TT 2019:97

Lausunnossa katsottiin, että kuorma-autoalan työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskeva määräys on oikeudellisesti sitova. Määräyksen loppuosa on kuitenkin kirjoitettu siten, että se liittojen yhteisen kannan mukaisesti vain ohjaa työnantajaa kiinnittämään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

Tärkeän ammattityöntekijän käsitteelle ei ollut liittojen yhteisen tulkinnan kautta muodostunut kuorma-autoalalla sovellettavaa erityistä sisältöä. Lausunnossa viitattiin tältä osin työtuomioistuimen vakiintuneeseen tulkintakäytäntöön.

KUULTAVAT

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry

ASIA

Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden lausuntopyyntö kuorma-autoalan työehtosopimuksen osana sovellettavan irtisanomissuojasopimuksen tulkinnasta

ASIAN KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 23.5.2019

Pääkäsittely 11.9.2019

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n (jäljempänä AKT) ja Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n (jäljempänä ALT) välisen kuorma-autoalan työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen (jäljempänä irtisanomissuojasopimus) IV luku sisältää muun ohella seuraavan määräyksen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

17 §

Työvoiman vähentämisjärjestys

Muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuneen irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä, sekä että tämän säännön lisäksi työnantaja voi kiinnittää huomiota myös työsuhteen kestoaikaa ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KÄSITTELY ITÄ-UUDENMAAN KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Asian riidaton tausta

A on työskennellyt X Oy:n palveluksessa kuorma-autonkuljettajana 2.7.2007 ja 23.4.2016 välisen ajan. A:n työsopimus on 23.12.2015 irtisanottu tuotannollisella perusteella.

A:n pääasiallinen työtehtävä vuosina 2011–2014 on ollut Z Oy:n purkutoiminnasta aiheutuneen jätteen kuljettaminen kuorma-autolla. A on ollut vuosityöajan lyhennysvapailla ja vuosilomalla ajalla 13.10.–9.11.2014 sekä lomautettuna ajalla 1.12.2014–11.5.2015.

Sekä A että yhtiö ovat sidottuja kuorma-autoalan työehtosopimukseen ja sen osana noudatettavaan irtisanomissuojasopimukseen. A:n työsuhteeseen on sovellettu sanottuja sopimuksia.

Kanne

Vaatimukset

A on muun ohella vaatinut, että X Oy velvoitetaan maksamaan hänelle työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaista korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä.

Perusteet

Työnantajalla ei ollut ollut työsopimuslain 7 luvun 1 §:n mukaista asiallista ja painavaa syytä A:n työsuhteen päättämiseen. Vaikka työnantajalla olisi sinänsä ollut taloudellinen ja tuotannollinen irtisanomisperuste, A oli valikoitunut irtisanottavien joukkoon yhdenvertaisuuslaissa tarkoitetuin syrjivin perustein sekä vastoin työsopimuslain 2 luvun 2 §:ssä tarkoitettua työntekijöiden tasapuolisen kohtelun vaatimusta. A oli valikoitunut irtisanottavaksi ammattiyhdistystoiminnan vuoksi, koska hän oli kahteen eri otteeseen vaatinut palkkasaataviaan käräjäoikeudessa ammattiliiton avulla. Viimeisimmällä kanteella ja A:n irtisanomisella oli ajallinen yhteys.

Syrjintäolettama syntyi lisäksi siitä, että työnantaja oli A:n irtisanoessaan jättänyt noudattamatta työehtosopimukseen sisältyvän irtisanomissuojasopimuksen määräystä työvoiman vähentämisjärjestyksestä. Työnantajan olisi tullut irtisanoa ensin muita työntekijöitä kuin A, joka oli ollut yksi yhtiön kokeneimmista ja osaavimmista työntekijöistä. A:lle olisi voitu tarjota mitä tahansa yhtiössä tarjolla olleita työtehtäviä, sillä hän oli yhdistelmäajoneuvojen lisäksi ajanut myös niin sanottua kaappiautoa sekä hoitanut vaihtolava-ajoja. A oli myös perehdyttänyt muita työntekijöitä. A:ta oli siten pidettävä tärkeänä ammattityöntekijänä. Vaikka A:n työsuhteensa viimeisinä vuosina pääasiallisesti tekemät purkukuljetukset olisivatkin päättyneet, työnantajan olisi tullut järjestellä työt uudelleen ja noudattaa edellä mainittua vähentämisjärjestystä.

Vastaus

Vaatimukset

X Oy on muun ohella vaatinut, että kanne hylätään.

Perusteet

Työnantajalla oli ollut työsopimuslain 7 luvun 1 §:ssä edellytetty asiallinen ja painava peruste irtisanoa A:n työsopimus. A:n työtehtävät olivat edellä mainitun lain 3 §:ssä tarkoitetulla tavalla vähentyneet olennaisesti ja pysyvästi. A:n kuorma-autolla hoitamat purkujätekuljetukset olivat loppuneet kokonaan 9.10.2014, eikä yhtiössä ollut sen jälkeen ollut A:lle säännöllistä ja tarkoituksenmukaista työtä.

A:ta ei ollut irtisanottu syrjivin perustein eikä hän ollut valikoitunut irtisanottavaksi ammattiyhdistystoiminnan vuoksi, vaan irtisanomisen syynä oli ollut yhtiön taloudellisen tilanteen romahtaminen. Viimeisten vuosien aikana useiden muidenkin työntekijöiden työsuhteet olivat päättyneet.

Irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n työvoiman vähentämisjärjestystä koskeva määräys ei ollut oikeudellisesti sitova. Yhtiöllä oli ollut oikeus valita taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla irtisanottavat työntekijät. A ei ollut ollut työtaidoiltaan tai käytökseltään parempi kuin yhtiön muut työntekijät.

ITÄ-UUDENMAAN KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Itä-Uudenmaan käräjäoikeus on pyytänyt oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 39 §:n nojalla työtuomioistuimen lausuntoa seuraavista kysymyksistä:

1. Onko vähentämisjärjestystä koskeva kirjaus sitova määräys?

2. Mitä tärkeällä ammattityöntekijällä tarkoitetaan kuorma-autoalalla?

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 39 §:n nojalla varannut Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:lle ja Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:lle tilaisuuden tulla asiassa kuulluksi.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n lausunto

1. Irtisanomissuojasopimus on työehtosopimuksen osana sitova samalla tavalla kuin muutkin työehtosopimuksen määräykset. Näin ollen irtisanomissuojasopimuksen määräykset sitovat järjestäytynyttä työnantajaa työehtosopimuslain 4 §:n perusteella, ja sopimuksessa olevia määräyksiä on noudatettava työsuhteen vähimmäisehtoina myös järjestäytymättömän työnantajan palveluksessa olevien työsuhteissa kuorma-autoalan työehtosopimuksen yleissitovuuden perusteella.

