TT 2020:16

Linja-autonkuljettajat A ja B olivat olleet vuosilomalla. Kumpikin oli poissa työstä ensimmäisenä vuosiloman jälkeisenä työpäivänään. Työtuomioistuin katsoi asiassa jääneen näyttämättä, että kuljettajilla olisi ollut työnantajan suostumus poissaoloon työstä edellä tarkoitettuna päivänä. Työnantajayhtiöiden ei siten katsottu rikkoneen työehtosopimuksen määräyksiä jättäessään lomaltapaluurahan maksamatta A:lle ja B:lle.

KANTAJA

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry

VASTAAJAT

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry

X Oy

Y Oy

ASIA

Palkkaus

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 5.11.2019

Pääkäsittely 4.2.2020.

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n välillä 31.1.2017 allekirjoitetussa linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksessa ajalle 1.2.2017–31.1.2021 (31.1.2020) on muun ohella seuraavat määräykset.

---

IV ERINÄISET KORVAUKSET

---

18 § Lomaltapaluuraha

1. Vuosilomaltaan työhön palaavalle työntekijälle maksetaan lomaltapaluurahana 50 % hänen vuosilomapalkastaan.

2. Lomaltapaluurahan maksamisen edellytyksenä on, että työntekijä aloittaa vuosilomansa ilmoitettuna tai sovittuna ajankohtana ja palaa työhön heti vuosiloman päätyttyä.

3. Lomaltapaluuraha maksetaan kuitenkin, mikäli työntekijä välittömästi ennen vuosiloman alkamista tai vuosiloman päätyttyä työsuhteen kestäessä on ollut poissa työstä työnantajan suostumuksella tai on ollut estynyt saapumasta työhön vuosilomalain 7 §:n 2 momentissa mainitun syyn takia.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA

A työskenteli linja-auton kuljettajana X Oy:n palveluksessa. A oli ollut vuosilomalla 25.6.–22.7.2018. Hänen ensimmäinen vuosiloman jälkeinen työpäivänsä olisi ollut maanantai 23.7.2018. A ei ollut saapunut työhönsä mainittuna päivänä. Työnantaja oli maksanut A:lle lomaltapaluurahan mutta oli myöhemmin perinyt sen tältä takaisin.

B työskenteli linja-auton kuljettajana Y Oy:n palveluksessa. B oli ollut vuosilomalla 16.7.–12.8.2018. Hänen ensimmäinen vuosiloman jälkeinen työpäivänsä olisi ollut maanantai 13.8.2018. B ei ollut saapunut työhönsä mainittuna päivänä. Työnantaja ei ollut maksanut B:lle lomaltapaluurahaa.

B oli ilmoittanut liikennekeskukseen sunnuntaina 12.8.2018 kello 21.41, että hän ei pääse töihin seuraavana päivänä. B oli kertonut päivystäjälle keskustelleensa asiasta työnantajan edustajan C:n kanssa 10.8.2018.

Käsillä olevan kaltaisissa tapauksissa työnantajan kanssa vuosiloman jälkeiseksi päiväksi sovittu palkaton lomapäivä tarkoitti luvallista poissaoloa, eikä työntekijä tuolloin menettänyt oikeuttaan lomarahaan.

A:lle ja B:lle maksettaviksi vaaditut lomaltapaluurahat ovat määriltään riidattomia.

KANNE

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että A:lla on ollut linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 18 §:n 3 momentissa tarkoitettu työnantajansa X Oy:n suostumus poissaololleen vuosilomansa jälkeen ja että yhtiö on rikkonut mainittua työehtosopimuksen määräystä jättämällä maksamatta A:lle lomaltapaluurahan elokuussa 2018,

- vahvistaa, että B:llä on ollut linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 18 §:n 3 momentissa tarkoitettu työnantajansa Y Oy:n suostumus poissaololleen vuosilomansa jälkeen ja että yhtiö on rikkonut mainittua työehtosopimuksen määräystä jättämällä maksamatta B:lle lomaltapaluurahan elokuussa 2018,

- velvoittaa X Oy:n maksamaan A:lle lomanmääräytymisvuoden 2017–2018 lomaltapaluurahan 1.397,76 euroa,

- velvoittaa Y Oy:n maksamaan B:lle lomanmääräytymisvuoden 2017–2018 lomaltapaluurahan 1.424,42 euroa,

- tuomitsee X Oy:n ja Y Oy:n maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

- tuomitsee Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä, ja

- velvoittaa X Oy:n ja Y Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 7.280 eurolla korkoineen.

