TT:2014-79

Matkustaessaan junassa vapaapäivänään VR:n työntekijä oli alkoholin vaikutuksen alaisena käyttäytynyt epäasiallisesti ja muun muassa puhunut työvuorossa olleelle konduktöörille seksuaalissävytteisesti. Työntekijä ei ollut yli 30 vuotta kestäneen työsuhteensa aikana saanut huomautuksia työskentelystään tai käyttäytymisestään. Olosuhteita kokonaisuutena arvioitaessa työntekijän yksittäistä, vapaa-aikana sattunutta harkitsematonta tekoa ei voitu sen moitittavuudesta huolimatta pitää niin vakavana hänen ja työnantajan välillä noudatettavien sopimusvelvoitteiden rikkomisena, että työnantajalla olisi sen johdosta ollut perusteet ensimmäisenä toimenpiteenään irtisanoa työsopimus. Yhtiöllä ei siten ollut työehtosopimuksessa edellytettyä asiallista ja painavaa perustetta työntekijän työsopimuksen irtisanomiseen.

KANTAJA

Veturimiesten Liitto ry

VASTAAJA

Palvelualojen työnantajat PALTA ry

KUULTAVA

VR-Yhtymä Oy

ASIA

Työsopimuksen irtisanominen

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 13.2.2014.

Pääkäsittely 25.3.2014.

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Veturimiesten Liitto ry:n välisessä veturimiestehtäviä rautatieliikenteessä koskevassa työehtosopimuksessa 1.4.2012 - 31.3.2014 on muun ohessa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Lisälehti 2

IRTISANOMISSUOJAA JA LOMAUTUSTA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET I YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 7:1-2 §:n mukaista asiallista ja painavaa syytä.

Soveltamisohje

Määräys vastaa työsopimuslain 7:1-2 §:ää, joissa on määritelty työntekijän henkilöön liittyvät irtisanomisperusteet.

Työsopimuslain 7:2.2 §:ssä on lueteltu erikseen syitä, joita ei ainakaan voida pitää asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena.

Asiallisena ja painavana syynä pidetään sellaisia työntekijästä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

Asiallinen ja painava syy -käsitteen sisältöä on edellä pyritty täsmentämään luettelemalla eräitä esimerkkejä sellaisista tapauksista, joissa työsuhteen päättäminen irtisanomalla voi sopimuksen mukaan olla sallittua.

Irtisanomisperusteen asiallisuuden ja painavuuden arvioinnissa on työsopimuslain mukaan muun ohella merkitystä työsopimuksesta tai laista johtuvien velvollisuuksien laiminlyömisen tai rikkomisen vakavuudella.

Työntekijän henkilöön liittyvän irtisanomisperusteen asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan. Tämä tarkoittaa sitä, että irtisanomisperusteen riittävyyttä on arvioitava kaikkien tapauksessa ilmenevien seikkojen kokonaisharkinnalla.

Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista.

Työsopimuksen irtisanomisperusteiden sisältöä on tarkemmin kuvattu hallituksen esityksen (HE 157/2000) perusteluissa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

12 § Korvaus työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta.

13 § Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastettavat seikat.

Korvauksesta on vähennettävä työntekijälle maksettujen työttömyyspäivärahojen osuus työsopimuslain 12:3 §:ssä säädetyllä tavalla.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Soveltamisohje

Työttömyyspäivärahojen osuuden vähentäminen koskee korvausta siltä osin kuin se on korvausta työntekijälle ennen tuomion julistamista tai antamista menetetyistä työttömyydestä johtuvista palkkaedusta. Vähennyksen määrä on pääsääntöisesti 75 prosenttia ansioon suhteutetusta työttömyyspäivärahasta, 80 prosenttia peruspäivärahasta ja työmarkkinatuki kokonaisuudessaan. Korvauksesta voidaan tehdä edellä mainittua pienempi vähennys tai jättää vähennys kokonaan tekemättä, jos se on korvauksen määrä, työntekijän taloudelliset ja sosiaaliset olot sekä hänen kokemansa loukkaus huomioon ottaen kohtuullista.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

A on työskennellyt VR-Yhtymä Oy:n palveluksessa Helsingin vetopalvelussa veturinkuljettajana toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa 1.5.1995 alkaen. Aiemmin hän toimi virkasuhteisena veturinlämmittäjänä ja veturinkuljettajana Valtionrautateillä vuodesta 1981 alkaen.

Työnantaja irtisanoi A:n työsuhteen 13.11.2012 työsopimuslain 7 §:n 2 momentin perusteella siten, että työsuhde päättyi 13.5.2013. Irtisanomisperusteeksi ilmoitettiin seksuaalinen häirintä, epäasiallinen käytös ja lojaliteettivelvoitteen sekä ohjeiden ja määräysten rikkominen. A:lla ei ollut työvelvoitetta irtisanomisajalla. A jäi irtisanomisen jälkeen työttömäksi ja on edelleen työtön.

Asiassa on kyse tapahtumista 26.9.2012, jolloin A matkusti Helsingistä kello 18.52 lähteneellä pikajunalla, jonka määräasema oli Kemijärvi. A oli lomamatkalla. A poistui junan ravintolavaunusta noin kello 00.30. Tämän jälkeen hän meni konduktöörien taukotilaan, jossa hän keskusteli junassa konduktöörinä olleen B:n kanssa. A ja B eivät tunteneet toisiaan entuudestaan. A:n ja B:n kertomukset taukotilan tapahtumista poikkeavat toisistaan. Tilanne päättyi siihen, että B käski A:ta poistumaan taukotilasta, jolloin A poistui makuuhyttiinsä nukkumaan. Kokkolan asemalla B:n työtoverit poistivat A:n junasta.

