TT:2015-74
Työneuvosto oli päätöksessään katsonut, että ensihoidossa suoritettavat sairaanhoitajien, lähihoitajien ja ensihoitopalveluiden kenttäjohtajien työt ovat pääasiassa hälytyssidonnaisia ja näin ollen laadultaan sellaisia, että niitä suoritetaan vain aika ajoin. Näin ollen ensihoidon työntekijöiden työvuoro sai myös Enontekiön, Kolarin, Muonion ja Pelkosenniemi-Savukosken yksiköissä olla enintään 24 tuntia, josta 12 tuntia on niin sanottua aktiivityöaikaa. Mainitulla henkilöstöllä on mahdollisuus teettää myös 12 tunnin työvuoroa, josta aktiivityöaikaa on enintään 10 tuntia.
Työtuomioistuin katsoi työneuvoston tavoin, että vaikka ensihoidon työntekijät tekevät työvuorojensa aikana hälytystyötehtävien lisäksi muita työtehtäviä ja aktiivityöajan osuus voi 12 tunnin vuorossa olla enintään 10 tuntia, sairaanhoitajien, lähihoitajien ja ensihoidon kenttäjohtajien työ on pääasiassa hälytyssidonnaista ja työaikalain 14 §:n 1 momentissa tarkoitettua vain aika ajoin tehtävää työtä. Työaikalain 29 §:n 1 momentin pääsääntö lepoajasta ei koske mainittuja töitä.
Hylättiin A:n valitus, jossa oli vaadittu työneuvoston päätöksen kumoamista.
ASIA
Työaikalain 14 §:n 1 momentin (1518/2009) mukainen lupa työaikalain (605/1996) 6 §:stä poikkeamiseen
VALITTAJA
A
PÄÄTÖS, JOSTA VALITETAAN
Työneuvoston 23.2.2015 antama päätös oikaisuvaatimusasiassa 4/2014.
TYÖNEUVOSTON PÄÄTÖS
Asian tausta
Sairaanhoitopiirin kuntayhtymän on terveydenhuoltolain (1362/2010) 39 §:n nojalla järjestettävä alueensa ensihoitopalvelu. Ensihoitopalvelu on suunniteltava ja toteutettava yhteistyössä päivystävien terveydenhuollon toimipisteiden kanssa siten, että nämä yhdessä muodostavat alueellisesti toiminnallisen kokonaisuuden. Lapin sairaanhoitopiirin kuntayhtymän yhtymävaltuusto on kokouksessaan 28.11.2012 hyväksynyt ensihoidon palvelutasopäätöksen, jonka mukaan sairaanhoitopiiri järjestää 1.1.2014 lähtien alueensa ensihoitopalvelun kokonaisuudessaan omana toimintana.
Lapin sairaanhoitopiirin kuntayhtymä on hakenut aluehallintovirastolta lupaa poiketa työaikalain (605/1996) 6 §:n säännöksistä. Hakemus on koskenut sairaanhoitopiirin ensihoidon yksiköissä työskentelevien sairaanhoitajien ja lähihoitajien sekä ensihoidon kenttäjohtajien työaikaa. Työaikalain 14 §:n 1 momentin (1518/2009) mukaan aluehallintovirasto voi antaa määräämillään ehdoilla luvan poiketa sanotun lain 6 §:n säännöksistä, jos työ on laadultaan sellaista, että sitä suoritetaan vain aika ajoin sen vuorokautisen työajan kuluessa, jona työntekijän on oltava valmiina työhön. Poikkeusluvassa on työaikalain 22 §:n 4 momentissa edellytetyin tavoin mainittava myös ne perusteet, joiden mukaan ylityöstä maksettava korotettu palkka lasketaan.
Lapin sairaanhoitopiirin kuntayhtymä on ensiksikin hakenut lupaa järjestää Ivalon, Kemijärven, Kittilän, Pellon, Posion, Ranuan, Rovaniemen, Sallan ja Sodankylän ensihoidon yksiköissä työskentelevien sairaanhoitajien ja lähihoitajien työajat siten, että säännöllinen työaika on keskimäärin 42 tuntia viikossa 12 viikon tasoittumisjaksoilla ja palveluvuoron pituus enintään 24 tuntia.
