TT 2019:81

Asiassa oli kysymys siitä, tuliko työntekemispaikan ja työasun vaihtamispaikan välinen kulkeminen työpaikalla työasun vaihtamisineen päivittäisen lepoajan eli ruokailutauon yhteydessä lukea työajaksi.

Työtuomioistuin totesi, että lepoaikoja koskevan sääntelyn tarkoituksena on, että työntekijällä on oikeus käyttää hyväkseen koko lepoaikansa ja viettää se omiin tarkoituksiinsa. Kyse on työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojeluun liittyvästä sääntelystä, mikä tuli ottaa huomioon asiaa ratkaistaessa.

Virka- ja työehtosopimuksen mukaan työntekijä sai lepoajan aikana esteettömästi poistua työpaikalta. Kanteessa tarkoitetussa tilanteessa työntekijät olivat velvollisia vaihtamaan työnantajan osoittaman työasun omiin vaatteisiinsa poistuessaan 30 minuutin mittaisen lepoajan aikana työpaikan alueelta. Työntekijät eivät tästä syystä voineet heti lepotauon alettua esteettömästi poistua työpaikalta eivätkä saaneet siten käyttää lepoaikaa kokonaan omiin tarkoituksiinsa. Tilanne oli heidän osaltaan erilainen kuin sellaisilla työntekijöillä, joilla vastaavaa työasuun liittyvää velvollisuutta ei ole. Se seikka, että työntekijät olivat velvollisia käyttämään osan 30 minuutin vähimmäislepoajastaan työnantajan edellyttämään vaatteiden vaihtamiseen ja siihen liittyvään kulkemiseen työntekemispaikan ja pukuhuoneen välillä, oli otettava huomioon myös arvioitaessa sitä, oliko työntekijöillä tosiasiallinen mahdollisuus poistua lepotauon aikana työpaikalta ja viettää olennainen osa siitä työpaikan ulkopuolella. Työtuomioistuin näkemyksen mukaan tällaista tosiasiallista mahdollisuutta kanteessa tarkoitetussa tilanteessa ei ollut, kun kulku työyksikön ja pukeutumistilojen välillä vaatteiden vaihtoineen luettiin kuuluvaksi päivittäiseen 30 minuutin lepoaikaan.

Kanne hyväksyttiin. (Ään.)

KANTAJAT

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry

Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry

Julkisen alan unioni JAU ry

VASTAAJA

Kunnallinen työmarkkinalaitos

KUULTAVA

X kaupunki

ASIA

Työ- ja virkaehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 20.12.2018

Jatkettu valmistelu 19.2.2019 ja 21.5.2019

Pääkäsittely 21.5.2019

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallinen yleinen virka- ja työehtosopimus ajalle 1.2.2017–31.1.2018 sisältää muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III LUKU TYÖAIKA

1 § Työajan tehokkaan käytön periaate

Viranhaltijan/työntekijän työaikojen pituudet määräytyvät jäljempänä mainitulla tavalla työtehtävien laadun ja määrän mukaan sekä huomioon ottaen työajan tehokas käyttö ja se, mitä palkkausta vahvistettaessa on edellytetty.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Työaikalain alaiset viranhaltijat/työntekijät

1 mom.

Työaikalain alaisiin viranhaltijoihin/työntekijöihin sovelletaan tämän luvun määräysten lisäksi seuraavia työaikalain säännöksiä, jollei niistä ole sovittu toisin tämän sopimuksen liitteessä tai muulla virka- tai työehtosopimuksella:

5 §:n 3 momentti (viranhaltijan velvollisuus suorittaa varallaoloa), 8 § (moottoriajoneuvon kuljettajan työaika), 9 §:n 2 momentti (työehtosopimukseen perustuva säännöllinen työaika), 13 §:n 1 ja 3 momentti (liukuva työaika), 14 §:n 1 ja 3 momentti (poikkeuksellinen säännöllinen työaika), 15 § (lyhennetty työaika), 18 § (työntekijän suostumus ja viranhaltijan velvollisuus tehdä lisä- ja ylityötä), 19 § (ylityön enimmäismäärä), 20 § (aloittamis- ja lopettamistyö), 21 § (hätätyö), 24 § (työsopimuksen päättyminen kesken tasoittumisjakson), 26 § (yötyö) jäljempänä 31 §:stä ilmenevin poikkeuksin, 27 § (vuorotyö ja yövuorot jaksotyössä), 29 § (vuorokausilepo), 30 § (moottoriajoneuvon kuljettajan vuorokausilepo), 33 §:n 1 momentti (sunnuntaityön teettäminen), 36 § (poikkeuslupa), 37 § (työaikakirjanpito) sekä 8 luvun erinäiset säännökset (kanneaika, säännösten pakottavuus, rangaistussäännökset, ym.).

2 mom.

Edellä 1 momentin määräyksellä työaikalain säännöksiä ei ole otettu tämän virka- ja työehtosopimuksen osaksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

TYÖAJAKSI LUETTAVA AIKA

4 § Työaika

Määritelmä

1 mom.

Työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka viranhaltija/ työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 mom.

Eräitä erityistilanteita

1 Lepoajat

Päivittäisiä lepoaikoja ei lueta työaikaan, jos viranhaltija/työntekijä saa näinä aikoina esteettömästi poistua työpaikalta.

2 Matka-aika

Matkaan käytettyä aikaa ei lueta työaikaan, ellei sitä samalla ole pidettävä työsuorituksena. Kuitenkin kulkeminen tai kuljetus toimivaltaisen viranomaisen tai esimiehen määräämästä lähtöpaikasta virka- tai työtehtävän suorituspaikkaan ja sieltä lähtöpaikkaan palaaminen luetaan työaikaan.

Soveltamisohje

Virkamatkaan käytetystä ajasta luetaan työajaksi vain virkatehtävien/työtehtävien suorittamiseen kulunut aika. Mikäli viranhaltija/työntekijä on käyttänyt työaikaansa matkustamiseen, ei hänen työaikaansa tämän vuoksi pidennetä.

Työmatkoja asunnosta työpaikalle ja takaisin ei lueta työajaksi.

Virantoimitusmatkoilla matkustaminen työpisteestä toiseen työpäivän kuluessa luetaan työajaksi edellyttäen, että matkustetaan kustannuksiltaan edullisimmalla tavalla suorinta ja nopeinta reittiä. Virka- ja virantoimitusmatka on määritelty liitteen 16 1 §:ssä.

Esimerkiksi potilaan saattaminen luetaan työajaksi, mutta viranhaltijan/työntekijän ilman potilasta tapahtuvaa paluumatkaa ei lueta työajaksi.

Potilaiden tai huollettavien virkistysmatkojen ajaksi on laadittava työvuoroluettelo myös virkamatkan ajaksi. Matka-aikaa, jota ei ole työvuoroluettelossa määrätty työajaksi, ei lueta työajaksi lukuun ottamatta hoito- tms. tehtäviin käytettyä aikaa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

LEPOAJAT

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

27 § Päivittäiset lepoajat

1 mom.

Jos vuorokautinen työaika on kuutta tuntia pitempi eikä viranhaltijan/työntekijän työpaikalla olo ole työn jatkumisen kannalta välttämätöntä, hänelle on annettava työvuoron aikana vähintään puolen tunnin lepoaika (ruokailutauko), jota ei lueta työaikaan ja jonka aikana viranhaltija/työntekijä saa esteettömästi poistua työpaikalta. Lepoaika voidaan viranhaltijan/työntekijän pyynnöstä antaa edellä mainittua lyhyemmissäkin työvuoroissa, ellei tehtävien järjestely ole esteenä.

Lepoaikaa ei saa sijoittaa välittömästi työpäivän alkuun eikä loppuun. Jos työaika ylittää vuorokaudessa 10 tuntia, viranhaltijalla/työntekijällä on niin halutessaan oikeus pitää enintään puoli tuntia kestävä työaikaan kuulumaton lepoaika kahdeksan tunnin työskentelyn jälkeen. Jollei lepoaikaa voida virka- tai työtehtävien laadun vuoksi järjestää, viranhaltijalle/työntekijälle on annettava tilaisuus aterioida työpaikalla työaikana.

Soveltamisohje

Lepoaikaa (ruokailutaukoa) ei ole välttämätöntä määrätä pidettäväksi tiettynä kellonaikana, vaan voidaan menetellä esimerkiksi siten, että lepoaika pidetään tiettyjen kellonaikojen välisenä aikana silloin kun se on virka-/työtehtävien kannalta tarkoituksenmukaisinta, jolloin tarkan ajankohdan määrää asianomainen esimies tai viranhaltija/työntekijä itse.