Työehtosopimusneuvotteluissa vuonna 1995 AKT:n tarkoitus on ollut saada kaikki keskusjärjestösopimukset siirrettyä sellaisinaan AKT:n ja ALT:n väliseen työehtosopimukseen. ALT ei ole tähän suostunut, vaan on halunnut muuttaa vähentämisjärjestyksen 19 §:ää sanamuodoltaan vähemmän sitovaksi. Muutos on tehnyt määräyksen loppuosasta, joka koskee työsuhteen kestoajan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrän huomioimista, työnantajaa vähemmän sitovan kuin alkuperäisessä keskusjärjestösopimusmääräyksessä. Koskaan ei ole kuitenkaan ollut tarkoitus, että määräyksellä ei lainkaan olisi oikeudellista sitovuutta, vaan myös määräyksen loppuosalla (koskien työsuhteen kestoaikaa ja huoltovelvollisuuden määrää), on edelleen ohjaava vaikutus ja myös se on huomioitava, kun työnantaja valikoi irtisanottavia. Missään tapauksessa ei ole ollut tarkoitus muuttaa määräyksen alkuosan ("viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä ja saman työnantajan työssä osan työkyvyttömyydestään menettäneitä") tulkintaa poikkeamaan keskusjärjestösopimusten täysin saman sanamuodon tulkinnasta. Tarkoitus ei myöskään ole ollut vastaajan väittämällä tavalla poistaa määräyksen oikeudellista sitovuutta ylipäätään tai antaa työnantajalle vapautta valita irtisanottavat työntekijät, eikä myöskään luopua vaatimasta työehtosopimuslain mukaista hyvityssakkoa. Työehtosopimukseen kirjattuna niiden sitovuus vastaa muita työehtosopimuksessa sovittuja määräyksiä.

AKT on vuosina 2002–2003 pyrkinyt palauttamaan määräyksen loppuosan aiempaan sanamuotoon, jotta määräyksen vastaisten irtisanomisten riitauttaminen olisi helpompaa ja koska määräystä ei ole koettu tarpeeksi sitovaksi loppuosaltaan. ALT ei ole tähän kuitenkaan suostunut. Määräyksen alkuosan muuttamisesta ei tuolloin ole ollut puhetta ja se on säilynyt tulkinnaltaan samanlaisena siitä lähtien kun se on keskusjärjestösopimuksesta sellaisenaan työehtosopimukseen siirretty.

AKT:n ja ALT:n välillä on 1.3.2003 solmittu irtisanomissuojasopimus, joka kuuluu liittojen keskenään solmimiin ja niiden välillä noudatettaviin autoliikenteen yleisiin sopimuksiin. Kuorma-autoalan työehtosopimuksen 2 §:n mukaan kuorma-autoalan yleissitovan työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia liittojen välillä solmittuja sopimuksia:

- yleissopimus 12.2.1995

- lomapalkkasopimus 9.3.2006

- sopimus työsuojeluyhteistoiminnasta työpaikoilla 1.2.2017

- luottamusmiessopimus 1.2.2017

- sopimus ulkopuolisen työvoiman käytöstä 12.2.1995

- koulutussopimus 3.3.2010

- irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva sopimus 1.2.2017

- työaikapankkisopimus 1.2.2018.

AKT:n ja ALT:n välinen irtisanomissuojasopimus perustuu Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n 10.5.2001 solmimaan irtisanomissuojasopimukseen ja sen soveltamisohjeisiin. Sopimuksen 17 §:n sanamuoto vastaa keskusjärjestöjen irtisanomissuojasopimuksen sanamuotoa edellä todetuin tavoin ainoastaan sillä poikkeuksella, että AKT:n ja ALT:n välisessä sopimuksessa työsuhteen kestoajan ja huoltovelvollisuuden huomioiminen on kirjattu muotoon "työnantaja voi kiinnittää huomiota", kun keskusjärjestöjen välisessä sopimuksessa kirjaus on "kiinnitetään huomiota". Muilta osin sopimuksella ei ole tarkoitettu poiketa keskusjärjestöjen irtisanomissuojasopimuksen sanamuodosta tai tulkinnasta. Näin ollen kysymyksessä olevaa määräystä tulee tulkita ja soveltaa vastaavalla tavalla kuin keskusjärjestöjen välisen irtisanomissuojasopimuksen vastaavaa määräystä on tulkittu ja sovellettu. Tästä on olemassa myös työtuomioistuimen vakiintunutta oikeuskäytäntöä, joka käy ilmi muun muassa ratkaisusta TT 2015:9.

Edellä mainitusta ratkaisusta ilmi käyviä irtisanomissuojasopimuksen vähentämisjärjestystä koskevia vakiintuneita tulkinta- ja soveltamisperiaatteita ovat muun muassa seuraavat:

- Työnantaja on velvollinen osoittamaan, että työvoiman vähentämistä koskevaa järjestystä on noudatettu ja että työpaikkansa säilyttäneiden työntekijöiden osaaminen jäljelle jääneissä tehtävissä on laaja-alaisempaa (ks. myös TT 2010:49).

- Työnantaja rikkoo irtisanomisjärjestystä jo sillä, että se jättää irtisanomatta yhdenkin huonommalla sijalla olevan työntekijän.

- Irtisanomisjärjestystä muodostettaessa etusijalle on asetettava yrityksen toiminnalle tärkeät ammattityöntekijät. Työtuomioistuimen vakiintuneen tulkinnan mukaan yrityksen toiminnalle tärkeällä ammattityöntekijällä tarkoitetaan erityistä tietoa ja taitoa vaativiin töihin erikoistuneita tai erityisen koulutuksen saaneita ammattityöntekijöitä, sekä sellaisia työntekijöitä, jotka ammattitaitonsa, koulutuksensa, kokemuksensa tai muun vastaavanlaisen kyvyn tai taidon perusteella ovat muiden samaa työtä tekevien joukossa yritykselle tärkeitä.

