TT:2014-110

Työntekijä oli säännöllisesti ja pitkähköllä aikavälillä kirjautunut työajanseurantajärjestelmään aamulla kotona etäyhteyden kautta. Asiassa ei ollut näytetty, että työntekijä olisi tehnyt kotona töitä etäyhteyden kautta. Työnantaja oli järjestämässään kuulemistilaisuudessa ilmoittanut, ettei työntekijä työajan väärinkäytön takia voinut jatkaa yhtiön palveluksessa. Samalla työntekijälle oli annettu mahdollisuus irtisanoutua itse.

Työnantajalla oli työntekijän menettelyn johdosta ollut painavia perusteita harkita hänen työsuhteensa päättämistä. Tässä tilanteessa työnantaja ei ollut menetellyt asiattomasti antaessaan kuulemistilaisuudessa työntekijälle mahdollisuuden työsopimuksen purkamisen sijasta irtisanoutua itse työnantajan palveluksesta. Asiassa ei ollut näytetty, että irtisanoutuminen olisi tapahtunut olosuhteissa, jotka oikeustoimilain säännökset huomioon ottaen aiheuttaisivat sitoumuksen pätemättömyyden tai että irtisanoutumista olisi myöskään pidettävä kohtuuttomana.

Työsopimuksen katsottiin päättyneen työntekijän oman irtisanoutumisen johdosta. Näin ollen työntekijällä ei ollut oikeutta vaatimiinsa irtisanomissuojasopimukseen perustuviin korvauksiin.

KANTAJA

Ammattiliitto Pro ry

VASTAAJA

Metsäteollisuus ry

KUULTAVA

Metsäliitto Osuuskunta

ASIA

Irtisanomissuojasopimuksen vastainen menettely

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 5.5.2014.

Pääkäsittely 11.6.2014.

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Metsäteollisuus ry:n ja Ammattiliitto Pro ry:n välisessä 1.9.2012 - 30.9.2014 voimassa olevan mekaanisen metsäteollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksen osana noudatettavassa irtisanomissuojasopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

2 § IRTISANOMISEN PERUSTEET

Työnantaja ei saa irtisanoa toimihenkilön työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia toimihenkilöistä itsestään johtuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

Pöytäkirjamerkintä 1:

Irtisanomisperustetta harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat.

Työsopimuslain irtisanomisperusteita koskevia tuomioita voidaan käyttää hyväksi myös sopimuksen tulkinnassa, sikäli kuin annetuilla tuomioilla voidaan katsoa olevan ennakkopäätöksen arvo.

Pöytäkirjamerkintä 2:

Tämän sopimuksen perusteella voidaan tutkia, onko työsopimuslain 37 a §:n perusteella suoritettu irtisanominen johtunut tosiasiallisesti työntekijästä johtuvasta syystä ja olisiko työnantajalla ollut riittävät perusteet irtisanoa työntekijä edellä 2 §:ssä mainituilla perusteilla sellaisessa tilanteessa, jossa työsopimus on purettu työsopimuslain 43 §:n perusteella.

3 § IRTISANOMISAJAT

Irtisanomisajat ovat työsopimuslain (55/2001) mukaiset.

4 § IRTISANOMIS- JA LOMAUTUSAJAN NOUDATTAMATTA JÄTTÄMINEN

Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa taikka tämän sopimuksen 19 §:n 1 kappaleessa tarkoitettua lomautusilmoitusaikaa, on velvollinen maksamaan toimihenkilölle täyden palkan irtisanomis- tai lomautusajalta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

13 § KORVAUS PERUSTEETTOMASTA IRTISANOMISESTA

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut toimihenkilön, on velvollinen maksamaan toimihenkilölle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

14 § KORVAUKSEN MÄÄRÄ

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kestoaika, toimihenkilön ikä ja hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, toimihenkilön itsensä antama aihe päättämiseen, toimihenkilön ja työnantajan olosuhteet yleensä sekä muut näihin verrattavat seikat.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

A työskenteli Metsäliitto Osuuskunnan Kyrön sahalla myynti- ja vientiassistenttina toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa 2.5.1984 alkaen. Hänen työtehtäviinsä kuului mm. sopimusten hallinta, toimitusjärjestelyt vientiin ja kotimaahan, yhteydenpito myyntikonttoreihin ja muihin kumppaneihin myyntiin ja toimituksiin liittyvissä asioissa sekä toimiminen toiminnanohjausjärjestelmän pääkäyttäjänä. A:n säännöllinen työaika oli 7,5 tuntia päivässä ja 37,5 tuntia viikossa. Työpaikalla noudatetaan erillisen sopimuksen mukaista liukuvaa työaikaa. A:lle hankittiin etäyhteydet syksyllä 2007. A:n esimies oli syksyyn 2010 saakka B ja tämän jälkeen C.

Työnantajan tekemien havaintojen mukaan A:n työaikaleimaukset eivät kaikilta osin vastanneet hänen työssäoloaikaansa konttorilla. Työnantaja järjesti asiaan liittyen kuulemistilaisuuden 22.11.2012, jossa olivat läsnä A:n lisäksi hänen esimiehensä myynti- ja toimituspäällikkö C, HR-päällikkö D ja osan ajasta luottamusmies E. Kuulemistilaisuuden päätteeksi A allekirjoitti ilmoituksen työsuhteen päättämisestä. A:n työsuhde päättyi samana päivänä 22.11.2012.

A ja luottamusmies ottivat joulukuussa 2012 yhteyttä Ammattiliitto Pro ry:hyn riitauttaakseen työsuhteen päättämisen. Asiasta on käyty paikalliset erimielisyysneuvottelut, jotka päättyivät 22.4.2013. Asianosaisliittojen väliset neuvottelut päättyivät erimielisyyteen 8.8.2013.

A:n palkka luontaisetuineen työsuhteen päättyessä oli 2.976,19 euroa kuukaudessa. Irtisanomisaika oli kuusi kuukautta.

Osapuolet ovat erimielisiä siitä, onko A:n irtisanoutuminen ollut pätevä vai onko työsuhteen tosiasiassa katsottava päättyneen työnantajan toimesta. Erimielisyys koskee myös työsuhteen päättämisperusteiden olemassaoloa.