B teki tapauksesta turvallisuuspoikkeamaraportin 26.9.2012.

A teki asiasta tutkintailmoituksen poliisille, joka tutki asiaa rikosnimikkeellä laiton uhkaus. Poliisi päätti esitutkinnan 12.2.2013, koska kyseessä oli asianomistajarikos eikä B vienyt asiaa eteenpäin.

VR-Yhtymä Oy / Junaliikennöinti kuuli A:ta työsopimuslain 9 luvun edellyttämällä tavalla ennen hänen irtisanomistaan. Kuulemistilaisuus pidettiin 23.10.2012, jolloin käytiin myös neuvottelujärjestyksen mukaiset paikalliset neuvottelut. Yritystason neuvottelut käytiin 20.3.2013 ja liittotason neuvottelut 30.4.2013.

A ei ole aikaisemmin saanut varoitusta.

A:n tulot vuonna 2012 olivat 61.180 euroa. Veturinkuljettajan kuukausipalkka muodostuu taulukkopalkasta sekä erilaisista lisistä.

VR:n tasa-arvosuunnitelman 7 kohdassa seksuaalinen häirintä on määritelty seuraavasti: "Sukupuolinen häirintä ja ahdistelu on ei-toivottua ja yksipuolista käyttäytymistä. Lähtökohtana on henkilön oma kokemus. Se mitä koetaan häirinnäksi tai ahdisteluksi riippuu henkilöstä, tilanteesta, osapuolten välisestä suhteesta ja aikaisemmasta kokemuksesta."

Osapuolet ovat erimielisiä siitä, onko VR-Yhtymä Oy:llä ollut työehtosopimuksen ja työsopimuslain 7 luvun 2 §:n mukaiset perusteet irtisanoa A:n työsuhde.

KANNE

Vaatimukset

Veturimiesten Liitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- velvoittaa VR-Yhtymä Oy:n maksamaan A:lle työehtosopimuksen lisälehti 2:n 12 ja 13 §:n perusteella korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 1 vuoden 8 kuukauden palkkaa vastaavat 97.888 euroa ja

- velvoittaa VR-Yhtymä Oy:n korvaamaan Veturimiesten Liitto ry:n oikeudenkäyntikulut 11.853,78 eurolla korkolain 4 §:n mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Tapahtumien kulku

A oli viettänyt iltaa junan ravintolavaunussa ja oli menossa nukkumaan makuuhyttiinsä. Matkalla hän jutteli työvuorossa olleen konduktööri B:n kanssa. Keskustelu eteni mukavasti, kunnes se jossain vaiheessa oli B:n näkemyksen mukaan liian härskiä ja tilanne alkoi tuntua hänestä epämiellyttävältä. Tässä vaiheessa B käski A:ta poistumaan. A poistui makuuhyttiinsä nukkumaan. Seuraavaksi B:n työtoverit hakivat nukkuvan A:n makuuhytistä ja heittivät hänet ulos junasta Kokkolan asemalla. Asemalla käytiin vielä tilanteesta kiivas keskustelu.

A vei tapauksen poliisille tutkittavaksi puhdistaakseen maineensa. Esitutkinnassa B kertoi, että hän koki tilanteen epämukavana ja toivoi, että asia olisi käsitelty työpaikalla huomautuksella.

Irtisanomisperusteiden arviointi

VR-Yhtymä Oy on irtisanonut A:n työsuhteen työehtosopimuksen ja työsopimuslain vastaisesti ilman asiallista ja painavaa syytä.

Seksuaalinen häirintä

A oli omasta mielestään flirttaillut, mutta B koki A:n käytöksen seksuaalisena häirintänä. A oli alkoholin vaikutuksen alaisena ja hänen arvostelukykynsä oli siksi normaalia huonompi. B on koulutettu ammattilainen hoitamaan kyseisen kaltaisia tilanteita. B antoi A:lle luvan olla hänen työtilassaan. Kun jutut kävivät liian levottomiksi, B pyysi A:ta poistumaan. A lopetti puheensa heti, kun hänelle kävi selväksi, etteivät ne olleet toivottuja. A toimi B:n antamien ohjeiden ja käskyjen mukaisesti koko tilanteen ajan. B ei ole missään vaiheessa ollut sitä mieltä, että tilanne olisi ollut niin vakava, että työsuhteen päättäminen olisi oikea seuraus tilanteessa. Poliisitutkinnassa hän sanoi, että tilanne oli uhkaava mutta hän ei kokenut pelkäävänsä terveytensä puolesta. A on pyytänyt B:ltä anteeksi ja osoittanut katumusta. Huomioon tulee ottaa myös se, että poliisi tutki asiaa laittomana uhkauksena, ei seksuaalirikoksen yrityksenä.

Kyseessä ei ole seksuaalinen häirintä myöskään sen takia, että A ei ollut työpaikalla eikä B ole hänen työtoverinsa. Tasa-arvolaki koskee vain työelämässä tapahtuvaa häirintää. Kyseessä ei ole tasa-arvolain mukainen häirintä, jos toinen henkilöistä ei ole työvuorossa.

Juna on julkinen tila, jossa matkustaminen on vapaa-ajan matkailua, vaikka olisikin töissä VR-yhtymässä. Työnantaja ei voi ulottaa valvontaoikeuttaan työntekijän vapaa-ajalle pelkästään sillä perusteella, että liikutaan työnantajan tiloissa, jos kyseinen tila on julkinen. Tässä tapauksessa julkinen kulkuneuvo ei ole työnantajan tila, koska A ei työskentele matkustajavaunussa vaan ainoastaan ohjaamossa.

