TT 2019:121

Matkatoimistoja koskevan työehtosopimuksen osana noudatettavan palkkasopimuksen 11 §:n ateriaetua koskevaa määräystä oli tulkittava siten, että ateriaetu ei ollut vuosilomalain 9 §:ssä tarkoitettu luontoisetu. Kanne hylättiin. (Ään.)

KANTAJA

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry

VASTAAJA

Palvelualojen työnantajat PALTA ry

ASIA

Palkkaus

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 10.9.2019

Pääkäsittely 2.10.2019

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n välisessä Matkatoimistoja koskevassa työehtosopimuksessa (1.2.2017–30.4.2021) on sovittu muun muassa seuraavaa:

5. VUOSILOMA, LOMARAHA JA SÄÄSTÖVAPAA

15 § Vuosiloma

1. Vuosiloma ja siitä suoritettava palkka tai korvaus määräytyy työntekijäin

vuosilomasta annetun lain mukaisesti, ellei työehtosopimuksessa ole muusta sovittu.

Pöytäkirjamerkintä:

Laskettaessa vuosilomapalkkaa tai korvausta saadaan päiväpalkka jakamalla

kuukausipalkka luvulla 25.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

8. PALKKASOPIMUS

11 § Ateriaetu

1. Työnantaja järjestää toimihenkilöille tilaisuuden lämpimän aterian nauttimiseen työpäivän aikana. Toimihenkilöille myydään lounasseteleitä (1 kpl/työpäivä), joiden arvosta ja hinnasta sovitaan vuosittain.

2. Lounassetelien myynnin osalta noudatetaan kulloinkin voimassa olevia

verohallituksen ohjeita ja määräyksiä.

3. Toimihenkilölle myydään lounasseteleitä (1 kpl/työpäivä), joista toimihenkilö maksaa 2 euroa. Lounassetelin arvo on 1.2.2010 lukien 8,20 euroa.

4. Lounassetelin osto oikeus koskee myös osittaisella hoitovapaalla olevaa

kuusituntista työpäivää tekevää toimihenkilöä.

5. Paikallisesti voidaan sopia myös muunlaisesta ruokailun järjestämisestä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että työehtosopimuksessa sovittu ateriaetu on sellainen vuosilomalain 9 §:ssä tarkoitettu luontoisetu, joka tulee ottaa huomioon työntekijän vuosilomapalkkaa laskettaessa, ja

- velvoittaa Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n suorittamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 7.984,02 euroa laillisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Matkatoimistoja koskeva työehtosopimus sisältää vuosilomapalkan laskennan osalta viittauksen kulloinkin voimassa olevaan vuosilomalakiin. Lisäksi työehtosopimuksessa on sovittu luontoisetuna annettavasta ateriaedusta. Työehtosopimuksessa ei ole sovittu luontoisedun antamisesta vuosiloman aikana vuosilomalain säännöksestä poikkeavasti.

Vuosilomalain 9 §:n mukaan luontoisedut tulee ottaa huomioon vuosilomapalkkaa laskettaessa.

Työehtosopimusta tulee tulkita siten, että vuosilomapalkkaa laskettaessa laskennassa tulee ottaa huomioon ateriaedun arvo vähennettynä sen ostosta aiheutuvilla kustannuksilla. Joka tapauksessa ateriaetu tulee korvata työntekijälle vuosiloman ajalta rahana.

VASTAUS

Vaatimukset

Palvelualojen työnantajat PALTA ry on vaatinut, että kanne hylätään ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry velvoitetaan suorittamaan PALTA ry:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 6.454 euroa laillisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Ateriaedusta oli sovittu 1980-luvulla työntekijäpuolen aloitteesta valtakunnansovittelijan sovintoesityksen mukaisesti. Ateriaedun tarkoituksena oli ollut tarjota työntekijöille terveydellisistä syistä mahdollisuus lämpimän aterian nauttimiseen työpäivän aikana. Ateriaetu oli koskenut vain työpäiviä. Säännöstä ei ollut tarkoitettu sovellettavaksi siten, että työntekijä saisi ateriaedun myös palkallisilta tai palkattomilta poissaolopäiviltä.

