TT 2019:38

Kuorma-autonkuljettajan työhön oli lähtökohtaisesti sovellettava toimialaperiaatteen mukaisesti maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusta, koska työantajan pääasiallinen toimiala oli maarakennusala ja kuljetustyön oli sinänsä katsottava kuuluvan mainitun työehtosopimuksen soveltamisalan piiriin. Se, oliko kuljetustoiminnassa kysymys päätoimialasta itsenäisestä ja erillisestä toiminnosta, jolloin työhön voitaisiin soveltaa yleissitovaa kuorma-autoalan työehtosopimusta, jäi käräjäoikeudessa esitettävän näytön varaan.

KUULTAVAT

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry

Infra ry

Rakennusliitto ry

ASIA

Oulun käräjäoikeuden lausuntopyyntö työehtosopimuksen soveltamisalaa koskevassa asiassa

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n

välillä solmituissa kuorma-autoalan työehtosopimuksissa 1.2.2012 – 31.1.2014 ja 1.2.2014 – 31.1.2017 on ollut muun muassa seuraava määräys:

I YLEISTÄ

1 § Soveltamisala

Tämän työehtosopimuksen määräyksiä sovelletaan Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n alueliikennettä, ulko- ja kotimaan tavaraliikennettä harjoittavien jäsenyritysten työntekijäin työsuhteisiin.

Pöytäkirjamerkintä:

Tätä sopimusta noudatetaan myös ALT:n jäsenyritysten kuljetuskalustojen, pyöräkuormaajien, nosturi- ja pumppuautojen sekä muiden erikoisautojen kuljettajiin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Infra ry:n ja Rakennusliitto ry:n välillä solmituissa maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksissa 6.3.2012 – 28.2.2014 ja 20.3.2014 – 29.2.2016 on ollut muun muassa seuraava määräys:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 § Sopimuksen soveltamisala

Tätä työehtosopimusta noudatetaan INFRA ry:n jäsenten ja sen työntekijöiden

työsuhteisiin lukuun ottamatta jäsenten teettämiä asfalttialan työehtosopimuksen piiriin kuuluvia töitä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KÄSITTELY OULUN KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Kantaja A on työskennellyt vastaajan X Oy:n (jäljempänä yhtiö) palveluksessa työsopimuslain mukaisessa toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa kuorma-auton kuljettajana K-raudan tavarajakelussa 19.11.2014 ja 21.10.2015 välisen ajan. Yhtiön ja A:n välinen työsopimus on ollut suullinen. Työsuhde on päättynyt A:n omaan irtisanoutumiseen.

Yhtiö on Infra ry:n ja A Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n jäsen. Yhtiön pääasiallinen toimiala on maarakennusala. Yhtiö on soveltanut työsuhteissaan maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusta. Yhtiöllä on ollut A:n työsuhteen aikana liikenneluvallisia kuorma-autoja vähintään 19 ja enintään 26. Yhtiöllä on ollut 4.7.2017 46 liikennelupaa ja 1.12.2017 56 liikennelupaa kuorma-autoille ja 2 linja-autoille.

KANNE

Vaatimukset

A on vaatinut vahvistettavaksi, että hänen työsuhteessaan on tullut noudattaa kuorma-autoalan yleissitovaa työehtosopimusta. A on lisäksi vaatinut, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle tuon työehtosopimuksen perusteella maksettavia palkkasaatavia vuosilta 2014 ja 2015 ja maksamattomia päivärahoja vuodelta 2015.

Perusteet

A on katsonut, että hänen työsuhteessaan on tullut noudattaa työehtosopimuslain 6 §:n nojalla kuorma-autoalan yleissitovaa työehtosopimusta. A on työskennellyt työsuhteensa aikana Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n sopimusalalla kuorma-autonkuljettajana tavaraliikenteessä, johon tarvitaan liikennelupa. Yhtiö on harjoittanut maarakennusurakointia ja kuljetustoimintaa. Yhtiö on monitoimialayritys, jonka erillinen yksikkö ja itsenäinen toimiala on kuljetustoiminta. Yhtiö on ollut velvollinen noudattamaan maarakennusalalla normaalisitovaa työehtosopimusta ja maantieliikenteen tavarankuljetusalan töissä yleissitovaa kuorma-autoalan työehtosopimusta. A:n tekemän työn ja yhtiön nykyisen liiketoiminnan perusteella A:n työsuhteen on katsottava kuuluneen kuorma-autoalan yleissitovan työehtosopimuksen piiriin.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Yhtiö on vaatinut, että kanne hylätään perusteettomana. Yhtiö on toissijaisesti myöntänyt A:n vaatimukset määriltään oikeiksi.