Perusteet

X Oy:n kanssa oli sovittu palkattomasta vapaasta A:n ensimmäiselle aiotulle työpäivälle vuosiloman jälkeen. A oli siten ollut vuosiloman päätyttyä poissa työstä työnantajan suostumuksella ja oikeutettu lomaltapaluurahaan.

Työnantajan edustaja D oli antanut suostumuksen A:n poissaoloon E:n kautta puhelimitse. Tässä keskustelussa oli sovittu niin sanotusta omalomapäivästä. D oli sanonut poistavansa A:n ajosarjan kyseiseltä päivältä ja merkitsevänsä päivän omalomapäiväksi. Tämän johdosta A oli luullut asian olevan kunnossa.

B oli ollut estynyt saapumasta työhön Y Oy:ssä vuosilomansa päätyttyä. Hän oli ollut 10.8.2018 yhteydessä C:hen ja luottamusmieheen F:ään ja kertonut tilanteestaan. F oli tämän jälkeen B:n puolesta ollut yhteydessä G:hen. G oli ilmoittanut F:lle, että sunnuntaina 12.8.2018 katsottaisiin, ehtisikö B töihin maanantaina 13.8.2018, ja tarvittaessa tehtäisiin työvuorojärjestelyjä siten, että maanantain työvuoro otettaisiin pois. B oli ilmoittanut 12.8.2018 työnantajan kehotuksesta poissaolostaan liikennekeskukselle. Luvattuja työvuorojärjestelyjä ei kuitenkaan ollut tehty. Työnantajan olisi tullut hoitaa työvuorojärjestelyt asianmukaisesti ja sovitusti. B oli ollut poissa töistä työnantajan suostumuksella. Suostumus oli annettu vähintään konkludenttisesti. B oli siten oikeutettu lomaltapaluurahaan.

Vastaajayhtiöt olivat olleet tietoisia työehtosopimuksen 18 §:n 3 momentin tulkinnasta ja tarkoituksesta. Tätä tuki A:n tapauksessa osaltaan se, että hänelle oli alun perin maksettu lomaltapaluuraha. Työnantajaliitto oli viimeistään liittojen välisissä neuvotteluissa tullut tietoiseksi siitä, että työnantajat eivät olleet maksaneet lomaltapaluurahaa A:lle ja B:lle.

VASTAUS

Vaatimukset

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry, X Oy ja Y Oy ovat vaatineet, että työtuomioistuin

- hylkää kanteen ja

- velvoittaa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n ja X Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 2.900 eurolla sekä Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n ja Y Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 2.700 eurolla, molemmat määrät korkoineen. Oikeudenkäyntikulut eivät sisällä arvonlisäveroa.

Perusteet

A:n työkaveri E oli ollut sunnuntaina 22.7.2018 puhelimitse yhteydessä työnantajan edustajaan D:hen ja kertonut, että A ei tulisi ehtimään maanantaina 23.7.2018 alkavalle työvuorolleen. Käydyssä puhelinkeskustelussa D ei ollut sopinut E:n kanssa siitä, että A voisi pitää palkattoman lomapäivän 23.7.2018 tai olla muutenkaan työnantajan suostumuksella poissa työvuorostaan kyseisenä päivänä.

Tiedot maksuunpantavista lomaltapaluurahoista oli lähetetty pankkiin työnantajan palkanlaskujärjestelmästä useita päiviä etukäteen. Tästä johtuen lomaltapaluuraha oli mennyt maksuun A:lle, vaikka tämä ei ollut siihen oikeutettu. Näin ollen lomaltapaluuraha oli jouduttu perimään A:lta takaisin.

B oli ollut perjantaina 10.8.2018 puhelimitse yhteydessä työnantajan edustajaan C:hen ja kertonut, että hän ei mahdollisesti tulisi ehtimään maanantaina 13.8.2018 alkavaan työvuoroonsa. Puhelun jälkeen perjantaina 10.8.2018 liikennepäällikkö G ja luottamusmies F olivat keskustelleet B:n tilanteesta. Käydyssä keskustelussa G ei ollut antanut työnantajan suostumusta siihen, että B voisi olla poissa työvuorostaan 13.8.2018.

