TT 2017:59

Asianmukaisesti laaditusta työvuoroluettelosta tuli ilmetä työntekijän säännöllinen työaika ja lisätyörajat. Työvuoroluetteloa laadittaessa tuli ottaa huomioon säännöllistä työaikaa vähentävinä luettelon laatimisen ajalle sijoittuvat vuosiloma- ja muut vapaapäivät. Näin ollen osa-aikaisen lastenhoitajan säännölliseksi työajaksi ja siten myös lisätyörajaksi tuli katsoa hänen työsopimuksensa mukainen täysi työaika, josta oli vähennetty vapaapäivät.

KANTAJA

Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry

VASTAAJA

Kunnallinen työmarkkinalaitos

KUULTAVA

Oulun kaupunki

ASIA

Virka- ja työehtosopimuksen tulkinta, lisätyön korvaaminen

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 16.3.2017

VIRKA- JA TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Vuosille 2014–2016 solmittu kunnallinen yleinen virka- ja työehtosopimus (jäljempänä KVTES) sisältää muun ohella seuraavat määräykset:

III LUKU TYÖAIKA

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7 § Yleistyöaika

Säännöllinen työaika

1 mom. Säännöllinen työaika on enintään 9 tuntia vuorokaudessa ja enintään 38 tuntia 15 minuuttia viikossa (täysi työaika). Säännöllinen viikkotyöaika voidaan järjestää myös siten, että se on keskimäärin 38 tuntia 15 minuuttia enintään 6 viikon ajanjaksossa.

Arkipyhäviikon työaika

2 mom. Niillä viikoilla, joihin sisältyy pitkäperjantai, toinen pääsiäispäivä, helatorstai, juhannusaatto tai muuksi päiväksi kuin lauantaiksi tai sunnuntaiksi sattuva uudenvuodenpäivä, loppiainen, vapunpäivä, itsenäisyyspäivä, jouluaatto, joulupäivä tai tapaninpäivä (työaikaa lyhentävä arkipyhä), säännöllinen viikkotyöaika (lisätyöraja) on kutakin edellä lueteltua päivää kohti 7 tuntia 39 minuuttia lyhyempi kuin 1 momentissa on määrätty. Osa-aikatyöaikaa lyhennetään tällaisilla viikoilla kutakin edellä mainittua työaikaa lyhentävää arkipyhää kohti vastaavalla osuudella 7 tunnista 39 minuutista kuin asianomaisen viranhaltijan/ työntekijän osa-aikatyöaika on 1 momentin mukaisesta täydestä työajasta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

14 § Lisätyön määritelmä ja korvaaminen

1 mom. Lisätyötä on työnantajan aloitteesta viranhaltijan/työntekijän säännöllisen työajan lisäksi tehty työ, joka ei ole ylityötä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 mom. Lisätyö korvataan työnantajan harkinnan mukaan joko rahakorvauksena maksamalla korottamaton tuntipalkka kultakin lisätyötunnilta tai antamalla vastaava vapaa-aika.

30 § Työvuoroluettelo

1 mom. Työaikalain alaisia töitä varten on työnantajan laadittava työvuoroluettelo, josta käy ilmi viranhaltijan/työntekijän säännöllisen työajan alkamis- ja päättymisajankohdat sekä päivittäiset lepoajat. Työvuoroluettelo on laadittava samaksi ajanjaksoksi kuin työajan tasoittumisjärjestelmä, jollei se tasoittumisjakson pituuden tai suoritettavan työn epäsäännöllisyyden vuoksi ole erittäin vaikeaa. Työvuoroluettelo on kuitenkin laadittava niin pitkälle ajanjaksolle kuin mahdollista. Työvuoroluetteloa laadittaessa on viranhaltijan/työntekijän tai luottamusmiehen vaatimuksesta noudatettava, mitä 29 §:n 2 momentissa on säädetty.