Työehtosopimuksen ateriaetua koskevan määräyksen mukaan ateriaetu on tarkoitettu ruokailuun työpäivän aikana. Lounasseteleitä myydään yksi kappale työpäivää kohti. Tällä on tarkoitettu työskentelypäiviä, eli sellaisia päiviä, jolloin työntekijä on työpaikalla suorittamassa työsopimuksen mukaisia työtehtäviä tai on siellä muutoin työnantajan käytettävissä. Työntekijällä ei ole mahdollisuutta saada ateriaetua palkattomilta työstä poissaolopäiviltä eikä palkallisilta työstä poissaoloilta, jollaisia ovat muun muassa arkipyhät, sairauspoissaolot, vuosilomat sekä äitiys- ja isyysvapaat. Tämä vastaa myös alan vakiintunutta käytäntöä.

Ateriaetu ei ole osa työntekijän palkkaa. Työntekijälle varataan vain mahdollisuus ostaa lounasseteleitä työnantajan tukemana niille päiville, kun työntekijä on työssä. Lounasseteleiden ostaminen on työntekijöille vapaaehtoista ja he voivat myös itse vaikuttaa ostamiensa lounasseteleiden määrään.

Edellä olevat seikat osoittavat, ettei kysymys ole vuosilomalain 9 §:n 2 momentissa tarkoitetusta luontoisedusta, joka tulisi ottaa huomioon vuosilomapalkkaa laskettaessa.

Työehtosopimusmääräyksiä ei voida tulkita AKT ry:n vaatimalla tavalla. Oikeudenkäynti ei ollut aiheutunut PALTA ry:n toiminnasta. Mikäli vastoin PALTA ry:n näkemystä kanne menestyisi, asiassa on kuitenkin sen tulkinnanvaraisuuden vuoksi perusteet jättää AKT ry:n oikeudenkäyntikulut sen itsensä vastattaviksi.

TODISTELU

Kantajan kirjallinen todiste

1. Pöytäkirja matkatoimistojen työehtosopimuksen uudistamisesta 29.11.2002, 3 §

Vastaajan kirjallinen todiste

1. Otteet matkatoimistoja koskevan työehtosopimuksen sopimuskausien 1.2.2001–31.1.2003 ja 1.2.2003–15.2.2005 ateriaetua koskevasta määräyksestä.

Kantajan henkilötodistelu

1. A

Vastaajan henkilötodistelu

1. B

2. C

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko matkatoimistoja koskevan työehtosopimuksen osana noudatettavan palkkasopimuksen 11 §:ää tulkittava siten, että siinä tarkoitettu ateriaetu on luontoisetu. Jos ateriaetu on luontoisetu, se on annettava työntekijälle työehtosopimuksen 15 §:n 1 kohdan viittausmääräyksen ja vuosilomalain 9 §:n 2 momentin nojalla vuosiloman aikana. Asiaa työtuomioistuimessa käsiteltäessä ei ole ollut kysymys siitä, onko määräyksessä tarkoitettu ateriaetu otettava huomioon työntekijän vuosilomapalkassa, jos se ei ole luontoisetu.

Asian arviointi ja johtopäätökset

Vuosilomalain (162/2005) 9 §:n 2 momentissa on säädetty, että työntekijällä on oikeus saada palkkaan kuuluvat luontoisedut myös vuosiloman aikana. Säännöksen esitöiden mukaan luontoisedut ovat säännölliseen palkkaan kuuluvia eriä (HE 238/2004, s. 56). Varsinaista luontoisedun määritelmää ei ole työlainsäädännössä. Verotuksessa luontoisedulla tarkoitetaan työnantajan muuna kuin rahana työstä suorittamaa vastiketta palkansaajalle (Verohallinnon ohje VH/452/00.01.00/2019, antopäivä 1.2.2019).

Työehtosopimusoikeudessa tulkinnan lähtökohtana on määräyksen sanamuoto. Sopimustekstin erilaisista merkitysvaihtoehdoista pyritään sopimuksen sisällöksi vahvistamaan ensisijaisesti se, joka parhaiten vastaa sopimukseen osallisten tarkoitusta. Sopimuksen vakiintunut soveltamiskäytäntö voi ilmaista sopijapuolten tarkoitusta. (Saloheimo, Työ- ja virkaehtosopimusoikeus, 2012, s. 158–159)

Työtuomioistuimessa todistajana kuultu AKT ry:ssä vuodesta 2000 lähtien palkkasihteerinä toiminut A on kertonut ohjeistaneensa Verohallinnon ohjeen pohjalta jäseniä siten, että ateriaetumääräyksen mukaisesta nimellisarvoltaan 8,20 euron suuruisesta lounassetelistä jää työntekijän kahden euron omavastuun jälkeen verotettavaa etua 4,60 euroa. Hänen käsityksensä mukaan yritykset ovat toimineet tämän mukaisesti.

