TT:2015-75
Työneuvosto oli päätöksessään katsonut, että Etelä-Savon sairaanhoitopiirin ensihoitopalveluissa työt ovat pääasiassa hälytyssidonnaisia ja näin ollen laadultaan sellaisia, että niitä suoritetaan vain aika ajoin. Näin ollen ensihoidon työntekijöiden työvuoro sai olla 24 tuntia, josta 12 tuntia on niin sanottua aktiivityöaikaa. Mainitulla henkilöstöllä on mahdollisuus teettää myös 12 tunnin työvuoroa, josta aktiivityöaikaa on enintään 9 tuntia.
Työtuomioistuin katsoi työneuvoston tavoin, että vaikka ensihoidon työntekijät tekevät työvuorojensa aikana hälytystyötehtävien lisäksi muita työtehtäviä ja aktiivityöajan osuus voi 12 tunnin vuorossa olla enintään 9 tuntia, ensihoitajien työ on pääasiassa hälytyssidonnaista ja työaikalain 14 §:n 1 momentissa tarkoitettua vain aika ajoin tehtävää työtä. Työaikalain 29 §:n 1 momentin pääsääntö lepoajasta ei koske mainittuja töitä.
Hylättiin A:n valitus, jossa oli vaadittu työneuvoston päätöksen kumoamista.
ASIA
Työaikalain 14 §:n 1 momentin (1518/2009) mukainen lupa työaikalain (605/1996) 6 §:stä poikkeamiseen
VALITTAJA
A
PÄÄTÖS, JOSTA VALITETAAN
Työneuvoston 23.2.2015 antama päätös oikaisuvaatimusasiassa 11/2014.
TYÖNEUVOSTON PÄÄTÖS
Asian tausta
Etelä-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymä on hakenut aluehallintovirastolta lupaa poiketa työaikalain (605/1996) 6 §:n säännöksistä. Hakemus on koskenut sairaanhoitopiirin ensihoitopalveluissa työskentelevää henkilöstöä. Työaikalain 14 §:n 1 momentin (1518/2009) mukaan aluehallintovirasto voi antaa määräämillään ehdoilla luvan poiketa sanotun lain 6 §:n säännöksistä, jos työ on laadultaan sellaista, että sitä suoritetaan vain aika ajoin sen vuorokautisen työajan kuluessa, jona työntekijän on oltava valmiina työhön. Poikkeusluvassa on työaikalain 22 §:n 4 momentissa edellytetyin tavoin mainittava myös ne perusteet, joiden mukaan ylityöstä maksettava korotettu palkka lasketaan.
Ensihoitopalvelussa työn on ilmoitettu koostuvaan varsinaisista ensihoitotehtävistä ja muusta työstä. Ensihoitotehtäviin kuuluvat tehtävän vastaanottaminen ja ajo kohteeseen, potilaan hoitaminen ja kirjaaminen sekä tarvittaessa potilaan kuljettaminen sairaalaan, terveysasemalle tai vuodeosastolle, potilaan luovuttaminen sekä tehtävään liittyvät huoltotyöt. Tehtäviin kuuluvat lisäksi auton ja varusteiden tarkistamista ja täydentämistä, perusterveydenhuollon yhteistyötehtäviä sekä koulutustehtäviä.
Lupaa on haettu enintään 24 tunnin työvuoron teettämiseen. Työvuorosta 12 tuntia on aktiivityöaikaa, minkä lisäksi voi tulla hälytystehtäviä. Säännöllinen viikoittainen työaika järjestetään kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukaisesti keskimäärin 38 tunniksi 15 minuutiksi. Tasoittumisjakson pituus sovitaan paikallisesti ammattijärjestön kanssa. Paikallisesti sovitaan lisäksi 12 tunnin päivävuorosta sellaisissa sairaanhoitopiirin ensihoidon yksiköissä, jotka ovat ns. perustason päiväyksiköitä. Työntekijä voi tehdä joko päivävuoroja tai 24 tunnin työvuoroja. Vuorojen väliin jäävää aikaa määritettäessä otetaan huomioon vuorokausilepoa ja viikoittaista vapaa-aikaa koskevat työaikalain säännökset.
Pääluottamusmies A ja varapääluottamusmies B ovat puoltaneet poikkeusluvan myöntämistä 24 tunnin mutta eivät sitä lyhyempiin työvuoroihin. Ensihoidon työntekijöitä edustava Suomen Palomiesliitto SPAL ry on hyväksynyt pääluottamusmiesten puollon.
