TT 2020:19

Yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksessa sovitut palkankorotukset olivat koostuneet yleiskorotuksista ja lisäksi palkkaryhmien alarajoihin tulevista alarajakohdennuksista, joilla oli haluttu pienentää palkkaeroa alinta palkkaa saavien ja muiden työntekijöiden välillä. Palkankorotuksia koskevassa allekirjoituspöytäkirjassa oli sovittu, että vähimmäistason korotukset voivat johtaa siihen, että työntekijälle aiemman vähimmäistaulukkopalkan päälle kuukausittain maksettu palkanosa voi pienentyä, ellei kyse ole työehtosopimuksen mukaisesta tehtäväkohtaisesta lisästä tai henkilökohtaisesta pätevyyslisästä. Lausuntoasiassa oli riitaa siitä, oliko mainitulla kirjauksella tarkoitettu tai ylipäätään voitu tarkoittaa myös sellaisia lisiä, joista ei ollut sovittu työehtosopimuksessa vaan työsopimuksessa.

Työtuomioistuin totesi, että etusijajärjestyksessä alempana olevan normin ja tätä ylempänä olevan normin välinen normiristiriita on niin sanotun edullisemmuussäännön perusteella ratkaistava työntekijän eduksi. Työehtosopimuksella on kuitenkin katsottu olevan mahdollista tietyin edellytyksin puuttua myös työsopimuksella sovittuihin ehtoihin, vaikka näistä ehdoista poikettaisiin työntekijän vahingoksi.

Työehtosopimusneuvotteluissa ei ollut käyty nimenomaista keskustelua edullisemmuussäännön poissulkemisesta. Liittojen antamien lausuntojen perusteella osallisten yhteisesti hyväksytty tarkoitus ei myöskään ollut ollut se, että allekirjoituspöytäkirjan kirjauksen perusteella kaikki palkanosat voivat pienentyä riippumatta siitä, oliko niistä sovittu työsopimuksessa vai työehtosopimuksessa. Lisäksi työehtosopimus sisälsi määräyksen, jonka mukaan sopimus ei koskenut työnantajan ja työntekijän väliseen sopimukseen perustuvia etuisuuksia, joista oli erikseen työehtosopimuksesta poiketen sovittu. Osalliset eivät olleet allekirjoituspöytäkirjan riidanalaisen kirjauksen yhteydessä sopineet mainitun työehtosopimusmääräyksen sivuuttamisesta.

Työtuomioistuin esitti lausuntonaan, että riidanalainen työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan kirjaus oli sinänsä pätevä, mutta sen ei voitu katsoa tarkoittavan sellaisia lisiä, joista ei ollut sovittu työehtosopimuksessa vaan työsopimuksessa. (Ks. myös TT 2019:74.)

KUULTAVAT

Hyvinvointiala HALI ry

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry

Terveys- ja sosiaalialan neuvottelujärjestö TSN ry

Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry

Sosiaalipalvelualan allianssi Salli ry

ASIA

Päijät-Hämeen käräjäoikeuden lausuntopyyntö

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 16.1.2020

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksessa 1.2.2018–31.3.2020 on muun ohessa seuraava määräys:

33 § Voimassaolevat etuudet

Tämä työehtosopimus ei koske sellaisia työnantajan ja työntekijän väliseen sopimukseen perustuvia etuisuuksia, joista on erikseen toimiehto- tai työehtosopimuksesta poiketen sovittu.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksen 1.2.2018–31.3.2020 allekirjoituspöytäkirjassa ovat muun ohessa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2. Palkankorotukset

Yleiskorotukset

Työntekijöiden 31.3.2018 voimassa olevia henkilökohtaisia kuukausipalkkoja, tuntipalkkoja ja taulukkopalkkoja korotetaan 1.4.2018 lukien 1,33 %.

Työntekijöiden 31.3.2019 voimassa olevia henkilökohtaisia kuukausipalkkoja, tuntipalkkoja ja taulukkopalkkoja korotetaan 1.4.2019 lukien 1,34 %.

Alarajakorotukset

Palkkaryhmien A–F 31.5.2018 voimassa olleisiin vähimmäistasoihin tehdään 1.6.2018 0,9 %:n suuruinen korotus, ja näistä tasoista muodostuvat uudet vähimmäistasot.

Palkkaryhmien A–F 31.5.2019 voimassa olleisiin vähimmäistasoihin tehdään 1.6.2019 1,0 %:n suuruinen korotus, ja näistä tasoista muodostuvat uudet vähimmäistasot.

Vähimmäistason korotukset voivat johtaa siihen, että työntekijälle aiemman vähimmäistaulukkopalkan päälle kuukausittain maksettu palkanosa voi pienentyä, ellei kyse ole TES:n palkkasopimuksen 3.2 kohdan mukaisesta tehtäväkohtaisesta lisästä tai 3.4 kohdan mukaisesta henkilökohtaisesta pätevyyslisästä.

Nämä 3.2 ja 3.4 mukaiset lisät säilyvät ennallaan korotetun vähimmäistason päällä. (Euromääräisten lisien euromäärä säilyy ja prosentuaalisesti sovittujen lisien prosenttimäärä säilyy.)

Edellä mainittujen vähimmäistasokorotusten kustannusvaikutus koko sopimuksen piirissä on 0,8 %.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KÄSITTELY PÄIJÄT-HÄMEEN KÄRÄJÄOIKEUDESSA

A on työskennellyt X Oy:n palveluksessa hoitajan tehtävässä 9.10.2017 lukien. A on koulutukseltaan lähihoitaja. Hän on työskennellyt Hartolassa Y:ssä, joka tarjoaa asumispalveluita, työ- ja päivätoimintaa, tilapäishoitoa sekä avohuoltoa kehitysvammaisille ja vajaakuntoisille henkilöille. A:n työsuhteessa sovellettava työehtosopimus on yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimus.

A:n palkkaustavaksi on sovittu kuukausipalkka. Työsopimuksessa on sovittu, että hänelle maksetaan työehtosopimuksen mukaan määräytyvää taulukko- eli peruspalkkaa (palkkaluokka G17), joka on ollut työehtosopimuksen palkkausmääräysten mukainen vähimmäispalkka A:n työtehtävässä (lähihoitaja/hoitaja). Lisäksi on sovittu, että A:lle maksetaan erillistä Esperilisäksi nimettyä lisää. Esperilisän maksaminen ei perustu työehtosopimukseen, eikä Esperilisän maksamista, määrää tai tarkempaa sisältöä ole työsopimuksella sidottu työehtosopimukseen. Esperilisän määräksi on työsopimuksessa sovittu 39,07 euroa. Työehtosopimusperusteisen yleiskorotuksen myötä A:lle maksettavan Esperilisän määrä on noussut 39,59 euroon 1.4.2018 lukien.

Ajalle 1.2.2018–31.3.2020 solmitussa työehtosopimuksessa sovittujen palkankorotusten myötä A:n tekemän työn vähimmäispalkkaluokaksi on 1.6.2018 lukien tullut palkkaluokan G17 asemesta palkkaluokka G18C.

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirja on sisältänyt palkankorotusten osalta muun ohella seuraavan määräyksen: "Vähimmäistason korotukset voivat johtaa siihen, että työntekijälle aiemman vähimmäistaulukkopalkan päälle kuukausittain maksettu palkanosa voi pienentyä, ellei kyse ole TES:n palkkasopimuksen 3.2 kohdan mukaisesta tehtäväkohtaisesta lisästä tai 3.4 kohdan mukaisesta henkilökohtaisesta pätevyyslisästä".

Esperilisä ei ole kohdissa 3.2 tai 3.4 tarkoitettu lisä. Tämän taulukkopalkkojen niin sanotun alarajakorotuksen yhteydessä A:n työehtosopimuksen perusteella määräytyvä taulukkopalkan määrä (G17) on 1.6.2018 lukien noussut 1.901,63 eurosta 1.918,74 euroon (G18C). Alarajakorotuksen euromääräinen vaikutus A:lle maksettavaan taulukkopalkkaan on ollut 17,11 euroa.

