TT 2019:72

Kysymys puolustusvoimien työaikasopimuksen työajaksi laskettavaa aikaa koskevan määräyksen oikeasta tulkinnasta tilanteessa, jossa virkamies on sairastunut kesken työpäivän. Erimielisyys koski sitä, mikä oli merkittävä sairastumispäivän työajaksi, kun virkamiehen säännöllinen työaika oli 114 tuntia 45 minuuttia kolmen viikon työjaksoissa. Riidanalaisen sopimusmääräyksen osalta oli käyty kolme kertaa paikallisneuvottelut, joissa sopijaosapuolet olivat saavuttaneet yksimielisen kannan työaikasopimuksen sairastumispäivän työaikamerkintää koskevan määräyksen tulkinnasta. Tämän yhteisen tulkinnan mukaan jaksotyössä sairastumispäivältä työajaksi merkittiin vahvistetun työvuorosuunnitelman mukainen suunniteltu työaika. Kantajan vahvistusvaatimus hyväksyttiin ja vastaaja tuomittiin hyvityssakkoon.

KANTAJA

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry

VASTAAJA

Valtiovarainministeriö

ASIA

Tarkentavan virkaehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 2.5.2018 ja 22.11.2018

Pääkäsittely 9.–10.4.2019

PUOLUSTUSVOIMIEN TYÖAIKASOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Puolustusvoimien työaikasopimus sisälsi tapahtuma-aikaan muun ohella seuraavat määräykset.

I TYÖAIKA

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Säännöllinen työaika

1. Säännöllinen työaika on 114 tuntia 45 minuuttia kolmen viikon työjaksoissa.

Työn tarkoituksenmukaiseksi järjestämiseksi tai epätarkoituksenmukaisten työvuorojen välttämiseksi säännöllinen työaika voidaan järjestää myös keskimäärin 114 tunniksi 45 minuutiksi kahden peräkkäisen kolmen viikon työjakson aikana.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Soveltamisohje

11. Noudatettaessa virastotyöaikaa (säännöllinen päivittäinen työaika on kello 08.00–16.15), tulee kolmen viikon työjakson työaika suunnitella sen mukaisesti. Pidemmät päivittäiset työajat sekä viikonlopputyöt tulee pääsääntöisesti tasoittaa yhden tai kahden työjakson aikana.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7 § Työajaksi laskettava aika

1. Työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä, ellei työajan laskemisesta jonkin työtehtävän osalta ole erikseen toisin säädetty, määrätty, tai sovittu.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Soveltamisohje:

6. Sairastumispäivä, jolloin virkamies on ollut työssä, on laskentapäivä. Tällöin merkitään työajaksi säännöllisen työpäivän mittainen työaika. Sama koskee lääkärissä käyntiä työpäivän aikana. Lauantai- ja sunnuntaityökorvauksien, ilta-, yötyö-, ja aattopäivänlisien osalta otetaan huomioon kuitenkin

vain todellinen työaika.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

13 § Ylityökorvaus

1. Säännöllisen työajan ylittäviltä 18 ensimmäiseltä työtunnilta maksetaan ylityökorvauksena 50 %:lla ja seuraavilta työtunneilta 100 %:lla korotettu yksinkertainen tuntipalkka.

2. Ylityökorvaus voidaan myös sopia vaihdettavaksi vastaavaan vapaa-aikaan virkamiehen säännöllisenä työaikana.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Soveltamisohje:

1. Vuorokautista ja viikoittaista säännöllistä työaikaa ei ole rajoitettu työaikasopimuksen mukaisessa työssä. Työaikasopimuksen 2 §:n 1 momentin mukaan säännöllinen työaika on 114 tuntia 45 minuuttia kolmen viikon työjaksossa. Ylityötuntien määrä voidaan laskea vasta työjakson päätyttyä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

16 § Ylityökorvaus ja lisätyökorvaus keskeytyneessä työjaksossa

1. Mikäli virkamies ei ole ollut työssä koko työjaksoa sen johdosta, että virkasuhde on katkennut tai ettei hän ole voinut olla työssä loman, sairauden tai muun hyväksyttävän syyn vuoksi taikka virkamies on tullut työhön kesken työjakson, lasketaan ylityökorvaus ja 15 §:n 1-3 momentissa tarkoitettu lisätyökorvaus keskeytyksen ulkopuolella olevien päivien eli laskentapäivien perusteella soveltaen suhteellisten työtuntinormien taulukkoa.

2. Mitä tässä pykälässä on sanottu, sovelletaan kursseille ja opetustilaisuuteen komennetun työajan laskennassa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Soveltamisohje

2. Edellä tarkoitetulta täydeltä koulutusvuorokaudelta ja urheilukomennusvuorokaudelta lasketaan työajan lisäykseksi 7 tuntia 39 minuuttia.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

29 § Tasoitusvapaan antaminen ja eräiden vapaiden yhdistäminen säästövapaaseen

1. Tasoitusvapaa on annettava viimeistään 28 §:n 3 momentissa tarkoitettua ajanjaksoa seuraavan 26 viikon tasoitusjakson kuluessa. Virkamiehen pyynnöstä tasoitusvapaa voidaan siirtää annettavaksi kokonaan tai osaksi viimeistään tasoitusjaksoa seuraavan 52 viikon kuluessa. Tasoitusvapaa on pyrittävä antamaan kokonaisina vapaapäivinä, ellei töiden järjestelystä muuta johdu.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Soveltamisohje

7. Tasoitusvapaan pitotavasta tulee sopia. Suositeltavin tapa on pitää vapaa kokonaisina päivinä. Tasoitusvapaalla oleminen on työssä oloajan veroista aikaa ja työajanlaskennassa ns. laskenta-aikaa. Jos virkamies sairastuu tasoitusvapaalla ollessaan, menetellään vastaavasti kuin sairastuttaessa työssä oloaikana. Kyseistä sairastumispäivää ei kuitenkaan hyvitetä tasoitusvapaana takaisin.

