TT 2019:45

Yritys oli palkannut seitsemän uutta määräaikaista työntekijää. Työtuomioistuin katsoi näytetyksi, että yrityksen palveluksessa jo aiemmin ollut osa-aikainen työntekijä olisi ollut sopiva vapaana olleisiin tehtäviin. Työtuomioistuin katsoi työnantajan jättäneen kahden uuden määräaikaisen työntekijän osalta näyttämättä, että työnantaja ei olisi voinut tarjota heille osoitettuja työtunteja palveluksessaan jo aiemmin olleelle osa-aikaiselle työntekijälle. Työnantajan katsottiin tältä osin tieten rikkoneen työehtosopimuksen määräystä työn tarjoamisesta osa-aikatyöntekijöille. Työnantaja tuomittiin hyvityssakkoon.

KANTAJA

Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry

VASTAAJAT

Palvelualojen työnantajat PALTA ry

X Oy

ASIA

Lisätyön tarjoamisvelvollisuus

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 14.1.2019

Pääkäsittely 5.3.2019

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n välinen viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimus 30.11.2015–31.10.2016 on sisältänyt muun ohella seuraavat määräykset.

-----

3 § Työsopimus ja työsuhteeseen ottaminen

-----

Työnantajan velvollisuus tarjota työtä osa-aikaiselle työntekijälle

11. Jos työnantaja tarvitsee lisää työntekijöitä hänen osa-aikatyötä tekeville työntekijöilleen sopiviin tehtäviin, työnantajan on tarjottava näitä töitä osa-aikatyöntekijöille. Työnantajan on ilmoitettava vapautuvista työpaikoistaan yleisesti yrityksessä tai työpaikalla omaksutun käytännön mukaisesti siten, että työnantajan palveluksessa olevilla työntekijöillä on mahdollisuudet hakeutua näihin työpaikkoihin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN RIIDATON TAUSTA JA KYSYMYKSENASETTELU

Asiassa on kysymys siitä, oliko X Oy (jäljempänä myös yhtiö tai työnantaja) velvollinen tarjoamaan työehtosopimuksen 3 §:n 11 kohdan perusteella lisätyötä yhtiön Tampereen lajittelukeskuksessa postityöntekijänä työskennelleelle A:lle joulukuussa 2015 sekä tammi- ja helmikuussa 2016. Yhtiö palkkasi tuona aikana seitsemän työntekijää Tampereen lajittelukeskukseen. A työskenteli yhtiön palveluksessa osa-aikaisessa (20 tuntia viikossa) toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa, paitsi ajalla 15.–23.12.2015, jolloin hän työskenteli kokoaikaisena työntekijänä. A:n työsopimuksen mukainen työaika oli viimeksi mainittua ajanjaksoa lukuun ottamatta vähemmän kuin työehtosopimuksen mukainen säännöllinen työaika.

KANNE

Vaatimukset

Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry on vaatinut, että työtuomioistuin:

- vahvistaa, että X Oy on rikkonut viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen (30.11.2015–31.10.2016) 3 §:n 11 kohdan mukaista lisätyön tarjoamisvelvollisuuttaan A:han nähden joulukuussa 2015 sekä tammi- ja helmikuussa 2016 palkatessaan B:n, C:n, D:n, E:n, F:n, G:n ja H:n,

- velvoittaa X Oy:n maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta, ja

- velvoittaa Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja X Oy:n korvaamaan Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n oikeudenkäyntikulut asiassa 11.868,40 eurolla korkoineen.

Perusteet

Yhtiö on toiminut vastoin työehtosopimuksen 3 §:n 11 kohdan mukaista velvollisuuttaan tarjota lisätyötä osa-aikaiselle työntekijälle. Yhtiö ei ole tarjonnut A:lle lisätyötä joulukuussa 2015 sekä tammi- ja helmikuussa 2016, vaikka se on palkannut tuona aikana vahvistusvaatimuksessa mainitut työntekijät. Yhtiö on ollut velvollinen tarjoamaan lisätyötä, koska A:n työsopimuksen mukainen työaika on ollut vähemmän kuin työehtosopimuksen mukainen säännöllinen työaika. Yhtiöllä ei ole ollut liikkeenjohdollisia tai muitakaan perusteita olla tarjoamatta mainittujen, A:ta myöhemmin palkattujen osa-aikaisten työntekijöiden tekemää työtä A:lle.