2 mom. Työvuoroluettelo on saatettava kirjallisesti viranhaltijoiden/työnteki³jöiden tietoon hyvissä ajoin, viimeistään viikkoa ennen siinä tarkoitetun ajanjakson alkamista. Tämän jälkeen työvuoroluetteloa saa muuttaa vain viranhaltijan/työntekijän suostumuksella tai perustellusta syystä. Työtuntien muodostuminen ylityöksi tai vahvistetun työvuoroluettelon työtuntien alittuminen ei sinänsä ole tässä tarkoitettu perusteltu syy.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IV LUKU VUOSILOMA

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7 § Vuosiloman antaminen

6 mom. Vuosilomaa ei saa määrätä siten, että viranhaltijan/työntekijän työssäoloajan säännöllinen työaika muuttuisi olennaisesti vuosiloman vuoksi.

Soveltamisohje

Tarkoituksena on edistää tasapuolista kohtelua vuosilomia määrättäessä. Jos viranhaltijalla/työntekijällä on nor³maalisti 5 työpäivää maanantaista perjantaihin, ja kalenteriviikon kaikki työpäivät ovat vuosilomapäiviä, loma-ajaksi voidaan määrätä koko kalenteriviikko eli loma voi päättyä sunnuntaina. Vuosilomapäiviä kuluu tällöin 5. Jos ao. viranhaltija/työntekijä kutsuttaisiin työhön lauantaina tai sunnuntaina, vuosilomapäiviksi luettuja päiviä kuluisi ko. kalenteriviikolla 4. Jaksotyötapauksissa vastaavaa ongelmaa ei synny keskeytyneen jakson lisä- ja ylityömääräysten vuoksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

A työskentelee Oulun kaupungin (työnantaja) palveluksessa työsuhteessa osa-aikaisena lastenhoitajana. A:n työsopimuksen mukainen keskimääräinen viikottainen työaika on 19 tuntia 15 minuuttia ja hänellä on kuukausipalkka. A:n työaika on yleistyöaika kolmen viikon tasoittumisjaksolla.

A:lla oli viisi vuosilomapäivää 3.3.–7.3.2014, viisi vuosilomapäivää 24.3. –28.3.2014 ja kaksi vuosilomapäivää 16.4.–17.4.2014 sekä palkaton vapaapäivä 2.5.2014. Lisäksi 18.4., 21.4. ja 1.5.2014 olivat arkipyhiä (pitkäperjantai, toinen pääsiäispäivä ja vapunpäivä).

A:lle oli suunniteltu työvuoroluetteloon työaikaa 38 tuntia 30 minuuttia 3.3.–23.3.2014, 38 tuntia 30 minuuttia 24.3.–13.4.2014 ja 34 tuntia 39 minuuttia 14.4.–4.5.2014. Toteutunut työaika edellä mainituilla jaksoilla oli 40 tuntia 37 minuuttia, 44 tuntia 25 minuuttia ja 38 tuntia 9 minuuttia. Työnantaja ei maksanut A:lle edellä mainituilta ajoilta lisätyökorvausta, vaan pelkästään normaalin kuukausipalkan. A:n tuntipalkka on 12,10 euroa, joten vaaditun palkkasaatavan määrä on yhteensä 135,52 euroa (11,2 tuntia x 12,10 euroa / tunti). Vaaditun palkkasaatavan määrä on riidaton.

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, ylittikö A:n työaika säännöllisen työajan edellä mainituilla työaikajaksoilla ja onko työnantajalla velvollisuus suorittaa A:lle KVTES III luvun 14 §:n mukaista lisätyökorvausta.

KANNE

Vaatimukset

Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa että, A:lle on 3.3.–4.5.2014 syntynyt kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen III luvun 14 §:n perusteella korvattavaa lisätyötä 11 tuntia 12 minuuttia;

- velvoittaa Oulun kaupungin suorittamaan A:lle 135,52 euroa palkkasaatavana ajalta 3.3.– 4.5.2014 laillisine viivästyskorkoineen 30.6.2014 lukien; ja