Kanteen kiistämisen perusteet

Yhtiö on katsonut, että A:n työsuhteessa on tullut noudattaa maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusta. Yhtiö on noudattanut tuota työehtosopimusta muissakin työsuhteissaan. A:n kanssa oli lisäksi sovittu, että myös hänen työsuhteessaan noudatetaan tätä työehtosopimusta. Yhtiön päätoimiala on maarakennusala. Vaikka yhtiö on suorittanut myös kuljetuspalveluita rakennusalaan liittyville yrityksille, se ei ole yhtiön päätoimintaa. Yhtiö ei ole monitoimialayritys, vaan tavaraliikenne on maa- ja vesirakennusalan toimintaa tukevaa ja täydentävää toimintaa. Tavarankuljetus ei ole erotettavissa oleva eikä erillinen toimiala.

OULUN KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Oulun käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimelta lausuntoa siitä, onko A:n työsuhteeseen sovellettava A:n väittämin tavoin yleissitovaa kuorma-autoalan työehtosopimusta vai yhtiön väittämin tavoin normaalisitovaa maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusta.

AUTOLIIKENTEEN TYÖNANTAJALIITTO RY:N LAUSUNTO

Kuorma-autoalan työehtosopimuksen piirissä noudatetaan teollisuusliittoperiaatetta, minkä myös työtuomioistuin on aikaisemmassa ratkaisukäytännössään vahvistanut. Teollisuusliittoperiaatteen mukaisesti ratkaisevaa on toisaalta se, mikä on yrityksen todellinen päätoimiala, ja toisaalta se, katsotaanko yritys monitoimialayritykseksi vai ei.

Kuorma-autoalan työehtosopimuksen 1 §:n mukaan sopimusta sovelletaan kaikkeen tavaraliikenteeseen kuljetettavan tavaran tai aineksen laadusta riippumatta. Näin ollen yhtiön harjoittama kuljetuspalvelu on kuorma-autoalan työehtosopimuksen alaista toimintaa. Mikäli maarakennusala katsotaan yhtiön todelliseksi päätoimialaksi, asiassa on ratkaisevaa, ovatko kuljetuspalvelut yhtiön päätoimialasta erillinen toimiala. Erillistä toimialaa puoltaa se, että yhtiö tarjoaa kuljetuspalveluita erillisenä palveluna asiakkailleen, sekä se, että kuljetustoiminta on vakiintunutta ja henkilöstöstä suurin osa on ollut kuljettajia A:n työsuhteen aikana. Siihen, että kuljetustoiminta ei olisi päätoimialasta erillinen toimiala, viittaa toisaalta se, että osa kuljettajista on tehnyt myös muita kuin kuljettajan töitä ja osaa kalustosta on käytetty kuljetuspalveluiden lisäksi maanrakennustoiminnassa, sekä se, että toiminnoissa on ollut yhteiset työnjohto ja budjetti.

Asiassa saatavilla olevien tietojen perusteella ja aiempi oikeuskäytäntö huomioiden vaikuttaa siltä, että toimiala ei ole erillinen, eikä kuorma-autoalan työehtosopimusta näin ollen olisi tullut soveltaa A:n työsuhteessa. Mikäli asiassa esitettävä näyttö kuitenkin osoittaisi yhtiön olevan niin sanottu monitoimialayritys eli yrityksen harjoittama kuljetustoiminta olisi erotettavissa omaksi liiketoimialakseen, A:n työsuhteessa tulisi soveltaa yleissitovaa kuorma-autoalan työehtosopimusta.