A ja B eivät olleet palanneet työhön heti vuosilomiensa päätyttyä. Koska kummallakaan heistä ei myöskään ollut ollut työnantajan suostumusta poissaololleen, he eivät olleet oikeutettuja lomaltapaluurahaan.

Sekä Y Oy että X Oy ovat menetelleet asiassa työehtosopimuksen mukaisesti. Näin ollen asiassa ei ole perusteita tuomita mainittuja yhtiöitä eikä Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:tä maksamaan hyvityssakkoa.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

Ei kirjallisia todisteita.

Vastaajien kirjalliset todisteet

1. Ote työnantajan työvuoronhallintajärjestelmästä

2. Sähköpostiviesti 22.7.2018 kello 15.56

3. Sähköpostiviesti 22.7.2018 kello 16.01

4. Ote työnantajan työvuoronhallintajärjestelmästä

5. Kirjallinen varoitus 24.7.2018

6. Kirjallinen muistutus 14.8.2018

7. Sähköpostiviesti 12.8.2018 kello 22.24

Kantajan henkilötodistelu

1. E

2. F

Vastaajien henkilötodistelu

1. D

2. H

3. G

4. I

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on riidatonta, että maanantai 23.7.2018 olisi ollut A:n ensimmäinen vuosiloman jälkeinen työpäivä. Maanantai 13.8.2018 olisi ollut B:n ensimmäinen vuosiloman jälkeinen työpäivä. Kumpikaan ei ollut saapunut työhön mainittuna päivänä. Riidatonta on myös, että käsillä olevan kaltaisissa tapauksissa työnantajan kanssa vuosiloman jälkeiseksi päiväksi sovittu palkaton lomapäivä tarkoitti luvallista poissaoloa, eikä työntekijä tuolloin menettänyt oikeuttaan linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 18 §:ssä tarkoitettuun lomaltapaluurahaan.

Asiassa on kysymys siitä, onko A:lla ja B:llä ollut työnantajan suostumus poissaololleen ensimmäisenä vuosiloman jälkeisenä työpäivänä.

Mikäli työtuomioistuin katsoo, että jättämällä kesällä 2018 lomaltapaluurahan maksamatta A:lle ja B:lle vastaajayhtiöt ovat toimineet työehtosopimuksen vastaisesti, kysymys on myös yhtiöiden ja Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n maksettavaksi tuomittavan hyvityssakon määrästä.

A

Esitetty todistelu

A:n työtoveri, linja-autonkuljettaja E on työtuomioistuimessa kuultuna kertonut, että A oli ottanut häneen yhteyttä sunnuntaina 22.7.2018. A oli ollut matkalla Suomeen autolla. A oli arvellut, ettei hän ehtisi ajoissa seuraavan päivän työvuoroonsa, koska hän oli joutunut jonottamaan pitkään Kroatian rajalla ja oli sen vuoksi jäljessä aikataulustaan. A:lla oli ollut ongelmia oman puhelimensa kanssa, joten hän oli pyytänyt E:tä soittamaan hänen puolestaan varikolle. E olikin soittanut varikon päivystävälle ajomestarille D:lle ja toistanut tälle sen, mitä A oli kertonut. E oli ehdottanut D:lle ensin, että A:lle voisi vaihtaa seuraavaksi päiväksi vapaapäivän tai ainakin myöhemmin alkavan työvuoron. Sen jälkeen hän oli tiedustellut A:n puolesta mahdollisuutta lyhennysvapaan eli niin sanotun pekkaspäivän käyttämiseen. D oli vastannut jokaiseen ehdotukseen, ettei se ollut mahdollista. Viimeisenä vaihtoehtona E oli ehdottanut niin sanotun omalomapäivän eli palkattoman vapaapäivän pitämistä, minkä D oli todennut käyvän päinsä. Tämän jälkeen E ja D olivat sopineet, että E soittaisi vielä A:lle ja varmistaisi asian.

E oli soittanut A:lle ja selittänyt D:n kanssa käymänsä keskustelun sisällön sekä sen, että ainoa mahdollisuus oli ottaa omaa lomaa, jolta ei maksettu palkkaa. A oli vastannut, että sekin kelpasi. E oli soittanut uudelleen D:lle ja sanonut, että A:lle sopi omalomapäivän käyttäminen seuraavana päivänä. E oli jäänyt siihen käsitykseen, että asia oli tämän puhelinkeskustelun jälkeen kunnossa.

