TT 2019:47
Ahtausyritys käytti sahatavaralaivojen lastin käsittelyyn toisen yhtiön palveluksessa olleita kaivinkoneenkuljettajia. Työtuomioistuin katsoi jääneen näyttämättä, että kaivinkonetyössä olisi ollut kysymys ahtausalan työehtosopimuksen osana noudatettavan, TT:n ja SAK:n välillä 4.6.1997 tehdyn yleissopimuksen 8.1 kohdassa tarkoitetusta vuokratyövoiman käyttämisestä. Työehtosopimuksen määräyksiä ei ollut rikottu.
KANTAJA
Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry
VASTAAJAT
Satamaoperaattorit ry
X Oy
ASIA
Työehtosopimuksen tulkinta
KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA
Suullinen valmistelu 28.1.2019
Pääkäsittely 19.3.2019
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n ja Satamaoperaattorit ry:n välisissä
ahtausalan työehtosopimuksissa 1.2.2014 – 31.1.2017 ja 1.2.2017–31.1.2019 (31.1.2021) on muun ohella seuraavat määräykset.
1. YLEISET TYÖEHDOT
1 § Soveltamisala; vakinaiset työntekijät
1. Tätä työehtosopimusta liitteineen sovelletaan Satamaoperaattorit ry:n jäsenyritysten palveluksessa olevien vakinaisten työntekijöiden työsuhteisiin.
Satamat: Hanko, Hamina, Helsinki, Inkoo, Joensuu, Kaskinen, Kemi, Kokkola, Kotka, Lappeenranta, Loviisa, Naantali, Oulu, Pietarsaari, Pori, Rauma, Tornio, Turku, Vaasa ja Uusikaupunki.
---
3 § Keskusjärjestösopimukset
Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:
Yleissopimus 4.6.1997
Lomapalkkasopimus 21.3.2005
Irtisanomissuojasopimus 10.5.2001
Yleissopimusta noudatetaan muilta osin kuin sopimuksen 1. luvun työtaisteluiden ennakkoilmoitusta koskevan määräyksen osalta.
Tilapäisen työntekijän tulee olla työsuhteessa ahtausyritykseen. Tilapäiseksi työntekijäksi ei lasketa samaan konserniin kuuluvien ahtausyritysten vakinaisia työntekijöitä heidän työskennellessään konsernin muissa ahtausyrityksissä.
Lastinkäsittelytyötä tekevä tilapäinen työntekijä katsotaan vahvuuslaskennassa aina käyttäjäyrityksen tilapäiseksi työntekijäksi. Jos vakituinen työntekijä siirretään muun ahtausyrityksen käyttöön, katsotaan työntekijä aina käyttäjäyrityksen tilapäiseksi työntekijäksi.
Pöytäkirjamerkintä
Osapuolet toteavat yhteisenä yleissopimuksen 8.1 kohdan tulkintanaan, että ahtaustyössä sovelletaan tätä työehtosopimusta. Tästä poiketen esimerkiksi joissakin sataman sisäisissä kuljetuksissa, työkoneiden takuuhuolloissa, konttien korjauksessa ja pesussa sekä siivoustoiminnoissa on vakiintuneesti noudatettu muuta kuin tätä työehtosopimusta. Nämä vakiintuneet käytännöt voivat jatkua edelleen entisessä laajuudessaan.
Alihankintaa koskeviin sopimuksiin otetaan ehto, jossa alihankintasopimuksissa alihankkija sitoutuu satamassa ahtaustyötä suorittaessaan noudattamaan työntekijöihinsä ahtausalan työehtosopimusta. Alihankkija sitoutuu myös noudattamaan työ- ja sosiaalilainsäädäntöä. Alihankkijaa käyttävän yrityksen tulee tiedottaa alihankkijalle edellä mainittujen määräysten sisällöstä ja korostaa, että niiden noudattaminen on osa alihankintasopimusta.
---
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
TT-SAK Yleissopimus 4.6.1997
---
8 Luku
Ulkopuolisen työvoiman käyttö
8.1 Yleistä
Ulkopuolisen työvoiman käyttöä tapahtuu yritysten piirissä kahdessa muodossa. Se perustuu toisaalta kahden itsenäisen yrittäjän väliseen kauppa-, hankinta-, urakka-, vuokraus-, toimeksianto-, työnteko-, jne. sopimukseen, jolloin tarvittavan työn tekee ulkopuolinen yrittäjä ilman, että toisella sopijapuolella on mitään tekemistä työsuoritukseen nähden. Käytännössä tällaiseen sopimukseen perustuvaa toimintaa nimitetään yleensä alihankinnaksi tai aliurakoinniksi.
Toisaalta vieraan työvoiman käyttö perustuu ns. työvoiman vuokraukseen, jolloin työvoimaa hankkivien liikkeiden toimittamat lainamiehet (vuokramies), tekevät työtä toiselle työnantajalle tämän johdon ja valvonnan alaisena.
