TT 2019:20

Työnantaja oli alentanut kolmen sairaanhoitajan tehtäväkoh³taisia palkkoja, kun nämä olivat siirtyneet preoperatiivisesta yksiköstä hoidonsuunnittelutehtävästä päiväkirurgiseen yksikköön niin sanottuun yhdistelmätehtävään. Työnantaja ei ollut tässä yhteydessä päivittänyt työntekijöiden tehtäväkuvauksia.

Tuomiossa katsottiin, että työnantaja oli rikkonut virka- ja työehtosopimusta alentaessaan tehtäväkohtaisia palkkoja, vaikka sairaanhoitajien tosiasialliset työtehtävät ja niiden vaativuus eivät olleet olennaisesti muuttuneet. Työnantaja oli rikkonut työehtosopimusta myös laiminlyödessään tehtäväkuvausten päivittämisen. Kanne hyväksyttiin ja työnantaja tuomittiin hyvityssakkoon virka- ja työehtosopimuksen tieten rikkomisesta. Myös työnantajajärjestön katsottiin laiminlyöneen valvontavelvollisuutensa asiassa.

KANTAJA

Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry

VASTAAJAT

Kunnallinen työmarkkinalaitos

Vaasan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä

ASIA

Palkkaus

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 31.10.2018

Pääkäsittely 11.12.2018

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallinen yleinen virka- ja työehtosopimus on sisältänyt vuodesta 2012 lähtien muun ohella seuraavat määräykset:

II luku Palkkaus

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Palkkausjärjestelmä

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

9 § Tehtäväkohtainen palkka

1 mom. Viranhaltijan/työntekijän tehtäväkohtaista palkkaa määrättäessä tai

siitä sovittaessa tehtäväkohtaisen palkan määräytymisperusteena on ensisijaisesti viranhaltijan/työntekijän tehtävien vaativuus.

Soveltamisohje

1 Tehtäväkuvaus tehtävän vaativuuden arviointia varten

Tehtävien vaativuuden arvioinnin tulee perustua tehtäväkuvaukseen. Se kuvaa tehtävän tarkoitusta, olennaista sisältöä ja keskeisiä tehtäväkokonaisuuksia.

Tehtäväkuvaus on rakenteeltaan selkeä ja yksinkertainen.

Tehtäväkuvaukset laaditaan yhteistyössä työnantajan edustajan ja asianomaisen viranhaltijan/työntekijän tai, mikäli kyse on mallitehtäväkuvauksen laatimisesta, asianomaisen ammattiryhmän edustajan kanssa.

Tehtäväkuvauksen vahvistaa työnantaja. Se ei ole työsopimuksen osa ja työnantaja voi siten tarvittaessa tarkistaa sitä. Vahvistetusta tehtäväkuvauksesta annetaan kopio ao. viranhaltijalle/työntekijälle hänen pyynnöstään. Työntekijän tehtävien olennaisesta muuttamisesta ks. I luvun 10 § ja viranhaltijan tehtävien olennaisesta muuttamisesta, ks. laki kunnallisesta viranhaltijasta 23 § (viittausmääräys).

Tehtäväkuvausten pitää olla yhteismitallisia, jotta objektiivinen arviointi on mahdollista. Tehtäväkuvausta ei tarvitse tehdä kaikille henkilöille erikseen silloin, kun henkilöt tekevät samanlaisia tehtäviä. Tällöin voidaan tehdä esim. mallitehtäväkuvaus ja täydentää sitä tarvittaessa.

Työntekijöiden/viranhaltijoiden tehtäväkuvaukset pidetään ajantasaisena. Kun työntekijän/viranhaltijan tehtäväkuvauksessa määriteltyä tehtäväkokonaisuutta muutetaan tai se on muuttunut vähäistä merkittävämmin, tarkistetaan myös ko. henkilön tehtäväkuvaus muuttuneen tilanteen mukaiseksi. Samalla arvioidaan tehtävän vaativuus uudelleen tehtävän kokonaisvaativuudessa tapahtuneiden muutosten selvittämiseksi. Sen jälkeen arvioidaan muutosten mahdolliset vaikutukset tehtäväkohtaisiin palkkoihin, (ks. palkkausluvun 10 § Olennainen muutos tehtävässä).

2 Vaativuustekijät

Tehtävien vaativuutta arvioitaessa otetaan huomioon työn edellyttämä osaaminen (tiedot, taidot, harkinta), työn vaikutukset ja vastuu (laajuus, pysyvyys, johtaminen ja vaikutukset toimintaedellytyksiin) sekä työn edellyttämät yhteistyötaidot (vuorovaikutus, ihmissuhdevaatimukset) ja työolosuhteet, jollei toimivaltainen viranomainen päätä käyttää arvioinnissa ennalta määriteltyjä muita objektiivisia vaativuustekijöitä.

Osaaminen

Osaaminen kuvaa työn edellyttämien koulutuksella ja työkokemuksella hankittujen keskeisten tietojen ja taitojen syvyyttä, laajuutta ja monipuolisuutta sekä työn edellyttämää harkinnan itsenäisyyttä. Tietojen osalta arvioidaan työn edellyttämää koulutusta (ammatillinen peruskoulutus, jatko- ja täydennyskoulutus) ja ammatinhallinnan edellyttämää uuden tiedon hankkimista. Taitojen osalta arvioidaan työn edellyttämää työkokemuksella saavutettua osaamisen syvyyttä ja monipuolisuutta sekä erityisosaamista ja kokonaisuuksien hahmottamista. Työn edellyttämien taitojen vaativuuteen vaikuttaa myös se, missä määrin työ edellyttää useiden eri tehtäväalueiden hallintaa tai monien asioiden yhtäaikaista hallintaa taikka toisistaan poikkeavien tietojen ja taitojen hallintaa. Harkinnan osalta arvioidaan työn edellyttämää itsenäisen harkinnan tasoa, johon vaikuttaa ohjeiden määrä ja laatu. Harkinta kuvaa myös tavoitteenasettelun itsenäisyyttä ammattialan ja organisaation arvoista ja tavoitteista.

Työn vaikutukset ja vastuu

Työn vaikutukset ja vastuu kuvaavat niitä vaikutuksia ja sitä merkitystä, joka työllä on kuntalaisten/asiakkaiden ja työyhteisön fyysisiin, psyykkisiin, sosiaalisiin ja taloudellisiin olosuhteisiin. Vaikutuksia arvioidaan kohteiden laajuuden (erilaisuus, määrä) ja vaikutusten pysyvyyden (pitkäkestoisuus, muutettavuus) kannalta. Asiantuntija-, johtamis- ja esimiestyössä korostuvat toimintaedellytyksiä, tuloksellisuutta, vaikuttavuutta sekä työyhteisöjen toimivuutta koskeva vaikuttaminen ja vastuu. Toimintaedellytyksiin vaikuttamista ilmenee kaikilla organisaatiotasoilla.

Yhteistyötaidot

Yhteistyötaidot kuvaavat asiakassuhteissa ja työyhteisössä tarvittavia vuorovaikutustaitoja ja ihmissuhdevaatimuksia. Vuorovaikutuksen osalta arvioidaan työn edellyttämää viestinnän ja kommunikoinnin oma-aloitteisuutta ja tavoitteellisuutta. Ihmissuhdevaatimusten osalta arvioidaan työn edellyttämää vaatimusta asettua toisen ihmisen tilanteeseen.

Työolosuhteet

Työolosuhteilla tarkoitetaan työhön kiinteästi liittyviä tavanomaisesta poikkeavia henkisiä ja fyysisiä työolosuhdetekijöitä, joita ei voida työsuojelutoimenpitein poistaa.

3 Tehtävien vaativuuden arvioinnissa huomioon otettavia seikkoja

3.1 Koulutus

Viranhaltijalla tai työntekijällä oleva koulutus tai kokemus ei ratkaise työn vaativuutta, vaan vaativuustarkastelu tehdään aina tosiasiallisten tehtävien perusteella. Palkkahinnoittelukohdan soveltamisedellytykseksi on kuitenkin usein määritelty tietty koulutustaso, jolla on pyritty kuvaamaan osaltaan palkkahinnoittelukohtaan kuuluvien tehtävien tiedollista vaativuustasoa. Mikäli palkkahinnoittelukohtaan kuuluvalta edellytetään korkeampaa koulutustasoa kuin mitä palkkahinnoittelukohdassa on todettu tai tämän lisäksi alan erikoistumiskoulutusta tai ammatillista jatkokoulutusta, on tämä yleensä osoitus siitä, että myös tehtävien vaativuus edellyttää selvästi peruspalkkaa korkeampaa tehtäväkohtaista palkkaa. Vaikka kelpoisuusehdoissa ei edellytettäisikään em. lisäpätevyyttä tms., voi viranhaltijan tai työntekijän lisäpätevyys tai kokemuksen kautta hankitut taidot johtaa käytännössä siihen, että hänelle annetaan tavanomaista vaativuustasoa vaativampia tehtäviä, mikä on otettava huomioon tehtäväkohtaista palkkaa määrättäessä. Viranhaltijan tai työntekijän tavanomaista laaja-alaisempi koulutus voi merkitä sitä, että vaikka ao. henkilön tehtävät eivät tämän vuoksi olekaan muita vaativampia, ao. henkilön erityisosaamista voidaan käyttää hyväksi tietyissä tilanteissa ja tästä potentiaalisesta käytettävyydestä saattaa olla perusteltua maksaa henkilölle henkilökohtaista lisää.

