merimies-Unioni SMU ry velvoitetaan korvaamaan Suomen Varustamot ry:n oikeudenkäyntikulut 2.000 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antamispäivästä.
Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Niemiluoto puheenjohtajana sekä Pakkala, Äimälä, Nyyssölä, Fremer ja Tähkäpää jäseninä. Valmistelija on ollut Korhonen.
Tuomio on yksimielinen.