Edellä ensimmäisessä kappaleessa mainittuja tilanteita kutsutaan jäljempänä alihankinnaksi ja edellä toisessa kappaleessa mainittuja tilanteita kutsutaan jäljempänä vuokratyövoimaksi.
Alihankintaa tai työvoiman vuokrausta koskeviin sopimuksiin otetaan ehto, jossa alihankkija tai työvoimaa vuokraava yritys sitoutuu noudattamaan alansa yleistä työehtosopimusta sekä työ- ja sosiaalilainsäädäntöä.
8.2 Alihankinta
Jos alihankinnan vuoksi yrityksen työvoimaa poikkeuksellisesti joudutaan vähentämään, on yrityksen pyrittävä sijoittamaan ko. työntekijät
yrityksen muihin tehtäviin ja ellei se ole mahdollista, kehotettava alihankkijaa, jos tämä tarvitsee työvoimaa, ottamaan vapautuneet alihankintatyöhön sopivat työntekijät työhönsä entisin palkkaeduin.
Työsopimukselle ei saa antaa sellaista muotoa, jonka mukaan kysymyksessä olisi itsenäisten yrittäjien välinen urakkasopimus silloin kun kyseessä itse asiassa on työsopimus.
8.3 Vuokratyövoima
Yritysten on rajoitettava vuokratyövoiman käyttö vain työhuippujen tasaamiseen tai muutoin sellaisiin ajallisesti taikka laadullisesti rajoitettuihin tehtäviin, joita työn kiireellisyyden, rajoitetun kestoajan, ammattitaitovaatimusten, erikoisvälineiden tai muiden vastaavien syiden vuoksi ei voida teettää omilla työntekijöillä.
Työvoiman vuokraus on epätervettä, jos eri työvoimaa hankkivien yritysten toimittamat vuokratyöntekijät työskentelevät yrityksen normaalissa työssä sen vakinaisten työntekijöiden rinnalla ja saman työnjohdon alaisen pidemmän ajan.
Vuokratyövoimaa käyttävien yritysten tulee pyydettäessä selvittää pääluottamusmiehelle tällaisten työntekijöiden työskentelyyn liittyvät kysymykset.
---
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS
X Oy on Satamaoperaattorit ry:n jäsenyritys. X Oy on vuodesta 2016 lähtien käyttänyt Oulun satamassa sahatavaralaivojen lastin käsittelyyn A Oy:n kaivinkonetta kuljettajineen. Kaivinkone ja sen kuljettaja ovat toimineet saharatavaralaivan ruumassa järjestämässä rahtia.
A Oy ei ole ahtausalan yritys, vaan yrityksen kaupparekisteriin merkittynä toimialana on pääasiassa turve- ja muu koneurakointi sekä luvanvarainen maantieliikenne ja tavaran kuljetus. A Oy ei myöskään ole Satamaoperaattorit ry:n jäsenyritys.
Asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, että ahtausalan työehtosopimuksen 3 §:n määräys sisältää sen, että mikäli ahtausalalla käytetään vuokratyötä, tulee käytettävien vuokratyöntekijöiden olla työsuhteessa toiseen ahtausalan yritykseen.
Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on katsonut kanteessaan, että X Oy:n käyttämien A Oy:n kaivinkoneenkuljettajien työssä on kysymys työehtosopimuksen osana noudatettavan TT:n ja SAK:n välillä solmitun 4.6.1997 päivätyn yleissopimuksen 8.1 kohdassa tarkoitetusta vuokratyövoiman käyttämisestä. Lisäksi Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on katsonut, että X Oy on tieten rikkonut ahtausalan työehtosopimusten 1.2.2014–31.1.2017 ja 1.2.2017–31.1.2019 (31.1.2021) 3 §:n määräystä, jonka mukaan tilapäisen työntekijän tulee olla työsuhteessa ahtausyritykseen.
Satamaoperaattorit ry ja X Oy ovat puolestaan katsoneet, että kaivinkoneenkuljettajien työssä ei ole kysymys yleissopimuksen 8.1 kohdassa tarkoitetusta vuokratyövoiman käyttämisestä vaan alihankinnasta. Lisäksi Satamaoperaattorit ry ja X Oy ovat katsoneet, että mainittu työehtosopimuksen 3 §:n määräys ei tule asiassa sovellettavaksi.
KANNE
Vaatimukset
Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on vaatinut, että työtuomioistuin
- vahvistaa, että ulkopuolisen työvoiman käyttöä X Oy:n Oulun satamassa sahatavaralaivojen lastin käsittelyyn käyttämien, A Oy:n palveluksessa olleiden kaivinkoneenkuljettajien suorittamassa työssä ajalla 1.9.2016–14.2.2018 on pidettävä ahtausalan työehtosopimusten 1.2.2014–31.1.2017 ja 1.2.2017–31.1.2019 (31.1.2021) osana noudatettavan TT:n ja SAK:n kesken solmitun 4.6.1997 päivätyn yleissopimuksen 8.1 kohdassa tarkoitettuna vuokratyövoiman käyttämisenä,
- vahvistaa, että X Oy on tieten rikkonut ahtausalan työehtosopimusten 1.2.2014–31.1.2017 ja 1.2.2017–31.1.2019 (31.1.2021) 3 §:n määräystä, jonka mukaan tilapäisen työntekijän tulee olla työsuhteessa ahtausyritykseen,
- tuomitsee X Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla työehtosopimuksen 3 §:n määräyksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoon,
- tuomitsee Satamaoperaattorit ry:n työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon, ja
- velvoittaa Satamaoperaattorit ry:n ja X Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut 7.610 eurolla korkoineen.