Ks. myös 9 § 2 mom.

3.2 Lisätehtävä ja -vastuu

Viranhaltijalle tai työntekijälle voidaan määrätä hänen tavanomaisten tehtäviensä lisäksi lisätehtäviä ja -vastuita, mikä osaltaan vaikuttaa tehtävien vaativuuteen ja sitä kautta tehtäväkohtaisen palkan määrään. Mikäli lisätehtävä tai

-vastuu on määräaikainen, voidaan tästä aiheutuva tehtäväkohtaisen palkan korotustarve tarvittaessa määritellä määräaikaisena korotuksena (10 §:ssä ovat määräykset olennaisen tehtävämuutoksen vaikutuksesta tehtäväkohtaiseen palkkaan). Esimerkkinä tällaisista lisätehtävistä ja -vastuista voidaan mainita jonkin yksikön tai vastuualueen määräaikainen päällikkyys, jonkin yksikön tai ryhmän vetovastuu, johtajan tai esimiehen varamiehenä toimiminen tai vastuu vaativasta tehtäväkokonaisuudesta, jota muilla samaan palkkahinnoittelukohtaan kuuluvilla ei ole.

3.3 Esimiesasema

Vaikka tehtävien vaativuuksien vertailu tehdään samaan palkkahinnoittelukohtaan kuuluvien välillä, joudutaan arvioinnin yhteydessä toisinaan tarkastelemaan samanaikaisesti muitakin palkkahinnoittelukohtia. Esimerkkinä voidaan mainita se, että esimiesten ja alaisten tehtäväkohtaisten palkkojen pitää olla oikeassa suhteessa toisiinsa nähden siitä riippumatta, kuuluvatko he samaan vai eri palkkahinnoittelukohtaan. Esimiesasemassa olevan tehtäväkohtaisen palkan pitää pääsääntöisesti olla selvästi korkeampi kuin hänen alaisensa, jollei tästä poikkeamiseen ole erityistä, perusteltua syytä. Johto- tai esimiestehtävissä toimivan tehtäväkohtaista palkkaa harkittaessa on otettava huomioon mm. johdettavan yksikön koko, vastuualueen tai johdettavan yksikön palvelutarjonnan laajuus ja moninaisuus, erikoispalveluiden tuottaminen sekä muut erityispiirteet, yhteistyövaatimus muiden hallinnonalojen ja palvelujen tuottajien kanssa, sekä esimiestyön merkitys toiminnan tuloksellisuudessa ja toimintaedellytysten luomisessa.

4 Arviointijärjestelmä ja arviointi

Vaativuustekijöiden pohjalta tehdään arviointijärjestelmä, jonka avulla tehtävien vaativuuden arviointi voidaan suorittaa.

Suositeltavaa on käyttää tehtävien vaativuuden kokonaisarviointia, joka perustuu ennalta määriteltyihin objektiivisiin vaativuustekijöihin.

Eri vaativuustekijöillä voi olla erilaiset painoarvot. Työn edellyttämällä osaamisella on suurin painoarvo.

Tehtävien vaativuuden arvioinnin kohteena ovat samanaikaisesti saman työnantajan samaan palkkahinnoittelukohtaan kuuluvat tehtävät ja näiden tehtävien keskinäinen vertailu. Tehtävien vaativuuden arviointi voidaan ulottaa koskemaan kunkin palkkaliitteen eri palkkahinnoittelukohdassa olevia tehtäviä, jotka ovat vertailukelpoisia keskenään, esim. toimistoalan palkkahinnoittelukohdissa 01TOI010 ja 01TOI020 sekä ruokapalveluhenkilöstön palkkahinnoittelukohdissa 06RU0020-06RU0060. Paikallisesti voidaan kuitenkin käyttää myös laajempaa vertailua, mikäli sitä yhteisesti pidetään tarkoituksenmukaisena.

Ennen uuden arviointijärjestelmän käyttöönottoa tai arviointijärjestelmää muutettaessa asiasta neuvotellaan niiden luottamusmiesten kanssa, joiden edustamiin viranhaltijoihin/työntekijöihin arviointijärjestelmää tullaan soveltamaan. Arviointijärjestelmästä päättää viime kädessä työnantaja. Arviointijärjestelmästä tehdään kirjallinen kuvaus ja sen sisällöstä tiedotetaan viranhaltijoille/työntekijöille.

Arviointijärjestelmän toimivuutta on arvioitava säännöllisesti.

Kokonaisarviointi suoritetaan mahdollisimman yhteismitallisesti ja yhdenmukaisin perustein.

Kokonaisarviointi perustuu

kirjalliseen tehtävän vaativuuden arviointia varten tehtyyn tehtäväkuvaukseen (ks. kohta 1),

vaativuustekijöihin (ks. kohta 2),

tehtävän vaativuuden arvioinnissa huomioon otettaviin seikkoihin (koulutus, lisätehtävä ja -vastuu, esimiesasema) (ks. kohta 3),

arviointijärjestelmään (ks. kohta 4).

Tehtäväkohtainen palkka määritellään kokonaisarvioinnin perusteella (ks. kohta 5).

Toimivaltainen viranomainen voi rajata palkkausluvun 17 §:n mukaiset työnantajan edustajat arviointijärjestelmän ulkopuolelle.

Tarkoituksena on, että tehtävien vaativuuden arviointia ja arviointijärjestelmää koskevat soveltamiskysymykset ratkaistaan paikallisesti.

5 Tehtäväkohtaisesta palkasta päättäminen

Työnantajan on tehtäväkohtaisesta palkasta päättäessään käytettävä harkintavaltaansa siten, että tehtävien vaativuus otetaan mahdollisimman objektiivisesti huomioon.

Tavoitteena on, että samaan palkkahinnoittelukohtaan kuuluvien tehtäväkohtaiset palkat ovat tehtävien vaativuuden edellyttämässä suhteessa toisiinsa.

Se, että samaan palkkahinnoittelukohtaan kuuluvien tehtävien vaativuusvertailussa ei löydy olennaisia vaativuuseroja, ei merkitse sitä, että käytetään automaattisesti palkkahinnoittelukohdan peruspalkkaa. Työnjako on voitu tehdä siten, että kaikille kyseiseen palkkahinnoittelukohtaan kuuluville on määrätty vaativampia ja vähemmän vaativia tehtäviä, kokonaisvaativuuden ollessa suunnilleen sama. Tällöin kaikkien tehtäväkohtaisten palkkojen pitää olla suunnilleen samalla tasolla, mutta taso voi ylittää selvästikin peruspalkan. Toisaalta samaan palkkahinnoittelukohtaan kuuluvien tehtävien vaativuuksissa voi olla merkittäviäkin eroja, minkä seurauksena myös tehtäväkohtaisessa palkassa voi olla merkittäviä suuruuseroja.

Tehtäväkohtaisen palkan tasoon vaikuttavat tehtävien vaativuuden lisäksi mm.

paikkakunnan ja ao. ammattialan yleinen palkkataso sekä työnantajan noudattamat palkkapoliittiset periaatteet.

Toimivaltainen viranomainen päättää tehtäväkohtaisen palkan tasosta. Työntekijän osalta tehtäväkohtaisesta palkasta sovitaan työsopimuksella. Tehtäväkohtainen palkka voidaan määritellä uudelleen uutta viranhoitomääräystä annettaessa ja uutta työsopimusta tehtäessä esim. sijaisuuksia jatkettaessa.

Palkkahinnoittelun ulkopuolisten viranhaltijoiden/työntekijöiden palkka määritellään palkkausluvun 8 §:n mukaisesti. Työnantajan edustajien palkka määritellään palkkausluvun 17 §:n mukaisesti.

6 Tehtäväkohtaisen palkan alentaminen

Tehtäväkohtaista palkkaa voidaan alentaa vain 10 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa.

2 mom.

Riippumatta siitä täyttääkö viranhaltija/työntekijä tehtävään edellytetyt lakisääteiset tai toimivaltaisen viranomaisen päättämät kelpoisuusvaatimukset on tehtäväkohtainen palkka ensisijaisesti määriteltävä tehtävän vaativuuden perusteella. Mikäli viranhaltija/työntekijä ei täytä em. kelpoisuusvaatimuksia voi tehtäväkohtainen palkka kuitenkin olla enintään 10 % alempi kuin palkkahinnoittelun ao. palkkausmääräys edellyttää.