Alarajakorotusten yhteydessä X Oy on yksipuolisesti alentanut A:lle maksettavan Esperilisän määrän 39,59 eurosta 22,48 euroon 1.6.2018 lukien. Esperilisän määrää on siten alennettu 17,11 euroa eli saman verran kuin kantajan työehtosopimuksen perusteella määräytyvä taulukkopalkka on alarajakorotuksen myötä noussut.

Asiassa on riidatonta, että Esperilisän maksaminen ei ole perustunut työehtosopimukseen.

Osapuolten välillä on riitaa siitä, onko X Oy:llä ollut työehtosopimuksen mukaisten taulukkopalkkojen korottamisen yhteydessä oikeus yksipuolisesti alentaa Esperilisää eli sellaista A:n palkanosaa, jonka määrästä ja maksamisesta taulukkopalkan ohella on työsopimuksessa nimenomaisesti sovittu.

KANNE

Vaatimukset

A on vaatinut käräjäoikeutta vahvistamaan, ettei X Oy:llä ole ollut oikeutta yksipuolisesti alentaa hänen työsopimuksen ehtoon perustuvan Esperilisän määrää sekä velvoittamaan yhtiö suorittamaan hänelle palkkasaatavia.

Perusteet

Esperilisän alentamisen perusteena vastaaja on vedonnut työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjaan sisältyvään mainintaan siitä, että vähimmäispalkkojen korotukset voivat johtaa siihen, että työntekijälle aiemman vähimmäistaulukkopalkan päälle kuukausittain maksettu palkanosa voi pienentyä. Työehtosopimuksen ja työsopimuksen etusijajärjestys vaikuttaa ainoastaan työntekijän eduksi. Työsopimuksella voidaan siten sopia työntekijän kannalta edullisemmista ehdoista kuin mitä esimerkiksi laissa tai työehtosopimuksessa on määrätty. Tällöin noudatetaan työsopimuksen työntekijälle edullisempaa ehtoa siitä huolimatta, että työsopimus sijoittuukin etusijajärjestyksessä alemmalle asteelle kuin työehtosopimuksen ja lain pakottavat säännökset.

Mahdollisuus sopia paremmin on saanut nimenomaisen vahvistuksensa myös työehtosopimuksen 33 §:ssä, jonka mukaan "tämä työehtosopimus ei koske sellaisia työnantajan ja työntekijän väliseen sopimukseen perustuvia etuisuuksia, joista on erikseen toimiehto- tai työehtosopimuksesta poiketen sovittu." Määräyksellä on mahdollistettu paremmista ehdoista sopiminen työsopimusosapuolten kesken sekä rajattu kyseiset etuudet työehtosopimusosapuolten säännöstämiskompetenssin ulkopuolelle.

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjaan sisältyvä maininta, jonka mukaan vähimmäispalkkojen korotukset voivat johtaa siihen, että työntekijälle aiemman vähimmäispalkkataulukon päälle kuukausittain maksettu palkanosa voi pienentyä, ei sellaisenaan oikeuta työnantajaa poistamaan tai alentamaan työntekijän palkanosia, vaan kirjauksen merkitys ja oikeusvaikutukset on loppujen lopuksi arvioitava kussakin työsopimussuhteessa erikseen. Yleisen tason maininta työehtosopimuksessa mahdollisesta palkanosuuksien leikkaamisesta ei toisin sanoen syrjäytä työsopimuksessa nimenomaisesti sovittuja tai muuten työsuhteen ehdoksi tulleita työntekijän kannalta parempia palkkaehtoja, vaan työnantaja on velvollinen maksamaan työntekijälle palkkaa siten kuin työsopimuksessa on sovittu.

Kantajan työsuhteessa sovellettava työehtosopimus on niin sanotusti vähimmäispakottava, eli siinä on määritelty sen soveltamisalalla työsuhteissa noudatettavat vähimmäisehdot. Työntekijä ja työnantaja voivat siten sopimusvapautensa nojalla vapaasti keskenään sopia työehtosopimusmääräyksistä poiketen työntekijälle edullisemmista ehdoista. Yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan sopimussuhteen tai sen yksittäisen ehdon yksipuolinen muuttaminen ei ole mahdollista, vaan sopimukset on pidettävä.

Työnantaja ei voi direktio-oikeutensa nojalla yksipuolisesti muuttaa esimerkiksi työsopimuksella sovittua palkan rakennetta, vaikka muutos ei vaikuttaisikaan palkan suuruuteen. Palkkausta koskevan työsopimuksen ehdon muuttaminen edellyttää, että muutoksesta joko sovitaan työsopimusosapuolten kesken tai muutos perustuu työsopimuksen irtisanomisperusteeseen. Esperilisän alentamisesta ei ole sovittu kantajan ja vastaajan kesken, vaan vastaaja on toteuttanut kantajan palkkausta koskevan työsopimuksen ehdon muutoksen yksipuolisesti.

Työehtosopimuksella ei voida pätevästi kelpuuttaa työnantajaa rikkomaan työsopimusta. Jos jonkin palkanosan maksamisesta on työsopimustasolla sovittu, voi työnantaja yksipuolisesti muuttaa kyseistä palkanosaa tai sen määräytymisperusteita vain, mikäli myös palkan alentamisen työsopimusoikeudelliset edellytykset täyttyvät.

Esperilisä ei ole kantajan työsuhteessa sovellettavaan työehtosopimukseen perustuva etuus, vaan se on yksinomaan kantajan työsopimukseen perustuva palkanosa, jonka määrästä ja maksamisesta (työehtosopimuksen mukaan määräytyvän) taulukkopalkan ohella ja siitä erillisenä on työsopimuksessa nimenomaisesti sovittu. Esperilisän alentaminen ei ole kuulunut työehtosopimusosapuolten säännöstyskompetenssin piiriin, eikä työehtosopimuksella ole muutenkaan voitu laajentaa vastaajan kelpoisuutta työsopimuksen ehtojen muuttamiseen siitä, miten se työsopimuslain pakottavien säännösten mukaan määräytyy. Esperilisän alentaminen ei näin ollen ole voinut pätevästi perustua kantajan työsuhteessa sovellettavaan työehtosopimukseen.

Kun työehtosopimuksen mukaan määräytyvän taulukkopalkan korottaminen ei ole oikeuttanut vastaajaa yksipuolisesti alentamaan kantajalle maksettavan työsopimusperusteisen Esperilisän määrää, Esperilisän maksamista olisi tullut vähimmäistaulukkopalkkojen alarajakorotustenkin jälkeen jatkaa entisen suuruisena työehtosopimuksen mukaan määräytyvän taulukkopalkan (G18C) ohella.

Vastaaja ei ole edes väittänyt, että sillä olisi ollut kantajan palkan alentamiselle kantajan työsopimuksen päättämiseen oikeuttavaa perustetta.

Alentaessaan kantajan työsopimuksen nimenomaiseen ehtoon perustuvan Esperilisän määrää yksipuolisesti ilman lainmukaista perustetta vastaaja on rikkonut kantajan kanssa tekemäänsä työsopimusta.

Kantajan työsopimuksessa on nimenomaisesti sovittu Esperilisän maksamisesta ja määrästä siten, että Esperilisää maksetaan työehtosopimuksen mukaan määräytyvän taulukkopalkan lisäksi ja siitä erillisenä palkanosana. Mikäli siis katsottaisiin, että vastaajan esittämä työehtosopimuksen määräys palkanosuuksien leikkaamismahdollisuudesta voisi edes lähtökohtaisesti tulla kantajan työsuhteessa sovellettavaksi, tulisi edullisemmuussäännöstä johtuen joka tapauksessa noudattaa kantajan kannalta edullisempaa normia eli kantajan työsopimuksen ehtoa Esperilisän maksamisesta, sen sijaan, että sovellettaisiin työehtosopimuksen määräystä vähimmäistaulukkopalkan päälle kuukausittain maksettavan palkanosan pienentämismahdollisuudesta.