Perusteet
Vuokratyövoiman käyttöä ja tilapäisen työntekijän työsuhdetta koskevat vahvistusvaatimukset
Ahtausalan työehtosopimuksen osana noudatettavan TT:n ja SAK:n välillä solmitun 4.6.1997 päivätyn yleissopimuksen 8.1 kohdassa oli määritelty alihankinta ja työvoiman vuokraus. Määritelmien mukaan ratkaiseva ero alihankinnan ja työvoiman vuokrauksen välillä oli se, kenellä oli oikeus johtaa ja valvoa työtä. Alihankinnassa työn teki ulkopuolinen yrittäjä ilman, että sopimuksen toinen osapuoli puuttui työsuoritukseen.
Käsillä olevassa tapauksessa A Oy:n palveluksessa olleet kaivinkoneenkuljettajat työskentelivät X Oy:n johdon ja valvonnan alaisena. Kaivinkoneenkuljettajat olivat täysin riippuvaisia X Oy:n työnjohtajien antamista ohjeista, jotka liittyivät välittömästi työn järjestelyyn ja tekemiseen. Kaivinkoneenkuljettajilla oli käytössään X Oy:n radiopuhelin, jolla he ottivat vastaan työnjohdollisia ohjeita. Kaivinkoneenkuljettajat tekivät työtä yhdessä X Oy:n omien työntekijöiden kanssa. X Oy vastasi kaivinkoneenkuljettajien työturvallisuudesta. Kaivinkoneenkuljettajat olivat velvollisia noudattamaan samoja työaikoja kuin X Oy:n omat työntekijät.
A Oy:llä ei ollut omaa työnjohtoa Oulun satamassa. X Oy:n työnjohdon lisäksi sahatavaralaivojen lastausta valvoivat ainoastaan laivan perämies ja niin sanottu supercargo, jotka hekään eivät olleet A Oy:n palveluksessa. Kyse ei ollut muusta toiminnasta erillisen työ- tai toimintakokonaisuuden hoitamisesta vaan työstä, jota tehtiin yhteistyössä X Oy:n muiden työntekijöiden kanssa.
X Oy:n käyttämien A Oy:n palveluksessa olleiden kaivinkoneenkuljettajien työssä oli kysymys yleissopimuksen 8.1 kohdassa tarkoitusta vuokratyövoiman käyttämisestä. X Oy oli rikkonut ahtausalan työehtosopimuksen 3 §:n määräystä, jonka mukaan tilapäisen työntekijän tuli olla työsuhteessa ahtausyritykseen.
Hyvityssakko
X Oy oli tietensä rikkonut tai sen oli ainakin perustellusti pitänyt tietää rikkovansa ahtausalan työehtosopimusten 1.2.2014–31.1.2017 ja 1.2.2017–31.1.2019 (31.1.2021) 3 §:n määräystä. X Oy oli rikkonut työehtosopimuksen 3 §:n määräystä tehdessään sopimuksen A Oy:n kanssa vuokratyövoiman käyttämisestä. Yhtiön oli pitänyt tietää, että sellainen sopimus voitiin tehdä vain ahtausalan yrityksen kanssa. Yhtiö oli siten tuomittava hyvityssakkoon, jonka tuli olla tuntuva menettelyn jatkuttua vuodesta 2016 lähtien.
Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry oli neuvotellut asiasta Satamaoperaattorit ry:n kanssa ainakin 3.11.2016 ja 6.10.2017, joten Satamaoperaattorit ry oli ollut tietoinen selvän ja riidattoman työehtosopimusmääräyksen rikkomisesta. Koska Satamaoperaattorit ry ei ollut puuttunut yhtiön menettelyyn, yhdistys oli tuomittava hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyönnistä.
VASTAUS
Vaatimukset
Satamaoperaattorit ry ja X Oy ovat vaatineet, että työtuomioistuin
- hylkää kanteen ja
- velvoittaa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n korvaamaan Satamaoperaattorit ry:n ja X Oy:n oikeudenkäyntikulut yhteensä 27.470 eurolla korkoineen.