- velvoittaa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Oulun kaupungin yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 4.025 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työaikalain 17 §:n 1 momentin mukaan lisätyötä on työnantajan aloitteesta sovitun työajan lisäksi tehty työ, joka ei ylitä 6 tai 7 §:ssä säädettyä, 9, 10 tai 12 §:n nojalla sovittua tai 14 §:n mukaista säännöllistä työaikaa. KVTES:n lisätyötä koskeva määräys on sisältynyt työehtosopimukseen jo ennen vuoden 1996 työaikalakia, eikä sen sisältöä ole muutettu työaikalain tultua voimaan. Määräystä tulee tulkita sen sanamuodon mukaisesti. Koska työaikalain 17 § on pakottavaa oikeutta, KVTES III luvun 14 §:llä on joko omaksuttu työaikalain 17 §:n 1 momentti työehtosopimuksen osaksi tai sovittu lisätyön määritelmästä toisin työntekijän eduksi.

Työntekijän säännöllinen työaika tulee merkitä työvuoroluetteloon. KVTES:n määräys ei mahdollista sitä, että työvuoroluetteloon merkittäisiin vain osa säännöllisestä työajasta ja osa säännöllisestä työajasta lisättäisiin jälkikäteen. A:n säännöllisenä työaikana 3.3.– 4.5.2014 on pidettävä sitä työaikaa, joka oli merkitty työvuoroluetteloon. Työvuoroluetteloon alun perin merkityn ylittävät, työnantajan aloitteesta tehdyt tunnit ovat lisätyötä siltä osin kuin vuorokautinen ylityöraja ei ylity.

KVTES:n mukaan lisätyötä on työntekijän "säännöllisen työajan lisäksi tehty työ". Vaikka katsottaisiin, että työaikalain lisätyötä koskeva määräys on otettu sellaisenaan KVTES:n osaksi, lopputulos olisi joka tapauksessa edellä kuvattu. "Sovitun työajan ylittävää" ei ole määritelty työaikalakin esitöissä. Työaikalain säännöksellä ei ole kuitenkaan tarkoitettu sitä, että lisätyötä olisi ainoastaan työsopimukseen merkityn työajan ylittävä työ riippumatta siitä, onko samalla työaikajaksolla esimerkiksi vuosilomapäiviä.

Työnantaja teetti 24.3.–14.4.2014 A:lla yhteensä 5 tuntia 55 minuuttia ylimääräistä työtä. Kun työvuoroluettelossa oli myös vuosilomapäiviä, työnantaja teetti A:lla osa-aikainen työaika huomioiden lähes kahden vuosilomapäivän verran ylimääräistä työtä. Jos tätä ylimääräistä työtä ei lueta lisätyöksi, työnantaja "teetti sisään" A:n vuosilomapäivät, mikä ei vastaa vuosiloman tarkoitusta. Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, että palkallista vuosilomaa koskevan oikeuden tarkoituksena on työntekijän levon mahdollistaminen. Jos vuosiloma ei työajan suhteessa täysimääräisesti vähennä työaikaa, tämä tarkoitus ei toteudu. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen tulkinta tarkoittaa ääritapauksessa sitä, että työnantaja voisi teettää jokaisella työaikajaksolla työntekijän työsopimuksen mukaisen työajan riippumatta siitä, sisältyykö työaikajaksoon vuosilomapäiviä. Tulkinta tarkoittaa myös sitä, että esimerkiksi A:n tapauksessa työntekijän palkkaan ei millään tavoin vaikuta se, tekeekö hän työvuoroluetteloon alun perin suunnitellun työajan vai luetteloon muutetun määrän työtunteja.

KVTES IV luvun 7 §:n 6 momentti sisältää määräyksen työajan suunnittelusta ja toisaalta sen tilanteen varalta, jossa työntekijä kutsutaan työhön lomapäivänään. A:n tapauksessa työaika on alun perin suunniteltu oikein, eikä häntä ole kutsuttu loman aikana työhön. Siten KVTES IV luvun 7 §:n 6 momentilla ei ole tässä asiassa merkitystä, toisin kuin vastaaja on esittänyt.