Soveltamisohje

Ks. palkkausluvun 7 § 1 mom. soveltamisohjeen hinnoittelussa käytettyjä koulutusilmaisuja 1 ja 2 kohdat.

Mikäli viranhaltija/työntekijä saavuttaa em. kelpoisuuden, tehtäväkohtaista palkkaa tarkistetaan vähintään palkkahinnoittelukohdan peruspalkkaan seuraavan kuukauden alusta lukien siitä, kun hän on esittänyt selvityksen pätevyyden saavuttamisesta.

10 § Olennainen muutos tehtävissä

1 mom. Jos viranhaltijan/työntekijän tehtävien vaativuus olennaisesti muuttuu

vähintään kahden viikon ajaksi toiseen virkaan tai tehtävään siirtymisen tai tehtävien uudelleenjärjestelyn vuoksi, tehtäväkohtaista palkkaa tarkistetaan, jos se ei vastaa muuttuneita tehtäviä.

Tehtäväkohtaisen palkan tarkistamisajankohdat ovat:

1 tehtävien muutosajankohdasta lukien, jos uusi tehtäväkohtainen palkka on korkeampi

2 kahdeksan viikon kuluttua tehtävien muutoksesta, jos uusi tehtäväkohtainen palkka on alempi

3 tehtävien muutosajankohdasta lukien, jos työntekijä hakeutuu omasta pyynnöstään vähemmän vaativaan tehtävään tai toisiin tehtäviin siirtämistä on tarjottu lomauttamisen vaihtoehtona tai

4 toiseen virkaan siirtymishetki.

2 mom.

Vuosilomasijaisuuksissa tehtäväkohtaista palkkaa ei alenneta ja tehtäväkohtaisen palkan korottaminen koskee vain vähintään kaksi viikkoa kestäviä yhdenjaksoisia sijaisuuksia, jolloin tarkistamisajankohta on sijaisuuden alkaminen.

Soveltamisohje (1 mom. ja 2 mom.)

Tehtävän vaativuuden muutoksen perusteena voi olla mm. siirto toiseen virkaan tai tehtävään, määräaikainen lisätehtävä tai tehtävien muuttaminen olennaisesti vaativammaksi tai vähemmän vaativaksi. Jos tehtäviä muutetaan määräajaksi ja uusi tehtäväkohtainen palkka on korkeampi, tehtäväkohtainen palkka alenee välittömästi em. määräajan päätyttyä.

Tehtäväkohtaista palkkaa ei muuteta, jos tilapäinen siirto toiseen virkaan tai tehtävään tai tilapäiset tehtävämuutokset on otettu huomioon tehtäväkohtaisen palkan määrässä, esim. toimiminen tilapäisesti esimiehen sijaisena tai muu sijaisuusjärjestely.

Tehtävämuutoksella tarkoitetaan myös virantoimitusvelvollisuuden muuttamista.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

A, B ja C ovat työskennelleet Vaasan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän palveluksessa sairaanhoitajina. He ovat 1.1.2014 siirtyneet preoperatiivisesta yksiköstä päiväkirurgiseen yksikköön. Preoperatiivisessa yksikössä he olivat tehneet yksinomaan tai pääasiallisesti hoidonsuunnittelutehtäviä, päiväkirurgisessa yksikössä hoidonsuunnittelutehtävien ohella myös muita päiväkirurgisen yksikön sairaanhoitajan tehtäviä (yhdistelmätehtävä).

Työnantaja on alentanut A:n, B:n ja C:n tehtäväkoh³taisen palkan 1.4.2014 lukien 2.453,18 eurosta 2.369 euroon ilman, että työntekijöiden kirjal³lisia tehtäväkuvauksia olisi päivitetty.

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, onko työnantajalla ollut oikeus alentaa A:n, B:n ja C:n tehtäväkohtaisia palkkoja. Kantaja on katsonut ensisijaisesti, että työnantajalla ei ole ollut oikeutta alentaa palkkoja, koska A:n, B:n ja C:n työtehtävien vaativuus ei ole olennaisesti vähentynyt. Vastaajat ovat katsoneet, että yhdistelmätehtävä on ollut vähemmän vaativa kuin työntekijöiden aiempi hoidonsuunnittelutehtävä, jolloin työnantaja on omaa tehtävien vaativuuden arviointijärjestelmäänsä noudattaen voinut laskea A:n, B:n ja C:n tehtäväkohtaista palkkaa.

Kantajan mukaan työnantajalla ei ole ollut oikeutta alentaa tehtäväkohtaisia palkkoja myöskään siksi, että tehtäväkuvauksia ei ole päivitetty. Vastaajat ovat katsoneet, että uutta tehtäväkuvausta ei ole ollut tarpeen tehdä, koska hoidonsuunnittelijan tehtävälle ja sairaanhoitajan tehtävälle on tehty tehtäväkuvaukset ja sekä hoidonsuunnittelutehtävä että muut sairaanhoitajan tehtävät ovat muodostaneet kumpikin olennaisen osan tehtäväkokonaisuudessa ja siten myös tehtävien vaativuuden kokonaisarvioinnissa.

Asiassa on käyty erimielisyysneuvottelut.

KANNE

Vaatimukset

Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että Vaasan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä on menetellyt kunnalli³sen yleisen virka- ja työehtosopimuksen II luvun 9 ja 10 §:n vas³taisesti alentaessaan yksipuolisesti A:n, B:n ja C:n tehtäväkohtaista palkkaa 1.4.2014 lukien,

- velvoittaa Vaasan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän suorittamaan palkkasaatavina

1) A:lle vuoden 2014 osalta 512,09 euroa korkolain 4 §:n 1 momen³tin mukaisine viivästyskorkoineen 31.12.2014 lukien, vuoden 2015 osalta 404,15 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.12.2015 lukien ja vuoden 2016 osalta 1.147,30 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisi³ne viivästyskorkoineen 31.12.2016 lukien,

2) B:lle vuoden 2015 osalta 363,66 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mu³kaisine viivästyskorkoineen 31.12.2015 lukien ja vuoden 2016 osalta 1.131,58 eu³roa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.12.2016 lukien,

3) C:lle vuoden 2014 osalta 889,74 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.12.2014 lukien ja vuoden 2015 osalta 454,57 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.5.2015 lukien,

- tuomitsee Vaasan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän työehtosopimuslain 7 §:n mukaiseen hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

- tuomitsee Kunnallisen työmarkkinalaitoksen työehto³sopimuslain 8 ja 9 §:n mukaiseen hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden lai³minlyömisestä, ja

- velvoittaa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Vaasan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän yhteisvastuullisesti korvaamaan Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry:n oikeudenkäyntikulut 10.171,81 eurolla korkoineen.

Perusteet

A:n, B:n ja C:n työtehtävät

A on työskennellyt heräämössä vuonna 2014 yhteensä noin kolmen kuukauden ajan ja vuonna 2016 yhteensä noin kuuden viikon ajan. Muuten hänen työnsä on ollut hoidonsuun³nittelua. A on ollut vuorotteluvapaalla elokuusta 2014 alkaen elokuuhun 2015 saakka. Vuonna 2015 A on tehnyt pelkästään hoidonsuunnittelua.

B on ollut perhevapaalla marraskuusta 2013 syyskuuhun 2015. B:llä on ollut vuonna 2016 viisi työvuoroa kotiuttamisessa ja yhdeksän työvuoroa heräämössä.

C:llä on ollut vuonna 2014 muutamia viikkoja heräämötyötä. C on tehnyt heräämötyötä ennen kuin hänen palkkaansa on alennettu. Palkan alentamisen jälkeen hänen työnsä on ollut yksinomaan hoidonsuunnittelua. C on tehnyt hoidonsuunnittelua 31.5.2015 saakka, minkä jälkeen hän on siirtynyt toiseen yksikköön muihin tehtäviin 1.6.2015 lukien.

Ennen siirtymistään päiväkirurgiseen yksikköön A, B ja C ovat tehneet yksinomaan hoidonsuunnittelua, johon kuului myös preoperatiivisten tulotarkastusten tekeminen.

Työnantaja on alentanut tehtäväkohtaisia palkkoja KVTES:n vastaisesti

KVTES II luvun 9 §:n mu³kaan tehtäväkohtainen palkka perustuu tehtävien vaativuuteen. Tehtävien vaativuuden arviointi taas pe³rustuu kirjalliseen tehtäväkuvaukseen. Tehtävien vaativuutta arvioitaessa otetaan huomioon työn edellyttämä osaaminen, työn vaikutukset ja vastuu, työn edellyttämät yhteistyötaidot ja työolosuhteet. KVTES II luvun 9 §:n 1 momentin soveltamisohjeen 6 kohdassa on sovittu, että tehtäväkohtaista palkkaa voidaan alentaa ainoastaan tehtävien muuttuessa olennaisesti.