Itä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue on työaikalain 14 §:n 1 momentin ja 22 §:n 4 momentin nojalla tekemässään päätöksessä myöntänyt sairaanhoitopiirin kuntayhtymälle luvan poiketa Kuopion yliopistollisen sairaalan ensihoitopalvelujen henkilöstön osalta työaikalain 6 §:n säännöksistä seuraavin ehdoin:
1. Viikoittainen säännöllinen työaika on kunnallisessa yleisessä virka- ja työehtosopimuksessa sovitun yleistyöajan mukainen keskimäärin 38 tuntia 15 minuuttia. Tasoittumisjakson pituus neuvotellaan paikallisesti ammattijärjestöjen kanssa.
2. Palvelusvuoro saa olla enintään 24 tuntia ja päivävuorossa enintään 12 tuntia. Aktiivityöaika palvelusvuorossa koostuu ensihoidon hälytystehtävistä, auton ja varusteiden täydentämisestä, perusterveydenhuollon yhteistyötehtävistä sekä koulutustehtävistä. Muu aika on lepoa ja tehtävien odottelua. Aktiivityöajan osuus 24 tunnin palvelusvuorossa saa olla noin 12 tuntia ja 12 tunnin päivävuorossa noin 9 tuntia.
3. Työnantajan on seurattava aktiivityöajan osuutta palvelusvuoroissa.
4. Ylityöstä, jota tehdään työvuorolistaan merkityn säännöllisen vuorokautisen työajan lisäksi, maksetaan kahdelta ensimmäiseltä tunnilta 50 %:lla korotettu palkka ja sitä seuraavilta tunneilta 100 %:lla korotettu palkka.
5. Muilta osin noudatetaan kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen yleistyöaikaa koskevia määräyksiä.
6. Lupa on voimassa 26.3.2014 – 31.12.2015.
Aluehallintovirasto on todennut hakijan ilmoittaman työn laadultaan sellaiseksi, että sitä suoritetaan vain aika ajoin sen vuorokautisen työajan kuluessa, jona työntekijän on oltava valmiina työhön. Koska säännöllinen työaika ensihoidossa perustuu poikkeuslupaan, on lupapäätöksessä määritelty myös päivävuoron pituus.
A:n oikaisuvaatimus
Pääluottamusmies A on vaatinut työneuvostolta oikaisua aluehallintoviraston päätökseen siten, että 24 tunnin työvuoro tulee määrittää selkeästi 24 tunnin eikä enintään 24 tunnin pituiseksi. Tehollisen työajan enimmäismäärä vuoroa kohden on määriteltävä yksiselitteisesti 12 tunniksi. Lisäksi A on vaatinut, ettei 12 tunnin työvuoroon (päivävuoro) tule myöntää lupaa ja mikäli lupa myönnetään, on aktiivityöaika määriteltävä enintään 6 tunniksi.
Luvan myöntäminen 12 tunnin työvuoroon ei ole kuulunut aluehallintoviraston toimivaltaan, koska siitä on mahdollista tehdä paikallinen sopimus. Kysymys ei ole työaikalaissa edellytetystä aika ajoin työskentelystä, kun 12 tunnin työvuoro on lähes kokonaan aktiivityöaikaa. Työaikasuojelu olisi parempi, jos poikkeuslupa myönnettäisiin tavanomaiseen tapaan 24 tunnin työvuoroon, jossa aika ajoin suoritettavien työtehtävien kesto rajoitettaisiin 12 tuntiin.
Työneuvoston päätöksen perustelut
Aluehallintoviraston myöntämä poikkeuslupa koskee vain työaikalain 6 §:n säännöksistä poikkeamista. Työnantaja ei vapaudu sen perusteella velvollisuudestaan noudattaa esimerkiksi työ- tai virkaehtosopimuksen määräyksiä. Samasta syystä poikkeusluvan myöntäminen ei ole riippuvainen työnantajan tekemistä sopimuksista eikä siitä, voitaisiinko lupahakemuksessa tavoiteltu työaikajärjestely toteuttaa myös sopimusperusteisesti.
Työneuvosto pitää ensihoitopalveluissa suoritettavia töitä pääasiassa hälytyssidonnaisina ja näin ollen laadultaan sellaisina, että niitä suoritetaan vain aika ajoin kokonaisuudessaan työajaksi määritellyn työvuoron kuluessa.
Asiassa ei ole ilmennyt perusteita rajoittaa poikkeuslupa koskemaan vain tarkalleen 24 tunnin työvuoron teettämistä. Työnantaja voi siten järjestää työvuorot myös tätä lyhyemmiksi. Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että työtä suoritetaan työvuoron kuluessa vain aika ajoin. Ensihoitopalvelun työtehtävät huomioon ottaen enintään 9 tunnin aktiivityöaika 12 tunnin työvuorossa täyttää edellytyksen työn suorittamisesta vain aika ajoin työvuoron kuluessa.
Poikkeusluvan mukaiset aktiivityöajat ovat ehdottomia enimmäisaikoja ja ne tulee määrittää lupapäätöksessä täsmällisesti. 24 tunnin työvuorossa aktiivityöaika saa olla enintään 12 tuntia ja 12 tunnin työvuorossa enintään 9 tuntia.
Johtopäätös
Itä-Suomen aluehallintoviraston päätöstä dnro ISAVI/78/04.07.02/2014 muutetaan seuraavasti:
Tehollisen työajan osuus 24 tunnin työvuorossa saa olla enintään 12 tuntia ja 12 tunnin työvuorossa enintään 9 tuntia (lupaehtojen kohta 2).
Muilta osin aluehallintoviraston päätöksen lopputulosta ei muuteta.
ASIAN KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA
A:n valitus
A on valituksessaan vaatinut, että työneuvoston päätöstä muutetaan siten, että
1) ensisijaisesti poikkeusluvasta poistetaan 12 tunnin työvuorojen käyttämisen mahdollistava lupaehto tai
2) toissijaisesti, mikäli 12 tunnin työvuoroja koskeva lupaehtoa ei poisteta, poikkeuslupaa muutetaan siten, että aktiivityöaika on 12 tunnin työvuorossa enintään 50 % työvuorosta.
Perusteet
Ensihoitoon on tavallisesti myönnetty poikkeuslupa, jonka mukaan työntekijällä voidaan teettää 24 tunnin pituisia työvuoroja (vuorokausirytmi). Tällöin työntekijän työaikasuojelu on toteutunut kahden elementin kautta. Ensinnäkin 24 tunnin työvuorossa aktiivityöajan enimmäismäärä on enintään 50 % (12 tuntia) työvuorosta. Lisäksi 24 tunnin työvuoron jälkeen työntekijälle on suunniteltu riittävän pitkä lepoaika (yleensä 72 tuntia eli yksi "nukkumapäivä" ja kaksi vapaata vuorokautta) ennen seuraavaa 24 tunnin vuoroa.
Poikkeuslupa mahdollistaa 12 ja 24 tunnin työvuorojen sattumanvaraisen vuorottelun. Mitä useammin työvuoron pituus vaihtelee 12 ja 24 tunnin välillä, sitä epäsäännöllisempää työ on. Poikkeusluvassa ei ole määritelty työvuorojen väliin jäävää vähimmäislepoaikaa.
Työvuorotaulukossa 11/14 ajalta 28.7. - 17.8.2014 työntekijällä on ollut vuosiloman jälkeen yhdeksän päivän aikana työtä yhteensä 72 tuntia ja yksi vapaapäivä. Mikäli työvuoro olisi ollut 24 tuntia, vastaavalla ajanjaksolla olisi ollut keskimäärin 2-3 työvuoroa. Nukkumapäivä ja vapaapäivät olisivat olleet peräkkäin.
Lepoajat eivät ole riittäviä työsuojelun ja potilasturvallisuuden kannalta. 12 tunnin työvuorossa aktiivityöaika on enemmän kuin 50 % työvuorosta, mikä lisää työntekijän kuormitusta. Työsuojelunäkökohdat edellyttävät 12 tunnin työvuoron poistamista poikkeusluvasta.
Työaikalain 6 §:stä voidaan myöntää poikkeuslupa vain aika ajoin tehtävään työhön. Poikkeuslupa on myönnetty 24 tunnin työvuoroon, jossa aktiivityöaika saa olla enintään 12 tuntia ja 12 tunnin työvuoroon, josta aktiivityöaika saa olla enintään 9 tuntia eli 75 % työvuorosta. Näin suuri aktiivityöajan määrä ei vastaa vakiintunutta käytäntöä.
Työaikalain 14 § 1 momentin mukainen poikkeusmahdollisuus on tarkoitettu päivystysluonteiseen työhön. Poikkeuslupia on myönnetty esimerkiksi pelastustoimen palomiehillä ja päätoimisilla sairaankuljettajilla teetettävään työhön. Ensihoitovalmiutta ylläpitävät tehtävät sekä potilaalle annettava ensihoito on määritelty aika ajoin tehtäväksi työksi samoin poikkeuslupaehdoin kuin pelastuslaitoksen palohenkilöstönkin työtehtävät. Työneuvosto ei ole myöntänyt poikkeuslupia pitkiin työsidonnaisuuksiin eikä työhön, jossa suurin osa työvuoroista on aktiivityöaikaa.
24 tunnin työvuoro, josta aktiivityöaikaa voi olla enintään 12 tuntia, on aika ajoin tehtävää työtä. Sen sijaan 12 tunnin työvuoro, josta 9 tuntia voi olla aktiivityöaikaa, ei ole aika ajoin tehtävää työtä. Ensihoito edellyttää jatkuvaa hälytysvalmiutta. Poikkeusluvan perusteella työntekijällä on mahdollista teettää vain 12 tunnin työvuoroja. Tällöin työntekijän aktiivityöajan osuus olisi toistuvasti 9 tuntia.
Työaikalain 14 §:n 1 momenttiin perustuvissa poikkeusluvissa aktiivityöaika on rajattu alle puoleen tai enintään puoleen työvuorosta. Poikkeusluvan mukainen aktiivityöaika (75 % työvuorosta) kuormittaa työntekijää etenkin, jos työntekijällä on pääosin 12 tunnin työvuoroja. Työsuojelunäkökohdat edellyttävät poikkeusluvan ehtojen muuttamista siten, että 12 tunnin työvuorossa aktiivityöaika voi olla enintään 50 % työvuorosta.
Työneuvoston lausunto
Työneuvosto on työtuomioistuimelle antamassaan lausunnossaan viitannut edellä mainittuihin päätöksensä perusteluihin ja esittänyt lisäksi työaikalain 14 §:n (1518/2009) 1 momentin ja siihen liittyvän lupakäytännön tulkinnasta seuraavaa.
Lupaan perustuvan työvuoron pituudelle ei ole asetettu nimenomaisia rajoja. Työneuvoston käytännössä on sallittu pisimmillään kahden vuorokauden työvuoron teettäminen. Työaikalain 14 §:n 1 momentissa tai sen esitöissä ei ole määritelty, minkä mittaisiin työvuoroihin poikkeuslupa voidaan myöntää. Mahdollisuutta teettää haetun pituista työvuoroa suoraan työaikalain säännösten perusteella ei siten ole katsottava luvan myöntämisen esteeksi. Myönnetty lupa ei estä työnantajaa tekemästä siinä tarkoitettuja lyhyempiä työvuoroja.
Työneuvostolle esitetyn selvityksen perusteella ensihoitajien pääasiallisena työnä on hälytystehtävien hoitaminen. Hälytystehtäviä suoritetaan vain aika ajoin työvuoron kuluessa. Mahdolliset aktiivityöaikana teetettävät muut tehtävät, kuten ambulanssin varusteiden täydentäminen, ovat hälytystehtäviin verrattuna määrältään ja kestoltaankin vähäisiä. Tästä syystä enintään 9 tunnin aktiivityöajan osuus 12 tunnin työvuorossa ei muuta ensihoitajien työn luonnetta muuksi kuin vain aika ajoin työvuoron kuluessa suoritettavaksi. Koska ensihoitajien työskentely perustuu pääosin ennakoimattomiin hälytyksiin, on todennäköistä, että tehollisen työajan pituus vaihtelee alueen ja ajankohdan mukaan. Jos hälytystehtäviä on paljon, tehollinen työaika voi saavuttaa luvassa määrätyn enimmäispituuden. Vastaavasti hiljaisissa työvuoroissa se saattaa jäädä enimmäispituutta huomattavasti lyhyemmäksi.
Työneuvoston päätöksessä ei ole lausuttu työvuoro- ja varallaolojärjestelyjen vaikutuksesta lepoaikoihin, koska kysymystä ei ollut otettu esille oikaisuvaatimuksessa eikä sen liitteenä toimitetussa aluehallintoviraston päätöksessä. Työneuvosto kuitenkin toteaa, että luvassa on määrätty enimmäispituus niin vuorokautiselle kuin (keskimääräiselle) viikoittaisellekin säännölliselle työajalle ja että muuta aikaa on lähtökohtaisesti pidettävä työntekijän vapaa-aikana. Varallaolojärjestelyt puolestaan eivät kuulu työaikalain 14 §:n 1 momentissa tarkoitetun poikkeusluvan piiriin.
A:n vastaselitys
A on ilmoittanut, ettei hänellä ole lausuttavaa työneuvoston lausunnon johdosta.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Työneuvosto on valituksenalaisessa päätöksessään katsonut, että ensihoitopalveluiden henkilöstön työ on pääasiassa hälytyssidonnaista ja sitä suoritetaan vain aika ajoin työaikalain 14 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Asiassa ei ole ilmennyt perusteita rajoittaa poikkeuslupa koskemaan vain 24 tunnin työvuoroja, joten työnantaja voi teettää myös tätä lyhyempiä työvuoroja.
A on valituksessaan vedonnut siihen, että ensihoitajan työ ei ole aika ajoin tehtävää työtä. A:n mukaan poikkeusluvan mukainen aktiivityöaika (75 % työvuorosta) kuormittaa työntekijää etenkin, jos työntekijällä on pääosin 12 tunnin työvuoroja. Työsuojelunäkökohdat edellyttävät ensisijaisesti 12 tunnin työvuoron poistamista tai toissijaisesti poikkeusluvan ehtojen muuttamista siten, että 12 tunnin työvuorossa aktiivityöaika voi olla enintään 50 % työvuorosta.
Asiassa esitetyn selvityksen mukaan ensihoitajien pääasiallisena työtehtävänä on hälytystehtävien hoitaminen. Asiassa on lisäksi selvitetty, että Etelä-Savon sairaanhoitopiirin ensihoitajat tekevät työvuorojensa aikana hälytystyötehtävien lisäksi muita työtehtäviä. Esitetystä selvityksestä on pääteltävissä, että muiden työtehtävien määrä ja kesto on vähäinen.
Kuten työneuvosto on todennut, työaikalain 14 §:n 1 momentissa tai sen esitöissä ei ole määritelty, minkä mittaisiin työvuoroihin poikkeuslupa voidaan myöntää. Työtuomioistuin katsoo työneuvoston tavoin, että asiassa on selvitetty ensihoitajien työn olevan pääasiassa hälytyssidonnaista ja näin ollen työaikalain 14 §:n 1 momentissa tarkoitettua vain aika ajoin vuorokautisen työajan puitteissa suoritettavaa työtä. Enintään 9 tunnin aktiivityöajan osuus 12 tunnin työvuoroissa tai se, että ensihoidon työntekijät tekevät hälytystehtävien lisäksi muita työtehtäviä, ei anna aihetta arvioida ensihoitajien työn luonnetta toisin kuin työneuvosto on tehnyt.
A on lisäksi vedonnut valituksessaan siihen, että poikkeusluvassa ei ole turvattu työntekijän vähimmäislepoaikaa.
Työaikalain 29 §:n 1 momentin mukaan työntekijälle on annettava jokaisen työvuoron alkamista seuraavan 24 tunnin aikana vähintään 11 tunnin sekä jaksotyössä vähintään yhdeksän tunnin pituinen keskeytymätön lepoaika, jollei kysymyksessä ole 14 §:ssä tarkoitettu tai varallaoloaikana tehty työ. Työneuvosto on poikkeuslupaa koskevassa asiassa vahvistanut 20.3.1997 (asia 1/97), että vuorokausilepoa koskevaa pääsääntöä ei tarvitse noudattaa työssä, jota suoritetaan vain aika ajoin sen vuorokautisen työajan kuluessa, jona työntekijän on oltava valmiina työhön, kun tällaiseen työhön sovelletaan työaikalain 14 §:n nojalla myönnettyä poikkeuslupaa.
Koska ensihoitajien työn on edellä kerrotuilla perusteilla katsottu olevan työaikalain 14 §:n 1 momentissa tarkoitettua aika ajoin tehtävää työtä, työtuomioistuin toteaa, ettei työaikalain 29 §:n 1 momentin pääsääntö lepoajasta koske ensihoitopalveluiden kenttäjohtajien työtä.
Edellä kerrotuilla perusteilla A:n valituksen hyväksymiselle ei ole perustetta.
Päätöslauselma
A:n valitus hylätään.
Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Wirén, Siitonen, Kari ja Lehto jäseninä. Esittelijä on ollut Taramaa.
Päätös on yksimielinen.