B ja A eivät ole työtovereita, koska B on töissä Seinäjoen työpisteessä ja A Helsingissä. He eivät tapaa toisiaan työssä, sillä veturinkuljettajat työskentelevät vain veturissa eivätkä pääsääntöisesti ole konduktöörien kanssa tekemisissä. Yhteyttä pidetään radiolla ja ainoa paikka, jossa he saattavat kohdata, on asemalaiturilla. Kyse on ollut ennemminkin asiakkaan ja työntekijän kuin kahden työtoverin välisestä keskustelusta.

Epäasiallinen käytös

A:n sanomaksi väitetyistä kommenteista on vain 'sana sanaa vastaan' -lausumia, jotka ovat asianosaisten muistikuvien värittämiä. Vaikka A olisikin sanonut harkitsemattomia kommentteja, ei niillä ole merkitystä irtisanomisperusteen syntymiseen. A:n vapaa-ajalla sanomat kommentit ovat perustuslailla suojattua sananvapauden käyttämistä. Hän ei ole ollut työssä tai muuten työnantajan valvonnan alaisena, joten työnantajalla ei ole ollut häneen valvontaoikeutta. Oikeuskäytännössä epäasiallinen käytös on kelvannut irtisanomisperusteeksi vain niissä tapauksissa, joissa se on liittynyt työvelvoitteiden laiminlyöntiin tai työyhteisön tilaan.

Lojaliteettivelvoitteen rikkominen

Veturinkuljettajilla ei ole korostunutta lojaliteettivelvoitetta. Veturinkuljettajat eivät ole VR-Yhtymä Oy:ssä johtotehtävissä eivätkä he edusta työnantajaa yhtiön ulkopuolelle. He eivät ole suoranaisissa asiakaspalvelutehtävissä henkilöjunien kuulutuksia ja satunnaisia asemilla tapahtuvia matkustajien informointeja lukuun ottamatta. Veturinkuljettajilta vaaditaan kelpoisuuslaissa tiettyä kunnollisuutta, mutta se rajoittuu lähinnä liikennerikosten välttämiseen.

Tapauksella ei ole merkitystä A:n työyhteisölle. A ja B eivät työskentele yhdessä. He eivät todennäköisesti olisi koskaan tavanneet työtehtävissään, vaikka A:n työsuhdetta olisi jatkettu normaalisti. Tapauksella ei ole vaikutusta A:n kykyyn tai valmiuksiin tehdä veturinkuljettajan työtään.

Ohjeiden ja määräysten rikkominen

VR-Yhtymän antamien henkilökunnan matkustamista junassa koskevien ohjeiden mukaan junassa tulee käyttäytyä asiallisesti ja moitteettomasti. Tämäntyyppisen käyttäytymissäännön voi katsoa koskevan myös muita matkustajia. Työnantaja ei siten ole asettanut mitään normaalista poikkeavia ohjeita henkilökunnalle. Ohjeista käy ilmi, ettei konduktöörin hytti ole vastaajan väittämällä tavalla henkilöstölipulla matkustavalle suljettu tila. Henkilökunnan tulee ohjeen mukaan selvittää mahdolliset erimielisyydet konduktöörin hytissä. A ei ole katsonut toimivansa ohjeiden vastaisesti mennessään juttelemaan konduktöörin kanssa hänen hytilleen. Seuraamuksena ohjeiden vastaisesta toiminnasta on matkustusoikeuden menettäminen määräajaksi. Tämä on aiemmin ollutkin käytäntönä, josta työnantaja on A:n kohdalla poikennut.

Työntekijöiden tasapuolinen kohtelu

Työnantaja ei ole noudattanut tasapuolisen kohtelun vaatimusta. VR:llä on ollut useita vastaavan tyyppisiä tapauksia, joissa on joko annettu varoitus tai henkilölle ei ole tullut mitään seuraamuksia. Kantaja on tältä osin viitannut kirjallisina todisteina 3 ja 4 oleviin turvallisuuspoikkeamaraportteihin. VR on lisäksi saanut asiassa TT:2010-18 tuomion vastaavantyyppisessä tapauksessa, jossa irtisanominen katsottiin työsopimuslain ja työehtosopimuksen vastaiseksi.

A:n junasta poistaneet konduktöörit eivät ole saaneet toiminnastaan mitään huomautusta, vaikka he ovat työtehtävässään menetelleet ohjeiden vastaisesti repimällä A:n ylös sängystä nukkumasta ja heittämällä hänet ulos junasta.

Irtisanomisperusteiden riittävyys

Asiassa on kyse käytöksestä, joka useasti toistuessa ja asianmukaisten varoitusten antamisen jälkeen saattaisi oikeuttaa työsuhteen irtisanomisen. A:ta ei kuitenkaan ole varoitettu tällaisesta käytöksestä tai mistään muustakaan. Kyse on ollut kertaluontoisesta huonosta käytöksestä. Tasa-arvolain hallituksen esityksen mukaan irtisanominen on seksuaalisen häirinnän tapauksissa viimesijainen keino. Tässä tapauksessa irtisanomista on käytetty ensisijaisena keinona.

