TT 2016:6

Työehtosopimusmääräys edellytti paikallista sopimista silloin, kun työntekijän työsopimus muutetaan osa-aikaiseksi työsopimuslain mukaisilla perusteilla. Katsottiin, että määräys ei ollut työsopimuslain pakottavan sääntelyn vastainen. Osallisliitoilla oli siten toimivalta sopia asiasta työehtosopimuksessa.

Työehtosopimuksen sanamuodon perusteella määräyksen katsottiin kattavan myös tilanteet, joissa työnantaja osa-aikaistaa työntekijän taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla. Asian tulkinnanvaraisuuden vuoksi yhtiön ei katsottu tieten rikkoneen työehtosopimusta.

KANTAJA

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry

VASTAAJAT

Elintarviketeollisuusliitto ry

Antell-Leipomot Oy

ASIA

Muu

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n ja Elintarviketeollisuusliitto ry:n välisen leipomoiden työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 34 § on sisältänyt 31.3.2014 päättyneellä sekä 1.4.2014 alkaneella sopimuskaudella seuraavan määräyksen:

=======================================================

34 § Osa-aikatyöntekijät

Työnantaja voi ottaa työhön viikonloppuapulaisia sekä mikäli paikallisesti sovitaan muitakin työntekijöitä edellä tarkoitettuja enimmäistyöaikoja lyhyemmänkin työajan puitteissa. Työnantaja ei kuitenkaan voi vaatia edellä 24 §:ssä tarkoitettua pisintä säännöllistä työaikaa tekeviä työntekijöitä siirtymään lyhennettyyn työaikaan.

Soveltamisohje:

Milloin osa-aikatyöntekijän työaika on sovittu viikoittain samanpituisena toistuvaksi suoritetaan hänelle kuukausipalkka, jonka suuruus määräytyy sen mukaan, kuinka pitkä hänen viikkotyöaikansa on työehtosopimuksen mukaiseen täyteen 40 tunnin viikkotyöaikaan verrattuna.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Antell-Leipomot Oy ja sen työntekijöiden valitsema pääluottamusmies ovat tehneet 24.8.2011 leipomoiden työehtosopimuksen 34 §:n tarkoittaman paikallisen sopimuksen osa-aikaisten työntekijöiden käytöstä muussa työssä kuin viikonloppuapulaisina. Sopimus on tehty määräajaksi 31.4.2014 saakka. Sopimuksessa on todettu molemminpuolinen oikeus purkaa paikallinen sopimus toisen osapuolen olennaisen sopimusrikkeen vuoksi.

Antell-Leipomot Oy:n työntekijöiden valitsema pääluottamusmies on ilmoittanut paikallisen sopimuksen purkamisesta 19.9.2013 sähköpostitse. Pääluottamusmies on vedonnut purkuilmoituksessa Antell-Leipomot Oy:n sopimusrikkomukseen.

Antell-Leipomot Oy kävi 27.8.-28.10.2013 yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain 8 luvun mukaiset neuvottelut työvoiman käytön vähentämisestä taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Näiden neuvotteluiden jälkeen Antell-Leipomot Oy ilmoitti Oulun leipomon työntekijöilleen, että yhtiö muuttaa heidän työsopimuksensa taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla osa-aikaisiksi. Vaihtoehtona osa-aikaistamisesta kieltäytymiselle oli työsuhteen päättäminen.

Vahvistusvaatimuksessa mainitut työntekijät ovat osa-aikaistamisen toteuduttua työskennelleet samoissa työtehtävissä kuin ennen osa-aikaistamista ja myös muutoin kuin viikonloppuisin.

Asiasta on neuvoteltu työehtosopimuksen mukaisessa neuvottelujärjestyksessä aluksi paikallisesti sekä myöhemmin työehtosopimusosapuolten välillä. Asia on jäänyt erimieliseksi.

Erimielisyys koskee sitä, tuleeko työehtosopimuksen 34 § sovellettavaksi tilanteessa, jossa työnantaja osa-aikaistaa kokoaikaisen työntekijän työsopimuslain 7 luvun 11 §:n nojalla ja onko osallisliitoilla toimivaltaa sopia siitä, että muutettaessa työntekijän työsopimus osa-aikaiseksi työsopimuslain mukaisilla perusteilla, siitä pitäisi ensin sopia paikallisesti huomioon ottaen työsopimuslain 7 luvun 11 §:n ja työsopimuslain 7 luvun 4 §:n pakottavat säännökset sekä työsopimuslain 13 luvun 7 §:n säännöksen sisältö.

KANNE

Vaatimukset

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että Antell-Leipomot Oy on menetellyt Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n ja Elintarviketeollisuusliitto ry:n välisen leipomoiden työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen vastaisesti muuttamalla aikaisemmin kokoaikaisissa työsuhteissa työskennelleiden A:n, B:n, C:n, D:n, E:n, F:n, G:n, H:n, I:n, J:n, K:n, L:n, M:n, N:n, O:n, P:n, Q:n, R:n, S:n, T:n, U:n, V:n, W:n, X:n, Y:n, Z:n, Å:n ja Ä:n työsuhteet osa-aikaisiksi,

- tuomitsee Antell-Leipomot Oy:n hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta, ja

- velvoittaa Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja Antell-Leipomot Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n oikeudenkäyntikulut 10.892,32 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Perusteet

Antell-Leipomot Oy on yhteistoimintaneuvottelujen päätyttyä paikallisen sopimuksen purkuun 19.9.2013 menetellyt työehtosopimuksen 34 §:n vastaisesti.