KVTES II luvun 9 §:n 1 momentin soveltamisohjeen 1 kohdan mukaan tehtäväkuvaus päivitetään, jos tehtäväkokonaisuudessa tapahtuu vähäistä merkittävämpiä muu³toksia. Päivitetyn tehtäväkuvauksen avulla arvioidaan, onko tehtävän vaativuudessa tapahtunut niin olennaisia muutoksia, että tehtäväkoh³tainen palkka muuttuu.

A:n, B:n ja C:n tehtävissä ei ole tapahtunut sellaista muutosta, joka olisi tehnyt tehtävästä vähemmän vaativan. A:lta, B:ltä ja C:ltä edellytetty valmius tarvittaessa tehdä muitakin kuin hoidonsuunnittelutehtäviä on jopa lisännyt tehtävien vaativuutta. Edes kynnys tehtäväkuvauksen päivittämiseen ei ole ylittynyt. Vaasan sairaanhoitopiirillä ei ole ollut oikeutta alentaa tehtävä³kohtaisia palkkoja, koska tehtävien vaativuus ei ole olennaisesti vähentynyt.

Työnantaja ei ole arvioinut muutoksia A:n, B:n ja C:n tehtä³vissä vähäistä merkittävämmiksi eikä päivittänyt näiden työntekijöiden tehtäväkuvauksia. KVTES:n mukaista objektiivista arviota tehtävän vaativuudesta ei ole tehty, eikä vaativuus siten ole voinut olennaisesti vähentyä. Työnantaja on katsonut, että hoidonsuunnittelijan tehtävä ei ole vaativampaa kuin muut sairaanhoitajan tehtävät. Vaasan sairaanhoitopiirillä ei ole ollut oikeutta alentaa tehtävä³kohtaisia palkkoja myöskään siksi, että tehtäväkuvauksia ei ole päivitetty.

Työnantajan oikeus alentaa työntekijän palkkaa ilman irtisanomisperustetta on merkittävä poikkeus työntekijän suojelun periaatteeseen ja sitä on tulkittava suppeasti. Ainakaan kynnys alentaa tehtäväkoh³taista palkkaa ei voi olla matalampi kuin kynnys nostaa sitä. Samapalkkaisuus ei voi tarkoittaa sitä, että joidenkin työntekijöiden palkkaa alennetaan. KVTES:n mukaan tehtäväkohtaista palkkaa on mahdollista alentaa vain, jos tehtävien vaativuus muuttuu olennaisesti.

Vaasan sairaanhoitopiiri ei ole sopinut Tehy ry:n ammattiosaston kanssa palkkojen alentamisesta. Luottamusmiehellä ei olisi ollut edes toimivaltaa sopia yksittäisten työntekijöiden palkkojen alentamisesta.

Palkkasaatavien määrä

Palkkasaatavat on laskettu vertaamalla A:lle, B:lle ja C:lle maksettuja palkkoja niihin palkkoihin, jotka heille olisi maksettu, mikäli tehtäväkoh³taista palkkaa ei olisi alennettu. Saatavat koostuvat siis tehtäväkohtaisten palkkojen erotuksesta sekä erotuksen vaikutuksesta työkokemuslisään. A:lle, B:lle ja C:lle maksettujen työaikakorvausten määrä on tarkasteluaikana ollut niin vähäinen, ettei tehtäväkohtaisen palkan erotuksen vaikutusta tällaisiin lisiin ole huomioitu laskelmissa.

Hyvityssakko

Vaasan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä on työntekijämäärältään varsin suuri työnanta³ja. Työnantajan on täytynyt olla tietoinen siitä, että tehtävien vaativuuden arviointi pe³rustuu kirjallisiin tehtäväkuvauksiin ja että tehtäväkohtaisen palkan alentaminen edellyttää työehtosopimuksen mukaisen menettelyn noudattamista. Siten työnantajan on katsottava rikkoneen työehtosopimusta tietensä. Rikkominen on ilmennyt sekä tehtäväkohtaisen palkan perusteettomana alentamisena että laiminlyöntinä päivittää tehtäväkuvaus, kun työnantaja on katsonut tehtävien olennaisesti muuttuneen.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on viimeistään keskusneuvottelujen aikana tullut tietoiseksi Vaasan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän työehtosopimuksen vastaisesta menettelystä. Tehtävä³kohtaisten palkkojen alentaminen on ollut selvästi työehtosopimuksen ja sitä koskevien yhteisten ohjeistusten vastaista. Kunnallinen työmarkkinalaitos on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa, kun se ei ole puuttunut työnantajan ilmeisen työehtosopimuksen vastaiseen menettelyyn, vaan on asettunut tukemaan sitä.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Vaasan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 9.895,30 eurolla korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

A:n, B:n ja C:n työtehtävät

Vaasan sairaanhoitopiirin päiväkirurgisessa yksikössä alettiin tehdä uudelleen hoidonsuunnittelua 1.1.2014 lukien, kun sitä ennen päiväkirurgisen yksikön hoidonsuunnittelu oli tehty pre-operatiivisessa yksikössä. Pre-operatiivisesta yksiköstä siirtyi neljä hoidonsuunnittelua osaavaa sairaanhoitajaa päiväkirurgiseen yksikköön eli A, B ja C 1.1.2014 sekä eräs neljäs sairaanhoitaja lokakuussa 2013. Samassa yhteydessä työnantaja päätti, että hoidonsuunnittelua tekevät työntekijät kiertävät myös muissa päiväkirurgisen yksikön sairaanhoitajan työtehtävissä ja vastaavasti 3–4 muissa kuin hoidonsuunnittelutehtävissä olevaa sairaanhoitajaa kiertävät myös hoidonsuunnittelussa. Hoidonsuunnittelusta ja päiväkirurgian muista tehtävistä muodostettiin uusi tehtäväkokonaisuus (yhdistelmätehtävä). Kyseessä oli toiminnan turvaamiseksi tehty työn organisoinnin muutos.

Hoidonsuunnittelutehtävät on tällä hetkellä päiväkirurgisessa yksikössä jaettu kuudelle työntekijälle. Vuosina 2014–2018 henkilökunnan vaihtuvuus ja poissaolot ovat olleet suuria ja yhteensä 11–12 henkilöä perehdytettiin hoidonsuunnitteluun. Perehdytysaika hoidonsuunnitteluun on ollut useita kuukausia riippuen työntekijän aiemmasta osaamisesta. Nämä seikat ovat vaikuttaneet siihen, että kiertoa kahden tehtäväkokonaisuuden välillä ei ole voitu toteuttaa täysin tasaisesti. Päiväkirurgisella yksiköllä ei ole ollut vain hoidonsuunnittelijan tehtävää tekeviä sairaanhoitajia 1.4.2014 jälkeen. Oikeudenkäynnin aikaan yksinomaan hoidonsuunnittelijan tehtävää tekeviä sairaanhoitajia ei ole enää muissakaan Vaasan sairaanhoitopiirin yksiköissä.

Yhdistelmätehtävää tekevillä työntekijöillä työtehtävät ovat pääsääntöisesti jakautuneet viikoittain tai jaksoittain siten, että yhdellä tai useammalla viikolla tai jaksolla on tehty hoidonsuunnittelua ja toisilla viikoilla tai jaksoilla muita sairaanhoitajan tehtäviä. Työtehtävien jakautumisen suhde hoidonsuunnittelun ja muiden tehtävien välillä ei ole kuitenkaan ratkaiseva tekijä arvioitaessa sitä, onko työnantaja toiminut KVTES:n vastaisesti.

A, B ja C ovat työskennelleet 1.1.2014 lukien hoidonsuunnittelun lisäksi heräämöpuolella, valvontatehtävissä ja TT-huoneessa, mutta he eivät ole tehneet leikkaussalivuoroja. TT-huone eli E-vuoro ei ole hoidonsuunnittelua, vaan yksi sairaanhoitajan muista osa-alueista. TT-huoneella tarkoitetaan ennen leikkausta tapahtuvaa potilaan kunnon arviointia ja kyseessä on hoitotyön osa-alue. Suunnitelmat ja toteumat A:n, B:n ja C:n työtehtävien jakautumisesta joulukuun 2013 lopusta joulukuuhun 2016 ovat olleet seuraavat. Äkillisiä suunnittelemattomia poissaoloja ei ole huomioitu erittelyssä.

Työvuorosuunnitelmat ja -toteumat 30.12.2013–25.12.2016 (sisältää 102 työviikkoa):

vain hoidonsuunnittelussa: 58,4 työviikkoa (suunniteltu 55,4), joista 14 työviikkoa vuonna 2014, 14,6 työviikkoa vuonna 2015 ja 29,8 työviikkoa vuonna 2016

vain osaston muiden osaamisalueiden tehtävissä: 26,8 työviikkoa (suunniteltu 29,8), joista 12 työviikkoa vuonna 2014, 3 työviikkoa vuonna 2015 ja 11,8 työviikkoa vuonna 2016

lomalla tai muulla vapaalla: 16,8 työviikkoa, joista 4 työviikkoa vuonna 2014, 3,4 työviikkoa vuonna 2015 ja 9,4 työviikkoa vuonna 2016

A on ollut poissa töistä 28.7.2014–18.8.2015.