Työtuomioistuimessa on kuultu todistajana X Oy:n henkilöstöpäällikkönä vuosina 1973–2010 toiminutta C:tä, joka on ainoana asiassa kuulluista todistajista osallistunut työehtosopimusneuvotteluihin, joissa riidanalainen ateriaetumääräys on tullut työehtosopimukseen. C on kertonut, että määräys hyväksyttiin valtakunnansovittelijan esityksestä 1970-luvun lopulla tai 1980-luvun alussa. Määräyksen taustalla oli työntekijäpuolen voimakas tavoite saada mahdollisuus nauttia lämmin ateria työskentelypäivän aikana. Ateriaedusta sovittaessa työnantajapuolen ehdottomana edellytyksenä oli lounasseteliä koskeva työntekijän omavastuuosuus, jotta luontoisetua ei synny. Alun perin lounassetelin myynnistä ei syntynytkään työntekijälle verotettavaa etua. Tämä kuitenkin muuttui myöhemmin, kun työntekijän omaa maksuosuutta pienennettiin. Määräyksessä käytetyllä työpäivä -sanalla tarkoitettiin päivää, jona työntekijä työskentelee työpaikallaan. Näiltä päiviltä työntekijä sai päättää itse, ostaako hän lounassetelin vai ei. Kun työntekijä oli poissa työstä palkallisesti tai palkatta, hänellä ei ollut oikeutta ostaa lounasseteliä. Määräyksen viittaus verohallituksen ohjeisiin ja määräyksiin lounassetelien myynnin osalta koski sitä, minkä arvoinen lounasseteli voi olla ja miten sitä verotettiin, eikä tällä tarkoitettu sitä, että ateriaetu olisi luontoisetu.

Työtuomioistuimessa on kuultu todistajana työnantajaliitossa muun ohella matkatoimistoja koskevasta työehtosopimuksesta vuodesta 1987 alkaen vastannutta B:tä. Hän on kertonut työnantajaliiton suurimpien jäsenyritysten vakiintuneena soveltamiskäytäntönä olleen, ettei ateriaetua ollut huomioitu vuosilomapalkassa tai kompensoitu muutoin vuosiloman aikana, koska se oli ollut vain työpäiville taattu etu. Todistaja C on kertonut vastaavaan tapaan X Oy:ssä ja alalla yleensä noudatetusta soveltamiskäytännöstä.

Työtuomioistuimessa on jo aiemmin käsitelty matkatoimistoja koskevan työehtosopimuksen ateriaetumääräystä (TT 2012:26 ja 27). Tuomioissa on todettu, ettei työntekijällä ollut oikeutta ateriaetuun irtisanomisaikana, kun työntekijä oli ollut vapautettuna työvelvoitteesta. Yhtenä ratkaisuperusteena oli ollut se tuomioiden perusteluissa vakiintuneen soveltamiskäytännön osalta riidattomaksi todettu seikka, että ateriaetuutta ei ollut alalla annettu muun ohella vuosilomapäivien ajalta, eikä etuuden saamatta jäämistä ollut myöskään vastaavasti korvattu palkassa.

Ateriaetua koskevan määräyksen sanamuodon mukaan tilaisuuden järjestäminen lämpimän aterian nauttimiseen koskee työpäiviä. Määräyksessä puhutaan lounassetelien myynnistä, niiden osto-oikeudesta ja siitä, että lounassetelien myynnin osalta noudatetaan kulloinkin voimassa olevia verohallituksen ohjeita ja määräyksiä.