Antell-Leipomot Oy on rikkonut työehtosopimuksen 34 §:n määräystä käyttämällä vahvistusvaatimuksessa mainittujen työntekijöiden työpanosta 1.1.2014 lukien osa-aikaisina työntekijöinä muussa kuin viikonloppuapulaisen työssä.

Työehtosopimus olisi sallinut Antell-Leipomot Oy:n menettelyn vain, jos siitä olisi ensin paikallisesti sovittu. Koska osa-aikatyön käyttämisestä muulloin kuin viikonloppuisin ei ollut voimassa olevaa paikallista sopimusta, työntekijöiden työpanoksen käyttäminen muutoin kuin viikonloppuisin on merkinnyt työehtosopimuksen 34 §:n määräyksen ja erityisesti sen viimeisen virkkeen rikkomista.

Määräyksen tulkinnan kannalta on merkityksetöntä se, oliko Antell-Leipomot Oy:llä työsopimuslain mukainen oikeus muuttaa työntekijöiden työsopimus kokoaikaisesta osa-aikaiseksi. Vaikka työnantajalla olisi ollut työsopimuslaissa säädetty peruste toimenpiteelle, työehtosopimusmääräys on edellyttänyt paikallista sopimusta osa-aikatyön käytöstä.

Asian taustaa

Antell-Leipomot Oy:n 24.8.2011 solmitun osa-aikatyön käyttöä koskevan paikallisen sopimuksen voimassaolo on päättynyt sopimuksen purun johdosta 19.9.2013.

Vahvistusvaatimuksessa mainitut työntekijät ovat työskennelleet Antell-Leipomot Oy:n Oulun leipomossa siten, että heidän työsopimuksen mukainen työaikansa on vastannut työehtosopimuksen 24 §:n tarkoitettua pisintä säännöllistä työaikaa. Työntekijät ovat työskennelleet toistaiseksi voimassa olevissa työsuhteissa.

Antell-Leipomot Oy toteutti osa-aikaistamisen käytännössä siten, että yhtiö tarjosi lokakuussa 2013 B:lle, F:lle ja I:lle uutta osa-aikaista työsopimusta. B ja F allekirjoittivat tarjotun osa-aikatyön työsopimuksen ja he ryhtyivät työskentelemään osa-aikaisesti 1.1.2014 lukien. I kieltäytyi tarjotusta osa-aikatyön sopimuksesta. Antell-Leipomot Oy osa-aikaisti I:n ja kaikkien muiden vahvistusvaatimuksessa mainittujen työntekijöiden työsuhteet lokakuun 2013 lopussa annetuilla yksipuolisilla ilmoituksilla. Osa-aikaistamiset toteutuivat työntekijöiden irtisanomisaikojen päättyessä ajanjakson 1.1.-30.6.2014 aikana.

Työehtosopimusmääräyksen suhde työsopimuslakiin

Vuoden 1922 työsopimuslain 3 §:n 2 momentin mukaan irtisanomisoikeutta voitiin sopimuksessa rajoittaa siten, että työnantaja saa käyttää sitä vain sopimuksessa mainituilla perusteilla. Sama säännös säädettiin vuoden 1970 työsopimuslakiin (työsopimuslain 37 §:n 4 momentti). Uusi 1.6.2001 voimaan tullut työsopimuslaki ei ole muuttanut tätä periaatetta, vaikka lain kirjoittamistekniikka on muuttunut ja laista toisin sopimisen oikeus on kirjoitettu erilliseksi säännökseksi. Työnantajan oikeutta laissa säädetyn irtisanomisperusteen käyttämiseen saadaan yhä rajoittaa sopimuksella. Työehtosopimuksissa sovitaan yhä yleisesti lain nojalla määräytyvää irtisanomisoikeutta rajoittavasti ja näitä määräyksiä pidetään työsopimuslain sallimina.

Osa-aikatyöntekijöitä koskeva määräys on ollut ja se on yhä lain sallima sopimusperusteinen rajaus työnantajan irtisanomisoikeuden käyttämiseen. Työehtosopimuksen määräys tai sen nojalla tehty paikallinen sopimus eivät ole työsopimuslain 7 luvun 3 §:n, työsopimuslain 7 luvun 4 §:n tai työsopimuslain 7 luvun 11 §:n vastaisia.

Osa-aikatyöntekijöitä koskeva työehtosopimusmääräys ei ole työsopimuslain 7 luvun 4 §:n vastainen myöskään siitä syystä, että työehtosopimusmääräys ja lain säännös sääntelevät eri tilanteita. Osa-aikatyöntekijöitä koskevan työehtosopimusmääräyksen toinen virke sääntelee työsopimuksen sisältämän työaikaehdon muuttamista. Työsopimuslain 7 luvun 4 § sääntelee työsopimuksen työtehtävää koskevan ehdon muuttamista eli muun kuin työsopimuksen mukaista työn tarjoamista.

Työehtosopimusmääräyksen taustasta ja tulkinnasta

Osa-aikatyöntekijöitä koskeva määräys on tullut leipomoiden työntekijöitä koskevaan työehtosopimukseen ensimmäisen kerran vuonna 1966. Määräys on neuvoteltu ja sovittu työehtosopimusosallisten keskinäisissä neuvotteluissa 29.3.1966. Määräys on sovittu osallisten välillä olosuhteissa, joissa valtakunnansovittelijan tekemä sovintoesitys, joka sisälsi eri sisältöisen osa-aikatyötä koskevan määräyksen, oli aikaisemmin hylätty (TT 1994:66).