Kantajan Esperilisän maksamista - työsopimukseen perustuvana työehtosopimusta parempana työsuhteen ehtona - olisi siten myös edullisemmuussäännön nojalla tullut taulukkopalkkojen alarajakorotuksesta riippumatta jatkaa entisen suuruisena, työehtosopimuksen mukaan määräytyvän taulukkopalkan lisäksi maksettavana palkanosuutena.

Esperilisän perusteettoman alentamisen seurauksena kantajalle maksettu kokonaiskuukausipalkka 1.6.2018 lähtien (1.941,22 euroa) on jäänyt 17,11 euroa pienemmäksi kuin sen olisi kantajan työsopimuksessa sovittujen palkanmääräytymisperusteiden mukaan tullut olla (1.958,33 euroa). Prosentuaalisesti kantajan kuukausipalkan olisi siten pitänyt olla 0,8814 prosenttia korkeampi. Esperilisän alentaminen on kuukausipalkan ohella vaikuttanut kantajan muihinkin palkaneriin, kuten ilta-, lauantai-, sunnuntai- ja yötyökorvauksen määrään sekä lomapalkkaan ja -rahoihin. Vastaaja on velvollinen suorittamaan kantajalle täysimääräisesti ne palkkasaatavat, jotka Esperilisän perusteettoman alentamisen myötä ovat 1.6.2018 lukien jääneet maksamatta.

Kanteen vireilletuloon mennessä maksettavaksi erääntyneiden, kantajalta saamatta jääneiden palkkasaatavien yhteismäärä on 152,33 euroa.

VASTAUS

Vaatimukset

X Oy on vaatinut, että kanne hylätään.

Perusteet

Osapuolia sitovan työehtosopimuksen muutoksella määrättiin palkkaluokkien muutoksesta ja palkkioihin tehtävästä korotuksesta. Kantajan palkka nousi 17,11 euroa uuden vähimmäisehdon mukaisesti. Samalla Esperilisä pieneni työehtosopimuksen muuttumisen seurauksena. Esperilisä on vastaajan työntekijöilleen maksama yrityskohtainen, ylimääräinen ja yksipuolinen lisä, joka ei ole perustunut työehtosopimukseen eikä työn vaativuuteen tai työntekijän henkilökohtaiseen suoriutumiseen. Lisäys ei ole ollut kiinteä.

A:n työsopimuksessa on käytetty kirjausta "työsuhteen alkaessa / työsopimusta allekirjoitettaessa". Tällä on tarkoitettu sitä, ettei palkka, eikä siten lisäkään, ole muuttumaton. Palkan kehityksestä ei tällöin tarvitse sopia erikseen, koska se perustuu työsopimukseen ja

työnantajan toteuttamiin palkantarkistuksiin.

Kyse on työnantajan harkinnanvaraisesta lisästä. Esperilisä ei perustu mihinkään olosuhteeseen tai asiaintilaan, jonka johdosta se olisi tullut säilyttää ennallaan. Esperilisän säilyttämisestä ei ole erikseen sovittu.

Työsuhteen ehtojen niin sanotussa etusijajärjestyksessä normaalisitovan työehtosopimuksen määräykset ovat ensisijaisia työsopimuksella sovittuihin ehtoihin. Työehtosopimuksen etusija työsopimukseen nähden tarkoittaa, että mikäli näiden välillä on ristiriitaa, noudatetaan työsuhteen ehtona työehtosopimuksen kirjausta.

Työehtosopimuksen sitovuudesta on säädetty työehtosopimuslaissa, ja työehtosopimuksen määräyksillä on pakottava ja automaattinen oikeusvaikutus. Työehtosopimuksella sovitaan ehdoista, joita on noudatettava työsopimuksissa.

Kantajan palkkaehtoa ei ole heikennetty, sillä hänen kokonaispalkkansa on pysynyt samana kuin työsopimuksen allekirjoitushetkellä. Todettakoon kuitenkin, että työehtosopimusosapuolilla on oikeus puuttua työehtosopimuksella työsopimuksessa sovittuihin palkan rakennetta koskeviin ja muihin työsuhteen ehtoihin niitä myös työntekijän kannalta heikentäen.

Tässä tapauksessa työehtosopimuksen nojalla Esperilisän määrä muuttui samalla kuin yhtiö teki työehtosopimuksen edellyttämät alarajakorotukset. Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on seuraavanlainen kirjaus: "Vähimmäistason korotukset voivat johtaa siihen, että työntekijälle aiemmin vähimmäistaulukkopalkan päälle kuukausittain maksettu palkanosa voi pienentyä, ellei kyse ole TES palkkasopimuksen 3.2. kohdan mukaisesta tehtäväkohtaisesta lisästä tai 3.4 kohdan mukaisesta henkilökohtaisesta pätevyyslisästä."

Osapuolet ovat saavuttaneet yksityiskohtaisen sovintoratkaisun, jolla on sovittu työehtosopimuksen 33 §:ssä esitetystä yleisestä säännöstä poiketen. Työehtosopimusosapuolet ovat neuvotteluissaan hyväksyneet kyseisen valtakunnansovittelijan kirjausehdotuksen ja nimenomaisesti hyväksyneet sen, että tällaisia ylimääräisiä lisiä on mahdollisuus leikata samalla kun työehtosopimuksen mukaisia vähimmäistasoja korotetaan. Kyse on niin sanotusta palkkaleikkurista. Korotuksen yhteydessä on tällä tavoin erikseen sovittu tiettyjen lisien sulauttamisesta taulukkopalkkaan.

Tässä asiassa on nimenomaisesti huomattava, että kantajan kokonaispalkka ei ole pienentynyt, ja suhteessa edelleen olemassa olevaan palkkaluokkaan G17 hänen palkkansa on pysynyt samana.

Työehtosopimuksella voidaan sopia työsopimuksen ehtojen heikentämisestä niin sanotun edullisemmuussäännön sitä estämättä.

PÄIJÄT-HÄMEEN KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Käräjäoikeus on päättänyt 12.7.2019 tekemällään välituomiolla pyytää työtuomioistuimelta oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 39 §:n perusteella lausuntoa siitä, onko 1.2.2018–31.3.2020 voimassa olleen yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan määräys, jonka mukaan "vähimmäistason korotukset voivat johtaa siihen, että työntekijälle aiemmin vähimmäistaulukkopalkan päälle kuukausittain maksettu palkanosa voi pienentyä, ellei kyse ole TES:n palkkasopimuksen 3.2 kohdan mukaisesta tehtäväkohtaisesta lisästä tai 3.4 kohdan mukaisesta henkilökohtaisesta pätevyyslisästä", pätevä.

Käräjäoikeus on 26.9.2019 täsmentänyt lausuntopyyntöön seuraavasti. Käräjäoikeus pyytää lausuntoa siitä, onko riidanalaisella työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan kirjauksella tarkoitettu myös Esperilisän kaltaisia lisiä, joista ei ole sovittu työehtosopimuksessa vaan työsopimuksessa, ja onko tällaisesta voitu pätevästi sopia.

KUULTAVIEN LAUSUNNOT

Työtuomioistuin on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 39 §:n nojalla varannut Hyvinvointiala HALI ry:lle, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:lle, Terveys- ja sosiaalialan neuvottelujärjestö TSN ry:lle, Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry:lle ja Sosiaalipalvelualan allianssi Salli ry:lle (ent. Neuvottelujärjestö Jyty - Pardia - STHL ry) tilaisuuden tulla asiassa kuulluksi.

Hyvinvointiala HALI ry:n lausunto

Kyseinen työehtosopimusmääräys on pätevä. Sillä on tarkoitettu myös Esperilisän kaltaisia lisiä, joista ei ole sovittu työehtosopimuksessa vaan työsopimuksessa, ja tällaisesta on voitu pätevästi sopia.