Yhtiö on rikkonut tietensä työehtosopimusta ja tuomittava sen johdosta hyvityssakkoon. Yhtiö on jättänyt tarjoamatta lisätyötä A:lle useita eri kertoja ja usean eri työntekijän palkkaamisen osalta. Työehtosopimuksen määräys on selvä. Yhtiöllä on suurena työnantajana kyky ja mahdollisuus noudattaa kyseistä määräystä.

VASTAUS

Vaatimukset

Palvelualojen työnantajat PALTA ry ja X Oy ovat vaatineet, että työtuomioistuin hylkää kanteen ja velvoittaa Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n korvaamaan vastaajien yhteiset oikeudenkäyntikulut asiassa 6.446,50 eurolla korkoineen.

Perusteet

Yhtiö ei ole rikkonut työehtosopimuksen 3 §:n 11 kohdan mukaista velvollisuuttaan tarjota lisätyötä palkatessaan kanteessa mainitut seitsemän työntekijää. Yhtiö ei ole voinut liiketoiminnallisista syistä tarjota työtä lisätyönä osa-aikaiselle A:lle kanteessa mainittujen henkilöiden palkkaamisen sijaan. Työtehtävät, joihin kyseiset työntekijät on palkattu, eivät ole soveltuneet A:lle. Yhtiö ei ole rikkonut työehtosopimusta, eikä se siten ole velvollinen maksamaan hyvityssakkoa.

Tampereen lajittelukeskuksessa on vuonna 2015 katettu sesonkiluonteista työvoiman tarvetta palkkaamalla yhteensä noin 200 joulutyöntekijää sekä nostamalla vakituisten ja määräaikaisten osa-aikaisten työntekijöiden työsopimuksen mukaisia tuntimääriä osaamis- ja tarvekohtaisesti. Työvoiman tarve on johtunut joulun ja ystävänpäivän sesonkiluonteisesta kirje- ja pakettiliikenteen kasvusta.

Sesonkiluonteisten ruuhka-aikojen ulkopuolellakin yhtiössä tarvitaan valmiiksi työvuorossa olevia osa-aikaisia työntekijöitä, jotka voivat tarvittaessa vastaanottaa lisätyötä välittömästi työvuoronsa päättymisen jälkeen. Koska työn määrä vaihtelee päivittäin paljon asiakastarpeiden mukaan, tällainen jousto on välttämätön tuotantoprosessin ylläpitämiseksi. Työvoiman tarve on ennakoimatonta myös muulloin kuin ruuhka-aikoina, eikä sitä voida kattaa pelkästään ylitöitä teettämällä. Sen vuoksi yhtiössä tarvitaan valmiiksi työvuorossa olevaa henkilöstöä, joka voi tarvittaessa vastaanottaa lisätyötä välittömästi suunnitellun työvuoronsa jälkeen. Volyymivaihteluihin vastaaminen säännöllistä työaikaa suunnittelemalla on käytännössä mahdotonta työehtosopimuksen säännöllisen työajan suunnittelua koskevien määräysten jäykkyyden vuoksi.

Uusien työntekijöiden palkkaamisella katettua työvoimatarvetta ei olisi voitu kattaa tarjoamalla A:lle lisätyönä kyseisiä tehtäviä. Työnantajan on ollut käytännössä mahdotonta suunnitella työtä siten, että näitä tunteja olisi voitu tarjota A:lle kanteessa mainittujen työntekijöiden palkkaamisen sijaan. A on tehnyt runsaasti lisätyötä, eikä häntä ole sen lisäksi ollut mahdollista käyttää tekemään kanteessa mainittujen työntekijöiden työtä. A olisi voinut tehdä vain joitakin vähäisiä tunteja vuorojen päällekkäisyyksien, lepoaikojen ja muiden työehtosopimuksen työaikojen sijoittelulle asettamien vaatimusten puitteissa. A on työskennellyt eri osastolla kuin kanteessa mainitut työntekijät. Työvuoroja ei ole voitu kohtuudella yhdistää siten, että A olisi tehnyt oman työnsä lisäksi kanteessa mainittujen työntekijöiden työtä. A:n työpanos on tarvittu hänen omassa työssään, eikä häntä ole joulukiireessä voitu samaan aikaan perehdyttää ja käyttää toisen osaston työtehtäviin. Lisätyön tarjoaminen Tampereen lajittelussa on tapahtunut vakiintuneella tavalla kaikille osa-aikaisille yhdenvertaisesti siitä riippumatta, työskentelivätkö he toistaiseksi voimassa olevissa vai määräaikaisissa työsuhteissa.