Lisätyötä on tehdyn työajan ja työvuoroluetteloon suunnitellun työajan erotus vähennettynä ylityön määrällä. A:lle on syntynyt lisätyötä 2 tuntia 7 minuuttia (40 tuntia 37 minuuttia–38 tuntia 30 minuuttia) 3.3.–23.3.2014, 5 tuntia 55 minuuttia (44 tuntia 25 minuuttia–38 tuntia 30 minuuttia) 24.3.–13.4.2014 ja 3 tuntia 30 minuuttia (38 tuntia 9 minuuttia–34 tuntia 39 minuuttia) 14.4.–4.5.2014. Yhteensä lisätyötä kertyi 11 tuntia 32 minuuttia. Työvuoro 3.4.2014 oli suunnitelman mukaan 4 tuntia, mutta työvuoro kesti 8 tuntia 20 minuuttia. Näin ollen vuorokautista ylityötä syntyi 20 minuuttia. Kun ylityö vähennetään lisätyöstä, korvattavaa lisätyötä on yhteensä 11 tuntia 12 minuuttia.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Oulun kaupunki ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 1.770 euroa korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

KVTES III luvussa on sovittu työaikalain 9 §:n nojalla säännöllisistä työajoista työaikalain 6 §:stä poiketen. Osa-aikatyössä yleistyöajassa lisätyötä on työsopimuksessa sovitun säännöllisen työajan ylittävä työ, joka tehdään työnantajan aloitteesta ja joka ei ole ylityötä. Lähtökohtana on työsopimuksen mukainen säännöllinen työaika ja laskennassa huomioidaan vain todellisuudessa tehdyt työpäivät ja -tunnit. Tässä tapauksessa työvuoroluetteloa muutettiin A:n työsopimuksessa sovitun säännöllisen työajan puitteissa, eikä korvattavaa lisätyötä muodostunut millään kanteessa mainitulla työaikajaksolla.

Osa-aikatyön viikkoa pitemmässä tasoittumisjaksossa ylityöraja on 38 tuntia 15 minuuttia kerrottuna tasoittumisjaksojen viikkojen määrällä. Näin ollen kolmen viikon työaikajaksolla ylityöraja on 114 tuntia 45 minuuttia. Vuorokautinen ylityöraja on 8 tuntia tai tätä korkeampi työvuoroluetteloon merkitty tuntimäärä, kuitenkin enintään 9 tuntia. Lisätyön syntymistä tarkastellaan koko työaikajaksolta. Säännöllinen työaika ylittyy, kun työtä on työaikajaksolla tehty työnantajan aloitteesta yli työsopimuksessa sovitun säännöllisen työajan.

Koska A:n viikoittaiseksi työajaksi on sovittu keskimäärin 19 tuntia ja 15 minuuttia kolmen viikon työaikajaksolla, säännöllinen työaika on 57 tuntia 45 minuuttia kolmessa viikossa. Työvuoroluetteloon merkitty työaika ei osoita lisätyörajaa. Säännöllisen työajan ylittävät tunnit ovat lisätyötä aina 114 tuntiin 45 minuuttiin saakka. Arkipyhälyhennyksen pituus määräytyy työaikamuodon ja säännöllisen työajan mukaan. Osa-aikatyössä arkipyhälyhennys tehdään samassa suhteessa kuin osa-aikatyöaika on täydestä työajasta.

Säännöllinen työaika on osa-aikaisella työntekijällä täysi työsopimukseen perustuva säännöllinen työaika, vaikka jo työvuoroluetteloa laadittaessa olisi tiedossa, että työntekijä pitää työvapaata työaikajakson aikana. Työvuoroja suunniteltaessa on suositeltavaa ottaa tiedossa olevat poissaolot huomioon siten, että työaikaa suunnitellaan vähemmän. Säännöllisen työaika ja lisätyöraja eivät kuitenkaan tuolloin alene 14 § 1 momentin mukaan määritellystä.

