TT:2014-66

Asiassa oli kysymys siitä, onko virkamiehillä virkaehtosopimuksen perusteella oikeus lukea työajakseen vähintään neljä tuntia, kun heidät on hälytetty vapaamuotoisen varallaolon aikana vapaa-ajalta työhön ja he ovat ehtineet lähteä kohti työn suorituspaikkaa, mutta hälytys on peruttu ennen kuin virkamiehet ovat ehtineet aloittaa tehtävän tarkoittaman varsinaisen työsuorituksen.

KANTAJA

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry

VASTAAJA

Valtiovarainministeriö

ASIA

Virkaehtosopimuksen sisällys ja tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 21.1.2014

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Rajavartiolaitoksen virkamiesten työaikaa koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen (29.11.2002) määräykset:

"28 § Hälytystyö

Virkamies voidaan hälyttää vapaa-ajalta toiminnallisen tarpeen vaatiessa hälytystyöhön."

"2 § Työajaksi luettava aika

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2.3. Hälytystyön työaika

2.3.1. Jos muu kuin sidottuun varallaoloon määrätty virkamies hälytetään vapaa-ajaltaan työhön, työajaksi luetaan työhön käytetyn ajan lisäksi myös työmatkaan käytetty aika. Tällaisessa hälytystyössä työajaksi lasketaan vähintään 4 tuntia, vaikka hälytyksen johdosta aloitettu työ matka-aikoineen kestäisi alle 4 tuntia.

Soveltamisohje:

Hälytystyössä työajaksi luetaan hälytykseen kuuluva todellinen työaika matka-aikoineen kuitenkin vähintään 4 tuntia kustakin hälytyksestä.

Niissä tapauksissa, joissa kaksi hälytystä sattuu päällekkäin, ei merkitä päällekkäisiä tunteja (esim. 1. hälytys klo 14.00 ja toinen klo 16.00). Sama sääntö myös hälytyksen johdosta tulevan työajan lisäyksen ja työvuoroluettelossa vahvistetun työvuoron sattuessa päällekkäin,

Virkamies voidaan hälyttää uuteen hälytystehtävään edellisen hälytystyön aikana ilman uutta hälytysrahaa (koska tällaisessa tapauksessa virkamies hälytetään työpaikalta työaikana eikä vapaa-aikana)."

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 § Varallaolo

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6.1.1. Vapaamuotoisella varallaololla tarkoitetaan järjestelyä, jonka aikana virkamiehen on oltava työaikansa ulkopuolella erikseen annetun käskyn mukaan puhelimella tai muulla viestimellä tavattavissa ja hänellä on velvollisuus saapua työpaikalle käskettäessä tai tilanteen niin vaatiessa viimeistään yhden tunnin kuluessa.

6.1.2. Edellä 6.1.1. kohdassa tarkoitetun varallaolon ajalta maksetaan enintään tehtävän vaativuusluokkaan 28 kuuluvalle virkamiehelle vapaamuotoisen varallaolon korvaus, jonka määrä on 25 % yksinkertaisesta tuntipalkasta.

6.1.3. Vapaamuotoisen varallaolon korvaukseen oikeuttavaksi ajaksi luetaan varallaoloajan alkamisen ja päättymisen välinen aika vähennettynä tähän ajanjaksoon mahdollisesti sisältyvällä työajalla.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Suomen Rajavartiolaitoksen organisaatioon kuuluu Vartiolentolaivue-niminen hallintoyksikkö, jonka tehtävänä on toteuttaa Rajavartiolaitoksen lakisääteisten tehtävien tarvitsema lentotoiminta helikoptereilla ja lentokoneilla, jotka suorittavat rajojen valvontaa, meripelastustehtäviä sekä merellistä ympäristövalvontaa. Vartiolentolaivue hoitaa lentotoimintaa kolmessa vartiolentueessa, jotka sijaitsevat Turussa, Helsingissä ja Rovaniemellä.

Rajavartiolaitoksen Turun vartiolentueen Super Puma – helikopterin päivystysmiehistössä työskentelevä vanhempi merivartija A oli hälytetty Turun meripelastuskeskuksen toimesta työhön 29.9.2012 kello 06.58. Tämä hälytys oli peruttu klo 07.06, mutta A oli ehtinyt hälytyksen saatuaan lähteä kotoaan kohti virkapaikkaa.

