TT 2019:33

Työnantaja oli vähentänyt määräaikaisen työsuhteen päättyessä rahana maksettavien vapaapäivien määrästä työsuhteen aikana ansaitut vuosilomapäivät. Huomioon ottaen työehtosopimuksen sanamuodon sekä sen tarkoituksesta ja soveltamiskäytännöstä esitetyn selvityksen työtuomioistuin katsoi, ettei työnantaja ollut menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti.

KANTAJA

Suomen Konepäällystöliitto ry

VASTAAJAT

Suomen Varustamot ry

X Oy

ASIA

Palkkaus

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 15.1.2019

Pääkäsittely 14.2.2019

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Varustamot ry:n, Suomen Konepäällystöliitto ry:n ja Suomen Laivanpäällystöliitto ry:n väliseen Ulkomaanliikenteen työehtosopimukseen (2014-2017) sisältyvässä takuupalkkasopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2. VUOROTTELU

1. Aluksessa noudatetaan keskimäärin 1:1 (yksi jakso työtä, yksi jakso vapaata) vuorottelujärjestelmää pro rata periaatteella niin, että yksi työjaksopäivä aluksella oikeuttaa yhteen vapaapäivään sisältäen vuosilomalain mukaiset vuosilomapäivät. Pääsopimuksen mukaiset lisävuosilomapäivät on huomioitu

palkkataulukossa. Vaihtopäivät puolitetaan toimen kesken. Päälliköllä ja konepäälliköllä vaihtopäivä on täysi työpäivä.

2. Mikäli työsuhteen aikana syntyy enemmän ansaittuja vapaapäiviä kuin vuorottelu vaatii, ylimääräiset vapaapäivät korvataan ensisijaisesti rahana tai molemminpuolisella sopimuksella pidettävällä vapaalla.

3. Ylimääräisen vapaan järjestäminen ei saa aiheuttaa työnantajalle kohtuutonta haittaa, eli ensisijaisesti noudatetaan sovittua vuorottelua.

4. Maksettaessa ansaittuja vapaapäiviä rahana, työsuhteen päättyessä tai poikkeuksellisesti työsuhteen kestäessä, käytetään jakajana 1/30 taulukkopalkasta kokemuslisineen. Maksettaessa ansaittuja vapaapäiviä rahana määräaikaisen työsuhteen päättyessä, vapaapäivien lukumäärä kerrotaan luvulla 0,9.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

A on työskennellyt X Oy:ssä (jäljempänä myös yhtiö) määräaikaisessa työsuhteessa 2. konemestarina 15 päivän ajan. B on työskennellyt yhtiössä konepäällikkönä useissa määräaikaisissa työsuhteissa. Työnantaja on vähentänyt A:n ja B:n ansaitsemista vapaapäivistä näiden samassa työsuhteessa ansaitsemat vuosilomapäivät niin sanotun ulosmaksun yhteydessä.

Osapuolten välinen erimielisyys koskee työntekijän ansaitsemien vapaapäivien korvaamista työsuhteen päättyessä.

KANNE

Vaatimukset

Suomen Konepäällystöliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että X Oy on menetellyt määräaikaisten työntekijöiden A:n ja B:n palkanmaksussa Ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen takuupalkkasopimuksen 2 kohdan määräysten vastaisesti vähentäessään työsuhteen päättyessä maksettavien vapaapäivien määrästä työsuhteen aikana ansaitut vuosilomapäivät;

- velvoittaa X Oy:n suorittamaan

A:lle:

295,21 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 5.9.2017 lukien;

B:lle:

1.185,30 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 20.8.2015 lukien,

594,80 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 10.8.2016 lukien,

594,75 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 10.11.2016 lukien,

595,47 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 9.2.2017 lukien,

1.191,03 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 11.5.2017 lukien,

595,51 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 10.8.2017 lukien ja

595,49 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 26.10.2017 lukien;

- tuomitsee X Oy:n maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta;

- tuomitsee Suomen Varustamot ry:n maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja

- velvoittaa X Oy:n ja Suomen Varustamot ry:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Konepäällystöliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 12.212,18 eurolla korkoineen.