Määräys on otettu työehtosopimukseen työntekijäpuolen esityksestä sen vuoksi, että tuolloin leipomoissa on siirrytty asteittain 40-tuntiseen työviikkoon. Sopimusmääräyksen tarkoituksena on ollut turvata leipomoalalla kokoaikaiset työsuhteet. Osa-aikamääräyksessä viitattu säännös säännöllisestä työajasta (24 §) sallii vain täysiaikaisen työn teettämisen.

Osa-aikatyöntekijöitä koskeva sopimusmääräys on säilynyt tähän päivään saakka saman sisältöisenä lukuun ottamatta soveltamisohjetta, joka on lisätty määräykseen myöhemmin ja joka koskee osa-aikatyöstä maksettavaa palkkaa. Sopimusmääräys tai sen tulkinta ei ole ollut muuten esillä missään vuoden 1966 jälkeisissä työehtosopimusneuvotteluissa ennen 1990-lukua.

Osa-aikatyöntekijöitä koskeva määräys on sovittu vuonna 1966, jolloin tuotannollisista ja taloudellisista irtisanomisperusteista ei säädetty laissa. Työehtosopimusmääräyksessä ei ole sovittu, että se koskee vain osaa osa-aikatyöhön siirtämisen perusteista tai osa-aikaistamistilanteista. Määräyksen sanamuoto osa-aikatyöhön siirtymisen vaatimisesta on vuodesta 1966 lukien kattanut sanamuotonsa mukaan kaikki osa-aikaistamistilanteet ja -perusteet, eikä määräyksen sanamuotoa tai tulkintaa ole myöhemminkään supistettu. Työehtosopimusmääräyksen sääntelemä ala kattaa kaikki osa-aikatyöhön siirtämisen tilanteet mukaan lukien työsopimuslain 7 luvun 11 §:n tarkoittamat olosuhteet.

Asianosaisliitot ovat 1990-luvun alussa pyrkineet laatimaan yhteiset soveltamisohjeet osa-aikatyöstä. Työnantajaliiton esityksen mukaan ennen osa-aikaisuutta koskevan työsopimuksen solmimista tai työsuhteen osa-aikaistamista asiasta on neuvoteltava luottamusmiehen kanssa. Samalla on muun ohella esitetty, että työnantaja voi yksipuolisesti muuttaa työsuhteen osa-aikaiseksi irtisanomisajan päättymisestä lukien niillä edellytyksillä, joilla työsopimus voidaan irtisanoa. Työntekijäliitto on esityksissään pitäytynyt nyt kysymyksessä olevilta osin voimassaolevan työehtosopimuksen sisältöön. Neuvottelut eivät ole johtaneet sopimukseen. Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL:n vuoden 1994 työehtosopimusneuvottelussa tekemä esitys osa-aikatyöntekijämääräyksen poistamisesta ei ole myöskään johtanut sopimuksen muuttamiseen (TT 1994:66).

Työehtosopimuksen osa-aikatyöntekijöitä koskevan määräyksen paikallisella sopimuksella tarkoitetaan muuta kuin työsopimustasolla tapahtuvaa sopimista. Sopimisen on ensi sijassa tapahduttava työnantajan ja luottamusmiehen välillä (TT 1994:66).

Työehtosopimuksen 34 §:n määräyksen ala kattaa sanamuotonsa mukaan sekä kiellon tehdä ilman paikallista sopimusta työsopimuksia, joilla otetaan uusi työntekijä töihin (määräyksen ensimmäinen virke) että kiellon muuttaa kokoaikaisia työsuhteita sopimalla tai yksipuolisella ilmoituksella osa-aikaisiksi (määräyksen toinen virke).

Työnantajaliiton työehtosopimusneuvotteluissa 1990-luvulla esittämät muutosesitykset, jotka eivät ole johtaneet määräyksen muuttamiseen, osoittavat työnantajaliiton itse mieltäneen, että työehtosopimukseen sidotun työnantajan tulee työsopimuslain mukaisia osa-aikatyön käytön oikeuksia käyttäessään työehtosopimusmääräyksen johdosta sopia asiasta ensin paikallisesti. Työnantajaliiton tuolloin esittämillä muutosesityksillä olisi muutettu sopimisedellytys edellytykseksi ainoastaan neuvotella luottamusmiehen kanssa tai poistettu koko määräys työehtosopimuksesta. Tällaisia esityksiä ei olisi ollut tarpeen esittää työehtosopimusneuvotteluissa, elleivät molemmat työehtosopimusosapuolet olisi mieltäneet, että paikallinen sopimus on sopimusalalla työnantajaa sitova edellytys osa-aikatyön käyttämiseen muutoin kuin viikonloppuapulaisen työssä.

Hyvityssakkovastuu

Antell-Leipomot Oy on tiennyt tai sen on tullut tietää, että sen menettely osoittaa työntekijät osa-aikatyöhön muuhun kuin viikonloppuapulaisen tehtäviin ja muutoin kuin tilapäisesti rikkoo työehtosopimuksen 34 §:n määräystä sekä voimassa ollutta paikallista sopimusta. Yhtiö ei ole voinut olla perustellusti tietämätön työehtosopimuksen selkeäsanaisesta kiellosta osa-aikatyön käyttöön ilman paikallista sopimusta tai itse tekemänsä paikallisen sopimuksen sisällöstä. Tästä syystä yhtiö on velvoitettava maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta.