- Työntekijän erityisen koulutuksen, kyvyn tai taidon tulee olla työn hoidon kannalta merkityksellistä.

- Työntekijän tärkeyttä arvioidaan käytettävyyden perusteella.

- Pelkästään työnantajan yleinen käsitys työntekijän työmotivaatiosta tai epäilyt soveltuvuudesta tarjolla olevaan tehtävään eivät vaikuta työntekijän tärkeyden arviointiin.

- Ratkaisevaa merkitystä ei ole annettu yksinomaan sellaisille seikoille kuin yhteistyökyky ja joustavuus (TT 1995:20) tai työmotivaatioon liittyvät ongelmat (TT 2004:43). Jotta tällaisille seikoille voidaan antaa merkitystä, puutteiden tulee olla riittävän vakavia ja perusteltuja ja niiden merkitys yrityksen tehokkaalle toiminnalle selkeästi osoitettavissa.

Kuorma-autoalalla on siis oikeudellisesti sitova vähentämisjärjestys eikä työnantaja voi vapaasti valita irtisanottavia työntekijöitä irtisanomisperusteen ollessa voimassa. Määräystä tulkittaessa tulee ottaa huomioon kunkin yksittäisen soveltamistilanteen olosuhteet kokonaisuudessaan. Tällöin tulee viimeksi irtisanoa tärkeät ammattityöntekijät ja saman työnantajan palveluksessa osan työkyvyttömyydestään menettäneet henkilöt. Työnantaja voi myös kiinnittää huomiota työsuhteen kestoaikaan ja huoltovelvollisuuden määrään. Mikäli huomiota työsuhteen kestoaikaan ja huoltovelvollisuuden määrään ei kiinnitetä, voi tämä osaltaan synnyttää esimerkiksi syrjintäolettaman.

Osapuolten välillä on vuosien varrella ollut myös asiaa koskevia erimielisyysneuvotteluita ja oikeudenkäyntejä. Se, että niitä ei ole ollut huomattavan paljon, ei johdu siitä, että AKT olisi jollakin tapaa pitänyt määräystä oikeudellisesti sitomattomana. Oikeudenkäyntien vähäinen määrä voi johtua siitä, että ALT:n jäsenyritykset ovat noudattaneet vähentämisjärjestystä, mikä osaltaan vahvistaa sitä, että ALT on myös pitänyt määräystä sitovana ja ohjeistanut jäsenyrityksensä sen mukaisesti. Oikeudenkäyntien vähäisestä määrästä ei voida muutenkaan tehdä sitä johtopäätöstä, että kantaja olisi luopunut työehtosopimukseen molempien osapuolten yhteisestä sopimuksesta kirjatun työehtosopimusmääräyksen oikeudellisesta sitovuudesta tai muutoin vetoamasta vähentämisjärjestykseen tai vaatimasta hyvityssakkoa.

2. Kun arvioidaan sitä, millainen kuorma-autonkuljettaja on 17 §:n tarkoittama tärkeä ammattityöntekijä on otettava huomioon erityisesti työntekijän ammattitaito, työkokemus ja koulutus sekä käytettävyys erilaisissa tehtävissä. Mikäli työntekijällä on erityistä ammattitaitoa osoittavaa lisäkoulutusta tai hän on pitkän työkokemuksen kautta kartuttanut ammattitaitoaan enemmän kuin vähemmän aikaa samoissa työtehtävissä työskennelleet, kyseessä on määräyksessä tarkoitettu tärkeä ammattityöntekijä. Tärkeän ammattityöntekijän osaaminen on myös laaja-alaisempaa kuin muiden työntekijöiden.

Kuorma-autonkuljettajia ei pääsääntöisesti voida erotella erityistä tietoa ja taitoa vaativiin töihin erikoistuneisiin tai erityisen koulutuksen saaneisiin ammattityöntekijöihin ja muihin työntekijöihin, sillä suurin osa kuljettajista on suorittanut samat kaikilta kuljettajilta edellytetyt koulutukset. Näin ollen ammattikuljettajan työssä korostuu kyky hoitaa työ turvallisesti ja annetun ohjeistuksen mukaisesti. Ammattitaito hankitaan pääasiallisesti työn tekemisen kautta, jolloin pitkän työkokemuksen merkitys korostuu, kun arvioidaan työntekijän tärkeyttä työnantajalle. Kuorma-autoalan työehtosopimuksenkin mukaan ammattipätevyyttä arvioidaan työkokemuksen perusteella, ja palkan muodostuminen perustuu työkokemukseen, joka määrittelee kuljettajan palkkaluokan. Työntekijä, joka on pitkään työskennellyt alalla, on omaksunut laaja-alaisen ammattitaidon, jolla on selkeä yhteys sekä työ- että liikenneturvallisuuteen. Pitkän työkokemuksen omaava kuljettaja pystyy välttämään riskitilanteita liikenteessä huomattavasti paremmin kuin lyhyemmän työkokemuksen omaava kuljettaja sekä korjaamaan mahdolliset virhearviot nopeammin ja turvallisemmin. Ammattitaitoinen ja kokenut kuljettaja kykenee toimimaan erilaisissa tilanteissa siten, että liikenneturvallisuus ei vaarannu sekä välttämään työnantajalle esimerkiksi vääristä toimintatavoista johtuvat taloudelliset riskit. Pitkä työkokemus lisää työntekijän käytettävyyttä erilaisiin työtehtäviin ja kokenut kuljettaja kykenee myös opastamaan muita kuljettajia ja ratkaisemaan erilaisia ongelmatilanteita.

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n lausunto

ALT on ensisijaisesti katsonut, että lausuntopyynnössä esitetyt kysymykset eivät ylipäätään kuulu oikeudenkäynnistä työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n mukaisen lausuntomenettelyn piiriin. Osapuolet ovat molemmat sidottuja kanteen perusteena olevaan työehtosopimukseen ja kyse on työehtosopimuksen oikeasta tulkinnasta. Työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa irtisanomissuojasopimuksen määräystä ei myöskään voida soveltaa tapauksessa, jossa irtisanomisen peruste on riitautettu eikä tapauksessa, jossa kantaja ei ole esittänyt verrokkia, joka olisi pitänyt irtisanoa ennen kantajaa. Edelleen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevan irtisanomissuojasopimuksen määräyksen sanktiona voi olla ainoastaan asiassa kantajana olevalle ammattiliitolle maksettavaksi tuomittava työehtosopimuslain mukainen hyvityssakko.