Samoin ehdoin lupaa on haettu myös Enontekiön, Kolarin, Muonion ja Pelkosenniemi-Savukosken ensihoidon toimipisteisiin. Viimeksi mainituissa toimipisteissä työntekijöiden työaika on tarkoitus järjestää siten, että 12 tuntia on aktiivityötä ja 12 tuntia varallaoloa. Mahdollisuus 24 tunnin palvelusvuoron teettämiseen on tarpeen ensihoitotoiminnan häiriöttömäksi turvaamiseksi. Äkillisten sairauslomien ja muiden yllättävien työvoiman tarpeiden varalta ensihoidon työntekijöitä on voitava siirrellä toimipisteiden välillä.
Sairaanhoitajien ja lähihoitajien ohella lupaa on haettu mainituin ehdoin myös ensihoitopalvelusta annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (340/2011) 9 §:n 3 momentissa tarkoitetuille, ympäri vuorokauden toimiville ensihoitopalveluiden kenttäjohtajille.
Sairaanhoitopiirin kuntayhtymä on täsmentänyt, että 24 tunnin palvelusvuorosta enintään 12 tuntia olisi aktiivityöaikaa ja loppuosa vastaavasti aikaa, jolloin työskennellään vain aika ajoin hälytysten mukaisesti.
A on puoltanut poikkeuslupahakemusta siltä osin kuin siinä on ollut kysymys 24 tunnin työvuorojen ja keskimäärin 42 tunnin viikoittaisen työajan teettämisestä 12 viikon tasoittumisjaksolla. A on kuitenkin todennut, ettei hakemuksessa tarkoitetulle työaikajärjestelylle ole tarvetta sellaisissa ensihoidon yksiköissä, joissa työvuorosuunnittelu voidaan toteuttaa enintään 14 tunnin pituisilla aktiivityövuoroilla. Edelleen A on todennut, että mahdollisuus 24 tunnin palveluvuoron teettämiseen on ollut niissä yksiköissä, joissa aiotaan käyttää 12 tunnin aktiivityön ja 12 tunnin varallaolon yhdistelmää, tarkoittaisi yksinomaan työajan pidentämistä eikä hän tämän vuoksi ole puoltanut haetun poikkeusluvan ulottamista Enontekiön, Kolarin, Muonion ja Pelkosenniemi-Savukoski-yksiköihin. 12 tunnin työvuorosuunnittelu yhdistettynä varallaoloon voidaan A:n mukaan toteuttaa jaksotyöaikajärjestelmän ja paikallisen sopimuksen puitteissa noudattaen voimassa olevaa kunnallista virka- ja työehtosopimusta.
Pohjois-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue on työaikalain 14 §:n 1 momentin ja 22 §:n 4 momentin nojalla tekemässään päätöksessä myöntänyt Lapin sairaanhoitopiirin kuntayhtymälle 3.1.2014 ja 31.12.2015 väliselle ajalle luvan poiketa ensihoidon yksiköissä sairaanhoitajina, lähihoitajina ja ensihoitopalvelun kenttäjohtajina toimivien työntekijöiden osalta työaikalain 6 §:n säännöksistä seuraavin yksikkökohtaisin ja yleisin ehdoin:
a) Ivalon, Kemijärven, Kittilän, Pellon, Posion, Ranuan, Rovaniemen, Sallan ja Sodankylän ensihoidon yksiköt:
1. Säännöllinen työaika on keskimäärin 42 tuntia viikossa 12 viikon tasoittumisjaksoissa siten, että säännöllisen palvelusvuoron pituuden ollessa 24 tuntia, joka kokonaisuudessaan lasketaan työajaksi, on 12 tuntia aktiivityöaikaa ja 12 tuntia aikaa, jolloin työskennellään vain aika ajoin hälytysten mukaisesti. 2. Ylityöstä maksetaan korotettu palkka samojen perusteiden mukaan kuin sitä muillekin työntekijöille suoritetaan.