KANNE

Vaatimukset

Ammattiliitto Pro ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että Metsäliitto Osuuskunta on päättänyt vientimyyntisihteeri A:n työsuhteen mekaanisen metsäteollisuuden irtisanomissuojasopimuksen 2 ja 4 §:n vastaisesti,

- velvoittaa Metsäliitto Osuuskunnan suorittamaan A:lle

1. irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n perusteella kuuden kuukauden irtisanomisaikaa vastaavasta korvauksesta 19.642,85 eurosta maksamatta olevan osuuden 16.380,18 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien,

2. irtisanomissuojasopimuksen 13 ja 14 §:n perusteella korvauksena irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta työsuhteen purkamisesta tilanteessa, jossa ei ole ollut perusteita edes irtisanoa, A:n 24 kuukauden palkkaa vastaavat 71.428,56 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien,

- velvoittaa Metsäteollisuus ry:n ja Metsäliitto Osuuskunnan yhteisvastuullisesti korvaamaan Ammattiliitto Pro ry:n oikeudenkäyntikulut 6.342,12 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Tapahtumien kulku

Etäyhteyksien käyttäminen

A:lle ja muille myynti- ja toimitusosastolla työskennelleille henkilöille hankittiin etäyhteydet 2000-luvun loppupuolella. Etäyhteydet katsottiin tarpeellisiksi työtehtävien hoitamista varten. Työpäiviin liittyvien etätöiden lisäksi A käytti etäyhteyksiä esimiehen pyynnöstä satunnaisesti myös loma- ja sairasloma-aikana. Etäyhteyksien käyttö ei liittynyt vastauksessa väitetyllä tavalla toimistorakennuksessa epäiltyyn sisäilmaongelmaan.

Järjestelyyn siirryttäessä ei etätyön lukemisesta työaikaan annettu mitään ohjeita tai määräyksiä. A ei yleensä kirjautunut työajanseurantajärjestelmään enää iltaisin, koska hän oli oppinut käytäntöön, jonka mukaan ulos- ja sisäänkirjauksia tehtiin vain kerran työvuorossa. Vaikka kyseessä oli työskentely työnantajan määräyksestä ja työnantajan lukuun, jäi työskentely lukematta työaikaan. Käyttäessään etäyhtyettä aamuisin A kirjautui työajanseurantajärjestelmään sähköpostiviestit tarkastettuaan. Tämä tuntui luonnolliselta tavalta saada ylimääräistä työaikaa kerryttämättä kirjatuksi tehty työ, joka vastasi kestoltaan vähintään työmatkaan kuluvaa aikaa. A asui kahdeksan kilometrin päässä työpaikaltaan ja henkilöautolla matkantekoon kului aikaa noin 10-15 minuuttia.

A:n työtehtävät eivät muuttuneet olennaisesti, kun hänen esimiehensä vaihtui syksyllä 2010.

Kuulemistilaisuus 22.11.2012

Kuulemistilaisuudessa HR-päällikkö D ilmoitti A:lle, että tämä oli harhauttanut työnantajaa tekemällä palkanmaksuun vaikuttavia virheellisiä merkintöjä työajanseurantajärjestelmään. A kertoi etäyhteyksien käytöstä ja kysyi, miksi hän ei ollut saanut asiasta huomautusta, jos hänen toimintatapansa oli työnantajan mielestä väärä. D antoi ymmärtää, että A:n toiminta oli niin epärehellistä, ettei siitä tarvitse antaa huomautusta. D ilmoitti, että mikäli A ei itse päätä työsuhdettaan, hänen työsuhteensa päättyy työnantajan toimittaman purkuun. D antoi myös ymmärtää, että työsuhteen päättymissyy tulee tällöin ulkopuolisten tietoon.

Sekä purkuilmoitus että oma ilmoitus työsuhteen päättämisestä oli kirjoitettu valmiiksi ja A:ta vaadittiin viipymättä päättämään, kumman hän valitsee. Ilmapiiri oli hyvin painostava ja A oli erittäin järkyttynyt. D tähdensi, että työtodistuksen sisältöön vaikuttaa se, kumman paperin A allekirjoittaa. Työnantaja ilmoitti, että työsuhde joka tapauksessa päättyy ko. päivänä, vaikka A miettisi asiaa. A ei nähnyt päätöksenteon siirtämisen seuraavaan päivään muuttavan asiantilaa. Työnantaja ei kuulemistilaisuudessa pyrkinyt selvittämään, mitä työtä A oli tehnyt etätyönä eikä yksilöinyt sitä, milloin A oli työnantajan näkemyksen mukaan syyllistynyt väitettyyn työajanseurantajärjestelmän väärinkäyttöön. Toisin kuin vastauksessa on väitetty työnantaja ei kuulemistilaisuudessa korostanut A:lle, ettei hänen kannata irtisanoutua, mikäli hän kokee, että työsuhteen purkuperusteita ei ole olemassa ja että hänellä on aina oikeus riitauttaa työsuhteen purkaminen.

A allekirjoitti ilmoituksen työsuhteen päättämisestä, koska hän koki olevansa pakotettu päättämään itse työsuhteensa. Noin viikkoa myöhemmin työnantaja toimitti A:lle työtodistuksen kiitettävin arvolausein ja merkinnöin työsuhteen päättymisestä omasta pyynnöstä.

Työnantaja oli ilmoittanut kuulemistilaisuudesta luottamusmies E:lle juuri ennen sen alkamista. E ei ottanut yhteyttä A:han alkamassa olevan yt-kokouksen takia. E saatiin paikalle sattumalta, kun A tapasi hänet käytävällä poistuttuaan hetkeksi kuulemistilaisuudesta. Työnantaja vaati E:tä ottamaan kantaa asiaan mutta tämä vetosi siihen, ettei muutaman minuutin varoitusajalla kykene lausumaan mitään.

Oikeudellinen arviointi

Työnantaja on erehdyttänyt A:n uskomaan, että perusteet työsuhteen purkamiselle olivat olemassa. Kyse ei ollut A:n aidosta tahdonilmaisusta, vaan työnantaja on käyttänyt hyväksi hänen asiantuntemattomuuttaan ja heikompaa asemaa suhteessa työnantajaan. Työnantaja on edellyttänyt, että A irtisanoo työsuhteensa heti sitä vastaan, ettei tieto väitetystä epärehellisyydestä leviä ja vaikuta A:n mahdollisuuksiin työllistyä uudelleen.