A on ollut sairauslomalla ajalla 19.8.-12.12.2015 ja palannut töihin 13.12.2015. A:lle on tarjottu määräajaksi kokoaikatunteja jouluruuhkien vuoksi, ja hän on työskennellyt kokoaikaisena työntekijänä (38,25 tuntia viikossa) ajalla 15.-23.12.2015. Tänä aikana A:lle ei olisi voitu tarjota lisätyötä. A on palannut 24.12.2015 lukien toistaiseksi voimassa olevaan osa-aikatyöhönsä (20 tuntia viikossa). A on ollut sairauslomalla ajalla 18.-20.1. ja 15.-19.2.2016.

B on palkattu määräaikaiseen työsuhteeseen ajalle 1.-24.12.2015. Kun B on palkattu, A on ollut pitkällä sairauslomalla, ja myöhemmin hän on työskennellyt kokoaikaisena työntekijänä.

C on palkattu toisen työntekijän poissaolon sijaiseksi osa-aikaiseen työsuhteeseen (25 tuntia viikossa) määräajaksi ajalle 20.12.2015–31.8.2016. Sijaisuuden alkaessa A on työskennellyt kokoaikaisena työntekijänä, joten työtä ei ole voitu tarjota hänelle.

D on palkattu kattamaan joulusta johtuvaa lähetysmäärän kasvua määräajaksi ajalle 1.-23.12.2015. Kun D on palkattu, A on ollut pitkällä sairauslomalla, ja myöhemmin hän on työskennellyt kokoaikaisena työntekijänä. D:n työsuhdetta on jatkettu uudella määräaikaisuudella ajalle 24.-31.12.2015 ruuhkahuippujen kattamiseksi. Tämän jälkeen D on palkattu toisen työntekijän poissaolon sijaiseksi määräajaksi ajalle 1.1.-28.2.2016. Töitä ei ole voitu kohtuudella järjestää siten, että tätä työtä olisi tarjottu A:lle lisätyönä D:n palkkaamisen sijaan.

E on palkattu kattamaan joulusta johtuvaa lähetysmäärän kasvua määräajaksi ajalle 1.-23.12.2015. Kun E on palkattu, A on ollut pitkällä sairauslomalla, ja myöhemmin hän on työskennellyt kokoaikaisena työntekijänä. E on palkattu toisen työntekijän poissaolon sijaiseksi osa-aikaiseen työsuhteeseen (20 tuntia viikossa) määräajaksi ajalle 24.12.2015–24.8.2016. Töitä ei ole voitu kohtuudella järjestää siten, että tätä työtä olisi tarjottu A:lle lisätyönä E:n palkkaamisen sijaan.

F on palkattu toisen työntekijän poissaolon sijaiseksi määräajaksi ajalle 1.-8.12.2015. A on ollut tämän ajan sairauslomalla. F on palkattu ajalle 9.-23.12.2015 kattamaan jouluruuhkaa. A on ollut osan tästä ajasta kokoaikatyössä. F on palkattu osa-aikaiseen (16 tuntia viikossa) työsuhteeseen määräajaksi ajalle 24.–31.12.2015 ruuhkahuippuja tasaamaan ja edelleen toisen työntekijän poissaolon sijaiseksi (12 tuntia viikossa) ajalle 1.1.–28.2.2016. Töitä ei ole voitu kohtuudella järjestää siten, että työtä olisi tarjottu lisätyönä A:lle F:n palkkaamisen sijaan.

G on palkattu kattamaan joulun lähetysmäärien kasvua määräajaksi ajalle 23.11.-22.12.2015. A on ollut tällä ajalla sairauslomalla ja kokoaikatyössä. G on palkattu edelleen osa-aikaiseen työsuhteeseen (16 tuntia viikossa) määräajaksi ajalle 23.–31.12.2015 ruuhkahuippuja tasaamaan. G on palannut ystävänpäiväapulaiseksi osa-aikaiseen työsuhteeseen määräajaksi (25 tuntia viikossa) ajalle 8.-11.2.2016. Kahden jälkimmäisen määräaikaisuuden osalta töitä ei ole voitu kohtuudella järjestää siten, että työtä olisi tarjottu A:lle lisätyönä G:n palkkaamisen sijaan.

H on palkattu kattamaan joulusta johtuvaa lähetysmäärän kasvua määräajaksi ajalle 9.-23.12.2015. A on ollut tällä ajalla sairauslomalla ja kokoaikatyössä. H on palannut määräajaksi ajalle 3.-12.2.2016 ystävänpäiväruuhkaa kattamaan. Töitä ei ole voitu kohtuudella järjestää siten, että työtä olisi tarjottu A:lle lisätyönä H:n palkkaamisen sijaan.