VASTAUS

Vastaajien vaatimukset

Elintarviketeollisuusliitto ry ja Antell-Leipomot Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut 5.900 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien kun kuukausi on kulunut tuomion antamisesta.

Vastauksen perusteet

Osallisliitoilla ei ole toimivaltaa sopia asiasta kantajan esittämällä tavalla. Työsopimuslain 13 luvun 7 §:n perusteella osallisliitoilla ei ole toimivaltaa sopia työntekijän etuja rajoittaen siitä, mitä työsopimuslain 7 luvun 11 §:n pakottavassa säännöksessä ja työsopimuslain 7 luvun 4 §:n säännöksessä pakottavilta osin säädetään. Koska osallisliitoilla ei ole toimivaltaa sopia asiasta kantajan esittämällä tavalla, ei tällaista kelpuutusta voida delegoida myöskään paikalliselle tasolle.

Osallisliitoilla ei ole tässä asiassa toimivaltaa rajoittaa työehtosopimusmääräyksellä työntekijän työsopimuslakiin perustuvaa oikeutta jäljellä olevaan työhön tai työnantajan velvollisuutta tarjota tällaista työntekijän työpaikalla olevaa työtä työntekijälle. Siltä osin kuin työehtosopimusmääräys rajoittaa työntekijän pakottavaan lain säännökseen perustuvaa oikeutta ja/tai työnantajan lakiin perustuvaa velvollisuutta, se on pätemätön.

Siltä osin, kuin työehtosopimustasoinen paikallinen sopimus estäisi työsopimuksen muuttamisen osa-aikaiseksi työsopimuslain 7 luvun 11 §:n mukaisessa tapauksessa, se olisi pakottavan työsopimuslain säännöksen vastainen. Työsopimuslain säännöksen pakottavuudesta johtuu myös, että paikallisen sopimuksen puuttuminen ei estä työsopimuksen muuttamista osa-aikaiseksi työsopimuslain 7 luvun 11 §:n tarkoittamissa tapauksissa.

Edellä kuvattua työntekijän oikeutta ja työnantajan velvollisuutta voidaan arvioida myös työoikeudellisen edullisemmuussäännön kautta. Koska tämä arviointi on ajallisesti rajattava työsuhteen kestoon, ei myöskään edullisemmuussäännöllä voida perustella sitä, että osa-aikatyön tarjoamisen rajoittaminen tai sen kieltäminen kokonaan olisi työntekijän kannalta edullisempaa.

Kantajan esittämät väitteet ovat ristiriidassa myös työsopimuslain 7 luvun 4 §:n mukaisen muun työn tarjoamisvelvoitteen kanssa. Työsopimuslain 7 luvun 4 § on osittain semidispositiivinen. Osallisliittojen välillä voidaan rajoittaa työntarjoamisvelvoitteen alueellista laajuutta. Työsopimuslain 7 luvun 4 §:n säännös ei kuitenkaan mahdollista sitä, että osallisliitot rajoittaisivat työsopimuslakiin perustuvaa velvollisuutta tarjota työntekijän työpaikalla jäljellä olevaa osa-aikaista työtä. Kantajan väitteen hyväksyminen tarkoittaisi sitä, että jos paikallista sopimusta osa-aikatyöstä ei syntyisi tai sellaista ei olisi, työnantajalla ei olisi velvoitetta tai se ei edes voisi irtisanomisen vaihtoehtona tarjota työpaikalla mahdollisesti jäljellä olevaa osa-aikatyötä työntekijälle työsopimuslain 7 luvun 4 §:n edellyttämällä tavalla.

Toissijaisesti vastaajat lausuvat, että leipomoiden työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 34 §:n määräys on otettu työehtosopimukseen vuonna 1966, jolloin työsuhdeturvasta ei ollut lain tasolla säädetty. Sopimusmääräystä ei ole näin ollen alun perinkään tarkoitettu soveltaa tapauksessa, jossa työsopimus muutetaan osa-aikaiseksi työsopimuslain mukaisilla irtisanomisperusteilla ja irtisanomisaikaa noudattaen.

Asian taustaa

B, F ja I ovat työskennelleet määräaikaisissa työsuhteissa Antell-Leipomot Oy:ssä. Arola ja Kellolampi työskentelivät osa-aikaisissa määräaikaisissa työsuhteissa. I työskenteli kokopäiväisesti.

Kyseiset työntekijät esittivät loppukesästä 2013 väitteen, että kaikille heidän määräaikaisille työsopimuksilleen ei ollut työsopimuslain mukaista perustetta. Asiasta neuvoteltiin paikallisesti. Näiden neuvottelujen perusteella päädyttiin siihen, että näiden kolmen työntekijän työsopimukset katsottiin takautuvasti olevan voimassa toistaiseksi. Antell-Leipomot Oy ei siten ole kanteessa selitetyllä tavalla "tarjonnut uutta osa-aikaista työsopimusta".

B:n ja F:n määräaikaisten osa-aikatyösopimusten osalta katsottiin, että heidän osa-aikaiset sopimuksensa ovat takautuvasti voimassa olevia osa-aikasopimuksia, ja ne kirjattiin sellaisena kuin niiden katsottiin olevan voimassa toistaiseksi. I:n määräaikainen työsopimus katsottiin olevan takautuvasti voimassa oleva kokoaikainen työsopimus.