Vanhempi merivartija, luottamusmies B oli myös hälytetty meripelastustehtävää hoitamaan 29.9.2012 klo 07.00. B:n lähdettyä kotoaan kohti virkapaikkaa oli hälytys kuitenkin peruttu klo 07.10.

Ylimerivartija C oli puolestaan hälytetty vapaa-ajaltaan työhön 26.9.2012 klo 19.28. Tämä hälytys peruttiin klo 19.38 C:n ehdittyä lähteä työmatkalle kohti virkapaikkaa.

Myös vanhempi merivartija B hälytettiin 26.9.2012 töihin meripelastustehtävää hoitamaan klo 19.25. B oli ehtinyt lähteä työmatkalle kohti virkapaikkaa ennen hälytyksen peruuttamista, joka tapahtui klo 19.35.

Edellä mainittujen hälytysten tapahtuessa sekä A, B ja C olivat vapaa-ajalla, mutta kuitenkin myös ns. vapaamuotoisessa varallaolossa.

Vartiolentueissa (Turku, Helsinki, Rovaniemi) ja Suomenlahden merivartiostossa on noudatettu kanteessa vakiintuneeksi ilmoitettua käytäntöä.

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, onko virkamiehillä virkaehtosopimuksen 2 §:n 2.3.1- kohdan perusteella oikeus lukea työajakseen vähintään neljä tuntia, kun heidät on hälytetty vapaamuotoisen varallaolon aikana vapaa-ajalta työhön ja he ovat ehtineet lähteä kohti työn suorituspaikkaa, mutta hälytys on peruttu ennen kuin virkamiehet ovat ehtineet aloittaa meripelastustehtävän tarkoittaman varsinaisen työsuorituksen.

KANNE

Vaatimukset

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että Rajavartiolaitos on velvollinen lukemaan Rajavartiolaitoksen virkamiesten työaikaa koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen 2 §:n 2.3.1 -kohdan perusteella Turun vartiolentueessa työskentelevien, Super Puma-helikopterin päivystysmiehistöön kuuluneiden virkamiesten työajaksi vähintään neljä tuntia 26.9. ja 29.9.2012 tapahtuneiden hälytysten johdosta, koska ao. virkamiehet olivat välittömästi hälytyksen saatuaan aloittaneet työmatkan kotoaan kohti virkapaikkaa tai meripelastustehtävän suorituspaikkaa ennen kuin hälytykset oli peruutettu noin 6-10 minuutin kuluttua hälytyksestä, ja

- velvoittaa valtiovarainministeriön korvaamaan Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n oikeudenkäyntikulut 1.440 eurolla laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

Koko Super Puma-helikopterin päivystysmiehistö oli merkinnyt 26.9. ja 29.9.2012 tapahtuneiden hälytysten osalta työajaksi Rajavartiolaitoksen virkamiesten työaikoja koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen 2 §:n 2.3.1 -kohdan mukaan neljän tunnin vähimmäistyöajan kuten Turun vartiolentueessa oli aikaisemminkin vastaavissa hälytystilanteissa merkitty hälytyksen peruuntumisen yhteydessä. Vartiolentolaivueen esikunta oli kuitenkin käskenyt Turun vartiolentuetta poistamaan 26. ja 29.9.2012 tapahtuneiden hälytysten johdosta merivartijoille hyväksytyt neljän tunnin työajan lisäykset. Vartiolentolaivueen esikunta oli katsonut, että virkaehtosopimuksen mukainen neljän tunnin vähimmäistyöaika voidaan hälytyksen johdosta huomioida virkamiehelle vain, jos virkamies on tapahtuneen hälytyksen jälkeen suorittanut hälytykseen liittyviä varsinaisia työtehtäviä.