Poikkeusmääräys työaikana ruokailusta tulee sovellettavaksi vain niissä poikkeuksellisissa tapauksissa, joissa ruokailutauon järjestäminen ei ole työtehtävien laadun vuoksi mahdollista. Tällaisia voivat olla mm. koneiden jatkuva tarkkailu tai tilanteet, joissa henkilö ainoana työntekijänä/viranhaltijana palvelee yleisöä esimerkiksi museossa tai kirjastossa sen aukioloaikana yli kuuden tunnin ajan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

30 § Työvuoroluettelo

1 mom

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Soveltamisohje

Työajan alkamis- ja päättymisajankohdat sekä päivittäiset lepoajat tulee ilmoittaa täsmällisin kellonajoin. On kuitenkin mahdollista laatia liukuva työvuoroluettelo, jossa viranhaltija/työntekijä tietyissä rajoissa saa itse määrätä em. ajankohdat. Esimerkiksi voidaan merkitä, että päivittäinen lepotauko pidetään kello 11.00 ja 13.00 välisenä aikana.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

X kaupungin Y keskushammashoitolan suuhygienistit sekä Z toimipisteen fysioterapeutit ja kuntohoitajat työskentelevät KVTES:n III luvun mukaisessa yleistyöajassa. Työnantaja X kaupunki laatii suuhygienisteille sekä fysioterapeuteille ja kuntohoitajille työvuoroluettelot, joihin kirjataan säännöllisen työajan alkamis- ja päättymisajankohdat. Työaika alkaa siitä, kun työntekijä työvuoroluettelon mukaisesti saapuu työtehtäviinsä työvuoroluetteloon kirjattuna ajankohtana ja päättyy, kun hän työvuoroluetteloon merkittynä aikana poistuu työtehtävistään eikä enää ole työnantajan käytettävissä.

Suuhygienisteille sekä fysioterapeuteille ja kuntohoitajille annetaan vähintään 30 minuutin pituinen päivittäinen lepoaika eli ruokatauko, jota ei lueta työaikaan. Päivittäinen lepoaika voidaan pitää kello 11 ja 13 välisenä aikana silloin, kun se on työtehtävien kannalta tarkoituksenmukaisinta, jolloin tarkan ajankohdan määrää työntekijä itse. Päivittäistä lepoaikaa ei ole merkitty etukäteen työvuorolistoihin pidettäväksi tiettyyn aikaan. Päivittäinen lepoaika alkaa siitä, kun työntekijä on vapaa työtehtävistään ja voi poistua työyksiköstään. Päivittäinen lepoaika päättyy, kun työntekijä palaa työyksikköönsä ja on työnantajan käytettävissä aloittamaan työnsä tekemisen. Työnantaja lukee kulkemiset työpisteen ja pukuhuoneen välillä sekä työasun vaihtamisen lepoaikaan kuuluvaksi.

X kaupungin Y:n keskushammashoitola ja Y:n toimipisteen fysioterapia (Kuntoutuspalvelut) sijaitsevat X:ssä Y:n terveyskeskussairaalan alueella. Näissä yksiköissä työskentelevät suuhygienistit sekä fysioterapeutit ja kuntohoitajat ovat velvoitettuja käyttämään työasua. Työntekijä ei voi saapua työyksikköönsä ennen kuin hän on asianmukaisesti pukeutunut työnantajan edellyttämään työasuun. Jos työntekijä poistuu työyksikkönsä tai työnantajan määrittelemän alueen ulkopuolelle, työasu on vaihdettava omiin vaatteisiin.

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, onko X kaupungin Y:n keskushammashoitolan suuhygienistien sekä Y:n toimipisteen fysioterapeuttien ja kuntohoitajien työasun vaihtamispaikan ja työntekemispaikan välinen kulkeminen työasun vaihtamisineen työpaikalla katsottava kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen III luvun 4 §:n 1 momentin mukaiseksi työajaksi. Riita koskee päivittäistä 30 minuutin lepoaikaa eli ruokailutaukoa.

Muiden kuin osastolla työskentelevien fysioterapeuttien ja kuntohoitajien osalta kanne on rajattu koskemaan ajanjaksoa 16.1.2016–28.2.2018, koska tämän jälkeen nämä ovat vastaajan ilmoituksen mukaan saaneet vaatekaapit omiin työhuoneisiinsa ja vaihtaneet vaatteensa siellä.

KANNE

Vaatimukset

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry, Kunta-alan koulutettujen neuvottelujärjestö KoHo ry sekä Julkisen alan unioni JAU ry ovat vaatineet, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että X kaupungin Y:n terveyskeskussairaalan alueella olevan keskushammashoitolan suuhygienisteillä työasun vaihtamispaikan ja työntekemispaikan välinen kulkeminen työasun vaihtamisineen työpaikalla lepotauon yhteydessä on kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen III luvun 4 §:n 1 momentin mukaista työaikaa, eikä sitä voida lukea mainitun luvun 27 §:ssä tarkoitettuun puolen tunnin lepoaikaan (ruokailutaukoon),

- vahvistaa, että X kaupungin Y:n toimipisteen osastoilla työskentelevillä fysioterapeuteilla työasun vaihtamispaikan ja työntekemispaikan välinen kulkeminen työasun vaihtamisineen työpaikalla lepotauon yhteydessä on 16.1.2016 alkaen ja muilla fysioterapeuteilla 16.1.2016 ja 28.2.2018 välisenä aikana kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen III luvun 4 §:n 1 momentin mukaista työaikaa eikä sitä voida lukea mainitun luvun 27 §:ssä tarkoitettuun puolen tunnin lepoaikaan (ruokailutaukoon),

- vahvistaa, että X kaupungin Y:n toimipisteen osastoilla työskentelevillä kuntohoitajilla työasun vaihtamispaikan ja työntekemispaikan välinen kulkeminen työasun vaihtamisineen työpaikalla lepotauon yhteydessä on 16.1.2016 alkaen ja muilla kuntohoitajilla 16.1.2016 ja 28.2.2018 välisenä aikana kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen III luvun 4 §:n 1 momentin mukaista työaikaa eikä sitä voida lukea mainitun luvun 27 §:ssä tarkoitettuun puolen tunnin lepoaikaan (ruokailutaukoon), ja

- velvoittaa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja X kaupungin yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut 22.532,96 eurolla korkoineen.

Perusteet

Vaikka työaikalain 40 §:ssä on valtuutettu työmarkkinajärjestöt sopimaan toisin muun muassa saman lain 4 ja 28 §:stä, työajan ja lepoajan käsitteitä ei voida tulkita poiketen siitä, miten ne on työaikalaissa ja ennen kaikkea työaikadirektiivissä määritelty.

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen III luvun 4 §:n 1 momentin määräystä on tulkittava siten, että työnantajan velvoittaman työasun päälle pukemiseen tai riisumiseen sekä siirtymisiin pukutilojen ja työntekemispaikan välillä kuluva aika on työaikaa. Työnantajan käytäntö katsoa, että työaika alkaa vasta työntekijän saavuttua työntekemispaikkaansa ja päättyy tämän poistuttua sieltä, ei vastaa KVTES:n III luvun 4 §:n 1 momentissa tarkoitettua työpaikan käsitettä. Kulkeminen työpaikalla on työaikaa eikä sen voida vastaajan väittämin tavoin katsoa olevan matka-aikaa.

X kaupungin Y:n terveyskeskussairaalan alueella olevien keskushammashoitolan suuhygienisteillä sekä Y:n toimipisteen fysioterapeuteilla ja kuntohoitajilla ei ole tosiasiallista mahdollisuutta käyttää 30 minuutin päivittäistä lepoaikaa omiin tarkoituksiinsa eikä poistua sen ajaksi esteettömästi työpaikalta, kun kulku pukeutumistilojen ja työyksikön välillä vaatteiden vaihtoineen luetaan kuuluvaksi lepoaikaan. Työntekijöiden vaatteiden vaihto sekä kulkemiset työpaikalla työtilojen ja pukuhuoneiden välillä on luettava työajaksi riippumatta siitä, missä työyksiköt taikka pukuhuoneet sijaitsevat työpaikalla.