TODISTELU

Vastaajien kirjalliset todisteet

V1. Ote yhtiön työsuhteiden tietoja sisältävästä tietokannasta

V2. Yhtiön Tampereen yksikön liiketoimintavolyymit

V3. Ote Tampereen yksikön työaikakirjanpidosta sekä sen pohjalta laaditut koonnit työvuoroluetteloon suunnitellusta työstä sekä lisätyöstä

V4. Palkattujen työntekijöiden työsopimukset tarkasteluaikana

Kantajan henkilötodistelu

1. I

Vastaajien henkilötodistelu

1. J

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu ja oikeudellisen arvioinnin lähtökohdat

Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n välisen viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen 3 §:n 11 kohdan mukaan jos työnantaja tarvitsee lisää työntekijöitä hänen osa-aikatyötä tekeville työntekijöilleen sopiviin tehtäviin, työnantajan on tarjottava näitä töitä osa-aikatyöntekijöille. Asiassa on kysymys siitä, oliko X Oy:llä ollut jokin hyväksyttävä syy olla tarjoamatta kanteessa tarkoitettuja töitä lisätyönä osa-aikatyötä tehneelle A:lle.

Asiassa on riidatonta, että tarkastelujaksona käytetään ajanjaksoa 1.12.2015 – 29.2.2016. Riidatonta on myös, että yhtiö oli palkannut B:n, C:n, D:n, E:n, F:n, G:n ja H:n tarkastelujaksolla määräaikaisiin työsuhteisiin vastauksesta ilmeneviksi ajankohdiksi, että he olivat työskennelleet eri osastolla kuin A ja että yhtiö ei ollut tarjonnut mainittuja töitä A:lle.

Esteenä edellä tarkoitettujen töiden tarjoamiseen A:lle X Oy on vedonnut liiketoiminnallisiin, tuotannollisiin ja työvuorojen suunnitteluun liittyviin syihin sekä siihen, että työt eivät olleet soveltuneet A:lle.

Työehtosopimuksen 3 §:n 11 kohdan ensimmäisen virkkeen määräys vastaa työsopimuslain 2 luvun 5 §:n säännöstä lisätyön tarjoamisesta. Säännöksen mukaan jos työnantaja tarvitsee lisää työntekijöitä hänen osa-aikatyötä tekeville työntekijöilleen sopiviin tehtäviin, työnantajan on tarjottava näitä töitä osa-aikatyöntekijöille työsopimuslain 6 luvun 6 §:stä riippumatta. Asiassa on riidatonta, että työehtosopimuksen määräystä on tulkittava samoin kuin työsopimuslain vastaavaa säännöstä.

Korkein oikeus on ennakkopäätöksessään KKO 2006:49 (kohta 9) todennut, että työsopimuslain 2 luvun 5 § asettaa työnantajan palveluksessa olevat osa-aikaiset työntekijät etusijalle niihin nähden, jotka muutoin pyrkivät lisätyöksi sopivaan tehtävään. Lisätyöksi sopivaa tehtävää aikaisemmin määräaikaisen sopimuksen perusteella hoitanut työntekijä rinnastuu tässä suhteessa ulkopuoliseen työnhakijaan.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että työnantajan todelliset liikkeenjohdolliset intressit syrjäyttävät lähtökohtana olevan osa-aikatyöntekijän oikeuden lisätyöhön. Työnantajan ei tarvitse tarjota osa-aikaiselle työntekijälle lisätyötä, jos sitä ei voida esimerkiksi aukioloaikojen ja asiakasvirtojen sijoittumiseen liittyvien pakottavien syiden vuoksi tarjota muina aikoina kuin silloin, kun lisätyöhön soveliaat ja halukkaat työntekijät ovat muutoinkin jo töissä (TT 2015:44). Lisätyön tarjoamisvelvollisuutta ei kuitenkaan poista se, että lisätyötunteja on tarjolla enemmän kuin osa-aikainen työntekijä voisi työajan puitteissa tehdä (esim. Turun hovioikeuden 10.1.2005 antama tuomio numero 86 asiassa S 04/139). Tarjoamisvelvollisuus väistyy vain, jos työtä ei ole edes mahdollista järjestää toisin käyttämällä apuna työvuorosuunnittelua, työajan tasoittumisjärjestelmää tai muita työehtosopimuksen mahdollistamia työaikajärjestelyitä. Työnantajalla on näyttötaakka siitä, että palveluksessa jo olleille osa-aikaisille työntekijöille ei työaikajärjestelyjen takia olisi voitu tarjota ollenkaan tai enemmän lisätyötä kuin on tarjottu. Työnantajalla on sinänsä liikkeenjohtovaltansa nojalla oikeus päättää työvoiman määrästä ja työaikojen tarkoituksenmukaisesta sijoittelusta. Tämä ei kuitenkaan poista työnantajan velvollisuutta tarjota lisätyötä osa-aikaisille työntekijöille, jotka ovat halukkaita ja soveltuvia tarjolla olevaan lisätyöhön ja joille sitä on liikkeenjohdolliset näkökohdat huomioon ottaen tarkoituksenmukaista tarjota. (TT 2015:44)