b) Enontekiön, Kolarin, Muonion ja Pelkosenniemi-Savukosken ensihoidon yksiköt:
1. Säännöllinen työaika on keskimäärin 42 tuntia viikossa 12 viikon tasoittumisjaksoissa siten, että säännöllisen palvelusvuoron pituuden ollessa 12 tuntia, joka kokonaisuudessaan lasketaan työajaksi, on 10 tuntia ns. aktiivityöaikaa ja 2 tuntia aikaa, jolloin työskennellään vain aika ajoin hälytysten mukaisesti. 2. Ylityöstä maksetaan korotettu palkka samojen perusteiden mukaan kuin sitä muillekin työntekijöille suoritetaan.
c) Yhteinen ehto:
Työnantajan on sivutoimilupa- ja ilmoituskäytännöllä valvottava, että henkilöstö käyttää työvuorojen välistä vapaa-aikaa riittävässä määrin lepoon ja virkistäytymiseen.
Aluehallintovirasto on päätöksensä perusteluissa todennut, että lupa voidaan yllä mainituin ehdoin myöntää, koska työtä tehdään vain aika ajoin sen työvuoron kuluessa, jonka työntekijän on oltava valmiina työhön. Lupaa myönnettäessä on otettu huomioon toiminnan luonne ja aikaisemmin myönnettyjen poikkeuslupien mukaisen työajan jatkuvuus.
Päätöksessä on erikseen huomautettu, että aluehallintovirastolla ei ole toimivaltaa myöntää poikkeuksia työaikalain 5 §:n varallaolosäännösten noudattamisesta. Lupaehdoissa mainitulla jaolla aktiivityöaikaan ja muuhun työaikaan on tarkoitettu sitä, että osa työajasta on sellaista aktiivityöaikaa, jolloin työnantaja voi teettää myös muita työtehtäviä, kuten kaluston kunnossapitoa ja koulutusta. Muuna työaikana työnantaja voi teettää lähinnä hälytyksiin vastaamisen edellyttämiä työtehtäviä. Muu työaika lasketaan kuitenkin kokonaisuudessaan työajaksi, joka muodostaa aktiivityöajan kanssa 24 tunnin työvuoron. Työvuoroon ei näin ollen sisälly työaikalain 5 §:ssä tarkoitettua varallaoloa.
Enontekiön, Kolarin, Muonion ja Pelkosenniemi-Savukosken ensihoidon yksiköille ei ole myönnetty lupaa teettää haettua 24 tunnin palveluvuoroa. Koska 24 tunnin palveluvuoroa ei työnantajan ilmoituksen mukaan olisi tarkoitus teettää säännöllisesti, ei siihen ole katsottu voitavan myöntää työaikalain 14 §:n 1 momentissa tarkoitettua poikkeuslupaa.
A:n oikaisuvaatimus
Pääluottamusmies A on vaatinut työneuvostolta oikaisua Enontekiön, Kolarin, Muonion ja Pelkosenniemi-Savukosken ensihoidon yksiköitä koskevaan aluehallintoviraston päätöksen osaan (kohta b).
Poikkeuslupaa 12 tunnin työvuoroon ei olisi tullut myöntää, koska siitä voidaan sopia myös paikallisesti. Käytännössä lupa on annettu viikkotyöajan nostoon 42 tuntiin, kun kunnallisessa virka- ja työehtosopimuksessa on sovittu 38 tunnin 15 minuutin viikkotyöajasta. Mainittujen 12 tunnin aikana on tarkoitus työskennellä 10 tuntia normaalin työvuoron tapaan ja vastaavasti aika ajoin vain 2 tunnin ajan. Tämän jälkeen työntekijät jäävät varallaoloon, jolloin työskennellään aika ajoin varallaolokorvauksella. Työntekijöiden työaikasuojelu olisi parempi, jos heille myönnettäisiin poikkeuslupa 24 tunnin työvuoroihin, joissa aika ajoin suoritettavien työtehtävien kesto on rajoitettu 12 tuntiin.