Korvauksen määrä

Irtisanominen on ollut erityisen moitittava A:n ikään ja työsuhteen pituuteen nähden. A on työskennellyt VR:llä vuodesta 1981 ja tehnyt yli 30 vuotta työtä veturinkuljettajana. Hän oli irtisanottaessa 52-vuotias ja hänen VR Eläkesäätiön mukainen erityiseläkeikänsä oli 55 vuotta. A on menettänyt irtisanomisen johdosta oikeutensa erityiseläkeikään ja on siksi velvoitettu olemaan työelämässä kahdeksan vuotta pidempään. Irtisanomisesta koituva ansionmenetys on siten suurempi kuin hänen ikäisillään henkilöillä yleensä. VR-Yhtymä Oy on Suomessa ainoa yhtiö, joka työllistää veturinkuljettajia. Irtisanomisen johdosta A on menettänyt mahdollisuutensa toimia ammatissaan. A:lla on vain levyseppähitsarin pohjakoulutus eikä muuta merkittävää työkokemusta. Hän ei todennäköisesti tule työllistymään kovinkaan nopeasti, ehkä ei koskaan. A on tapauksen vuoksi joutunut luopumaan Riihimäen kodistaan, koska hänellä ei ole enää ollut varaa lyhennyksiin ja korkoihin.

Työnantaja on menetellyt erityisen moitittavasti päättäessään A:n työsuhteen. Työnantaja ei ole käyttänyt varoitusmenettelyä eikä myöskään harkinnut muita irtisanomista lievempiä keinoja, vaikka työntekijäpuolen edustajat ovat tehneet selväksi, ettei irtisanomiselle ole perusteita. Työnantajalla on korostunut lojaliteettivelvollisuus A:ta kohtaan, koska hän on työskennellyt koko työuransa VR:llä. A:n toiminta tapauksessa ei ole ollut erityisen moitittavaa, korkeintaan harkitsematonta. VR Group on valtion omistama konserni, joka työllistää henkilötyövuosissa 11.391 henkilöä ja jonka liikevaihto vuonna 2012 oli 1,4 miljardia euroa. Työnantajalta voidaan odottaa pieneen yritykseen verrattuna parempaa henkilöstöpolitiikkaa ja harkitumpia päätöksiä. Työnantajan maksuvalmius on myös hyvä. VR-Yhtymä Oy on saanut jo vastaavasta tapauksesta tuomion työtuomioistuimessa. Oikeuskäytännön tulisi ohjata työnantajan toimintaa.

Korvauksen määrä on laskettava A:n todellisten tulojen mukaan, jotka vuonna 2012 olivat 4.894,40 euroa kuukaudessa.

Harkittaessa työttömyysvakuutusrahastolle maksettavaa osuutta huomioon on otettava se, että A on tapauksen johdosta joutunut luopumaan asunnostaan eikä todennäköisesti tule työllistymään enää, ainakaan ilman uudelleenkouluttautumista. Korvauksesta 30 prosenttia tulee katsoa aineettoman vahingon korvaukseksi, 20 prosenttia muun ansionmenetyksen kuin palkkatulojen korvaukseksi (uudelleenkouluttautumiskuluja ja eläkkeen menettämisestä johtuvaa ansionmenetystä) ja 50 prosenttia korvaukseksi palkkaetujen menettämisestä.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Palvelualojen työnantajat PALTA ry ja VR-Yhtymä Oy ovat yhteisessä vastauksessaan vaatineet, että kanne hylätään ja Veturimiesten Liitto ry velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut 5.120 eurolla korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

Tapahtumien kulku

A esiintyi junassa vahvasti humaltuneena ja käyttäytyi asiattomasti. Junan henkilökunta kiinnitti huomiota A:n humalatilaan ja harkitsi hänen poistamista junan ravintolavaunusta. A poistui kuitenkin itse ravintolavaunusta noin kello 00.30. Tämän jälkeen hän meni konduktöörien taukotilaan ja halusi välttämättä päästä keskustelemaan junassa konduktöörinä olleen B:n kanssa. B päästi A:n muilta matkustajilta suljettuun taukotilaan, koska tämä vetosi asemaansa veturinkuljettajana.

Konduktöörien taukotilassa A:n jutut muuttuivat nopeasti vahvan seksuaalissävytteisiksi ja hän kertoi seksikokemuksistaan. A sanoi myös: "En ole koskaan raiskannut naista". Tämän jälkeen hän avasi housujensa vetoketjun ja alkoi vetää puseron helmaa housuista sanoen "Nyt aletaan hommiin". Samalla hän veti nopealla liikkeellä konduktöörien taukotilan oven kiinni. B:n vaadittua A:ta poistumaan A laittoi housunsa kiinni ja poistui paikalta. B meni kertomaan muille konduktööreille tapahtuneesta noin kello 01.00, ja muut konduktöörit poistivat A:n junasta Kokkolan asemalla. A:n epäasiallinen käyttäytyminen jatkui vielä Kokkolan asemalla. A muun muassa sanoi: "Neekerit saavat täällä naida ketä huvittaa, muttei suomalaiset".

B koki tapahtumat konduktöörien taukotilassa erittäin ahdistavina, mikä ilmenee hänen tekemästään turvallisuuspoikkeamailmoituksesta. Tapahtumahetkellä taukotilassa olivat vain A ja B. A:n ja B:n näkemykset ja muistikuvat tilanteesta poikkeavat toisistaan huomattavasti. B oli tapahtumahetkellä työvuorossa ja selvin päin. A puolestaan oli vahvasti päihtynyt.