Työnantaja on käyttänyt A:han varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 29 §:ssä tarkoitettua pakkoa tai ainakin A:n omaan työsuhteen päättämiseen vetoaminen on sanotun lain 33 §:n nojalla kunnianvastaista ja arvotonta. Asia on rinnastettavissa tilanteeseen, jossa työsopimusosapuolet tekevät sopimuksen työsuhteen päättämisestä. A:n irtisanoutuminen on vallinneissa olosuhteissa katsottava kohtuuttomana häntä sitomattomaksi. Työsuhteen on katsottava tosiasiassa päättyneen työnantajan toimesta.

A on toiminut asian riitauttamisessa neuvottelujärjestyksen mukaisesti.

Työsuhteen päättämisperusteen olemassaolo

Työnantajalla ei ole ollut perustetta päättää A:n työsopimusta. A on toiminut vilpittömässä mielessä, kun hän on joskus aamuisin etäyhteydellä työskenneltyään kirjannut itsensä työhön. A ei ole hakenut itselleen perusteetonta etua, vaan näin hän on saanut kirjatuksi tekemänsä työn ylimääräistä työaikaa kerryttämättä. Suurin osa A:n tekemästä etätyöstä on jäänyt lukematta työaikaan, koska hän ei ole kirjannut työajanseurantajärjestelmään tehdessään etätyötä iltaisin ja sairaslomalla tai loma-aikana.

A ei ole rikkonut työnantajan ohjeita ja määräyksiä. Työajanseurantajärjestelmän käytöstä etätyössä ei ole erikseen ohjeistettu. Jos työajanseurantajärjestelmään ei saisi kirjautua kotona, tarkoittaisi se sitä, että työnantaja edellyttää etätyön tekemistä ilman korvausta. Tällaisesta ei ole sovittu eikä voida edes edellyttää sovittavan.

Henkilöt, joilla on ollut käytössä vastaava etäyhteys, ovat toimineet A:n tavoin eli kirjautuneet työhön ja ulos kerran työvuoron aikana. Jos menettely oli työnantajan mielestä moitittavaa, olisi A:ta tullut ohjata toisenlaiseen toimintatapaan. Työsuhteen laillinen päättäminen edellyttäisi sitä, että A olisi jatkanut työnantajan kieltämää toimintatapaa saatuaan asiasta varoituksen.

Irtisanomisajan palkka

Irtisanomisajan palkkaa koskeva vaatimus koostuu kuuden kuukauden irtisanomisaikaa vastaavasta korvauksesta 17.857,14 euroa ja vuosilomakorvauksesta irtisanomisajalta 1.785,71 euroa. A:lle on 15.1.2013 maksettu irtisanomisajan palkkaa 3.262,67 euroa. Maksamatta on siten 16.380,18 euroa.

Työsuhteen perusteettomasta päättämisestä maksettava korvaus

Korvausta korottavina seikkoina on otettava huomioon A:n pitkä työsuhde sekä hänen ikänsä ja mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä. A ei ole työllistynyt työsuhteen päättymisen jälkeen. Huomioon on lisäksi otettava työnantajan epäasiallinen menettely työsuhdetta päätettäessä, A:n kokema loukkaus sekä se, ettei hän ole itse antanut aihetta työsopimuksen päättämiseen. Tuomittavasta korvauksesta osa on määritettävä aineettoman vahingon korvaukseksi.

Työttömyysvakuutusrahastolle tehtävä vähennys on jätettävä kokonaan tekemättä tai se on ainakin tehtävä huomattavasti pienempänä kuin työsopimuslain 12 luvun 3 §:n pääsääntö 75 prosenttia. Huomioon on tältä osin otettava A:n edelleen jatkuva työttömyys, hänen ikänsä ja vaikeudet saada ammattia vastaavaa työtä sekä hänen kokemansa loukkaus moitteettoman työsuhteen päättämisestä riittämättömillä perusteilla.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Metsäteollisuus ry ja Metsäliitto Osuuskunta ovat yhteisessä vastauksessaan vaatineet, että kanne hylätään ja Ammattiliitto Pro ry velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut 7.567,25 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

Tapahtumien kulku

Etäyhteyksien käyttäminen

Metsäliitto Osuuskunnassa etätöiden tekemisestä sovitaan aina esimiehen kanssa erikseen etukäteen. Myyntiassistentin tehtävä ei ole sellainen, jossa etätöiden tekeminen säännöllisesti olisi tarpeen, vaan etätöiden tekeminen perustuu etukäteiseen ja tapauskohtaiseen sopimiseen. A:n kanssa etätöistä on sovittu vain satunnaisesti ja tapauskohtaisesti. Työnantajalla on ollut erittäin harvoin ja poikkeuksellisesti tarve olla yhteydessä A:han normaalin toimistoajan ulkopuolella. Työnantaja ei ole määrännyt tai edellyttänyt, että A tekisi etätöitä vuosilomien tai sairauslomien aikana.

A:lle hankittiin etäyhteydet syksyllä 2007, kun Kyrön sahan vanhassa toimistorakennuksessa epäiltiin vesivahingon aiheuttamaa sisäilmalaatuongelmaa. Tällöin toimihenkilöillä oli mahdollisuus tehdä tarvittaessa etätöitä kunnes sahan uusi toimistorakennus valmistui alkuvuodesta 2008. Tämän jälkeen etätöillä ei ole ollut mitään työnantajan edellyttämää tai työnantajasta johtuvaa tarvetta.

A:n kanssa ei ole sovittu etätöiden lukemisesta työaikaan, eikä tällaista olisi voitukaan sopia, koska työnantaja ei ole edellyttänyt tai edes tiennyt, että hän olisi tehnyt etätöitä. Myöskään A ei ole ottanut esille, miten mahdolliset etätyöt tulisi lukea työaikaan.

A:n työtehtävät muuttuivat, kun hänen esimiehensä vaihtui syksyllä 2010.

Kuulemistilaisuus 22.11.2012

A:n esimiehen C:n tietoon tuli, etteivät A:n työaikaleimaukset vastanneet todellisuutta. A oli jatkuvasti leimannut työajan alkamaan etäyhteyden kautta noin 10-20 minuuttia ennen kuin hän saapui työpaikalle. Hän oli siten saanut säännöllistä työaikaa kertymään perusteettomasti kodin ja työpaikan välisiltä matkoilta.