X Oy:n kuljettaja-ajojärjestelijä D on kertonut tehneensä päivittäin työvuorosuunnittelua vuodesta 2008 lukien. Hän oli ollut miehittämässä seuraavan päivän työvuoroja, kun E oli soittanut hänelle. E:n mukaan A oli ollut vielä matkalla Suomeen eikä ehtisi seuraavan päivän työvuoroonsa. D oli ilmoittanut, että mitään vapautusta työstä ei voitu antaa kesälomakauden resurssipulan vuoksi. D oli kuitenkin pyytänyt E:tä vielä selvittämään, mihin aikaan A mahdollisesti ehtisi töihin. Hetken päästä E oli soittanut uudelleen D:lle ja kertonut A:n tuloajan. Tällöin oli ollut selvää, ettei A ehtisi edes mihinkään myöhäiseen työvuoroon. D oli todennut jälleen, että A:lle ei voitu antaa vapautusta työstä. D oli kuitenkin sanonut, että ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin varautua siihen, ettei A tulisi työvuoroon, joten hänelle suunniteltu ajosarja oli pakko ottaa pois ja etsiä sille toinen kuljettaja. D oli pyytänyt E:tä sanomaan A:lle, että tämän tuli töihin paluunsa jälkeen ottaa yhteyttä esimieheensä asian selvittämiseksi. D:lle oli jäänyt käsitys, että E oli ymmärtänyt asian. Puhelinkeskusteluissa ei ollut keskusteltu palkattoman vapaapäivän käyttämisestä. D on kertonut tehneensä muutama minuutti E:n toisen puhelinsoiton jälkeen työvuoronhallintajärjestelmään A:ta koskevan merkinnän (todiste V1) ja kirjoittaneensa hieman sen jälkeen sähköpostiviestin A:n esimiehelle J:lle (todiste V3).

X Oy:n liikennepäällikkö H on kertonut antaneensa A:lle kirjallisen varoituksen 24.7.2018 (todiste V5), koska A ei ollut tullut töihin 23.7.2018. A ei ollut halunnut lainkaan selvittää poissaoloaan ja sen syytä, vaikka H oli kysynyt asiasta kaksi tai kolme kertaa. Pankin maksunvälitysjärjestelmässä A:n lomaltapaluuraha oli jo etukäteen hyväksytty maksettavaksi, eikä maksuunpano ollut enää peruutettavissa. Sen vuoksi A:n kanssa sovittiin, että hänelle maksettu lomaltapaluuraha perittiin takaisin erissä muutaman seuraavan palkanmaksun yhteydessä. A oli ollut tyytyväinen tähän järjestelyyn.

Kirjallisesta todisteesta V1 ilmenee, että työvuoronhallintajärjestelmään on 22.7.2018 kello 14.56 tehty seuraava merkintä: "Poissaolo kirjattu A syy LUPO 23.7.2018 jakson aikana." D, joka on kertonut tehneensä kyseisen merkinnän, on selittänyt LUPO-koodin tarkoittavan luvatonta poissaoloa. D on myös kertonut työvuoronhallintajärjestelmän toimivan Ruotsin ajassa, joten hän oli tehnyt merkintänsä kello 15.56 Suomen aikaa. Kirjallisesta todisteesta V3 ilmenee, että D on 22.7.2018 kello 16.01 eli muutama minuutti edellä mainitun merkinnän tekemisen jälkeen lähettänyt J:lle sähköpostiviestin, jossa lukee muun ohella: "A ilmoitti 22.7.2018 klo 15.50 maissa E:n välityksellä, että hän ei ole ehtimässä vuorolleen 23.7.2018, koska on tulossa autolla kohti Suomea jossain päin Eurooppaa. En ole luvannut TLYH tai mitään luvallista poissaoloa." D on häntä kuultaessa kertonut, että koodi TLYH tarkoittaa työajan lyhennysvapaata. D:n mukaan syy sähköpostin lähettämiseen oli ollut työnantajan ohje, jonka mukaan työssä esille tulleista ongelmista tuli heti lähettää lyhyt selittävä viesti kyseessä olevan työntekijän esimiehelle.