B ja F tekivät määräaikaisilla työsopimuksilla paikallisen sopimuksen mukaista osa-aikatyötä, jota he jatkoivat toistaiseksi voimassa olevissa työsuhteissa. Työpaikalla ei ole pääluottamusmiehen tai kenenkään muun toimesta väitetty, että näiden työntekijöiden tekemä työ olisi ollut paikallisen sopimuksen vastaista silloin, kun he työskentelivät osa-aikaisissa määräaikaisissa työsuhteissa. Asiasta ei ole ollut erimielisyyttä työpaikalla, eikä kanteessakaan ole sellaista edes väitetty. I:n työsopimusta ei neuvottelujen päättyessä edes katsottu osa-aikaiseksi. I:n työsopimus muutettiin myöhemmin osa-aikaiseksi työsopimuslain 7 luvun 11 §:n mukaisesti.

Työehtosopimusmääräyksen taustasta ja tulkinnasta

Työehtosopimuksen 34 §:n määräys on otettu leipomoiden työntekijöitä koskevaan työehtosopimukseen ensi kerran vuonna 1966. Määräys on tullut työehtosopimukseen työntekijäpuolen esityksestä. Työehtosopimusmääräyksen soveltamisohje on liitetty määräykseen myöhemmin.

Leipomoiden työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 34 §:n määräys on otettu työehtosopimukseen aikana, jolloin työsuhdeturvasta taloudellisten ja tuotannollisten perusteiden kyseessä ollessa ei oltu lain tasolla säädetty. Sopimusmääräystä ei alun perin tai myöhemmin ole tarkoitettu soveltaa tapauksissa, joissa työsopimus muuttuu osa-aikaiseksi työsopimuslain 7 luvun 11 §:n mukaisesti irtisanomisperusteilla ja irtisanomisaikaa noudattaen. Sopimusmääräys ei sanamuotonsakaan perusteella edellytä tekemään paikallista sopimusta osa-aikatyöstä sellaisessa tapauksessa, joissa työsopimus muuttuu osa-aikaiseksi työsopimuslain 7 luvun 11 §:n mukaisilla perusteilla.

Vuosina 1992 - 1993 käydyissä neuvotteluissa ei ole ollut kysymys muutosesityksistä. Osallisliitot pyrkivät tuolloin laatimaan määräyksestä yhteiset soveltamisohjeet. Tuolloin todettiin, että osallisliitoilla vallitsi erilainen käsitys sekä määräyksen ensimmäisen että toisen virkkeen tulkinnasta. Osapuolet olivat sopineet, että näihin neuvotteluihin ei missään yhteydessä vedota, mutta asia tuli esiin Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n kanteessa liittyen asiaan TT 1994:66. Koska asiaa on jo käsitelty työtuomioistuimessa 1994, esitetään myös tässä tuolloin esillä olleet esitykset määräyksen toisen virkkeen soveltamisohjeiksi.

Määräyksen jälkimmäiseen virkkeeseen liittyen työnantajapuoli esitti määräyksen menettelytapoja koskevana esityksenä

=================================================================

2. Liitot ovat yhtä mieltä siitä, että neuvotteluissa työnantajan ja luottamusmiehen tulisi päästä sopimukseen työsopimuksen osa-aikaisuudesta.

3. Ennen kuin työsuhde voidaan osa-aikaistaa, on siitä neuvoteltava luottamusmiehen kanssa.

Tällöin neuvotteluissa käsitellään mm. osa-aikaisuuden peruste, osa-aikaisuuden muoto, (vuorokautinen/viikoittainen lyhennetty työaika), osa-aikaisuuden työtuntimäärä.

4. Työnantaja voi yksipuolisesti muuttaa työsopimuksen osa-aikaiseksi irtisanomisajan päättymisestä lukien niillä edellytyksillä, joilla työsopimus voidaan irtisanoa.

=================================================================

Työnantajaliiton menettelytapoja koskevan soveltamisohjeen kohdat 1 ja 2 koskivat uuden osa-aikaisen työntekijän palkkaamista ja kohdat 3 ja 4 työsopimuksen muuttamista osa-aikaiseksi irtisanomisperusteella. Kohtaan 4 on kirjattu tuolloin voimassa olleen työsopimuslaki 39 a §:n mukainen säännös työsuhteen muuttamisesta osa-aikaiseksi. Työnantajaliiton kanta on ollut se, että työsopimuksen muuttaminen osa-aikaiseksi on mahdollista työsopimuslain mukaisilla perusteilla ja irtisanomisaikaa noudattaen.

Työntekijäpuoli esitti määräyksen jälkimmäisen virkkeen soveltamisohjeeksi

=================================================================

B. Vanhat työntekijät

1. Työnantaja ei voi vaatia työsuhteen osa-aikaistamista. Tilapäinen työn väheneminen mahdollistaa työntekijän lomauttamisen kokonaisiksi työpäiviksi. Työn vähentyessä vähäistä suuremmassa määrin muutoin kuin tilapäisesti muodostuu työsopimuslain 37 a § mukainen irtisanomisperuste.

=================================================================

Osallisliittojen välillä ei syntynyt yhteistä tulkintaohjetta määräyksen ensimmäisen ja toisen virkkeen osalta ja osallisliitot jäivät omiin näkökantoihinsa.