Työajan väärinkäytösten selvittämiseksi pidettiin kuulemistilaisuus 22.11.2012, johon A kutsuttiin. Ennen kuulemistilaisuutta henkilöstöpäällikkö D ja C tiedottivat toimihenkilöiden luottamusmiestä E:tä epäillystä työajan väärinkäytöstä ja siitä, että työnantaja pitää kyseistä toimintaa erittäin vakavana työsuhteesta johtuvien velvollisuuksien rikkomisena, joka on peruste työsuhteen purkamiselle. Luottamusmiehelle kerrottiin myös, että työnantaja tulee antamaan A:lle kuulemistilaisuudessa mahdollisuuden irtisanoutua. Luottamusmies ei vastustanut työnantajan suunnittelemaa toimintatapaa. Kuulemistilaisuudessa D kertoi A:lle, että hänellä oli oikeus saada luottamusmies paikalle. Luottamusmies E pyydettiin paikalle A:n pyynnöstä ja hän oli läsnä tilaisuuden päättymiseen asti.

A ei kiistänyt työajan väärinkäyttöä koskevia työnantajan epäilyjä eikä esittänyt selitystä toiminnalleen. A:lle annettiin mahdollisuus irtisanoutua kuulemistilaisuudessa. D korosti useaan kertaan, että A:n ei pidä irtisanoutua, jos hän vähänkään epäilee asiaa ja että hänellä on aina mahdollisuus riitauttaa työnantajan suorittama työsuhteen päättäminen. A:lle annettiin tilaisuus harkita asiaa seuraavaan päivään asti, mutta hän päätti irtisanoutua samassa tilaisuudessa.

A oli asiasta yhteydessä työnantajan edustajaan 17.1.2013 eli lähes kaksi kuukautta irtisanoutumisen jälkeen. Luottamusmies E nosti asian esille vasta kolme viikkoa irtisanoutumisen jälkeen. Tällöinkin asiassa oli kyse lähinnä työntekijöiden tasapuolisesta kohtelusta. Painostavaa ilmapiiriä, A:n järkyttynyttä mielentilaa ja epätoivoa koskevat väitteet on esitetty vasta kannekirjelmässä.

Oikeudellinen arviointi

Metsäliitto Osuuskunta ei ole irtisanonut tai purkanut A:n työsuhdetta. Työsuhde on päättynyt A:n suorittamaan irtisanoutumiseen, joka on ollut pätevä.

Työnantaja ei ole kuulemistilaisuudessa uhannut A:ta millään tavalla eikä työnantajan edustajien tiedossa ole ollut mitään seikkaa, jonka pohjalta irtisanoutumista olisi voitu pitää pätemättömänä. Myöskään kuulemistilaisuudessa paikalla ollut luottamusmies ei ole tuonut esille, että A:ta kohtaan olisi käytetty oikeustoimilain mukaista pakkoa tai että irtisanoutuminen olisi muutenkaan pätemätön.

Työnantajalla on ollut A:n epärehellisen menettelyn johdosta painavia perusteita harkita hänen työsuhteensa päättämistä, eikä työnantaja ole menetellyt asiattomasti esittäessään hänelle mahdollisuutta irtisanoutua itse osuuskunnan palveluksesta. Asiassa ei ole perusteita katsoa, että A olisi tilannetta arvioidessaan työnantajan tieten erehtynyt jostakin työsuhteen päättämisen kannalta merkityksellisestä seikasta tai että hänen irtisanoutumistaan muutoinkaan voitaisiin pitää pätemättömänä.

Irtisanoutumisen väitetty pätemättömyys on joka tapauksessa menettänyt merkityksensä, koska A ei ole vedonnut oikeustoimen pätemättömyyteen kohtuullisessa ajassa siitä, kun oikeustoimen pätemättömäksi tehneet erityisolosuhteet ovat lakanneet vaikuttamasta.

Työsuhteen päättämisperusteen olemassaolo

Työnantajalla olisi joka tapauksessa ollut irtisanomissuojasopimuksen mukainen peruste päättää A:n työsuhde joko purkamalla tai irtisanomalla.

A on työajanseurantajärjestelmää väärinkäyttämällä pyrkinyt tietoisesti ja tahallisesti kerryttämän itselleen perusteettomasti työaikaa. Hän ei ole voinut perustellusti uskoa toimivansa sallitun käytännön mukaisesti. A ei ole keskustellut esimiehensä kanssa kotona tehdyn työn kerryttämisestä työaikaan, koska hänen ilmeisenä tarkoituksenaan on ollut pitää vääränä tietämänsä menettely salassa. Muut toimihenkilöt eivät ole toimineet A:n tavoin. Työnantajan tiedossa on yksi toinen tapaus, jossa toimihenkilö oli yhden kerran leimannut työajan alkamaan etäyhteyden kautta ennen työpaikalle saapumista. Hänelle annettiin asiasta suullinen varoitus.

A:n menettely on johtanut työnantajan ja työntekijän välisen luottamuksen katoamiseen. Epärehellinen toiminta on kohdistunut työnantajaan ja jatkunut pitkään. Työnantaja on pyrkinyt selvittämään, mitä tehtäviä A on mahdollisesti tehnyt kotona. A ei ole kiistänyt työnantajan epäilyjä, eikä hän ole myöskään pystynyt selvittämään, mitä tehtäviä hän on tehnyt etätöinä. A:n menettelystä on aiheutunut työnantajalle vahinkoa menetettynä työaikana.

A:n menettely on muodostanut niin vakavan työsuhteeseen liittyvän rikkomuksen, ettei työnantajalta voida kohtuudella edellyttää työsuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa. Sen vuoksi myöskään varoituksen antaminen ei ole ollut tarpeen. A:n on pitänyt ymmärtää ilman varoituksen antamista, että kyseisestä rikkeestä seuraa työsuhteen päättäminen.

Korvauksen määrästä

Vaadittu korvaus on määrältään ylimitoitettu ottaen huomioon A:n antama aihe työsuhteen päättymiselle sekä työantajan pyrkimys selvittää asiaa luottamusmiehen ja A:n kanssa. Korvauksen määrää harkittaessa ei tule soveltaa työsopimuslain 12 luvun 2 §:n 1 momentin mukaista korvauksen vähimmäismäärää.

