TT 2016:54

KANTAJA

Terveys- ja sosiaalialan neuvottelujärjestö TSN ry

VASTAAJA

Terveyspalvelualan Liitto ry

KUULTAVA

Suomen Reumaliitto ry

ASIA

Työsopimuksen päättäminen

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 21.3.2016

Pääkäsittely 4.5.2016

ASIAN KÄSITTELY

Asiassa on 16.12.2015 annettu välituomio TT 2015:129, jossa kanne jätettiin tutkimatta siltä osin kuin siinä vaadittiin korvausta työsuhteen purkamisesta terveyspalvelualan luottamusmiessopimuksen nojalla. Tuomiossa hylättiin Terveyspalvelualan Liitto ry:n ja Suomen Reumaliitto ry:n esittämä oikeudenkäyntiväite siltä osin kuin ne katsoivat, että asiassa ei ole kyse terveyspalvelualan työehtosopimuksen piiriin kuuluvasta asiasta.

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Terveys- ja sosiaalialan neuvottelujärjestö TSN ry:n ja Terveyspalvelualan Liitto ry:n sopimuskaudeksi 1.1.2012 – 28.2.2014 allekirjoittamassa terveyspalvelualan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

5 § Työsuhteen päättyminen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

8. Muilta osin työsuhteen päättämiseen sovelletaan työsopimuslain määräyksiä siten ja niillä seuraamuksilla, mitä mainitussa laissa on säädetty.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

A työskenteli Suomen Reumaliitto ry:n palveluksessa edunvalvonta-asiamiehenä toistaiseksi voimassaolevassa työsuhteessa 12.1.2004 alkaen. A:n työtehtäviin kuuluivat liiton oikeuksien- ja edunvalvonnan asiantuntijan tehtävät, oikeuksienvalvonnan kehittämistä ja oikeuksienvalvontaohjausta, -koulutusta sekä -tiedotusta.

Reumaliitossa otettiin vuoden 2012 alussa käyttöön liukuvan työajan kokeilu ja siihen liittyvä työajan seurantalomake. Työnantajalle ja A:lle tuli tämän myötä erimielisyyttä muun muassa ylitöiden korvaamisesta.

Liiton toimitusjohtaja B antoi 17.8.2012 A:lle kirjallisen varoituksen työaikaa koskevien velvoitteiden ja ohjeiden laiminlyönnistä sekä asiattomasta käyttäytymisestä työyhteisössä. A:lle annettiin työajan käyttöä koskeva kirjallinen menettelyohje 11.9.2012 ja ylityökielto sekä kielto tuntisaldon kerryttämisestä 15.10.2012. A koki varoituksen ja huomautuksen työpaikkakiusaamisena ja teki asiasta ilmoituksen Aluehallintovirastolle. Ilmoitus ei johtanut toimenpiteisiin.

Reumaliiton hallitus kuuli A:ta 24.8.2012 ja 13.10.2012.

Liiton hallitus piti 15.11.2012 kokouksen, jossa päätettiin purkaa A:n työsopimus terveyspalvelualan työehtosopimuksen luottamusmiessopimuksen 4 §:n 8 kohdan perusteella

toistuvan ja olennaisen sekä varoituksesta huolimatta jatkuneen työvelvoitteen laiminlyönnin johdosta. Päättämisen yhteydessä A:lle maksettiin neljän kuukauden palkka lomakorvauksineen sekä ruokarahoineen, euromääräisen bruttosumman ollessa 16.572,44 euroa. A:n kuukausipalkka oli 3.003,12 euroa. Ennen työsuhteen päättämistä A:lle tarjottiin sopimusta työsuhteen päättämiseksi. A:n työehtosopimuksen mukainen irtisanomisaika oli neljä kuukautta.

A on ollut työttömänä ja sairauslomalla työsuhteen purkamisesta lukien. Hän on saanut päivärahaa 3.788,10 euroa.

Asianosaiset ovat eri mieltä siitä, onko Suomen Reumaliitto ry:llä ollut perusteet A:n työsuhteen päättämiselle.

KANNE

Vaatimukset

Terveys- ja sosiaalialan neuvottelujärjestö TSN ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- velvoittaa Suomen Reumaliitto ry:n maksamaan edunvalvonta-asiamies A:lle terveyspalvelualan työehtosopimuksen 5 §:n 8 kohdan nojalla työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 20 kuukauden palkkaa vastaavat 60.062,40 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien,

- tuomitsee Terveyspalvelualan Liitto ry:n hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä, ja

- velvoittaa Terveyspalvelualan Liitto ry:n ry:n ja Suomen Reumaliitto ry:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Terveys- ja sosiaalialan neuvottelujärjestö TSN ry:n oikeudenkäyntikulut 14.831,40 eurolla korkoineen.

Perusteet

A:lle 17.8.2012 annettu varoitus

Varoituksessa mainitut seikat eivät pitäneet paikkaansa. Työnantaja väitti A:n jättäneen toimittamatta työajanseurantalistoja ja täyttäneen ne ohjeiden vastaisesti. Matka-aikoja ei ollut eritelty toimistotyöajoista ja matkustusaikaa oli merkitty työajaksi vastoin työehtosopimusta. Lisäksi häntä moitittiin työtehtävien omatoimisesta järjestelystä, toimistotyöajan ylittämisestä ja ylityökorvausten vaatimisesta ilman esimiehen hyväksyntää.

A oli täyttänyt työajanseurantalomakkeet huolellisesti työnantajan ohjeiden mukaan ja toimittanut ne esimiehelle hyväksyttäväksi. Hänen tehtäviinsä kuului runsaasti matkustelua ja viikonlopputyötä. Hän piti luentoja ympäri maata. Tilaisuudet oli etukäteen sovittu ja julkaistu liiton Reuma-lehdessä ja liiton kotisivuilla. Lisäksi niistä oli etukäteen sovittu järjestötoimialan kokouksissa. Oli selvää, ettei A voinut jättää näitä esitelmiä pitämättäkään, koska kenelläkään muulla ei ollut aikaa tai asiantuntemusta näitä luentoja tai esitelmiä pitää.

A oli sopinut edellisen toimitusjohtajan kanssa, että koska A tekee työmatkalla työtä, luetaan tämä korvattavaksi työajaksi. Näin hän oli toiminut aiemminkin.

A oli täyttänyt työajan seurantataulukon ohjeiden mukaisesti merkitsemällä siihen suunnitellun ja toteutuneen työajan käytön. Lisäksi A tulosti suunnitellun työaikataulukon työhuoneensa oveen, jossa se oli heti kaikkien nähtävänä.

A sai 17.8.2012 kirjallisessa varoituksessa huomautuksen myös asiattomasta käyttäytymisestä työyhteisössä. Hänen väitettiin levittäneen perättömiä huhuja esimiehen väkivaltaisuudesta, arvostelleen työtovereita ja yrittäneen käyttää perusteettomasti valtaa työyhteisössä. Nämäkään väitteet eivät pitäneet paikkaansa. A:n esimies järjestöjohtaja C oli 22.3.2012 potkaissut häntä sääreen. Tämän seikan hän oli ilmoittanut työyhteisössä. C oli myös myöntänyt tämän. Muissa väitteissä ei ollut minkäänlaista perää. Luottamusmies D ja työsuojeluvaltuutettu E ilmoittivat kantanaan, etteivät A:ta kohtaan esitetyt moitteet pitäneet paikkaansa.