Virkamiesten työaikoja koskevan Rajavartiolaitoksen tarkentavan virkaehtosopimuksen mukaan Rajavartiolaitoksen palveluksessa oleva virkamies voidaan hälyttää vapaa-ajaltaan työhön silloin, kun Rajavartiolaitoksen tehtävien hoitaminen tätä edellyttää. Tällöin hälytyksestä virkamiehen vapaa-ajalle aiheutunut häiriö ja hälytyksen johdosta tapahtunut työmatka-aika ja aktiivityö korvataan virkamiehelle virkaehtosopimuksen 2 §:n 2.3.1 -kohdan mukaisesti. Tätä sopimusmääräystä sovelletaan myös silloin, kun virkamies hälytetään työhön hänen ollessaan ns. vapaamuotoisessa varallaolossa. Virkaehtosopimuksen mukaan virkamiehelle luetaan työajaksi hälytyksen tarkoittamaan työhön käytetty aika. Työaikoja koskevasta normaalikäytännöstä poiketen tarkentavassa virkaehtosopimuksessa on nimenomaisesti sovittu, että hälytystilanteissa myös työmatka-aika katsotaan työajaksi.

Edelleen virkaehtosopimuksen 2 §:n 2.3.1-kohdassa on sovittu siitä, että hälytystilanteessa virkamiehelle luetaan hyväksi vähintään neljän tunnin työaika, vaikka hälytystehtävän hoitaminen työmatkoineen kestäisi tosiasiassa vähemmän aikaa.

Hälytyksen johdosta tapahtuva työmatka rinnastetaan siten tässä yhteydessä aktiiviseen työtehtävän suorittamiseen. Samoin soveltamisohje toteaa, että hälytystyössä työajaksi katsotaan todellinen työaika kuitenkin siten, että myös matka-aika katsotaan todelliseksi työajaksi ja vähintään neljä tuntia kustakin hälytyksestä luetaan työajaksi. Kun matka-aika katsotaan työajaksi, on virkamiehen mainitussa sopimuskohdassa ja sen soveltamisohjeessa tarkoitettu todellinen hälytykseen liittyvä työaika alkanut silloin, kun virkamies on hälytyksen saatuaan lähtenyt työmatkalle riippumatta siitä, missä vaiheessa työmatkan alettua hälytys on ehkä syystä tai toisesta peruutettu.

Koska A, B ja C ovat 26.9. ja 29.9. tapahtuneiden hälytysten johdosta ehtineet tosiasiallisesti aloittaa työmatkan ennen kuin hälytykset on peruttu, on heille syntynyt hälytyksen johdosta sellaista tosiasiallista työaikaa, jota Rajavartiolaitoksen virkamiesten työaikaa koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen 2.3.1-kohdassa tarkoitetaan työajalla. Tämän vuoksi A, B ja C ovat oikeutettuja tässä sopimusmääräyksessä tarkoitettuun vähimmäistyöaikaan hälytyksen johdosta huomioon otettavana korvauksena.

Tarkentavan virkaehtosopimuksen nyt kysymyksessä olevaa hälytystyön työaikaa koskevaa määräystä on vakiintuneesti tulkittu Rajavartiolaitoksessa ja Turun vartiolentueessa siten, että virkamies on hälytyksen johdosta ollut oikeutettu lukemaan työajaksi vähintään neljä tuntia, vaikka hälytys olisi peruutettu ennen kuin virkamies on ehtinyt aloittaa hälytyksen mukaisen varsinaisen työtehtävän aktiivisen suorittamisen. Näin on toimittu myös aiemmin A:n, B:n ja C:n kohdalla hälytysten peruutustilanteissa.

Edellä kuvattua työaikasopimuksen 2.3.1-kohdan tulkintaa on noudatettu myös muualla Vartiolentolaivueen työpaikoilla vakiintuneesti.