Perusteet

Sovellettavan työehtosopimuksen määräyksen sisältö

Ulkomaanliikenteen aluksella tehtävässä merityössä määräaikaiselle työntekijälle kertyy työehtosopimuksen takuupalkkasopimuksen vuorottelua koskevan 2 kohdan 1 alakohdan perusteella vapaapäiviä suhteessa 1:1 eli yksi työpäivä oikeuttaa yhteen vapaapäivään. Kun määräaikaisen työntekijän työsuhde päättyy, hänelle tulee korvata työsuhteessa ansaitut vapaapäivät. Korvaus maksetaan lopputilin yhteydessä.

Mainitun työehtosopimuksen 4 alakohdan mukaan määräaikaisen työntekijän ansaitsemista vapaapäivistä maksettava korvaus lasketaan siten, että ansaittujen vapaapäivien lukumäärä kerrotaan luvulla 0,9. Näin saatu vapaapäivien lukumäärä kerrotaan työntekijän päiväpalkalla. Päiväpalkka puolestaan saadaan jakamalla kuukausipalkka luvulla 30.

Yhtiön menettelyn työehtosopimuksen vastaisuus

Yhtiö soveltaa työehtosopimuksen määräyksiä virheellisesti. Yhtiö on alkanut omavaltaisesti vähentää työntekijän ansaitsemien vapaapäivien määrästä työntekijän määräaikaisessa työsuhteessa ansaitsemat vuosilomapäivät. Menettely on työehtosopimuksen vastaista. Yhtiön käyttämällä laskentamallilla se välttyy maksamasta ansaittuja vapaapäiviä täysimääräisesti.

Yhtiö on myöntänyt, että määräaikaiselle työntekijälle kertyy työpäivien perusteella vapaapäiviä suhteessa 1:1. Esimerkiksi 22 päivän työsuhteesta ansaitaan 22 vapaapäivää. Kun työsuhteen päättyessä ansaitut vapaapäivät tulisi maksaa työntekijälle, yhtiö kuitenkin vähentää vapaapäivien lukumäärästä työntekijän ansaitsemat vuosilomapäivät, jotka myös tulee maksaa työsuhteen päättyessä.

Työnantajalla ei ole oikeutta vähentää ansaituista vapaapäivistä työntekijän samassa työsuhteessa ansaitsemia vuosilomapäiviä. Vapaapäivät ja vuosilomapäivät ansaitaan ja ne kertyvät toisistaan riippumatta ja itsenäisesti. Ne myös perustuvat erillisiin määräyksiin. Vapaapäivistä säädetään edellä mainitussa sopimusmääräyksessä. Vuosilomapäivien ansaitsemisesta säädetään henkilön työtehtävästä riippuen joko merimiesten vuosilomalaissa tai ulkomaanliikenteen työehtosopimuksessa. Ansaittujen vuosilomapäivien maksamisesta määräaikaisen työsuhteen päättyessä säädetään merimiesten vuosilomalaissa. Merimiesten vuosilomalain 18 §:n mukaan työsuhteen aikana ansaitut lomat on maksettava työsuhteen päättyessä lomakorvauksena.

A:n palkka

A on työskennellyt 2. konemestarina 15 päivän määräaikaisessa työsuhteessa ajalla 15.-29.8.2017. Tällä perusteella hänellä on ollut oikeus 14 vapaapäivään. Vuosilomaa hän on samalla ajalla ansainnut 2,5 päivää. Yhtiö on maksanut A:lle 10,35 vapaapäivästä 1.126,03 euroa ja luontoiseduista 231,63 euroa. Hänelle olisi tullut maksaa 12,60 vapaapäivästä 1.370,88 euroa ja luontoiseduista 281,99 euroa. Saamatta on siten 295,21 euroa.

B:n palkka

B on työskennellyt useissa määräaikaisissa työsuhteissa. Yllä kuvattua laskentaa on käytetty myös B:n määräaikaisten työsuhteiden palkanmaksussa.

Työsuhde

1) B on työskennellyt konepäällikkönä 73 päivän määräaikaisessa työsuhteessa ajalla 3.6.-14.8.2015. Vuosilomaa hän on samalla ajalla ansainnut 7 päivää. Yhtiö on maksanut hänelle 59,40 vapaapäivästä 9.859,19 euroa ja luontoiseduista 1.316,30 euroa. B:lle olisi tullut maksaa 65,70 vapaapäivästä 10.904,88 euroa ja luontoiseduista 1.455,91 euroa. Saamatta on siten yhteensä 1.185,30 euroa.