Vaatteiden vaihtoon sekä työyksikön ja pukutilojen välisiin siirtymisiin kuluu olennainen osa työntekijän 30 minuutin pituisesta ruokatauosta, minkä vuoksi työntekijä ei tosiasiassa pysty esteettömästi poistumaan työpaikalta lepotauon alkaessa. Esteetön poistuminen työpaikalta lepotauon aikana ei ole mahdollista myöskään siksi, että työntekopaikka sijaitsee niin etäällä palveluista.

Suuhygienisteillä sekä fysioterapeuteilla ja kuntohoitajilla jo pelkästään työasun vaihto omiin vaatteisiin tai omista vaatteista vie aikaa 2,5–3 minuuttia. Y:n terveyskeskussairaalassa fysioterapeuteilta ja kuntohoitajilta pukuhuoneen ja työntekemispaikan välinen kulkeminen vie aikaa osaston mukaan 1 min 10 sekunnista jopa 3 min 50 sekuntiin. Kun Y:n toimipisteen fysioterapeutti ja kuntohoitaja joutuu omalla ajallaan kävelemään pukutiloihin ja vaihtamaan vaatteensa, on aikaa mennyt yhteen suuntaan yhteensä ainakin 3 min 40 sekunnista jopa 6 min 50 sekuntiin. Siten heidän 30 minuutin lepotauosta pelkästään vaatteiden vaihtoihin ja siirtymisiin kuluu aikaa 7 min 20 sekunnista 13 min 40 sekuntiin eli olennainen osa lepotauosta. Hammashoitolassa pukuhuone on lähempänä työntekemispaikkaa.

Lisäksi fysioterapeutin ja kuntohoitajan on poistuessaan työtehtävien hoitamisesta lepotauolle käytävä ensin toisessa tilassa tekemässä kirjaukset. Fysioterapian kirjausyksiköstä ruokalaan siirtymiseen kuluu aikaa noin 2 minuuttia 40 sekuntia.

Y:n terveyskeskussairaalan yhteydessä olevasta hammashoitolasta ruokalaan siirtyminen vie aikaa noin 3 minuuttia 30 sekuntia. Hammashoitolan osalta pelkästään siirtymisissä työntekemispaikasta ruokalaan ja takaisin ilman vaatteiden vaihtoa aikaa on kulunut noin 7 minuuttia. Siirtymiset vievät aikaa, koska ruokala sijaitsee eri rakennuksessa kuin työntekemispaikka, vaikka ruokalaan kulkeminen tapahtuu sisätilojen kautta maanalaisia käytäviä pitkin.

Jos terveyskeskussairaalan alueella työskentelevä työntekijä haluaisi ruokailla sairaala-alueen ulkopuolella vapaasti, aikaa kuluu runsaasti enemmän, koska lisäksi tulevat siirtymiset pukuhuoneen ja ulko-oven välillä. Tällaisessa tilanteessa työntekijän on vaihdettava työasu omiin vaatteisiinsa. Pelkkä kävely kuntoutusosaston ulko-ovelta lähimpään ruokakauppaan vie yhteen suuntaan noin 3 minuuttia. Lähimpään lounaspaikkaan ulko-ovelta kävely vie lähes 6 minuuttia. Tämän lisäksi siirtymisiin tulee lukea työntekemispaikan ja pukuhuoneen väliset siirtymiset työasun vaihtoineen mennen tullen. Kun ruokatauko on 30 minuuttia, työntekijän on käytännössä vietettävä lepoaika työnantajan taukotiloissa. Työntekijä on siten päivittäin sidottu työhönsä myös lepotaukoon varatun ajan.

Lepotauon viettämistä Y:n keskushammashoitolassa omana aikana rajoittaa sekin, että työntekemispaikan taukotilassa ruokailtaessa osa siellä olevista työntekijöistä, kuten esimerkiksi lääkärit, ruokailevat aina työn ohessa joutuisasti. Kun suuhygienisti työskentelee parityössä, ajanvarauksessa tai vastaanotossa, hän syö omalla ajalla. Työ määrää tauon pituuden. Työn ohessa joutuisasti ruokailevat työntekijät ovat tarvittaessa velvollisia hoitamaan työasioita ruokailun aikana. He eivät huomioi sitä, että osa työntekijöistä on taukotilassa viettämässä lepotaukoa omalla ajallaan, jolloin näiden työntekijöiden ei kuulu hoitaa työasioita.

Lisäksi hammashoitolan taukotila on niin pieni, että istuinpaikkaa joutuu välillä odottamaan. Taukotilassa on neuvottelupöytä, jossa pidetään työpalavereita myös silloin, kun osa henkilöstöstä käyttää sitä lepotaukotilana. Siten työnantajan suuhygienisteille osoittama taukotila ei edes täytä asianmukaiselta ruokailutilalta edellytettyjä vaatimuksia.

Työnantaja on velvoittanut kanteessa mainitut työntekijät käyttämään työasua. Fysioterapeutit ja kuntohoitajat käyttävät työssään vaihtoehtoisesti medipaitaa ja housuja taikka paitaa, työhousuja sekä jakkua tai liiviä. He joutuvat käytännössä vaihtamaan sukat poistuessaan vapaa-ajalle. Hammashoitolassa työasuna on jakku ja housut ja lisäksi heidät on ohjeistettu vaihtamaan sukat. Kummassakin yksikössä työntekijöiden on jätettävä pukukopeille ulkovaatteensa. Työpisteissä ei ole tilaa eikä mahdollisuutta säilyttää ulkovaatteita eikä sisäkenkiä. Työnantaja on määrännyt pukeutumistilojen sijainnit suhteessa työskentelypisteeseen.

Työt kyseisissä yksiköissä olisi tullut järjestää siten, ettei työntekijä joudu olemaan osaakaan lepoajastaan työnantajan direktiovelvoitteen alaisena. Työntekijän on oltava ennen työajan alkamista ja heti työajan päättyessä vapaa kaikista velvoitteistaan. Työntekijän tulee olla vapaa työstään niin, että hän voi esteettömästi poistua työpaikaltaan. Koska työnantaja voi käyttää työnjohto-oikeuttaan vain työaikana ja koska työntekijä on velvoitettu käyttämään työssään työasua, on kaikki se aika, joka työntekijältä kuluu työasun pukemiseen ja riisumiseen katsottava työajaksi, samoin kuin pukutilojen ja työntekemispaikan välinen kulkeminen sekä pukutilojen ja ulko-oven välinen siirtyminen. Esteetön poistuminen on mahdollista vasta, kun työntekijä on vapaa kaikista työvelvoitteistaan.

Lepoaikana työntekijällä ei voi olla työnantajaan nähden mitään velvoitteita, jotka estävät häntä vapaasti ja keskeytyksettä keskittymästä omiin tarkoituksiinsa. Työntekijällä tulee myös tosiasiallisesti olla oikeus käyttää lepoaika omiin tarkoituksiinsa. Lepotauon tarkoitus ei toteudu, jos siirtyminen työasun vaihtamispaikkaan eli pukeutumistiloihin ja sieltä takaisin työntekemispaikkaan sekä vaatteiden vaihto luetaan kuuluvaksi omalle ajalle. Sen vuoksi työasun vaihtoon ja siirtymiseen pukutiloista työntekemispaikkaan sekä ulko-ovelle ja päinvastoin ei voi olla osa lepoaikaa. Lepoaikaan kuuluu esteetön poistuminen, jolloin työasun vaihtamiset ja siirtymiset pukutilojen ja työntekemispaikan välillä on oltava työaikaa. Työntekijän on saatava leimata kellokorttinsa välittömästi ennen lepoajan alkamista ja heti sen päätyttyä. Työnantaja pidentää tosiasiassa kysymyksessä olevien työntekijöiden työaikaa ja toisaalta vastaavasti lyhentää näiden lepoaikaa määräyksillään, jotka koskevat työasun vaihtamista sekä siirtymisiä pukuhuoneen, ulko-oven ja työntekemispaikan välillä.

Lisäksi on otettava huomioon, että työntekijöiden lepoajan ajankohta määräytyy päivittäin suunnittelemattomasti. Sen vuoksi työntekijä ei voi olla varma edes työvuoron alkaessa, mihin aikaan hän pystyy pitämään lepoaikansa. Vaikka KVTES:n III luvun 27 §:n lähtökohtana voidaan pitää ruokatauon pitämistä omalla ajalla, mainitun pykälän soveltamisohje siitä, että lepoaika pidetään tiettyjen kellonaikojen välisenä aikana kun se on tarkoituksenmukaisinta, voi viitata pelkästään joutuisaan ruokailuun työn ohessa. Se, ettei työntekijä voi itse suunnitella lepoaikansa ajankohtaa työtehtävien vuoksi, vaan lepoaika järjestyy sattumanvaraisesti toiminnan niin salliessa, puoltaa osaltaan sitä, ettei työntekijöiden päivittäistä ruokataukoa voida pitää heidän omana aikanaan.