AUTO- JA KULJETUSALAN TYÖNTEKIJÄLIITTO AKT RY:N LAUSUNTO

Yhtiö on ilmoittanut päätoimialakseen maarakennusalan. Yhtiö tarjoaa maa- ja vesirakennuspalveluiden lisäksi erillisiä kuljetuspalveluita ulkopuolisille tahoille. Yhtiön omaan maa- ja vesirakennustoimintaan liittyvä maa-ainesten kuljettaminen ei vaadi erillistä liikennelupaa, vaan ajoneuvo tarvitsee liikenneluvan vain, mikäli kuljetuspalveluja myydään ulkopuolisille tahoille. Yhtiö tarjoaa ja on tarjonnut jo pitkään muun muassa internetsivuillaan kuljetuspalveluita ulkopuolisille tahoille erillisinä toimina, joten sitä voidaan pitää itsenäisenä ja vakiintuneena toimintana. A on ajanut työsuhteensa aikana ainoastaan K-raudan tavaranjakelussa käytettävää kokonaan katettua rekkaa, jonka liikennöinti on liikenneluvan alaista. A:n työ on ollut puhtaasti kuljetustoimintaa. Se, että yhtiöllä on kaksi liikennelupaa linja-autoille, korostaa sitä, että yhtiön toiminta on varsin monipuolista, eikä pelkästään maa- ja vesirakennukseen keskittyvää. Yhtiön maa- ja vesirakennusliiketoiminta ja kuljetusliiketoiminta ovat erotettavissa toisistaan siten, että yhtiötä on pidettävä monialayrityksenä. Näin ollen kuljetustoimintaa suorittavien työntekijöiden työsuhteeseen tulee soveltaa yleissitovaa kuorma-autoalan työehtosopimusta.

INFRA RY:N LAUSUNTO

Maa- ja vesirakennusalan työehtosopimus on teollisuusliittoperiaatteen mukaisesti laadittu

yleissitova työehtosopimus. Sitä sovelletaan järjestäytyneiden yritysten palveluksessa olevien työntekijöiden työsuhteisiin työtehtävistä riippumatta. Infra ry:n jäsen voi normaalisitovuuden perusteella soveltaa maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusta myös tilanteessa, jossa työntekijä tekee sellaista työtä, joka muutoin voisi kuulua jonkin toisen työehtosopimuksen piiriin. Toisen alan yleissitova työehtosopimus voisi tulla sovellettavaksi vain, jos kyseessä olisi erillinen, päätoimialasta poikkeava ja erikseen järjestetty toiminta (ks. esimerkiksi TT 2003:45, TT 2009:40 ja TT 2013:43).

Maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusta sovelletaan maa- ja vesirakentamisessa, joka sisältää esimerkiksi maankaivua, rakennuksen pohjatöiden tekemistä, vesirakentamista, ruoppausta, louhintaa, kiviaineksen murskausta, maa-ainesten ottoa, tunnelitöitä, nostotöitä, purkutöitä tai tienhoitoa. Maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusta sovelletaan vakiintuneesti myös maa- ja vesirakennusalan yrityksen teettämiin kaikenlaisiin tavarankuljetuksiin, mikä ilmenee myös työehtosopimuksesta, jonka 9 §:n mukaan tavarankuljetustyö voidaan järjestää työaikalain mukaiseksi jaksotyöksi. Lisäksi Infra ry:n ja Rakennusliitto ry:n laatiman maa- ja vesirakennusalan palkkausjärjestelmää koskevan soveltamisoppaan mukaan kuorma-autonkuljettajat, jotka hallitsevat yksinkertaiset kuljetustehtävät, ryhmitellään palkkaryhmään III.

Maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen soveltuvuutta kuljetustyöhön on arvioitu muun muassa työtuomioistuimen ratkaisuissa TT 2009:89 ja TT 2017:88, joissa on todettu, että kuljetustyö kuuluu maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen soveltamisalan piiriin. Vastaavasti ratkaisussa TT 1996:48 on todettu, että vaikka työntekijän tekemä purkutyö on voinut kuulua sekä talonrakennusalan että maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen piiriin, työntekijän työn katsottiin kuuluvan maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen piiriin, koska yhtiö oli pääasiallisesti maarakennustoimintaa harjoittava yritys.

Yhtiö on maa- ja vesirakennusalan yritys, joka tarjoaa asiakkailleen erilaisia tyypillisiä maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen soveltamisalaan kuuluvia palveluita, esimerkiksi maa- ja vesirakentamista, maa- ja kiviainesmyyntiä, kunnossapitourakointia, kuljetuspalveluita sekä nosturi- ja vaihtolavapalveluita. Yhtiössä ei ole erillistä kuljetusliiketoimialaa eikä yhtiö harjoita pääasiallisesta toimialastaan poikkeavaa, omassa yksikössään tehtävää tai muutoin erikseen järjestettyä toimintaa.