A:lla oli työaikajaksolla 3.3.–23.3.2014 työtunteja 40 tuntia 37 minuuttia, kun lisätyön raja oli 57 tuntia 45 minuuttia. Työaikajaksolla 24.3.–13.4.2014 työtunteja oli 44 tuntia 25 minuuttia, kun lisätyön raja oli 57 tuntia 45 minuuttia. Työaikajaksolla 14.4.–4.5.2014 työtunteja oli 38 tuntia 9 minuuttia. Työaikajaksoon sisältyi kolme työaikaa lyhentävää arkipyhää, joten lisätyöraja oli 46 tuntia 12 minuuttia. Työaikajaksoon sisältyvä palkaton vapaa ei vaikuta lisätyörajaan. A:lle ei syntynyt millään edellä mainituista työaikajaksoista KVTES III luvun 14 § 1 momentin perusteella korvattavaa lisätyötä. Työnantaja on menetellyt asiassa KVTES:n mukaan, eikä myöskään työaikasääntely anna aihetta arvioida asiaa toisin.

KVTES IV luvun 7 §:n 6 momentin mukaan vuosilomaa ei saa määrätä siten, että työntekijän työssäoloajan säännöllinen työaika muuttuisi olennaisesti. Vuosilomapäiviä saatetaan joutua korjaamaan jälkikäteen, jos säännöllinen työaika muuttuu olennaisesti. Näissäkään tilanteissa ei kuitenkaan muodostu lisätyötä, vaan lisätyötä syntyy ainoastaan, mikäli työntekijän säännöllinen työaika ylittyy. Tässä tapauksessa vuosiloman / työvapaan sisältäville työaikajaksoille on suunniteltu vähemmän työtunteja kuin mikä on ollut A:n työsopimuksessa sovittu säännöllinen työaika tai lisätyöraja. Työtuntien muutokset on tehty työsopimuksessa sovitun säännöllisen työajan puitteissa.

Työnantaja on laskenut alkuperäiseen työvuoroluetteloon merkittyjen työtuntien lisäksi tehdyt työtunnit mukaan A:n säännölliseen työaikaan. Työvuoroluettelon muutokset on tehty työsopimuksessa sovitun säännöllisen työajan puitteissa, eikä tehtyjen työtuntien määrä ylitä lisätyörajaa. Näin ollen A:lle ei ole muodostunut korvattavaa lisätyötä, vaikka toteutuneiden työtuntien määrä on työvuoroluetteloon on alun perin merkittyä suurempi. Kyse ei ole työvuoroluettelon osittaisesta suunnittelusta, vaan sen muuttamisesta.

Kunnallisen virka- ja työehtosopimuksen piirissä ei voi näin ollen syntyä tilannetta, jossa työnantaja voisi teettää jokaisella työaikajaksolla työsopimuksen mukaisen työajan riippumatta siitä, sisältyykö työaikajaksoon vuosilomapäiviä. A on pitänyt vuosilomansa suunnitelman mukaan. Työpäivien lukumäärä ei ole muuttunut, eikä työssäoloajan säännöllinen työaika ole olennaisesti muuttunut.

A ei ole tehnyt työtä yli työsopimuksessa sovitun säännöllisen työajan, eikä korvattavaa lisätyötä ole syntynyt.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. A:n työvuoroluettelo ja toteutunut työaika 3.–23.3.2014

2. A:n työvuoroluettelo ja toteutunut työaika 24.3.–13.4.2014

3. A:n työvuoroluettelo ja toteutunut työaika 14.4.–4.5.2014

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. A:n suunniteltu ja toteutunut työvuoroluettelo 3.–23.3.2014

2. A:n suunniteltu ja toteutunut työvuoroluettelo 24.3.–13.4.2014

3. A:n suunniteltu ja toteutunut työvuoroluettelo 14.4.–4.5.2014

4. Kuntatyönantajat ry:n säännöllisen työajan ylittymistä koskevat esimerkit yleistyöajassa (esimerkit 3 ja 4)

5. Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian ohje sosiaalipäivystys ja paikallinen sopiminen, elokuu 2008

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

Osa-aikatyöntekijä A on 3.3.– 4.5.2014 työskennellyt riidanalaiset kolme kolmiviikkoisjaksoa. Koska työaikajaksoille on sijoitettu vuosiloma- ja muita vapaapäiviä, A:lle on työvuoroluetteloihin suunniteltu hänen keskimääräistä viikoittaista työaikaansa lyhyemmät työajat. Työaikajaksojen kuluessa hänen työvuoroluetteloitaan on kuitenkin työnantajan aloitteesta muutettu siten, että hänen työaikansa on tullut yhteensä 11 tuntia 32 minuuttia suunniteltua pidemmäksi.