VASTAUS

Vaatimukset

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja X kaupunki ovat vaatineet, että työtuomioistuin hylkää kanteen ja velvoittaa Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n, Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry:n ja Julkisen alan unioni JAU ry:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja X kaupungin yhteiset oikeudenkäyntikulut 10.288 eurolla korkoineen.

Perusteet

KVTES:n III luvun määräysten mukaan matka työyksiköstä pukuhuoneeseen ja vaatteiden vaihto eivät ole työaikaa, vaan vapaa-aikaa. Tulkinta ei ole työaikalain tai työaikadirektiivin vastainen. Direktiivin mukaan lepotauon yksityiskohdista voidaan sopia työehtosopimuksella. KVTES:n työaikaa koskevan III luvun 4 § sisältää määräykset työajasta/työajan määritelmästä ja 27 ja 30 § sisältävät määräykset lepotauosta. Sopimusmääräykset eivät ole sisällöltään työaikalain tai direktiivin vastaisia. Määräyksiä tulee soveltaa vastaajan ja kuultavan esittämällä tavalla.

Työaikalain 40 §:ssä annetaan oikeus sopia valtakunnallisella virka- ja työehtosopimuksella toisin työaikalain määräyksistä. Toisin voidaan sopia muun ohella työaikalain 4 §:stä, jossa määritellään se, mitä luetaan työajaksi, ja 28 §:stä, jossa määritellään päivittäiset lepoajat. KVTES:ssä on sovittu toisin työaikalain määräyksistä. KVTES:n III luvun 2 §:ssä on määritelty (viittausmääräys) ne työaikalain säännökset, joita sovelletaan KVTES:n piirissä työskenteleviin. Tässä sopimuskohdassa ei ole mainittu työaikalain 4 tai 28 §:ää. Nämä pykälät eivät siis tule sovellettavaksi KVTES:n piirissä työskenteleviin.

KVTES:n III luvun 4 §:n 1 momentin määräystä siitä, mitä luetaan työajaksi, on tulkittava siten, että työasun vaihtaminen omiin vaatteisiin ja päinvastoin ei ole työaikaa, koska se ei ole työhön käytettyä aikaa ja koska työntekijät eivät ole vaatteita vaihtaessaan työnantajan käytettävissä. Myöskään ulkovaatteiden pukeminen ja riisuminen ei ole työaikaa, eikä matka pukuhuoneesta työyksikköön ole työaikaa, koska se ei ole työn tekemistä eivätkä työntekijät ole tuolloin työnantajan käytettävissä. On otettava huomioon, että KVTES:n III luvun 4 §:n 2 momentin mukaan matka-aikaa ei lueta työajaksi, jollei kyse ole työsuorituksesta. Työmatkoja asunnosta työpaikalle ja takaisin ei lueta työajaksi. Työmatka ei ole työaikaa, vaikka työntekijällä olisi matkan aikana päällä työasu tai itse valitsemansa työvaatteet. Myöskään työvaatteissa tai työasussa kulkeminen ruokatauon aikana ei ole työaikaa. Työaikaa ei siten ole esimerkiksi kulkeminen työyksiköstä lepotauolla käytettävään ruokalaan tai pukuhuoneeseen.

Päivittäiset lepoajat määräytyvät KVTES:n III luvun 27 §:n mukaan. Huomioon on otettava myös KVTES:n 30 §. Fysioterapeuteille, kuntohoitajille ja suuhygienisteille annetaan KVTES:n III luvun 27 §:n mukainen vähintään puolen tunnin pituinen lepotauko, jota ei lueta työaikaan. Työntekijät eivät tee töitä lepotauollaan, eivätkä he myöskään ole työnantajan käytettävissä lepotauon aikana. Työntekijät voivat käyttää tauon omiin tarkoituksiinsa.

Työntekijät saavat esteettömästi poistua työtehtävistään ja työpaikalta päivittäisenä lepoaikanaan. Työntekijät voivat itse päättää, milloin he lähtevät ruokatauolle ottaen huomioon työtilanne. KVTES:n III luvun 27 §:n soveltamisohjeen mukaan voidaan menetellä siten, että lepoaika pidetään tiettyjen kelloaikojen välisenä aikana silloin, kun se on virka- tai työtehtävien kannalta tarkoituksenmukaisinta, jolloin tarkan ruokataukoajankohdan määrää esimies tai viranhaltija / työntekijä itse. Ruokatauon ajankohta voi siis määräytyä esimerkiksi työnantajan laatiman tai ohjeistaman ajanvarauskirjan mukaan. Huomioitava on myös, että KVTES III luvun 30 §:n 1 momentin soveltamisohjeen mukaan voidaan laatia liukuva työvuoroluettelo, jossa viranhaltija/työntekijä tietyissä rajoissa saa itse määrätä ruokatauon ajankohdat. Esimerkiksi voidaan merkitä, että päivittäinen lepotauko pidetään kello 11 ja 13 välisenä aikana. Niin sanottu liukuva ruokatauko ei koske vain työajalla ruokailua. Tämä käy ilmi jo edellä mainittujen sopimuskohtien sanamuodosta eli kysymyksessä on lepotauko.

Työntekijöillä on lepotauon aikana mahdollisuus käyttää se valitsemassaan paikassa ja valitsemallaan tavalla. Lepotauon aikana työntekijöillä ei ole mitään työtehtäviin liittyviä velvoitteita. Työntekijät voivat käyttää lepotauon / ruokatauon omiin tarkoituksiinsa valitsemallaan tavalla esimerkiksi taukotiloissa, terveyskeskussairaalan alueen kahvilassa tai ruokalassa taikka esimerkiksi X:n keskustassa. Lepotauosta ei mene merkittävää aikaa työasun vaihtamiseen taikka kulkemiseen työyksiköstä pukuhuoneeseen.

Fysioterapeutit, kuntohoitajat ja suuhygienistit käyttävät työtehtävien aikana työasua. Työasuna käytetään jakkua ja housuja. Jakun alla pidetään esimerkiksi omaa paitaa. Kyseessä ei ole suojavaate, jolla tarkoitetaan työntekijän suojaamista erittäin likaisilta, kuumilta, märiltä ynnä muilta vastaavilta olosuhteilta. Kyse ei ole myöskään sellaisista työyksiköistä, joiden hygieniataso edellyttäisi käyttämään normaalia työasua suojaavaa suojavaatetusta, kuten esimerkiksi leikkaussaleissa tai tartuntatautiosastoilla.

Jos lepotauko pidetään terveyskeskussairaalan alueella, työntekijä voi käyttää työasua tauon aikana. Mikäli työntekijä poistuu terveyskeskussairaalan alueelta, työasu tulee vaihtaa muihin vaatteisiin. Käytännössä, Suomen sääolosuhteet huomioon ottaen, työntekijä laittaa suurimman osan vuodesta myös ulkovaatteet päälleen poistuessaan työpaikan alueelta. Näin toimitaan lähes kaikilla työpaikoilla Suomessa. Samassa yhteydessä vaihdetaan pois työasu.

Keskeistä on, että lepotauko alkaa, kun työntekijä poistuu työyksiköstä ja kulkeminen pukuhuoneeseen ja työvaatteiden vaihto ei koskaan ole työaikaa. Koska kantaja on tuonut esiin muun muassa kulkemiseen ja vaatteiden vaihtoon kuluvaa aikaa, myös vastaaja ja kuultava ottavat kantaa esitettyihin aikoihin.

Fysioterapeutit, kuntohoitajat ja suuhygienistit tulevat töihin ja poistuvat sieltä pukuhuoneiden kautta. Työasu vaihdetaan käytännössä samassa yhteydessä, kun puetaan tai riisutaan ulkovaatteet, joten työasuun vaihtamiseen ei mene erillistä aikaa. Työasun eli jakun ja housujen vaihtamiseen voi mennä aikaa enintään 1–2 minuuttia. Poistuminen työyksiköstä sekä ulkovaatteiden ja työasun vaihtaminen eivät ole työaikaa. Olennainen osa 30 minuutin ruokatauosta ei myöskään kulu kulkemiseen pukuhuoneeseen ja vaatteiden vaihtoon.