Perusteet
Vuokratyövoiman käyttöä ja tilapäisen työntekijän työsuhdetta koskevat vahvistusvaatimukset
X Oy on vaatinut, että vaatimukset hylätään sillä perusteella, että ne eivät perustuneet lakiin tai työehtosopimukseen. Ahtausalan työehtosopimuksen 3 §:n lausetta, jonka mukaan tilapäisen työntekijän tuli olla työsuhteessa ahtausyritykseen, sovellettiin vain ahtausalan työehtosopi³muksen 2 §:n 1 kohdassa tarkoitettuihin tilapäisiin työntekijöihin, jotka olivat työsuhteessa Satamaoperaattorit ry:n jäsenyritykseen. Tilapäisen työnte³kijän työsuhteen pituus oli ahtausalan työehtosopimuksen 2 luvun 2 §:n 3 kohdan 2 alakohdan, 1 luvun 9 §:n D-kohdan 1 alakohdan ja 1 luvun 8 §:n 1 kohdan määräyksen mukaan yksi kahdeksan tunnin pituinen työvuoro kerrallaan. A Oy ei ollut Satamaoperaattorit ry:n jäsenyritys, eikä yhtiön palveluksessa ollut ahtausalan työehtosopimuksen tarkoittamia tilapäisiä työntekijöitä. Siten X Oy ei ollut voinut rikkoa työehtosopimuksen 3 §:n määräystä.
X Oy on vaatinut, että vaatimukset hylätään lisäksi sillä perusteella, että A Oy:n kaivinkoneenkuljettajien työssä oli kysymys alihankinnasta. X Oy:n ja A Oy:n välisen, kyseistä kaivinkonetyötä koskevan sopimuksen olennainen osa oli kaivinkoneen konetyö. Sopimuksessa oli muutenkin merkittävissä määrin alihankinnalle tyypillisiä piirteitä. Kaivinkoneenkuljettajat toimivat A Oy:n työnjohto-oikeuden alaisena, vaikka A Oy ei ollut pitänyt tarpeellisena lähet³tää satamaan työnjohtajaa johtamaan ja valvomaan yksittäisen, ammatti³taitoisen kaivinkoneenkuljettajansa työtä. X Oy:n työnjohtajat eivät antaneet kaivinkoneenkuljettajille työn suorittamista koskevia työnjohdollisia määräyksiä. X Oy:llä ei ollut oikeutta valita työtä suorittavaa henkilöä. Kyse oli omasta työkokonaisuudesta.
X Oy on vaatinut, että vaatimus hylätään joka tapauksessa sen vuoksi, että yhtiö ei ollut rikkonut työehtosopimusta tahallisesti, vaan yhtiö oli toiminut Satama³operaattorit ry:ltä saamansa tulkintaohjeen perusteella.
Satamaoperaattorit ry on osaltaan vaatinut kanteen hylkäämistä niillä perusteilla, joihin X Oy on vedonnut.
Hyvityssakko
X Oy:tä ei tullut tuomita hyvityssakkoon, koska yhtiö joka tapauksessa ei ollut rikkonut työehtosopimuksen 3 §:n määräystä tietensä, eikä sen ollut myöskään perustellusti pitänyt tietää rikkovansa mainittua määräystä.
Satamaoperaattorit ry:tä ei tullut tuomita hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, koska X Oy joka tapauksessa ei ollut rikkonut työehtosopimuksen 3 §:n määräystä tietensä, eikä yhtiön ollut myöskään perustellusti pitänyt tietää rikkovansa mainittua määräystä.
TODISTELU
Vastaajien kirjalliset todisteet
V1. X Oy:n ja A Oy:n välillä 4.7.2017 tehty sopimus alusten purkauksen ja lastauksen yhteydessä tehtävästä konetyöstä (osin salassa pidettävä)
V2. Sopimuksen 4.7.2017 perusteella lähetetyt laskut (osin salassa pidettävä)
V3. B:n asiantuntijalausunto 6.3.2019
V4. Kaksi valokuvaa puutavaralaivan kannelta ruumaan päin
Kantajan henkilötodistelu
1. C
2. D
3. E
Vastaajien henkilötodistelu
1. F, todistelutarkoituksessa
2. G, todistelutarkoituksessa
3. B, asiantuntijana
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Oikeudellisen arvioinnin lähtökohdat
Asiassa on kanteen ja siihen annetun vastauksen johdosta kysymys siitä, onko X Oy:n Oulun satamassa sahatavaralaivojen lastin käsittelyyn käyttämien, A Oy:n palveluksessa olleiden kaivinkoneenkuljettajien työ ollut ahtausalan työehtosopimusten 1.2.2014 – 31.1.2017 ja 1.2.2017 –31.1.2019 (31.1.2021) osana noudatettavan, TT:n ja SAK:n välillä 4.6.1997 tehdyn yleissopimuksen 8.1 kohdassa tarkoitettua vuokratyövoiman käyttämistä vai alihankintaa.
Mainitun yleissopimuksen 8.1 kohdan mukaan ulkopuolisen työvoiman käytössä on kysymys alihankinnasta silloin, kun se perustuu kahden itsenäisen yrittäjän väliseen kauppa-, hankinta-, urakka-, vuokraus-, toimeksianto- tai työntekosopimukseen tai muuhun vastaavaan sopimukseen, jolloin tarvittavan työn tekee ulkopuolinen yrittäjä ilman, että toisella sopijapuolella on mitään tekemistä työsuoritukseen nähden. Toisaalta vieraan työvoiman käyttö voi perustua työvoiman vuokraukseen, jolloin työvoimaa hankkivien liikkeiden toimittamat lainamiehet eli vuokramiehet tekevät työtä toiselle työnantajalle tämän johdon ja valvonnan alaisena.
Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n sopimussihteeri E ja projektipäällikkö C ovat kertoneet, että ahtausalan työehtosopimuksessa ei ollut poikettu yleissopimuksen ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevasta määräyksestä siltä osin kuin siinä oli kuvattu, mitä alihankinnalla ja vuokratyöllä tarkoitettiin. Satamaoperaattorit ry:n toimitusjohtaja F on kertonut, että työehtosopimusosapuolten välillä oli yksimielisyys siitä, että alihankinnan ja vuokratyön välinen rajanveto määräytyi yleissopimuksen 8 luvun perusteella, eikä tästä asiasta ollut sovittu mitään muuta. Työtuomioistuin katsoo näillä kertomuksilla selvitetyksi, että ahtausalalla ei ole sovittu alihankinnan ja vuokratyön määritelmistä yleissopimuksesta poikkeavalla tavalla.
E ja C ovat toisaalta kertoneet, että ahtausalalla alihankinta käsitti jonkun tietyn työkokonaisuuden. Tällainen kokonaisuus voisi kysymyksessä olevan työn osalta olla C:n mukaan esimerkiksi kaikki laivassa tehtävä ahtaustyö tai kaikki maissa tehtävä ahtaustyö ja E:n mukaan esimerkiksi kaikki laivan ruumassa tehtävä työ. E:n ja C:n kertomusten voitaisiin tässä mainituilta osin tulkita tarkoittavan, että ahtausalalla heidän käsityksensä mukaan mahdollisesti noudatetaan omaa, erityistä rajanvetoa vuokratyön ja alihankinnan välillä. Työtuomioistuin toteaa, että mihinkään yleissopimuksesta poikkeavaan rajanvetoon ei kanteessa kuitenkaan ole vedottu. Ratkaisu asiassa on siten perustettava kanteessa tarkoitetuin tavoin edellä mainitun yleissopimuksen 8 luvun määräysten tulkintaan.
Kaivinkonetyöstä tehdyn sopimuksen sisältö
Kirjallisena todisteena on esitetty X Oy:n ja A Oy:n välillä 4.7.2017 tehty sopimus, joka otsikkonsa mukaan on sopimus alusten purkauksen ja lastauksen yhteydessä tehtävästä konetyöstä. X Oy:n toimitusjohtaja G on kertonut, että hän oli itse neuvotellut kyseisen sopimuksen X Oy:n puolesta. Teksti oli hänen laatimansa. Saman sisältöisiä sopimuksia oli tehty tähän mennessä kolme; ensimmäinen sopimus oli tehty vuonna 2016, ja se oli uusittu vuosina 2017 ja 2018. Sopimuksen sisällössä oli vuosien kuluessa muuttunut ainoastaan työstä maksettavan korvauksen määrä. G on kertonut, että osapuolilla oli ollut selvä tarkoitus sopia alihankinnasta.
Työtuomioistuin toteaa, että sopimuksessa ei missään kohdin mainita työvoiman vuokrausta tai käytetä siihen viittaavia käsitteitä. Sen sijaan sopimuksessa viitataan X Oy:öön urakanantajana ja A Oy:öön urakoitsijana. Nämä seikat viittaavat osaltaan siihen, että sopimus on koskenut alihankintaa.
Sopimuksen mukaan työ käsittää Oulun satamassa urakoitsijan toimesta suoritettavat alusten purkaukseen ja lastaukseen liittyvät konetyöt. A Oy on sopimuksella sitoutunut toimittamaan työhön vähintään yhden kaivinkoneen kaikkine töiden edellyttämine lisälaitteineen. Sopimuksessa ei ole erikseen mainittu kaivinkoneenkuljettajaa. Sopimuksessa on sovittu kaivinkonetyölle tuntihinta. G on kertonut arvionaan, että hinnasta 2/3 oli koneen osuutta ja 1/3 kaivinkoneenkuljettajan osuutta. Sopimuksessa ja todisteina esitetyissä laskuissa mainitun tuntihinnan suuruus huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo, että G:n esittämä arvio on uskottava. Sen, että sopimuksen mukaan suoritettava korvaus siten on pääosin ollut korvausta koneen käyttämisestä, työtuomioistuin katsoo viittaavan alihankintaan.
Sopimuksen mukaan A Oy vastaa kaikkien työntekijöidensä osalta kaikista työnantajalle kuuluvista velvollisuuksista. Työtuomioistuin katsoo tämänkin sopimusmääräyksen viittaavan osaltaan alihankintaan, koska työvoiman vuokrauksessa osa työnantajavelvoitteista siirtyy käyttäjäyritykselle. Työsopimuslain 1 luvun 7 §:n 3 momentin mukaan työnantajan siirtäessä työntekijän tämän suostumuksella toisen yrityksen eli käyttäjäyrityksen käyttöön, käyttäjäyritykselle siirtyvät oikeus johtaa ja valvoa työntekoa sekä ne työnantajalle säädetyt velvollisuudet, jotka liittyvät välittömästi työn tekemiseen ja sen järjestelyihin.