Siltä varalta, että työtuomioistuin antaa lausunnon käräjäoikeuden esittämistä kysymyksistä, ALT on lausunut seuraavaa.

1. Irtisanomissuojasopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskeva 17 §:n määräys ei ole työnantajia oikeudellisesti sitova.

Ennen kuorma-autoalan työehtosopimuksen osana sovellettavan AKT:n ja ALT:n välisen irtisanomissuojasopimuksen solmimista alalla oli noudatettu STK:n (myöhemmin TT, nykyisin EK) ja SAK:n välistä irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevaa yleissopimusta. Kun ALT vuonna 1994 erosi TT:stä ja liittyi Liiketyönantajien Keskusliittoon (LTK), entisiä TT:n ja SAK:n välisiä keskusjärjestösopimuksia ei enää voitu soveltaa. Tästä syystä ALT ja AKT perustivat osana syksyllä 1994 alkaneita työehtosopimusneuvotteluita työryhmän valmistelemaan keskusjärjestösopimuksissa olleiden määräysten ottamista osaksi ALT:n ja AKT:n välisiä työehtosopimuksia. Osa keskusjärjestösopimusten määräyksistä otettiin sellaisenaan ja osa muutettuina 12.2.1995 voimaan tulleisiin työehtosopimuksiin. ALT:n tavoitteena oli ollut luopua TT:n ja SAK:n välisessä irtisanomissuojasopimuksessa olleesta sitovasta työvoiman vähentämisjärjestyksestä. Sopimusneuvottelujen tuloksena TT:n ja SAK:n välisen irtisanomissuojasopimuksen määräykset otettiin osaksi alan työehtosopimuksia siten, että sopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa 19 §:ää muutettiin.

Keskusjärjestöjen irtisanomissuojasopimuksen tuolloinen 19 § oli ollut seuraavanlainen:

Muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuneen irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

ALT:n ja AKT:n välisiin 12.2.1995 voimaan tulleisiin työehtosopimuksiin määräys otettiin seuraavasti muutettuna:

Muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuneen irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi työnantaja voi kiinnittää huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

ALT:n ja AKT:n yhteisenä tarkoituksena oli se, että kyseisellä muutoksella poistetaan koko määräyksen oikeudellinen sitovuus. Tarkoitus oli tarkemmin sanottuna se, että työnantajalla on irtisanomisperusteen olemassa ollessa vapaus valita irtisanottavat työntekijät. Edelleen muutoksen tarkoituksena oli se, että vähentämisjärjestystä koskevissa asioissa työnantajalta ei olisi enää mahdollista vaatia työehtosopimuslain mukaista hyvityssakkoa. Kyse on toisin sanoen vain suosituksesta.

Edellä selostettua sopimusosapuolten yhteistä tarkoitusta ja käsitystä osoittaa se, että vuoden 1995 jälkeen työehtosopimusosapuolilla ei ole ollut vähentämisjärjestystä koskevia erimielisyysneuvotteluita eikä oikeudenkäyntejä työtuomioistuimessa. Lisäksi ALT on omassa jäsenneuvonnassaan ja koulutustilaisuuksissaan vuoden 1995 jälkeen ohjeistanut jäsenyrityksiään johdonmukaisesti siten, että vähentämisjärjestystä koskeva määräys ei ole oikeudellisesti sitova.

AKT on vuosien 2002–2003 työehtosopimusneuvotteluissa esittänyt sitovan vähentämisjärjestyksen palauttamista työehtosopimukseen, mutta ALT ei ole tähän suostunut. Vähentämisjärjestystä koskeva määräys oli noussut neuvotteluissa esille, koska uusi työsopimuslaki oli tullut voimaan vuonna 2001 ja keskusjärjestöjen (SAK-TT) irtisanomissuojasopimukseen oli tuolloin tehty uudesta laista johtuvia muutoksia. Myös ALT ja AKT olivat neuvotelleet uuden työsopimuslain aiheuttamista muutostarpeista oman irtisanomissuojasopimuksensa osalta. ALT:n ja AKT:n väliseen irtisanomissuojasopimukseen oli tehtykin muutoksia, jotka vastasivat pääsääntöisesti keskusjärjestöjen omaan irtisanomissuojasopimukseensa tekemiä muutoksia. Tästä syystä ALT:n ja AKT:n välisen irtisanomissuojasopimuksen alussa viitataan keskusjärjestösopimukseen, vaikka ALT ei enää edes ollut TT:n jäsen ja vaikka kuorma-autoalalla noudettiin keskusjärjestöjen irtisanomissuojasopimuksen sijasta ALT:n ja AKT:n omaa irtisanomissuojasopimusta. Vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä ei kuitenkaan missään vaiheessa ole muutettu takaisin sitovaksi määräykseksi, vaan se on edelleen samansisältöinen kuin edellä mainittu vuoden 1995 määräys sillä poikkeuksella, että maininta "sotavammaisia" on poistettu vuoden 2002–2003 työehtosopimusneuvotteluissa.

Kun vuoden 2002–2003 työehtosopimusneuvotteluissa käsiteltiin keskusjärjestöjen irtisanomissuojasopimusta, esille nousi myös se, että keskusjärjestösopimuksessa oli työvoiman vähentämisjärjestystä koskevassa määräyksessä maininta myös kanneajasta. Koska ALT:n ja AKT:n välisessä irtisanomissuojasopimuksessa ei tuolloin ollut sitovaa vähentämisjärjestysmääräystä, ALT:n ja AKT:n välisessä sopimuksessa ei ollut tarvetta määritellä myöskään kanneaikaa. Näin ollen kanneaikaa koskevalle määräykselle ei ollut tarvetta myöskään vuoden 2002–2003 uudistuksen yhteydessä. Tämän johdosta ALT esittikin, että kanneaikaa koskevaa määräystä ei otettaisi ALT:n ja AKT:n väliseen irtisanomissuojasopimukseen ja AKT suostui tähän.