TODISTELU

Kantajan kirjallinen todiste

1. Työsuhteen päättymisilmoitus 22.11.2012

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Työaikaleimausraportti

2. Liittojen erimielisyysneuvottelupöytäkirjat

Kantajan henkilötodistelu

1. A

2. B

3. E

Vastaajan henkilötodistelu

1. C

2. F

3. D

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Etäyhteyksien käyttämisestä esitetty selvitys

A on kertonut saaneensa etäyhteydet noin viisi vuotta ennen työsuhteen päättymistä. Esimies B oli tuolloin päättänyt, että kaikille kolmelle hänen alaiselleen hankitaan etäyhteydet. A:lla oli kotona työnantajan kannettava tietokone ja laajakaistayhteys.

A:n tekemät etätyöt liittyivät pääasiassa kuljetusjärjestelyihin. Työajan ulkopuolella saattoi tulla viestejä, jotka edellyttivät toimenpiteitä. Esimerkiksi lähetyskonttori saattoi soittaa A:lle ongelmatilanteessa ja samoin kuljetusliikkeet, jotka halusivat tietoja lastatuista kuormista. Etätöitä tehtiin tarvittaessa, jos omat työt sitä edellyttivät, ja myös esimiehen pyynnöstä. Etätöiden tekeminen ei kuitenkaan edellyttänyt esimiehen erillistä määräystä. A teki etätöitä myös loma-aikana.

A on kertonut, ettei etätöiden tekemisestä ollut mitään ohjeistusta. Etätyön osalta noudatettiin työajan leimauksessa samaa käytäntöä kuin muutenkin eli kirjauduttiin kerran päivässä sisään ja kerran päivässä ulos. Esimies B:n mukaan oli hankalaa, jos päivän aikana oli useita sisään- ja uloskirjauksia. A ei merkinnyt kaikkia tekemiään etätöitä työajaksi. Hän kirjautui aamulla kotoa työaikajärjestelmään ehkä 10-20 kertaa viiden vuoden aikana. Tällöinkin hän kirjautui sisään vasta siinä vaiheessa, kun työaika olisi alkanut, vaikka hän oli aloittanut työskentelyn jo aikaisemmin aamulla. A:n työmatka kesti 7-8 minuuttia, joka vastasi sitä aikaa, jonka hän oli näissä tapauksissa kirjautuneena työajalle. Iltaisin tai loma-aikoina tekemiään etätöitä hän ei koskaan kirjannut työajaksi. A:n työtoverit leimasivat etätyöt samalla tavalla kuin A.

A:n esimies vaihtui syksyllä 2010 ja hänen työtehtävänsä muuttuivat siten, että varsinaiseen myyntiin liittyvät tehtävät jäivät pois. Muutos ei vaikuttanut etätyön tekemisen tarpeeseen. Uusi esimies C tiesi, että A:lla oli etäyhteydet. Etätyöstä ei tullut uusia ohjeita esimiehen vaihtuessa.

A on kertonut olleensa pääsääntöisesti ensimmäisenä työpaikalla aamuisin noin kello 7 aikaan. Silloin, kun A työskenteli aamulla kotona, hän saapui töihin kello 7.15. Joskus tehdaspäällikkö F tai esimies C olivat paikalla ennen häntä. F:llä oli toimisto myös Tampereella, joten hän ei ollut työpaikalla joka päivä.

Kyrön sahan entinen myynti- ja toimituspäällikkö C oli A:n esimies vuosina 2010-2012. C:n mukaan A:n myyntiassistentin tehtävät eivät edellyttäneet etätöiden tekemistä, vaan ne oli mahdollista hoitaa normaalina toimistoaikana. Muissa yksiköissä myyntiassistentit eivät tehneet etätöitä. A teki etätöitä satunnaisesti, jos niin oli erikseen sovittu. C oli muutaman kerran pyytänyt A:ta katsomaan jonkin työasian kotoa käsin. Kyrön sahalla ei ollut yleistä ohjeistusta tai käytäntöä työaikaleimauksista ja etätöistä. Leimausten piti kuitenkin vastata tehtyä työaikaa.

C alkoi syksyllä 2012 ihmetellä, miten A saattoi olla pois töistä iltapäivisin ja pitkillä vapailla, vaikka hänelle ei kertynyt työajan lyhennysvapaita. C kysyi A:lta, haluaisiko hän siirtyä työaikaan, josta kertyisi pekkasia, mutta A ei ollut kiinnostunut. C keskusteli asiasta tehdaspäällikkö F:n kanssa. F:n arvioiden mukaan A tuli töihin kello 7.20-7.30. Leimausraporttien mukaan hän kuitenkin leimasi itsensä sisään jo kello 7.00. Tämän jälkeen C ja F käynnistivät 1-2 viikon ajan kestäneen valvontakameraseurannan, joka osoitti, etteivät A:n leimaukset täsmänneet työssäoloajan kanssa. Videomateriaalin perusteella näin tapahtui joka aamu tarkastelujakson aikana. Myös yhtenä iltapäivänä oli vastaava virheellinen leimaus työstä lähdettäessä. C ei keskustellut A:n kanssa asiasta ennen 22.11.2012 järjestettyä kuulemistilaisuutta, koska asia oli niin vakava.

Tehdaspäällikkö F on kertonut, että hänen työhuoneensa oli A:n työhuoneen lähellä. A tuli töihin yleensä kello 7.15-7.20. Jos F tuli töihin kello 7.10, hän oli ensimmäisenä työpaikalla.

Myyntipäällikkö B oli A:n esimies vuosina 2005-2010. B on kertonut, että hänellä oli tuolloin kolme alaista, joiden välillä oli pientä arvovaltaskismaa. A oli halunnut etäyhteydet, koska kahdella muullakin alaisella oli. Tilanteen lievittämiseksi B hankki etäyhteydet kaikille alaisilleen. A käytti etäyhteyksiä kohtuullisen vähän. Mahdollisuus siihen kuitenkin oli. Etätyön tekemiseen ei tarvinnut joka kerta erillistä lupaa tai määräystä esimieheltä. Etätyö oli työaikaa. Yleisohjeistuksena oli, että etätöistä kertynyttä työaikaa sai käyttää liukumina ja lähteä aikaisemmin töistä pois. B tarkisti alaistensa työaikaleimauksia koneelta. Hän ei pitänyt tärkeänä sitä, että työpäivä tuli minuutilleen täyteen vaan sitä, että työtehtävät tulivat hoidettua. Oli poikkeuksellista, että saman päivän aikana olisi ollut useita sisään- ja ulosleimauksia. Kirjallista ohjeistusta etätöiden leimaamisesta ei ollut. B ei ollut antanut A:lle lupaa leimata työaikaa alkamaan kotona aamulla. B:n aikana ei tapahtunut väärinkäytöksiä. Jos leimauksissa oli poikkeavuuksia, niistä keskusteltiin työpaikalla.