A Oy on sopimuksen mukaan yksin vastuussa toisen osapuolen omaisuudelle ohjeiden vastaisella toiminnallaan tai huolimattomuudellaan mahdollisesti aiheuttamistaan vahingoista. Lisäksi A Oy on sopimuksella sitoutunut ottamaan kalustolleen ja toiminnalleen tarvittavat palo- ja vastuuvakuutukset. Työtuomioistuin katsoo myös näiden seikkojen viittaavan kahden itsenäisen yrittäjän väliseen urakkasopimukseen eli alihankintaan. A Oy:n ja X Oy:n välinen sopimus koskee korvausvastuun lopullista jakautumista niiden välillä. Asiassa ei siten ole merkitystä sillä, että X Oy:öön sopimussuhteessa oleva kolmas osapuoli voisi mahdollisesti vaatia korvausta sille A Oy:n toiminnasta aiheutuneesta vahingosta X Oy:ltä.
Työtuomioistuin katsoo edellä olevan perusteella, että sopimuksella sanamuotonsa mukaan on sovittu alihankintana tehtävästä työstä. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on väittänyt, että huolimatta sopimukselle annetusta sisällöstä kysymys oli tosiasiassa ollut vuokratyöstä. Työtuomioistuin toteaa, että näyttötaakka tämän osoittamisesta on Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:llä.
Kaivinkonetyö ja sen suorittaminen
G:llä ja pääluottamusmies D:llä on ollut omakohtaisia havaintoja kysymyksessä olevasta kaivinkonetyöstä. D oli kuitenkin ollut seuraamassa työtä vain silloin, kun kaivinkone oli tullut tekemään työtä ensimmäisen kerran. Näin ollen G:llä on lähtökohtaisesti katsottava olevan paras tieto työn sisällöstä. C:llä, E:llä, F:llä ja Henkilöstöpalveluyritysten Liitto ry:n toimitusjohtajalla B:llä ei ole ollut lainkaan omakohtaisia havaintoja kyseisestä työstä. G:n mukaan vuoden 2015 paikkeilla X Oy oli yhdessä A Oy:n kanssa ryhtynyt kehittämään ja järjestämään sahatavaran lastausta niin sanotuissa bulk-laivoissa perinteisestä poikkeavalla tavalla. Näiden seikkojen vuoksi C:n, E:n, F:n ja B:n kertomuksille ei voida antaa merkitystä arvioitaessa työn sisältöä ja sen suorittamista.
G:n ja D:n kertomuksista ilmenee kaivinkonetyössä olleen kysymys siitä, että lastattavien bulk-laivojen ruumaan laskettiin kaivinkone, jolla siirrettiin nosturin ruumaan nostamat sahatavarapaketit sivusuunnassa niin sanotun karvelin alle. G on kertonut, että X Oy ei ollut yhdenkään laivan lastauksen osalta ottanut kantaa siihen, kuka kaivinkonetta kuljetti. Kaivinkonetyössä keskeinen työväline oli A Oy:lle kuuluva kaivinkone. Kirjallisesta sopimuksesta ja G:n kertomuksesta ilmenee, että kaivinkoneen ohella myös tarvittavat lisälaitteet olivat A Oy:n omistamia. G:n kertomuksen mukaan nimenomaan yhdessä X Oy:n kanssa kehitetyt, uudenlaiset lisälaitteet olivat mahdollistaneet työn järjestämisen aiemmasta poikkeavalla tavalla. G on kertonut, että kaivinkoneenkuljettajalla ei ollut ruumassa mitään työkaluja tai välineitä, jotka olisivat olleet X Oy:n. G on kertonut, että A Oy varusti kaivinkoneenkuljettajan ja että esimerkiksi tämän käyttämät työvaatteet olivat A Oy:n.
Edellä mainittua todistelua arvioituaan työtuomioistuin katsoo näytetyksi, että kaivinkonetyössä merkitystä on ollut erityisesti kaivinkoneella lisälaitteineen eikä niinkään kaivinkoneenkuljettajan henkilöllä. Kaivinkoneenkuljettajan keskeiset työvälineet ja työvaatteet ovat olleet A Oy:n omistamia. Näiden seikkojen voidaan katsoa viittaavan pikemminkin aliurakointiin kuin työvoiman vuokraukseen.
G on kertonut, että kaivinkoneenkuljettaja ei ollut tarvinnut työnjohdollisia ohjeita keneltäkään. Kaivinkoneenkuljettaja oli työskennellyt ja tehnyt työhön liittyvät päätökset itsenäisesti. X Oy:n palveluksessa ollut niin sanottu luukkumies ei ollut ohjeistanut kaivinkoneenkuljettajan työtä, vaan hänen tehtävänsä oli varmistaa turvallisuutta. G on kertonut, että ahtausyrityksessä lastaussuunnitelman eli plaanin avulla ohjattiin sitä, missä järjestyksessä kunkin vastaanottajan tavaraerät lastattiin ja mihin ruumaan. Plaanilla ei kuitenkaan ollut ohjattu sitä, millä tavalla kaivinkoneenkuljettaja teki työnsä.