Työajanlaskennassa kokonaisina päivinä pidetyt tasoitusvapaat merkitään työaikakirjanpitoon säännöllisen työajan pituisiksi ja muut pidettyinä tunteina. Tällöin esimerkiksi virastotyöajan mittaista työaikaa noudattavilla merkitään 7 tuntia 15 minuuttia ja jaksotyötä tekeville 7 tuntia 39 minuuttia.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Vääpeli A on työskennellyt vartioston johtajana 1. logistiikkarykmentissä Itä-Suomen turvallisuusyksikössä Ähtärin vartiostossa. A:n työvuoro on 7.4.2016 alkanut vahvistetun työvuorosuunnitelman mukaisesti kello 8.00 ja sen olisi tullut päättyä 8.4.2016 kello 8.00. A on kuitenkin joutunut sairauden vuoksi keskeyttämään työskentelyn 7.4.2016 kello 12.00. A:lle on merkitty työajaksi tuolta päivältä 7 tuntia 39 minuuttia.

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, mikä on ollut puolustusvoimien työaikasopimuksen mukainen A:n työaika sairastumispäivänä 7.4.2016. Kantajan mukaan A:n työajaksi olisi tullut merkitä työvuoroluettelon mukainen työaika sairastumispäivän osalta eli 16 tuntia. Vastaajan mukaan sairastumispäivän työajaksi merkitään laskennallinen keskimääräinen työpäivän pituus 7 tuntia 39 minuuttia.

KANNE

Vaatimukset

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry on vaatinut, että työtuomioistuin:

- vahvistaa puolustusvoimien työaikasopimuksen 7 §:n oikeaksi tulkinnaksi sen, että vääpeli A:n sairastumispäivältä 7.4.2016 työajaksi tulee merkitä vahvistetun työvuorosuunnitelman mukainen työaika 16 tuntia,

- tuomitsee valtiovarainministeriön hyvityssakkoon puolustusvoimien työaikasopimuksen määräyksen rikkomisesta joko tietensä tai siten, että valtiovarainministeriön olisi ainakin perustellusti pitänyt tietää rikkovansa määräystä ja

- velvoittaa valtiovarainministeriön korvaamaan Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n oikeudenkäyntikulut 9.800 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen ratkaisun antamisesta lukien.

Perusteet

Työaikasopimuksen 7 §:n mukaan työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä, ellei työajan laskemisesta jonkin työtehtävän osalta ole erikseen toisin säädetty, määrätty tai sovittu. Pykälää koskevan soveltamisohjeen mukaan sairastumispäivä, jolloin virkamies on ollut työssä, on laskentapäivä. Tällöin työajaksi merkitään säännöllisen työpäivän mittainen työaika.

A:n säännöllinen työaika on ollut 114 tuntia 45 minuuttia kolmen viikon työjaksossa. A:n päivittäinen työaika on määräytynyt vahvistetun työvuorosuunnitelman mukaisesti. A:n sairastumispäivän 7.4.2016 työvuorosuunnitelman mukainen työaika oli 16 tuntia (kello 8.00–24.00). A oli myös ollut velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä kyseisen ajan. A:n sairastumispäivän 7.4.2016 työajaksi tulee merkitä vahvistetun työvuorosuunnitelman mukainen työaika 16 tuntia.

Vakiintunut tulkinta on myös johdonmukainen työaikasopimuksen muiden määräysten ja niiden soveltamisohjeiden, erityisesti 2 §:n ja 13 §:n soveltamisohjeen 1. kohdan kanssa. Näissä viitataan johdonmukaisesti jaksotyötä tekevien säännöllisenä työaikana työjaksojen yhteiseen tuntimäärään eikä laskennalliseen päiväkohtaiseen tuntimäärään. Silloin, kun työaikasopimuksessa on jaksotyön osalta haluttu antaa päivälle jokin laskennallinen arvo, tämä on mainittu sopimuksessa.

Sairastumispäivän työajan merkitseminen työvuorosuunnitelman mukaisesti vastaa työaikasopimuksen 7 §:n vakiintunutta tulkintaa ja soveltamiskäytäntöä.

Sairastumispäivälle merkittävästä työajasta on käyty paikallisneuvottelut, joissa on saavutettu yksimielisyys. Osapuolet ovat olleet sopimuskohdan tulkinnasta samaa mieltä kaikkiaan kolme kertaa. Paikallisneuvotteluissa saavutettu yksimielinen tulkinta vastaa sopijaosapuolten yhteistä käsitystä sopimuksen oikeasta tulkinnasta. Paikallisneuvotteluissa saavutettu yhteinen tulkinta osoittaa lisäksi, että määräystä on sovellettu kantajan kannan mukaisesti. Tämä tulkinta on vahvistettava sopimuksen oikeaksi tulkinnaksi.