Päättämisperusteiden arviointia

Työnantaja ei antanut yksilöityjä perusteluja purkamiselle työsopimusta purettaessa 15.11.2012. Myöhemmin työnantaja on ilmoittanut seuraavat seikat purkuperusteiksi:

1. Työtuntien raportointi vastoin ohjeita ja määräyksiä merkitsemällä matkatunnit työtunneiksi. Puutteet ilta-, viikonloppu- ym. lisiin oikeuttavien tuntien merkitsemisessä.

Väite ei pidä paikkaansa. Vuoden 2012 alusta otettiin käyttöön uusi työajankäytön raportointisysteemi, johon merkittiin ensin suunniteltu työaika ja sitten toteutunut. A toimi tämän mukaisesti. Hänen suunniteltuun työaikaansa ei etukäteen puututtu, joten työnantaja näin hyväksyi hänen työaikasuunnitelmansa.

A oli sopinut työhön tullessaan, että matkalla tehty työ on työaikaa. A:lla oli toisinaan runsaasti matkapäiviä, esimerkiksi alkuvuonna 2012 noin 50 päivää. Saatuaan varoituksen 17.8.2012 hän ei enää merkinnyt matkustusaikaa työajaksi, vaikka olisikin tuolloin tehnyt työtä. A ei myöskään merkinnyt liukumia työajankäyttötaulukkoon saatuaan 15.10.2012 määräyksen, jonka mukaan hän ei saanut enää pitää päivittäistä työaikasaldon liukumaa.

2. Työmatkojen omaehtoinen järjestely esimiehen kanssa etukäteen sopimatta.

A oli jo vuosia hoitanut liiton asiantuntijan työnsä hyvin itsenäisesti ja hän oli merkinnyt liiton edustajana eri verkostoissa toimiessaan työtehtävänsä (esitelmät, luennot, matkat) etukäteen työhuoneensa ovessa olleeseen kalenteriin ja niistä oli tiedotettu liiton mediavälineissä. Hänelle ei tullut mieleenkään, ettei työnantaja niitä olisi hyväksynyt. Joka tapauksessa työnantaja oli etukäteen täysin tietoinen, mitä työtehtäviä ja missä hän milloinkin oli hoitamassa.

3. Työaikojen omaehtoinen järjestely ja toistuva ylityön tekeminen esimiehen kanssa etukäteen sopimatta. Tuntisaldon tarkoitushakuinen kerääminen.

A ei ole mitenkään kerännyt tunteja, vaan hän on tehnyt sen, mitä työ on kulloinkin edellyttänyt.

Purkuperusteena on vedottu myös A:n käyttäytymiseen. Hänen väitettiin levittäneen huhua esimiehensä väkivaltaisuudesta. A ei ole levittänyt huhua, vaan kertonut rehellisesti ja tosiasioita vastaten tapauksesta, jossa esimies potkaisi häntä jalkaan.

Vielä työnantaja on väittänyt A:n syyllistyneen vallan väärinkäyttöyrityksiin.A:lle

ei ole selvinnyt, mitä tällä tarkoitetaan.

Työsopimuksen päättämisperusteita ei ole ollut

Purkamisperusteet eivät edes kokonaisuutena ole niin painavia perusteita, että työnantajalla olisi ollut oikeus työsuhteen purkamiseen. Työnantajalla ei ollut perusteita edes irtisanoa A:n työsopimusta.

Korvauksen määrä

Kohtuullisena korvauksena on pidettävä 20 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta. Puolet tästä katsotaan olevan aineetonta vahinkoa.

Hyvityssakkovaatimus

Terveyspalvelualan Liitto ry on laiminlyönyt työehtosopimuslain 8 §:ssä säädetyn valvontavelvollisuutensa. Liitto on laiminlyönyt valvoa, että sen jäsen Suomen Reumaliitto ry noudattaa terveyspalvelualan työehtosopimuksesta johtuvia velvoitteitaan. Vastaajaliiton asiamies on liiton edustajana osallistunut hyvin tiiviisti A:n työsuhteen päättämisprosessiin sen eri vaiheissa laiminlyöden valvoa, että asiassa toimitaan työehtosopimuksen mukaisesti. Liitto on velvoitettava suorittamaan työehtosopimuslain 9 §:n nojalla hyvityssakkoa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Terveyspalvelualan Liitto ry on vastauksessaan, johon Suomen Reumaliitto ry on yhtynyt, vaatinut, että kanne hylätään ja Terveys- ja sosiaalialan neuvottelujärjestö TSN ry velvoitetaan korvaamaan Terveyspalvelualan Liitto ry:n ja Suomen Reumaliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 16.647,07 eurolla korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Päättämisperusteiden arviointia

Työajan seuranta

Reumaliitossa otettiin vuoden 2012 alussa käyttöön aluehallintoviraston määräyksestä ja ohjeistuksen mukaan määrämuotoinen sähköinen työajan seuranta ja samassa yhteydessä päätettiin yhdessä henkilöstön kanssa ottaa käyttöön liukuvan työajan kokeilu. Työnantajalle ja A:lle tuli tämän myötä erimielisyyttä muun muassa A:n työajan suunnittelun ja seurannan toteuttamisesta sekä matka-ajan korvaamisesta.

Aluehallintoviraston määräyksestä Reumaliitossa päätettiin yhteisessä henkilöstöpalaverissa sekä luottamusmiehen kanssa neuvotellen yksimielisesti ottaa käyttöön Excel-pohjainen työajan suunnittelu- ja seurantalomake. A ei esittänyt henkilöstöpalaverissa eriävää näkemystä. A on siten sopinut työnantajansa kanssa liukuvasta työajasta tammikuussa 2012. Kaikki muut Reumaliiton työntekijät A:ta lukuun ottamatta alkoivat käyttää lomakkeita ohjeistuksen mukaan. Kukaan Reumaliiton työntekijöistä ei laiminlyönyt työajan suunnittelu- ja seurantalomakkeen täyttämistä. A:n työhuoneensa oveen kiinnittämä Outlookista tulostettu paperikalenteri ei vastannut Excel-lomaketta, siitä ei muun muassa näkynyt työaika, vaan ainoastaan mahdolliset tilaisuudet.

A:n laiminlyönnit olisivat saattaneet johtaa Reumaliittoon kohdistuviin sanktioihin aluehallintoviraston taholta.

A on ollut tietoinen oikeasta toimintatavasta ja hänelle on tarjottu runsaasti myös ohjeistusta sekä opastusta. Koko muu henkilökunta on toiminut työajan seurannan osalta oikein.