Työnantajan on näytettävä, että tarjolla oleva työ ei laadultaan ole osa-aikaiselle työntekijälle sopivaa tai että työn tarjoaminen olisi työnantajan liiketaloudellisten tai tuotannollisten syiden vuoksi mahdotonta tai epätarkoituksenmukaista. Näitä seikkoja on tarkasteltava kunkin tarjolla olevan työtehtävän osalta. (KKO 2017:4 kohta 10)

Mikäli kanteessa tarkoitettujen töiden katsotaan olleen laadultaan A:lle sopivia, työtuomioistuimen on ratkaistava, onko A:n oikeutta lisätyöhön loukattu silloin, kun uudet, määräaikaiset työntekijät on palkattu. Oleellista on siten selvitys siitä, kuinka työnantajan velvollisuus lisätyön tarjoamiseen on otettu huomioon työvuoroja suunniteltaessa ja arvioitaessa määräaikaisten työntekijöiden tarvetta. Huomioon on otettava, että arviot määräaikaisten työntekijöiden tarpeesta perustuvat pääosin tietoihin aikaisempina vuosina toteutuneista työmääristä ja niiden ajoittumisesta. Yksittäisten työntekijöiden toteutuneet päivittäiset työtunnit ovat olleet selvitettävissä vasta jälkikäteen. Niillä on asiassa vähäinen merkitys, koska toteutumaan ovat vaikuttaneet sattumanvaraiset seikat, kuten päivän aikana lajiteltavaksi tulleen postin määrä ja toisten työntekijöiden sairauspoissaolot.

Lisätyön sopivuus A:lle

X Oy:ssä vuodesta 1999 lukien esimiestehtävissä ollut J on kertonut toimineensa Tampereen jakelukeskuksessa esimiehenä kaikilla osastoilla. Hänen mukaansa A:n osaaminen ei ollut ollut riittävän laaja-alaista kaikkiin lajittelukeskuksessa tehtäviin töihin, ja A olisi tarvinnut perehdytystä kirjelajitteluun. J on kertonut olevansa A:n esimiehen esimies, eikä hän ollut ollut paikalla yövuoron tehdessä työtä. J ei ole osannut kertoa tarkasti, mitä töitä A oli tehnyt.

X Oy:n Pirkanmaan luottamusmiehenä toimiva I on kertonut käyvänsä vuodesta 2014 lukien päivittäin työssä Tampereen lajittelukeskuksessa ja myös tuntevansa A:n mainitusta vuodesta lukien. Hän on kertonut A:n olleen pari vuotta työssä kevyessä lajittelussa ja käyttäneen kirjelajittelukonetta eri vuoroissa. A oli siirtynyt raskaalle puolelle, jossa hänellä oli erityinen kiipeilylupa. A oli tehnyt työtä myös terminaalipuolella ja tietokoneosaamista vaativan erityispostin puolella. Hän oli myös ajanut trukkia ja lautturia. I:n mukaan kaikilla osastoilla tehtiin työtä käsillä eikä kukaan tehnyt vain tiettyä tehtävää, vaan työntekijät siirtyivät työvuoronsa kuluessa sinne, missä kulloinkin oli työvoiman tarvetta. Yhden osaston tehtävistä toisen osaston tehtäviin siirtyminen saman työvuoron aikana oli jokapäiväistä. A osasi kaikki lajittelukeskuksessa tehtävät työt eikä tarvinnut enää perehdytystä mihinkään niistä.

Koska I on seurannut A:n työskentelyä lähempää kuin J, työtuomioistuin katsoo I:n yksityiskohtaisen kertomuksen perusteella näytetyksi, että A:lla on ollut monipuolista osaamista jakelukeskuksessa tehtäviin töihin. Näyttämättä on jäänyt, että A olisi aikaisempi työkokemuksensa huomioon ottaen tarvinnut perehdyttämistä niihin lajittelutehtäviin, joita kanteessa mainitut seitsemän muuta työntekijää ovat tehneet. Tehtävät ovat siten olleet A:lle sopivia työn laadun ja A:n osaamisen perusteella.