Paikallisneuvotteluissa on ratkaistu kyseisen sopimuskohdan tulkintaa koskeva kysymys eikä asian ratkaisua ole ollut kantajan eikä sen puolesta paikallisneuvotteluja käyneen aliupseeriliiton toimesta tarkoitus siirtää tulevaisuuteen. Vaikka virkaehtosopimuksen soveltamista koskevissa erimielisyysneuvotteluissa on aina kyse tietystä konkreettisesta riitatapauksesta, ratkaistaan niissä aina myös yleisellä tasolla kyseisen riitaiseksi osoittautuneen sopimusmääräyksen tulkinta vastaavissa tapauksissa. Jos sopimusmääräyksen tulkinta haluttaisiin yksimielisestä erimielisyyspöytäkirjasta huolimatta jättää vielä tulevien neuvottelujen varaan, tulisi tällaisesta poikkeuksellisesta menettelystä nimenomaisesti erikseen sopia. Sopimusta asian jättämistä vastaisuudessa käytävien neuvottelujen varaan ei nyt käsillä olevissa paikallisneuvotteluissa ole tehty.

Vakiintunut soveltamiskäytäntö ilmenee lisäksi ilmavoimien esikunnan ja puolustusvoimien logistiikkalaitoksen ilmoituksista sekä Maanpuolustuskorkeakoulun työaikaohjeesta, joissa on yhdenmukaisesti todettu, että sairastumispäivän työaikamerkinnäksi tulee työaikakirjanpitoon merkitä työvuorosuunnitelman mukainen kyseiselle päivälle suunniteltu työaika.

Valtion virkaehtosopimusasioiden pääsopimuksen 5 §:n 6 momentin mukaan yksinomaan hallinnonalan neuvotteluviranomaisen tekemää virkaehtosopimusta koskevasta erimielisyydestä ei käydä keskusneuvotteluja. Paikallisneuvotteluosapuolet voivat kuitenkin yhteisesti sopia, että asia saatetaan käsiteltäväksi keskusneuvotteluissa. Käytännössä työaikasopimusta koskevat paikallisneuvottelut on käyty Pääesikunnan ja kyseistä virkamiestä edustavan järjestön kanssa, joten hallinnonalan neuvotteluviranomainen ja virkamiesjärjestö ovat olleet paikallisneuvotteluissa asianmukaisesti edustettuina (TT 2015:67).

Aliupseeriliiton luottamusmiesten tiedossa ei ole tilanteita, joissa puolustusvoimissa olisi menetelty sairastumispäivän työaikamerkinnän osalta muutoin kuin kantajan esittämällä tavalla.

Virkaehtosopimuksen tieten rikkominen

Työnantaja on tuomittava maksamaan hyvityssakkoa, koska se on tieten rikkonut työaikasopimusta tai sen olisi ainakin perustellusti pitänyt tietää rikkovansa sitä. Työnantaja on merkinnyt A:n työajan vastoin työaikasopimuksen edellä kerrottua oikeaa, selkeää ja osapuolten aikaisemmin yksimielisesti tekemää tulkintaa.

VASTAUS

Vaatimukset

Valtiovarainministeriö on vaatinut, että kanne hylätään ja että kantaja velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 5.000 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen ratkaisun antamisesta lukien.

Perusteet

Työaikasopimuksessa määritelty säännöllinen työaika perustuu jaksokohtaiseen työaikaan, joka tasoittuu käytössä olevan jakson aikana enintään sopimuksessa sovittuun säännöllisten työtuntien enimmäismäärään. Jaksotyössä ei ole rajoitettu säännöllistä vuorokautista eikä viikoittaista työaikaa, vaan säännöllinen työaika kolmen viikon jaksossa vaihtelee päivittäin. Tämä tarkoittaa sitä, että työjaksossa yksittäisten työvuorojen pituudet vaihtelevat vuorokausilepoa ja viikoittaista vapaata sekä erityispalvelumuotoja koskevien säännösten rajoissa.

Työaikasopimuksen 2 §:n mukainen säännöllinen työaika on 114 tuntia 45 minuuttia kolmen viikon jaksossa. Työaikasopimuksen 7 §:n soveltamisohjeen 6. kohdasta ilmenee, että sairastumispäivä, jolloin virkamies on ollut työssä, on laskentapäivä. Työaikasopimuksen 7 §:n mukaan työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä, ellei työajan laskemisesta jonkin työtehtävän osalta ole erikseen toisin säädetty, määrätty tai sovittu. Työntekijän sairastuessa työntekijä ei ole velvollinen olemaan työnantajan käytettävissä. Tästä syystä voidaan perustellusti sanoa, että työaikaa ovat vain ennen sairastumista tehdyt tunnit. Työaikasopimuksen osalta on kuitenkin käytetty laskennallista työajan mittaista työaikamerkintää.

Työaikasopimuksen 2 §:ssä on määritelty vain jaksotyön säännöllinen työaika. Laskennallisen säännöllisen työpäivän mittainen työaika on määritelty sopimuksessa seuraavasti:

Työaikasopimuksen 16 §:n soveltamisohjeen 2. kohdan mukaan laskentapäiviin kuuluvan koulutuspäivän laskennallisena arvona käytetään 7 tuntia 39 minuuttia. Tätä työtuntimäärää pidetään laskennallisena työpäivän pituutena jaksotyössä.

Virastotyöaikaa vastaavaa työaikaa noudattavien osalta työaikasopimuksen 2 §:n soveltamisohjeen 11. kohdassa on todettu, että noudatettaessa virastotyöaikaa (säännöllinen päivittäinen työaika on kello 08.00-16.15) tulee kolmen viikon työjakson työaika suunnitella sen mukaisesti. Pidemmät päivittäiset työajat sekä viikonlopputyöt tulee pääsääntöisesti tasoittaa yhden tai kahden työjakson aikana.