A ei sopinut ennakkoon työvuoroistaan esimiehensä C:n kanssa eikä missään vaiheessa toimittanut työaikasuunnitelmaa etukäteen seuraavalle kuukaudelle ja toimi näin ohjeistusten vastaisesti. A sopi matkoja ja esiintymisiä ilman esimiehensä hyväksyntää. Jo sovittuja matkoja ja esiintymiä ei enää ollut mahdollista perua, koska niitä oli jo markkinoitu kolmansien tahojen toimesta ennen kuin ne tulivat esimiehen tietoon. A ei eritellyt tuntejaan, vaan merkitsi muun muassa matka-ajan kokonaisuudessaan työajaksi. A:lta pyydettiin maaliskuusta 2012 alkaen toistuvasti tarkennettuja tunteja. A ei pyynnöistä huolimatta antanut tarkennettuja tunteja ja hän edelleen kerrytti tuntisaldoaan ohjeistuksen ja kieltojen vastaisesti.

A ei useista huomautuksista, ohjeistuksesta, koulutuksesta sekä varoituksesta huoli- matta missään vaiheessa toimittanut Excel-taulukkoa työnantajan määräysten mukaisesti. Taulukko oli toimittamatta myös työsuhteen päättämishetkellä 15.11.2012.

Reumaliitossa on ollut tiukan taloudellisen tilanteen takia ylityökielto ja tästä syystä ylityökorvauksia ei ole maksettu kenellekään useaan vuoteen. Asia on ollut henkilökunnan tiedossa. Mikäli ylityötä on poikkeuksellisesti tehty, se on annettu korotettuna vapaa-aikana.

A jatkoi matka-ajan merkitsemistä työajaksi myös kirjallisen varoituksen 17.8.2012 jälkeen. A ei noudattanut hänelle 11.9.2012 annetun kirjallisen menettelyohjeen mukaista ohjeistusta. A sai kirjallisen ylityökiellon sekä kiellon tuntisaldon kerryttämisestä 15.10.2012. A toimi vastoin kieltoa ja jatkoi "ylitöiden" tekemistä sekä tuntisaldon kerryttämistä. A:n runsaat "ylityöt" johtuivat osaksi siitä, että hän käytti ilmeisesti työaikaansa myös muuhun kuin työtehtäviinsä.

A ei ollut sopinut edellisen toimitusjohtajan kanssa siitä, että A:n työmatkat luettai- siin korvattavaksi työajaksi.

Yhteenveto työajan seurantaan liittyen

A on pyrkinyt erehdyttämään työnantajaa taloudellisesti sillä, että hän ei ole tehnyt työaikasuunnitelmaa. A on sopinut matkoja sekä koulutuksia ilman esimiehen lupaa.

A on tehnyt "ylitöitä" sopimatta ja ilman lupaa. Hän on vienyt ylityövaatimukset, jotka esimies on jo kertaalleen hylännyt, uudestaan eri lomakkeella suoraan ulkopuolisen palveluntarjoajan hoitamaan palkkahallintoon. Ylityötä voi muodostua vasta siinä vaiheessa, kun siitä etukäteen sovitaan esimiehen kanssa. Reumaliitossa on ollut selkeä toimintatapa, jossa työaikaseuranta toimitetaan aina ensin esimiehen hyväksyttäväksi.

A on myös virheellisesti kertonut sopineensa edellisen toimitusjohtajan kanssa, että hänellä matka-aika kuuluisi työaikaan työehtosopimuksesta poiketen.

Asiaton käyttäytyminen ja lojaliteettivelvollisuuden rikkominen

A on perusteettomasti väittänyt ja levittänyt tietoa, että hänen esimiehensä C olisi tahallisesti pahoinpidellyt häntä potkaisemalla jalkaan. A mustamaalasi työnantajaansa Reumaliiton jäsenille sekä ulkopuolisille. Saamansa varoituksen jälkeen A alkoi syyttää työnantajaansa kiusaamisesta. Työsuhteensa päättämisen jälkeen A on kannellut Reumaliitosta työsuojelu- ja tietosuojaviranomaiselle, mutta kumpikaan viranomainen ei löytänyt Reumaliiton toiminnasta huomautettavaa.

A:n levittämillä perättömillä tiedoilla on ollut haitallisia vaikutuksia Reumaliiton työyhteisöön, jäsenten mielikuviin Reumaliitosta sekä erityisesti C:n työhyvinvointiin.

A on esittänyt Reumaliiton kannan kanssa ristiriitaisen lausunnon EAPN-Fin yhteistyöverkostossa.

Työsopimuksen päättämiselle on ollut perusteet

Aluehallintoviraston määräyksiin liittyvät A:lta pyydetyt työajan seurantaa koskevat tiedot ovat olleet toimittamatta vielä 15.11.2012. A:n toiminnan johdosta Reumaliitto ei ole voinut noudattaa aluehallintoviraston määräyksiä ja tästä on aiheutunut sanktiouhka työnantajalle.

A on toiminnallaan pyrkinyt tahallisesti erehdyttämään työnantajaansa maksamaan hänelle ylimääräistä rahallista korvausta. A on tavoitellut toiminnallaan taloudellista hyötyä. Pääsääntöisesti tällainen epärehellinen menettely muodostaa työsuhteen purkuperusteen.

A:n toiminnasta johtuneen luottamuspulan johdosta A:n työsopimuksen irtisanomiselle on ollut olemassa työsopimuslain 7 luvun 1 ja 2 §:n mukaiset perusteet. A:lle on varattu tilaisuus tulla kuulluksi työsopimuslain 9 luvun 2 §:n mukaisesti. Syntyneen luottamuspulan johdosta Reumaliitolla ei ole ollut velvollisuutta selvittää, voitaisiinko A sijoittaa muuhun työhön.

Korvauksen määrä

Vaadittu korvauksen määrä on kohtuuton. Korvausta alentavana seikkana on otettava huo- mioon A:n itsensä antama aihe työsuhteen päättymiselle sekä hänen saamansa neljän kuukauden palkkaa vastaava korvaus. Asiassa tulee ottaa huomioon myös Reumaliiton pitkämielisyys sekä pyrkimys ratkaista asia sovinnollisesti.

Jos katsotaan, että Reumaliitolla oli oikeus irtisanoa mutta ei oikeutta purkaa työsuhdetta, tulee ottaa huomioon ennakkotapaus KKO 2002:71. Joka tapauksessa A on saanut neljän kuukauden palkkaa vastaavan suorituksen työsuhteen päättämisen yhteydessä.

Hyvityssakkovaatimuksesta

Koska Reumaliitto ei ole toiminut työehtosopimuksen vastaisesti, ei myöskään Terveyspalvelualan Liitto ry ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan asiassa. Terveyspalvelualan Liitto ry ei ole vastuussa myöskään siksi, että kantaja on ottanut yhteyttä asiasta vasta 24.9.2014. Liiton asiamies ei ole A:n irtisanomisen aikaan tosiasiassa työskennellyt liiton palveluksessa vaan ollut palkattomalla vapaalla ja toisen työnantajan palveluksessa.

Oikeudenkäyntikulut

A:n työsuhteen päättäminen on tapahtunut 15.11.2012 ja kantaja on ottanut vastaajaan asiasta sähköpostitse yhteyttä 24.9.2014 eli vasta kahden vuoden päästä tapahtuneesta. Kan- taja on siten joka tapauksessa ottanut asiasta yhteyttä vastaajaan niin myöhään, että tälläkin perusteella vastaajaan kohdistuva oikeudenkäyntikuluvaatimus tulee hylätä. Joka tapauksessa kantaja ei ole toiminut asiassa työehtosopimuksen edellyttämällä ripeydellä.