Työnantajaliitto ei ole mieltänyt kanteessa väitetyllä tavalla, että työnantajan tulisi työsopimuslain osa-aikatyön käytön oikeuksia käyttäessään työehtosopimusmääräyksen johdosta sopia ensin paikallisesti. Kummankaan osallisliiton – tuolloin ilman sitoumuksia antamat – esitykset eivät osoita, että työehtosopimusmääräyksellä olisi tarkoitettu sitä, että käytettäessä tuolloin voimassa olleen työsopimuslain 39 a §:n mukaisia perusteita työsopimuksen muuttamiseksi osa-aikaiseksi edellytettäisiin, että asiasta on ensin paikallisesti sovittu. Tällaista johtopäätöstä ei voida tehdä myöskään vuoden 1994 työehtosopimusneuvotteluissa tehdystä esityksestä 34 §:n määräyksen poistamiseksi.

Kun lisäksi otetaan huomioon 2001 voimaan tulleen työsopimuslain edellä selitetty pakottava sääntely, määräyksen alkuperäinen tarkoitus ja sanamuoto, ei näillä neuvotteluilla ole asian ratkaisun kannalta merkitystä.

Hyvityssakosta

Antell-Leipomot Oy:hyn kohdistettu hyvityssakkovaatimus on hylättävä, koska yhtiö ei ole edellä kerrotuin tavoin tietensä rikkonut työehtosopimuksen 34 § määräystä tai työehtosopimuksen kelpuuttavaan määräykseen perustuvaa paikallista sopimusta. Osallisliitoilla ei ole edellä selitetyllä tavalla kelpoisuutta sopia asiasta kantajan esittämällä tavalla.

Hyvityssakko on joka tapauksessa jätettävä tuomitsematta työehtosopimuslain 10 §:n mukaisten erityisten perusteiden vuoksi. Antell-Leipomot Oy:n on kaikessa päätöksenteossaan tullut ottaa huomioon työsopimuslain pakottava sääntely. Antell-Leipomot Oy ei ole tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella rikkonut työehtosopimuksen 34 §:n määräystä. Antell-Leipomot Oy:llä on ollut jo työehtosopimusmääräyksen 34 §:n sanamuoto huomioon ottaen perusteltu syy siihen, ettei se ole tehnyt paikallista sopimusta osa-aikatyöstä tilanteessa, jossa käytetään työsopimuslain 7 luvun 11 §:n mukaista perustetta ja menettelyä.

Mahdollisen hyvityssakon määrää mitattaessa on otettava huomioon työehtosopimuksen määräys (allekirjoituspöytäkirja 17 §), jonka mukaan paikallisen tason (yritykset ja ammattiosastot) hyvityssakot ovat leipomoteollisuudessa 11 prosenttia työehtosopimuslain mukaisista kulloisistakin enimmäismääristä.

TODISTELU

Kantajan asiassa nimeämä muu oikeudenkäyntiaineisto

1. Lyhennysjäljennös vuoden 1922 työsopimuslaista (vuoden 1969 lakikirja, työsopimuslain 3 §:n 2 momentti)

2. Lyhennysjäljennös vuoden 1970 työsopimuslaista (vuoden 2000 lakikirja, työsopimuslain 37 §:n 4 momentti)

Vastaajien kirjalliset todisteet

1. (a-b) Esitykset yhteisiksi tulkintaohjeiksi vuonna 1993

Kantajan henkilötodistelu

1. Ö, SEL ry:n neuvotteluryhmän entinen jäsen, ollut mukana työehtosopimusneuvotteluissa vuosina 1968-2000

Vastaajien henkilötodistelu

1. A1, työmarkkinajohtaja (eläkkeellä)

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n ja Elintarviketeollisuusliitto ry:n välisen leipomoiden työntekijöitä koskevan 31.3.2014 päättyneellä sekä 1.4.2014 alkaneella sopimuskaudella sisältämän työehtosopimuksen 34 §:n määräyksen mukaan työnantaja voi ottaa työhön viikonloppuapulaisia sekä mikäli paikallisesti sovitaan muitakin työntekijöitä edellä tarkoitettuja enimmäistyöaikoja lyhyemmänkin työajan puitteissa. Työnantaja ei kuitenkaan voi vaatia edellä 24 §:ssä tarkoitettua pisintä säännöllistä työaikaa tekeviä työntekijöitä siirtymään lyhennettyyn työaikaan.

Määräystä koskevan soveltamisohjeen mukaan milloin osa-aikatyöntekijän työaika on sovittu viikoittain samanpituisena toistuvaksi suoritetaan hänelle kuukausipalkka, jonka suuruus määräytyy sen mukaan, kuinka pitkä hänen viikkotyöaikansa on työehtosopimuksen mukaiseen täyteen 40 tunnin viikkotyöaikaan verrattuna.

Asiassa on riidanalaista se, voiko työnantaja yksipuolisesti osa-aikaistaa työntekijän tilanteessa, jossa ei ole työehtosopimuksen 34 §:n tarkoittamaa voimassa olevaa paikallista sopimusta.