2) B on työskennellyt konepäällikkönä 28 päivän määräaikaisessa työsuhteessa ajalla 5.7.-1.8.2016. Vuosilomaa hän on samalla ajalla ansainnut 3,5 päivää. Yhtiö on maksanut hänelle 22,05 vapaapäivästä 3.675,59 euroa ja luontoiseduista 488,63 euroa. B:lle olisi tullut maksaa 25,20 vapaapäivästä 4.200,59 euroa ja luontoiseduista 558,43 euroa. Saamatta on siten yhteensä 594,80 euroa.

3) B on työskennellyt konepäällikkönä 43 päivän määräaikaisessa työsuhteessa ajalla 29.9. -10.11.2016. Vuosilomaa hän on samalla ajalla ansainnut 3,5 päivää. Yhtiö on maksanut hänelle 35,55 vapaapäivästä 5.925,95 euroa ja luontoiseduista 787,79 euroa. B:lle olisi tullut maksaa 38,70 vapaapäivästä 6.450,90 euroa ja luontoiseduista 857,59 euroa. Saamatta on siten yhteensä 594,75 euroa.

4) B on työskennellyt konepäällikkönä 36 päivän määräaikaisessa työsuhteessa ajalla 1.1.-5.2.2017. Vuosilomaa hän on samalla ajalla ansainnut 3,5 päivää. Yhtiö on maksanut hänelle 29,25 vapaapäivästä 4.875,78 euroa ja luontoiseduista 654,62 euroa. B:lle olisi tullut maksaa 32,40 vapaapäivästä 5.400,76 euroa ja luontoiseduista 725,11 euroa. Saamatta on siten yhteensä 595,47 euroa.

5) B on työskennellyt konepäällikkönä 45 päivän määräaikaisessa työsuhteessa ajalla 23.3.-6.5.2017. Vuosilomaa hän on samalla ajalla ansainnut 7 päivää. Yhtiö on maksanut hänelle 34,20 vapaapäivästä 5.700,91 euroa ja luontoiseduista 765,40 euroa. B:lle olisi tullut maksaa 40,50 vapaapäivästä 6.750,95 euroa ja luontoiseduista 906,39 euroa. Saamatta on siten yhteensä 1.191,03 euroa.

6) B on työskennellyt konepäällikkönä 22 päivän määräaikaisessa työsuhteessa ajalla 14.7.-4.8.2017. Vuosilomaa hän on samalla ajalla ansainnut 3,5 päivää. Yhtiö on maksanut hänelle 16,65 vapaapäivästä 2.775,44 euroa ja luontoiseduista 372,63 euroa. B:lle olisi tullut maksaa 19,80 vapaapäivästä 3.300,46 euroa ja luontoiseduista 443,12 euroa. Saamatta on siten yhteensä 595,51 euroa.

7) B on työskennellyt konepäällikkönä 28 päivän määräaikaisessa työsuhteessa ajalla 24.9.-21.10.2017. Vuosilomaa hän on samalla ajalla ansainnut 3,5 päivää. Yhtiö on maksanut hänelle 22,05 vapaapäivästä 3.675,59 euroa ja luontoiseduista 493,48 euroa. B:lle olisi tullut maksaa 25,20 vapaapäivästä 4.200,59 euroa ja luontoiseduista 563,97 euroa. Saamatta on siten yhteensä 595,49 euroa.

Hyvityssakko

Yhtiö on menetellyt tieten työehtosopimuksen vastaisesti. Yhtiön menettely loukkaa työehtosopimuksen määräyksiä. Työehtosopimuksen säännökset ovat selkeät. Hyvityssakon tulee olla tuntuva.

Työnantajayhdistys ei ole puuttunut työnantajan menettelyyn, vaan se on hyväksynyt toiminnan ja tukenut työnantajan menettelyä. Koska valvontavelvollisuutta on rikottu, yhdistys on tuomittava maksamaan hyvityssakkoa.

VASTAUS

Vaatimukset

Suomen Varustamot ry ja X Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Suomen Konepäällystöliitto ry velvoitetaan korvaamaan vastaajien yhteiset oikeudenkäyntikulut 1.612 eurolla korkoineen.