Työehtosopimusosapuolet ovat neuvotteluissaan hyväksyneet kyseisen valtakunnansovittelijan kirjausehdotuksen ja nimenomaisesti hyväksyneet sen, että muita kuin palkkasopimuksen mukaisia työn vaativuuteen tai henkilökohtaiseen pätevyyteen perustuvia lisiä on mahdollisuus leikata samalla kun työehtosopimuksen mukaisia palkkaryhmien alarajojen vähimmäistasoja korotetaan. Muiden lisien pienennyksen määrä voi olla enintään alarajakorotuksen suuruinen.

Sopimuskauden palkankorotukset koostuivat kaikkiin henkilökohtaisiin palkkoihin ja taulukkopalkkoihin tulevista yleiskorotuksista sekä yleiskorotuksen lisäksi palkkaryhmien alarajoihin tulevista alarajakohdennuksista, joilla haluttiin pienentää alinta palkkaa saavien palkkaeroa muihin työntekijöihin.

Kyse ei ole kantajan työsopimuksella sovittujen palkkaetujen pienentämisestä eikä palkkaetujen pienentämisestä ylipäätään. Tosin vastaajan käräjäoikeudelle antamien oikeuden ennakkopäätösten perusteella sellaisistakin olisi työehtosopimuksen perusteella voitu sopia ja niiden vaikutus ulottuisi myös työsopimuksella sovittuihin palkkaetuihin.

Tässä tapauksessa työntekijä on saanut hyväkseen työehtosopimuksen mukaisen 1,33 prosentin yleiskorotuksen 1.4.2018, jolla on nostettu hänen työsopimuksessa sovittua taulukkopalkkaansa G17 sekä sen päälle sovittua 39,07 euron Esperilisää.

Alarajakorotuksen tarkoitus oli sanamuotonsa mukaisesti kohdentaa ylimääräinen yhden prosentin palkankorotus vaativuusryhmien alarajojen taulukkopalkkoihin, eli pienentää palkkaeroa niihin työntekijöihin, joiden palkka oli alarajoja korkeampi. Poikkeuksena tästä olivat palkkasopimuksen mukaiset työn vaativuuteen tai henkilökohtaiseen pätevyyteen perustuvat lisät, joiden osalta peruste muita korkeampaan palkkaan säilyi olemassa myös kohonneen alarajan päällä.

Sen sijaan Esperilisä on tyypillinen työvoiman saatavuuteen liittyvä lisä, jossa palkkaa sovitaan maksettavaksi yli tietyn palkkatason työvoiman saatavuuden varmistamiseksi. Se ei perustu työn vaativuuteen tai henkilökohtaiseen pätevyyteen, eikä tästä asiasta ole edes erimielisyyttä, joten sitä on voitu työehtosopimuskirjauksen mukaisesti pienentää alarajakorotuksen yhteydessä enintään alarajakorotuksen verran.

Esperilisä on työsopimuksessa sovittu maksettavaksi työehtosopimuksen mukaisen G17 palkkaluokan päälle. Kyseinen G17 palkkaluokka on edelleen olemassa TES-taulukossa. Kun lasketaan yhteen työntekijän alarajakorotuksella nousseen uuden taulukkopalkan ja vastaavalla määrällä pienentyneen Esperilisän yhteismäärä, niin työntekijä saisi edelleen tämän sovitun G17 palkkaluokan päälle Esperilisänsä pienentämättömänä (itse asiassa 1.4. yleiskorotuksella korotettuna), eli työsopimuksella sovittu palkkaehto ei ole huonontunut eikä kuukausipalkka pienentynyt.

Työehtosopimuksen palkkaratkaisussa vaativuusryhmien alarajoja korotettiin ja uudeksi alarajaksi C-palkkaryhmässä muodostui G18. Tällaisia muutoksia työehtosopimuspöydissä aika ajoin tehdään ja niiden kustannusvaikutukset lasketaan sen pohjalta, mitä työehtosopimusosapuolet ovat alarajakohdennuksen toteuttamistavasta sopineet. Vaatimus alarajoihin tulevista yleiskorotusta isommista palkankorotuksista on tullut työntekijäliitoilta ja sitä on perusteltu palkkaerojen kaventamisella. On perin hämmentävää, että yhdessä sovitun ja omaan vaatimukseen perustuvan alarajakorotuksen jälkeen työntekijäpuolella vaaditaan yksiselitteisestä työehtosopimusmääräyksestä poikkeavaa toimintaa.

Työehtosopimusosapuolet ovat osana valtakunnansovittelijan hyväksyttyä sovintoratkaisua sopineet siitä, että perusteltuja alarajakohdennuksia tullaan jatkamaan myös tulevilla työehtosopimuskierroksilla. Mikäli tuomioistuin vastoin näkemystämme toteaisi, ettei alarajakohdennus voi pätevästi oikeuttaa pienentämään palkkaeroa sitä korkeampiin palkkoihin, tulisi palkkaerojen pienentäminen ja työehtosopimuksessa sovittu kehittäminen käytännössä mahdottomaksi.

Määräyksen on tarkoitettu koskevan myös työsopimuksella sovittuja lisiä. Kyseisen sopimuskohdan valmistelussa ei missään vaiheessa kenenkään osapuolen tai valtakunnansovittelijan taholta tuotu esiin, että määräystä ei olisi tarkoitettu sovellettavaksi työsopimuksella sovittuihin vähimmäistaulukkopalkan ylittäviin lisiin. Työehtosopimusneuvotteluissa keskustelut keskittyivät yleiskorotusten ja alarajakohdennusten tasoon ja siihen, että alarajakorotusten päälle maksettu palkanosa voi pienentyä, ellei kyse ole tehtäväkohtaisesta lisästä tai henkilökohtaisesta pätevyyslisästä. Sivumennen mainittiin jossain yhteydessä, että toisesta työehtosopimuksesta siirtymisen yhteydessä taulukkopalkan päälle jäänyt siirtymälisä on esimerkki mahdollisesta lisästä, joka voi tässä yhteydessä pienentyä. Tätä asiaa ei pitänyt tarkemmin käsitelläkään, koska sanamuoto ja tarkoitus oli selkeä, ja kaikkia muuhun kuin työn vaativuuteen tai henkilökohtaiseen pätevyyteen perustuvia palkanosia voitiin sen mukaisesti siis pienentää. Kukaan osapuoli ei ole edes väittänyt, että neuvotteluprosessin yhteydessä olisi tuotu esille, ettei sanamuodoltaan selvä kirjaus koskisikaan työsopimuksessa sovittuja palkanosia. Mikäli tällainen varauma työsopimuksessa sovittuihin lisiin olisi ehdotettu, olisi sillä ollut vaikutusta neuvottelujen kulkuun, kustannusvaikutusten laskentaan ja sovinnon syntymiseen.

Riidanalaisen määräyksen teksti on muotoutunut työehtosopimusosapuolten yhteisten neuvotteluiden tuloksena. Sanamuoto on ollut osana työnantajapuolen sähköpostiviestiä, kuten yleensäkin työehtosopimuksen kirjaukset neuvotteluprosessin aikana, mutta kyse on ollut yhteisesti puhutun asian kirjaamisesta. Alarajakorotuksen taso on ollut työnantajapuolen tarjous, mutta kirjauksen muu sanamuoto on perustunut yhdessä neuvoteltuun. Ainakin työnantajapuolella kyseisen sanamuodoltaan yksiselitteisen määräyksen on alusta alkaen tulkittu tarkoittavan kaikkia vähimmäistaulukkopalkkoja ylittäviä lisiä riippumatta siitä, millä sopimuksella lisistä on sovittu.

Työehtosopimusmääräyksen lopuksi todetaan myös, että alarajakorotusten kustannusvaikutus on koko sopimuksen piirissä 0,8 prosenttia. Sopimuksessa on siten sovittu tietystä läpilyöntivaikutuksesta eli siitä, kuinka suuri osuus sovitusta palkankorotusratkaisusta siirtyy käytännössä maksettaviin palkkoihin. Sopimuksen tarkoituksena ei ole ollut, että sellaisia palkkoja korotetaan, jotka jo valmiiksi ylittävät vaativuusryhmän alarajan vähimmäistaulukkopalkan päälle kuukausittain maksettavan muun kuin työn vaativuuteen tai henkilökohtaiseen pätevyyteen perustuvan palkanosan vuoksi.