D on puolestaan kertonut, että X Oy:n työnjohtaja selosti plaanin mukaisen työjärjestyksen kaivinkoneenkuljettajalle ja kysymyksessä olevat työt tehtiin plaanin mukaan. X Oy:n työnjohto kommunikoi kaivinkoneenkuljettajan kanssa radiopuhelimen kautta tai antamalla asiakirjoja. D on kertonut kuulleensa eräältä X Oy:n työnjohtajalta, että tämä oli joutunut puuttumaan kaivinkoneenkuljettajan työsuoritukseen. X Oy:n merkinnäyttäjä eli luukkumies saattoi antaa radiopuhelimitse kaivinkoneenkuljettajalle ohjeita siitä, miten lastaus tehtiin tiiviisti.
G on kertonut, että X Oy:n radiopuhelimia oli käytössä esimerkiksi A Oy:n kaivinkoneenkuljettajalla, mutta myös nosturinkuljettajalla, joka ei myöskään ollut X Oy:n palveluksessa, sekä X Oy:n palveluksessa olevalla luukkumiehellä. G:n mukaan työssä käytettiin X Oy:n radiopuhelimia turvallisuussyistä sen varmistamiseksi, että kaikki olivat samalla kanavalla. Myös D on kertonut, että radiopuhelimet olivat X Oy:n.
Alihankinnassa on lähtökohtana, että työ suoritetaan tilaajan edellyttämällä tavalla. Alihankinnassa on myös tavallista, että tilaaja valvoo tilatun työn tekemistä ja esittää työhön liittyviä huomautuksia ja toivomuksia, joiden huomioon ottamista alihankkijalta edellytetään. (TT 2010:60) Tilaajalla täytyy olla oikeus valvoa, että sopimuskumppanina oleva alihankkija täyttää sopimuksessa määritellyt velvoitteensa asianmukaisesti (TT 2013:187).
Työtuomioistuin katsoo, että kaivinkoneenkuljettajan ja niin ikään muun työnantajan kuin X Oy:n palveluksessa olevan nosturinkuljettajan varustamisessa X Oy:n radiopuhelimilla on ollut kysymys ennen kaikkea työturvallisuuden varmistamisesta. Nosturinkuljettajalla ei ole näköyhteyttä ruumaan, jolloin niin sanottu luukkumies varmistaa ruumassa olijoiden turvallisuuden tarvittaessa radiopuhelimitse. Ylipäätään työssä, jossa usean eri yrityksen työntekijöitä työskentelee samalla alueella, kokonaisuuden koordinointi ja työntekijöiden välinen jatkuva yhteydenpito on välttämätöntä muun muassa työturvallisuuden vuoksi.
Työsuoritukseen liittyvän ohjeen antaminen ei tee alihankinnaksi nimetystä toiminnasta ilman muuta vuokratyövoiman käyttämistilannetta (TT 2010:60). Työtuomioistuin katsoo, että se, että X Oy työn tilaajana on välittänyt kaivinkoneenkuljettajalle lastaussuunnitelmaan liittyvää tietoa, ei tarkoita puuttumista kaivinkoneenkuljettajan työsuoritukseen tavalla, jota voitaisiin pitää työnjohto- ja valvontaoikeuden käyttämisenä. G:n kertomuksesta ilmenee, että kaivinkoneenkuljettaja ei ole tarvinnut varsinaisia työnjohdollisia ohjeita työnsä suorittamiseen. D:n kertomus siitä, että X Oy:n työnjohtaja oli joskus joutunut puuttumaan kaivinkoneenkuljettajan työsuoritukseen, viittaa yksittäisenä tapahtumana enemmän työn laadun valvontaan kuin työnjohto- ja valvontaoikeuden käyttämiseen. Yksinomaan se seikka, että A Oy:n työnjohtoa ei ole ollut paikan päällä johtamassa ja valvomassa kaivinkoneenkuljettajan työtä, ei myöskään ole osoitus siitä, että työnjohto- ja valvontaoikeus olisi siirtynyt X Oy:lle.
G on kertonut, että kaivinkonetyötä ei tehty miltään osin X Oy:lle kuuluvissa tiloissa tai alueella. Laivat kuuluivat varustamolle, ja jos työtä olisi tehty laiturilla, olisi toimittu Oulun sataman alueella. Työtuomioistuin katsoo G:n kertomuksella näytetyksi, että tässä tapauksessa kaivinkonetyötä ei ole tehty X Oy:n eikä A Oy:n tiloissa. Näin ollen siitä, kenen tiloissa työtä on tehty, ei ole saatavissa johtoa alihankinnan ja vuokratyön välisessä rajanvedossa.