Perusteet

Sovellettavan työehtosopimuksen määräyksen sisältö

Yhtiö on noudattanut konepäällystöä koskevaa ulkomaanliikenteen työehtosopimusta. Työehtosopimusosapuolet ovat sopineet työehtosopimuksella vuorottelun järjestämisestä siten, että työntekijä työskentelee 1:1 -vuorottelujärjestelmässä. Tämä tarkoittaa sitä, että työntekijä on yhtä monta päivää töissä ja vapaalla. Mikäli työntekijä on kaksi viikkoa töissä, hän on kaksi viikkoa vapaalla. Tämä sovittu vuorottelu sisältää työehtosopimuksen mukaisesti vuosilomapäivät. Työntekijälle ei siten kerry erillistä vuosilomaa, vaan vuosilomat käytetään sellaisenaan vuorotteluun.

Tämä työehtosopimuksen mukainen laskentatapa on vakiintunut käytäntö, joka on ollut käytössä vuosikymmeniä. Asiasta ei ole ollut aikaisemmin erimielisyyttä.

Määräaikaisessa työsuhteessa kertyvät vuorottelujärjestelmän mukaiset vapaapäivät kertyvät ja kuluvat samalla tavalla kuin vakituisessa työsuhteessa olevilla. Mikäli määräaikainen työntekijä työskentelee kaksi viikkoa ja on kaksi viikkoa vapaalla, käytetään työehtosopimuksen mukaan lomanmääräytymiskuukautena kertynyt vuosiloma vuorotteluun.

Mikäli työntekijän määräaikainen työsopimus kestää vain tuon työjakson kaksi viikkoa, kertyneet vapaapäivät maksetaan ulosmaksun yhteydessä. Jotta työehtosopimuksen kirjaus vuorottelun sisältämistä vuosilomista toteutuisi, kertyneistä vapaapäivistä on vähennettävä kertyneet vuosilomat. Vain tällöin vuosilomat sisältyvät vuorotteluun.

Työehtosopimuksen mukaisessa palkkauksessa on otettu huomioon vuosilomien sisältyminen vuorotteluun. Työntekijöille ei työehtosopimusratkaisun kautta kerry lainkaan erillistä vuosilomaa, vaan työntekijä työskentelee vuorottelun mukaisesti ympäri vuoden. Tämä tarkoittaa sitä, että työntekijä on 1:1 -vuorottelujärjestelmän mukaan vuoden aikana laskennallisesti töissä 182,5 päivää ja vapaalla 182,5 päivää.

Määräaikaisessa työsuhteessa olevan työntekijän osalta noudatetaan samaa vuorottelua kuin vakituisen työntekijän osalta. Tämä tarkoittaa sitä, että kertyneitä vuosilomia tulee käyttää vuorotteluun, jotta työehtosopimuksen kirjaukset toteutuvat. Määräaikaisen työntekijän ulosmaksun yhteydessä työntekijän vuosilomat käytetään vuorotteluun vähentämällä kertyneistä vastikevapaapäivistä laskennallisesti kertyneet vuosilomat, jotka näin käytetään vuorotteluun.

Ulosmaksun laskeminen

Yhtiön suorittamat kanteessa kuvatun mukaiset ulosmaksut ovat vastanneet työehtosopimuksen kirjausta.

Kantajan esittämän laskentatavan mukaan kysymyksessä oleva työehtosopimuksen kirjaus tarkoittaisi sitä, että vuosilomat eivät sisältyisi vuorotteluun. Tällöin määräaikaiselle työntekijälle tulisi maksaa vuorotteluun käytettävät vuosilomat ja vuorotteluun käytettävät vapaapäivät molemmat erikseen, vaikka työehtosopimuksessa on nimenomaisesti sovittu, että vuosilomat sisältyvät vuorotteluun. Tämä tarkoittaa sitä, että vuosilomia ja vapaapäiviä ei makseta erikseen kokonaisuudessaan.

Soveltamiskäytäntö

Yhtiö on noudattanut edellä esitettyä laskentatapaa ainakin vuodesta 1998 lukien, eikä asiaa ole riitautettu kertaakaan aikaisemmin kantajan toimesta. Myös muissa varustamoissa on noudatettu vastaajien esittämän laskelman mukaista käytäntöä jo 1990-luvulta alkaen.