Lisäksi oikeudenkäyntikulujen jakautumisessa tulee ottaa huomioon vastaajan asiassa 15.11.2012 tekemä esitys päättämissopimukseksi euromääräisellä korvauksella. A:lla olisi ollut mahdollisuus ratkaista asia sovinnollisesti. Tältä osin vastaaja viittaa korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO 2008:52.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Työsopimus

2. Tulos- ja kehityskeskustelu 12.6.2012

3. Kirjallinen varoitus ja huomautus 17.8.2012

4. A:n vastine edelliseen 17.8.2012

5. D:n viesti 20.8.2012

6. E:n viesti 23.8.2012

7. Menettelyohje 11.9.2012

8. D:n viesti 9.10.2012

9. A:n puheenvuoro 13.10.2012 kuulemistilaisuudessa

10. Ylityökielto 15.10.2012

11. B:n viesti 29.10.2012

12. Työsuojeluvaltuutetun ja luottamusmiehen kannanotto 30.10.2012

13.A:n etukäteen toimittama työajansuunnittelulista

14. A:n jälkikäteen toimittamat työajanseurantalistat

15. A:n työhuoneen ovessa ollut työaikataulukko

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. B:n viimeksi elokuussa 2012 muokkaamat muistiinpanot

2. A:n sähköposti C:lle 25.9.2012 ja vastaus siihen

3. B:n vastine hallitukselle A:n ja E:n esittämiin väitteisiin 7.11.2012, sivut 9-15 (sähköpostit)

4. Ylityökielto 15.10.2012

5. Liukuvan työajan ohjeistus

6. Työsopimus (kantajan nro 1)

7. Kirjallinen varoitus 17.8.2012 (kantajan nro 3)

8. Menettelyohje 11.9.2012 (kantajan nro 7)

9. D:n viesti 9.10.2012 (kantajan nro 8)

10. Palkka-asiamiehen lausunto 2007

11. Vakuutusyhtiön päätös 15.5.2013 (sivu 1)

12. A:n työvuorolistat varustettuna B:n kommenteilla

13. A:lle annettu ohjeistus

14. Erton vastine 11.7.2014 (sivu 5)

15. Erton sähköposti

16. A:n listat palkkatoimistoon

17. Sähköposti 16.8.2012

18. A:n 29.6.2012 kirjoittama viesti palkkahallintoon

Kantajan henkilötodistelu

1. A

2. D, Reumaliiton toimistosihteeri ja luottamusmies

3. E, Reumaliiton yhteyssihteeri ja työsuojeluvaltuutettu

Vastaajan henkilötodistelu

1. B, Reumaliiton entinen toimitusjohtaja

2. C, Reumaliiton järjestöjohtaja, eläkkeellä

3. F, Tulosnurkka Oy:n kirjanpitäjä

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työsuhteen päättämisperusteet ja niiden arviointi

Työtuntien raportointi vastoin ohjeita ja määräyksiä

A on kertonut toimineensa Reumaliiton edunvalvonta-asiamiehenä vuodesta 2004 lukien. Työsuhteen päätyttyä vuonna 2012 hän oli ensin vähän aikaa työttömänä, sitten sairaslomalla. A:n työ oli hyvin itsenäistä ja siihen sisältyi muun muassa lausumien antamista, neuvontatehtäviä sekä kouluttajana ja asiantuntijana toimimista. Työhön sisältyi myös paljon matkustamista ja alkuvuodesta 2012 hänellä oli yhteensä 50 matkapäivää. Työsopimuksen mukaan hänellä oli toimistotyöaika ja lisäksi saattoi olla ilta- ja viikonlopputyötä. Työsopimusta tehtäessä oli työnantajan kanssa sovittu, että matka-aika luetaan työajaksi tunti tunnista, koska An teki töitä myös matkalla ollessaan. Ylityöt sai pitää vapaana, mutta A ei ehtinyt pitämään kaikkia vapaitaan, ja sen vuoksi hän joutui pyytämään niitä myös rahana. Systeemi toimi hyvin ja A:n tuntilistat hyväksyttiin aina sellaisenaan ennen kuin työpaikalla siirryttiin liukuvaan työaikaan vuonna 2012.

Liukuva työaika ei soveltunut A:n tekemään matkatyöhön. A olisi halunnut päästä kokonaistyöajan piiriin, koska se soveltui paremmin paljon matkustamista sisältävään työhön. Työaika piti merkitä työajanseurantataulukkoon, johon A merkitsi matka-ajan työajaksi, kuten hän oli aiemminkin tehnyt. Taulukkoon ei edes voinut eritellä matka-aikaa, koska sitä varten ei ollut erillistä saraketta. A toimitti taulukot säännöllisesti eikä hänelle koskaan annettu palautetta siitä, että hän olisi täyttänyt taulukoita väärin. Maaliskuussa pidettiin palaveri, jossa toimitusjohtaja B ilmoitti A:lle, että matka-ajasta on jätettävä iltatunnit merkitsemättä taulukkoon 7,5 tuntia ylittäviltä osin. A ei kuitenkaan saanut tuolloin tai myöhemminkään ohjeita taulukon täyttämiseen. A sai kirjallisen varoituksen elokuussa työaikaseurantalistojen toimittamatta jättämisestä, vaikka hän teki ne kuukausittain. Varoituksessa kiellettiin myös matka-ajan merkitseminen työajaksi. A:lla ei ole tietoa siitä, että B olisi tehnyt korjausmerkintöjä hänen täyttämiinsä tuntilistoihin. A jatkoi työtuntien merkitsemistä työsuhteensa loppuun asti.

Reumaliiton entinen toimitusjohtaja B on kertonut, että A oli koonnut työtehtävänsä hyvin itsenäisesti. B ei tarkalleen tiennyt, mihin A työaikansa käytti. A:n kanssa ei ollut sovittu, että matka-aika olisi työaikaa. B:n tiedon mukaan A:lla ei ollut tällaista sopimusta myöskään edellisten esimiestensä kanssa. Ennen vuotta 2012 A ei ollut koskaan "laskuttanut" matka-aikaa työaikana eikä hänellä ollut sitä ennen työmatkoja edes kuukausittain. Vuonna 2011 A:lla oli ollut viisi maakuntamatkaa. Oman toimiston ulkopuolella pidettävät kokoukset pidettiin pääsääntöisesti pääkaupunkiseudulla. Kokoukset kestivät tunnin tai pari ja Reumaliitossa oli käytäntönä, että matka-ajan sai lukea työajaksi siltä osin kuin se sisältyi 7,5 tuntiin.