Työvuorosuunnitelmat ja- toteumat ajanjaksolla 31.8.2015–25.12.2016 (sisältää 72 työviikkoa):

vain hoidonsuunnittelussa: 47,2 työviikkoa (suunniteltu 41,4), joista 14,6 työviikkoa vuonna 2015 ja 32,6 työviikkoa vuonna 2016

vain osaston muiden osaamisalueiden tehtävissä: 10,4 työviikkoa (suunniteltu 16,2), joista 0,2 työviikkoa vuonna 2015 ja 10,2 työviikkoa vuonna 2016

lomalla tai muulla vapaalla: 14,4 työviikkoa, joista 6,2 työviikkoa vuonna 2015 ja 8,2 työviikkoa vuonna 2016

B on ollut poissa töistä 30.12.2013–30.8.2015. B:n tehtävissä on ollut sijainen 30.9.2014 saakka.

Työvuorosuunnitelmat ja -toteumat ajanjaksolla 30.12.2013–31.5.2015 (sisältää 75 työviikkoa):

vain hoidonsuunnittelussa: 49,2 työviikkoa (suunniteltu 48), joista 30,4 työviikkoa vuonna 2014 ja 18,8 työviikkoa vuonna 2015

vain osaston muiden osaamisalueiden tehtävissä: 11,8 työviikkoa (suunniteltu 13), joista 11,4 työviikkoa vuonna 2014 ja 0,4 työviikkoa vuonna 2015

lomalla tai muulla vapaalla: 14 työviikkoa, joista 9,2 työviikkoa vuonna 2014 ja 4,8 työviikkoa vuonna 2015

C on siirtynyt pois yksiköstä 1.6.2015 lukien.

Ennen siirtymistään päiväkirurgiseen yksikköön A, B ja C tekivät pääsääntöisesti hoidonsuunnittelua ja avustivat toisinaan TT-huoneessa.

Työnantaja ei ole toiminut KVTES:n vastaisesti alentaessaan tehtäväkohtaisia palkkoja

KVTES II luvun 9 §:n 1 momentin mukaan tehtäväkohtaisen palkan määräytymisperusteena on ensisijaisesti työntekijän tehtävien vaativuus. Tehtävän vaativuuden arviointi perustuu tehtäväkuvaukseen ja paikalliseen tehtävien vaativuuden arviointijärjestelmään. Työnantajan on tehtäväkohtaisesta palkasta päättäessään käytettävä harkintavaltaansa siten, että tehtävien vaativuus otetaan mahdollisimman objektiivisesti huomioon. Tavoitteena on, että samaan palkkahinnoittelukohtaan kuuluvien tehtäväkohtaiset palkat ovat tehtävien vaativuuden edellyttämässä suhteessa toisiinsa. Toimivaltainen viranomainen päättää tehtäväkohtaisen palkan tasosta. Tehtävien vaativuutta arvioitaessa on otettava huomioon mainittua sopimuskohtaa koskevan soveltamisohjeen 2 kohdassa luetellut seikat.

KVTES:n mukaan tehtävien vaativuuden muutokset ja niiden vaikutuksen arviointi määräytyvät kussakin kunnassa ja kuntayhtymässä käytössä olevan työn vaativuuden arviointijärjestelmän mukaisesti. Arviointijärjestelmä tehdään vaativuustekijöiden pohjalta ja suositeltavaa on käyttää tehtävien vaativuuden kokonaisarviointia. Kokonaisarviointi perustuu kirjallisen tehtäväkuvauksen lisäksi myös vaativuustekijöihin, tehtävän vaativuuden arvioinnissa huomioon otettaviin seikkoihin sekä itse arviointijärjestelmään. Tehtävän muuttuessa arvioidaan, miten tehtävän kokonaisvaativuus on muuttunut. Muutoksen olennaisuutta arvioidaan paikallisen tehtävän vaativuuden arviointijärjestelmän mukaisesti, jolloin vaativuusarvioinnissa verrataan toisiinsa tehtäväkuvauksessa määriteltyjä aikaisempia ja muuttuneita tehtäväkokonaisuuksia ja alueita. Sen jälkeen arvioidaan, miten muutokset vaikuttavat tehtäväkohtaisiin palkkoihin. Tehtäväkuvausta ei tarvitse tehdä kaikille henkilöille erikseen silloin, kun henkilöt tekevät samanlaisia tehtäviä, vaan tällöin on mahdollista tehdä mallitehtäväkuvaus. Toimiva palkkaus on kaikkien etu -opas ei ole virka- tai työehtosopimus eikä KVTES:n osa.

Vaasan sairaanhoitopiirin päiväkirurgisessa yksikössä hoitotyötä tehdään kymmenen eri kirurgisen erikoisalan piirissä. Päiväkirurgian sairaanhoitajan tulee hallita vähintään kaksi neljästä osaamisalueesta, joita ovat osasto-osaaminen, anestesia-osaaminen, instrumenttiosaaminen ja pre-operatiivinen osaaminen, johon hoidonsuunnittelu kuuluu. Työtä tehdään moniammatillisissa tiimeissä.

Hoidonsuunnittelu on leikkaustoiminnan oma osaamisalue eli suunnittelutehtävä. Hoidonsuunnittelu on yksi sairaanhoitajien osaamisalueista. Hoidonsuunnittelija hoitaa ja hallinnoi monen eri erikoisalan leikkausjonoja ja suunnittelee leikkauslistat leikkaussalin käyttöasteen huomioiden. Lisäksi hoidonsuunnittelija kutsuu potilaat leikkaukseen ja ohjelmoi niin sanotun TT-käynnin tai soittoajan. Nämä tehtävät kuuluvat vain hoidonsuunnittelijoille. Hoidonsuunnittelijalta vaaditaan laajaa hoitotyön osaamista sekä kykyä itsenäiseen ja nopeaan työskentelyyn ja päivittäiseen yhteistyöhön eri sidosryhmien kanssa. Hoidonsuunnittelun vaativuutta verrattuna muihin sairaanhoitajan tehtäviin kuvaa myös se, että hoidonsuunnitteluun perehtyminen kestää useita kuukausia.

Vaasan sairaanhoitopiirissä sairaanhoitajien tehtävien vaativuudet on arvioitu eri tasoille alimmasta korkeimpaan 1.4.2014 lähtien seuraavalla tavalla:

1. sairaanhoitajan (muut) tehtävät

2. ympärivuorokautinen psykiatrinen vuodeosasto

3. hoidonsuunnittelussa kiertävä (yhdistelmätehtävä)

4. akuuttiosasto / päivystysvastaanotto, sydäntiimi

5. sairaanhoitajavastaanotto, hoidonsuunnittelija, tiimivetäjä, psykiatrinen

vastaanotto, terapiatyö

Vaasan sairaanhoitopiirissä hoidonsuunnittelu oli jo ennen 1.4.2014 sijoittunut korkeimmalle vaativuustasolle ja sairaanhoitajan niin sanotut normaalit tehtävät alimmalle tasolle. Siten hoidonsuunnittelusta ja sairaanhoitajan muista tehtävistä 1.1.2014 muodostunut yhdistelmätehtävä on sijoitettu vaativuuden arvioinnissa ja siten myös tehtäväkohtaisten palkkojen tason osalta näiden kahden erillisen tehtävän tasojen väliin.

Vaasan sairaanhoitopiirissä on tehty tehtäväkuvaukset sekä sairaanhoitajan tehtävälle että hoidonsuunnittelijan tehtävälle. Sen vuoksi työnantaja ei ole katsonut välttämättömäksi tehdä uutta erillistä mallitehtäväkuvausta yhdistelmätehtäväkokonaisuudelle. Yhdistelmätehtävää tekevien työntekijöiden tehtävät ovat kokonaisuudessaan vaihdelleet viikottain tai jaksoittain. Siten sekä hoidonsuunnittelutehtävä että muut päiväkirurgisen yksikön sairaanhoitajan tehtävät muodostavat kumpikin olennaisen osan tehtäväkokonaisuudessa ja siten myös tehtävien vaativuuden kokonaisarvioinnissa.

Koska kummastakin yhdistelmätehtävän tehtävästä on ollut olemassa tehtävänkuvaus ja koska jo aiemmin luodun TVA (tehtävän vaativuuden arviointi) -järjestelmän mukaan hoidonsuunnittelu on ollut vaativampi tehtävä kuin yksikön muut sairaanhoitajan tehtävät, työnantaja on voinut tehdä tehtävänkuvausten pohjalta kokonaisarviointiin perustuvan päätöksen siitä, että uusi yhdistelmäkokonaisuus sijoittui vaativuudeltaan näiden kahden tehtävän väliin.