Kuulemistilaisuudesta 22.11.2012 esitetty selvitys

A on kertonut, ettei hän saanut etukäteen tietoa kuulemistilaisuudesta eikä sen aiheesta. Esimies C pyysi hänet huoneeseensa ja tilaisuus alkoi saman tien. Läsnä oli A:n ja C:n lisäksi HR-päällikkö D. Ilmapiiri tilaisuudessa oli ahdistava ja D käyttäytyi hyökkäävästi. D ilmoitti, että A oli kirjautunut työaikajärjestelmään kotoa käsin ja saapunut työpaikalle vasta sen jälkeen. D:n mukaan työnantajan harhauttaminen työaikaa koskevassa asiassa oli vakava asia ja johtaisi välittömään työsuhteen purkamiseen. A:lta ei kysytty, mitä töitä hän oli tehnyt kotona eikä käyty läpi ajankohtia, jolloin työaikajärjestelmään oli kirjauduttu virheellisesti. A kertoi, että hänellä oli etäyhteydet ja hän oli ymmärtänyt, että näin oli mahdollista toimia. A kertoi myös, että hänellä oli tapana tarkastaa sähköpostinsa ennen töihin lähtöä ja kysyi, miksi häntä ei ollut huomautettu asiasta, jos hän oli toiminut väärin. D vastasi, että asia oli niin selvä, ettei siitä tarvinnut keskustella enempää. D:n mukaan asiasta oli ennakkotapauksia, eikä muuta vaihtoehtoa ollut kuin työsuhteen päättäminen. D sanoi, että A:n kannattaa irtisanoutua itse, jolloin työsuhteen päättymisen syy ei tule kenenkään tietoon. Jos työsuhde puretaan, asiasta tulisi julkinen ja työnantajan olisi kerrottava päättymisen syy. D:llä oli paperit valmiina ja hän kiirehti päätöksen tekemistä. A oli hämmentynyt ja pyysi päästä soittamaan puhelun. Käytävällä hän törmäsi luottamusmies E:hen, joka oli menossa yt-neuvotteluun. E tuli hetken kuluttua mukaan kuulemistilaisuuteen, mutta ei pystynyt ottamaan kantaa asiaan, koska hän ei ollut valmistautunut tilanteeseen.

A on kertonut olleensa järkyttyneessä mielentilassa. Hänelle jäi päällimmäiseksi mieleen, että hänelle tulee ikäviä seurauksia, jos hän ei irtisanoudu. A koki, ettei hänellä ollut muuta vaihtoehtoa. D:n mukaan asiaa ei voinut riitauttaa, koska siitä oli ennakkotapauksia. D ei missään vaiheessa sanonut, että A saisi harkita asiaa. Päinvastoin A:lle sanottiin, että työsuhde päättyisi joka tapauksessa samana päivänä. A keskusteli seuraavana päivänä työtovereidensa kanssa ja soitti liittoon, koska asia ei hänen mielestään ollut mennyt oikein. Liitosta neuvottiin ottamaan yhteyttä luottamusmieheen ja viemään asiaa eteenpäin sitä kautta.

C on kertonut, että hän oli ennen kuulemistilaisuutta informoinut luottamusmies E:tä tilanteesta ja ilmoittanut, että E:n osallistuminen kuulemistilaisuuteen saattaa olla tarpeen. Hän oli kertonut E:lle myös, että A:lle annetaan mahdollisuus irtisanoutua. E ei ollut vastustanut työnantajan suunnitelmaa. A:lle kerrottiin heti kuulemistilaisuuden alussa, että hän saa halutessaan käyttää avustajaa. E ei ollut läsnä tilaisuudessa alusta saakka mutta tuli paikalle noin puolen tunnin tai tunnin kuluttua.

C on kertonut, että Espoosta paikalle pyydetty yhtiön HR-päällikkö D oli tilaisuudessa puhemiehenä. Hän esitteli asian asiallisesti ja perustellusti korostaen tilanteen vakavuutta. A oli rauhallinen eikä kiistänyt toimintaansa. Kuulemistilaisuudessa ei saatu selitystä A:n menettelylle. Tilaisuudessa ei keskusteltu etätöistä eikä A kertonut, mitä tehtäviä hän olisi tehnyt aamuisin kotona. C sai sen käsityksen, että A myönsi väärinkäytöksen. D kertoi A:lle, että työnantajan luottamus oli menetetty ja toi esille vaihtoehdot, jotka olivat toimihenkilön irtisanoutuminen tai työsuhteen päättäminen työnantajan toimesta. Vaihtoehdot käytiin läpi selkeästi ja moneen kertaan. D painotti, että jos työnantaja päättää työsuhteen, A:lla on mahdollisuus riitauttaa asia. Tässä vaiheessa E oli jo paikalla. D sanoi myös, että jos joku kysyy työnantajalta työsuhteen päättymisen syytä, työnantaja voi tuoda esille, kenen aloitteesta työsuhde on päättynyt mutta tarkempia perusteita työnantaja ei saa kertoa. A:lle annettiin harkinta-aikaa seuraavaan aamuun saakka. Hän lähti huoneesta pois, mutta kääntyi ovelta takaisin ja allekirjoitti irtisanoutumisilmoituksen. Kuulemistilaisuus kesti pari tuntia. Tilaisuuden jälkeen C, D ja E jäivät huoneeseen. E:n kanssa keskusteltiin siitä, miten asiasta pitäisi viestittää työpaikalla. E ei tuonut esille, että työnantaja olisi menetelty epäasiallisesti. Kesti ainakin kolme viikkoa ennen kuin E lähestyi C:tä erimielisyysasiassa.

C on lisäksi kertonut, että hän on antanut eräälle myyntiassistentille varoituksen työaikaleimauksen tekemisestä etäyhteyden kautta. Tämä tapahtui muutama viikko A:n työsuhteen päättymisen jälkeen. Kyseinen myyntiassistentti oli leimautunut työaikajärjestelmään virheellisesti 1-2 kertaa.