Työaikasopimuksen 29 §:n soveltamisohjeen 7. kohdassa määrätään tasoitusvapaan pitämisestä. Työajanlaskennassa kokonaisina päivinä pidetyt tasoitusvapaat merkitään työaikakirjanpitoon säännöllisen työajan pituisiksi ja muut pidettyinä tunteina. Tällöin esimerkiksi virastotyöajan mittaista työaikaa noudattavilla merkitään 7 tuntia 15 minuuttia ja jaksotyötä tekeville 7 tuntia 39 minuuttia.

Työaikasopimuksen 16 §:n soveltamisohjeen 3. kohdassa on todettu, että keskeytyspäiviä ei oteta mukaan työaikalaskentaan. Tällöin mahdollinen lisä- ja ylityökorvaus kyseisessä työjaksossa määritetään soveltaen suhteellisten työtuntinormien taulukkoja, jossa kukin edellä mainittu päivä vähentää jakson työaikaa 5 tunnilla 28 minuutilla. Tämän keskeytyspäivän arvon lähtökohtana ovat kaikki työaikajakson 21 päivää.

Kantajan vaatimukset eivät perustu työaikasopimuksen tai sen soveltamisohjeen tulkintaan, vaan väitteeseen, jonka mukaan paikallisneuvotteluissa ratkaistut yksittäistapaukset muodostaisivat vakiintuneen soveltamiskäytännön.

Työnantajan valtakunnallinen ohjaus on aina ollut vastaajan kannan mukainen. Ohjeistusta on annettu pääasiassa koko organisaation kattavan puolustusvoimien palvelussuhdeneuvonnan toimesta ja ohjeistus on ollut johdonmukainen ja selvä: sairastumispäivän työaikamerkinnäksi tulee merkitä säännöllisen työpäivän mittainen laskennallinen työaika eli tässä tapauksessa 7 tuntia 39 minuuttia. Erillistä valtakunnallista kirjallista ohjeistusta ei ole katsottu asiassa tarpeelliseksi, koska työnantajalla olleen tiedon mukaan soveltamiskäytäntö oli ohjeistuksen mukainen. Osassa palvelussuhdeneuvonnan vastauksista on otettu kantaa kantajan esittämiin paikallisneuvotteluiden pöytäkirjoihin. Näiden osalta palvelussuhdeneuvonnan vastauksissa on painotettu, että kyseisellä pöytäkirjalla on ratkaistu siinä mainittu yksittäinen asia eikä sillä ole muutettu vallitsevaa soveltamiskäytäntöä.

Työnantajan ohjeistus on pysynyt samana, eikä soveltamiskäytäntö ole muuttunut. Kantajan vetoamien paikallisneuvotteluiden yksimielisyyteen päätyneet ratkaisut ovat olleet työnantajan yksittäistapauksissa tekemiä ratkaisuja. Ne eivät osoita puolustusvoimien vakiintunutta käytäntöä. Pääasiaan liittyvä erimielisyys on jätetty näissä paikallisneuvotteluratkaisuissa myöhempien toimenpiteiden varaan. Tämän osoittaa osaltaan se, että alemman tason välittömät neuvonpidot ovat aina jääneet erimielisiksi siten, että työnantajapuoli on tehnyt Pääesikunnan tulkinnan mukaisen ratkaisun ja asia on tämän jälkeen noussut paikallisneuvotteluihin. Myöskään paikallisneuvotteluiden ratkaisuissa kysymystä ei ole analysoitu enemmälti vaan niillä on ratkaistu yksittäinen kysymys.

Sairastumispäivän työaikamerkinnän osalta lähes kaikissa hallintoyksiköissä on toimittu

johdonmukaisesti Pääesikunnan valtakunnallisen ohjauksen mukaisesti. Sairastumispäivän

työaikamerkinnäksi on vastaavanlaisissa tapauksissa siis merkitty laskennallinen työaika 7 tuntia 15 minuuttia tai 7 tuntia 39 minuuttia. Vain muutamassa hallintoyksikössä on toimittu joiltain osin valtakunnallisesta ohjauksesta poikkeavasti. Nämä toimet ovat olleet yksiköiden toimintaa, joka ei ole tullut Pääesikunnan tietoon tai tarkastettavaksi, koska työaikasuunnittelun osalta toimivalta on paikallisella tasolla. Puolustusvoimissa on 37 hallintoyksikköä. Vain muutamassa näistä on toimittu ohjauksen vastaisesti. Soveltamiskäytäntö on siis ollut vakiintunutta työnantajan sopimustulkinnan mukaisesti.

Kantajan esittämät paikallisneuvottelupöytäkirjat on Pääesikunnan puolesta allekirjoittaneet nykyisen Pääesikunnan henkilöstöosaston palvelussuhdesektorin johtajan tehtävissä toimineet henkilöt. Sektorin johtaja vastasi Pääesikunnan työjärjestyksen sekä puolustusvoimien henkilöstöpäällikön antamien toimivaltuuksien mukaisesti myös Pääesikunnan neuvottelutoiminnasta. Sektorin johtaja on ratkaissut muutamia sairauspäivän työaikamerkintään liittyviä tapauksia tapauskohtaisesti. Ratkaisujen sisältöön on ollut yksittäistapausten olosuhteisiin ja myös yleisemmin neuvottelutilanteeseen liittyneitä perusteita.