Työsuhteen päättämisperusteet

A:n irtisanominen on perustunut tapahtumiin, jotka ovat olleet samalla seksuaalista häirintää ja epäasiallista käyttäytymistä ja joihin syyllistymällä A on rikkonut lojaliteettivelvoitettaan sekä työnantajan antamia ohjeita ja määräyksiä.

Seksuaalinen häirintä ja epäasiallinen käyttäytyminen

A:n menettely konduktöörien taukotilassa täyttää seksuaalisen häirinnän kriteerit. B koki tilanteen ahdistavaksi, uhkaavaksi ja pelottavaksi. Taukotilassa ei ollut muita eikä B:llä olisi ollut apua saatavilla. A myös sulki taukotilan oven, mikä lisäsi tilanteen uhkaavuutta ja turvattomuutta. A:n käyttäytyminen oli täysin yksipuolista. A ja B eivät tunteneet toisiaan entuudestaan ja tapahtumat etenivät nopeasti. Flirttailuna A:n menettelyä ei voida pitää.

A:n käyttäytyminen ja puheet olivat huomattavan epäasiallisia sekä kuvatussa tilanteessa, että tämän jälkeen. A ei osoittanut katumusta häntä junasta poistettaessakaan, vaan jatkoi epäasiallisia seksistisiä ja rasistisia puheita.

Lojaliteettivelvoitteen rikkominen sekä ohjeiden ja määräysten vastainen menettely

Veturinkuljettajana työskentelevältä työntekijältä voidaan kohtuudella edellyttää olemaan ryhtymättä edellä kuvattuun menettelyyn. Veturinkuljettajaa pidetään asemansa perusteella nimenomaan VR:n edustajana ja hänen käyttäytymisensä vaikuttaa suoraan mielikuvaan VR:stä. VR-Yhtymän antamissa henkilöstön matkustamista junassa koskevissa ohjeissa edellytetään, että henkilökuntaan kuuluva käyttäytyy junassa asiallisesti ja moitteettomasti. Matkustamisoikeuden menettämistä määräajaksi ei ole tarkoitettu ainoaksi mahdolliseksi seuraamukseksi silloin, kun käyttäytyminen on huomattavan epäasiallista.

Tapahtumat ovat kokonaisuudessaan rinnastettavissa työssä ja työpaikalla tai siihen verrattavissa olosuhteissa tehdyiksi. A kertoi itse olevansa veturinkuljettaja ja toi tällä tavoin esille työnantajansa ja asemansa yrityksessä. Lisäksi A:n epäasiallinen käyttäytyminen kohdistui toiseen työntekijään. Se, että A oli vapaa-ajalla, ei vähennä tekojen moitittavuutta kuten ei myöskään A:n vahva humalatila. Työnantajan näkemyksen mukaan teko on kohdistunut koko työyhteisöön.

A on kuvatulla menettelyllään ja suhtautumalla tekoonsa vähättelevästi menettänyt työnantajansa luottamuksen. A kiistää tapahtuneen. Hänen mukaansa kyseessä on ollut flirttailu ja korkeintaan kaksimielisten herjojen heittäminen.

Yhdenvertainen kohtelu

Kantajan vetoama työtuomioistuimen tuomio TT:2010-18 sekä turvallisuuspoikkeamailmoituksissa 15.11.2012 ja 16.2.2013 kuvatut tapahtumat poikkeavat nyt käsillä olevasta tapauksesta.

Korvauksen määrästä

Mahdollisen korvauksen määrässä on otettava huomioon A:n itsensä antama aihe työsuhteensa päättämiselle, työnantajan menettely työsuhdetta päätettäessä ja työnantajan ja työntekijän olot yleensä. A on häirinnyt toista VR:n työntekijää seksuaalisesti ja käyttäytynyt tavalla, jota ei voida hyväksyä VR:n työntekijältä. Työnantaja on ennen irtisanomispäätöksen tekemistä selvittänyt tapahtumainkulun niin hyvin kuin mahdollista. A:ta on myös kuultu ennen irtisanomista asian selvittämiseksi.

Mahdollinen korvaus on laskettava taulukkopalkan mukaan, joka on 2.936,53 euroa kuukaudessa.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. VR-Yhtymän ohje henkilöstön matkustamisesta junassa, kohta 6

2. B:n laatima turvallisuuspoikkeamaraportti tapahtumista 26.9.2012

3. Turvallisuuspoikkeamaraportti 15.11.2012

4. Turvallisuuspoikkeamaraportti 16.2.2013

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Poikkeamailmoitus 26.9.2012 (kantajan todiste 2)

2. VR-Yhtymän ohje henkilöstön matkustamisesta junassa (kantajan todiste 1)

3. Poikkeamailmoitus 15.11.2012 (kantajan todiste 3)

4. TUTTI-raportti 16.2.2013 (kantajan todiste 4)

Kantajan henkilötodistelu

1. A todistelutarkoituksessa

2. C

Vastaajan henkilötodistelu

1. B

2. D

3. E

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Irtisanomiseen johtaneista tapahtumista esitetty selvitys

A on kertonut olleensa junassa vapaa-ajan matkalla ja viettäneensä aikaa ravintolavaunussa. Kun ravintolavaunu suljettiin, A lähti omaan makuuvaunuunsa. Matkalla hän jäi juttelemaan konduktöörin hytin ovella konduktööri B:n kanssa. A ja B olivat näkötuttuja. A oli vähän humalassa, mutta hän muistaa kaiken, mitä tapahtui. A:n mielestä jutut menivät molemmin puolin kaksimieliseen suuntaan. A oli kysynyt B:ltä, oliko tämä koskaan harrastanut seksiä junan vessassa. B oli vastannut, ettei noin voi sanoa ja pyytänyt A:ta poistumaan. Tämän jälkeen A meni omaan hyttiinsä nukkumaan. Keskustelu käytiin konduktöörin hytin ovella eikä A mennyt missään vaiheessa hyttiin sisälle. Hän ei avannut housujaan eikä vetänyt hytin ovea kiinni.