HR-manager D on kertonut, että luottamusmies E:tä informoitiin tilanteesta ennen kuulemistilaisuutta. E:lle kerrottiin myös, että A:lle annetaan mahdollisuus irtisanoutua. E ei vastustanut suunnitelmaa. Tämän jälkeen C kutsui A:n toimistoonsa. D kertoi heti tilaisuuden alussa, että kyseessä oli työsopimuslain mukainen kuulemistilaisuus ja A:lla oli mahdollisuus käyttää avustajaa. A ei aluksi halunnut luottamusmiestä paikalle. D ja C kertoivat, mistä on kysymys ja kävivät läpi aineiston, joka koostui työaikakirjauksista kahden vuoden ajalta sekä videotallenteiden perusteella tehdystä yhteenvedosta 1-1,5 viikon tarkkailujaksolta. Web-liittymien ja IP-osoitteiden perusteella oli selvitetty, että A oli kirjautunut työaikajärjestelmään kotoa käsin. Työaikakirjaukset osoittivat että kyseessä oli säännönmukainen tapa. A oli hyvin rauhallinen eikä missään vaiheessa kiistänyt toimintaansa. Hän toi esille, että kirjauduttuaan aamulla työaikajärjestelmään hän oli alkanut lukea sähköposteja, soittaa puheluja ja tehdä työasioita. A ei kuitenkaan pystynyt kertomaan tarkemmin, mistä puheluista tai sähköposteista oli kyse. Tilaisuuden kestettyä noin 15-30 minuuttia A poistui huoneesta soittamaan puhelun. Hän tapasi käytävällä luottamusmies E:n ja pyysi tämän mukaan kuulemistilaisuuteen. E oli tilaisuudessa passiivinen.

D:n mukaan A:lle kerrottiin, että oli kaksi vaihtoehtoa, irtisanoutuminen tai työsuhteen purkaminen. D korosti, että jos A vähänkään epäili, ettei purkuperustetta ole, hänen ei pidä irtisanoutua, koska työsuhteen purun voi aina riitauttaa. D kuitenkin totesi työnantajan ehdottoman kannan olevan se, että purkuperuste on olemassa. D oli keskustellut asiasta yhtiön juristien kanssa etukäteen. Hänellä oli valmiina dokumentit sekä irtisanoutumista että työsuhteen purkamista varten. D kertoi A:lle, että jos työsuhde puretaan ja työnantajalta kysytään työsuhteen päättymisen syytä, työnantaja ei kerro muunneltua totuutta vaan sen, että työsuhde on päättynyt työsopimuslain nojalla purkuun. Purun syytä ei kuitenkaan kerrota ulkopuolisille. A pyysi harkinta-aikaa ja sovittiin, että hän saa miettiä asiaa seuraavaan päivään. D kuitenkin sanoi, että työnantajan luottamus on menetetty ja työsuhde tulee päättymään tavalla tai toisella. A lähti tilaisuudesta mutta pyörähti ovella takaisin ja kirjoitti nimensä irtisanoutumislomakkeeseen. Koko tilaisuus kesti pari tuntia. Noin kuukautta myöhemmin luottamusmies E otti yhteyttä työnantajaan ja kertoi, että A aikoi riitauttaa asian.

Luottamusmies E on kertonut, että hänet kutsuttiin 22.11.2012 palaveriin, jossa olivat läsnä myynti- ja toimituspäällikkö C ja HR-päällikkö D. D kertoi, että A:ta epäiltiin vakavasta leimausrikkeestä ja työnantajan harhauttamisesta, joka johtaisi suoraan työsuhteen purkuun. E:lle ei kerrottu, mistä ajankohdasta oli kysymys eikä näytetty videotallenteita eikä muuta aineistoa. E kysyi, miksei A:lle anneta varoitusta, mutta D:n mukaan varoitus oli poissuljettu. Tämän jälkeen E lähti toiseen palaveriin. Hän näki aulassa A:n, joka oli poistunut kuulemistilaisuudesta soittamaan puhelua. A kysyi E:ltä, mitä hänen pitäisi tehdä ja E vastasi, ettei A:n pidä allekirjoittaa mitään. Myöhemmin E haettiin kesken kaiken pois toisesta palaverista A:n kuulemistilaisuuteen.

E on kertonut, ettei työnantajalla ollut kuulemistilaisuudessa mukana mitään aineistoa, videokuvaa eikä yhteenvetoa. E pyysi materiaalia nähtäväkseen, mutta tilaisuudesta ei saanut poistua ennen kuin päätös oli tehty. D kysyi E:ltä monta kertaa, mitä mieltä tämä oli asiasta. E ei kuitenkaan voinut ottaa kantaa, koska hän oli saanut tietää asiasta vasta hetkeä aikaisemmin. E otti tilaisuudessa puhujan roolin, koska A oli hermostunut eikä kyennyt puhumaan. D ei kysynyt A:lta, minkälaista etätyötä hän oli tehnyt. Työsuhteen purkamisilmoitus ja irtisanoutumisilmoitus olivat valmiina pöydällä. E kysyi, vaikuttaako työtodistukseen se, kumman paperin A allekirjoittaa. D vastasi, että totta kai vaikuttaa. D selosti, että jos joku kysyy työnantajalta, miksi työsuhde on purettu, syy on kerrottava. Jos A irtisanoutuu itse, työnantajan ei tarvitse kertoa mitään. Tilanteessa kävi selväksi, että töiden saaminen vaikeutuu, jos työsuhde puretaan. D saattoi kerran mainita, että jos A epäilee asiaa, hänen ei kannata irtisanoutua vaan ottaa purku vastaan ja riitauttaa se. Selväksi kuitenkin tuli, että työsuhde päättyisi joka tapauksessa samana päivänä. D antoi A:lle harkinta-aikaa seuraavaan aamuun saakka. A kuitenkin allekirjoitti vauhdilla irtisanoutumisilmoituksen ja poistui paikalta.

Arviointi ja johtopäätökset

A on irtisanonut työsopimuksensa työnantajan 22.11.2012 järjestämässä kuulemistilaisuudessa. Asiassa on kysymys siitä, onko A:n irtisanoutuminen ollut pätevä vai onko työsuhteen tosiasiassa katsottava päättyneen työnantajan toimesta. Erimielisyys koskee myös työsuhteen päättämisperusteiden olemassaoloa.