Koska yhdistelmätehtävää tekevät sairaanhoitajat tekevät osan työajastaan vaativampaa hoidonsuunnittelua ja muun ajan muita vähemmän vaativia päiväkirurgian osaston tehtäviä, työnantaja on arvioidessaan tehtävien vaativuutta katsonut, että yhdistelmätehtävässä palkka ei voi olla yhtä suuri kuin pelkkää hoidonsuunnittelua tekevien. Koska A:n, B:n ja C:an työtehtävien kokonaisvaativuus on laskenut yhdistelmätehtävän myötä, Vaasan sairaanhoitopiiri on noudattaen omaa tehtävien vaativuuden arviointijärjestelmäänsä laskenut A:n, B:n ja C:n tehtäväkohtaista palkkaa. Vastaavasti Vaasan sairaanhoitopiiri on korottanut neljän muun yhdistelmätehtävää tekemään ryhtyneen sairaanhoitajan palkkaa, kun näiden sairaanhoitajien työtehtävien vaativuus on kasvanut. Aiemmin näiden vain muita kuin hoidonsuunnittelutehtäviä tehneiden sairaanhoitajien palkka oli ollut 2.319,25 euroa ja se korottui samaan 2.369 euroon.

Kokonaisuutena arvioiden A:n, B:n ja C:n työtehtävät ovat 1.1.2014 lukien olennaisesti muuttuneet ja heidän tehtäviensä vaativuus on olennaisesti vähentynyt KVTES II luvun 10 §:n edellyttämällä tavalla. Vaasan sairaanhoitopiiri ei ole toiminut työehtosopimuksen määräysten vastaisesti laskiessaan A:n, B:n ja C:n tehtäväkohtaista palkkaa 1.4.2014 lukien.

Yhdenvertainen kohtelu edellyttää, että kaikkiin työntekijöihin sovelletaan samoja läpinäkyviä palkanmuodostuksen perusteita. KVTES II luvun 9 §:n 1 momentin soveltamisohjeen 5 kohdan mukaan tavoitteena on, että samaan palkkahinnoittelukohtaan kuuluvien tehtäväkohtaiset palkat ovat tehtävien vaativuuden edellyttämässä suhteessa toisiinsa. Työnantaja on huomioinut työntekijöiden työtehtävien vaativuuden muutokset sekä palkan korotuksina että alentamisina siten, että kaikkien samaa yhdistelmätehtävää tekevien palkkataso on ollut 1.4.2014 lukien sama.

KVTES II luvun 9 §:n 1 momentin soveltamisohjeen 4 kohdan mukaan tarkoituksena on, että tehtävien vaativuuden arviointia ja arviointijärjestelmää koskevat soveltamiskysymykset ratkaistaan paikallisesti. Vaasan sairaanhoitopiiri on Tehy ry:n kanssa 19.3.2014 pidetyssä paikallisneuvottelussa sopinut siitä, että kaikki päiväkirurgisen yksikön sairaanhoitajat, jotka kiertävät hoitosuunnittelussa, mukaan lukien A, B ja C, saavat palkkaa 2.369 euroa 1.4.2014 lukien. Tämän jälkeen A:n, B:n ja C:n palkka on muuttunut vain yleiskorotusten myötä.

Palkkasaatavien määrä

Palkkasaatavia koskevat vaatimukset on kiistetty perusteeltaan, mutta hyväksytty määriltään.

Hyvityssakko

Hyvityssakkovaatimukset tulee hylätä perusteettomina kaikilta osin.

Vaasan sairaanhoitopiiri on Tehy ry:n kanssa sovitun mukaisesti alentanut A:n, B:n ja C:n palkkoja näiden työtehtävien muututtua olennaisesti vähemmän vaativimmiksi. Palkan muutos on toteutettu KVTES:n II luvun 10 §:n 1 momentin mukaisesti aikaisintaan kahdeksan viikon kuluessa työtehtävien muuttumisesta. Vaasan sairaanhoitopiiri on toiminut KVTES:n määräysten ja oman tehtävien vaativuuden arviointijärjestelmänsä mukaisesti.

Koska Vaasan sairaanhoitopiiri on menetellyt KVTES:n mukaisesti, Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ole laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan.

Joka tapauksessa Vaasan sairaanhoitopiirille tuomittavaa hyvityssakkoa koskeva vaatimus on hylättävä, koska KVTES:n määräysten oikeasta tulkinnasta on epäselvyyttä. Asiassa on otettava huomioon, että Vaasan sairaanhoitopiiri on noudattanut KVTES:n määräyksiä Kunnallisen työmarkkinalaitoksen tulkinnan mukaisesti ja lisäksi toiminut Tehy ry:n kanssa yhdessä sovitulla tavalla.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

K1. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja palkansaajajärjestöjen vuonna 2012 laaditun "Toimiva palkkaus on kaikkien etu" -oppaan kansilehdet ja sivut 39–40

K2. paikallisneuvottelupöytäkirjat 1.4.2015 ja 10.6.2015

K3. päiväkirurgian sairaanhoitajan tehtävänkuvaus (=V1)

K4. hoidonsuunnittelijan tehtävänkuvaus (=V2)

Vastaajien kirjalliset todisteet

V1. päiväkirurgian sairaanhoitajan tehtävänkuvaus

V2. hoidonsuunnittelijan tehtävänkuvaus

V3. päiväkirurgian henkilökunnan moniosaajakriteerit

V4. sairaanhoitajan työtehtävien vaativuusasteen luokittelu (bedömning av arbetsuppgifternas svårighetsgrad 2006–2007) vuodelta 2008

V5. kuvaus tehtävien vaativuuden arviointijärjestelmän vaativuustasoista palkkoineen sairaanhoitajan tehtävässä

V6. paikallisneuvottelupöytäkirja 19.3.2014 (osittain salassa pidettävä)

V7. yhteenvedot A:n, B:n ja C:n suunnitelluista toteutuneista työvuoroista ajalla 30.12.2013–25.12.2016

V8. paikallisneuvottelupöytäkirjat 1.4.2015 ja 10.6.2015 (=K2) sekä pöytäkirjan 10.6.2015 liitteet

Kantajan henkilötodistelu

1. C

2. A

3. B

4. D, pääluottamusmies

5. E, preoperatiivisen poliklinikan osastonhoitaja

Vastaajien henkilötodistelu

1. F, leikkaustoiminnan koordinoiva osastonhoitaja, aiemmin päiväkirurgian osastonhoitaja 31.7.2016 saakka

2. G, HR-johtaja

3. E, preoperatiivisen poliklinikan osastonhoitaja

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Arvioinnin lähtökohdat

Asiassa on kysymys siitä, onko Vaasan sai³raanhoitopiirin kuntayhtymällä ollut oikeus alentaa sen palveluksessa sairaanhoitajina työskennelleiden A:n, B:n ja C:n tehtäväkoh³taisia palkkoja 1.4.2014 lukien, kun he ovat 1.1.2014 siirtyneet preoperatiivisesta yksiköstä hoidonsuunnittelutehtävästä päiväkirurgiseen yksikköön niin sanottuun yhdistelmätehtävään.

Kantaja on katsonut, että työnantajalla ei ole ollut oikeutta alentaa palkkoja, koska A:n, B:n ja C:n työtehtävien vaativuus ei ole olennaisesti vähentynyt. Kantajan mukaan työnantajalla ei ole ollut oikeutta alentaa tehtäväkohtaisia palkkoja myöskään siksi, että tehtäväkuvauksia ei ole päivitetty. Vastaajat ovat katsoneet, että yhdistelmätehtävä on ollut vähemmän vaativa kuin työntekijöiden aiempi hoidonsuunnittelutehtävä, jolloin työnantaja on omaa tehtävien vaativuuden arviointijärjestelmäänsä noudattaen voinut alentaa A:n, B:n ja C:n tehtäväkohtaisia palkkoja. Vastaajat ovat katsoneet, että uutta tehtäväkuvausta ei ole ollut tarpeen tehdä, koska hoidonsuunnittelijan tehtävälle ja sairaanhoitajan tehtävälle on tehty tehtäväkuvaukset ja sekä hoidonsuunnittelutehtävä että muut sairaanhoitajan tehtävät ovat muodostaneet kumpikin olennaisen osan tehtäväkokonaisuudessa ja siten myös tehtävien vaativuuden kokonaisarvioinnissa.

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) II luvun 9 §:n 1 momentin mukaan viranhaltijan tai työntekijän tehtäväkohtaista palkkaa määrättäessä tai siitä sovittaessa tehtäväkohtaisen palkan määräytymisperusteena on ensisijaisesti viranhaltijan tai työntekijän tehtävien vaativuus. Määräystä koskevan soveltamisohjeen 1 kohdassa todetaan muun ohella, että tehtävien vaativuuden arvioinnin tulee perustua tehtäväkuvaukseen. Kun työntekijän tai viranhaltijan tehtäväkuvauksessa määriteltyä tehtäväkokonaisuutta muutetaan tai se on muuttunut vähäistä merkittävämmin, tarkistetaan myös kyseessä olevan henkilön tehtäväkuvaus muuttuneen tilanteen mukaiseksi. Samalla arvioidaan tehtävän vaativuus uudelleen tehtävän kokonaisvaativuudessa tapahtuneiden muutosten selvittämiseksi. Sen jälkeen arvioidaan muutosten mahdolliset vaikutukset tehtäväkohtaisiin palkkoihin. Soveltamisohjeen 6 kohdan mukaan tehtäväkohtaista palkkaa voidaan alentaa vain 10 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa.