Työtuomioistuimen käsityksen mukaan luontoisetua ei yleensä toteuteta siten, että työntekijä päättää työpäiväkohtaisesti sen ottamisesta, vaan siitä sovitaan työnantajan ja työntekijän välillä pidempikestoisesti, kuten palkkauksesta muutoinkin. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa ateriaetu on toteutettu siten, että työntekijä saa valita, ostaako hän työskentelypäivältään lounassetelin vai ei. Tämä toteutustapa viittaa työtuomioistuimen käsityksen mukaan siihen, ettei kyse ole luontoisedusta. Samaan suuntaan viittaavat myös määräyksessä käytetyt myyntiä ja osto-oikeutta koskevat ilmaisut sekä se C:n kertoma, että työnantajapuolen tarkoituksena ei ollut sopia luontoisedusta.

Työtuomioistuin toteaa, että todistaja A:n kertomuksesta ilmenevin tavoin on sinänsä mahdollista, että ateriaetua on käsitelty verotuksessa luontoisetuna. Tästä ei voida kuitenkaan päätellä, että asia olisi näin myös sitä työehtosopimusoikeudelliselta kannalta arvioitaessa. Edellä sopimuksen sanamuodosta, sopimistarkoituksesta ja pitkäaikaisesta vakiintuneesta soveltamiskäytännöstä todettu pikemminkin viittaa työtuomioistuimen arvion mukaan siihen, että ateriaetu ei ole luontoisetu.

AKT ry on vedonnut vielä siihen, että osa työehtosopimusneuvotteluissa sovituista palkankorotusvaroista eli niin kutsuttu liittoerä oli kohdennettu lounassetelin myyntihinnan nostamiseen ja että ateriaetua koskeva määräys oli palkkasopimuksessa. Nämä seikat osoittivat AKT ry:n näkemyksen mukaan sitä, että ateriaetu oli osa palkkaa.

Työtuomioistuimessa on selvitetty AKT ry:n kirjallisen todisteen ja A:n kertomuksen perusteella, että osa vuoden 2013 liittoerästä on käytetty lounassetelin myyntihinnan nostamiseen. C ja B ovat kertoneet, että liittoerän käytöstä voitiin sopia vapaasti ja se olisi voitu kohdistaa myös esimerkiksi koulutukseen tai terveydenhoitoon.

Työtuomioistuin toteaa edellä olevan selvityksen johdosta, että liittoerää on voitu käyttää monin eri tavoin. Sen kohdistaminen lounassetelin arvon korottamiseen ei sinänsä osoita, että ateriaedun olisi tarkoitettu olevan luontoisetu. Todistaja C:n kertomuksesta ilmenevä sopimusmääräyksen syntyhistoria huomioon ottaen myöskään siitä, että ateriaetua koskeva määräys on sijoitettu palkkasopimukseen, ei voida päätellä, että kyseessä olisi luontoisetu. Nämä AKT ry:n vetoamat seikat eivät niin ollen anna aihetta arvioida ateriaetua toisin kuin edellä on todettu. Arvioidessaan asiassa esitettyä selvitystä kokonaisuudessaan työtuomioistuin katsoo, että matkatoimistoja koskevan työehtosopimuksen osana noudatettavan palkkasopimuksen 11 §:ää on tulkittava siten, että siinä tarkoitettu ateriaetu ei ole vuosilomalain 9 §:ssä tarkoitettu luontoisetu. Tämän vuoksi kanne on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Asian hävinnyt AKT ry on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan PALTA ry:n oikeudenkäyntikulut asiassa. AKT ry on hyväksynyt PALTA ry:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen määrältään.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry velvoitetaan suorittamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 6.454 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antamispäivästä. Oikeudenkäyntikulujen määrään ei sisälly arvonlisäveroa.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Pärnänen puheenjohtajana sekä Murto, Nybondas, Teerimäki, Lehto ja Ojanen jäseninä. Valmistelija on ollut Kalske.

Tuomiosta on äänestetty.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:

Jäsen Ojanen, jonka lausuntoon jäsen Lehto yhtyi, lausui seuraavaa:

Olen enemmistön kanssa samaa mieltä siitä, että matkatoimistoja koskevassa työehtosopimuksessa sovittu ateriaetu ei ole vuosilomalain (162/2005) 9 §:ssä tarkoitettu luontoisetu. Asiaa ei kuitenkaan voi ratkaista pelkästään kansallisen lainsäädännön perusteella. Myös Euroopan parlamentin ja neuvoston 4 päivänä marraskuuta 2003 antama direktiivi tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista (2003/88/EY, työaikadirektiivi) on otettava huomioon.