Liiketoiminnalliset ja muut syyt

Asiassa ei ole kiistetty sitä, että A olisi ollut halukas ottamaan vastaan enemmän lisätyötä kuin hänelle oli tarjottu. Edellä lisätyön sopivuudesta A:lle lausuttu huomioon ottaen arvioitavaksi jää, onko työnantaja voinut jättää tarjoamatta hänelle lisätyötä vetoamiensa liiketoiminnallisten, tuotannollisten tai työvuorojen suunnitteluun liittyvien syiden johdosta.

Asiassa on riidatonta, että yhtiön työvoiman tarve on ollut sesonkiluonteisesti korkeampi joulukuussa ja helmikuussa. Vastaajat ovat esittäneet kirjallisena todisteena taulukon Tampereen jakelukeskuksen liiketoimintavolyymeistä. Taulukosta sekä J:n ja I:n kertomuksista ilmenee, että jakelukeskuksessa on keskimääräistä enemmän työtä paitsi joitain viikkoja ennen joulua myös ainakin joulun ja ystävänpäivän välisenä aikana. Työtuomioistuin pitää selvitettynä, että työnantajan on sinänsä ollut syytä varautua kiireiseen sesonkiin muun muassa harkitsemalla mahdollisen tilapäisen työvoiman tarvetta.

J on kertonut, että osastojen esimiehet ja muut päälliköt tekivät arvion lisäresurssien tarpeesta sesonkiaikoina. Arvio perustui ennusteeseen tulevista volyymeistä. Arvion perusteella päätettiin, pitikö jotain prosessin vaihetta vahvistaa määräaikaisilla työntekijöillä. J:n mukaan joulusesonkia varten oli palkattu noin 200 määräaikaista työntekijää ja ystävänpäiväsesonkia varten noin 30. Työtuomioistuin toteaa, että yhtiö ei ole esittänyt näyttöä siitä, kuinka määräaikaisten työntekijöiden tarvetta oli käytännössä selvitetty ja miten velvollisuus lisätyön tarjoamiseen omille osa-aikaisille työntekijöille oli tuolloin otettu huomioon.

Asiassa on riidatonta, että A oli ollut sairauslomalla 19.8.-12.12.2015 ja palannut töihin 13.12.2015. Hän on oli työskennellyt kokoaikaisena työntekijänä 15.-23.12.2015 ja palannut 24.12.2015 lukien osa-aikatyöhön. Asiassa ei ole selvitetty, milloin työnantaja oli saanut tiedon siitä, että A palaisi työhön edellä mainitulta sairauslomalta. Siihen nähden ja ottaen huomioon, että A oli 15.-23.12.2015 ollut kokoaikainen työntekijä, työtuomioistuin katsoo, että työnantaja ei ole laiminlyönyt lisätyön tarjoamisvelvollisuuttaan A:han nähden palkkaamalla muita työntekijöitä ennen 23.12.2015.

Edellä mainitulla perusteella työtuomioistuin katsoo, että työnantaja ei ole laiminlyönyt lisätyön tarjoamisvelvollisuuttaan palkkaamalla B:n ja C:n. Työnantaja ei ole laiminlyönyt lisätyön tarjoamisvelvollisuuttaan myöskään palkkaamalla D:n, E:n, F:n, G:n ja H:n työsuhteisiin, jotka ovat päättyneet viimeistään 23.12.2015.

D, F ja G on palkattu uudelleen määräaikaiseen työsuhteeseen ruuhkahuippujen tasaamiseksi, D ja F ajalle 24.-31.12.2015 ja G ajalle 23.-31.12.2015. Jokaisen työ on ollut osa-aikainen ja työsopimuksen mukainen työaika keskimäärin 16 tuntia viikossa. Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisusta 2006:49 ilmenevän oikeusohjeen mukaan lisätyöksi sopivaa tehtävää aikaisemmin määräaikaisen sopimuksen perusteella hoitanut työntekijä rinnastuu työnantajan palveluksessa oleviin osa-aikaisiin työntekijöihin nähden ulkopuoliseen työnhakijaan. Koska työnantajan tiedossa D:n, F:n ja G:n palkatessaan on täytynyt olla, että A palaisi 24.12.2015 lukien osa-aikaiseen työhön, työtuomioistuin katsoo, että työnantajan olisi lähtökohtaisesti tullut tarjota A:lle lisätyötä ajalle 24.-31.12.2015.