G on kertonut, että kaivinkoneenkuljettajan työ oli luonteensa vuoksi osittain sidottu X Oy:n ahtaajien työaikoihin. X Oy ei kuitenkaan ollut ottanut kantaa esimerkiksi siihen, vaihtuiko kaivinkoneenkuljettaja mahdollisesti kesken päivän, ja jos vaihtui, milloin. Lisäksi oli tavallista, että kaivinkoneenkuljettaja lopetti työnsä kesken ahtaajien iltavuoron. Työtuomioistuin katsoo näytetyksi, että X Oy ei ole päättänyt kaivinkoneenkuljettajien työvuoroista, eivätkä näiden työajat ole olleet täysin samat kuin X Oy:n työntekijöillä. Kun mitä tahansa työtä tehdään osana suurempaa työkokonaisuutta, työn suorittamiseen hyvin usein vaikuttavat muiden tahojen työn eteneminen ja aikataulut. Käsillä olevassa asiassa kaivinkoneenkuljettajan työ on ollut osa laivan lastaamisen edellyttämästä työstä. Se, että kaivinkoneenkuljettaja ei ole voinut suorittaa työtään itse haluaminaan aikoina täysin riippumatta muiden laivan lastaamiseen osallistuneiden työskentelystä, ei yksin riitä osoittamaan, että kysymys oli vuokratyöstä.
Johtopäätökset
Kaivinkonetyöstä tehdyn sopimuksen sisältöä ja muuta edellä selostettua näyttöä kokonaisuutena arvioituaan työtuomioistuin katsoo, että asiassa esitetty näyttö ei anna aihetta poiketa siitä, mitä X Oy:n ja A Oy:n välisen sopimuksen sanamuoto osoittaa. Kaivinkonetyössä on siten yhtiöiden välisen sopimuksen mukaisesti ollut kysymys TT:n ja SAK:n kesken solmitun, 4.6.1997 päivätyn yleissopimuksen 8.1 kohdassa tarkoitetusta alihankinnasta.
Asiassa on kysymys myös siitä, onko X Oy tieten rikkonut ahtausalan työehtosopimusten 1.2.2014–31.1.2017 ja 1.2.2017–31.1.2019 (31.1.2021) 3 §:n määräystä, jonka mukaan tilapäisen työntekijän tulee olla työsuhteessa ahtausyritykseen. Asianosaiset ovat olleet yhtä mieltä siitä, että mainittu määräys sisältää sen, että mikäli ahtausalalla käytetään vuokratyötä, tulee käytettävien vuokratyöntekijöiden olla työsuhteessa toiseen ahtausalan yritykseen. Koska tässä tapauksessa ei ole ollut kysymys vuokratyöstä, X Oy:n ei voida katsoa rikkoneen mainittua 3 §:n määräystä. Näin ollen myöskään Satamaoperaattorit ry:n ei voida katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan. Kanne on siten hylättävä kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan Satamaoperaattorit ry:n ja X Oy:n oikeudenkäyntikulut asiassa oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla. Satamaoperaattorit ry:n ja X Oy:n yhteinen asiamies on ilmoittanut, että hänen esittämästään oikeudenkäyntikululaskusta Satamaoperaattorit ry:n osuus oli yksi neljäsosa ja X Oy:n osuus kolme neljäsosaa. Työtuomioistuin toteaa, että vastaajille maksettava korvaus oikeudenkäyntikuluista on siten jaettava niiden kesken vastaajien asiamiehen ilmoittamassa suhteessa.
Kantaja on paljoksunut vastaajien oikeudenkäyntikuluja niiltä osin kuin laskussa ilmoitettu kokonaistuntimäärä ylitti 30 tuntia ja keskituntiveloitus ylitti 220 euroa. Työtuomioistuin toteaa, että asia on ollut laadultaan ja laajuudeltaan tavanomainen, suppeahko työriita-asia. Näyttötaakka asiassa on ollut kantajalla. Näihin seikkoihin nähden vastaajien yhteisessä oikeudenkäyntikululaskussa esitetty tuntiveloitus ja kokonaistuntimäärä ovat huomattavan suuret. Työtuomioistuin katsoo, että asian hoitamiseksi tarpeellisista toimenpiteistä johtuva kohtuullinen työmäärä on kantajan myöntämä 30 työtuntia. Työtuomioistuimen hyväksymä tuntimäärä sisältää myös korvauksen laskussa mainituista jälkitöistä. Työtuomioistuin harkitsee kohtuulliseksi tuntiveloitusperusteeksi 250 euroa. Kantaja on siten velvoitettava suorittamaan korvauksena vastaajien oikeudenkäyntikuluista yhteensä 7.500 euroa. Vastaajien oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään enemmälti.
Tuomiolauselma
Kanne hylätään.
Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry velvoitetaan suorittamaan korvauksena oikeudenkäyntikuluista Satamaoperaattorit ry:lle 1.875 euroa ja X Oy:lle 5.625 euroa. Korvauksille on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antamisesta.
Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Niemiluoto puheenjohtajana sekä Kröger, Äimälä, Aarto, Lehto ja Tiainen jäseninä. Valmistelija on ollut Snellman-Valtonen.
Tuomio on yksimielinen.