Hyvityssakkovaatimus

Hyvityssakkovaatimukset ovat perusteettomia. Vastaaja ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan eikä yhtiö ole rikkonut työehtosopimuksen kirjauksia.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. B:n palkkalaskelmat

2. A:n palkkalaskelma

3. Sovintosopimus 21.10.2011

4. Takuupalkkasopimus 1995 ja muutossopimus/pöytäkirja 1997

Vastaajien kirjalliset todisteet

1. Palkkalaskelma 1998

2. Palkkalaskelma 2004

3. Palkkalaskelma 2008

4. Palkkalaskelma 2013

Kantajan henkilötodistelu

1. C, Suomen Konepäällystöliiton asiantuntija

2. D, entinen Suomen Konepäällystöliiton toiminnanjohtaja

Vastaajien henkilötodistelu

1. E, Suomen Varustamot ry:n varatoimitusjohtaja, todistelutarkoituksessa

2. F, entinen FG Shippingin merihenkilöstöpäällikkö

3. G, entinen Finnlinesin HR-johtaja

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Kantaja katsoo, että A:n ja B:n työnantajayhtiö X Oy toimi Ulkomaanliikenteen työehtosopimukseen sisältyvän takuupalkkasopimuksen 2 kohdan vastaisesti vähentäessään määräaikaisen työsuhteen päättyessä rahana maksettavien vapaapäivien määrästä työsuhteen aikana ansaitut vuosilomapäivät.

Vastaajat katsovat, että työnantajayhtiön yllä kuvattu menettely niin kutsutun ulosmaksun yhteydessä oli työehtosopimuksen mukainen.

Työtuomioistuimessa on kysymys siitä, kumpaa edellä mainituista työehtosopimuksen tulkintavaihtoehdoista on pidettävä oikeana.

Sopimuksen sanamuodon tulkinta

Takuupalkkasopimuksen 2 kohdan vuorottelua koskevien määräysten 1 alakohdan sanamuodon perusteella vuosilomalain mukaiset vuosilomapäivät sisältyvät 1:1 -vuorottelujärjestelmässä vapaapäiviin. Alakohdan 4 mukaan maksettaessa ansaittuja vapaapäiviä rahana määräaikaisen työsuhteen päättyessä vapaapäivien lukumäärä kerrotaan luvulla 0,9. Määräysten ryhmittely viittaa siihen, että 1 alakohdassa todetaan ensin yleisempi sääntö, jota muissa alakohdissa täsmennetään. Ainoastaan 1 alakohdassa on nimenomaisesti mainittu vuosilomapäivät. Siten 4 alakohdassa mainitun määräyksen ei voida sanamuotonsa perusteella katsoa poissulkevan mahdollisuutta vähentää vuosilomapäivät vapaapäivien lukumäärästä, kun vapaapäivät maksetaan rahana.

Vaikka takuupalkkasopimuksen 2 kohdan sanamuodosta ei voida suoraan päätellä, mitä sillä tarkoitetaan, sanamuodon voidaan katsoa tukevan vastaajien kantaa asiassa.

Osapuolten tarkoituksen arviointi

Merenkulkualan työehtosopimusneuvotteluissa 1980-luvulta lähtien mukana olleet G ja D ovat kertoneet toisiinsa nähden ristiriitaisesti siitä, mitä riidanalaisesta määräyksestä sovittaessa oli tarkoitettu. G:n mukaan tarkoitus oli, että vuosilomapäivät vähennetään työntekijän ansaitsemista vapaapäivistä määräaikaisen työsuhteen päättyessä. D on kertonut, että tämä ei ollut ollut tarkoitus. Hänen mukaansa vuosiloma sisältyy vuorotteluun ainoastaan vakituisilla työntekijöillä.

Todisteena esitetystä takuupalkkasopimuksesta vuodelta 1995 ja pöytäkirjasta vuodelta 1997 ilmenee, että määräaikaisen työsuhteen aikana ansaituista vapaapäivistä maksettavan korvauksen laskemisessa käytetään kerrointa, joka on alun perin ollut 0,8 ja vuodesta 1997 lukien 0,9. Riidatonta on, että vakituisen työntekijän työsuhteen päättyessä ei käytetä vastaavanlaista kerrointa maksettaessa vapaapäiviä rahana.