A heräsi myöhemmin siihen, että konduktöörit käskivät hänen poistua junasta. Hänelle sanottiin, että kyseessä oli raiskauksen yritys. A oli unenpöpperössä eikä ymmärtänyt tilannetta. Yhtäkkiä hän oli Kokkolan asemalla ja toinen konduktööri huusi, että kyseessä oli työsuhteen purku. Keskustelu oli kiivasta ja A:kin kiihtyi tilanteesta. B pyysi A:n luokseen ja sanoi, että jos tämä pyytää anteeksi, asia jää siihen. A pyysi B:ltä anteeksi. Tämän jälkeen A poistui paikalta.

B on työskennellyt konduktöörinä vuodesta 2002 lähtien. Hän ei tuntenut A:ta entuudestaan. Tapahtumailtana A oli tullut konduktöörin hytin ovelle ja kertonut olevansa Riihimäen kuljettaja. A oli kysynyt, voiko hän tulla juttelemaan ja B oli antanut hänelle luvan tulla konduktöörin hyttiin. Konduktööri saa oman harkintansa mukaan päästää matkustajia hyttiinsä. A oli erittäin humalassa mutta ei vaikuttanut uhkaavalta. B ja A istuivat hytissä ja juttelivat niitä näitä. Keskustelu oli aluksi hyväntahtoista mutta sitten A:n jutut alkoivat mennä levottomiksi. Hän kertoi, mitä tykkää tehdä sängyssä naisystävänsä kanssa. Keskustelun lomassa hän myös totesi, ettei ole koskaan raiskannut naista. B koki A:n puheet hävettäviksi, mutta ei puuttunut niihin. Jonkin ajan kuluttua A nousi ja veti hytin oven voimakkaasti kiinni. Tämän jälkeen hän istui alas, alkoi avata housujaan ja vetää paidanhelmaa pois housuista sanoen "nyt ruvetaan hommiin". B reagoi tilanteeseen nopeasti ja käski A:ta poistumaan. A laittoi housunsa kiinni ja poistui paikalta.

B oli aluksi hämmentynyt ja shokissa tilanteesta. Hän lähti ravintolavaunuun ja kertoi työtovereilleen, mitä oli tapahtunut. B ja hänen työtoverinsa etsivät A:n hytin, herättivät hänet ja poistivat hänet junasta Kokkolan asemalla. A ei pistänyt vastaan, vaan meni rauhassa ulos. Samassa tilanteessa A pyysi B:ltä anteeksi. Jälkikäteen B tunsi vihaa ja häpeää tilanteesta. B teki turvallisuuspoikkeamaraportin muutamaa päivää myöhemmin. Hän ei tehnyt asiasta rikosilmoitusta, koska ei enää jaksanut käydä asiaa läpi.

Kirjallisena todisteena on esitetty B:n tapahtumasta laatima turvallisuuspoikkeamailmoitus. Tapahtumat on kirjattu ilmoitukseen olennaisilta osin samoin kuin B on kertonut niistä työtuomioistuimessa.

D on työskennellyt 40 vuotta VR:n palveluksessa konduktöörinä. Tapahtumailtana hän oli junan johtava konduktööri. D ei tuntenut A:ta entuudestaan ja näki tämän ensimmäisen kerran junan ravintolavaunussa. A esitteli itsensä veturinkuljettajaksi. A:lle ei hänen humalatilansa takia myyty enää alkoholia ja hän lähti makuuhyttiinsä. Myöhemmin konduktööri B tuli kertomaan D:lle, että A oli ahdistellut häntä konduktöörin hytissä. B oli hyvin pelästynyt ja järkyttynyt. D ja B selvittivät, missä hytissä A oli. He herättivät A:n ja poistivat hänet junasta Kokkolan asemalla. Asemalaiturilla ei tapahtunut sen kummempaa häiriötä.

Työsuhteen päättämisestä esitetty selvitys

Henkilöstöjohtaja E on työskennellyt VR-Yhtymä Oy:n palveluksessa 10 vuotta. E on kertonut, että A:n toiminta oli kokonaisuutena arvioiden niin törkeää, etteivät muut sanktiot kuin irtisanominen olleet riittäviä. Erityisen törkeäksi käytöksen teki se, että kyse oli työtoveriin kohdistuvasta seksuaalisesta häirinnästä. VR-Yhtymällä on nollatoleranssi häirintätapauksissa. Työnantajan vastuulla on kitkeä pois kaikenlainen häirintä ja muunlainen ratkaisu olisi antanut väärän signaalin siitä, miten työnantaja suhtautuu asiaan. Työyhteisön kannalta irtisanominen oli ainoa vaihtoehto.

E on lisäksi kertonut, että A:ta kuultiin useita kertoja ennen irtisanomista. E keskusteli asiasta useaan otteeseen myös Veturimiesten Liitto ry:n puheenjohtajan ja pääluottamusmiehen kanssa. Työnantaja halusi varmistua, että irtisanomispäätös oli oikea, ja sen vuoksi E ja yhtiön toimitusjohtaja keskustelivat henkilökohtaisesti myös B:n kanssa. B oli järkyttynyt ja peloissaan, mutta koki ahdistavana myös sen, että juttu jatkuisi ja saisi julkisuutta. B:stä huomasi selkeästi, että kokemus oli ollut hänelle erittäin kova.