Rajavartiolaitoksen esikunnan tulkinta johtaisi siihen, ettei merivartijoille suoritettaisi koskaan ves:n 2.3.1-kohdan tarkoittamaa vähimmäiskorvausta niissä tilanteissa, joissa hälytys syystä tai toisesta perutaan, koska hälytyksen peruuntuessa virkamiehet eivät käytännössä ehdi aloittaa varsinaisen meripelastustehtävän suorittamista Rajavartiolaitoksen esikunnan tarkoittamalla tavalla. Tämä lopputulema olisi ristiriidassa ves:n 2.3.1-kohdan tekstin kanssa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Valtiovarainministeriö on vastauksessaan vaatinut kanteen hylkäämistä kokonaisuudessaan ja Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Rajavartiolaitoksen hallinnonalan tarkentavan virkaehtosopimuksen rajavartiolaitoksen virkamiesten työajoista (RVL TAS) 2 § 2.3 kohdassa on määritelty hälytystyön työaika:

"Jos muu kuin sidottuun varallaoloon määrätty virkamies hälytetään vapaa-ajaltaan työhön, työajaksi luetaan työhön käytetyn ajan lisäksi myös työmatkaan käytetty aika. Tällaisessa hälytystyössä työajaksi lasketaan vähintään 4 tuntia, vaikka hälytyksen johdosta aloitettu työ matka-aikoineen kestäisi alle 4 tuntia." Soveltamisohjeessa todetaan vielä: "Hälytystyössä työajaksi luetaan hälytykseen kuuluva todellinen työaika matka-aikoineen kuitenkin vähintään 4 tuntia kustakin hälytyksestä."

Turun vartiolentueessa on Super Puman miehistö hälytetty vapaamuotoisesta varallaolosta jakson 13/2012 aikana kaksi kertaa töihin meripelastustehtävään. Meripelastuskeskus on peruuttanut tehtävän 6-10 minuutin kuluttua hälytyksestä. Miehistö on hälytysten sattuessa ollut vapaamuotoisessa varallaolossa, joka on määritelty RVL TAS 6 §:ssä. RVL TAS 2 §:n 2.3 kohdassa määritellyn työajan merkitseminen edellyttää aina myös varsinaisen työnteon aloittamista, koska sopimuksessa todetaan, että "työajaksi luetaan työhön käytetyn ajan lisäksi myös työmatkaan käytetty aika." Sopimuskohdan mukaan työnteko on tullut aloittaa, jotta työajaksi voitaisiin lukea myös työmatkaan käytetty aika. Käytännössä tämä on edellyttänyt vähintään virkapaikalle saapumista ja olemista työnantajan käytettävissä.

Palvelussuhdeasioiden tarkastuskertomuksessa 21.2.2012 (liite) todetaan, että Rovaniemen vartiolentueessa" yksittäiselle virkamiehelle oli merkitty vapaamuotoisen varallaolon aikana työaikaa 6 minuuttia (klo 02.00-02.06) ja sitten täytetty neljään tuntiin saakka (02.07-06.00) työajan lisäyksenä. Asiaa oli perusteltu hälytystyönä. Voimassa olevan sopimusmääräyksen RVL TAS 2 §:n kohdan 2.3 mukaan hälytystyöllä tarkoitetaan tilannetta, jossa muu kuin sidottuun varallaoloon määrätty virkamies hälytetään vapaa-ajaltaan työhön. Tällaisessa tilanteessa työajaksi lasketaan vähintään neljä tuntia, vaikka hälytyksen johdosta aloitettu työ matka-aikoineen kestäisi alle neljä tuntia. Edellä mainittu sopimusmääräys edellyttää tosiasiallista saapumista työpaikalle, pelkkä puhelinkonsultaatio tai puhelimeen vastaaminen ei täytä hälytystyön edellytyksiä.

Tarkastuskertomuksessa on edellytetty vähintään työpaikalle saapumista, jotta hälytystyön työaika voitaisiin merkitä vähintään neljäksi tunniksi. Kertomus on tehty ennen kanteessa mainittuja hälytyksiä, joten ainakin työnantajan kanta oli jo tuolloin myös virkamiesten tiedossa. Muissa rajavartiolaitoksen hallintoyksiköissä tällaisia tilanteita ei ole ollut. Kun työnantaja on havainnut virheellisen menettelyn, on työnantaja oikaissut sen.

Länsi-Suomen merivartiostossa on noudatettu työnantajan linjausta.