Työvoiman vähentämisjärjestystä koskeva määräys on ollut esillä ALT:n ja AKT:n välillä myös vuoden 2009–2010 työehtosopimusneuvotteluissa. Tällöin on ollut kyse säiliöauto- ja öljytuotealaa koskevasta työehtosopimuksesta. Sopimuksen osapuolena on työnantajapuolella ollut sekä Suomen Säiliöautoliitto ry että Öljytuote ry. Työehtosopimuksen on Suomen Säiliöautoliitto ry:n puolesta kuitenkin neuvotellut ALT, ja 1.2.2012 alkaen ALT on myös muodollisesti ollut Suomen Säiliöautoliitto ry:n sijasta säiliöauto- ja öljytuotealan työehtosopimuksen osapuoli.

Vaikka ALT:n ja AKT:n välisessä kuorma-autoalan työehtosopimuksessa oli edellä todetusti vuoden 1994–1995 työehtosopimusneuvotteluissa luovuttu sitovasta työvoiman vähentämisjärjestyksestä, säiliöauto- ja öljytuotealaa koskevassa työehtosopimuksessa oli vielä vuoden 2009–2010 työehtosopimusneuvotteluita aloitettaessa sitova määräys työvoiman vähentämisjärjestyksestä. ALT:n tavoitteena oli ollut muuttaa työvoiman vähentämisjärjestystä koskeva määräys säiliöauto- ja öljytuotealalla samanlaiseksi kuin kuorma-autoalalla eli ei-sitovaksi määräykseksi, ja ALT olikin 4.12.2009 tehnyt esityksen, jonka mukaan määräys muutettaisiin sanamuodoltaan samanlaiseksi kuin kuorma-autoalan työehtosopimuksen määräys. Valtakunnansovittelija antoi 3.3.2010 sovintoesityksen, jossa työvoiman vähentämisjärjestystä koskeva määräys oli muutettu ALT:n esityksen mukaiseksi ei-sitovaksi määräykseksi. ALT (Suomen Säiliöautoliitto ry:n puolesta), Öljytuote ry ja AKT hyväksyivät sovintoesityksen.

Säiliöauto- ja öljytuotealan työehtosopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskeva määräys (17 §) oli ollut seuraavanlainen:

Muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuneen irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

Määräys muutettiin edellä mainitun sovintoesityksen mukaisesti seuraavanlaiseksi:

Muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuneen irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi työnantaja voi kiinnittää huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

Määräys on siis muutettu sanamuodoltaan identtiseksi kuorma-autoalan työehtosopimuksen vastaavan määräyksen kanssa. Vuoden 2009–2010 työehtosopimusneuvotteluissa ALT on lisäksi nimenomaisesti tuonut esiin, että vähentämisjärjestystä koskeva määräys halutaan muuttaa säiliö- ja öljytuotealan työehtosopimuksessa samansisältöiseksi kuin kuorma-autoalan työehtosopimuksessa. Neuvotteluissa on myös johdonmukaisesti tuotu esiin, että kyse on ei-sitovasta määräyksestä. AKT on ymmärtänyt ALT:n tarkoituksen.

Se, että kyse on kaikilta osin ei-sitovasta määräyksestä, ilmenee selkeästi myös valtakunnansovittelijalle toimitetuista työehtosopimusneuvotteluita koskevista yhteenvedoista, joissa jo otsikkotasolla todetaan, että irtisanomisjärjestys ei ole velvoittava. Kaiken kaikkiaan osapuolten toiminta vuoden 2009–2010 työehtosopimusneuvotteluissa osoittaa, että osapuolten yhteinen käsitys on ollut se, että kuorma-autoalalla ei ole sitovaa työvoiman vähentämisjärjestystä.

Asiassa on huomioitava myös se, että samoilla työehtosopimuspuolilla ei voi olla kahta sanamuodoltaan identtistä työehtosopimusmääräystä, joiden tulkinnat poikkeaisivat toisistaan. Koska ALT:n ja AKT:n välisissä kuorma-autoalan ja säiliöauto- ja öljytuotealan työehtosopimuksissa työvoiman vähentämisjärjestystä koskevat määräykset ovat sanamuodoltaan identtisiä, määräyksiä on myös tulkittava samalla tavalla.

2. Koska kuorma-autoalalla ei edellä todetusti ole oikeudellisesti sitovaa työvoiman vähentämisjärjestystä, asiassa ei edes ole ollut tarvetta ratkaista kysymystä siitä, mitä tärkeällä ammattityöntekijällä tarkoitetaan.

Kuten edellä on jo todettu työehtosopimusosapuolten välillä ei ole ollut asiaa koskevia erimielisyysneuvotteluita tai oikeudenkäyntejä. Sopimusosapuolten välillä ei ole ylipäätään edes keskusteltu siitä, mitä tärkeällä ammattityöntekijällä tarkoitetaan kuorma-autoalalla. Lähtökohtana on ollut se, että työnantajalla on irtisanomisperusteen ollessa olemassa vapaus valita irtisanottavat työntekijät eli käytännössä ratkaista itse, ketkä työntekijät katsotaan tärkeiksi ammattityöntekijöiksi.

Työvoiman vähentämisjärjestystä koskevat riita-asiat on työtuomioistuimessa ratkaistu niin sanottuna verrokkiarviointina eli kantaja on aluksi osoittanut sen henkilön, joka olisi kantajan käsityksen mukaan tullut irtisanoa irtisanotun henkilön sijaan. Tämän jälkeen työtuomioistuin on ratkaissut asian asianomaista irtisanomissuojasopimusta soveltamalla. Tärkeän ammattityöntekijän käsite on siten kullakin alalla määräytynyt pääsääntöisesti työtuomioistuimen ratkaisukäytännön kautta. Koska kuorma-autoalalla ei ole oikeudellisesti sitovaa vähentämisjärjestystä eikä kysymyksessä olevaa sopimusmääräystä koskevaa oikeuskäytäntöä, alalle ei ole muodostunut työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa tulkintakäytäntöä. Näin ollen sillä ei ole asiassa merkitystä, että työtuomioistuimella on kohtuullisen vakiintunut ratkaisukäytäntö tärkeän ammattityöntekijän käsitteestä muilla työehtosopimusaloilla.