Työehtosopimusmääräyksen tarkoituksesta esitetty selvitys

Työehtosopimusneuvotteluihin vuosina 1970-2000 osallistunut SEL ry:n neuvotteluryhmän entinen jäsen Ö on kertonut työskennelleensä viidessä eri leipomossa vuosien 1955-1964 välisenä aikana. Ö:n mukaan palkka maksettiin leipomoalalla kuukausipalkkana ja leipomotyössä oli yleistä, että päivän tilausten valmistuttua työntekijät saivat lähteä kotiin ilman että heidän palkkaansa vähennettiin, vaikka päivän työaika ei olisi vielä tullut täyteen. Siirryttäessä 40-tuntiseen työviikkoon, oli leipomoalalla työntekijäpuolen huolena, että työnantajat alkaisivat käyttää osa-aikaisia työsuhteita. Tämä pyrittiin estämään työehtosopimukseen otetulla määräyksellä. Vuonna 1994 työnantajapuoli esitti osa-aikatyötä koskevan määräyksen poistamista työaikojen joustavoittamista koskevan esityksen yhteydessä. Määräystä ei kuitenkaan poistettu tai muutettu mitenkään. SEL ry:n tietoon ei ole tullut, että työnantaja olisi aiemmin osa-aikaistanut työntekijöitä irtisanomisperusteella. Osa-aikatyöstä ei ole Ö:n tiedon mukaan tehty paikallisia sopimuksia. Työntekijäpuoli on hyväksynyt viikonloppuapulaisten käytön ja siitä on tehty yhteinen tulkintalinjaus työnantajapuolen kanssa.

Entinen työmarkkinajohtaja A1 on kertonut olleensa vuodesta 1974 lukien tekemisissä leipomotyöalan työehtosopimuksen kanssa, viimeiset 20 vuotta Suomen elintarviketeollisuusliiton palveluksessa. A1:n kertoman mukaan leipomoyritykset olivat vuonna 1974 jakautuneet eri työnantajaliittoihin siten, että suurin osa kuului Liiketyönantajien keskusliittoon ja esimerkiksi Fazer-leipomot Suomen työnantajien yleiseen ryhmään. Näillä oli omat toisistaan poikkeavat työehtosopimuksensa. Riidanalainen työehtosopimusmääräys liittyi siihen, että 40-tuntiseen työviikkoon siirryttäessä työntekijäpuoli halusi turvata kokoaikaisille työntekijöille täyden palkan. Leipomoalalla tuotantomäärät vaihtelivat viikkotasolla ja sesongeittain. Alalla työskenneltiin tuntipalkkaisesti ja palkka sekä työajat vaihtelivat tuotantomäärien perusteella. Työnantajapuolen tulkinnan mukaan kokoaikainen työntekijä voidaan osa-aikaistaa tilapäisesti tai pysyvästi työsopimuslain mukaisilla irtisanomisperusteilla. A1:n tietojen mukaan työnantajaliitto on omaksunut tämän tulkinnan vuonna 1974 tai myöhemmin. Kun 1990-luvun alussa havaittiin, että työehtosopimusosapuolet ovat erimielisiä riidanalaisen määräyksen tulkinnasta, erimielisyyttä yritettiin selvittää liittojen välisessä työryhmässä, mutta tässä ei onnistuttu. Vuoden 1994 työehtosopimuskierroksella työnantajapuoli esitti muun ohessa nyt kysymyksessä olevan määräyksen poistamista osana pyrkimystä löytää tekniikoita palkkojen korottamiseksi.

Arvio ja johtopäätökset

Asiassa on ensin ratkaistava, onko osallisliitoilla työsopimuslain 7 luvun 4 §:n, työsopimuslain 7 luvun 11 §:n ja työsopimuslain 13 luvun 7 §:n säännökset huomioon ottaen oikeutta sopia siitä, että muutettaessa työntekijän työsopimus osa-aikaiseksi työsopimuslain mukaisilla perusteilla, siitä pitäisi ensin sopia paikallisesti.

Työsopimuslain säännökset ovat pääsääntöisesti työntekijän eduksi pakottavaa oikeutta. Työsopimuslain 13 luvun 6 §:n mukaan sopimus, jolla vähennetään työntekijälle työsopimuslain mukaan tulevia oikeuksia ja etuja, on mitätön, ellei tästä laista johdu muuta.

Työsopimuslain 13 luvun 7 §:ssä on tyhjentävästi lueteltu asiat, joita koskevista säännöksistä saadaan poiketa sopimuksella myös työntekijän oikeuksia ja etuja vähentäen. Työsopimuslain 13 luvun 7 §:n luettelossa mainittujen säännösten osalta työmarkkinayhdistykset voivat sopia sekä työntekijän etuja ja oikeuksia supistavasti että niitä laajentavasti.

Työmarkkinaosapuolten mahdollisuutta sopia toisin kuin työsopimuslain 7 luvun 4 §:ssä ja 11 §:ssä säädetään on työsopimuslaissa rajoitettu lähtökohtaisesti vain siten, ettei tällainen sopimus saa olla työntekijän etujen vastainen.

Työsopimuslain 7 luvun 11 §:n mukaan työnantaja saa yksipuolisesti muuttaa työsuhteen osa-aikaiseksi työsopimuslain 7 luvun 3 §:ssä tarkoitetulla irtisanomisperusteella irtisanomisaikaa noudattaen. Työsopimuslain 7 luvun 4 §:ssä säädetään työnantajan velvollisuudesta tarjota työntekijälle työtä.

Sopimusmääräyksen edullisemmuus työntekijän kannalta arvioidaan objektiivisesti. Koska kanteessa tarkoitetulla työehtosopimusmääräyksellä on asetettu osa-aikaistamiselle työsopimuslakia tiukemmat edellytykset edellyttämällä työnantajan yksipuolisen ratkaisun asemesta paikallista sopimusta osa-aikaistamisen ehtona, määräys ei vähennä työntekijän etuja suhteessa työsopimuslain 7 luvun 11 §:n sisältöön.