Aluehallintovirasto velvoitti vuonna 2012 Reumaliiton aloittamaan työajan seurannan. Samassa yhteydessä otettiin käyttöön liukuva työaika. B laati työajanseurantaa varten aluehallintoviraston ohjeen mukaisesti excel-taulukon, johon piti merkitä kuukausittain suunniteltu ja toteutunut työaika. Taulukko piti toimittaa esimiehelle. A ei toimittanut esimiehelleen lainkaan etukäteissuunnitelmia. A toimitti alkuvuoden osalta kolmen kuukauden toteumat kerralla, mutta tunteja ei ollut eritelty, ja matka-aikaa oli luettu työajaksi myös 7,5 tuntia ylittäviltä osin. Merkintöjä oli paljon myös sellaisilta tunneilta, joista ei ollut sovittu etukäteen. Maaliskuun lopussa A:n kertymä liukuma-ajalta oli jo yli 80 tuntia. B palautti A:lle tämän toimittamia taulukoita tehtyään niihin kynämerkintöjä, joista ilmeni, miten A:n piti taulukoita korjata. A ei kuitenkaan tehnyt korjauksia B:n useista kehotuksista huolimatta eikä ottanut vastaan B:n tarjoamaa apua taulukoiden täyttämiseen, vaan jatkoi entiseen tapaan. A:lle annettiin elokuussa kirjallinen varoitus muun muassa siitä, että hän oli jättänyt työaikataulukot täydentämättä jopa puolen vuoden ajalta. B oli huolissaan, että aluehallintovirasto puuttuisi tähän. Lisäksi A oli merkinnyt matka-aikaa työajaksi työehtosopimuksen vastaisesti. B ei saanut A:lta taulukkoja enää loka- tai marraskuulta.

B on kertonut, että A pyysi useasti, että hänet siirrettäisiin kokonaistyöajan piiriin. Kokonaistyöaikaan siirtyminen ei ollut kuitenkaan mahdollista, koska A:n työ ei täyttänyt työehtosopimuksen mukaisia kokonaistyöajan edellytyksiä. Työ ei ollut matkatyötä, vaikka A:lla olikin vuonna 2012 poikkeuksellisen paljon matkustusta. B:n arvion mukaan ei ollut kuitenkaan käytännössä mahdollista, että hänellä olisi voinut olla jopa 50 työmatkapäivää keväällä 2012. Lisäksi siirtyminen kokonaistyöaikaan koski vain 19.5.2005 jälkeen palkattuja työntekijöitä, ei A:ta.

Reumaliiton entinen järjestöjohtaja C on kertonut toimineensa keväästä 2010 lähtien A:n lähiesimiehenä. C ei ollut kuullut, että A:n kanssa olisi sovittu matka-ajat työajaksi. A ei tehnyt työmatkoja kovinkaan usein, vaan hänellä oli edunvalvontakoulutuksia yleensä vain 5-6 kertaa vuodessa. Vuosi 2012 oli poikkeuksellisen vilkas terveydenhuoltolain muutosten takia ja työmatkoja oli tuolloin enemmän.

C on kertonut samalla tavalla kuin B siitä, ettei A toimittanut C:lle työajanseurantataulukkoja annettujen ohjeiden mukaan esimiehensä toistuvista pyynnöistä huolimatta. A:lle tarjottiin useita kertoja ohjeita ja apua taulukon täyttämiseen, mutta hän ei ottanut sitä vastaan.

Luottamusmiehenä vuosina 2012-2014 toiminut Reumaliiton toimistosihteeri D on kertonut työskennelleensä samassa toimistossa kuin A. A työskenteli paljon toimiston ulkopuolella. A:lla oli ongelmia työajanseurantalomakkeiden täyttämisessä. Työnantaja puuttui siihen, että hän laski työaikaa eri tavalla kuin muut, jolloin hänelle kertyi normaalia enemmän ylityötä.

Reumaliiton yhteyssihteeri ja työsuojeluvaltuutettu E on kertonut työskennelleensä A:n kanssa samassa tiimissä saman esimiehen alaisuudessa. E:n mukaan liukuva työaika ei soveltunut A:lle, koska hän työskenteli paljon toimiston ulkopuolella. Työaikaseurantataulukoiden täyttäminen oli A:lle matkatyön vuoksi mahdotonta. E laski yhdessä A:n kanssa, että tällä oli vuonna 2012 alkuvuodesta ollut 50 työmatkapäivää. A teki parhaansa, eikä muilta työntekijöiltä vaadittu taulukoiden täyttämisessä samaa kuin A:lta. E laati itsekin taulukot puolen vuoden välein jälkikäteen eikä häntä koskaan asiasta huomautettu. E:n tietojen mukaan moni muukin työntekijä toimi vastaavalla tavalla.

Asiassa esitetty selvitys osoittaa, että työajanseurantalomake on otettu Reumaliitossa käyttöön aluehallintoviraston velvoittamana ja sen antamien ohjeiden mukaisesti. Kyse on siten ollut työajanseurantamuodosta, jota jokainen Reumaliitossa työskentelevä henkilö johtoa myöten on ollut velvollinen noudattamaan. Henkilökuntaa on tiedotettu lomakkeen käyttöönotosta, lomakkeen täyttämiseen on annettu kirjalliset ohjeet ja B on tarjonnut työntekijöille, myös A:lle, henkilökohtaista opastusta taulukon täyttämiseen.

Asiassa on jäänyt näyttämättä, että A:n ja työnantajan välillä olisi sovittu työsopimusta tehtäessä siitä, että matka-aika olisi työaikaa. Tätä johtopäätöstä tukee se, että A:n työsopimukseen ei ole tehty kirjausta, jonka mukaan matka-aika olisi työaikaa vastoin työehtosopimusta ja Reumaliitossa noudatettua käytäntöä. Myös Reumaliiton talouspäällikön antamasta lausunnosta 25.4.2007 (V 10) ilmenee, että A:n vuonna 2007 pitämään luentomatkaan liittyvää matka-aikaa ei ole katsottu työajaksi.

Asiassa on esitetty ristiriitaista näyttöä siitä, onko A toimittanut työajanseurantataulukkoa suunnitelluista työtunneistaan. B:n ja C:n kertomusten mukaan A ei ole toimittanut tällaista taulukkoa kertaakaan. Kirjallisen todistelun perusteella A on kuitenkin täyttänyt taulukon ainakin lokakuulta 2012 (K 13). Koska taulukkoja ei ole esitetty muilta kuukausilta, työtuomioistuin katsoo B:n ja C:n uskottavien kertomusten perusteella, ettei A ole toimittanut suunnitellun työajan seurantataulukkoja tätä aiemmilta kuukausilta.

Esitetyn selvityksen perusteella A on toimittanut työajanseurantalomakkeita toteutuneista työtunneista esimiehelleen myöhässä ja merkinnyt matka-aikaa työajaksi säännöllisen työajan 7,5 tuntia ylittäviltä osin siitä huolimatta, että B on sanallisesti, sähköpostitse ja A:n täyttämiin taulukoihin tehdyillä korjausmerkinnöillä tiedottanut A:ta toistuvasti siitä, ettei matka-ajasta kerry ylityötä. Työtuomioistuin ei pidä uskottavana, etteikö A olisi saanut B:n tekemiä A:lle henkilökohtaisesti osoitettuja korjausmerkintöjä tiedokseen. A ei ole B:n pyynnöistä huolimatta tehnyt pyydettyjä korjauksia eikä eritellyt matka-aikaa muusta työajasta. A on vedonnut siihen, ettei hän olisi edes voinut eritellä matka-aikaa, koska työajanseurantataulukossa ei ole sille erillistä saraketta. B:n kertomuksesta on kuitenkin ilmennyt, että matka-ajan on voinut merkitä muutenkin taulukossa olevaan vapaaseen tilaan. B:n mukaan työntekijöille ei normaalisti edes muodostu työajan ylittävää matka-aikaa.