Kantaja on väittänyt, että määräaikaisella työntekijällä vuosilomapäivien laskennallinen vähentäminen vuorottelujärjestelmän mukaisista vapaapäivistä on tehty edellä mainitun kertoimen avulla eikä vuosilomapäiviä tule ulosmaksun yhteydessä vähentää enää uudelleen. Suomen Konepäällystöliitto ry:n asiantuntijana vuodesta 2013 työskennelleen C:n mukaan kerroin oli muodostettu siten, että vuoden aikana kertyneiden vapaapäivien osuudesta oli vähennetty vuosilomapäivien määrä 36 päivää. Jäljelle jäävä vapaapäivien määrä 146,5 päivää jaettuna kaikkien vapaapäivien määrällä 182,5 päivää oli noin 0,8. Kerroin korotettiin myöhemmin luvuksi 0,9, koska kerroin 0,8 oli työntekijöille epäedullinen.

Sekä useiden suurten varustamojen käyttämää palkanlaskentajärjestelmää kehittämässä olleen F:n, G:n että D:n kertomuksista on ilmennyt, että kertoimen luomisen taustalla on ollut tarkoitus suorittaa vapaapäivistä määräaikaisille työntekijöille hieman alhaisempi korvaus kuin vakituisille työntekijöille. F:n ja G:n mukaan vuosilomapäivät tulevat korvatuiksi kahteen kertaan, jos niitä ei vähennetä vapaapäivistä ulosmaksun yhteydessä. Kaksinkertainen korvaaminen ei ole vuorottelu- ja palkkausjärjestelmän tarkoitus. F:n ja G:n mukaan kerroin ei myöskään ole voinut perustua C:n työtuomioistuimessa esittämään laskelmaan, koska vuosilomapäivien määrä ei ole vakio vaan se vaihtelee työntekijän työsuhteen pituuden ja ammattiryhmän mukaan 26 ja 36 päivän välillä. F on lisäksi kertonut, että vuosilomapäivät on otettu huomioon kaikkiin työntekijöihin yhtäläisesti sovellettavissa taulukkopalkoissa jo niitä muodostettaessa. Jos vuosilomapäiviä ei ulosmaksun yhteydessä vähennettäisi määräaikaisilta työntekijöiltä, heillä tulisi olla eri taulukkopalkat kuin vakituisilla työntekijöillä, jotta ajatus hieman alhaisemmasta vapaapäiväkorvauksesta määräaikaisille työntekijöille toteutuisi.

Koska takuupalkkasopimuksen 2 kohdan määräyksiä sovelletaan eri pituisiin työsuhteisiin ja eri ammattiryhmiin kuuluviin työntekijöihin, työtuomioistuin katsoo, että F:n ja G:n kertomuksia on pidettävä tältä osin C:n esittämää laskelmaa luotettavampana selvityksenä kertoimen tarkoituksesta ja merkityksestä. Työtuomioistuin on myös ottanut huomioon, että C ei ole kertonut olleensa mukana työehtosopimusneuvotteluissa silloin, kun kerroin on otettu osaksi vuorottelu- ja palkkausjärjestelmää. C:n käsitys kertoimen syntyhistoriasta ja laskentatavasta ei myöskään selitä sitä, että kerrointa ei sovelleta vakituisessa työsuhteessa olleisiin työntekijöihin. Kertoimella ei ole F:n, G:n ja D:n yhdenmukaisten kertomusten mukaan edes pyritty määräaikaisten ja vakituisten työntekijöiden samanlaiseen asemaan palkkauksessa, eikä kertoimen käyttämisestä siten voida myöskään päätellä, että vuosilomapäivät ovat kerrointa käyttämällä tulleet kantajan esittämällä tavalla huomioon otetuiksi laskettaessa vapaapäivistä maksettavaa korvausta määräaikaisen työsuhteen päättyessä. On myös otettava huomioon, että vuosilomapäivät joka tapauksessa riidattomasti korvataan erikseen. Asiassa ei ole väitetty, että vuosilomapäivien korvaamisessa olisi eroa määräaikaisten ja vakituisessa työsuhteessa olleiden työntekijöiden välillä.

Työtuomioistuin katsoo, että työehtosopimusmääräyksen tarkoituksesta esitetty selvitys tukee osaltaan vastaajien esittämää näkemystä työehtosopimuksen oikeasta tulkinnasta.