Mainitun 10 §:n 1 momentin mukaan jos viranhaltijan tai työntekijän tehtävien vaativuus olennaisesti muuttuu vähintään kahden viikon ajaksi toiseen virkaan tai tehtävään siirtymisen tai tehtävien uudelleenjärjestelyn vuoksi, tehtäväkohtaista palkkaa tarkistetaan, jos se ei vastaa muuttuneita tehtäviä. Määräyksen soveltamisohjeen mukaan tehtävän vaativuuden muutoksen perusteena voi olla muun muassa siirto toiseen virkaan tai tehtävään, määräaikainen lisätehtävä tai tehtävien muuttaminen olennaisesti vaativammaksi tai vähemmän vaativaksi.

Työtehtävien muutoksesta esitetty selvitys

Työtehtävät ennen 1.1.2014

A:n, B:n ja C:n työtehtävistä preoperatiivisessa yksikössä on työtuomioistuimessa kuultu heitä itseään sekä heidän esimiehenään yksikössä toiminutta osastonhoitaja E:tä.

A, B ja C ovat kertoneet, että heidän työtehtäviinsä preoperatiivisella osastolla ennen vuotta 2014 oli kuulunut hoidonsuunnittelua, mihin kuului muun ohella leikkausjonojen hallintaa, hoitotakuiden seuraamista, leikkauspäivien suunnittelua, potilaan terveydentilan kartoittamista sekä verinäytteiden, sydänfilmin ja röntgenaikojen varaamista. Hoidonsuunnitteluun vaadittiin pitkä perehdytys, työkokemus ja vankka osaaminen eikä tehtäviä voinut hoitaa kuka tahansa. Hoidonsuunnittelun lisäksi he olivat hoitaneet TT-huoneessa eli tulotarkastushuoneessa niin sanottuja TT-vuoroja. Tällä tarkoitettiin leikkausta edeltävää potilaan kunnon arviointia ja leikkausvalmistelujen läpikäyntiä yhdessä potilaan kanssa. Aika ajoin myös päiväkirurgiselta osastolta oli joku työntekijöistä tullut auttamaan heitä TT-huoneessa. B:n mukaan yksi kolmesta hoidonsuunnittelijasta saattoi kuitenkin tehdä vähintään kerran viikossa TT-vuoron, ellei päiväkirurgiselta tullut ketään tekemään vuoroa.

E on kertonut, että A:n, B:n ja C:n pääasiallinen tehtävä ennen vuotta 2014 oli ollut hoidonsuunnittelu. Lisäksi he olivat tehneet esimiehen määräyksestä TT-vuoroja ruuhkapäivinä tai jos TT-huoneeseen ei ollut saatavilla ketään muuta sairaanhoitajaa, mutta varsinaisesti TT-huone ei ollut kuulunut heidän tehtäviinsä. Vuosien 2012 ja 2013 aikana TT-huoneessa oli ollut nimetyt sairaanhoitajat siten, että keväällä 2012 tehtäviä oli kolmen kuukauden ajan hoitanut eräs sairaanhoitaja ja kesästä 2012 lukien noin vuoden ajan eräs toinen sairaanhoitaja. Lisäksi vuoden 2013 loppupuolella TT-vuoroihin oli saatu apuja päiväkirurgian osastolta. Näinä vuosina oli ollut resurssipulaa, eikä TT-huoneeseen ollut aina saatu omaa sairaanhoitajaa.

Työtehtävät 1.1.2014 lukien

A:n, B:n ja C:n työtehtävistä päiväkirurgisessa yksikössä on työtuomioistuimessa kuultu heitä itseään, heidän esimiehenään yksikössä toiminutta osastonhoitaja F:ää sekä HR-johtaja G:tä. Työtuomioistuimelle on jätetty muun ohella liite, josta ilmenee riidattomasti ne kolmen viikon jaksot, jolloin työntekijät ovat tehneet myös muita kuin hoidonsuunnitteluksi merkittyjä vuoroja vuosina 2014–2016. Kirjallisesta todisteesta V7 ilmenee A:n, B:n ja C:n työtehtävien jakautuminen sairaanhoitajan ja hoidonsuunnittelun tehtäviin toteutuneina työviikkoina.

F on kertonut, että vuonna 2014 toteutetun organisaatiouudistuksen tavoitteena oli ollut, että aiemmin preoperatiivisella osastolla hoidonsuunnittelutehtävissä toimivien sairaanhoitajien työtehtävistä puolet olisi ollut hoidonsuunnittelua ja puolet niin sanottua päiväkirurgian osasto-osaamisen aluetta (V3), johon kuului heräämö- ja kotiutustyötä, puhelinohjausta ja TT-huoneen hoitamista. Tavoitteena oli ollut, että hoidonsuunnittelua olisi päiväkirurgialla tehnyt 6–7 työntekijää, mutta työnantajalla oli ollut aluksi vaikeuksia saada työntekijöitä rekrytoitua ja koulutettua hoidonsuunnitteluun. Tämän vuoksi A:n, B:n ja C:n osaamista oli hyödynnetty enemmän hoidonsuunnittelussa. Vuodesta 2014 lähtien kenenkään tehtäviin ei ollut kuitenkaan kuulunut yksinomaan hoidonsuunnittelua. Näin on kertonut myös G.

A on kertonut, että hänen siirryttyään vuonna 2014 päiväkirurgiselle osastolle heräämövuoroja oli tullut hieman lisää. A oli ollut aluksi kaksi kuukautta heräämössä ja sitten hoidonsuunnittelussa, minkä jälkeen hän oli ollut hoidonsuunnittelussa ja TT-huoneessa ja tehnyt silloin tällöin myös heräämövuoroja.

A:lla on ollut riidattomasti muita kuin hoidonsuunnitteluvuoroja vuonna 2014 seuraavasti: neljä TT-vuoroa, 38 heräämövuoroa, 11 kotiuttamisvuoroa, yksi puhelinpalveluvuoro ja kolme koulutusvuoroa. Vuonna 2015 muita kuin hoidonsuunnitteluvuoroja on ollut seuraavasti: 14 TT-vuoroa ja kaksi koulutusvuoroa. Edelleen vuonna 2016 seuraavasti: 27 TT-vuoroa, 22 heräämövuoroa, kaksi kotiuttamisvuoroa ja kolme koulutusvuoroa. A on ollut vuorotteluvapaalla elokuun 2014 ja elokuun 2015 välisen ajan.

Kirjallisesta todisteesta V7 ilmenee, että A:n työviikoista noin 69 prosenttia on ollut hoidonsuunnittelua vuosien 2014 ja 2016 välisenä aikana.

B on kertonut palanneensa töihin syyskuun alussa 2015. Vaikka hänen oli tarkoitus tehdä päiväkirurgian osastolla myös muuta kuin hoidonsuunnittelua kuten heräämö- ja kotiutusvuoroja, näiden osuus oli ollut hyvin vähäinen. Hänen työtehtäviinsä oli pääasiassa kuulunut hoidonsuunnittelua kuten aiemminkin, eli työtehtävät eivät olleet juurikaan muuttuneet.

B:llä on ollut riidattomasti muita kuin hoidonsuunnitteluvuoroja vuonna 2015 (31.8.2015 lukien) seuraavasti: kaksi koulutusvuoroa. Edelleen vuonna 2016 seuraavasti: 43 TT-vuoroa, kymmenen heräämövuoroa, kaksi niin sanottua leiko-vuoroa (potilaan vastaanotto sairaalaan) ja kaksi koulutusvuoroa.

Kirjallisesta todisteesta V7 ilmenee, että B:n työviikoista on noin 82 prosenttia ollut hoidonsuunnittelua vuosien 2015 ja 2016 välisenä aikana.

C on kertonut, että vuosien 2013 ja 2015 välillä hänellä oli ollut yksittäisiä heräämövuoroja, mutta työnkuva ei ollut oleellisesti muuttunut. Vuonna 2015 hän oli siirtynyt toiseen yksikköön.

C:llä on ollut riidattomasti muita kuin hoidonsuunnitteluvuoroja vuonna 2014 seuraavasti: seitsemän TT-vuoroa, 32 heräämövuoroa, kuusi kotiuttamisvuoroa, yksi salivuoro ja seitsemän koulutusvuoroa. Edelleen vuonna 2015 seuraavasti: kaksi koulutusvuoroa. C on siirtynyt muihin tehtäviin 1.6.2015 lukien.