Koska A ei ole toiminut esimiehen ohjeiden mukaan, vaan on toistuvasti laiminlyönyt toimittaa ja täyttää työajanseurantalomakkeita työnantajan ohjeistamalla tavalla, A:n on katsottava laiminlyöneen työtuntien raportointiin liittyvä velvollisuutensa.

Työmatkojen järjestely ilman esimiehen lupaa

A on kertonut, että C oli tietoinen hänen menoistaan, koska A merkitsi ne yleisellä verkkoasemalla olevaan kalenteriin sekä oven pielessään olevaan kalenteriin. Tämän lisäksi luennot ja verkostokokoukset sovittiin erikseen säännöllisesti pidettävissä järjestötoimialakokouksissa, joissa esimies hyväksyi kaikki menot etukäteen. Tapahtumien aikataulut olivat myös internetissä sekä Reuma-lehdessä.

C on kertonut, että yleiselle verkkoasemalle laitetusta ja ovessa olevasta kalenterista kävi ilmi vain se, milloin A oli paikalla. Järjestötoimialan kokouksia pidettiin muutaman kerran vuodessa kevät- ja syyskaudella eikä niissä sovittu kenenkään työmatkoista. Terveydenhuoltolain uudistamiseen liittyen eräässä kokouksessa oli poikkeuksellisesti sovittu, että kukin tietystä alueesta vastaava hoitaa kyseisen alueen tilaisuudet, mutta yksittäisiä menoja ei tuolloinkaan sovittu. A sopi jatkuvasti kokouksia ja matkoja, joista C ei tiennyt etukäteen. C ei ollut hyväksynyt ainakaan jälkeenpäin ilmi tulleita A:n matkoja Kuusamoon tai Seinäjoelle. Lisäksi pääkaupunkiseudulla oli ollut tilaisuuksia, joihin A oli mennyt ilman esimiehen lupaa. C ei tiennyt, olivatko kaikki tapahtumat edes liittyneet Reumaliiton toimintaan.

B on kertonut huomauttaneensa A:lle useasti, ettei yleisellä verkkoasemalla tai oven pielessä oleva kalenteri riittänyt työajanseurantatavaksi. Järjestötoimialakokouksissa ja henkilökunnan viikkopalavereissa käytiin läpi menoja vain yleisellä tasolla. B on kertonut samalla tavalla kuin C, että A oli sopinut työmatkoja ilman esimiehen lupaa, kuten matkat Kuusamoon ja Seinäjoelle. A:lle annettiin 17.8.2012 varoitus, jossa kiellettiin työmatkojen sopiminen ilman esimiehen lupaa. A oli kuitenkin vielä syyskuussa sopinut joitain tapahtumia ohi esimiehen.

D on kertonut, että vuonna 2012 keväällä A oli erityisen paljon koulutuspäivillä ja luentomatkoilla. D toimi A:n kurssisihteerinä ja teki tapahtumista tilitykset yhdessä A:n kanssa. A alkoi laittaa myös ovensa pieleen tarkan aikataulun menoistaan sen jälkeen, kun työnantaja kiinnitti huomiota A:n koulutus- ja luentomatkoihin. A kertoi myös laittaneensa kalenterinsa yleiselle verkkoasemalle kaikkien nähtäville. Ainakin edunvalvontaan liittyvät matkat olivat asianmukaisia ja liittyivät Reumaliiton toimintaan.

E on kertonut, että A sopi kaikista menoistaan etukäteen esimiehensä kanssa. Esimies oli muutenkin tietoinen niistä, koska jokaisen menot käytiin läpi viikoittaisessa henkilökunnan palaverissa. Myös noin kahden kuukauden välein pidettävässä järjestötoimialakokouksessa kukin tiimin jäsen kertoi menoistaan. A oli huolellinen raportoija ja hän jakoi avoimesti tietoa. A teki myös matkalaskut huolellisesti ja C oli aina hyväksynyt ne.

Esitetyn selvityksen mukaan A:lla on ollut työssään edunvalvonta-asiamiehenä laaja ja itsenäinen työnkuva, johon on kuulunut jonkin verran työmatkoja, erityisesti vuonna 2012. A ei ole edes väittänyt pyytäneensä työnantajalta erikseen lupaa kaikkiin työmatkoihinsa, vaan hän on kertomansa mukaan olettanut, että hänen käyttämänsä tapa merkitä menot kalentereihin ja tapahtumien käsitteleminen kokouksissa on riittänyt työnantajalle tiedonantotavaksi. Asiassa esitetty selvitys kuitenkin osoittaa, että kokouksissa ei ole sovittu kenenkään yksittäisiä menoja, vaan kokousten luonne on ollut lähinnä yleisesti tiedottava. A ei ole voinut olla perustellusti siinä uskossa, että työnantaja olisi hyväksynyt kaikki hänen työmatkansa, koska hänelle on toistuvasti huomautettu matkojen järjestämisestä ilman esimiehen lupaa. B:n kertomuksen perusteella A on kuitenkin vielä varoituksen jälkeenkin sopinut omavaltaisesti ainakin yksittäisen työmatkan. A:n on siten katsottava laiminlyöneen noudattaa esimiehensä ohjeita järjestäessään työmatkoja ilman esimiehen lupaa.

Työaikojen järjestely ja toistuva ylityön tekeminen ilman esimiehen lupaa

A on kertonut, ettei hän ole merkinnyt aiheettomia ylityötunteja. Ylityötunteja kertyi erityisesti matka-ajasta. A oli ainoa työntekijä, jolle annettiin syyskuussa menettelyohje ylitöistä ja työmatkojen kirjaamisesta, vaikka hän mielestään toimi ohjeen mukaisesti jo muutenkin. Kaikki tapahtumiin liittyvät ylityöt oli sovittu esimiehen kanssa järjestötoimialakokouksissa. Kun A:lle annettiin 15.10.2012 ylityötä koskeva kielto, A joutui tekemään töitä omalla ajallaan, kuten pari kutsua ja esimieheltä parin päivän varoitusajalla saamansa lausuntopyynnön.

B:n mukaan A:lle annettiin 11.9.2012 menettelyohje, koska hänellä oli merkittävän paljon ylityötunteja, joista ei tiedetty, mistä ne olivat kertyneet. A oli merkinnyt paljon työtunteja ilta-ajalta ja työmatkoilta. Menettelyohjeessa painotettiin sitä, että kaikkien A:lle tulevien kutsujen täytyy mennä esimiehen kautta. Ohjeen mukaan säännöllisen työajan enimmäiskertymä saattoi olla enintään 40 tuntia. Lisäksi kello 18 jälkeen sijoittuvista työtehtävistä piti sopia erikseen esimiehen kanssa. Menettelyohjeesta huolimatta A ei muuttanut menettelytapaansa vaan jatkoi tuntien kerryttämistä ja työmatkoja ilman esimiehen hyväksyntää. A:lle annettiin 17.8.2012 varoitus, jossa kiellettiin työaikojen sekä työtehtävien ja -matkojen omatoiminen järjestely ja sijoittelu ilman esimiehen lupaa. Myöskään varoituksella ei ollut vaikutusta A:n menettelyyn. A:lle annettiin 15.10.2012 ylityökielto, koska hän yhä jatkoi saldojen kerryttämistä eivätkä tunnit voineet pitää paikkaansa. A ei kuitenkaan noudattanut kieltoa eikä ottanut vastaan ohjeita asiasta. A:lle ei annettu työtehtäviä sellaisella aikataululla, että hän olisi sen vuoksi joutunut ylittämään säännöllisen työajan.

