TT 2022:46

Työtuomioistuin oli asiassa annetulla välituomiolla TT 2022:22 vahvistanut, että yksikönjohtajavarallaoloa suorittaneiden palomiesten varallaoloksi luettu aika tuli lukea kokonaisuudessaan työajaksi. Kaupunki ja Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT oli tuomittu hyvityssakkoon.

Tuomiossa kaupunki ja KT velvoitettiin korvaamaan Sote ry:n oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti. Ottaen huomioon asiaa koskeva oikeuskäytäntö oikeustilaa kysymyksessä olevan kaltaisessa tilanteessa ei voitu pitää siten epäselvänä, että asiassa olisi ollut aihetta määrätä asianosaiset vastaamaan osaksi tai kokonaan omista kuluistaan.

KANTAJA

Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry

VASTAAJAT

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT
Turun kaupunki

ASIA

Varallaolo

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Vireille 23.12.2020

Suullinen valmistelu 28.9.2021

Pääkäsittely 23. ja 24.11.2021

Välituomio 31.3.2022 (TT 2022:22)

Jatkettu suullinen valmistelu 18.5.2022

ASIAN TAUSTA

Työtuomioistuin on 31.3.2022 asiassa antamallaan välituomiolla taltionumero 3
(TT 2022:22) vahvistanut, että kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen III luvun 4 §:n perusteella A:n ajalla 1.1.2012–31.8.2015 ja B:n ajalla 1.1.2012–31.7.2015 Turun kaupungin palveluksessa varallaoloksi luettu aika tulee lukea kokonaisuudessaan työajaksi. Turun kaupunki ja KT on tuomittu hyvityssakkoon.

Asiassa on riidatonta, että A:lla ja B:llä on oikeus kanteessa vaadittuihin palkkasaataviin. Vastaajat eivät tässä asiassa vetoa vaadittujen palkkasaatavien vanhentumiseen tai kohtuullistamiseen.

Riitaa on vielä oikeudenkäyntikulujen jakautumisesta.

KANNE

Vaatimukset

Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry on vaatinut, että työtuomioistuin velvoittaa Turun kaupungin maksamaan kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukaisia palkkasaatavia

A:lle ajalta 1.1.2012–31.8.2015 yhteensä 163.837,37 euroa ja
B:lle ajalta 1.1.2012–31.7.2015 yhteensä 159.944,77 euroa.

Lisäksi Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry on vaatinut, että Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT ja Turun kaupunki velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 19.416,92 eurolla korkoineen.

Perusteet

Vastaajat tulee velvoittaa korvaamaan kantajan kulut täysimääräisesti. Vastaajat ovat hävinneet omaa väitettään koskevan näyttökysymyksen. Tämä ei puolla kulujen sovittelua. Oikeuskysymys oli ratkaisu jo samaa paloasemaa koskien KKO:ssa.

VASTAUS

Vaatimukset

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT ja Turun kaupunki ovat vaatineet, että Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 21.163,70 eurolla korkoineen.

Perusteet

Vaikka kanne menestyi vahvistusvaatimuksen ja hyvityssakon osalta, asia on ollut oikeudellisesti epäselvä ja vastaajilla on ollut perusteltu aihe oikeudenkäyntiin. Työtuomioistuimen ratkaisukäytäntö osoittaa, että asiaa on arvioitava tapauskohtaisten erityispiirteiden nojalla. Tässä asiassa keskeinen erimielisyys on vallinnut siitä, onko viranhaltijoilla ollut vaatimuksia koskeneena aikana työnantajan tarjoama mahdollisuus päivystysauton käyttöön ja olisivatko he sillä voineet säännönmukaisesti mennä suoraan kohteeseen. Tämä seikka on ollut oikeudellisesti aiemman käytännön valossa ratkaiseva, ja asia on ratkaistu työtuomioistuimessa näytön arvioinnilla vastoin vastaajien kantaa. Asianosaiset tulee määrätä pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Vastaajilla ei ole huomauttamista kantajan oikeudenkäyntikululaskuun määrällisesti: käytetty tuntihinta ja tuntimäärä ovat hyväksyttävissä.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Asiassa on edellä todetuin tavoin riidatonta, että A:lla ja B:llä on oikeus kanteessa vaadittuihin palkkasaataviin.

Oikeudenkäyntikulujen korvausta koskevista vaatimuksista työtuomioistuin toteaa seuraavaa.

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin mukaan asianosainen, joka häviää asian, voidaan velvoittaa korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi.