TODISTELU

AKT ry:n kirjallinen todistelu

1. Muistiinpanot työehtosopimusneuvotteluista ja AKT:n esittämästä muutoksesta työehtosopimusmääräykseen vuosina 2002–2003 (1a ja 1b)

2. AKT:n 14.2.1995 päivätty neuvottelutiedote 9/1995

3. AKT:n toimitsijakokouksen pöytäkirja 10.3.1995

4. Auto- ja kuljetusalan 27.2.1995 ilmestynyt lehti s. 6–7

5. Suomen Säiliöautoliitto ry:n ja Öljytuote ry:n 10.12.2009 AKT ry:lle toimittamat muutosesitykset säiliöauto- ja öljytuotealaa sekä niihin liittyviä toimintoja koskevaan työehtosopimukseen

6. Öljytuote- ja säiliöautoalan luottamusmiehille toimitettu tiedote 22.3.2010

ALT ry:n kirjallinen todistelu

1. Kiertokirje 20.2.1995 s. 1–2 ja 7–8

2. B:n muistiinpanot tes-neuvotteluista 4.12.2009 (2a), 22.1.2010 (2b) ja 28.1.2010 (2c)

3. Valtakunnansovittelijalle toimitetut yhteenvedot 9.2.2010 s. 3 (3a), 15.2.2010 s. 2 ja 8 (3b) ja 16.2.2010 s. 5–6 (3c)

AKT ry:n henkilötodistelu

1. C, AKT:n entinen sopimussihteeri

2. D, AKT:n entinen lakimies

3. E, AKT:n palkkasihteeri

ALT ry:n henkilötodistelu

1. F, ALT:n entinen toimitusjohtaja

2. G, ALT:n entinen johtava asiantuntija

3. B, ALT:n nykyinen toimitusjohtaja

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Perustelut

Kuuluuko asia lausuntomenettelyn piiriin

ALT on katsonut, että käräjäoikeuden lausuntopyynnössä esitetyt kysymykset eivät kuulu oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 39 §:n mukaisen lausuntomenettelyn piiriin, koska molemmat osapuolet ovat sidottuja kanteen perusteena olevaan työehtosopimukseen ja kyse on työehtosopimuksen oikeasta tulkinnasta.

Työtuomioistuin käsittelee ja ratkaisee erikoistuomioistuimena oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 1 §:n nojalla muun ohella työntekijöiden työehtosopimuksia ja virkamiesten virkaehtosopimuksia koskevat riita-asiat, kun kysymys on työehto- tai virkaehtosopimuksen pätevyydestä, voimassaolosta, sisällyksestä ja laajuudesta sekä tietyn sopimuskohdan oikeasta tulkinnasta tai siitä, onko jokin menettely työehto- tai virkaehtosopimuksen mukainen.

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n mukaan tuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa, jonka ratkaiseminen edellyttää erityistä työehto- tai virkaehtosopimusolojen tuntemusta, voi tuomioistuin, milloin katsoo sen tarpeelliseksi tai asianosainen sitä vaatii, pyytää asiasta tältä osin lausunnon työtuomioistuimelta.

Työtuomioistuimen ratkaisukäytännössä on vakiintuneesti katsottu, ettei työtuomioistuin anna lausuntoa asiassa, joka kuuluu työtuomioistuimen yksinomaiseen toimivaltaan oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 1 §:n mukaisena riita-asiana, kuten tilanteessa, jossa molemmat osapuolet ovat sidottuja kanteen perusteena olevaan työehtosopimukseen ja kyse on työehtosopimuksen oikeasta tulkinnasta (ks. esim. TT 2012:56).

Käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimen lausuntoa irtisanomista koskevassa riita-asiassa, jossa on esitetty väite työnantajan syrjivästä menettelystä. Kantaja on syrjintäolettaman syntymistä puoltavana seikkana vedonnut muun ohella siihen, että työehtosopimuksen vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä ei ole noudatettu. Työtuomioistuin toteaa, että työehtosopimusmääräyksen oikean tulkinnan ja määräyksen rikkomisen vahvistaminen sekä määräyksen rikkomisesta tuomittavan hyvityssakon määrääminen sinänsä kuuluvat työtuomioistuimen yksinomaiseen toimivaltaan. Tästä ei kuitenkaan ole käräjäoikeudessa kysymys eikä työtuomioistuimen asiana ole arvioida sitä, missä määrin yleinen tuomioistuin voi syrjintäolettaman syntymistä arvioidessaan ottaa huomioon väitteen vähentämisjärjestyksen rikkomisesta. Työtuomioistuin näin ollen katsoo, että käräjäoikeuden lausuntopyynnössä esitetyt kysymykset kuuluvat oikeudenkäynnistä työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n mukaisen lausuntomenettelyn piiriin.

Vähentämisjärjestystä koskevan määräyksen sitovuus

Kysymyksenasettelu

Voimassa olevan kuorma-autoalan työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n mukaan muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuneen irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä, sekä että tämän säännön lisäksi työnantaja voi kiinnittää huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

Osapuolet ovat erimielisiä siitä, onko irtisanomissuojasopimuksen vähentämisjärjestystä koskeva määräys oikeudellisesti sitova.

Asiassa on selvitetty, että kuorma-autoalalla on sovellettu Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry:n välistä irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevaa keskusjärjestösopimusta ennen nykyisen kuorma-autoalan työehtosopimuksen osana sovellettavan irtisanomissuojasopimuksen solmimista. Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n (ALT) erottua vuonna 1994 Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitosta ja liityttyä Liiketyönantajien Keskusliittoon on ALT:n aiemman jäsenyyden perusteella sovellettavat työehtosopimukset neuvoteltu uudelleen vuosina 1994–1995. Neuvottelujen johdosta

irtisanomissuojasopimuksen määräykset on otettu osaksi kuorma-autoalan työehtosopimusta siten, että 12.2.1995 lukien voimaan tulleisiin työehtosopimuksiin työvoiman vähentämisjärjestystä koskevan määräyksen loppuosaa on muutettu aiempaan keskusjärjestösopimukseen nähden sanamuodoltaan vähemmän velvoittavaan muotoon. Kun keskusjärjestösopimuksessa määräyksen loppuosaan oli kirjattu "lisäksi työnantaja kiinnittää huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään", irtisanomissuojasopimuksessa määräyksen loppuosaksi on kirjattu "lisäksi työnantaja voi kiinnittää huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään" (kursiivi tässä).

AKT:n mukaan muutoksella ei tarkoitettu poistaa koko määräyksen oikeudellista sitovuutta, vaikka työsuhteen kestoajan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrän huomioimisesta on tehty työnantajaa vähemmän sitova kuin alkuperäisessä keskusjärjestösopimusmääräyksessä.