E on kertonut, että A noudatti ylityökieltoa siinä määrin kuin se oli mahdollista. A joutui hoitamaan tehtäviä myös omalla ajallaan, koska hänellä oli paljon töitä. A:lle annettiin myös sellaisia kiireellisiä tehtäviä, jotka olisivat kuuluneet esimiehen itsensä hoidettavaksi.

Asiassa esitetty kirjallinen selvitys osoittaa, että A:n liukumasaldo on työajanseurantataulukoiden perusteella (V 12) ollut maaliskuun lopussa yli 80 tuntia. A:lle on myös tämän jälkeen jatkuvasti kertynyt säännöllisen työajan ylittäviä tunteja. B:n kertomuksen perusteella A:n työsuhteen päättymiseen mennessä tunteja on ollut jopa noin 300, mikä on merkittävästi ylittänyt menettelyohjeen (V 8) mukaisen liukumasaldon 40 tunnin sallitun enimmäismäärän. B:n ja C:n kertomusten perusteella A:lla ei ole ollut lupaa tuntien kerryttämiseen eikä esimiehillä ole ollut edes tietoa siitä, mistä tunnit ovat kertyneet. Taulukoista myös ilmenee, että A:n työtuntien liukumasaldo on varoituksen antamisen jälkeenkin kasvanut ja tunteja on kertynyt myös ilta-ajalta ilman esimiehen lupaa vastoin A:lle annettua varoitusta ja menettelyohjetta. Lisäksi A on edellä todetuin tavoin tehnyt työmatkoja ilman esimiehen hyväksyntää ja siten kerryttänyt itselleen säännöllisen työajan ylittäviä tunteja. Asiassa ei ole näytetty, että A:lle olisi annettu sellaisia työtehtäviä, jotka olisivat ylityökiellon antamisen jälkeen edellyttäneet säännöllisen työajan ylittämistä.

A:lle on edellä mainituin tavoin esimiesten taholta toistuvasti huomautettu työaikojen sijoittelusta ja ylityötuntien kerryttämisestä, mutta hän on jatkanut menettelyään vielä elokuussa annetun varoituksen jälkeenkin. Työtuomioistuin katsoo selvitetyksi, että A on tietoisesti toiminut vastoin esimiehen antamia ohjeita työaikojen järjestelystä sekä ylityön tekemisestä.

Ylityökorvausten hakeminen ilman esimiehen hyväksyntää

Tulosnurkka Oy:n kirjanpitäjä F on kertonut hoitaneensa Reumaliiton palkkahallintoa keväästä 2011 lähtien. Reumaliitossa oli käytäntönä välttää ylitöiden tekemistä heikon taloudellisen tilanteen vuoksi. Jos ylityötä kuitenkin syntyi, se korvattiin vapaa-aikana. Esimiehen tuli hyväksyä kaikki ylityöt. Normaali menettely oli se, että esimies toimittaa ylityölistat F:lle laskettavaksi ja tämä toimittaa ne takaisin esimiehelle. Yksittäiset työntekijät eivät toimittaneet listoja palkanlaskijalle. Vuonna 2012 kesäkuun lopussa A kuitenkin toimitti F:lle koko alkuvuoden ylityölistat yhdessä nipussa. Nipun päällä oli A:n kirjoittama lappu, jossa ohjeistettiin laskemaan ylityöt eri prosenttikorvauksilla, ja maksamaan ne suoraan A:lle (V 18). F ei laittanut korvauksia maksuun, koska niissä ei ollut esimiehen hyväksyntää, vaan vei listat B:lle.

A on kertonut toimittaneensa palkkahallintoon ylityölistat alkuvuodelta 2012 saadakseen palkanlaskijan laskelman ylityötunneista saatavista korvauksista. Laskelmat oli tarkoitus viedä esimiehelle hyväksyttäväksi sen jälkeen kun A olisi saanut ne palkanlaskijalta takaisin. A:n mielestä oli mahdotonta, että palkanlaskija olisi luullut korvausten tulevan maksettavaksi ilman esimiehen hyväksyntää. A oli toimittanut palkanlaskijalle myös matkalaskut, jotta palkanlaskija pystyy erottamaan matka-ajat luento- ja kokousajasta.

B on kertonut, että palkanlaskija oli tuonut hänelle elokuussa kesäloman jälkeen nipun A:n ylityötuntilistoja ja todennut, ettei voi laittaa niitä maksuun ilman esimiehen hyväksyntää. Kysymyksessä olivat samat listat, jotka B oli jo kertaalleen hylännyt epäselvinä, ja A tiesi tämän.

E on kertonut, että normaali käytäntö oli se, että työntekijä toimitti ylityötuntilistat palkanlaskentaan laskettavaksi. Palkanlaskennasta listat toimitettiin takaisin työntekijälle, joka puolestaan toimitti ne esimiehelleen. Esimiehelle sai esittää toivomuksen ylitöiden maksamisesta rahana, mutta esimies teki lopullisen ratkaisun asiassa.

Asiassa on riidatonta, että A on toimittanut kesällä 2012 ylityölistat (V 16) yhdessä nipussa palkanlaskijalle ilman että niissä olisi ollut esimiehen hyväksyntää. A on merkinnyt ylityölistoihin haluavansa ne maksettavaksi rahana. Listojen päällä olleen A:n kirjoittaman lapun (V 18) mukaan hän on pyytänyt F:ää palauttamaan listat suljettuna lokeroonsa. F on kertonut ymmärtäneensä asian niin, että ylityötunnit on haluttu saada maksuun eikä vain laskettavaksi.

Esitetyn henkilötodistelun (B, C, F) perusteella yleisessä tiedossa oli, että Reumaliiton käytäntönä oli korvata ylityöt vapaana eikä rahana. B:n mukaan näin oli toimittu jo vuosia. Henkilötodistelu on ollut ristiriitaista sen suhteen, millaista menettelytapaa palkkahallinnossa on noudatettu listojen toimittamisessa palkanlaskijalle. Lisäksi kertomukset ovat poikenneet sen suhteen, onko A:n käyttämä ylityötuntilomake ollut käytössä vielä liukuvaan työaikaan siirtymisen jälkeen vuonna 2012. B:n kertomuksesta on ilmennyt, että hän oli jo kertaalleen hylännyt samat ylityötunnit, minkä palautteen hän oli antanut myös A:lle.

Ottaen huomioon, että Reumaliitossa oli jo vuosia noudatettu käytäntöä, jonka mukaan ylityöt korvataan vapaina, eikä A:lle ole aiemminkaan maksettu ylityökorvauksia rahana, A:lla ei ole ollut syytä uskoa, että ylityötunteja maksettaisiin rahana tälläkään kertaa.