Vartiolentolaivue oli korvannut hälytyksen saajien matkakustannusten korvaukset, mikäli sellaisia oli ehtinyt syntyä. Lisäksi vapaamuotoisen varallaolon korvauksen (25 % tuntipalkasta) tulisi korvata vapaa-ajan sidonnaisuuden myös tällaisten, sinänsä valitettavien väärien hälytysten osalta.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Merivartijoiden A:n, B:n ja C:n työaikalaskelmia koskevat listat vuosilta 2009 – 2010.

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Kertomus 21.2.2012 "Palvelussuhdeasiain tarkastus"

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Asiassa on kysymys siitä, onko virkamiehillä virkaehtosopimuksen 2 §:n 2.3.1- kohdan perusteella oikeus lukea työajakseen vähintään neljä tuntia, kun heidät on hälytetty vapaamuotoisen varallaolon aikana vapaa-ajalta työhön ja he ovat ehtineet lähteä kohti työn suorituspaikkaa, mutta hälytys on peruttu ennen kuin virkamiehet ovat ehtineet aloittaa meripelastustehtävän tarkoittaman varsinaisen työsuorituksen.

Kyseisen määräyskohdan mukaan jos muu kuin sidottuun varallaoloon määrätty virkamies hälytetään vapaa-ajaltaan työhön, työajaksi luetaan työhön käytetyn ajan lisäksi myös työmatkaan käytetty aika. Tällaisessa hälytystyössä työajaksi lasketaan vähintään 4 tuntia, vaikka hälytyksen johdosta aloitettu työ matka-aikoineen kestäisi alle 4 tuntia. Soveltamisohjeen mukaan työajaksi luetaan hälytykseen kuuluva todellinen työaika matka-aikoineen, kuitenkin vähintään 4 tuntia kustakin hälytyksestä.

Rajavartiolaitoksen Turun vartiolentueen Super Puma- helikopterin päivystysmiehistössä työskennellyt vanhempi merivartija A oli hälytetty Turun meripelastuskeskuksesta töihin 29.9.2012 kello 6.58. Hälytys oli peruutettu kello 07.06, mutta A oli ehtinyt hälytyksen saatuaan lähteä kotoaan kohti virkapaikkaa. Vanhempi merivartija, luottamusmies B oli myös hälytetty meripelastustehtävää hoitamaan 29.9.2012 klo 07.00. B:n lähdettyä kotoaan kohti virkapaikkaa oli hälytys kuitenkin peruttu klo 07.10.

Ylimerivartija C oli puolestaan hälytetty vapaa-ajaltaan työhön 26.9.2012 klo 19.28. Tämä hälytys peruttiin klo 19.38 C:n ehdittyä lähteä työmatkalle kohti virkapaikkaa. Myös vanhempi merivartija B hälytettiin 26.9.2012 töihin meripelastustehtävää hoitamaan klo 19.25. B oli ehtinyt lähteä työmatkalle kohti virkapaikkaa ennen hälytyksen peruuttamista, joka tapahtui klo 19.35.

Edellä mainittujen hälytysten tapahtuessa sekä A, B ja C olivat vapaa-ajalla, mutta myös niin sanotussa vapaamuotoisessa varallaolossa.

Kantajan mukaan työajaksi tulee lukea vähintään neljä tuntia siitä huolimatta, onko hälytys peruttu ennen varsinaisia työtehtäviä, kun virkamies on lähtenyt kotoaan työmatkalle kohti pelastustehtävän suorituspaikkaa ennen kuin on saanut tiedon hälytyksen peruuttamisesta. Vastaajan kannan mukaan neljän tunnin vähimmäistyöaika voidaan hälytyksen johdosta huomioida työajaksi vain, jos virkamies on hälytyksen jälkeen suorittanut siihen liittyviä varsinaisia työtehtäviä.