Eri alojen työehtosopimuksissa on vakiintuneesti ollut määräyksiä, joiden perusteella työnantajan työn tarjoamisvelvollisuutta on rajoitettu siten, että työnantaja on velvollinen tarjoamaan työntekijälle työtä esimerkiksi tietyn vähimmäistuntimäärän mukaan (kts. esimerkiksi ratkaisut TT 1986:128 ja TT 2015:44).

Oikeuskäytännössä on myös katsottu, että paikallisella sopimuksella voidaan joissakin tapauksissa rajoittaa merkittävästi työnantajan työnjohto-oikeutta. Ratkaisussa TT 1987:124 on ollut kysymys paikallisesti sovituista varamiesjärjestelyistä, joita koskeva sopimus oli otettu myös liittojen välisen työehtosopimuksen liitteeksi. Työnantajan muuttaessa näitä varamiesjärjestelyjä yksipuolisesti sen katsottiin tietensä rikkoneen työehtosopimusta. Työnantajaliitto tuomittiin valvontavelvollisuuden rikkomisesta. Ratkaisussa TT 1994:66 työehtosopimusmääräyksen katsottiin tarkoittavan, että muiden osa-aikatyöntekijöiden kuin viikonloppuapulaisten palkkaaminen edellytti paikallista sopimista.

Työtuomioistuin harkitsee edellä kerrotuilla perusteilla, ettei nyt käsiteltävänä olevassa asiassa riitainen paikallista sopimista koskeva edellytys ole ristiriidassa työsopimuslain pakottavan sääntelyn tai työntekijän etujen kanssa. Osallisliitoilla on näin ollen ollut toimivalta sopia paikallisesta sopimuksesta osa-aikatyön käytön edellytyksenä.

Seuraavaksi on ratkaistava kysymys, onko työehtosopimusmääräyksen tarkoitettu kattaa tilanteet, joissa työnantaja osa-aikaistaa työntekijän taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla.

Työehtosopimuksen 34 §:n määräys on otettu leipomoiden työntekijöitä koskevaan työehtosopimukseen työntekijäpuolen esityksestä vuonna 1966 valtakunnansovittelijan johdolla käytyjen neuvottelujen ja tekemän sovintoesityksen jälkeen. Työehtosopimusmääräyksen soveltamisohje on liitetty määräykseen myöhemmin. Työsuhteen päättämisestä ja työsuhdeturvasta taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla on säädetty ensimmäisen kerran vuoden 1970 työsopimuslaissa (320/1970). Koska taloudellisella ja tuotannollisilla perusteilla tapahtuvaa työsopimuksen muuttamista osa-aikaiseksi ole ollut vielä vuonna 1966, ei kanteessa tarkoitetun työehtosopimuksen yhteinen tarkoitus ole voinut kattaa sitä.

Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa riitainen kysymys ei siten ole voinut olla ajankohtainen työehtosopimusmääräyksestä neuvoteltaessa eikä se ole voinut olla esillä neuvotteluissa, minkä vuoksi määräyksen tulkinnassa ei voida nojautua osapuolten alkuperäiseen tarkoitukseen. Työtuomioistuin on katsonut ratkaisussaan TT 2015:3, että muuttuneissa oloissa työehtosopimusmääräystä on tulkittava lähinnä sen sanamuodon perusteella.

Työehtosopimuksen 34 §:n sanamuodon mukaan muiden kuin viikonloppuapulaisten ottaminen osa-aikatyöhön edellyttää paikallista sopimista. Määräyksen kattavuutta ei ole sen sanamuodon perusteella rajoitettu miltään osin, joten määräyksen on katsottava koskevan kaikkia tilanteita, joissa on kysymys työehtosopimuksen mukaisen työn teettämisestä osa-aikaisesti.

Edellä kerrotuilla perusteilla työehtosopimuksen sanamuotoa parhaiten vastaava tulkinta on, että osa-aikatyön käyttäminen muulloin kuin viikonloppuisin edellyttää paikallisesti voimassa olevaa sopimusta. SEL ry:n kanteen mukainen vahvistusvaatimus on siten hyväksyttävä.

Hyvityssakko

Työehtosopimuslain 10 §:n 1 momentin mukaan hyvityssakkoon tuomittaessa on otettava huomioon kaikki esiin tulleet asianhaarat, kuten vahingon suuruus, syyllisyyden määrä, toisen osapuolen rikkomukseen mahdollisesti antama aihe ja yhdistyksen tai yrityksen koko. Erityisestä syystä voidaan hyvityssakko jättää tuomitsematta.

Ottaen huomioon kanteessa kerrotun työehtosopimusmääräyksen tarkoituksesta esitetyn selvityksen puutteellisuus sekä määräyksen tulkintaa koskeva pitkään kestänyt erimielisyys työehtosopimuksen osallisliittojen kesken työtuomioistuin katsoo, että asia on ollut siinä määrin tulkinnanvarainen, ettei Antell-Leipomot Oy ole tieten rikkonut työehtosopimusta.

Oikeudenkäyntikulut

Asianosaisilla on asian epäselvyyden vuoksi ollut perusteltu aihe oikeudenkäyntiin. Tämän vuoksi asianosaiset saavat työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

Muilta osin kanne hylätään.

Asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Wirén puheenjohtajana sekä Saarensola, Hotti, Kari, Lehto ja Schön jäseninä. Sihteeri on ollut Julmala.

Tuomio on yksimielinen.