Sillä seikalla, tarvitaanko kuljetuksiin liikennelupa, ei ole merkitystä työehtosopimuksen soveltamisen kannalta. Liikenneluvan olemassaolo ei myöskään osoita, että kysymys olisi erillisenä yksikkönä tai osastona järjestettävästä toiminnasta (ks. TT 2009:89). Liikenneluvan tarve määräytyy liikenteen palveluista annetun lain (320/2017) perusteella. Maa- ja vesirakennusalan yritykset ovat usein myös velvollisia hankkimaan harjoittamiinsa kuljetustoimintoihin liikenneluvan.

Työehtosopimuksen soveltamiseen eivät vaikuta esimerkiksi kuljetuskaluston määrä, kuljetuspalveluiden mainitseminen yrityksen internetsivuilla tai se, työskenteleekö työntekijä vain kuorma-auton kuljettajana. Koska kuorma-auton kuljettajalta edellytetään ajokortin lisäksi ammattipätevyyttä, on varsin tavallista, että maa- ja vesirakennusalan yrityksen kuorma-auton kuljettajat ajavat pelkästään kuorma-autoa. Vastaavasti esimerkiksi nosturin kuljettajalta vaaditaan tiettyä ammattipätevyyttä tai kaivuukoneen kuljettajalta tiettyä osaamista, joten on tavanomaista, että eri henkilöt suorittavat eri tehtäviä maa- ja vesirakennusalan yrityksissä. Monitaitoiset työntekijät voivat kuitenkin vaihdella tehtäviä tarpeen mukaan.

Vastaajayhtiö ei ole monitoimialayritys, vaan kyseessä on maa- ja vesirakennusalan yritys, joka voi soveltaa kaikkeen teettämäänsä työhön maa- ja vesirakennusalan työehtopimusta työehtosopimuslain 4 §:n mukaisesti. Näin ollen A:n työsuhteessa on tullut soveltaa maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusta.

RAKENNUSLIITTO RY:N LAUSUNTO

Maa- ja vesirakennusalalla, järjestäytyneiden työnantajien palveluksessa työskennellään myös autonkuljettajan nimikkeellä. Työtehtävä on alalla perinteisesti tarkoittanut maa-aineksen ja työkoneiden kuljettamista. Teollisuuslinjaperiaatteen mukaan työnantaja voi soveltaa päätoimialansa työehtosopimusta edellyttäen, että työntekijän tekemää muuta kuin päätoimialan työtä ei ole järjestetty niin, että se muodostaa oman liiketoimialansa. Erillisen liiketoiminta-alan muodostuminen elää ajassa, eikä sitä voida arvioida vain toimialaksi alun perin ilmoitetun tai ajatellun perusteella. Tosiasiallisen tilanteen arvioimista voivat toisaalta vaikeuttaa muun muassa suhdanteista aiheutuvat vaatimukset käyttöomaisuuden tilapäisestä muusta käytöstä. Työnantajan ei tule työehtosopimusta valitessaan huomioida liiketoimintansa "pieniä rönsyjä". Teollisuuslinjaperiaatteen suoraviivainen soveltaminen takavuosina johti yksinkertaisempiin ratkaisuihin kuin nykyään. Muutosta selittää liiketoimintamallien monipuolistuminen. Työn hinnan määräytyminen on siirtymässä itse työstä keskusteluun liiketoiminnan arvoketjuista. Teollisuuslinjaperiaatteen oikeasuhtaista soveltumista punnitessa tuleekin entistä tarkemmin huomioida kilpailuneutraliteettiin liittyvät näkökohdat (ks. esimerkiksi KKO 2016:18) ja painottaa edullisemmuusperiaatetta mahdollisessa rajanvetotilanteessa. Rakennusliitto ry:llä ei näissä olosuhteissa ole aihetta ottaa asiaan tarkempaa kantaa.

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Asiassa on kysymys siitä, onko A:n työsuhteeseen sovellettava yleissitovaa kuorma-autoalan työehtosopimusta vai normaalisitovaa maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusta. A on työskennellyt X Oy:n palveluksessa kuorma-auton kuljettajana K-raudan tavarajakelussa.

Yhtiön pääasiallinen toimiala on maarakennusala. Yhtiö on Infra ry:n jäsenenä noudattanut työsopimuksissaan maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusta työehtosopimuslain 4 §:n perusteella.