Johtopäätökset

E on kertonut jääneensä D:n kanssa keskusteltuaan siihen käsitykseen, että A voisi pitää 23.7.2018 omalomapäivän. Työtuomioistuin katsoo työvuoronhallintajärjestelmään tehdyn merkinnän (todiste V1) ja D:n sähköpostiviestin (todiste V3) tukevan D:n kertomusta, jonka mukaan hän ei E:n kanssa keskustellessaan antanut A:lle lupaa olla poissa työstä 23.7.2018. H:n kertomus ja hänen A:lle antamansa kirjallinen varoitus (todiste V5) tukevat osaltaan käsitystä siitä, että A:lla ei ollut työnantajan lupaa poissaoloon mainittuna päivänä. Esitettyä näyttöä kokonaisuutena arvioituaan työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että A:lla olisi ollut työnantajan suostumus poissaoloon työstä ensimmäisenä vuosiloman jälkeisenä työpäivänä. Kanne on siten hylättävä A:ta koskevilta osin.

B

Esitetty todistelu

Luottamusmies F on kertonut, että hän oli perjantaiaamuna 10.8.2018 huomannut puhelimeensa tulleen monta viestiä B:ltä. B oli pian soittanut ja kertonut olevansa Makedoniassa. Hänen lentonsa Suomeen oli peruutettu aamuyöllä. B:n oli tarkoitus olla työssä seuraavana maanantaina. B oli ilmoittanut F:lle, että hänellä oli Makedoniassa auto ja että hän ajaisi Suomeen. Hän oli pyytänyt F:ää keskustelemaan tilanteesta liikennepäällikkö G:n kanssa, minkä F oli töihin saavuttuaan tehnyt. F oli yrittänyt järjestää asiaa siten, että mikäli B myöhästyisi töistä, joku toinen voisi aloittaa B:n työvuoron tai jopa tehdä sen kokonaan. F oli myös tiedustellut, voisiko työnantaja antaa B:lle maanantaiksi esimerkiksi pekkasvapaan tai luvallisen vapaan eli omalomapäivän tai vaihtaa työvuoron, mutta asiasta ei ollut päästy yhteisymmärrykseen. F:n mukaan G oli sanonut, että mikäli B ei ehtisi töihin maanantaiaamuksi, hänen tulisi ilmoittaa siitä liikennekeskukseen sunnuntaina. F on kertonut, että hänen käsityksensä mukaan B olisi voinut ehtiä töihin maanantaiksi. G:n kanssa käymänsä keskustelun jälkeen F oli jäänyt siihen ymmärrykseen, että B:n asia järjestettäisiin tarvittaessa sunnuntaina.

Y Oy:n liikennepäällikkö G on kertonut päivystävän ryhmäpäällikön C:n tulleen perjantaiaamuna 10.8.2018 kertomaan, että B oli ilmoittanut olevansa matkalla Suomeen loman jälkeen eikä ehtisi ajoissa maanantaina 13.8.2018 alkavaan työvuoroonsa. G ja C olivat päätyneet odottamaan, mitä B mahdollisesti ilmoittaisi myöhemmin. Hieman myöhemmin F oli tullut keskustelemaan G:n kanssa samasta asiasta. F oli kysynyt, oliko B:n mahdollista saada maanantai vapaaksi, mikäli hän ei ehtisi työvuoroonsa. G ei ollut antanut F:lle mitään lupauksia. Asiasta oli keskusteltu noin puolen tunnin ajan. Keskustelu F:n kanssa oli päättynyt siten, että he olivat olleet yhtä mieltä siitä, että viikonlopun pitäisi riittää paluumatkaan Suomeen, joten mitään järjestelyjä ei ollut tarvetta tehdä siinä vaiheessa. G oli pyytänyt F:ää kertomaan B:lle, että työnantaja odotti B:n saapuvan töihin maanantaina, mutta mikäli hän ei ehtisi ajoissa Suomeen, hänen tulisi ilmoittaa siitä etukäteen varikolle. Ilmoitus ei antaisi B:lle lupaa olla poissa työstä mutta se helpottaisi työvuorojen suunnittelua. G oli maanantaina 13.8.2018 saanut tietää, että B oli soittanut sunnuntai-iltana liikennekeskukseen ja ilmoittanut, ettei hän tulisi töihin. Hänen vuoronsa oli maanantaiaamuna siirretty toiselle kuljettajalle. G on kertonut antaneensa B:lle 14.8.2018 kirjallisena todisteena V6 esitetyn kirjallisen muistutuksen luvattoman poissaolon johdosta. G on kertonut katsoneensa muistutuksen kohtuulliseksi, koska B oli jo perjantaina ilmoittanut työnantajalle mahdollisesta poissaolosta seuraavana maanantaina.