Työaikadirektiivin 7 artikla muodostaa keskeiset reunaehdot vuosiloman ja lomapalkan sääntelyyn. Artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jokainen työntekijä saa vähintään neljän viikon palkallisen vuosiloman tällaisen loman saamiselle ja myöntämiselle kansallisessa lainsäädännössä ja/tai käytännössä vahvistettujen edellytysten mukaisesti.

Direktiivin 7 artiklaan ei sisälly minkäänlaista nimenomaista viitettä siitä palkkauksesta, johon työntekijällä on oikeus vuosilomansa aikana. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on kuitenkin katsottu, että lomapalkka on lähtökohtaisesti määriteltävä siten, että se on saman suuruinen kuin työntekijän saama normaali palkka (tuomio 15.9.2011, C-155/10, Williams ym. ECLI:EU:C:2011:588, kohdat 20 ja 21).

Palkan käsitteestä säädetään Euroopan unionista tehdyn perustamissopimuksen 157 artiklassa. Palkan käsitettä on unionin oikeuskäytännön mukaan tulkittava laajasti. Käsitteeseen kuuluvat kaikki nykyisin tai tulevaisuudessa suoritettavat raha- tai luontoisedut, kunhan työntekijä saa ne työnantajaltaan, vaikka vain välillisesti, työnsä perusteella, siitä riippumatta, suoritetaanko ne työsopimuksen vai lain säännösten perusteella vai vapaaehtoisesti (tuomio 2.6.2016, C-122/15, C, ECLI:EU:C:2016:391, kohta 21 oikeuskäytäntöviittauksineen). Lomapalkasta unionin tuomioistuin on todennut, että vuosilomapalkkaa laskettaessa ei oteta huomioon työntekijän kokonaispalkan sellaisia osia, joiden tarkoituksena on yksinomaan kattaa satunnaiset kustannukset tai lisäkustannukset. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida työntekijän kokonaispalkan muodostavien eri osien ja hänelle työsopimuksen mukaan kuuluvien työtehtävien suorittamisen välistä luontaista yhteyttä. (C-155/10, Williams ym., kohdat 25 ja 26.)

Johtopäätöksenään unionin tuomioistuin on todennut, että työntekijälle maksettava lomapalkka ei tosiasiallisilta työskentelyjaksoilta saa olla tavanomaisen palkan keskiarvoa alhaisempi. Työntekijöiden on vuosilomallaan saatava nauttia sellaisista taloudellisista edellytyksistä, jotka vastaavat heihin työskentelyjakson aikana sovellettavia taloudellisia edellytyksiä. Kansalliset termit ja käsitteet ovat asiassa merkityksettömiä. (Tuomio 13.12.2018, C-385/17, Hein, ECLI:EU:C:2018:1018, kohdat 33-34 oikeuskäytäntöviittauksineen.) Merkitystä ei näin ollen ole sillä, millä nimellä kyseistä etua kanteessa on kutsuttu. Merkitystä on vain sillä, onko kantajan tarkoittamassa edussa kyse sellaisesta edusta, joka unionin tuomioistuimen mukaan on otettava huomioon lomapalkkaa laskettaessa.

Työehtosopimusosapuolet ovat samaa mieltä siitä, että työntekijällä on työehtosopimuksen mukaan oikeus ostaa lounasseteleitä niiltä päiviltä, jolloin hän on töissä. Myymällä työntekijöille lounasseteleitä työnantaja on tukenut työntekijöiden työpaikkaruokailua. Osa palkankorotusvaroista on näytetty kohdistuneen työehtosopimuksessa sovitun ateriaedun korottamiseen (kantajan todiste 1). Ateriaedun on näin ollen katsottava olevan unionin oikeuskäytännössä tarkoitettu työntekijälle työsuhteen perusteella maksettu rahallinen etuus ja siten osa työntekijän palkkaa. Tällainen etu on työaikadirektiivin mukaan otettava huomioon lomapalkkaa laskettaessa.

Hyväksyn kanteen siten vahvistaen, että kantajan luontoiseduksi kutsuma etu on sellainen etu, joka on otettava huomioon lomapalkkaa laskettaessa.

Vastaaja on hävinnyt kanteen. Velvoitan tämän vuoksi Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n korvaamaan Auto-ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut korkolain mukaisine korkoineen kuukauden kuluessa tuomion antopäivästä lukien.