Kirjallisesta todisteesta V7 ilmenee, että C:n työviikoista on noin 81 prosenttia ollut hoidonsuunnittelua vuosien 2014 ja 2015 välisenä aikana.

Yhdistelmätehtävän vaativuuden arvioinnista esitetty selvitys

G on kertonut, että yhdistelmätehtävästä ei laadittu omaa tehtäväkuvausta. Yhdistelmätehtävä muodostui kahdesta eri tehtäväkokonaisuudesta eli päiväkirurgian sairaanhoitajan tehtävistä (V1) ja hoidonsuunnittelijan tehtävistä (V2). Hoidonsuunnittelu oli arvioitu vaativuudeltaan sairaanhoitajan tehtävien vaativimmalle tasolle, ja ollakseen tuolla vaativimmalla tasolla, olisi sairaanhoitajien työtehtävien tullut muodostua yksinomaan hoidonsuunnittelusta (V4). Yhdistelmätehtävässä tehtiin kuitenkin osittain hoidonsuunnittelua ja osittain muita sairaanhoitajan tehtäviä (V5). Työnantaja ei ollut määrittänyt mitään selviä rajoja sille, kuinka paljon yhdistelmätehtävään tuli sisältyä hoidonsuunnittelua.

Kirjallisesta todisteesta V5 sekä F:n ja G:n kertomuksista ilmenee, että Vaasan sairaanhoitopiirin kuntayhtymässä sairaanhoitajien tehtävien vaativuudenarviointijärjestelmän viidellä tasolla hoidonsuunnittelu on ollut ylimmällä tasolla, yhdistelmätehtävä keskimmäisellä tasolla ja niin sanottu tavallinen sairaanhoitajan tehtävä alimmalla tasolla 1.4.2014 lähtien ja edelleen vuonna 2016. Muut päiväkirurgisen osaston tehtävät kuuluivat pääosin alimmalle tasolle.

Arviointi ja johtopäätökset

Asiassa on selvitetty, että A:n, B:n ja C:n työtehtäviin on ennen 1.1.2014 toteutettua organisaatiouudistusta kuulunut hoidonsuunnittelu ja tämän lisäksi tulotarkastusten hoitaminen. Näiden niin sanottujen TT-vuorojen määrä ennen vuotta 2014 on jäänyt jossain määrin epäselväksi, mutta A:n, B:n ja C:n kertomusten perusteella kyse ei ole ollut vain satunnaisesta työtehtävästä.

A:n, B:n ja C:n siirryttyä päiväkirurgiseen yksikköön heidän työtehtäviinsä on edellä selostetuin tavoin kuulunut pääosin edelleen kaikkein vaativimmalla tasolla oleva hoidonsuunnittelu sekä lisäksi TT-vuorojen hoitaminen, joita molempia työtehtäviä he olivat tehneet jo aiemmin ennen organisaatiouudistusta ja palkkojen alentamista. Lisäksi heidän työtehtäviinsä on 1.1.2014 lukien tullut jonkin verran muita vähemmän vaativia päiväkirurgisen osaston työtehtäviä, jotka heidän on pitänyt hallita aiempien tehtävien ohella.

Sinänsä tilanteessa, jossa työtehtävien kokonaisuus muodostuu aiempaa vähemmän vaativaksi, käsillä voi olla KVTES:n II luvun 10 §:ssä tarkoitettu peruste tarkistaa tehtäväkohtaista palkkaa. Työnantajan on KVTES:n II luvun 9 §:n soveltamisohjeen 1 kohdan mukaisesti työntekijän tehtäväkokonaisuutta vähäistä merkittävämmin muuttaessaan tarkistettava myös työntekijän tehtäväkuvaus muuttuneen tilanteen mukaiseksi sekä samalla arvioitava tehtävän vaativuus uudelleen tehtävän kokonaisvaativuudessa tapahtuneiden muutosten selvittämiseksi. Sen jälkeen arvioidaan muutosten mahdolliset vaikutukset tehtäväkohtaisiin palkkoihin. A:n, B:n ja C:n tehtäväkuvauksia ei kuitenkaan ole päivitetty, vaikka heidän tehtäväkohtaisia palkkojaan on alennettu. Työnantaja on tehtäväkuvausten päivityksen laiminlyödessään rikkonut työehtosopimusta. Lisäksi työtuomioistuin katsoo, että asiassa selvitetyksi tulleet, edellä selostetut muutokset A:n, B:n ja C:n tosiasiallisissa työtehtävissä ja niiden vaativuudessa eivät ole olleet siinä määrin olennaisia, että tehtäväkohtaisen palkan alentamiselle olisi ollut KVTES:n mukaisia perusteita. Siten työnantajan on katsottava toimineen KVTES:n II luvun 9 ja 10 §:n vastaisesti alentaessaan yksipuolisesti A:n, B:n ja C:n tehtäväkohtaisia palkkoja 1.4.2014 lukien.

Vastaaja on vielä vedonnut siihen, että työnantaja on sopinut A:n, B:n ja C:n palkkojen alentamisesta Tehy ry:n kanssa 19.3.2014 pidetyssä paikallisneuvottelussa. Kirjallisena todisteena V6 esitetystä paikallisneuvottelupöytäkirjasta 19.3.2014 ilmenee, että neuvotteluissa on ollut kyse erään sellaisen sairaanhoitajan palkasta, joka on vuoden 2014 alusta aloittanut hoitosuunnittelijan työn päiväkirurgisella osastolla mutta jolla on ollut pienempi palkka kuin preoperatiiviselta osastolta siirtyneillä hoitosuunnittelijoilla. Neuvottelujen tuloksena on päädytty muun ohella siihen, että kaikkien kahdeksan sairaanhoitajan, jotka kiertävät hoidonsuunnittelussa, mukaan lukien A, B ja C, palkka on 2.369 euroa 1.4.2014 lähtien. Tätä tukee myös G:n kertomus. Samasta kirjallisesta todisteesta ilmenee lisäksi, että neuvottelussa on ollut läsnä muun muassa pääluottamusmies D ja että osapuolet ovat sopineet jatkavansa neuvotteluja työnarvioinnista, mitä tukee D:n oma kertomus työtuomioistuimessa. D:n mukaan neuvotteluissa sovittiin, että työnantajalla on mahdollisuus tarkistaa palkkoja KVTES:n mukaisesti, jos hoidonsuunnittelun tehtäväkuva tulee muuttumaan olennaisesti vähemmän vaativaksi. Työntekijäpuolelle oli kuitenkin myöhemmin selvinnyt, että tehtävät eivät olleet muuttuneet 19.3.2014 neuvotteluissa esitetyllä tavalla niin, että hoidonsuunnittelu olisi jaettu kahdeksalle sairaanhoitajalle. Sen vuoksi asia päätettiin erimielisenä myöhemmissä neuvotteluissa ja asia riitautettiin.

Työtuomioistuin toteaa, että KVTES:n mukaan työnantaja päättää tehtäväkohtaisen palkan tasosta. Työnantaja ei voi vapautua vastuusta neuvottelemalla palkkojen alentamisesta työntekijäpuolta edustavan luottamusmiehen kanssa. Ylipäätään tässä asiassa palkkojen alentaminen on sittemmin 19.3.2014 järjestetyn paikallisneuvottelun jälkeen riitautettu, kun työntekijäpuoli on katsonut, että työn vaativuus ei tosiasiassa ollut olennaisesti muuttunut.

Vaasan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän on täytynyt olla selvillä kysymyksessä olevista KVTES:n määräyksistä. Sen on ainakin perustellusti pitänyt tietää rikkovansa työehtosopimusta ja se on työnantajana tämän johdosta tuomittava maksamaan hyvityssakkoa.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on viimeistään keskusneuvottelujen aikana tullut tietoiseksi Vaasan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän KVTES:n vastaisesta menettelystä. Kunnallinen työmarkkinalaitos on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa, kun se ei ole puuttunut työnantajan menettelyyn. Kunnallinen työmarkkinalaitos on näin ollen tuomittava maksamaan hyvityssakkoa.

Edellä olevin perustein työtuomioistuin hyväksyy kanteen.

Oikeudenkäyntikulut

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Vaasan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä, jotka häviävät asian, ovat velvollisia yhteisvastuullisesti korvaamaan Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry:n oikeudenkäyntikulut asiassa oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla. Oikeudenkäyntikulujen määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

- velvoittaa Vaasan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän suorittamaan palkkasaatavina

- tuomitsee Vaasan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän maksamaan Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry:lle hyvityssakkoa 3.000 euroa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

- tuomitsee Kunnallisen työmarkkinalaitoksen maksamaan Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry:lle hyvityssakkoa 3.500 euroa valvontavelvollisuuden lai³minlyömisestä, ja

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Anttila puheenjohtajana sekä Kröger, Koivisto, Nybondas, Lehto ja Komulainen jäseninä. Valmistelija on ollut Snellman-Valtonen.

Tuomio on yksimielinen.