E on vielä kertonut, että työjärjestelyillä olisi ollut mahdollista varmistaa, etteivät B ja A tapaisi työssä toisiaan, mutta se ei tullut tässä tapauksessa kysymykseen. Turvallisuuspoikkeamaraporteissa 15.11.2012 ja 16.2.2013 kuvatut tapahtumat poikkeavat nyt käsillä olevasta tapauksesta. Molemmissa edellä mainituista tapauksista työnantaja harkitsi irtisanomista mutta päätyi antamaan varoituksen.

Veturinkuljettaja C oli luottamusmiehen ominaisuudessa mukana A:n ensimmäisessä kuulemisessa. A:n tapaus kuohutti työyhteisöä ja esille tuli muita vastaavia tapauksia, joissa työntekijää ei kuitenkaan ollut irtisanottu. C oli tuonut esille, ettei A:ta kohdeltu yhdenvertaisesti.

Työsuhteen irtisanomisperusteen arviointi

Työehtosopimuksen lisälehti 2:n 2 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 7 luvun 1 ja 2 §:n mukaista asiallista ja painavaa syytä. Määräykseen liittyvän soveltamisohjeen mukaan irtisanomisperusteen asiallisuuden ja painavuuden arvioinnissa on työsopimuslain mukaan muun ohella merkitystä työsopimuksesta tai laista johtuvien velvollisuuksien laiminlyömisen tai rikkomisen vakavuudella. Työntekijän henkilöön liittyvän irtisanomisperusteen asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan. Tämä tarkoittaa sitä, että irtisanomisperusteen riittävyyttä on arvioitava kaikkien tapauksessa ilmenevien seikkojen kokonaisharkinnalla. Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n mukaan työntekijää ei saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä. Jos kuitenkin irtisanomisen perusteena on niin vakava työsuhteeseen liittyvä rikkomus, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista, varoitusmenettelyä ei tarvitse noudattaa.

A:n ja B:n kertomukset tapahtumista konduktöörin hytissä poikkeavat toisistaan. Paikalla ei ollut heidän lisäkseen muita henkilöitä. Bn kertomus on yksityiskohtainen ja sitä tukee turvallisuuspoikkeamaraportti, jonka B on laatinut muutama päivä tapahtumien jälkeen. B:n kertomusta tukee osaltaan myös se, että hän on välittömästi tapahtumien jälkeen kertonut asiasta junan johtavalle konduktöörille D:. D on työtuomioistuimessa kertonut, että B oli ollut hyvin pelästynyt ja järkyttynyt ja sanonut A:n ahdistelleen häntä. A on ollut tapahtumahetkellä alkoholin vaikutuksen alaisena, eikä hänen kertomustaan omasta toiminnastaan voida pitää yhtä luotettavana.

Työtuomioistuin katsoo B:n kertomuksella näytetyksi, että A on ensin puhunut B:lle seksuaalissävytteisesti sanoen muun muassa, ettei hän ole koskaan raiskannut naista. Tämän jälkeen hän on vetänyt konduktöörin hytin oven kiinni, alkanut avata housujaan ja vetää puseronhelmaa housuista sanoen "nyt aletaan hommiin". A on lopettanut puheensa ja poistunut paikalta heti, kun B on sitä pyytänyt. B on ollut tilanteesta hämmentynyt ja shokissa ja tuntenut myöhemmin vihaa ja häpeää.

A:n käytös on ollut epäasiallista eikä työtuomioistuin pidä kyseisenlaista käytöstä hyväksyttävänä. Välikohtaus on tapahtunut VR:n junassa eli työnantajan tiloissa ja kohdistunut toiseen VR:n työntekijään. Vaikka A on ollut vapaa-ajalla, on hänen menettelynsä edellä mainituista syistä katsottava vaikuttaneen työyhteisöön. Tämän takia sopimattomalle käytökselle on annettava suurempi merkitys kuin jos se olisi tapahtunut täysin työn ja työpaikan ulkopuolella.

Toisaalta irtisanomisperusteen harkinnassa on otettava huomioon se, että A on lopettanut puheensa ja poistunut paikalta heti, kun B on sitä pyytänyt. B on itsekin kertonut, ettei hän aluksi puuttunut A:n puheisiin vaan myötäili niitä, vaikka tunsi olonsa epämiellyttäväksi. A ei tullut konduktöörin hyttiin vastoin B:n tahtoa, vaan oli saanut B:ltä luvan olla hytissä. A ei ole loukannut B:n fyysistä koskemattomuutta. A on pyytänyt käytöstään anteeksi B:ltä. Työtuomioistuimen käsityksen mukaan kyseessä on ollut yksittäinen harkitsematon teko. Vaikkakaan tämä ei tee A:n käytöksestä yhtään sen hyväksyttävämpää, vaikuttaa se osaltaan tilanteen kokonaisharkintaan. Tapahtumat eivät myöskään ole vaikuttaneet A:n kykyyn hoitaa veturinkuljettajan työtehtäviään.

Irtisanomisperusteen harkinnassa tulee lisäksi ottaa huomioon A:n pitkä työhistoria ja hänen olosuhteensa kokonaisuudessaan. A on ollut VR-Yhtymä Oy:n ja sen edeltäjän palveluksessa vuodesta 1981 lukien eli yli 30 vuotta. Hän ei ole saanut varoituksia eikä työnantajan puolelta ole väitettykään, että hän olisi aikaisemmin käyttäytynyt moitittavasti. A on 52-vuotias, ja hän on ollut työttömänä työsopimuksen irtisanomisesta lähtien.