ALT:n mukaan osapuolten yhteisenä tarkoituksena sen sijaan oli poistaa koko määräyksen oikeudellinen sitovuus ja antaa työnantajalle irtisanomisperusteen olemassa ollessa vapaus valita irtisanottavat työntekijät.

Henkilötodistelu

ALT:n entinen toimitusjohtaja F on kertonut, että irtisanomissuojasopimuksesta vuosina 1994 ja 1995 neuvoteltaessa ALT oli esittänyt, että vähentämisjärjestysmääräys poistettaisiin kuorma-autoalan irtisanomissuojasopimuksesta kokonaan. Taustalla oli muun ohella se, että vähentämisjärjestyksestä oli syntynyt riitoja ja määräys oli estänyt työntekijöiden pääsyn työttömyyseläkkeelle. Neuvotteluissa sovittiinkin, että määräys ei olisi enää oikeudellisesti sitova. Näin sille oli jäänyt vain ohjaava merkitys. Työnantajalla oli siten oikeus vapaasti valita irtisanottavat työntekijät silloin, kun kollektiivinen irtisanomisperuste oli olemassa. Muutoksen jälkeen asiaa koskevia erimielisyyksiä ei enää ollut syntynyt. ALT oli nyt 25 vuoden ajan tiedottanut ja kouluttanut jäsenistölleen, ettei vähentämisjärjestystä koskeva määräys ollut sitova. Vuosina 2002–2003 työehtosopimusneuvotteluissa AKT oli esittänyt, että vähentämisjärjestystä koskeva määräys ja sen sitovuus palautettaisiin ennalleen sellaiseksi kuin se oli ollut ennen 1990-luvun neuvotteluita. ALT ei hyväksynyt esitystä. Säiliö- ja öljytuotealan työehtosopimuksen vähentämisjärjestystä koskevaan määräykseen tehtiin vastaava muutos työehtosopimusneuvotteluissa vuosina 2009–2010 siten, että määräys muutettiin oikeudellista sitomattomaksi. Tässä yhteydessä todettiin, että vastaavasti myös kuorma-autoalan työehtosopimuksen vähentämisjärjestysmääräys ei ollut oikeudellisesti sitova.

ALT:n entinen johtava asiantuntija G on kertonut osallistuneensa vuoden 1994–1995 työehtosopimusneuvotteluihin sekä työryhmään, jossa oli käsitelty muun ohella vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä. G on kertonut ALT:n tavoitteista ja niiden taustoista samalla tavoin kuin F. Hän on kertonut, että myös työntekijäpuoli oli pitänyt vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä vain suositusluonteisena. Neuvotteluissa oli päädytty muuttamaan määräyksen loppuosan sanamuotoa, millä työnantajapuoli oli halunnut varmistaa, että määräys ei sitonut työnantajaa vaan tämä saattoi itse valita irtisanottavat. G:n tiedon mukaan vuoden 1994 jälkeen vähentämisjärjestystä koskevia riitoja ei ole ollut. Työehtosopimusneuvotteluissa 2002–2003 työsopimuslain muutokset olivat edellyttäneet muutoksia myös irtisanomissuojasopimukseen. G oli osallistunut myös näihin neuvotteluihin ALT:n edustajana. Vähentämisjärjestystä koskevaan määräykseen oli sisältynyt myös määräys kanneajasta, joka oli haluttu poistaa, koska määräyksellä ei ylipäätään ollut oikeudellista sitovuutta aiemmin sovitun mukaisesti. Neuvotteluissa AKT oli yrittänyt palauttaa vähentämisjärjestystä koskevan määräyksen sitovuuden, mutta työnantajapuoli ei ollut suostunut tähän.

ALT:n nykyinen toimitusjohtaja B on kertonut yhdistyksen ohjeistaneen jäsenyrityksiään siten, ettei kuorma-autoalalla ollut sitovaa vähentämisjärjestystä, vaan työnantaja voi päättää irtisanottavat vapaasti silloin, kun kollektiivinen irtisanomisperuste oli olemassa. B oli osallistunut vuosina 2009–2010 säiliö- ja öljytuotealan työehtosopimusneuvotteluihin, joissa ALT oli tehnyt esityksen sitovan vähentämisjärjestyksen poistamiseksi, koska säiliö- ja öljytuotealan työehtosopimus oli haluttu yhdenmukaistaa muiden ALT:n sopimusten kanssa. Sovittelussa työntekijäpuoli oli suostunut siihen, että vähentämisjärjestysmääräys muotoiltiin samalla tavalla sitomattomaksi kuin kuorma-autoalalla. B:n mukaan AKT:n neuvottelijat olivat ymmärtäneet, että kyse oli ollut koko määräyksen sitomattomuudesta.

AKT:n entinen sopimussihteeri C on kertonut osallistuneensa vuosien 1994–1995 työehtosopimusneuvotteluihin sekä muun ohella vähentämisjärjestystä käsittelevään työryhmään. Vähentämisjärjestystä koskeva määräys oli tarkoitus siirtää AKT:n ja ALT:n väliseen irtisanomissuojasopimukseen sellaisenaan keskusjärjestösopimuksesta. Määräykseen oli tehty vain sanamuodon muutos, jolla oli lievennetty työnantajan velvollisuutta kiinnittää huomiota työsuhteen kestoaikaan ja huoltovelvollisuuden määrään irtisanottaessa. Tarkoituksena oli, että jatkossa myös pitkään työskennelleitä henkilöitä voitaisiin irtisanoa ilman että samalla rikottaisiin irtisanomisjärjestystä koskevaa työehtosopimusmääräystä. Lievennys oli koskenut vain määräyksen loppuosaa, jolla oli muutoksen jälkeen vain työnantajaa ohjaava merkitys. Tämä oli ollut kaikille neuvotteluun osallistuneille selvää. Määräyksen sitovuudesta muutoin taikka esimerkiksi siitä, että määräyksen rikkomisesta ei voitaisi tuomita hyvityssakkoa, ei ollut käyty keskustelua. Jälkikäteenkään ei ollut mitään puhetta siitä, että määräyksen oikeudellinen sitovuus olisi poistettu kokonaan. Erimielisyyksiä ei ollut kuitenkaan syntynyt. Työehtosopimusneuvotteluissa 2002–2003 työsopimuslain muutokset olivat edellyttäneet muutoksia irtisanomissuojasopimukseen. AKT esitti tuolloin vähentämisjärjestystä koskevan määräyksen loppuosan muuttamista takaisin sitovampaan muotoon. Esitystä ei kuitenkaan hyväksytty.