Palvelussuhdesektori ei kuitenkaan ole näillä ratkaisuilla taikka muutoinkaan muuttanut

määräyksen tulkintaa, ohjausta taikka soveltamiskäytäntöä. Paikallisneuvotteluilla on

ratkaistu tietty neuvottelutilanne tapauskohtaisella päätöksellä ja lykätty asian ratkaisua

työnantajan kannalta otolliseen aikaan ja paikkaan. Tämä ratkaisu on vastaajan käsityksen mukaan sopinut myös kantajalle, koska kysymys on paikallisneuvotteluissa yksittäistapauksessa ratkaistu samalla tavalla kolme kertaa.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

K1. Paikallisneuvottelujen pöytäkirja 7.10.2010 ja siihen liittyvä välittömän neuvonpidon pöytäkirja kesäkuu 2009

K2. Paikallisneuvottelujen pöytäkirja 5.9.2012

K3. Paikallisneuvottelujen pöytäkirja 4.4.2016

K4. Ilmavoimien esikunnan ilmoitukset 26.2.2014, 8.1.2014, ja 7.10.2013

K5. Maanpuolustuskorkeakoulun työaikaohje 8.12.2015

K6. (=V10) Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen raportti PvTAS:n soveltamiskäytännöstä 13.11.2017

Vastaajan kirjalliset todisteet

V1. (= K1) Paikallisneuvottelujen pöytäkirja 7.10.2010

V2. (= K2) Paikallisneuvottelujen pöytäkirja 5.9.2012

V3. (= K3) Paikallisneuvottelujen pöytäkirja 4.4.2016

V4. (= K4) Ilmavoimien esikunnan ilmoitukset 26.2.2014, 8.1.2014, ja 7.10.2013

V5. (= K5) Maanpuolustuskorkeakoulun työaikaohje 8.12.2015

V6. Palvelussuhdeneuvonnan vastaukset, kooste 8.11.2017

V7. Maavoimien raportti PvTAS:n soveltamiskäytännöstä 9.11.2017

V8. Merivoimien raportti PvTAS:n soveltamiskäytännöstä 14.11.2017

V9. Ilmavoimien raportti PvTAS:n soveltamiskäytännöstä 9.11.2017

V10. Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen raportti PvTAS:n soveltamiskäytännöstä 13.11.2017

V11. Puolustusvoimien johtamisjärjestelmäkeskuksen raportti PvTAS:n soveltamiskäytännöstä 13.11.2017

V12. Välittömän neuvonpidon pöytäkirja 8.11.2017

V13. Puolustusvoimien johtosuhteet 1.1.2015 lukien -kaavio

V14. Puolustusvoimien organisaatio -taulukko

Kantajan henkilötodistelu

1. B

2. C

3. D

4. E

5. F

Vastaajan henkilötodistelu

1. G

2. H

3. I

4. J

5. K

6. L

7. M

8. N

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu ja määräyksen sanamuoto

Asiassa on kysymys puolustusvoimien työaikasopimuksen työajaksi laskettavaa aikaa koskevan 7 §:n 1 kohdan oikeasta tulkinnasta tilanteessa, jossa virkamies on sairastunut kesken työpäivän. Ratkaistava kysymys on, mitä työaikakirjanpitoon on merkittävä sairastumispäivän työajaksi.

Työaikasopimuksen 7 §:n 1 kohdan mukaan työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä, ellei työajan laskemisesta jonkin työtehtävän osalta ole erikseen toisin säädetty, määrätty, tai sovittu. Määräyksen soveltamisohjeen 6 kohdan mukaan sairastumispäivä, jolloin virkamies on ollut työssä, on laskentapäivä. Tällöin merkitään työajaksi säännöllisen työpäivän mittainen työaika. Sama koskee lääkärissä käyntiä työpäivän aikana. Lauantai- ja sunnuntaityökorvauksien, ilta-, yötyö-, ja aattopäivänlisien osalta otetaan huomioon kuitenkin vain todellinen työaika.

Soveltamisohjeen mukaan sairastumispäivältä työajaksi merkitään "säännöllisen työpäivän mittainen työaika". Siinä ei ole erikseen määritelty, mitä tällä sanamuodolla tarkoitetaan. Työaikasopimuksen 2 §:ssä on määritelty puolustusvoimien virkamiesten säännöllinen työaika, joka määräyksen 1 kohdan mukaan on 114 tuntia 45 minuuttia kolmen viikon työjaksoissa. Työaikasopimuksen mukaisessa työssä vuorokautista säännöllistä työaikaa ei ole rajoitettu. Nyt käsiteltävässä tapauksessa A:n sairastumispäivänä hänen työvuoroluettelon mukainen työaikansa on ollut 16 tuntia.

Kantajan mukaan sairastumispäivän työajaksi on merkittävä vahvistetun työvuoroluettelon mukainen suunniteltu työaika. Kantaja on korostanut sitä, että työaikasopimuksen 2 §:ssä ja ylityökorvausta koskevan 13 §:n soveltamisohjeen 1 kohdassa viitataan johdonmukaisesti jaksotyötä tekevien säännöllisenä työaikana työjaksojen yhteiseen tuntimäärään eikä laskennalliseen päiväkohtaiseen tuntimäärään. Kantajan mukaan silloin, kun työaikasopimuksessa on jaksotyön osalta haluttu antaa työpäivälle jokin laskennallinen arvo, tämä on mainittu sopimuksessa erikseen. Sairastumispäivän osalta näin ei ole tehty, mikä puhuu kantajan mukaan sen puolesta, että työajaksi on tarkoitettu merkittävän kulloisessakin yksittäisessä tilanteessa suunnitellun työvuoron pituus.