Lapin sairaanhoitopiirin kuntayhtymän lausuma
Lapin sairaanhoitopiirin kuntayhtymä on lausumassaan todennut, että ensihoidon työntekijöiden työaika on tarkoituksenmukaista järjestää myös Enontekiön, Kolarin, Muonion ja Pelkosenniemi-Savukosken toimipisteissä siten, että palvelusvuoron pituus on enintään 24 tuntia, josta enintään 12 tuntia aktiivityöaikaa ja 12 tuntia aikaa, jolloin työskennellään vain aika ajoin hälytysten mukaisesti.
Mainituissa toimipisteissä ensihoitotehtävien määrä on vähäisempi verrattuna muihin sairaanhoitopiirin ensihoidon yksiköihin, minkä vuoksi niissä ei ole katsottu mahdolliseksi ylläpitää miehitystä säännöllisesti ympärivuorokautisesti. Toisaalta erilaiset työaikajärjestelmät eri yksiköissä vaikeuttavat olennaisesti ensihoitotoiminnan kokonaisjärjestelyä. Äkillisten sairauslomien ja muiden yllättävien työvoiman tarpeiden vuoksi työntekijöitä saatetaan joutua lyhytaikaisesti siirtämään yksiköstä toiseen. Myös toimipisteiden aktiivivalmiuden tilapäinen korottaminen esimerkiksi hiihtokeskusten sesonkiajoiksi edellyttää työntekijöiden joustavaa sijoittelua. Poikkeusluvan myöntämistä yhtäläisesti koko sairaanhoitopiiriin puoltavat lisäksi koulutetun työvoiman saatavuuteen liittyvät syyt. Lappiin on hankala rekrytoida koulutettuja ensihoitajia. Työvoiman saatavuutta voidaan olennaisesti helpottaa joustavilla työaikajärjestelyillä.
Työneuvoston päätöksen perustelut
Aluehallintoviraston myöntämä poikkeuslupa koskee vain työaikalain 6 §:n säännöksistä poikkeamista. Työantaja ei vapaudu sen perusteella velvollisuudestaan noudattaa esimerkiksi työ- tai virkaehtosopimuksen määräyksiä. Samasta syystä poikkeusluvan myöntäminen ei ole riippuvainen työnantajan tekemistä sopimuksista eikä siitä, voitaisiinko lupahakemuksessa tavoiteltu työaikajärjestely toteuttaa myös sopimusperusteisesti.
Työneuvosto pitää ensihoidon yksiköissä suoritettavia sairaanhoitajien, lähihoitajien ja ensihoitopalveluiden kenttäjohtajien töitä pääasiassa hälytyssidonnaisina ja näin ollen laadultaan sellaisina, että niitä suoritetaan vain aika ajoin kokonaisuudessaan työajaksi määritellyn työvuoron kanssa.
Myös Enontekiön, Kolarin, Muonion ja Pelkosenniemi-Savukosken yksiköissä saattaa työnantajan esittämin perustein ilmetä tarve 24 tunnin työvuoron teettämiseen ja ettei niitä siksi ole aiheellista asettaa poikkeavaan asemaan verrattuna saman sairaanhoitopiirin muihin ensihoidon yksiköihin.
Ensihoidon yksiköissä työskentelevien sairaanhoitajien, lähihoitajien ja ensihoitopalvelun kenttäjohtajien työvuoro saa olla enintään 24 tuntia. Tästä 24 tunnista enintään 12 tuntia on niin sanottua aktiivityöaikaa. Aluehallintoviraston myöntämän luvan mukaisesti mainitulla henkilöstöllä on mahdollista teettää myös 12 tunnin työvuoroa, josta aktiivityöaikaa on enintään 10 tuntia.
Johtopäätös
Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätöstä dnro PSAVI/786/04.07.01/2013 muutetaan seuraavasti:
Säännöllisen palvelusvuoron pituus saa olla enintään 24 tuntia myös Enontekiön, Kolarin, Muonion ja Pelkosenniemi-Savukosken ensihoidon yksiköissä.
Muilta osin aluehallintoviraston päätöksen lopputulosta ei muuteta.