Vastaajat ovat hävinneet asian. Ne ovat kuitenkin katsoneet, että asia on ollut oikeudellisesti epäselvä ja niillä on ollut perusteltu aihe oikeudenkäyntiin.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:n mukaan jos asia on ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että hävinneellä asianosaisella on ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin, tuomioistuin voi määrätä, että asianosaiset osaksi tai kokonaan vastaavat itse oikeudenkäyntikuluista. Säännös on lain perustelujen mukaan tarkoitettu poikkeukseksi, ja kuluvastuun alentamiselle riittävän oikeudellisen epäselvyyden kynnyksen pitää olla suhteellisen korkea. Perusteltu syy oikeudenkäyntiin voi esiintyä esimerkiksi tilanteessa, jossa oikeuskysymys on objektiivisesti arvioiden vaikea ja jossa ratkaisun lopputulosta ei ole etukäteen ennustettavissa. Oikeudellisesta epäselvyydestä on kysymys esimerkiksi silloin, kun kirjoitetussa laissa on aukko, ennakkoratkaisua ei ole, eikä ole selvää, kuinka riitaan liittyvä oikeuskysymys tulisi ratkaista. Samoin on asianlaita, jos laki on tulkinnanvarainen eikä lain esitöistäkään riittävän selvästi käy ilmi lainsäätäjän tarkoitusta. Säännöksen soveltaminen pitää perustaa oikeudenkäynnin kohteena olevaan riita-asian kokonaisarviointiin. Säännöstä ei saa soveltaa niin laajasti, että se johtaa pääsäännön eli hävinneen asianosaisen täysimääräisen kuluvastuun vesittymiseen. Säännöstä tulee ensisijaisesti soveltaa siten, että hävinneen asianosaisen vastapuolelle maksettavia kuluja alennetaan. (HE 107/1998 vp s. 19.)

Edelleen lain perustelujen mukaan oikeudellinen epäselvyys viittaa vain juttuun liittyvään oikeuskysymyksen ratkaisemisen vaikeuteen. Oikeudenkäynnissä myös näyttö- eli tosiasiakysymyksen ratkaisu voi olla vaikea. Jutun näytöllinen epäselvyys ei oikeuta tuomioistuinta määräämään asianosaisia vastaamaan kuluistaan itse. Toisaalta näyttö- ja oikeuskysymyksen tarkka erottelu voi eräissä tapauksissa olla käytännössä hankalaa tai suorastaan mahdotonta. Tuomioistuimen on tällöin harkittava, onko pääsyy ratkaisun tekemisen vaikeuteen oikeudellinen vai muu epäselvyys. Luonnollisesti myös silloin kun jutussa sekä oikeus- että näyttökysymys on kovin epäselvä, pykälän soveltamisedellytykset ovat käsillä. (HE s. 19–20.)

Työtuomioistuin toteaa, että työajan ja lepoajan välistä rajanvetoa koskevissa varallaoloasioissa merkitystä on ollut ennen muuta sillä, miten työaikadirektiiviä ja sen tulkintaa koskevia unionin tuomioistuimen antamia oikeusohjeita on sovellettava käsillä olevassa tapauksessa. Työtuomioistuin on antanut lukuisia yksikönjohtajavarallaoloa koskevia ratkaisuja, ja korkein oikeus on lisäksi antanut Laitilan paloasemaa koskevan ratkaisun KKO 2015:48. Tässä asiassa on ollut kyse samasta paloasemasta, ja riitaa on ollut lähinnä siitä näyttökysymyksestä, ovatko olosuhteet kanteessa tarkoitettuna ajanjaksona olleet samankaltaiset kuin edellä mainitussa korkeimman oikeuden käsittelemässä tapauksessa. Sinänsä unionin tuomioistuimen työaikadirektiivin tulkintaa koskevat oikeusohjeet ovat jättäneet kansalliselle tuomioistuimelle harkintavaltaa, joka edellyttää asian tapauskohtaista kokonaisarviointia. Ottaen kuitenkin huomioon asiaa koskeva oikeuskäytäntö oikeustilaa nyt kysymyksessä olevan kaltaisessa tilanteessa ei voida pitää siten epäselvänä, että asiassa olisi perusteita määrätä asianosaiset pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan tai alentaa hävinneen asianosaisen vastapuolelle maksettavia kuluja.

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n ja Turun kaupungin on siten korvattava Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry:n oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin velvoittaa Turun kaupungin maksamaan kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukaisia palkkasaatavia

A:lle ajalta 1.1.2012–31.8.2015 yhteensä 163.837,37 euroa ja
B:lle ajalta 1.1.2012–31.7.2015 yhteensä 159.944,77 euroa.

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT ja Turun kaupunki velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Sosiaali- ja terveysalan neuvottelujärjestö Sote ry:n oikeudenkäyntikulut
19.416,92 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Outi Anttila puheenjohtajana sekä Markku Saarikoski, Markus Äimälä, Risto Lerssi, Anu-Tuija Lehto ja Ari Komulainen jäseninä. Valmistelija on ollut Meeri Julmala.

Tuomio on yksimielinen.