Vastaajan mukaan työajaksi on merkittävä laskennallisen säännöllisen työpäivän mittainen työaika eli 7 tuntia 39 minuuttia, jos virkamies on ehtinyt olla sairastumispäivänä töissä tätä lyhyemmän ajan. Jos virkamies on ehtinyt olla ennen sairastumistaan työvuorossa kauemmin kuin 7 tuntia 39 minuuttia, työaikakirjanpitoon merkitään vastaajan mukaan todellinen työssäoloaika. Vastaajan kannan mukaan työaikasopimuksen 2 §:ssä on määritelty vain jaksotyön säännöllinen työaika ja laskennallisen säännöllisen työpäivän mittainen työaika on määritelty sopimuksen muissa määräyksissä, kuten ylityökorvausta ja lisätyökorvausta keskeytyneessä työjaksossa koskevan 16 §:n soveltamisohjeen 2 kohdassa, jonka mukaan täydeltä koulutusvuorokaudelta ja urheilukomennusvuorokaudelta lasketaan työajan lisäykseksi 7 tuntia 39 minuuttia. Edelleen vastaaja on viitannut tasoitusvapaan antamista koskevan 29 §:n soveltamisohjeen 7 kohtaan, jonka mukaan työajanlaskennassa kokonaisina päivinä pidetyt tasoitusvapaat merkitään työaikakirjanpitoon säännöllisen työajan pituisiksi ja muut pidettyinä tunteina. Tällöin esimerkiksi jaksotyötä tekeville merkitään 7 tuntia 39 minuuttia.

Työtuomioistuin katsoo, että riidanalaisen määräyksen sanamuoto ei ole yksiselitteinen eikä myöskään sopimuksen muissa määräyksissä käytetyistä ilmauksista ole saatavissa selvää tukea sille, miten määräystä on tarkoitettu tulkittavan. Vastaajan viittaamissa muissa määräyksissä on sinänsä määritelty laskennallinen työpäivän pituus jaksotyössä, mutta yksinomaan tämän perusteella ei voida tehdä sellaista johtopäätöstä, että tuota samaa laskennallista arvoa on tarkoitettu käytettävän myös riidanlaista määräystä sovellettaessa. Työtuomioistuin tarkastelee seuraavaksi, mitä muuta selvitystä osapuolten yhteisestä tarkoituksesta on esitetty.

Sopimusmääräyksen tulkinnasta esitetty selvitys

Paikallisneuvottelut

Osapuolet ovat käyneet kolme paikallisneuvottelua nyt käsiteltävästä työaikasopimuksen tulkintakysymyksestä. Paikallisneuvotteluissa on päästy yksimieliseen lopputulokseen, jonka mukaan sairastumispäivältä työajaksi merkitään suunniteltu työaika (K1–3, V1–3). Kantaja on korostanut sitä, että osapuolet ovat olleet paikallisneuvotteluissa kantajan tulkinnan kannalla kolmesti, mikä ilmentää osapuolten yhteistä käsitystä määräyksen tulkinnasta. Vastaajan mukaan kyse on ollut yksittäisistä tapauksista, joiden perusteella ei voida tehdä päätelmää määräyksen oikeasta tulkinnasta.

Pöytäkirjasta, joka on laadittu 28.9.2009 käydystä paikallisneuvottelusta (K1, V1), ilmenee, että Pääesikunnan henkilöstöosasto ja Aliupseeriliittoa edustava päätoiminen pääluottamusmies olivat käyneet asiassa neuvottelun mainittuna päivänä. Erimielisyyden kohteena oli Satakunnan lennostossa 1.6.2009 erimieliseksi jäänyt välitön neuvonpito, joka koski työaikamerkintää tilanteessa, jossa virkamies oli sairastunut kesken työpäivän. Tapauksessa virkamies oli tehnyt puolustusvoimien työaikasopimuksen mukaista säännöllistä työaikaa (114,45 tuntia / 3 viikkoa). Henkilölle oli suunniteltu sairastumispäivän työajaksi 12 tuntia 30 minuuttia. Työaikakirjanpitoon oli merkitty työajaksi 7 tuntia 39 minuuttia, joka vastasi kolmiviikkoisjakson keskimääräistä päivittäistä työaikaa. Erimielisyys koski sitä, kirjattiinko työajaksi kyseiselle päivälle suunniteltu työaika vai laskennallinen työaika. Pöytäkirjaan on kirjattu, että "paikallisneuvottelun osapuolet toteavat, että kyseisessä tilanteessa työajaksi merkitään suunniteltu työaika" ja että "erimielisyysneuvottelu päättyy yksimielisenä".

Vastaavaan lopputulokseen on päädytty Pääesikunnan henkilöstöosaston ja Aliupseeriliitto ry:n välillä 15.8.2012 käydyssä paikallisneuvottelussa (K2, V2) ja 4.4.2016 käydyssä paikallisneuvottelussa (K3, V3).

Työtuomioistuimessa on kuultu E:tä, joka on Alipseeriliiton pääluottamusmiehenä käynyt edellä mainitut vuoden 2009 ja 2012 paikallisneuvottelut, pääluottamusmies F:ää, joka on Alipseeriliiton pääluottamusmiehenä käynyt edellä mainitut vuoden 2016 paikallisneuvottelut ja N:ää, joka on sektorin johtajana käynyt edellä mainitut vuoden 2012 ja 2016 paikallisneuvottelut Pääesikunnan puolesta.