Sekä kuorma-autoalan että maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksiin sisältyy kuljetustyötä koskevia määräyksiä. Kumpikin mainituista työehtosopimuksista on alallaan yleiseksi katsottava valtakunnallinen työehtosopimus.

Maa- ja vesirakennusalan työehtosopimus on niin sanotun toimialaperiaatteen (teollisuuslinjaperiaatteen) mukainen työehtosopimus, jota sovellettaessa ratkaiseva merkitys on yrityksen päätoimialalla. Mainittu seikka ilmenee Infra ry:n ja Rakennusliitto ry:n lausunnoista. Työtuomioistuin on katsonut vastaavasti myös ratkaisuissaan TT 2009:40 ja TT 2017:88.

Toimialaperiaatteella tarkoitetaan vakiintuneesti sitä, että työehtosopimusta sovelletaan lähtökohtaisesti kaikkiin alan yrityksissä tehtäviin töihin. Päätoimialan työehtosopimusta sovelletaan tällöin myös sellaisiin muihin toimintoihin, jotka sinänsä voisivat kuulua myös jonkin toisen työehtosopimuksen piiriin. (Ks. esimerkiksi TT 2009:89 ään., TT 2010:83, TT 2011:8 ja TT 2017:88.)

Tästä lähtökohdasta voidaan poiketa, jos yrityksen päätoimialasta poikkeava liiketoiminta on järjestetty siinä määrin muusta toiminnasta erilliseksi ja itsenäiseksi, että sen voidaan katsoa muodostavan oman toimialansa. Tällöin työnantaja voi olla velvollinen noudattamaan näissä työsuhteissa tuon alan yleissitovaa työehtosopimusta. (Ks. esimerkiksi KKO 1990:180, vrt. KKO 1992:187, ja ks. TT 2009:40 ja TT 2014:186.)

Arvioitaessa, onko toiminto yhtiössä järjestetty itsenäiseksi ja erilliseksi, voidaan kiinnittää huomiota muun ohella seuraaviin seikkoihin: toiminnon järjestäminen erilliseksi yksiköksi tai osastoksi (TT 2010:83), toiminnon osuus yhtiön koko toiminnasta (KKO 1992:187), toiminnan harjoittaminen aputoiminimellä (TT 2009:40), toiminnan vakiintuneisuus

(TT 2009:89), henkilökunnan palkkaaminen pääasiassa selvästi erillistä toimintoa varten (TT 2009:40), työskenteleminen yksinomaan kyseisessä toiminnossa (KKO 1990:180,

TT 2010:83) sekä myynnin suuntautuminen pääasiallisesti yleisölle (KKO 1990:180) tai yhtiön työntekijöille (KKO 1992:187).

Maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen soveltuvuutta kuljetustyöhön on arvioitu muun muassa työtuomioistuimen ratkaisuissa TT 2009:89 (ään.) ja TT 2017:88. Näissä tapauksissa katsottiin, että kuljetustyöhön oli tullut toimialaperiaatteen mukaisesti soveltaa maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusta.

Käräjäoikeuden asiakirjoista ei käy riidattomasti ilmi, onko kuljetustoiminta yhtiössä järjestetty yhtiön muusta toiminnasta erilliseksi ja itsenäiseksi liiketoiminnaksi, jossa tulisi kysymykseen muun kuin yrityksen päätoimialan työehtosopimuksen soveltaminen. Tämä näytönvarainen kysymys jää käräjäoikeuden selvitettäväksi.

Edellä esitetyillä perusteilla työtuomioistuin katsoo lausuntonaan, että A:n tekemään työhön on lähtökohtaisesti sovellettava toimialaperiaatteen mukaisesti maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusta, koska kyse on yrityksestä, jonka pääasiallinen toimiala on maarakennusala, ja kuljetustyön on sinänsä katsottava kuuluvan maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen soveltamisalan piiriin. Se, onko kuljetustoiminnassa kysymys päätoimialasta itsenäisestä ja erillisestä toiminnosta, jolloin A:n tekemään työhön voitaisiin soveltaa yleissitovaa kuorma-autoalan työehtosopimusta, jää käräjäoikeudessa esitettävän näytön varaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Pärnänen puheenjohtajana sekä Saarikoski, Nyyssölä, Teerimäki, Lehto ja Tähkäpää jäseninä. Esittelijä on ollut Snellman-Valtonen.

Lausunto on yksimielinen.