AKT:n entinen lakimies D on kertonut osallistuneensa vuoden 1994–1995 ja 2002–2003 työehtosopimusneuvotteluihin. D on kertonut neuvotteluista pääosin samalla tavalla kuin C.

AKT:n palkkasihteeri E on kertonut olleensa mukana kuorma-autoalan ja säiliö- ja öljytuotealan työehtosopimusneuvotteluissa 2000-luvun alkupuolelta alkaen. Vähentämisjärjestystä koskeva määräys oli E:n mukaan oikeudellisesti sitova samalla tavalla kuin mikä tahansa työehtosopimuksen normimääräys. Työnantajapuolen kanssa ei ollut käyty mitään sellaista keskustelua, etteikö määräys olisi oikeudellisesti sitova. Määräys oli kaksijakoinen siten, että työnantajan harkitessa irtisanomisia ensin oli punnittava yrityksen toiminnalle tärkeät ammattityöntekijät ja tämän jälkeen työnantaja voi lisäksi kiinnittää huomiota huoltovelvollisuuteen ja työsuhteen pituuteen. Näin E:lle oli itselleen opetettu ja näin hän oli itse kouluttanut luottamusmiehiä. Vähentämisjärjestystä koskevasta määräyksestä ei ollut syntynyt kuorma-autoalalla erimielisyyksiä. Säiliö- ja öljytuotealan työehtosopimusneuvotteluissa 2009–2010 vähentämisjärjestystä koskevan määräyksen loppuosa oli muutettu samanlaiseksi kuin muissa irtisanomissuojasopimuksissa. Muutos oli koskenut vain loppuosaa eikä tässä yhteydessä ollut puututtu määräyksen oikeudelliseen sitovuuteen. Vähentämisjärjestystä koskevan määräyksen rikkomisesta voitiin edelleen tuomita hyvityssakkoja.

Arviointi ja johtopäätökset

Edellä todetuin tavoin irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n määräyksen loppuosan sanamuotoa on vuosina 1994–1995 käytyjen työehtosopimusneuvottelujen johdosta muutettu aiempaan keskusjärjestösopimukseen verrattuna. Sanamuodon muutoksen myötä työnantaja voi irtisanottavia valitessaan kiinnittää huomiota työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään. Liittojen yhteisen kannan mukaisesti määräyksen loppuosa on suositusluonteinen ja sillä on vain työnantajaa ohjaava merkitys. Muilta osin määräys on sanamuodoltaan pysytetty keskusjärjestösopimuksen mukaisena.

Työtuomioistuimessa kuullut todistajat ovat kertoneet ristiriitaisesti siitä, onko määräyksen velvoittavuuteen muilta osin ollut tarkoitus puuttua. Esitetty näyttö kaiken kaikkiaan viittaa siihen, että liittojen välillä ei ole tältä osin ollut yhteisesti hyväksyttyä tarkoitusta. AKT:n esittämä näyttö puhuu sen puolesta, että ainakin AKT on jäänyt siihen käsitykseen, että määräystä ei ole ollut tarkoitus muuttaa kokonaisuudessaan suositusluonteiseksi. ALT:n esittämän näytön perusteella työnantajaliitto on ymmärtänyt asian toisin.

Työtuomioistuin toteaa, että työehtosopimuksissa voi sinänsä olla myös suosituksia, joihin ei liity sellaista oikeudellista velvoittavuutta kuin normimääräyksiin. Määräyksen luonne suosituksena ilmenee kuitenkin usein jo sanamuodosta (ks. esim. TT 2004:47). Määräyksen sitovuutta arvioitaessa ratkaisevaa on lopulta osapuolten tarkoitus (ks. esim. TT 2007:84). Tässä asiassa määräyksen sanamuodosta ei millään tavoin käy ilmi, että määräys kokonaisuudessaan olisi vain suositusluonteinen. Edellä todetuin tavoin tällaista yhteistä tarkoitustakaan ei ole osoitettu. Se seikka, että määräyksen loppuosa on kirjoitettu vain työnantajaa ohjaavalla tavalla, ei sellaisenaan voi tehdä koko määräystä oikeudellisesti sitomattomaksi.

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen työtuomioistuin lausuntonaan katsoo, että irtisanomissuojasopimuksen 17 § on oikeudellisesti sitova. Määräyksen loppuosa on kuitenkin kirjoitettu siten, että se liittojen yhteisen kannan mukaisesti vain ohjaa työnantajaa kiinnittämään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

Tärkeän ammattityöntekijän käsite

Asiassa on riidatonta, että työehtosopimukseen osallisten liittojen välillä ei ole käyty keskusteluja kuorma-autoalalla tärkeän ammattityöntekijän käsitteen sisällöstä eikä käsitteelle ole liittojen yhteisen tulkinnan kautta muodostunut alalla sovellettavaa erityistä sisältöä.

Työtuomioistuimen vakiintuneen tulkinnan mukaan yrityksen toiminnalle tärkeällä ammattityöntekijällä tarkoitetaan erityistä tietoa ja taitoa vaativiin töihin erikoistuneita tai erityisen koulutuksen saaneita ammattityöntekijöitä sekä sellaisia työntekijöitä, jotka ammattitaitonsa, koulutuksensa, kokemuksensa tai muun vastaavanlaisen kyvyn tai taidon perusteella ovat muiden samaa työtä tekevien joukossa yritykselle tärkeitä. Työntekijän erityisen koulutuksen, kyvyn tai taidon tulee olla työn hoidon kannalta merkityksellistä eikä vähäisiä eroja ammattitaidossa ole pidetty ratkaisevina. Työntekijän tärkeyttä arvioidaan siten työntekijän käytettävyyden kannalta ja tapauskohtaisesti työnantajan tarpeet huomioon ottaen (ks. esim. TT 2018:64, 2015:113, 2015:9 sekä siellä mainitut ratkaisut).

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Anttila puheenjohtajana sekä Saarensola, Aarto, Ruohoniemi, Fremer ja Tähkäpää jäseninä. Esittelijä on ollut Julmala.

Lausunto on yksimielinen.