Sopimuksen soveltamiskäytäntö

F:n ja G:n kertomuksilla on selvitetty, että niin kutsuttu takuupalkkajärjestelmä ja siihen liittyvä palkanlaskentakaava on luotu 1990-luvun alussa, ja takuupalkkajärjestelmä on siirretty sellaisenaan valtakunnallisiin työehtosopimusjärjestelmiin. Vastaajien esittämää palkanlaskutapaa on sovellettu suurimmissa varustamoissa, esimerkiksi Finnlinesilla, Y -yhtiössä (nykyään X Oy) ja Borella, jo 1990-luvulta lähtien.

F:n ja G:n kertomaa pitkäaikaista soveltamiskäytäntöä tukevat vastaajien kirjallisina todisteina esittämät X Oy:n palkkalaskelmat vuosilta 1998, 2004, 2008 ja 2013. Niistä ilmenee, että korvaukset vapaapäivistä on kyseisinä vuosina maksettu työntekijöille samalla tavalla kuin korvaukset on kanteen mukaan maksettu A:lle vuonna 2017 ja B:lle vuosina 2015-2017.

Asiassa kuullut todistajat ja todistelutarkoituksessa kuultu Suomen Varustamot ry:n varatoimitusjohtaja E ovat kertoneet yhdenmukaisesti siitä, ettei vastaavanlaista riitaa työehtosopimuksen solmineiden liittojen välillä ole aiemmin ollut lukuun ottamatta vuonna 2011 sovintosopimuksella ratkaistua takuupalkkasopimukseen perustuvia saatavia koskenutta riita-asiaa.

Kirjallisena todisteena esitetystä sovintosopimuksesta ilmenee, että eräälle työntekijälle maksettava vapaapäiväkorvaus on muodostettu kertyneiden vapaapäivien lukumäärästä kertoimella 0,9 tekemättä mitään vuosilomapäiviin viittaavia vähennyksiä. Vuosilomaa ei ole sopimuksessa lainkaan mainittu. Vaikka sopimus on sinänsä ollut tavanomaisia sovintosopimuksia yksityiskohtaisempi, työtuomioistuin toteaa, ettei siinä kuitenkaan ole nimenomaisesti yksilöity, onko se johtanut vapaapäivien korvaamiseen kantajan nyt vetoamalla laskutavalla. Asiassa on myös huomattava, että kyseessä on ollut yksittäinen tapaus. F:n ja G:n kertomuksilla on selvitetty, että sovintosopimuksen osapuolena ollut työnantajavarustamo on muutoin noudattanut vastaajien vetoamaa käytäntöä vapaapäivistä maksettavan korvauksen laskemisessa. Käytäntö ei ole sovintosopimuksen myötä muuttunut.

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo, että asiassa esitetty näyttö takuupalkkasopimuksen 2 kohdan määräyksen soveltamiskäytännöstä tukee selvästi enemmän vastaajien kuin kantajan esittämää kantaa asiassa.

Kokonaisarviointi

Edellä todetuin tavoin takuupalkkasopimuksen 2 kohdan määräyksen sanamuoto, sen tarkoituksesta esitetty selvitys ja soveltamiskäytäntö tukevat kukin osaltaan vastaajien esittämää näkemystä työehtosopimuksen oikeasta tulkinnasta.

Esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että työehtosopimukseen sisältyvän takuupalkkasopimuksen 2 kohtaa tulisi soveltaa kantajan vahvistettavaksi vaatimalla tavalla ja että X Oy olisi toiminut työehtosopimuksen vastaisesti vähentäessään määräaikaisen työsuhteen päättyessä rahana maksettavien vapaapäivien määrästä työsuhteen aikana ansaitut vuosilomapäivät. Kantajan vahvistusvaatimus on siten hylättävä.

Hyvityssakkovaatimukset

Työtuomioistuin on edellä katsonut, että X Oy ei ole menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti. Näin ollen myöskään Suomen Varustamot ry ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. Hyvityssakkovaatimukset on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Suomen Konepäällystöliitto ry on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain

33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Suomen Varustamot ry:n ja X Oy:n oikeudenkäyntikulut asiassa. Suomen Konepäällystöliitto ry on hyväksynyt vastaajien yhteisen oikeudenkäyntikuluvaatimuksen määrältään.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Suomen Konepäällystöliitto ry velvoitetaan korvaamaan Suomen Varustamot ry:n ja X Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 1.612 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antamispäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Niemiluoto puheenjohtajana sekä Saarikoski, Nyyssölä, Teerimäki, Lehto ja Tähkäpää jäseninä. Valmistelija on ollut Julmala.

Tuomio on yksimielinen.