Arvioidessaan tapahtumia ja työnantajan sekä A:n olosuhteita kokonaisuutena työtuomioistuin päätyy siihen, ettei A:n yksittäistä, vapaa-aikana sattunutta harkitsematonta tekoa voida sen moitittavuudesta huolimatta pitää niin vakavana hänen ja työnantajan välillä noudatettavien sopimusvelvoitteiden rikkomisena, että työnantajalla olisi sen johdosta ollut perusteet ensimmäisenä toimenpiteenään irtisanoa työsopimus. Yhtiöllä ei siten ole ollut työehtosopimuksessa edellytettyä asiallista ja painavaa perustetta A:n työsopimuksen irtisanomiseen.

Kanteen mukaan työnantaja ei ole noudattanut tasapuolisen kohtelun vaatimusta irtisanoessaan A:n. Kanteen tueksi on tältä osin vedottu kahteen henkilökunnan häiritsevää käyttäytymistä koskevaan turvallisuuspoikkeamaraporttiin. Työtuomioistuin toteaa, että tapausten tosiasiat ja taustat ovat aina erilaisia ja irtisanomisperusteen olemassaolon arviointi perustuu tapauskohtaiseen harkintaan. Työnantajan ei ole näytetty menetelleen tasapuolisuusvelvoitteen vastaisesti.

Korvausvelvollisuus

Irtisanottuaan A:n työehtosopimuksen vastaisesti VR-Yhtymä Oy on velvollinen suorittamaan hänelle työehtosopimuksen mukaisen korvauksen. Työehtosopimuksen lisälehti 2:n 13 §:n mukaan korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka. Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastettavat seikat.

A:n työsuhde yhtiön palveluksessa on kestänyt yli 30 vuotta. Hän ei ole työllistynyt työsuhteensa päättymisen jälkeen, vaan on edelleen työttömänä. Lisäksi hän on irtisanomisen johdosta menettänyt oikeutensa VR Eläkesäätiön mukaiseen erityiseläkeikäänsä. Toisaalta korvausta alentavana seikkana on otettu huomioon A:n itsensä sopimattomalla käytöksellään antama aihe työsuhteen päättämiseen.

A:n tulot vuonna 2012 olivat 61.180 euroa, josta laskettu kuukausipalkka on 4.894,40 euroa. Todistaja C:n mukaan tämä vastaa keskimääräistä veturinkuljettajan palkkaa. Näin ollen korvaus on laskettava sanotun kuukausipalkan perusteella.

Edellä mainituilla perusteilla työtuomioistuin arvioi kohtuulliseksi korvaukseksi työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta seitsemän kuukauden palkkaa vastaavan määrän eli 34.260,80 euroa, joka on kokonaisuudessaan katsottava korvaukseksi palkkaetujen menetyksestä.

A:lle on Julkisten- ja hyvinvointialojen työttömyyskassan antaman selvityksen mukaan maksettu ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa työsuhteen päättymisen jälkeiseltä kuudelta kuukaudelta yhteensä 11.597,35 euroa. A:lle tuomittavasta korvauksesta on vähennettävä työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukaisesti 75 prosenttia maksetuista työttömyyspäivärahoista. A:lle maksettavan korvauksen määräksi jää siten 25.562,79 euroa. Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin mukaan tuomioistuimen on velvoitettava työnantaja maksamaan korvauksesta vähennetty rahamäärä työttömyysvakuutusrahastolle. Asiassa ei ole perusteita tehdä vähennystä säädettyä pienempänä. Työttömyysvakuutusrahastolle maksettava osuus on siten 75 prosenttia edellä mainitusta työttömyyspäivärahasta eli 8.698,01 euroa.

Oikeudenkäyntikulut

VR-Yhtymä Oy on työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n 2 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Veturimiesten Liitto ry:n oikeudenkäyntikulut korkoineen. Oikeudenkäyntikuluvaatimusta 11.853,78 euroa on paljoksuttu 5.000 euroa ylittäviltä osin. Veturimiesten Liitto ry:n asiamies on käyttänyt asian hoitamiseen noin 62 tuntia tuntiveloituksen ollessa 180 euroa. Ottaen huomioon asian laatu ja laajuus työtuomioistuin katsoo kohtuulliseksi oikeudenkäyntikulujen määräksi noin 45 tunnin työmäärää vastaavat 8.000 euroa. Lisäksi VR-Yhtymä Oy:n on korvattava laskuun sisältyvät A:n matkakulut pääkäsittelyyn 663,78 euroa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin velvoittaa VR-Yhtymä Oy:n maksamaan A:lle työehtosopimuksen lisälehti 2:n 12 ja 13 §:n perusteella korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 25.562,79 euroa.

VR-Yhtymä Oy velvoitetaan lisäksi maksamaan työttömyysvakuutusrahastolle (FI60 2001 1800 1235 91) korvauksesta vähennetty määrä 8.698,01 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

VR-Yhtymä Oy velvoitetaan korvaamaan Veturimiesten Liitto ry:n oikeudenkäyntikulut 8.663,78 eurolla (palkkio 8.000 euroa ja kulut 663,78 euroa) korkolain 4 §:n mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Ruikka puheenjohtajana sekä Kröger, Äimälä, Tuliara, Lehto ja Kirvesniemi jäseninä. Sihteeri on ollut Pöllänen.

Tuomio on yksimielinen.