E:n mukaan paikallisneuvottelujen lopputulos oli ollut yksimielinen ja selvä. Sairastumispäivän työajaksi tuli merkitä työvuoroluettelossa suunniteltu työaika. Paikallisneuvotteluissa vuonna 2009 saavutettua yksimielisyyttä tuli jatkossa noudattaa eikä mitään puhetta ollut siitä, että tulkintakysymykseen tulisi palata vielä myöhemmin. Työnantajapuoli oli E:n mukaan neuvotteluiden yhteydessä tullut tietoiseksi siitä, että Aliupseeriliitto aikoi myös jatkossa kouluttaa luottamusmiehet tämän neuvottelulopputuloksen mukaisesti. Työnantaja ei ollut missään vaiheessa ilmaissut, että neuvottelulopputulos ei olisikaan työnantajan linja asiassa. Vuonna 2012 käydyissä neuvotteluissa oli päädytty samaan lopputulokseen samoin perusteluin. Aikaisempaa linjaa ei ollut haluttu muuttaa. F on kertonut, että aikaisempaa linjaa ei haluttu muuttaa myöskään vuonna 2016 käydyissä neuvotteluissa eikä tuolloinkaan ollut puhetta siitä, että asiaan palattaisiin myöhemmin.

N on kertonut, että paikallisneuvotteluissa oli päästy yksimieliseen lopputulokseen, koska Pääesikunnankin intressissä oli päästä asioissa sovinnolliseen ratkaisuun. N:n mukaan näissä tapauksissa oli kuitenkin ollut kyse vain yksittäistapauksellisista ratkaisuista. Tämä tarkoitti sitä, että työnantaja ei ollut itse tulkintalinjasta samaa mieltä, mutta yksittäistapauksessa oli päädytty pöytäkirjoista ilmenevään lopputulokseen esimerkiksi jonkin kyseistä tapausta koskevan erityispiirteen vuoksi. N ei ole osannut kertoa, mitä erityispiirteitä edellä mainituissa kolmessa tapauksessa oli ollut verrattuna nyt käsiteltävään A:n tapaukseen.

Soveltamiskäytäntö

Pääluottamusmiehet B, C ja D sekä entinen pääluottamusmies F ovat yhdenmukaisesti kertoneet, että aliupseeriliiton luottamusmieskoulutuksissa oli aina opetettu, että sairastumistapauksessa sairastumispäivän työajaksi merkittiin suunniteltu työaika. Sen sijaan työnantajan järjestämässä koulutuksessa oli D:n ja F:n mukaan ohjeistettu, että sairastumispäivän osalta merkittiin työajaksi 7 tuntia 39 minuuttia. Näin on työnantajan järjestämästä koulutuksesta kertonut myös M, joka oli vuodesta 2001 toiminut henkilöstöalan opetustehtävissä. D ja F ovat kertoneet ottaneensa edellä mainitut paikallisneuvottelujen pöytäkirjat (K1–3, V1–3) ja niistä ilmenevän lopputuloksen puheeksi kouluttajan kanssa, jolloin kouluttaja oli heidän mukaansa alkanut empiä ja asia oli jäänyt epäselväksi. M:n mukaan työnantajan linja oli kuitenkin ollut aina sama, eikä siihen ollut paikallisneuvotteluiden (K1–3, V1–3) lopputuloksenkaan perusteella tehty muutoksia. Kaikki pääluottamusmiehet ovat todenneet, että heidän käsityksensä mukaan asia oli edellä mainituilla pöytäkirjoilla ratkaistu ja niistä ilmenevä kanta oli ollut myös työnantajan linja asiassa. Pääluottamusmiehet ovat yhdenmukaisesti kertoneet, että heidän käsityksensä mukaan kentällä oli aina merkitty suunniteltu työaika ja jos näin ei ollut jossakin tilanteessa toimittu, luottamusmies oli tähän puuttunut.

Yliluutnantti G (Ilmavoimien esikunta), everstiluutnantti H (Maavoimien esikunta), everstiluutnantti I (Puolustusvoimien logistiikkalaitos) ja kommodori J (Merivoimien esikunta) ovat kukin oman puolustushaaransa osalta kertoneet, että puolustushaaran esikunnassa on henkilöstöosasto, joka hoitaa esikunnan henkilöstön asioita mutta myös ohjaa esikunnan alaisia yksiköitä henkilöstöasioissa. Työaikasopimusta koskevat tulkinta- ja soveltamisohjeet antaa viime kädessä kuitenkin Pääesikunta. G:n, H:n, I:n ja J:n mukaan Pääesikunnan ohje sairastumispäivän työaikamerkinnän osalta oli ollut selvä. Sairastumispäivältä työaikakirjanpitoon merkittiin 7 tuntia 39 minuuttia, jos virkamies oli ehtinyt olla töissä tätä vähemmän aikaa, ja todellinen työssäoloaika, jos virkamies oli ehtinyt olla töissä tätä pidemmän ajan. Tällaista työajan merkintätapaa oli todistajien mukaan myös kunkin puolustushaaran esikunnassa noudatettu. Todistajat eivät ole G:tä lukuun ottamatta olleet tietoisia siitä, että asiasta olisi ollut kentällä erimielisyyttä. Myös asiassa kuultu everstiluutnantti K, joka oli vuosina 2007–2017 toiminut ilmavoimien esikunnan apulaishenkilöstöpäällikkönä, on kertonut, että hänen aikanaan ei ollut koskaan noussut esiin erimielisyyksiä tämän kysymyksen osalta. Puolustusministeriön hallitusneuvos ja henkilöstöjohtaja L on kertonut määräyksen tulkinnasta samalla tavoin kuin edellä mainitut todistajat.