Jos työntekijäpuolella on eri näkemys asiasta, työntekijäpuolen neuvottelijoiden olisi pitänyt esillä olleesta ja sopimukseen kirjatusta kuukausittain maksettavien palkanosien pienentymisestä ja kustannuslaskelmasta havaita, että sopimuksen tarkoitus on ollut yrityskohtaisiin käytäntöihin perustuvien muiden palkanosien leikkaantuminen alarajakorotusten yhteydessä. Mikäli tällaista mekanismia ei olisi haluttu sisällyttää sopimukseen, olisi työntekijäpuolen tullut ilmaista tämä tavoitteensa sopimustekstejä laadittaessa tai niistä neuvoteltaessa. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut.

Esimerkiksi ratkaisussa TT 2006:108 palkkaleikkurin olemassaolo oli todettavissa esillä olleista läpilyöntilaskelmista, joita työntekijäpuoli ei neuvottelujen aikana kiistänyt. Työtuomioistuin katsoi, että jos työntekijäpuoli ei olisi halunnut sisällyttää tällaista mekanismia sopimukseen, tämä olisi tullut tuoda esille neuvotteluissa.

Yleensä aina palkasta sovitaan juuri työsopimuksella. Mikäli kirjaus ei koskisi työsopimuksella sovittuja lisiä, jäisi sen käytännön merkitys sangen olemattomaksi. Yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimus on ollut voimassa vuodesta 1994 ja yleissitovana vuodesta 2001. Alkuaikoina siirtymälisän merkitys oli isompi, kun tätä työehtosopimusta ei vielä ollut tai sitä ei yleisesti käytetty. Sen sijaan nykyään siirtymälisän merkitys on sangen vähäinen, koska ylivoimainen valtaosa alan toimijoista noudattaa tätä työehtosopimusta jo alusta alkaen. Nykyään siirtymälisä liittyy lähinnä tilanteisiin, joissa kunta on ulkoistanut koko toimintansa tai tietyn yksikkönsä yksityiselle toimijalle. Nämä ovat harvinaisia poikkeuksia. Vuosittain myös yksittäisiä työnantajia on voinut siirtyä sosiaalipalvelualan työehtosopimuksen piiriin KT:n Avain-TES:istä tai terveyspalvelualan työehtosopimuksen piiristä. Nämä ovat kuitenkin poikkeuksia, kun HALI ry:n jäsenenä jo alun perin sosiaalipalvelualan työehtosopimusta soveltaa yli 1000 jäsentyönantajaa.

Jos Esperilisän pienentymistä alarajakohdennuksen verran korotetun alarajan päällä pidettäisiin vastoin näkemystämme työsuhteen ehdon heikentymisenä, olisi siitäkin pätevästi voitu työehtosopimuksella sopia. Työsuhteen ehtojen niin sanotun etusijajärjestyksen perusteella työehtosopimusmääräykset ovat ensisijaisia työsopimuksella sovittuihin ehtoihin. Mikäli siten työehtosopimusmääräyksen ja työsopimuksen määräyksen välillä olisi ristiriitaa, sovellettaisiin työehtosopimuksen määräystä.

Oikeuskirjallisuuden ja -käytännön mukaan työehtosopimuksella voidaan rajata sitä, mitä työntekijä ja työnantaja voivat keskenään pätevästi sopia. Yhtä lailla työehtosopimuksessa voidaan sopia siitä, miten voimassa olevien työsopimusten vaikutuksia rajataan. Työehtosopimuksen määräyksellä on käytännössä ja tosiasiassa sovittu myös niin sanotun edullisemmuussäännön poissulkemisesta tilanteessa, jossa työsopimuksessa olisi sovittu paremmista työsuhteen ehdoista. Työehtosopimukseen ei sisällytetty mainintaa, että työehtosopimuksen määräykset eivät syrjäyttäisi nimenomaista työsopimuksen työntekijälle edullisempaa määräystä. Työehtosopimusosapuolilla on oikeus puuttua työehtosopimuksella työsopimuksessa sovittuihin työsuhteen ehtoihin, niitä myös työntekijän kannalta heikentäen. Tämä on ollut työtuomioistuimen vakiintunut kanta ja työtuomioistuin on ottanut tähän nimenomaisesti kantaa esimerkiksi ratkaisuissaan TT 1979:90, 2006:31, 2013:6, 2015:56.

Työehtosopimuksen 33 § on ollut voimassa alusta alkaen vuodesta 1994. Määräyksen merkitys oli alkuaikoina suurempi, kun työehtosopimus ei vielä ollut vakiintunut. Silloin oli laajemmin käytössä esimerkiksi yksilöllisesti sovittuja loma- tai työaikaetuuksia, jotka eivät siis työehtosopimuksen voimaantulon myötä voineet huonontua tai korkeampia kokonaispalkkoja, jotka eivät voineet pienentyä uuden työehtosopimuksen myötä.

Työehtosopimuksen 25 vuoden historian aikana on ollut monia kertoja, jolloin eri mekanismeilla alimmat taulukkopalkat ovat nousseet yleiskorotusta enemmän. Tästä ei voi seurata kenenkään palkan pienentymistä, kuten ei tässä Esperilisää koskevassa tapauksessakaan, mutta 33 §:n määräystä ei voida tulkita niin, että se jäädyttäisi kaikki erilaiset aiemman taulukkopalkan päälle maksetut palkanylitteet maksettavaksi alarajakorotuksen jälkeen entisen suuruisina. Mikäli tulkinta olisi tämä, jäisi alarajakorotusten tarkoitus toteutumatta. Sillähän pyritään juuri pienimpien palkkojen nostamiseen isompia enemmän.

Työehtosopimuksen 33 § väistyy myös, kun tietystä asiasta on sovittu poikkeavalla erityisellä määräyksellä. Taulukkopalkkojen vähimmäistasojen korotukseen liittyvästä menettelystä on sovittu nimenomaisesti ja erikseen, eikä työehtosopimuksen 33 §:ää ole siten tarkoitettu sovellettavaksi tältä osin.

Selvää on, että työehtosopimuksen osapuolilla on sopimusvapaus siitä, miten kulloinkin tehty sopimusratkaisu toteutetaan ja kohdennetaan käytännössä. Oikeuskäytännössä ja –kirjallisuudessa on myös useasti todettu, että työehtosopimusosapuolten säännöskompetenssiin kuuluu oikeus sopia sellaisesta palkankorotusjärjestelystä, jonka seurauksena palkan sisäinen rakenne muuttuu tavalla, joka jossakin kohdin merkitsee poikkeamista työnantajan ja työntekijän keskenään sopimista työsuhteen ehdoista työntekijän vahingoksi. Tämä tulkinta on ollut kiistaton työtuomioistuimen ratkaisukäytännössä.

Esperilisän määrä suhteessa aikanaan sovittuun G17 palkkaluokkaan on säilynyt vähintään ennallaan. Kyse ei siis ole etuuden heikentämisestä. Esperilisän määrä on voinut pienentyä vain suhteessa korotettuun uuteen alarajaan G18C, mutta ei suhteessa entisen alarajan G17 luokkaan, joka G17 edelleen jopa löytyy palkkataulukosta. Näin ollen ei ole ollut tarvetta edes keskustella edullisemmuussäännöstä, mitä ei myöskään ole tapahtunut. Missään vaiheessa koko neuvotteluprosessia mikään taho ei tuonut esiin sitä, että työehtosopimuksen 33 § vaikuttaisi sopimiimme alarajakorotuksiin ja siinä yhteydessä ylitteiden pienentymiseen. Työehtosopimuksen 33 §:n tarkoituksena ei ole ollut estää työehtosopimusosapuolia sopimasta sovitun kaltaisia alarajakorotuksia, jotka voivat pienentää taulukkopalkan ylitteitä sovituin tavoin.