Työtuomioistuin toteaa, että virkaehtosopimuksen mukaan pääsääntönä on, että virkamiehelle luetaan työajaksi hälytyksen tarkoittamaan työhön käytetty aika. Kuitenkin kyseisen tarkentavan virkaehtosopimuksen sopimusmääräyksen 2 §:n 2.3.1- kohdan jokseenkin selvä sanamuoto tukee kantajan esittämää tulkintaa. Johdonmukaisena pääsääntöön nähden on pidettävä, että työaikoja koskevasta normaalikäytännöstä poiketen tarkentavassa virkaehtosopimuksessa on sovittu, että hälytystilanteissa myös työmatka-aika katsotaan työajaksi. Määräyksen soveltamisohje tukee tätä tulkintaa. Sopimuskohdasta tai sen soveltamisohjeesta ei ole pääteltävissä, että varsinainen hälytykseen liittyvä työnteko on tullut aloittaa, jotta työajaksi voitaisiin lukea myös työmatkaan käytetty aika. Asiassa on jäänyt näyttämättä, että sopijapuolet olisivat yhteisesti tarkoittaneet sopia muusta kuin mitä määräyksen sanamuodon yleiskielen mukainen merkitys ja soveltamisohje osoittavat.

A, B että C ovat riidattomasti hälytyksen jälkeen ehtineet lähteä työmatkalle kohti virkapaikkaa. Kaikki merkitsivät tapahtuneiden hälytysten osalta työajakseen neljän tunnin vähimmäisajan, kuten Turun vartiolentueessa oli aiemminkin tehty vastaavissa hälytystilanteissa hälytyksen peruunnuttua. Länsi-Suomen merivartiostossa oli aiemmin ollut samankaltainen tilanne, jossa virkamiehelle ei ollut annettu työaikahyvitystä. Toisaalta ajallisesti myöhemmin 30.3.2012, kun merivartija oli lähtenyt kotoaan meripelastustehtävään ja hälytys oli peruutettu 10 minuutin kuluttua, neljän tunnin työaikahyvitys oli hyväksytty. Asiassa on riidatonta, että Turun, Helsingin ja Rovaniemen vartiolentueissa sekä Suomenlahden merivartiostossa on noudatettu kantajan työehtosopimuksen vakiintuneeksi tulkinnaksi ilmoittamaa käytäntöä.

Vastaaja on vedonnut Palvelussuhdeasioiden tarkastuskertomukseen 21.2.2012 (vastaajan todiste 1), johon on kirjattu riidanalaisen sopimusmääräyksen edellyttävän tosiasiallista saapumista työpaikalle, ja pelkkä puhelinkonsultaatio tai puhelimeen vastaaminen keskusteluineen ei täytä hälytystyön edellytyksiä. Työtuomioistuin toteaa näiltä osin, että kysymyksessä on Sisäasiainministeriön Rajavartiolaitoksen esikunnan henkilöstöosaston kannanotto.

Kantaja on osoittanut soveltamiskäytännön olevan sillä tavoin yhtenäistä ja vakiintunutta, että yllä sanamuodosta lausutun lisäksi työtuomioistuin katsoo soveltamiskäytännön vakiintuneen kantajan esittämän tulkinnan mukaiseksi.

Edellä mainituilla perusteilla vahvistusvaatimus tulee hyväksyä.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ratkaistu Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n hyväksi. Valtiovarainministeriö on siten työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n oikeudenkäyntikulut asiassa. Oikeudenkäyntikuluvaatimusta ei ole paljoksuttu.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Rajavartiolaitos on velvollinen lukemaan Rajavartiolaitoksen virkamiesten työaikaa koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen 2 §:n 2.3.1 -kohdan perusteella Turun vartiolentueessa työskentelevien, Super Puma-helikopterin päivystysmiehistöön kuuluneiden virkamiesten A:n, B:n ja C:n työajaksi vähintään neljä tuntia 26.9. ja 29.9.2012 tapahtuneiden hälytysten johdosta, koska virkamiehet olivat välittömästi hälytyksen saatuaan aloittaneet työmatkan kotoaan kohti virkapaikkaa tai meripelastustehtävän suorituspaikkaa ennen kuin hälytykset oli peruutettu noin 6 - 10 minuutin kuluttua hälytyksestä.

Valtiovarainministeriö velvoitetaan korvaamaan Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n oikeudenkäyntikulut 1.440 eurolla, mille määrälle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Ruikka puheenjohtajana sekä Jalanko, Hotti, Somerkoski, Kauppala ja Kuoppamäki jäseninä. Esittelijä on ollut Kurtto.

Tuomio on yksimielinen.