A:n työsopimukseen kirjattu työaika ei ole kuitenkaan ylittynyt lukuun ottamatta 20 minuutin vuorokautista ylityötä, josta nyt ei ole kysymys. Erimielisyyttä on siitä, sisältyykö 11 tunnin ja 12 minuutin työ A:n säännölliseen työaikaan ja onko se tullut korvatuksi normaalin kuukausipalkan yhteydessä, vai onko se korvattava erikseen lisätyönä, kuten kanteessa vaaditaan.

Selvitystä ei ole siitä, että A:n vuorokautinen työaika olisi sovittu lyhyemmäksi kuin työehtosopimuksen mukaisessa yleistyöajassa.

Työaikamääräysten tulkinta

Lisätyötä on KVTES III luvun 14 §:n 1 momentin mukaan työnantajan aloitteesta viranhaltijan tai työntekijän säännöllisen työajan lisäksi tehty työ, joka ei ole ylityötä. Työaikalain 18 §:n 2 momentin mukaan lisätyön teettäminen edellyttää työntekijän suostumusta.

Erimielisyyden ratkaisemiseksi on tässä tapauksessa selvitettävä, mikä on ollut A:n säännöllinen työaika riidanalaisena ajanjaksona. Työnantajan mukaan se on ollut sama kuin työsopimuksen mukaan muutoinkin eli keskimäärin 19 tuntia 15 minuuttia viikossa. Lisätyönä olisi tällöin korvattava vasta 57 tunnin 45 minuutin ylittävä kunakin kolmiviikkoisjaksona tehty työ. Korvattavaa lisätyötä ei ole syntynyt. Kantajan mukaan lisätyötä on ollut työvuoroluetteloon suunnitellun työajan ylittänyt työ sikäli kuin se ei ole ollut ylityötä.

Riidattomana lähtökohtana voidaan pitää, että työntekijän säännölliseksi työajaksi on katsottava hänen työsopimuksensa mukainen työaika. Näin on myös työaikalain 17 §:n 1 momentin mukaan ja tämä koskee myös osa-aikatyöntekijää. Ongelmaksi asia tulee nyt esillä olevan kaltaisissa tapauksissa, joissa keskimääräisen työajan tasoittumisjaksolle sijoittuu työvapaita. Vastaajan mukaan työntekijän säännöllinen työaika on työsopimuksen mukainen täysi työaika silloinkin, kun työvuoroluetteloa suunniteltaessa on tiedossa, että työntekijä pitää työvapaata työaikajakson kuluessa.

Vastaajan tulkinta merkitsee sitä, että osa-aikaisella kuukausipalkkaisella työntekijällä voitaisiin vapaapäiviä sisältävän työjakson työpäivinä teettää korvauksetta ylimääräistä työtä ilman muuta täsmällistä rajaa kuin se työaika, jota sovellettaisiin, jos vapaita ei olisi. Näin voitaisiin menetellä työnantajan yksipuolisella päätöksellä, sillä säännöllisenä työaikana työntekijä on työnantajan käytettävissä ja työvelvoitteen alainen. Työtuomioistuin ei pidä vapaapäiviä koskevien määräysten tavoitteiden mukaisena sitä, että vapaapäivien vastapainoksi työntekijän työvelvoitetta voitaisiin tällä tavoin kasvattaa. Tulkinta ei tältä kannalta katsoen ole hyvin perusteltu.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on tulkintansa perusteeksi viitannut myös KVTES IV luvun 7 §:n 6 momentin määräykseen vuosiloman antamisesta. Sopimuskohdan mukaan vuosilomaa ei saa määrätä siten, että työntekijän työssäoloajan säännöllinen työaika muuttuisi olennaisesti. Työtuomioistuin kuitenkin katsoo, ettei määräyksellä ole merkitystä nyt esillä olevan kaltaisissa tapauksissa, joissa kysymys ei ole – määräyksen soveltamisohjeessa tarkoitetuin tavoin – vuosiloman sijoittelusta tietyille päiville, vaan työpäivän ajalle sattuvien tuntien lukemisesta säännölliseksi työajaksi tai lisätyöksi.