Edellä todetulla tavalla työehtosopimuksen määräys on tarkoitukseltaan ja sanamuodoltaan selvä. Työehtosopimuskirjauksella on tarkoitettu myös Esperilisän kaltaisia lisiä, joista ei ole sovittu työehtosopimuksessa vaan työsopimuksessa. Mikään kyseessä olevassa määräyksessä ei viittaa siihen, että kantajan vähimmäistason ylittävää palkkaa olisi tullut vähimmäistason korottamisen yhteydessä nostaa. Kyse on pätevästä työehtosopimusmääräyksestä.

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n lausunto

Taulukkopalkkojen alarajakorotukset olivat sopimusneuvotteluiden keskeisenä sisältönä. Erityisen pohdinnan kohteena olivat työehtosopimuksen palkkasopimuksen tehtäväkohtaisen lisän ja henkilökohtaisen pätevyyslisän käyttäytyminen alarajakorotuksissa. Palkansaajapuolella pidettiin tärkeänä, ettei tällaisten lisien osuus tulisi alenemaan palkankorotusratkaisun myötä. Neuvotteluissa todettiin, että yksityisen sosiaalipalvelualan siirtymäsäännöksiin perustuvat siirtymälisinä tunnetut palkanosat voisivat alentua alarajakorotusten yhteydessä. Neuvotteluissa tai sittemmin valtakunnansovittelijan johdolla käydyssä sovittelussa ei käyty läpi erilaisten muiden palkanlisien käyttäytymistä alarajakorotuksissa.

Kysymys työehtosopimuksen 33 §:n suhteesta allekirjoituspöytäkirjan palkankorotuksia koskeviin määräyksiin ei ollut keskustelun aiheena varsinaisissa työehtosopimusneuvotteluissa eikä myöskään sittemmin valtakunnansovittelijan johdolla käydyssä sovittelussa. JHL:n näkemyksen mukaan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan määräys on pätevä. Tämä ei kuitenkaan ratkaise kysymystä siitä, kuinka erilaiset työsopimuksissa sovitut lisät käyttäytyvät alarajakorotuksissa. Näin ollen työsopimuksissa sovittujen lisien osalta tapauskohtaisella harkinnalla on ratkaiseva rooli.

Terveys- ja sosiaalialan neuvottelujärjestö TSN ry:n lausunto

Alarajakorotusmääräyksen tarkoituksena ei ole ollut alentaa Esperilisän kaltaisia lisiä eli työehtosopimuksen ulkopuolisia, työsopimuksella sovittuja palkanosia, eikä tällaisesta olisi edes voitu työehtosopimuksella pätevästi sopia.

Riidanalainen määräys on tullut osaksi työehtosopimusta työnantajaliiton eli Hyvinvointiala HALI ry:n esityksestä. Työnantajaliitto on 9.2.2018 toimittanut palkansaajajärjestöjen työehtosopimusneuvottelijoille sähköpostitse kirjallisen esityksen työehtosopimuksen 1.2.2018–31.3.2020 palkankorotusmääräyksiksi. Työnantajapuolen esittämä alarajakorotusmääräys on keskeisen sisältönsä puolesta täysin sama kuin allekirjoitettuun työehtosopimukseen sisältyvä, nyt lausuntomenettelyn kohteena oleva alarajakorotusmääräys.

Allekirjoituspöytäkirjan määräyksessä tarkoitetulla palkanosalla, joka voi pienentyä, on tarkoitettu vain työehtosopimukseen perustuvia palkanosia. Tällainen palkanosa on työehtosopimuksessa sovittu siirtymälisä (ks. Palkkasopimus, Palkkasopimuksen siirtymäsäännöt). Esitetyistä palkankorotusmääräyksistä työehtosopimusosapuolten kesken neuvoteltaessakin on ollut puhe ainoastaan siitä, että esitetyn alarajakorotusmääräyksen perusteella olisi mahdollista, että työehtosopimusperusteinen siirtymälisä voisi pienentyä taulukkopalkkojen alarajakorotusta vastaavasti. Määräyksen vaikutuksesta muihin kuin työehtosopimuksessa tarkoitettuihin lisiin ei ollut puhetta, eikä neuvotteluissa ole muutoinkaan tullut ilmi, että määräyksellä olisi ollut tarkoitus puuttua työehtosopimuksen piiriin kuulumattomiin lisiin. Työehtosopimusneuvotteluissa ei ole myöskään missään vaiheessa sovittu taikka edes keskusteltu siitä, että työsopimuksessa työnantajan ja työntekijän erikseen sopimiin yksilötason ehtoihin puututtaisiin työntekijän etuja heikentäen.

Työehtosopimuksen 33 §:n mukaan työehtosopimus ei koske sellaisia työehtosopimuksesta poikkeavia etuisuuksia, joista työnantaja ja työntekijä ovat keskenään erikseen sopineet. Määräys estää sellaisen tulkinnan, että työehtosopimusosapuolten tarkoituksena olisi ollut sopia Esperilisän kaltaisten, työehtosopimuksen palkkausmääräyksistä poikkeavien sopimusetuuksien heikentämisestä. Alarajakorotusmääräyksestä neuvoteltaessa ei ole ollut puhetta siitä, että alarajakorotusmääräyksillä olisi tarkoitus tehdä poikkeus kyseiseen työntekijän ja työnantajan sopimusvapautta korostavaan 33 §:ään, vaan puhe on ollut ainoastaan määräyksen vaikutuksesta työehtosopimuksen perusteella maksettaviin lisiin. Työehtosopimuksen määräyksistä muodostuvan kokonaisuuden kannalta olisi epäjohdonmukaista päätyä sellaiseen lopputulokseen, että tarkoitus olisi ilman erillistä mainintaa ollut puuttua sellaisiin etuuksiin, joita kyseinen työehtosopimus ei nimenomaisen määräyksensä mukaan edes koske.

Neuvotteluissa, jotka lopulta käytiin valtakunnansovittelijan johdolla ja päättyivät sen sovintoehdotukseen, ei enää käyty erityistä keskustelua allekirjoituspöytäkirjan määräyksen sanamuodosta tai tarkoituksesta. Ainoa neuvotteluissa esiin tuotu määräyksen vaikutuskohde oli edellä esitetty työehtosopimukseen perustuva siirtymälisä.

Alarajakorotusmääräyksen työsopimusoikeudellinen pätevyys yksittäisessä työsopimussuhteessa ei kuulu lausuntomenettelyn alaan, vaan jää työtuomioistuimen toimivaltaan kuulumattomana laintulkintakysymyksenä lausuntomenettelyn käyttöalan ulkopuolelle ja käräjäoikeuden ratkaistavaksi.

Työehtosopimus säännöstää työsuhteen vähimmäisehtoja voimaantulostaan lukien. Työnantajan ja työntekijän kesken on kuitenkin normaalin sopimusvapauden nojalla mahdollista sopia työntekijän kannalta paremmista ehdoista, eikä työehtosopimuksella voida pätevästi laajentaa työnantajan oikeutta työsuhteen ehtojen muuttamiseen siitä, miten se työsopimuslain pakottavien säännösten mukaan määräytyy. Työsuhteen olennaisen ehdon muuttamisessa on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan noudatettava työsopimuslain irtisanomissuojaa koskevia säännöksiä. Irtisanomissuojaa koskeva sääntely on työntekijän eduksi pakottavaa, eikä siitä voida poiketa työntekijän vahingoksi edes työehtosopimuksella. Työehtosopimuksella ei näin ollen voida pätevästi kelpuuttaa työnantajaa yksipuolisesti (ilman irtisanomisperustetta) tekemään sellaisia muutoksia, jotka yksittäisessä työsuhteessa tarkoittaisivat palkkausta koskevan ehdon tai muun työsuhteen olennaisen ehdon muuttamista työntekijän vahingoksi. Työehtosopimukseen perustuvaa palkkaehtoa muutetaan työehtosopimuksella, mutta yksilötason sopimiseen perustuvan palkkaehdon muuttaminen on mahdollista ainoastaan työsopimusosapuolten kesken sopimalla tai työnantajan yksipuolisin toimenpitein irtisanomisperusteella ja irtisanomisaikaa noudattaen.