Työnantaja on vedonnut asiassa muun ohella siihen, että lisätyön tarjoaminen A:lle ei ollut ollut mahdollista, koska työvoiman tarve oli ollut päällekkäistä. Ajanjaksoa 24.-31.12.2015 koskevasta työaikakirjanpidosta ilmenee, että A, D, F ja G ovat olleet työssä ainoastaan 28.-31.12.2015. Esimerkiksi 28.12. suunniteltu työssäoloaika on ollut A:lla kello 17.30-21.30 ja D:llä, F:llä ja G:llä kello 18.00-22.00. Vuorolistassa suunniteltu perustuntien mukainen työssäoloaika on ollut edellä mainituilla työntekijöillä 29.-31.12. seuraava: A kello 17.30-21.30, 18.00-22.00 ja 17.30-21.30, D ja F kello 18.00-22.00, 18.00-22.00 ja 19.29-23.30 sekä G joka päivä kello 18.00-22.00. Vuorolistasta ilmenee, että jakelukeskuksen kiireisin aika oli myöhään illalla, jolloin työvoimaa tarvittiin paljon enimmäkseen samaan aikaan. Käsitystä siitä, että työvoimaa tarvittiin lyhyinä ajanjaksoina samanaikaisesti paljon, tukee J:n kertomus, jonka mukaan jakelukeskukseen illalla saapuva posti oli saatava lajiteltua vielä saman illan aikana.

Työtuomioistuin katsoo, että liiketoiminnan luonteesta esitetty selvitys huomioon ottaen työnantaja ei olisi tarkoituksenmukaisin työaikajärjestelyin voinut tarjota A:lle 24.-31.12.2015 enemmän työtä kuin hänelle on tarjottu. Edellä työvoiman tarpeen ajallisesta keskittymisestä esitetyn perusteella työnantajalla on ollut liiketaloudelliset ja tuotannolliset syyt palkata D, F ja G määräaikaisiin työsuhteisiin ajalle 24.-31.12.2015 siitä huolimatta, että se on tiennyt A:n palaavan osa-aikaiseen työhön 24.12.2015 lukien.

D ja F on kumpikin palkattu toisen työntekijän poissaolon sijaiseksi 1.1.-28.2.2016 työaikana 12 tuntia viikossa. Työaikakirjanpidosta ilmenee, että D:n ja F:n suunnitellut työvuorot ovat aina olleet kello 18.00-22.00, ja työvuoroja on ollut kolme viikossa. Työaikakirjanpidosta ilmenee myös, että A on 1.1.-28.2.2016 usein ollut työssä samaan aikaan kuin D tai F tai molemmat. A:lle oli myös usein suunniteltu työvuoro esimerkiksi kello 22.00-5.45, eikä hän siten olisi voinut säännönmukaisesti tehdä sekä D:lle tai F:lle että itselleen suunniteltua työvuoroa. Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että D:n ja F:n palkkaamiseen osa-aikaisiksi työntekijöiksi ajalle 1.1.-28.2.2016 on ollut hyväksyttävä syy.

E oli palkattu toisen työntekijän poissaolon sijaiseksi 24.12.2015-24.8.2016 tekemään työtä 20 tuntia viikossa. Työaikakirjanpidosta ilmenee, että hänelle on lähes aina suunniteltu viisi työvuoroa viikossa kello 18.00-22.00. Edellä A:lle suunnitelluista työvuoroista lausuttu huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo, että myös E:n palkkaamiseen osa-aikaiseksi työntekijäksi on ollut hyväksyttävä syy. Työnantajalta ei voida kohtuudella vaatia, että se olisi suunnitellut työvuorot siten, että A:lle olisi voitu tarjota sitä työtä, jonka tekemiseen D ja F palkattiin 1.1.2016 ja E 24.12.2015.

H on palkattu ystävänpäiväapulaiseksi ajalle 3.-12.2.2016 työaikanaan 31,25 tuntia viikossa ja G ajalle 8.-11.2.2016 työaikanaan 25 tuntia viikossa. Työsuhteiden määräaikaisuuden peruste ja se, että työvoiman tarve oli helmikuussa tavanomaista korkeampi, on asiassa riidatonta. Koska työnantajan tiedossa H:n ja G:n palkatessaan on kuitenkin täytynyt olla, että A teki osa-aikaista työtä, työtuomioistuin katsoo, että työnantajan olisi lähtökohtaisesti tullut tarjota A:lle lisätyötä ajalle 3.-12.2.2016.

Työaikakirjanpidosta ilmenee, että A:lle oli suunniteltu 3.-5.2.2016 joka päivälle työvuoro kello 17.30-21.30. H:n suunnitellut työvuorot olivat 3. ja 4.2.2016 kumpanakin päivänä kello 22.30-5.30. A:lle oli lisäksi suunniteltu työvuorot 7.2. kello 22.15-5.45, 10.2. kello 22.00-5.45 ja 11.2. kello 22.00-5.45. H:lle sen sijaan oli suunniteltu työvuorot kello 22.30-5.30 alkamaan päivittäin 7.-11.2.2016. G:n suunnitellut työvuorot olivat 8.2. kello 16.00-22.00, 9.2. kello 18.00-22.00, 10.2. kello 17.00-22.00 ja 11.2. kello 17.00-22.00. Työtuomioistuin toteaa, että A:n suunnitellut työvuorot eivät ole merkittäviltä osin päällekkäisiä H:n ja G:n suunniteltujen työvuorojen kanssa.

J on kertonut, että työvuorot suunnitellaan neljäksi viikoksi kerrallaan ja että työvuorolistat valmistuvat noin kuukausi ennen listan voimaantuloa. Asiassa on riidatonta, että ennen joulua olleen ruuhkahuipun osalta työnantaja suunnitteli työvuorot siten, että A:lle osoitettiin työtä kokoaikaisesti 15.-23.12.2015. Tämä viittaa osaltaan siihen, että työnantajalla olisi ollut mahdollisuus ja kyky suunnitella työvuorot myös ennen etukäteen tiedossa ollutta ystävänpäivästä johtunutta ruuhkahuippua siten, että A:lle olisi tuolloin osoitettu työtä kokoaikaisesti.

Työnantaja ei ole esittänyt selvitystä siitä, milloin päätökset H:n ja G:n palkkaamisesta määräaikaiseen työsuhteeseen helmikuussa 2016 oli tehty, ja mikä oli rekrytointipäätösten ja kyseessä olevan työvuorolistan laatimisen ajallinen suhde. Kuten edellä on todettu, yhtiö ei myöskään ole esittänyt näyttöä siitä, kuinka määräaikaisten työntekijöiden tarvetta selvitettiin ennen kiireisiä sesonkeja ja miten velvollisuus lisätyön tarjoamiseen omille osa-aikaisille työntekijöille otettiin siinä yhteydessä huomioon. Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että työnantaja ei ole näyttänyt, ettei se olisi työvuoroja toisin suunnittelemalla voinut tarjota A:lle 3.-12.2.2016 lisätyötä, jota tekemään palkattiin H ja G.

Edellä mainituilla perusteilla työtuomioistuin katsoo kanteessa esitetyn vahvistamisvaatimuksen enemmälti hyläten X Oy:n tietensä rikkoneen työehtosopimusta siltä osin kuin se on palkannut H:n työsuhteeseen 3.-12.2.2016 ja G:n 8.-11.2.2016. X Oy on siten määrättävä maksamaan hyvityssakkoa, jonka määrään työehtosopimuslain 10 §:n 1 momentin mukaisesti vaikuttavat X Oy:n syyllisyyden määrä, yrityksen koko ja muut asiassa esiin tulleet asianhaarat. Muiden asianhaarojen joukossa työtuomioistuin on ottanut huomioon sen ajanjakson keston, jolloin A:lle olisi voitu tarjota lisätyötä.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin mukaan asianosainen, joka häviää asian, voidaan velvoittaa korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi. Työtuomioistuin on edellä hyväksynyt ainoastaan osan Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n kanteesta. Palvelualojen työnantajat PALTA ry ja X Oy ovat hyväksyneet Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen määrältään. Asian lopputulokseen nähden työtuomioistuin harkitsee oikeaksi velvoittaa Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja X Oy:n korvaamaan puolet Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n oikeudenkäyntikuluista korkoineen.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

- tuomitsee X Oy:n maksamaan Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:lle työehtosopimuslain mukaista hyvityssakkoa 2.000 euroa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja

- velvoittaa Palvelualojen Työnantajat PALTA ry:n ja X Oy:n suorittamaan Posti- ja

logistiikka-alan unioni PAU ry:lle korvauksena oikeudenkäyntikuluista 5.934,20 euroa.

Korvaukselle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Niemiluoto puheenjohtajana sekä Murto, Äimälä, Ruohoniemi, Lehto ja Tähkäpää jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.