Työtuomioistuin katsoo myös, ettei vastaajan tulkinta ole sopusoinnussa työvuoroluettelon laatimista koskevien oikeussääntöjen kanssa. KVTES III luvun 30 §:n 1 momentin mukaan työnantajan on laadittava työvuoroluettelo, josta käyvät ilmi viranhaltijan tai työntekijän säännöllisen työajan alkamis- ja päättymisajankohdat sekä päivittäiset lepoajat. Myös tässä määräyksessä, samoin kuin työaikalain 35 §:n 1 momentin vastaavassa säännöksessä, käytetään termiä säännöllinen työaika. Työtuomioistuimen käsityksen mukaan mainittuja sääntöjä ei voida mielekkäästi tulkita ja soveltaa muuten kuin siten, että työvuoroluettelossa otetaan huomioon sen laatimisen ajalle, kuten työajan tasoittumisjaksolle, osuvat vuosiloma- ja muut vapaapäivät säännöllistä työaikaa vähentävinä päivinä.

Edellä esitetyistä syistä työtuomioistuin katsoo, että työntekijän säännölliseksi työajaksi ja siten myös lisätyörajaksi on työvapaita sisältävällä työaikajaksolla katsottava hänen työsopimuksella sovittu täysi työaikansa, josta on vähennetty mainitut työvapaat. Tämä vastaa sitä, mitä KVTES III luvun 7 §:n 2 momentissa on nimenomaisesti lausuttu arkipyhäviikon työajasta. Määräyksen mukaan arkipyhä lyhentää säännöllistä työaikaa, myös osatyöaikaa, ja alentaa vastaavasti lisätyörajaa. Samoja periaatteita noudatetaan mainitun luvun 16 §:n 3 momentin 3 kohdan mukaan, kun jaksotyötä tekevän osa-aikatyöntekijän työaikajakso keskeytyy ennalta tiedetystä syystä. Keskeytys alentaa tällöinkin lisätyörajaa. Työtuomioistuin ei näe syytä, miksi esimerkiksi vuosilomapäivien vaikutusta säännöllisen työajan määräytymiseen ja lisätyörajaan olisi yleisestikään arvioitava toisella tavoin.

Selostetun kannan mukaan asianmukaisesti laadittu työvuoroluettelo osoittaa työntekijän säännöllisen työajan ja samalla lisätyörajan. Tämä vastaa kantajan esittämää tulkintaa. Kanne on näistä syistä hyväksyttävä.

Työtuomioistuin huomauttaa vielä, ettei lisätyön korvaamisesta voida välttyä sillä tavoin – kuten työnantaja on A:n asiassa tehnyt - että työvuoroluetteloa muutetaan vastaamaan toteutunutta, alun perin suunniteltua pidempää työaikaa. Työvuoroluettelon muuttamiselle on KVTES III luvun 30 §:n 2 momentissa määrätty omat edellytyksensä, joiden täyttyminen ei voi vaikuttaa lisätyön korvattavuuteen.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ratkaistu Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry:n hyväksi. Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Oulun kaupunki ovat siten oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla velvolliset korvaamaan Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry:n oikeudenkäyntikulut asiassa. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

- vahvistaa, että A:lle on 3.3.– 4.5.2014 syntynyt kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen III luvun 14 §:n perusteella korvattavaa lisätyötä 11 tuntia 12 minuuttia,

- velvoittaa Oulun kaupungin suorittamaan A:lle 135,52 euroa palkkasaatavana ajalta 3.3.– 4.5.2014 laillisine viivästyskorkoineen 30.6.2014 lukien, ja

- velvoittaa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Oulun kaupungin yhteisvastuullisesti korvaamaan Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry:n oikeudenkäyntikulut 4.025 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Paanetoja, Vainio, Ruohoniemi, Lehto ja Mustonen jäseninä. Esittelijä on ollut Taramaa.

Tuomio on yksimielinen.