N on kertonut, että työaikasopimusta koskevat linjaukset ja epäselvyystilanteet hoidettiin Pääesikunnan palvelussuhdesektorilla. N:n mukaan kaikki mahdolliset epäselvyydet eivät välttämättä tulleet Pääesikunnan tietoon, koska puolustusvoimissa oli 33 itsenäistä hallintoyksikköä.

Asiassa on vedottu lisäksi Ilmavoimien esikunnan vuonna 2013 ja 2014 antamaan kolmeen ilmoitukseen, joista ilmenee, että Ilmavoimien esikunnan henkilöstöosasto on kolmessa tapauksessa antanut Satakunnan lennostolle ilmoituksen, jonka mukaan sairastumispäivän työaikamerkinnäksi työaikakirjanpitoon tuli merkitä työvuorosuunnitelman mukainen kyseiselle päivälle suunniteltu työaika. Ilmoituksesta 26.2.2014 ilmenee lisäksi, että Ilmavoimien esikunta on ennen ilmoituksen antamista keskustellut asiasta Pääesikunnan henkilöstöosaston kanssa. (K4, V4.)

Edelleen on vedottu Maanpuolustuskorkeakoulun työaikaohjeeseen 8.12.2015, jonka mukaan "mikäli virkamies/työntekijä sairastuu kesken työpäivän, työaikakirjanpitoon merkitään kyseisen päivän osalta säännöllinen suunniteltu työaika". (K5, V5.)

Vielä on vedottu eri puolustushaarojen vuonna 2017 antamiin raportteihin työaikasopimuksen soveltamiskäytännöstä. Raporteista ilmenee, että soveltamiskäytäntö sairastumispäivän työaikamerkinnän osalta on jossain määrin vaihdellut eri yksiköissä. Lapin lennosto ja Satakunnan lennosto ovat vastauksissaan olleet kantajan esittämän tulkinnan kannalla vedoten käytyihin paikallisneuvotteluihin. (K6, V7–11.) Puolustusvoimien palvelussuhdeneuvonnan vastauksista (V6) ilmenee, että palvelusuhdeneuvonnan antama ohjeistus sairastumispäivän työaikamerkinnän osalta on ollut vastaajan kannan mukainen.

Arviointi ja johtopäätökset

Työtuomioistuin katsoo, että riidanalaisen määräyksen soveltamiskäytäntö on esitetyn selvityksen perusteella ollut siinä määrin epäyhtenäistä, ettei sille voida antaa asiassa ratkaisevaa merkitystä. Sen sijaan osapuolten yhteistä tarkoitusta ilmentävät vuosina 2009, 2012 ja 2016 käydyt paikallisneuvottelut, joissa on yksimielisesti päädytty kantajan tässä asiassa esittämän tulkinnan kannalle. Neuvotteluihin osallistuneet pääluottamusmiehet ovat esitetyn näytön perusteella olleet perustellusti siinä käsityksessä, että yhteisesti hyväksytyn tulkintalinjan mukaisesti sairastumispäivän työajaksi merkitään vahvistetun työvuorosuunnitelman mukainen suunniteltu työaika. Asiassa esitetty selvitys ei osoita, että paikallisneuvotteluissa kysymys olisi ollut vastaajan väittämin tavoin vain yksittäistapauksellisista ratkaisuista. A:n tapauksen osalta ei ole ylipäätään esitetty mitään selvitystä siitä, miten tilanne olisi poikennut edellä mainituista kolmesta tapauksesta.

Riidanalaisen sopimusmääräyksen tulkintaa koskevat edellä mainitut paikallisneuvottelut on käyty valtion virkaehtosopimusasioiden pääsopimuksen 5 §:n mukaisesti Pääesikunnan ja kyseistä virkamiestä edustavan järjestön kanssa, joten hallinnonalan neuvotteluviranomainen ja virkamiesjärjestö ovat olleet neuvottelussa asianmukaisesti edustettuina ja toimivaltaisina (TT 2015:67). Neuvotteluissa sopijaosapuolet ovat edellä todetuin tavoin saavuttaneet yksimielisen kannan puolustusvoimien työaikasopimuksen sairastumispäivän työaikamerkintää koskevan määräyksen tulkinnasta. Tämän yhteisen tulkinnan mukaan jaksotyössä sairastumispäivältä työajaksi merkitään vahvistetun työvuorosuunnitelman mukainen suunniteltu työaika. Tässä asiassa A:n sairastumispäivän 7.4.2016 vahvistetun työvuorosuunnitelman mukainen työaika on ollut 16 tuntia. Näillä perusteilla kantajan vahvistusvaatimus on hyväksyttävä.

Työnantajan on katsottava tietensä rikkoneen puolustusvoimien työaikasopimuksen määräystä tässä asiassa. Näin ollen se tulee tuomita asiassa hyvityssakkoon virkaehtosopimuslain 19 §:n nojalla.

Oikeudenkäyntikulut

Valtiovarainministeriö on asian hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n oikeudenkäyntikulut asiassa. Kulujen määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

- tuomitsee valtiovarainministeriön maksamaan hyvityssakkoa Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:lle 3.000 euroa puolustusvoimien työaikasopimuksen määräyksen tietensä rikkomisesta ja

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Anttila puheenjohtajana sekä Saarikoski, Aarto, Hämäläinen, Mustonen ja Pohjola jäseninä. Valmistelija on ollut Willstedt.

Tuomio on yksimielinen.