Kuntoutusyksikkö, jossa fysioterapeutit ja kuntohoitajat työskentelevät, on sijainnut 2.3.2018 lähtien X:n keskustassa osoitteessa Z. Kuntoutusyksikkö ja ulko-ovi sijaitsevat kyseisen osoitteen ensimmäisessä kerroksessa. Pukuhuone on samassa rakennuksessa 0-kerroksessa. Pukuhuoneeseen pääsee työyksiköstä suoraan portaita alas tai hissillä. Kulkemiseen työyksiköstä pukuhuoneeseen voi mennä maksimissaan noin yksi minuutti. Taukotila sijaitsee yksikön välittömässä läheisyydessä käytävän päässä. Taukotilan välittömässä läheisyydessä ja vieressä on kahvio. Uudesta taukotilasta on käynti sisäpihalle, jossa on terassi ja ulkokalusteet. Kävely kuntoutuspalveluista taukotilaan kestää 51 sekuntia. Kävely ruokalaan kestää 2 minuuttia 23 sekuntia. Osa fysioterapeuteista ja kuntohoitajista työskentelee myös muissa kuin tässä kuntoutusyksikössä. Niilläkin työntekijöillä, jotka työskentelevät muussa kuin kuntoutusyksikössä, ruokatauko (pääsääntöisesti) alkaa, kun he poistuvat kuntoutusyksiköstä. Ruokatauko alkaa vasta sen jälkeen, kun työntekijät ovat tehneet asiakaskirjaukset kuntoutusyksikössä. Asiakaskirjaukset tehdään työajalla. Työskennellessään muussa kuin kuntoutusyksikössä työntekijä voi halutessaan aloittaa ruokatauon poistuessaan tästä yksiköstä ja mennä esimerkiksi suoraan ruokalaan syömään. Työntekijällä on oikeus aloittaa ruokatauko lähtiessään kuntoutusyksiköstä tauolle terveyskeskussairaalan ulkopuolelle.

Hammashoitola, jossa suuhygienistit työskentelevät, sijaitsee osoitteessa Å, toisessa kerroksessa. Pukuhuone on samassa rakennuksessa 0-kerroksessa. Pukuhuoneeseen pääsee työyksiköstä suoraan portaita alas tai hissillä. Ulko-ovi on sekä 0-kerroksessa että 1-kerroksessa. Kulkemiseen hammashoitolasta pukuhuoneeseen voi mennä maksimissaan noin yksi minuutti. Myös hammashoitolassa on taukotila. Kävely hammashoitolasta taukotilaan ei vie käytännössä lainkaan aikaa, koska taukotila sijaitsee työpisteiden vieressä. Taukotila sijaitsee samalla käytävällä kuin työskentelytilat. Kävely hammashoitolasta ruokalaan kestää noin 3 minuuttia 30 sekuntia. Kävely hammashoitolasta kahvilaan kestää noin 2 minuuttia.

Työntekijät eivät joudu kiertämään ylimääräistä matkaa sen vuoksi, että terveyskeskusalueen ulkopuolelle lähtiessään ja työyksiköstä poistuttuaan he vaihtavat pukuhuoneessa työasun ulkovaatteisiin ja palatessaan ruokatauolta vaihtavat ulkovaatteet työasuun. Pukuhuoneet sijaitsevat matkalla työyksiköstä ulko-ovelle. Ruokatauko alkaa edellä mainitusta työyksiköstä ja vastaavasti päättyy niihin.

Fysioterapeutit, kuntohoitajat ja suuhygienisti käyttävät työssään työasua, johon kuuluvat työhousut, t-paita ja jakku tai työliivi, sukat ja jalkineet. Työasua ei vaihdeta uuteen päivittäin vaan tarvittaessa. Jos mainitut työntekijät menevät ruokailemaan terveyskeskusalueen ulkopuolelle, vaihtavat he työasun pois. Työasu vaihdetaan pois samassa yhteydessä, kun puetaan ulkovaatteet, joten työasun käyttö ja sen pois vaihtaminen ei tosiasiassa hidasta poistumista työpaikan alueelta. Kuntoutusyksikössä työskentelevät vaihtavat myös sukat.

Työntekijöillä ei ole lepotauon aikana työhön liittyviä velvoitteita eivätkä he ole tauon aikana työnantajan direktiovallan alaisia. Fysioterapeutit, kuntohoitajat ja suuhygienistit voivat syödä lounasta työasussaan oman yksikkönsä taukotiloissa, jotka on tarkoitettu ruokailuun. Hammashoitolan ja kuntoutusyksikön taukotilat, joissa mainitut työntekijät ruokailevat, ovat kooltaan ja muutoinkin asianmukaiset. Hammashoitolan taukotilan koko on 12,6 neliömetriä ja sen varustelu on ohjeistuksen mukainen. Hammashoitolassa työskentelee 18 henkilöä ja he voivat käyttää myös 3. kerroksen tiloja. Kuntoutusyksikön taukotilan koko on 24 neliömetriä ja sen varustelu on myös ohjeiden mukainen. Kuntoutusyksikössä työskentelee 23 henkilöä. Taukotiloissa on aina tilaa ja siellä voi syödä rauhassa. Kaikki työntekijät eivät käy samaan aikaan ruokatauolla. Hammashoitolassa työskentelevät voivat halutessaan käyttää myös työskentelytilansa yläpuolella sijaitsevaa keittiötä ruokailuun. Fysioterapeutit ja kuntohoitajat, jotka työskentelevät muissa yksiköissä kuin kuntoutusyksikössä, voivat halutessaan ruokailla tämän toisen työyksikön lähellä sijaitsevissa taukotiloissa. Työntekijät voivat ruokailla myös terveyskeskussairaalan kahviossa tai ruokalassa. Kokouksia ja työpalavereita ei pidetä lounastauon aikana. Työntekijät voivat syödä lounasta työasussa myös työpaikan alueen ruokaloissa eli Hopunkallion ruokalassa tai sydänyhdistyksen kahvilassa, jotka sijaitsevat samassa rakennuksessa ja joihin pääsee sisätilojen kautta.

Työntekijöillä on esteetön mahdollisuus poistua työpaikalta lepotauon aikana. Sekä fysioterapiayksikkö että hammashoitola sijaitsevat aivan X:n keskustassa. Työntekijät voivat viettää lepotauon myös X:n keskustassa valitsemaansa tarkoitukseen käyttäen. Työntekijät voivat halutessaan poistua työpaikan alueelta, jolloin heidän valittavanaan on useita ruokailupaikkoja ja mahdollisuus ostaa eväitä. Työntekopaikka ei siten sijaitse kaukana palveluista.

TODISTELU

Kantajien kirjalliset todisteet

K1. Kaksi karttaa X:n Y:n toimipisteen terveyskeskussairaalan alueesta

K2. Ote X:n kartasta

K3. Ote työturvallisuuskeskuksen Henkilöstötilat-oppaasta

K4. Työpaikalla käytössä oleva työntekijän työasu ja hygieniaohje

K5. Kuva taukotilasta (= V3)

Todisteet K6–K7 ovat videotallenteista otettuja kuvakaappauksia:

K6. Hammashoitola ja ruokailu taukotilassa

K7. Hammashoitolan taukotila

Todisteet K8–K14 ovat videotallenteita ja niistä otettuja kuvakaappauksia:

K8. Siirtyminen hammashoitolasta ruokalaan

K9. Fysioterapeutin matka parkkipaikalta pukuhuoneeseen ja vaatteiden vaihto

K10. Fysioterapeutin matka pukuhuoneesta työyksikköön

K11. Fysioterapeutin matka työyksiköstä ruokasaliin ja osasto 3:lle

K12. Fysioterapeutin matka työyksiköstä pukukopeille hakemaan puhtaat vaatteet

K13. Fysioterapeutin matka työyksiköstä vaatteiden vaihdon kautta lähikauppaan (S-market) ja kahvila Ä:hän

K14. Hammashoitajan matka tauolta (kahvila Ä:stä) pukuhuoneeseen

Vastaajan ja kuultavan kirjalliset todisteet

V1. Esimerkki työasukokonaisuudesta

V2. Kartta alueesta, jossa työpisteet sijaitsevat

V3. Kaksi kuvaa kuntoutusyksikön taukotilasta (=K5)

V4. Ote työturvallisuuskeskuksen Henkilöstötilat-oppaasta (=K3)

V5. Kuva keskushammashoitolan taukotilasta

Todisteet V6–V8 ovat videotallenteita:

V6. Video matkasta kuntoutusyksiköstä taukotilaan

V7. Video matkasta kuntoutusyksiköstä pukuhuoneeseen

V8. Video matkasta kuntoutusyksikön pukuhuoneesta ulko-ovelle

Todisteet V9–V14 ovat videotallenteita ja niistä otettuja kuvakaappauksia.