Asiassa on selvitetty, että A on kirjautunut työajanseurantajärjestelmään aamulla kotoa etäyhteyksien kautta. A on itsekin myöntänyt tehneensä työaikaleimauksia kotona, mutta hänen kertomuksensa mukaan näin tapahtui vain 10-20 kertaa niiden viiden vuoden aikana, jolloin hänellä oli etäyhteydet käytössä. Työaikaleimausraporteista (vastaajan todiste 1) käy ilmi, että A on ajanjaksolla 3.1.2011-22.11.2012 kirjautunut työajanseurantajärjestelmään tavallisesti noin kello 7 aamulla. C on kertonut käyneensä läpi videotallenteita A:n työhöntuloajoista 1-1,5 viikon tarkkailujakson ajalta, eivätkä A:n leimaukset tuona aikana täsmänneet yhtenäkään päivänä todellisen työssäoloajan kanssa. Jo ennen videoseurantaa esimiehet olivat kiinnittäneet huomiota A:n työhöntulo- ja lähtöaikoihin ja työajan lyhennysvapaiden pitämiseen. Tehdaspäällikkö F:n työhuone on ollut vastapäätä A:n työhuonetta, ja hänen tekemiensä havaintojen mukaan A on pääsääntöisesti tullut töihin kello 7.15-7.20. Työtuomioistuin katsoo C:n ja F:n kertomuksilla näytetyksi, että A:n menettely on ollut säännöllistä ja pitkäkestoista.

Kanteen mukaan A kirjautui työajanseurantajärjestelmään työmatkan ajaksi saadakseen kirjatuksi työajaksi etätyönä tekemäänsä työtä, joka vastasi kestoltaan vähintään työmatkaan kuluvaa aikaa. Esitetyn selvityksen perusteella Kyrön sahalla ei ole ollut ohjeistusta siitä, miten etätyöt kirjataan työaikaan. On kuitenkin selvää, että työaikaleimausten tulee vastata tehtyä työaikaa, ja myös A:n on täytynyt tämä ymmärtää.

Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, mitä töitä A on tehnyt kotona etäyhteyksien kautta. A on kertonut, että etätyöt liittyivät pääasiassa kuljetusjärjestelyihin ja että työajan ulkopuolella saattoi tulla viestejä, jotka edellyttivät toimenpiteitä. C:n mukaan myyntiassistentin tehtävät ovat kuitenkin sellaisia, että ne voi hoitaa normaalina toimistoaikana eikä etätyön tekemiselle ole tarvetta. C on kertonut pyytäneensä muutaman kerran A:ta tarkistamaan jonkin työasian kotoa käsin. Tämä ei kuitenkaan selitä sitä, että A on kirjautunut työajanseurantajärjestelmään etäyhteyksien kautta lähes päivittäin. B:n kertomuksen perusteella etäyhteyksiä ei alunperinkään hankittu A:lle sen takia, että ne olisivat tarpeelliset työnteon kannalta, vaan tasapuolisuussyistä, koska muillakin B:n alaisilla oli etäyhteydet. Työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että A olisi tehnyt säännöllisesti töitä kotonaan etäyhteyden kautta.

A on säännöllisesti ja pitkähköllä aikavälillä kirjautunut työajanseurantajärjestelmään ainakin noin 8 minuuttia kestävän työmatkansa ajaksi. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että hän olisi tehnyt kotona töitä etäyhteyden välityksellä. A ei ole 22.11.2012 järjestetyssä kuulemistilaisuudessa kiistänyt menettelyään eikä esittänyt sille selitystä. Työtuomioistuin katsoo, että Metsäliitto Osuuskunnalla on A:n menettelyn johdosta ollut painavia perusteita harkita hänen työsuhteensa päättämistä. Ottaen huomioon väärinkäytöksen säännöllisyys ja pitkäkestoisuus työsuhteen päättäminen ei olisi edellyttänyt varoituksen antamista. Tässä tilanteessa ei ole perusteita katsoa, että työnantaja olisi menetellyt asiattomasti antaessaan A:lle mahdollisuuden irtisanoutua itse osuuskunnan palveluksesta.

Kuulemistilaisuudesta ja sen luonteesta on esitetty osin ristiriitaista henkilötodistelua. Työtuomioistuin ei epäile sitä, etteikö A olisi kertomansa tavoin kokenut tilaisuutta epämiellyttävänä. Asiassa ei kuitenkaan ole näytetty, että irtisanoutuminen olisi tapahtunut olosuhteissa, jotka oikeustoimilain säännökset huomioon ottaen aiheuttaisivat sitoumuksen pätemättömyyden tai että irtisanoutumista olisi myöskään pidettävä kohtuuttomana.

A on itse irtisanonut työsopimuksensa. Näyttämättä on jäänyt, että Metsäliitto Osuuskunta olisi menetellyt siten, että sen voitaisiin tosiasiallisestikaan katsoa päättäneen A:n työsopimuksen. Kanteen vahvistusvaatimus on siten hylättävä. Koska Metsäliitto Osuuskunta ei ole päättänyt A:n työsuhdetta irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti, A:lla ei myöskään ole oikeutta vaadittuihin korvauksiin.

Oikeudenkäyntikulut

Ammattiliitto Pro ry on työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Metsäteollisuus ry:n ja Metsäliitto Osuuskunnan yhteiset oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikuluvaatimusta 7.567,25 euroa on paljoksuttu siltä osin kuin asian hoitamiseen on käytetty yli 19 tuntia ja tuntiveloitusta 190 euroa ylittäviltä osin. Vastaajan ja kuultavan asiamiehen laskusta käy ilmi, että jutun valmisteluun ja hoitamiseen on käytetty 32,60 tuntia tuntiveloituksen ollessa 200 euroa. Ottaen huomioon asian laatu ja laajuus, sen valmistelussa tarpeelliset toimenpiteet ja aiheutuneet kustannukset sekä istuntojen kestot työtuomioistuin pitää oikeudenkäyntikuluvaatimusta määrältään kohtuullisena.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Ammattiliitto Pro ry velvoitetaan korvaamaan Metsäteollisuus ry:n ja Metsäliitto Osuuskunnan oikeudenkäyntikulut 7.567,25 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Jalanko, Nyyssölä, Löppönen, Lehto ja Kuoppamäki jäseninä. Sihteeri on ollut Pöllänen.

Tuomio on yksimielinen.