ASIAN KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA
A:n valitus
A on valituksessaan vaatinut, että työneuvoston päätöstä muutetaan siten, että
1) ensisijaisesti poikkeusluvasta poistetaan 12 tunnin työvuorojen käyttämisen mahdollistava lupaehto tai
2) toissijaisesti, mikäli 12 tunnin työvuoroja koskeva lupaehtoa ei poisteta, poikkeuslupaa muutetaan siten, että aktiivityöaika on 12 tunnin työvuorossa enintään 50 % työvuorosta.
Perusteet
Ensihoitoon on tavallisesti myönnetty poikkeuslupa, jonka mukaan työntekijällä voidaan teettää 24 tunnin pituisia työvuoroja (vuorokausirytmi). Tällöin työntekijän työaikasuojelu on toteutunut kahden elementin kautta. Ensinnäkin 24 tunnin työvuorossa aktiivityöajan enimmäismäärä on enintään 50 % (12 tuntia) työvuorosta. Lisäksi 24 tunnin työvuoron jälkeen työntekijälle on suunniteltu riittävän pitkä lepoaika (yleensä 72 tuntia eli yksi "nukkumapäivä" ja kaksi vapaata vuorokautta) ennen seuraavaa 24 tunnin vuoroa.
Poikkeusluvan ehtojen mukaisessa 12 tunnin työvuorossa voi olla ensin 10 tuntia aktiivityötä (83 % työvuorosta), joka koostuu hälytysten lisäksi muista työtehtävistä. Tämän lisäksi voi olla hälytystehtäviä 2 tuntia. Näin ollen 12 tunnin työvuoro voi olla kokonaan aktiivityöaikaa. Tällainen työ ei ole aika ajoin tehtävää eikä poikkeusluvalle ole lain edellyttämää perustetta.
Lisäksi poikkeuslupa mahdollistaa 12 tunnin varallaolon 12 tunnin työvuoron jälkeen.
Aika ajoin tehtävän työn ja varallaolon välistä suhdetta ei ole määritelty. Tämä tarkoittaa yhteensä 24 tunnin pituista työsidonnaisuutta, josta 10 tuntia on poikkeusluvan mukaista aktiivityötä, 2 tuntia mahdollista aktiivityöaikaa ja varallaoloa.
Työvuorotaulukossa 02/15 ajalta 12.01. - 01.02.2015 tavanomainen työvuorosuunnitelma on ollut seuraava:
- työvuoro (B) klo 9.00 - 21.00, jonka jälkeen varallaolovuoro klo 21.00 - 9.00
- B-vuoron jälkeen työvuoro klo 9.00 - 21.00 (C)
- seuraavasta illasta alkaen 24 tunnin työvuoro klo 21.00 – 21.00 (A)
B- ja C-työvuorojen yhdistelmä tarkoittaa 36 tunnin yhtäjaksoista työsidonnaisuutta, jonka aikana enimmäistyöskentelyaikaa ei ole rajoitettu eikä vähimmäislepoaikaa turvattu. Tämän jälkeen on 24 tunnin lepoaika, jonka jälkeen 24 tunnin työvuoro. Työskentelyaika on kolmen peräkkäisen työvuoron aikana 48 tuntia, johon lisätään 12 tunnin varallaoloaika. Työsidonnaisuus on yhteensä 60 tuntia, mikä aiheuttaa työ- ja potilasturvallisuusriskin.
Koska työvuorojen peräkkäisyyttä ei ole poikkeusluvassa rajattu, työntekijällä voi olla viikossa 72 työtuntia ja 24 varallaoloaikaa. Tällöin viikoittainen työsidonnaisuus on 96 tuntia. 12 tunnin ja 24 tunnin työvuorot aiheuttavat työvuorojen välissä olevien vapaiden lyhenemisen. Vuorokausirytmistä poikkeaminen olisi edellyttänyt määräyksen työntekijän lepoajasta. Koska tällaista määräystä ei ole, työsuojelunäkökohdat edellyttävät 12 tunnin työvuoron poistamista poikkeusluvasta.
Työsidonnaisuutta arvioitaessa on huomioitava myös työvuorojen välissä oleva varallaolo, kuten Pohjois-Suomen aluehallintovirasto aikaisemman poikkeusluvan yhteydessä tehnytkin. Ensihoito voidaan järjestää 24 tunnin työvuoroilla siten, että vuoron jälkeen on riittävä lepoaika.
Työaikalain 6 §:stä voidaan myöntää poikkeuslupa vain aika ajoin tehtävään työhön. Valituksenalaisessa päätöksessä on myönnetty poikkeuslupa 12 tunnin työvuoroon, josta aktiivityöaika on 10 tuntia eli 83 % työvuorosta. Loput 2 tuntia ovat aika ajoin työskentelyä, jonka aktiivityöaikaa ei ole määritelty. Näin suuri aktiivityöajan määrä ei vastaa vakiintunutta käytäntöä eikä ole aika ajoin työskentelyä.
Työaikalain 14 § 1 momentin mukainen poikkeusmahdollisuus on tarkoitettu päivystysluonteiseen työhön. Poikkeuslupia on myönnetty esimerkiksi pelastustoimen palomiehillä ja päätoimisilla sairaankuljettajilla teetettävään työhön. Ensihoitovalmiutta ylläpitävät tehtävät sekä potilaalle annettava ensihoito on määritelty aika ajoin tehtäväksi työksi samoin poikkeuslupaehdoin kuin pelastuslaitoksen palohenkilöstönkin työtehtävät. Työneuvosto ei ole myöntänyt poikkeuslupia pitkiin työsidonnaisuuksiin eikä työhön, jossa suurin osa työvuoroista on aktiivityöaikaa.
12 tunnin työvuoro, josta 10 tuntia voi olla aktiivityöaikaa, ei ole aika ajoin tehtävää työtä. Ensihoito edellyttää jatkuvaa hälytysvalmiutta. Työaikalain 14 §:n 1 momenttiin perustuvissa poikkeusluvissa aktiivityöaika on rajattu alle puoleen tai enintään puoleen työvuorosta. Poikkeusluvan mukainen aktiivityöaika (83 - 100 % työvuorosta) kuormittaa työntekijää etenkin, kun sen jälkeen alkaa varallaolo, jota seuraa 12 tai 24 tunnin pituinen työvuoro. Työsuojelunäkökohdat edellyttävät poikkeusluvan ehtojen muuttamista siten, että 12 tunnin työvuorossa aktiivityöaika voi olla enintään 50 % työvuorosta.
Työneuvoston lausunto
Työneuvosto on työtuomioistuimelle antamassaan lausunnossaan viitannut edellä mainittuihin päätöksensä perusteluihin ja esittänyt lisäksi työaikalain 14 §:n (1518/2009) 1 momentin ja siihen liittyvän lupakäytännön tulkinnasta seuraavaa.
Lupaan perustuvan työvuoron pituudelle ei ole asetettu nimenomaisia rajoja. Työneuvoston käytännössä on sallittu pisimmillään kahden vuorokauden työvuoron teettäminen. Työaikalain 14 §:n 1 momentissa tai sen esitöissä ei ole määritelty, minkä mittaisiin työvuoroihin poikkeuslupa voidaan myöntää. Mahdollisuutta teettää haetun pituista työvuoroa suoraan työaikalain säännösten perusteella ei siten ole katsottava luvan myöntämisen esteeksi. Myönnetty lupa ei estä työnantajaa tekemästä siinä tarkoitettuja lyhyempiä työvuoroja.
Työneuvostolle esitetyn selvityksen perusteella ensihoitajien (mukaan lukien ensihoitopalvelun kenttäjohtajat) pääasiallisena työnä on hälytystehtävien hoitaminen. Hälytystehtäviä suoritetaan vain aika ajoin työvuoron kuluessa. Mahdolliset aktiivityöaikana teetettävät muut tehtävät, kuten ambulanssin varusteiden täydentäminen, ovat hälytystehtäviin verrattuna määrältään ja kestoltaankin vähäisiä. Tästä syystä enintään 10 tunnin tehollisen työajan osuus 12 tunnin työvuorossa ei muuta ensihoitajien työn luonnetta muuksi kuin vain aika ajoin työvuoron kuluessa suoritettavaksi. Koska ensihoitajien työskentely perustuu pääosin ennakoimattomiin hälytyksiin, on todennäköistä, että tehollisen työajan pituus vaihtelee alueen ja ajankohdan mukaan. Jos hälytystehtäviä on paljon, tehollinen työaika voi saavuttaa luvassa määrätyn enimmäispituuden. Vastaavasti hiljaisissa työvuoroissa se saattaa jäädä enimmäispituutta huomattavasti lyhyemmäksi.
Työneuvoston päätöksessä ei ole lausuttu työvuoro- ja varallaolojärjestelyjen vaikutuksesta lepoaikoihin, koska kysymystä ei ollut otettu esille oikaisuvaatimuksessa eikä sen liitteenä toimitetussa aluehallintoviraston päätöksessä. Työneuvosto kuitenkin toteaa, että luvassa on määrätty enimmäispituus niin vuorokautiselle kuin (keskimääräiselle) viikoittaisellekin säännölliselle työajalle ja että muuta aikaa on lähtökohtaisesti pidettävä työntekijän vapaa-aikana. Varallaolojärjestelyt puolestaan eivät kuulu työaikalain 14 §:n 1 momentissa tarkoitetun poikkeusluvan piiriin.
A:n vastaselitys
Poikkeusluvassa on kysymys säännöllisen työajan sijoittelusta, joka puolestaan vaikuttaa lepoaikojen sijoitteluun. Poikkeuslupaa myönnettäessä tulisi ottaa huomioon kokonaisuus, johon poikkeuslupaa haetaan. Vaikka varallaolojärjestelyt eivät kuulu työaikalain 14 §:n 1 momentin mukaisen poikkeusluvan piiriin, tulee niiden suunniteltu käyttö ja arvio varallaolon aikana toteutuvasta aktiivityöstä ottaa huomioon poikkeuslupaa myönnettäessä. Poikkeuslupaa ei tulisi myöntää työaikajärjestelyyn, joka kokonaisuutena vaarantaa työntekijän työaikasuojelun.
Poikkeuslupa olisi tullut myöntää vain 24 tunnin työvuorojen teettämiseen siten, että aktiivityöajan osuus olisi 12 tuntia. Tällä tavoin työntekijöille pystyttäisiin takaamaan vuorokausirytmi, jossa työvuorojen ja vapaa-ajan vaihtelu olisi säännönmukainen. Poikkeusluvasta tulisi ensisijaisesti poistaa 12 tunnin työvuorojen käyttämisen mahdollistama lupaehto.
Lapin sairaanhoitopiirin ensihoidon työntekijät tekevät hälytystehtävien lisäksi muita työtehtäviä poliklinikoilla, potilaiden kotona ja vuodeosastoilla. Muiden työtehtävien laatu vaihtelee terveyskeskuksittain ja niiden tekemiseen kuluu yhdessä työvuorossa aikaa noin neljä tuntia.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Työneuvosto on valituksenalaisessa päätöksessään katsonut, että sairaanhoitajien, lähihoitajien ja ensihoitopalveluiden kenttäjohtajien työ on pääasiassa hälytyssidonnaista ja sitä suoritetaan vain aika ajoin työaikalain 14 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Koska Enontekiön, Kolarin, Muonion ja Pelkosenniemi-Savukosken ensihoidon yksiköitä ei ole aiheellista asettaa saman sairaanhoitopiirin muista yksiköistä poikkeavaan asemaan, säännöllisen työvuoron pituus saa olla enintään 24 tuntia myös edellä mainituissa yksiköissä.
A on valituksessaan vedonnut siihen, että ensihoitopalveluiden sairaanhoitajien, lähihoitajien ja kenttäjohtajien työ ei ole aika ajoin tehtävää työtä. A:n mukaan poikkeuslupa johtaa siihen, että 12 tunnin työvuoro voi kokonaisuudessaan olla aktiivityöaikaa. Lisäksi poikkeusluvan mukaisessa järjestelyssä voi olla viikossa 72 aktiivityötuntia ja 24 tuntia varallaoloa eli yhteensä 96 tuntia työsidonnaisuutta.