V9. Hammashoitola ja ruokailu taukotilassa (=K6)

V10. Hammashoitolan taukotila (=K7)

V11. Hammashoitolasta ulos syömään

V12. Fysioterapeutin matka pukuhuoneesta työyksikköön (=K10)

V13. Fysioterapeutin matka työyksiköstä ruokasaliin ja osasto 3:lle (=K11)

V14. Fysioterapeutin matka työyksiköstä vaatteiden vaihdon kautta lähikauppaan (S-market) ja kahvila Ä:hän (=K13)

V15. Tehy-lehden artikkeli

V16. Kartat X:n Y:n toimipisteen terveyskeskussairaalan alueesta (=K1)

Kantajien henkilötodistelu

1. A, entinen Kunta-alan ammattiliiton (KTV, nykyinen Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry) sopimusosaston neuvottelujaoston vastaava

2. B, entinen pääluottamusmies

3. C, kuntoutuksen ohjaaja

4. D, hammashoitaja

Vastaajan ja kuultavan henkilötodistelu

1. E, KT:n johtava työmarkkina-asiamies

2. F, osastonhoitaja kuntoutusyksikössä / fysioterapiassa

3. G, johtava hoitaja perusterveydenhuollossa

4. H, henkilöstöpäällikkö

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Kysymys on siitä, tuleeko asiassa vallitsevassa tilanteessa työasun vaihtamispaikan ja työntekemispaikan välinen kulkeminen työpaikalla työasun vaihtamisineen päivittäisen lepoajan eli ruokailutauon yhteydessä lukea työajaksi.

Työaikaa ja lepoaikaa koskeva keskeinen sääntely

Euroopan parlamentin ja neuvoston 4 päivänä marraskuuta 2003 antama direktiivi tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista (2003/88/EY, jäljempänä työaikadirektiivi) muodostaa keskeiset reunaehdot kansalliselle työaikasääntelylle. Työaikadirektiivin viidennen johdantolauseen mukaan kaikilla työntekijöillä olisi oltava asianmukaiset lepoajat. Käsite "lepo" olisi ilmaistava aikayksikköinä, esimerkiksi päivinä, tunteina ja/tai näiden osina. Yhteisön työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden varmistamiseksi heille on annettava päivittäin, viikoittain ja vuosittain vähimmäismäärä lepoaikaa sekä riittävät tauot.

Työaikadirektiivin 2 artiklan mukaan mainitussa direktiivissä tarkoitetaan "työajalla" ajanjaksoa, jonka aikana työntekijä tekee työtä, on työnantajan käytettävissä ja suorittaa toimintaansa tai tehtäviään kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti (1 kohta) ja "lepoajalla" ajanjaksoa, joka ei ole työaikaa (2 kohta). "Riittävällä levolla" taas tarkoitetaan sitä, että työntekijöillä on säännölliset ja riittävän pitkät ja yhtäjaksoiset lepotauot, joiden kesto ilmoitetaan aikayksikköinä ja joilla taataan, etteivät he väsymyksen tai työn epäsäännöllisen jaksotuksen vuoksi aiheuta vahinkoa itselleen tai toisille työntekijöille ja että he eivät vahingoita terveyttään lyhyellä tai pitkällä aikavälillä (9 kohta).

Työaikadirektiivin 4 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jokainen työntekijä, jonka työpäivä on pidempi kuin kuusi tuntia, saa pitää tauon, jota koskevat yksityiskohdat, erityisesti tauon kesto ja sen saamisen ehdot, vahvistetaan työehtosopimuksissa tai työmarkkinaosapuolten välisissä sopimuksissa taikka, jos sopimusta ei ole, kansallisessa lainsäädännössä.

Työaikalain 4 §:n 1 momentin mukaan työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. Saman pykälän 2 momentin mukaan saman lain 28 §:ssä tarkoitettuja tai sopimukseen perustuvia päivittäisiä lepoaikoja ei lueta työaikaan, jos työntekijä saa näinä aikoina esteettömästi poistua työpaikalta.

Työaikalain 28 §:n 1 momentin mukaan, jos vuorokautinen työaika on kuutta tuntia pidempi eikä työntekijän työpaikalla olo ole työn jatkumisen kannalta välttämätöntä, on hänelle annettava työvuoron aikana säännöllinen vähintään tunnin kestävä lepoaika, jonka aikana työntekijä saa esteettömästi poistua työpaikaltaan. Työnantaja ja työntekijä voivat sopia lyhyemmästä, kuitenkin vähintään puolen tunnin pituisesta lepoajasta. Lepoaikaa ei saa sijoittaa välittömästi työpäivän alkuun eikä loppuun. Jos työaika ylittää vuorokaudessa 10 tuntia, työntekijällä on halutessaan oikeus pitää enintään puoli tuntia kestävä lepoaika kahdeksan tunnin työskentelyn jälkeen.

Työaikalain 40 §:n 1 momentin nojalla valtakunnallisella työ- tai virkaehtosopimuksella voidaan poiketa muun ohella työaikalain 4 §:n ja 28 §:n säännöksistä myös lain tasoa heikentäen.

KVTES:n III luvun 4 §:n 1 momentin mukaan työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka viranhaltija/työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä.

Saman luvun 27 §:n 1 momentin mukaan jos vuorokautinen työaika on kuutta tuntia pitempi eikä viranhaltijan/työntekijän työpaikalla olo ole työn jatkumisen kannalta välttämätöntä, hänelle on annettava työvuoron aikana vähintään puolen tunnin lepoaika (ruokailutauko), jota ei lueta työaikaan ja jonka aikana viranhaltija/työntekijä saa esteettömästi poistua työpaikalta.

KVTES:n tulkinnasta

A on kertonut johtaneensa Kunta-alan ammattiliitossa (nykyinen Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry) neuvottelutoimintaa vuodesta 1972 vuoteen 2001 saakka, ja työskennelleensä jo sitä ennen kyseisessä sekä eräässä sen osaksi liittyneessä ammattiliitossa. A oli ollut mukana neuvottelemassa KVTES:n työaikamääräyksiä. A:n mukaan työaikaa ja lepoaikaa koskevat määräykset oli kirjattu jo ensimmäiseen KVTES:iin, eikä työaikalain uudistaminen ollut tuonut muutoksia niihin. Näistä määräyksistä ei ollut ollut tämän asian kaltaisia riitaisuuksia. A:lle ei ollut tullut vastaan sellaista, että KVTES:n työaikamääräyksessä "työpaikalla" olisi tarkoitettu esimerkiksi sairaalan osalta vain jotakin toimistoa tai työpistettä, vaan kysymyksessä oli laajempi alue. A on kertonut käsityksenään KVTES:n tulkinnasta, että kysymyksessä olevassa tapauksessa kulkeminen työskentelypaikasta pukuhuoneeseen ja vaatteiden vaihtaminen olivat työaikaa, koska henkilöillä oli velvollisuus työasun pitämiseen, mikä vaikutti mahdollisuuteen poistua työpaikalta esteettömästi. Näistä seikoista ei kuitenkaan ollut varsinaisesti sovittu, koska siihen ei ollut ollut tarvetta.

E, Kunnallisen työmarkkinalaitoksen johtava työmarkkina-asiamies, on kertonut olleensa KT:n palveluksessa vuodesta 1990 lukien ja työskennelleensä tiiviisti muun muassa työaika-asioiden parissa. KVTES:n lepoaikaa (ruokataukoa) ja työaikaa koskevat määräykset eivät olleet pääajatukseltaan muuttuneet tuona aikana. Näistä määräyksistä ei ollut ollut tämän asian kaltaisia erimielisyyksiä aikaisemmin. E:n mukaan KVTES:n mukaisen lepotauon osalta on olennaista, että henkilö saa vähintään 30 minuutin tauon, jonka aikana hän saa poistua työstään eikä hänen tarvitse olla työnantajan käytettävissä. Sana "vähintään" tarkoittaa, että tauko voi olla työnantajan niin päättäessä pidempikin. Sopimusosapuolet eivät olleet sopineet siitä, että työasun käytöllä olisi jotain vaikutusta työajan suhteen tai siitä mitä tauolla tapahtuu ja miten pitkän matkan päässä taukopaikan tuli olla. Osapuolet eivät olleet sopineet myöskään siitä, mitä tarkoitetaan työpaikalla. Työnantajalla oli työnjohto-oikeutensa puitteissa oikeus osoittaa työn tekemisen paikka. E on kertonut käsityksenään KVTES:n tulkinnasta, että tässä tapauksessa työaika päättyy, kun henkilö lähtee työpisteestä tauolle.