Edellä mainittujen seikkojen perusteella työtuomioistuin katsoo, että vaikka A:n menettelyssä ei ole näytetty olleen suoranaista epärehellisyyttä, hän on joka tapauksessa yrittänyt saada ylityökorvaukset maksuun yrityksessä noudatetun käytännön vastaisesti.

Reumaliiton kannasta poikkeavan lausuman antaminen

A on kertonut allekirjoittaneensa keväällä 2012 Reumaliiton nimissä EAPN-Fin yhteistyöverkostossa lääkekorvauksia koskevan lausunnon. Lausunto poikkesi Reumaliiton hallituksen kannasta, koska A ei tiennyt, että hallitus oli muuttanut aiemmin noudattamaansa kantaa.

B:n mukaan A tiesi hallituksen uudesta linjauksesta. A oli esittänyt hallitukselle uutta kantaa kritisoivan monikohtaisen listan, jota oli käyty läpi hallituksen kokouksessa. Vaikka hallitus usein kysyi A:n kantaa asioihin, hallitus oli ylin päättävä elin, joka ratkaisi liiton virallisen kannan.

Asiassa on riidatonta, että Reumaliiton hallitus on muuttanut aiemmin noudattamaansa linjausta lääkekorvauksia koskevassa asiassa, ja A:n allekirjoittama lausunto (V 17) on poikennut tästä Reumaliiton virallisesta kannasta. B:n uskottavana pidettävän kertomuksen perusteella A on vastustanut uutta linjausta, mitä on myös käyty läpi hallituksen kokouksessa. A:n on siten katsottava tienneen hallituksen uudesta linjauksesta. A on tästä huolimatta allekirjoittanut tästä poikkeavan lausunnon ja siten menetellyt hänelle kuuluvien velvollisuuksien vastaisesti.

Huhupuheiden levittäminen

A on kiistänyt levittäneensä huhuja siitä, että C olisi käyttäytynyt väkivaltaisesti häntä kohtaan. C oli maaliskuussa 2012 pidetyn palaverin yhteydessä vahingossa ensin potkaissut häntä jalkaan ja sitten osunut siihen vielä jakkaralla. A on kertonut tapahtumista työsuojeluvaltuutetulle, luottamusmiehelle sekä työterveyshuollossa. A on aina kysyttäessä kertonut, että kyseessä oli työtapaturma.

B on kertonut kuulleensa huhuja siitä, että A olisi kertonut työyhteisön ulkopuolella C:n käyttäytyneen väkivaltaisesti A:ta kohtaan. B oli saanut tällaisen tiedon Reumaliiton jäseneltä Rovaniemeltä ja hän epäili, että myös liiton yhteistyökumppanit olivat kuulleet asiasta. Tapahtumaa selviteltiin työterveyshuollon järjestämässä palaverissa 15.10.2012, jossa A väitti, että C oli tullut hänen huoneeseensa ja potkaissut häntä suoraan jalkaan.

C on kertonut, että hän oli työpalaverissa vahingossa osunut A:ta jalkaan tuolilla tai omalla jalallaan. Hän oli jälkikäteen kuullut eräältä työntekijältä, että A oli levittänyt huhuja hänen väkivaltaisesta käytöksestään.

E on kertonut, ettei hän ole koskaan kuullut A:n syyttävän esimiestään pahoinpitelystä tai levittävän sellaisia huhuja. E oli mukana työterveyshuollon kanssa pidetyssä palaverissa, jossa A kertoi, että esimies oli vahingossa osunut hänen jalkaansa jakkaralla.

Asiassa on riidatonta, että C on osunut A:ta jalkaan vahingossa. B:n ja C:n kertomuksista on ilmennyt, että perätön tieto C:n väkivaltaisesta käytöksestä on levinnyt eteenpäin, ja B:n kertomuksen perusteella jopa Rovaniemen jäsenyhdistykseen asti. Työtuomioistuin katsoo näiden uskottavana pidettävien kertomusten perusteella, että A on levittänyt perättömiä huhuja esimiehensä väkivaltaisesta käytöksestä.

Oikeudellinen arviointi ja yhteenveto

Työehtosopimuksen 5 §:n 8. kohdan viittausmääräyksen mukaan työsuhteen päättämiseen sovelletaan työsopimuslain säännöksiä sikäli kuin työehtosopimuksessa ei ole muuta sovittu.

Työsopimuslain 8 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan työnantaja saa purkaa työsopimuksen noudatettavasta irtisanomisajasta tai työsopimuksen kestosta riippumatta päättyväksi heti vain erittäin painavasta syystä. Tällaisena syynä voidaan pitää työntekijän työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden niin vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa.

Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan työntekijästä johtuvana asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voidaan muun ohella pitää työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan. Mainitun pykälän 3 momentin mukaan irtisanominen edellyttää yleensä sitä, että työntekijälle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä.

Esillä olevassa tapauksessa Suomen Reumaliitto ry on päättänyt A:n työsuhteen asiakirjalla, jossa työsopimuksen päättämistavaksi on rastitettu työsuhteen purku. A:lle on toisaalta maksettu hänen irtisanomisaikansa palkkaa vastaava korvaus. Kanteen hyväksyminen edellyttäisi siten, ettei työnantajalla ole ollut edes irtisanomisen edellytykset täyttävää perustetta A:n työsopimuksen päättämiseen.

Asiassa on selvitetty, että A on toistuvasti rikkonut velvollisuuksiaan raportoimalla virheellisesti työtuntejaan sekä järjestelemällä työmatkojaan niistä esimiehen kanssa etukäteen sopimatta. A ei ole korjannut menettelyään esimiestensä lukuisista huomautuksista huolimatta. Menettely on jatkunut myös sen jälkeen kun A:lle on annettu näiden velvoitteiden rikkomista koskeva varoitus. Tämän lisäksi A on pyrkinyt saamaan työnantajan maksamaan jo kertaalleen hylätyt ylityökorvaukset sekä levittänyt työyhteisön ulkopuolella perättömiä huhuja esimiehestään. Myös edellä todettu Reumaliiton hallituksen virallisesta kannasta poikkeavan lausunnon antaminen on johtanut luottamuspulaan työnantajan ja A:n välillä. A:n menettely on työtuomioistuimen käsityksen mukaan ollut kokonaisuutena ottaen niin moitittavaa, että työnantajalla on ollut työehtosopimuksen 5 §:n 8. kohdassa ja työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitettu asiallinen ja painava syy A:n työsopimuksen päättämiseen. Siten myöskään Suomen Reumaliitto ry ei ole laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan. Kanne on näistä syistä hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Terveys- ja sosiaalialan neuvottelujärjestö TSN ry on työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Terveyspalvelualan Liitto ry:n ja Suomen Reumaliitto ry:n yhteiset oikeudenkäyntikulut. Kulujen mää³räksi on ilmoitettu 16.647,07 euroa. Määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Terveys- ja sosiaalialan neuvottelujärjestö TSN ry velvoitetaan korvaamaan Terveyspalvelualan Liitto ry:n ja Suomen Reumaliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 16.647,07 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tar³koitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Aaltonen, Hotti, Kari, Lehto ja Schön jäseninä. Sihteeri on ollut Julmala.

Tuomio on yksimielinen.