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjamääräys taulukkopalkan lisäksi maksettujen palkanosuuksien mahdollisesta pienentämisestä on siten voinut tulla yksittäisessä työsopimussuhteessa sovellettavaksi vain, mikäli myös palkan alentamista koskevat työsopimusoikeudelliset edellytykset ovat täyttyneet. Allekirjoituspöytäkirjamääräyksessä annetun kelpuutuksen pätevyys yksittäisessä työsopimussuhteessa riippuu toisin sanoen lopulta siitä, millä perusteella taulukkopalkan ylittävää palkanosaa on maksettu. Kun kyse on työsopimuksessa nimenomaisesti sovitusta, työehtosopimukseen perustumattomasta palkanosasta (Esperilisä), ei sen alentamisesta ole voitu pätevästi sopia työehtosopimuksella, vaan sen yksipuolinen alentaminen on ollut mahdollista ainoastaan irtisanomisperusteella.

Työehtosopimuksella ei ole voitu pätevästi puuttua etenkään sellaisen lausuntopyynnössä tarkoitetun yrityskohtaisen lisän (Esperilisä) maksamiseen, jonka maksamisesta on työntekijän ja työnantajan kesken sovittu ennen kyseisen työehtosopimuksen voimaantuloa (1.2.2018). Määräyksen pätevyyttä on siten arvioitava vastaavasti kuin työtuomioistuin on tehnyt ratkaisuissaan TT 2011:92, TT 2006:113 sekä TT 2006:114.

Neuvotteluissa esiintuotu alarajakorotusten kustannusvaikutus oli laskettu työnantajaliiton toimesta. Laskelmassa ei ollut otettu huomioon mahdollisia yrityskohtaisia työsopimuksissa sovittuja palkanosia, sillä näiden työehtosopimuksen ulkopuolisten lisien, työsopimuksiin perustuvien palkanosien yleisyydestä (muun muassa niiden luku- ja euromääristä) ei ollut käytettävissä mitään tietoja. Tämänkään johdosta työntekijäpuoli ei voinut havaita kustannusvaikutuksesta työnantajaliiton esittämää tarkoitusta "yrityskohtaisiin käytäntöihin perustuvien muiden palkanosien leikkaantumisesta".

Sopijaosapuolet eivät sopineet nimenomaisesti edullisemmuussäännön poissulkemisesta eli sopineet, että riidanalainen määräys heikentäisi työsopimuksella sovittuja palkkaetuuksia. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että edullisemmuussäännön soveltamisen estäminen voidaan tehdä vain menettelyllä, jossa osallisten tarkoitus käy selvästi ilmi työehtosopimuksesta. Lisäksi mahdollisena ei ole pidetty taannehtivaa puuttumista etuja heikentäen jo voimassa oleviin työsopimusehtoihin. Nyt kyseessä olevassa työehtosopimuksessa on selväsanainen, nimenomainen määräys 33 §, joka on ollut samansisältöisenä voimassa työehtosopimuksen alusta lukien, jonka mukaan kyseessä oleva työehtosopimus ei koske lainkaan työsopimuksessa sovittuja etuuksia. Tämä työehtosopimuksen oma määräys estää edullisemmuussäännön sivuuttamista tarkoittavan tulkinnan myöhemmin tehtyjen sopimusmääräysten osalta työnantajaliiton esittämällä tavalla. Sopijaosapuolten olisi tullut erityisesti sopia 33 §:n sivuuttamisesta, jota tässä ei edes väitetä tehdyn.

Sopijaosapuolet eivät ole tarkoittaneet sopia, että alarajakorotukset voivat johtaa työsopimuksella sovittujen palkanosien alentamiseen. Riidanalainen sopimuskirjaus tuli työnantajaliiton, Hali ry:n esityksenä ja sen laatimana. Työntekijäpuoli on voinut perustellusti luottaa määräyksen tarkoittavan vain sopimusneuvotteluissa läpikäytyjä siirtymälisiä, jotka mainittiin ainoana esimerkkinä. Työnantajapuoli kantaa riskin siitä, että se ei tuonut missään vaiheessa neuvotteluja julki jälkeenpäin esittämäänsä riidanalaisen määräyksen tarkoitusta. Työnantajaliiton väittämä määräyksen tulkinta tarkoittaisi täysin poikkeuksellista työsopimuksissa sovittuihin etuuksiin kajoamista, joten tämänkään johdosta työntekijäpuolella ei ole voinut olla neuvotteluissa erityistä selontekovelvollisuutta siitä työoikeudellisesta pääsäännöstä ja sopimusten sitovuuden periaatteesta, että työehtosopimusten määräykset (alarajakorotukset) eivät voi johtaa työsopimuksella sovittujen ehtojen heikentymiseen. Tätä riskinjakoa edellyttää myös työehtosopimuksen 33 §; mikäli tarkoituksena olisi ollut sen sivuuttaminen, olisi tästä tullut selvästi ja nimenomaisesti sopia sopimusneuvotteluissa.

Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry:n lausunto

Riidanalaisella työehtosopimuskirjauksella ei ole tarkoitettu Esperilisän kaltaisia lisiä, joista ei ole sovittu työehtosopimuksella vaan työnantajan ja työntekijän välisellä työsopimuksella, joka sitoo työnantajaa. Työehtosopimuksella ei ole tarkoitettu heikentää eikä työehtosopimuksella olisi edes voitu pätevästi sopia kenenkään henkilökohtaisen työsopimuksen nimenomaisten ehtojen heikentämisestä.

Työehtosopimuksen osana olevan palkkasopimuksen siirtymäsäännösten mukaan "siirtymäsääntöjä sovelletaan siirryttäessä noudattamaan sosiaalipalvelualan työehtosopimuksen palkkausjärjestelmää aiemmin noudatetun muun palkkausjärjestelmän sijasta." Siirtymäsääntöjen 3 §:n 6. kohdassa on sovittu, että "työn vaativuuteen tai henkilökohtaiseen pätevyyteen perustuvat lisät säilyvät voimassa myös työntekijän saavuttaessa uuden palveluslisäportaan. Muilla perusteilla syntyneitä taulukkopalkkojen ylitteitä voidaan uusi palveluslisäporras saavutettaessa pienentää enintään palveluslisäkorotuksen verran, ellei ylitettä ole sovittu tai sovita säilytettäväksi."

Lisäksi työehtosopimuksen 33 §:ssä on vielä nimenomaisesti sovittu, että "tämä työehtosopimus ei koske sellaisia työnantajan ja työntekijän väliseen sopimukseen perustuvia etuisuuksia, joista on erikseen toimiehto- tai työehtosopimuksesta poiketen sovittu."

Sosiaalipalvelualan allianssi Salli ry:n lausunto

Riidanalaisessa allekirjoituspöytäkirjan määräyksessä mainitulla palkanosalla, joka voi pienentyä, on tarkoitettu ainoastaan työehtosopimukseen perustuvia palkanosia. Neuvotteluissa ei sovittu eikä esillä ollut määräyksen mahdollinen vaikutus muihin kuin työehtosopimuksessa tarkoitettuihin lisiin. Tarkoituksena ei ollut puuttua työehtosopimuksen ulkopuolisiin palkanosiin, joita on työsopimuksessa. Alarajakorotuksilla ei pidä olla vaikutusta Esperilisän kaltaisiin lisiin, jotka työntekijä ja työnantaja ovat sopineet työsopimusta tehdessä.

TODISTELU

Ei nimettyä todistelua.

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Kysymyksenasettelu

Yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksen sopimuskauden 1.2.2018–31.3.2020 palkankorotukset ovat koostuneet kaikkiin henkilökohtaisiin palkkoihin ja taulukkopalkkoihin tulevista yleiskorotuksista sekä yleiskorotuksen lisäksi palkkaryhmien alarajoihin tulevista alarajakohdennuksista, joilla on haluttu pienentää palkkaeroa alinta palkkaa saavien ja muiden työntekijöiden välillä. Palkankorotuksia koskevan allekirjoituspöytäkirjan 2 kohdassa todetaan muun ohella, että "vähimmäistason korotukset voivat johtaa siihen, että työntekijälle aiemman vähimmäistaulukkopalkan päälle kuukausittain maksettu palkanosa voi pienentyä, ellei kyse ole TES:n palkkasopimuksen 3.2 kohdan mukaisesta tehtäväkohtaisesta lisästä tai 3.4 kohdan mukaisesta henkilökohtaisesta pätevyyslisästä".

Käräjäoikeudessa vireillä olevassa asiassa yksityisessä palvelukodissa työskennelleen hoitajan taulukkopalkan määrä on alarajakorotuksen myötä noussut 1.901,63 eurosta 1.918,74 euroon 1.6.2018 lukien. Alarajakorotuksen euromääräinen vaikutus maksettavaan taulukkopalkkaan on ollut siten 17,11 euroa. Hoitajalle on lisäksi maksettu niin sanottua Esperilisää. Työnantaja on alarajakorotusten yhteydessä alentanut hoitajalle maksettavan Esperilisän määrän 39,59 eurosta 22,48 euroon 1.6.2018 lukien. Esperilisän määrää on siten alennettu 17,11 euroa eli saman verran kuin hoitajan työehtosopimuksen perusteella määräytyvä taulukkopalkka on alarajakorotuksen myötä noussut.

Riidatonta on, että Esperilisä ei ole yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimukseen perustuva etuus, vaan se on yksinomaan käräjäoikeudessa kantajana olevan hoitajan työsopimukseen perustuva palkanosa.

Työtuomioistuimessa kyse on siitä, onko työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan edellä siteeratulla kirjauksella tarkoitettu tai ylipäätään voitu tarkoittaa myös Esperilisän kaltaisia lisiä, joista ei ole sovittu työehtosopimuksessa vaan työsopimuksessa.

Asian arviointi

Asiassa kuultavat liitot ovat yhtä mieltä siitä, että allekirjoituspöytäkirjan riidanalainen määräys on sinänsä pätevä. Riitaa on kuitenkin siitä, voivatko alarajakorotukset johtaa myös Esperilisän kaltaisten lisien eli työehtosopimuksen ulkopuolisten, työsopimuksella sovittujen palkanosien alentamiseen.

Riidatonta on, että työehtosopimusneuvotteluissa palkansaajapuoli on pitänyt tärkeänä sitä, että tehtäväkohtaisten lisien ja henkilökohtaisten pätevyyslisien osuus ei alene palkankorotusratkaisun myötä. Näin on myös kirjattu riidanalaiseen määräykseen. Tämän lisäksi neuvotteluissa on ollut riidattomasti ainakin maininnanomaisesti puhe siitä, että työehtosopimuksessa sovittu siirtymälisä voi riidanalaisen määräyksen perusteella alentua alarajakorotusten yhteydessä. Sen sijaan neuvotteluissa tai sittemmin valtakunnansovittelijan johdolla käydyssä sovittelussa ei ole käyty läpi erilaisten muiden palkanlisien käyttäytymistä alarajakorotuksissa eikä määräyksen vaikutuksesta työsopimuksella sovittuihin lisiin.

Riidanalainen määräys on tullut työehtosopimukseen työnantajaliiton aloitteesta, ja teksti on sen laatima, vaikkakin muotoutunut osapuolten yhteisten neuvotteluiden tuloksena. Määräyksen sanamuodon mukaan vähimmäistason korotukset voivat johtaa siihen, että työntekijälle aiemman vähimmäistaulukkopalkan päälle kuukausittain maksettu palkanosa voi pienentyä, ellei kyse ole tehtäväkohtaisesta lisästä tai henkilökohtaisesta pätevyyslisästä. Työnantajapuoli on tarkoittanut kirjauksen koskevan kaikkia lisiä riippumatta siitä, onko niistä sovittu työehtosopimuksessa vai työsopimuksessa. Työnantajaliiton mukaan työntekijäpuolen olisi tullut ymmärtää tämä tarkoitus muun ohella alarajakorotusten kustannusvaikutuksia koskevien laskelmien perusteella. Asiassa ei ole kuitenkaan esitetty riittävää selvitystä tämän väitteen tueksi.

Edelleen työnantajapuoli on lausunut, että kirjauksen merkitys olisi jäänyt vähäiseksi, jos se ei olisi koskenut myös työsopimuksella sovittuja lisiä. Selvitetyksi on tullut, että riidanalaisessa määräyksessä tarkoitettu sellainen vähimmäistaulukkopalkan päälle kuukausittain maksettu palkanosa, joka määräyksen mukaan voi pienentyä ja josta on määrätty työehtosopimuksessa, on lähinnä palkkasopimuksen siirtymäsäännöissä tarkoitettu siirtymälisä. Mainittu lisä on sopimusalalla käytössä muun ohella liikkeenluovutuksissa kunnan ulkoistaessa koko toimintansa tai tietyn yksikkönsä yksityiselle toimijalle. Edellä todetusti työehtosopimusneuvotteluissa on ollut puhe juuri siirtymälisästä mahdollisesti pienentyvänä lisänä. Tarkemman selvityksen puuttuessa työtuomioistuin katsoo, että siirtymälisän merkitystä ei voida pitää niin vähäisenä, että työntekijäpuolen olisi tällä perusteella tullut ymmärtää työnantajapuolen tarkoitus ulottaa riidanalainen määräys myös työsopimuksella sovittuihin palkanosiin.

Etusijajärjestyksessä alempana olevan normin ja tätä ylempänä olevan normin välinen normiristiriita on niin sanotun edullisemmuussäännön perusteella ratkaistava työntekijän eduksi. Työehtosopimuksella on kuitenkin katsottu olevan mahdollista tietyin edellytyksin puuttua myös työsopimuksella sovittuihin ehtoihin, vaikka näistä ehdoista poikettaisiin työntekijän vahingoksi. (Ks. TT 2019:74 ja siellä mainitut ratkaisut.) Tässä asiassa työehtosopimusneuvotteluissa ei missään vaiheessa ole käyty nimenomaista keskustelua edullisemmuussäännön poissulkemisesta. Liittojen tässä asiassa antamien lausuntojen perusteella osallisten yhteisesti hyväksytty tarkoitus ei myöskään ole ollut se, että allekirjoituspöytäkirjan kirjauksen perusteella kaikki palkanosat voivat pienentyä riippumatta siitä, onko niistä sovittu työsopimuksessa vai työehtosopimuksessa. Tämän lisäksi työehtosopimuksen 33 §:ssä on sovittu, että sopimus ei koske työnantajan ja työntekijän väliseen sopimukseen perustuvia etuisuuksia, joista on erikseen työehtosopimuksesta poiketen sovittu. Osalliset eivät ole allekirjoituspöytäkirjan riidanalaisen kirjauksen yhteydessä sopineet 33 §:n määräyksen sivuuttamisesta. Ylipäätään keskustelua työehtosopimuksen 33 §:n suhteesta riidanalaiseen määräykseen ei ole käyty.

Johtopäätöksenään edellä selostetusta työtuomioistuin katsoo, että työntekijäpuoli on voinut perustellusti ymmärtää riidanalaisen määräyksen tarkoittavan vain työehtosopimuksessa sovittuja lisiä. Osapuolten yhteisenä tarkoituksena ei ole ollut työehtosopimuksen 33 §:n sivuuttaminen ja edullisemmuussäännön poissulkeminen. Työtuomioistuin esittää lausuntonaan, että riidanalainen työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan kirjaus on sinänsä pätevä, mutta sen ei voida katsoa tarkoittavan Esperilisän kaltaisia lisiä, joista ei ole sovittu työehtosopimuksessa vaan työsopimuksessa.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Anttila puheenjohtajana sekä Aaltonen, Nyyssölä, Lindström, Lehto ja Tähkäpää jäseninä. Esittelijä on ollut Julmala.

Lausunto on yksimielinen.