Työtuomioistuin toteaa, että esitetyn selvitetyn perusteella osallisilla ei ole ollut yhteistä tarkoitusta sopimusmääräysten tulkinnasta nyt käsiteltävän asian kaltaisessa tilanteessa. Asiassa ei ole esitetty selvitystä myöskään määräysten soveltamiskäytännöstä. A:n ja E:n kertomuksilla on tullut selvitetyksi, että käsillä olevan kaltaisesta kysymyksestä ei ole ollut riitaisuuksia.

Asian oikeudellinen arviointi

Kantajaliitot ovat kanteen perusteena vedonneet ennen muuta siihen, että KVTES:n työajan ja lepoajan käsitteitä ei voida tulkita poiketen siitä, miten ne on työaikalaissa ja erityisesti työaikadirektiivissä määritelty. Työtuomioistuin toteaa, että työaikalain 40 §:n 1 momentin nojalla valtakunnallisella työ- tai virkaehtosopimuksella voidaan poiketa työaikalain 4 §:n ja 28 §:n säännöksistä. Sen sijaan työaikadirektiivin 2 artikla (määritelmät) ei kuulu niihin säännöksiin, joista on sallittua poiketa (ks. esim. tuomio Matzak, C-518/15, EU:C:2018:82, 34 kohta). Euroopan unionin tuomioistuin on lisäksi todennut, että työajan ja lepoajan käsitteitä ei pidä tulkita eri jäsenvaltioiden lainsäädäntöön sisältyvien säännösten mukaisesti, vaan ne ovat unionin oikeuden käsitteitä ja niitä tulee tulkita yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa (ks. esim. tuomio Dellas, C-14/04, EU:C:2005:728, 44 kohta; tuomio Jaeger, C-151/02, EU:C:2003:437, 58–59 kohta ja määräys Vorel, C-437/05, EU:C:2007:23, 26 kohta).

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella voidaan todeta, että työntekijöillä oleva mahdollisuus järjestää ajankäyttönsä ilman suurempia velvoitteita ja keskittyä omiin asioihinsa on seikka, joka on omiaan osoittamaan, ettei tällainen ajanjakso ole työaikadirektiivissä tarkoitettua työaikaa vaan lepoaikaa (ks. esim. tuomio Tyco, C-266/14, EU:C:2015:578, 37 kohta ja tuomio Simap, C-303/98, EU:C:2000:528, 50 kohta). Unionin tuomioistuin on lisäksi kiinnittänyt huomiota työaikadirektiivissä tarkoitettuun, työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojeluun liittyvään tavoitteeseen, jonka mukaan työntekijöille on tarpeen taata vähimmäislepoaika (ks. esim. Tyco, 45 kohta). Tuomioistuin on todennut, että direktiivin enimmäistyöaikaa ja vähimmäislepoaikaa koskevia eri säännöksiä on pidettävä erityisen tärkeinä unionin sosiaalioikeuden sääntöinä, joita on sovellettava jokaiseen työntekijään vähimmäisvaatimuksena, joka on tarpeen hänen turvallisuutensa ja terveytensä suojelun varmistamiseksi (Tyco, 24 kohta; Dellas ym., 49 kohta).

Kanteen mukaan kanteessa tarkoitetuilla suuhygienisteillä, fysioterapeuteilla ja kuntohoitajilla ei ole tosiasiallista mahdollisuutta käyttää 30 minuutin päivittäistä lepoaikaa omiin tarkoituksiinsa eikä poistua sen ajaksi esteettömästi työpaikalta, kun kulku pukeutumistilojen ja työyksikön välillä vaatteiden vaihtoineen luetaan kuuluvaksi lepoaikaan. Kanteessa on vaadittu vahvistettavaksi, että tuo kulkeminen pukeutumistilojen ja työyksikön välillä vaatteiden vaihtoineen ruokailutauon aikana luetaan kuuluvaksi työaikaan eikä lepoaikaan. Kantajien mukaan lepoaika voi alkaa vasta, kun työntekijä on työvaatteiden vaihtamisen jälkeen vapaa esteettömästi poistumaan työpaikaltaan.

KVTES:n lepoaikaa koskevan 27 §:n määräyksen mukaan työntekijä saa 30 minuutin lepoajan aikana esteettömästi poistua työpaikalta. Vastaavasti on säädetty työaikalain lepoaikaa koskevan 28 §:n säännöksessä. Työaikalain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä on todettu, että työntekijällä on oltava sekä oikeus että työpaikan olosuhteet huomioon ottaen myös tosiasiallinen mahdollisuus poistua lepoaikanaan työpaikalta ja halutessaan viettää olennainen osa siitä työpaikan ulkopuolella, jotta lepoaikaa ei luettaisi työaikaan. (HE 34/1996 vp s. 40.) Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että KVTES:n määräystä olisi tarkoitettu tulkittavan toisin kuin työaikalain vastaavaa säännöstä lukuun ottamatta ruokailutauon vähimmäispituutta.

Asiassa esitetyn näytön perusteella on selvitetty, että työntekijät ovat sinänsä voineet ruokailla myös työpaikan taukotiloissa, jotka ovat sijainneet työpisteiden välittömässä läheisyydessä. Esitetyn selvityksen perusteella taukotilat ovat olleet asianmukaiset eikä työntekijöillä ole ollut velvollisuutta olla työnantajan käytettävissä ruokailutauon aikana. (K5/V3, K6/V9, K7/V10, V6, G, F, H, B.)

Työtuomioistuin toteaa, että työntekijöillä on edellä todetusta huolimatta oltava oikeus ja tosiasiallinen mahdollisuus poistua lepoajan aikana työpaikalta ja viettää olennainen osa lepoajasta työpaikan ulkopuolella. Sinänsä työpaikan käsitettä ei ole KVTES:ssä määritelty eikä sen sisällöstä ole E:n ja A:n kertomusten perusteella myöskään osapuolten välillä erikseen sovittu. Vastaaja ja kuultava eivät tosin ole edes väittäneet, että työpaikalla tarkoitettaisiin asiassa jotakin muuta kuin koko sairaala-aluetta. Sen sijaan ne ovat vedonneet siihen, että työntekijöillä on ollut esteetön mahdollisuus poistua työpaikan alueelta lepotauon aikana ja viettää se myös X:n keskustassa valitsemaansa tarkoitukseen käyttäen. Työtuomioistuin toteaa, että tämän oikeuden käyttäminen lepoaikana edellyttää kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden osalta sitä, että he vaihtavat työvaatteet omiin vaatteisiinsa. Lepotauon jälkeen työntekijä ei voi saapua työyksikköönsä ennen kuin hän on asianmukaisesti pukeutunut työnantajan edellyttämään työasuun.

Esitetyn selvityksen perusteella voidaan todeta, että suuhygienisteillä on kulunut lepoajasta yhteensä noin 6–8 minuuttia työpisteen ja pukuhuoneen välisiin kulkemisiin ja vaatteiden vaihtoihin (G, D, B, V11). Fysioterapeuteilla ja kuntohoitajilla tähän on kulunut aikaa noin 6–10 minuuttia (K10, V12, V7, F, C, B). Selvitetyksi on tullut, että väistötila-aikaan eli 28.2.2018 asti fysioterapeuteilla ja kuntohoitajilla on kulunut työntekemispaikan ja pukuhuoneen välillä kulkemiseen käytännössä vastaava aika kuin nykyään (C). Esitetyn todistelun perusteella on lisäksi selvitetty, että yhteensä työntekemispaikan ja pukuhuoneen välisiin kulkemisiin, työasun vaihtamisiin sekä matkaan pukuhuoneesta sairaala-alueen ulkopuolelle on kulunut suuhygienisteillä aikaa yhteensä noin 8–11 minuuttia ja fysioterapeuteilla ja kuntohoitajilla yhteensä noin 9–14 minuuttia (K14, V11, K9, K13, V14). Jälkimmäisten osalta aika on ollut vastaava myös väistötiloissa työskenneltäessä.

Johtopäätöksenään työtuomioistuin toteaa seuraavaa.