Asiassa esitetyn selvityksen mukaan Enontekiön, Kolarin, Muonion ja Pelkosenniemi-Savukosken yksiköissä ensihoitotehtävien määrä on vähäisempi ja niiden kesto lyhyempi verrattuna muihin sairaanhoitopiirin ensihoidon yksiköihin. Yksiköiden erilaiset työaikajärjestelyt vaikeuttavat ensihoitotoiminnan kokonaisjärjestelyä. Lisäksi Lapin alueelle on vaikea rekrytoida koulutettua ensihoitohenkilökuntaa. Työtuomioistuin toteaa, että vaikka poikkeuslupa teoriassa mahdollistaa A:n valituksessaan esittämän aktiivityötuntimäärän, ei aktiivityötuntimäärä ensihoitopiirien vähäisistä hälytystehtävistä ja niiden lyhyestä kestosta johtuen käytännössä todennäköisesti ole valituksessa esitetyn suuruinen.
Asiassa on lisäksi selvitetty, että Lapin sairaanhoitopiirin ensihoidon työntekijät tekevät työvuorojensa aikana hälytystyötehtävien lisäksi muita työtehtäviä, joiden tekemiseen kuluu yhdessä työvuorossa aikaa noin neljä tuntia.
Kuten työneuvosto on todennut, työaikalain 14 §:n 1 momentissa tai sen esitöissä ei ole määritelty, minkä mittaisiin työvuoroihin poikkeuslupa voidaan myöntää. Työtuomioistuin katsoo työneuvoston tavoin, että asiassa on selvitetty sairaanhoitajien, lähihoitajien ja ensihoitopalveluiden kenttäjohtajien työn olevan pääasiassa hälytyssidonnaista ja näin ollen työaikalain 14 §:n 1 momentissa tarkoitettua vain aika ajoin vuorokautisen työajan puitteissa suoritettavaa työtä. Enintään 10 tunnin aktiivityöajan osuus 12 tunnin työvuoroissa tai se, että ensihoidon työntekijät tekevät hälytystehtävien lisäksi muita työtehtäviä, ei anna aihetta arvioida sairaanhoitajien, lähihoitajien ja ensihoitopalveluiden kenttäjohtajien työn luonnetta toisin kuin työneuvosto on tehnyt.
A on lisäksi vedonnut valituksessaan siihen, että poikkeusluvassa ei ole turvattu työntekijän vähimmäislepoaikaa.
Työaikalain 29 §:n 1 momentin mukaan työntekijälle on annettava jokaisen työvuoron alkamista seuraavan 24 tunnin aikana vähintään 11 tunnin sekä jaksotyössä vähintään yhdeksän tunnin pituinen keskeytymätön lepoaika, jollei kysymyksessä ole 14 §:ssä tarkoitettu tai varallaoloaikana tehty työ. Työneuvosto on poikkeuslupaa koskevassa asiassa vahvistanut 20.3.1997 (asia 1/97), että vuorokausilepoa koskevaa pääsääntöä ei tarvitse noudattaa työssä, jota suoritetaan vain aika ajoin sen vuorokautisen työajan kuluessa, jona työntekijän on oltava valmiina työhön, kun tällaiseen työhön sovelletaan työaikalain 14 §:n nojalla myönnettyä poikkeuslupaa.
Koska sairaanhoitajien, lähihoitajien ja ensihoitopalveluiden kenttäjohtajien työn on edellä kerrotuilla perusteilla katsottu olevan työaikalain 14 §:n 1 momentissa tarkoitettua aika ajoin tehtävää työtä, työtuomioistuin toteaa, ettei työaikalain 29 §:n 1 momentin pääsääntö lepoajasta koske ensihoitopalveluiden sairaanhoitajien, lähihoitajien ja ensihoitopalveluiden kenttäjohtajien työtä.
Edellä kerrotuilla perusteilla A:n valituksen hyväksymiselle ei ole perustetta.
Päätöslauselma
A:n valitus hylätään.
Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Wirén, Siitonen, Kari ja Lehto jäseninä. Esittelijä on ollut Taramaa.
Päätös on yksimielinen.