Y Oy:n liikenne-esimies I on kertonut, että hän oli lähettänyt kirjallisena todisteena V7 esitetyn sähköpostiviestin 12.8.2018. Hän oli ollut tuolloin yöpäivystysvuorossa liikennekeskuksessa. B oli soittanut liikennekeskukseen sunnuntai-iltana ja ilmoittanut, että hänellä oli seuraavana päivänä työvuoro, johon hän ei päässyt tulemaan. B oli pyytänyt maanantaita vapaaksi. I on kertonut saaneensa omalta esimieheltään ohjeet, että loman jälkeiselle päivälle suunniteltua työvuoroa ei poisteta työntekijän pyynnöstä, koska pyyntöjä tulee usein. Näiden ohjeiden mukaisesti I oli ilmoittanut B:lle, että hän ei pystynyt poistamaan B:ltä maanantain työvuoroa ja että tämän tuli palata töihin maanantaina. I:n mukaan työvuorosta vapauttaminen olisi tullut hoitaa varikon ja kuljettajan oman esimiehen kautta.

Kirjallisesta todisteesta V4 ilmenee, että työvuoronhallintajärjestelmään on 13.8.2018 kello 4.40 Ruotsin aikaa eli kello 5.40 Suomen aikaa merkitty seuraavaa: "Poissaolo kirjattu B syy LUPO 13.8.2018 jakson aikana." Todisteesta V7 ilmenee, että I on 12.8.2018 kello 22.24 muun muassa esimiehelleen K:lle osoittamassaan sähköpostiviestissä kirjoittanut muun ohella: "Kuljettaja B 12.8. klo 21.41 ilmoitti liikennekeskukseen että hän ei pääse huomenna (13.8.) töihin, on matkalla, … Liikennekeskuksen ohjeiden perusteella emme voi vapautta sarjan kuljettajalta näissä tapauksessa, kuljettajalle ilmoitin että tässä tapauksessa Lk.ssa emme pysty vaihtaman työpäivän vapapäiväksi ja pyydetty että tulisi töihin."

Johtopäätökset

F ei ole kertonut G:n tehneen perjantaina 10.8.2018 mitään ratkaisua B:n maanantaiksi 13.8.2018 suunnitellun työvuoron osalta. G on kertonut, että hän ei ollut tehnyt tällaista ratkaisua eikä hän ollut antanut B:lle lupaa olla poissa työstä 13.8.2018. F ja G ovat kumpikin kertoneet pitäneensä 10.8.2018 mahdollisena, että B ehtisi maanantaiseen työvuoroonsa. I on kertonut ilmoittaneensa B:lle sunnuntai-iltana 12.8.2018, ettei hän voinut poistaa tämän työvuoroa seuraavalta päivältä ja että B:n pitäisi tulla töihin maanantaina. I:n kertomusta tukee hänen samana iltana B:n esimiehelle lähettämänsä sähköpostiviesti (todiste V7). Työtuomioistuin katsoo työvuoronhallintajärjestelmään tehdyn merkinnän (todiste V4) ja B:lle annetun kirjallisen muistutuksen (todiste V6) osaltaan tukevan käsitystä siitä, ettei B:llä ollut työnantajan suostumusta olla poissa työstä maanantaina 13.8.2018. Esitettyä näyttöä kokonaisuutena arvioituaan työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että B:llä olisi ollut työnantajan suostumus poissaoloon työstä ensimmäisenä vuosiloman jälkeisenä työpäivänä. Kanne on siten hylättävä myös B:tä koskevilta osin.

Oikeudenkäyntikulut

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on asian kokonaan hävinneenä velvollinen korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n, X Oy:n ja Y Oy:n kohtuulliset oikeudenkäyntikulut asiassa korkoineen oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on hyväksynyt Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n, X Oy:n ja Y Oy:n oikeudenkäyntikulut määrältään.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry velvoitetaan korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n ja X Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 2.900 eurolla sekä Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n ja Y Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 2.700 eurolla, molemmat määrät korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antamispäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Niemiluoto puheenjohtajana sekä Aaltonen, Äimälä, Nyyssölä, Tähkäpää ja Stenholm jäseninä. Valmistelija on ollut Korhonen.

Tuomio on yksimielinen.