Lepoaikoja koskevan sääntelyn tarkoituksena on, että työntekijällä on oikeus käyttää hyväkseen koko lepoaikansa ja viettää se omiin tarkoituksiinsa. Kyse on työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojeluun liittyvästä sääntelystä, mikä tulee ottaa huomioon asiaa ratkaistaessa. KVTES:n mukaan työntekijä saa lepoajan aikana esteettömästi poistua työpaikalta. Kanteessa tarkoitetussa tilanteessa työntekijät ovat velvollisia vaihtamaan työnantajan osoittaman työasun omiin vaatteisiinsa poistuessaan 30 minuutin mittaisen lepoajan aikana työpaikan alueelta. Työntekijät eivät tästä syystä voi heti lepotauon alettua esteettömästi poistua työpaikalta eivätkä saa siten käyttää lepoaikaa kokonaan omiin tarkoituksiinsa. Tilanne on heidän osaltaan erilainen kuin sellaisilla työntekijöillä, joilla vastaavaa työasuun liittyvää velvollisuutta ei ole. Kyse ei siten ole samanlaisesta tilanteesta kuin esimerkiksi työneuvoston antamassa lausunnossa TN 1032-77, jossa katsottiin, että linja-autonkuljettajan työasun käyttäminen ei ollut este lepotauon vapaalle käytölle. Se seikka, että työntekijät ovat edellä selostetuin tavoin velvollisia käyttämään osan 30 minuutin vähimmäislepoajastaan työnantajan edellyttämään vaatteiden vaihtamiseen ja siihen liittyvään kulkemiseen työntekemispaikan ja pukuhuoneen välillä, on otettava huomioon myös arvioitaessa sitä, onko työntekijöillä tosiasiallinen mahdollisuus poistua lepotauon aikana työpaikalta ja viettää olennainen osa siitä työpaikan ulkopuolella. Työtuomioistuin näkemyksen mukaan tällaista tosiasiallista mahdollisuutta ei kanteessa tarkoitetussa tilanteessa ole, kun kulku pukeutumistilojen ja työyksikön välillä vaatteiden vaihtoineen luetaan kuuluvaksi päivittäiseen 30 minuutin lepoaikaan.

Edellä selostetuilla perusteilla kanne on hyväksyttävä.

Oikeudenkäyntikulut

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja X kaupunki, jotka häviävät asian, velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n, Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry:n ja Julkisen alan unioni JAU ry:n yhteiset oikeudenkäyntikulut asiassa oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla.

Vastaaja ja kuultava ovat paljoksuneet kantajien laskua tuntimäärän osalta. Työtuomioistuin toteaa, että asia on ollut laadultaan tavanomainen työriita-asia. Asiassa on kuitenkin jouduttu järjestämään kolme valmisteluistuntoa ennen kuin asia on voitu viedä pääkäsittelyyn. Näyttötaakka asiassa on ollut kantajalla. Näihin seikkoihin nähden työtuomioistuin katsoo, että kantajien laskusta ilmenevä työmäärä 72,5 tuntia on kohtuullinen ja johtunut asian hoitamiseksi tarpeellisista toimenpiteistä. Kantajan oikeudenkäyntikulujen määrä hyväksytään laskun mukaisena.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

- velvoittaa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja X kaupungin yhteisvastuullisesti korvaamaan Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n, Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry:n ja Julkisen alan unioni JAU ry:n oikeudenkäyntikulut 22.532,96 eurolla korkoineen.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Anttila puheenjohtajana sekä Murto, Äimälä, Lerssi, Komulainen ja Stenholm jäseninä. Valmistelija on ollut Snellman-Valtonen.

Tuomiosta on äänestetty.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:

Jäsen Lerssi, jonka lausuntoon jäsen Äimälä yhtyi, lausui:

Hyväksyn tuomion perustelut johtopäätöstä koskevaan osaan asti. Johtopäätöksenä lausun seuraavaa:

Kuten edellä on mainittu, työaikalain 28 §:ää koskevassa hallituksen esityksessä todetaan, että työntekijällä on oltava sekä oikeus että työpaikan olosuhteet huomioon ottaen myös tosiasiallinen mahdollisuus poistua lepoaikanaan työpaikalta ja halutessaan viettää olennainen osa siitä työpaikan ulkopuolella, jotta lepoaikaa ei luettaisi työaikaan. Tämän hallituksen esityksen kohdan on katsottava tarkoittavan arviota, joka liittyy siihen, millaiset mahdollisuudet työntekijällä on yleisesti ottaen viettää lepoaikaa halutessaan työpaikan ulkopuolella eikä siihen, mitä työntekijä jonkin tietyn yksittäisen lepoajan aikana konkreettisesti on tehnyt.

Toisin sanoen, jos työpaikan olosuhteet ovat sellaiset, että työntekijällä ei ole halutessaan mahdollisuutta viettää olennaista osaa lepoajastaan työpaikan ulkopuolella, lepoaika luetaan kokonaisuudessaan työaikaan siitä riippumatta, onko työntekijä jonkin tietyn lepoajan aikana todellisuudessa halunnut poistua työpaikaltaan. Vastaavasti jos työntekijä ehtii halutessaan viettää olennaisen osan lepoajastaan työpaikan ulkopuolella, lepoaikaa ei lueta työaikaan miltään osin siitä huolimatta, että osa lepoajasta kuluisi kulkemiseen työn tekemispaikalta työpaikan ulkopuolelle.

Esillä olevassa tilanteessa ratkaisevaa on siis se, ehtivätkö työntekijät työntekemispaikan ja pukuhuoneen välisiin kulkemisiin, työasun vaihtamisiin sekä matkoihin pukuhuoneesta työpaikan ulkopuolelle kulunut aika huomioon ottaen viettää olennaisen osan lepoajastaan työpaikan ulkopuolella. Kuten edellä on todettu, edellä mainittuihin toimenpiteisiin kuluu yhteensä 8-14 minuuttia. Työntekijät ehtivät siis viettää vähintään hieman yli puolet ja enimmillään yli 2/3 lepoajasta työpaikan ulkopuolella.

Olennaiselta osalta vaadittavaa suuruutta ei ole tarkemmin määritelty työaikalain 28 §:ää koskevissa lainvalmisteluasiakirjoissa tai oikeuskäytännössä. Selvää kuitenkin on, että 50-70 prosentin suuruutta on joka tapauksessa pidettävä olennaisena osana. Näin ollen työntekijät pystyvät viettämään olennaisen osan lepoajastaan halutessaan työpaikan ulkopuolella eikä lepoaikaa ole kanteessa mainittujen työntekijöiden osalta luettava tällä perusteella työajaksi.

Vielä on tarkasteltava sitä, voitaisiinko työnantajan ohjetta, jonka mukaan työpaikalta poistuminen edellyttää vaatteiden vaihtamista, pitää sellaisena työnantajan määräysvallan alaisuudessa olemisena ja rajoituksena lepoajan viettämiselle, että kulkemista työntekemispaikasta pukuhuoneeseen ja vaatteiden vaihtamista olisi tällä perusteella pidettävä työaikana. Tässä tarkastelussa ei sinänsä ole merkitystä sillä, kuinka pitkä aika näihin toimenpiteisiin kuluu suhteessa lepoajan kokonaiskestoaikaan.

Kuten edellä on todettu Euroopan unionin tuomioistuimen linjauksen mukaan työntekijöillä oleva mahdollisuus järjestää ajankäyttönsä ilman suurempia velvoitteita ja keskittyä omiin asioihinsa on seikka, joka on omiaan osoittamaan, ettei tällainen ajanjakso ole työaikadirektiivissä tarkoitettua työaikaa vaan lepoaikaa. Asiassa esitetyn näytön perusteella on selvitetty, että työntekijöillä on ollut käytettävissään asianmukaiset taukotilat, joiden käyttäminen ei ole edellyttänyt vaatteiden vaihtamista. Työntekijöillä ei muutenkaan ole ollut velvollisuutta olla työnantajan käytettävissä ruokailutauon aikana. Vaatteiden vaihtamisvelvollisuus on liittynyt vain työpaikalta poistumiseen, joka on puolestaan perustunut työntekijöiden omaan päätökseen. Matkaa työntekopaikalta pukuhuoneeseen ja vaatteiden vaihtamista ei siten ole tälläkään perusteella pidettävä työaikaan luettavana aikana.

Edellä selostetuilla perusteilla hylkään kanteen ja velvoitan kantajan korvaamaan vastaajan ja kuultavan yhteiset oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen.