TT 2017:160

Lakiviittaus
Määräaikainen työsopimus
Työehtosopimuksen tulkinta

Diaarinumero: R 16/17
Antopäivä: 16.11.2017

Työehtosopimuksen määräaikaisia työsopimuksia koskevassa kohdassa oli muun tekstin ohella viittaus työsopimuslain 1 luvun 3 §:ään. Ennen työehtosopimuksen allekirjoittamista hallitus oli antanut eduskunnalle esityksen työsopimuslain muuttamisesta ja muun muassa määräaikaisia työsopimuksia koskevan uuden säännöksen (1 luvun 3 a §) lisäämisestä lakiin.

Sopimusmääräyksen laajentamisesta koskemaan määräaikaisen työsopimuksen uutta perustetta ei ollut neuvotteluissa käsitelty, ja määräys oli otettu uuteen työehtosopimukseen entisen sisältöisenä. Tuomiossa katsottiin, että työehtosopimuksessa oli tyhjentävästi sovittu määräaikaisen työsopimuksen perusteista ja viitattu työsopimuslakiin sen sisältöisenä kuin se oli sopimuksen allekirjoitushetkellä elokuussa 2016 ennen lainmuutoksen voimaantuloa 1.1.2017. (Ään.)

Ks. myös TT 2014:173, TT 2017:145 ja TT 2017:152.

KANTAJA

Kaupan liitto ry

VASTAAJA

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry

ASIA

Määräaikainen työsopimus, lakiviittaus, työehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 18.10.2017

Pääkäsittely 13.11.2017

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n ja Kaupan liitto ry:n välisessä kaupan työehtosopimuksessa (1.2.2017–31.1.2018) on muun ohella seuraava määräys:

1. Määräaikaisen työsopimuksen tekeminen määräytyy työsopimuslain 1:3 §:n mukaan (ks. s. 164).

2. Sopimuksen päättymisajankohdan on oltava työntekijän tiedossa hyvissä ajoin, kuitenkin vähintään viikkoa ennen, jos mahdollista.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Kaupan alan työehtosopimusta koskevat neuvottelut käytiin keväällä 2016 ja työehtosopimus tuli voimaan 1.2.2017.

Hallituksen esitys työsopimuslain muuttamiseksi (HE 105/2016) annettiin kesäkuussa 2016. Työsopimuslain muutokset tulivat voimaan 1.1.2017 ja ne koskevat muun ohella määräaikaisen työsopimuksen tekemistä ilman erityistä perustetta pitkäaikaistyöttömän kanssa (1 luvun 3 a §, laissa 1448/2016).

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, sovelletaanko määräaikaisen työsopimuksen tekemiseen kulloinkin voimassa olevia työsopimuslain säännöksiä vai työehtosopimuksen määräystä.

Asiassa on käyty erimielisyysneuvottelut.

KANNE

Vaatimukset

Kaupan liitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että kaupan alan työehtosopimuksen soveltamisalalla määräaikaisen työsopimuksen tekeminen määräytyy kulloinkin voimassa olevan työsopimuslain mukaan;

- vahvistaa toissijaisesti, että kaupan alan työehtosopimuksen soveltamisalalla voidaan tehdä määräaikainen työsopimus työsopimuslain 1 luvun 3 a §:n mukaisesti; ja

- velvoittaa Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 3.340,00 eurolla korkoineen.

Kantaja on valmisteluistunnon jälkeen luopunut vastaavanlaisista, koeajan pituutta ja pidentämistä koskevista vahvistusvaatimuksista. Niiden mukaan työtuomioistuimen tulisi

- vahvistaa, että koeajan pituus ja siten myös sen pidentäminen kaupan alan työehtosopimuksen soveltamisalalla määräytyvät kulloinkin voimassa olevan työsopimuslain mukaan; ja

- vahvistaa toissijaisesti, että kaupan alan työehtosopimuksen soveltamisalalla koeaikaa voidaan pidentää poissaolotilanteissa, kuten 1.1.2017 voimaan tulleessa työsopimuslain 1 luvun 4 §:ssä säädetään.

Perusteet

Työehtosopimuksessa on määräaikaisten työsuhteiden osalta viitattu työsopimuslakiin. Lakiviittauksen sanamuodon mukainen tulkinta on, että viitatussa asiassa noudatetaan voimassa olevaa lakia, mikä oli myös sopijaosapuolten tarkoitus.

Kaupan työehtosopimuksessa oli määräaikaisia työsopimuksia koskeva määräys ilman

lakiviittausta 28.2.1998 saakka. Vuonna 1998 käytyjen työehtosopimuksen uudistamisneuvotteluiden yhteydessä osapuolet sopivat, että määräaikaiset työsopimukset määräytyvät työsopimuslain mukaan.

Allekirjoituspöytäkirjan 4 §:n mukaan määräaikaisen työsopimuksen tekemisessä noudatetaan kulloinkin voimassa olevan työsopimuslain 2 §:n säännöksiä. Allekirjoituspöytäkirjan sanamuoto huomioiden on selvää, että osapuolet sitoivat määräaikaisen työsopimuksen tekemisen kulloinkin voimassa olevaan työsopimuslakiin. Viittaus pykälänumeroon on tekninen, koska työsopimuslain muuttuessa vuonna 2001 kaupan alan työehtosopimukseen otettiin vuonna 2002 käydyissä neuvotteluissa uuden työsopimuslain mukainen määräaikaisia työsopimuksia koskeva pykäläviittaus (1 luku 3 §). Osapuolet eivät sitoneet määräaikaisen työsopimuksen tekemistä tiettynä aikana voimassa olleeseen työsopimuslain pykälään, vaan kulloinkin voimassa olevaan määräaikaisia työsopimuksia koskevaan säännökseen.

Työsopimuslain 1.1.2017 voimaan tullut muutos määräaikaisen työsopimuksen tekemistä pitkäaikaistyöttömän kanssa on lakiteknisistä syistä lisätty 1 luvun uuteen 3 a §:ään. Lakitekninen ratkaisu ei voi johtaa siihen, ettei lainkohtaa sovellettaisi kaupan alan työehtosopimuksen soveltamisalalla, koska määräaikaisen työsopimuksen tekeminen on työehtosopimuksessa sidottu työsopimuslakiin.

Kaupan työehtosopimuksessa on käytetty informatiivista lakiviittaustekniikkaa myös muissa

määräyksissä. Työehtosopimuksessa on muun muassa sovittu, että vuosilomaetuudet määräytyvät vuosilomalain ja työehtosopimuksen mukaan.

Lakiviittaus viittaa kulloinkin voimassa olevaan lakiin riippumatta siitä, onko määräyksessä

viitattu lakiin yleisesti vai tiettyyn lainkohtaan. Olisi epäloogista, mikäli osan lakiviittauksista katsottaisiin viittaavan voimassa olevaan ja osan kumottuun lakiin (esimerkiksi TT 2015:127, TT 2014:173 ja TT 2013:157).

Määräaikaista työsopimusta koskevia uusia lain säännöksiä sovelletaan, vaikka työehtosopimuksessa olisi muita määräyksiä samasta asiakokonaisuudesta (TT 2008:25). Työehtosopimusosapuolet eivät ole ennalta sopineet poissulkevansa säännöksen soveltamista tai ylipäätään aiheeseen liittyvän sääntelyn soveltamisen rajoittamista. Joka tapauksessa tällaisen tulkintavaihtoehdon käyttöala on suppea ja edellyttäisi selkeää kirjausta. Työsopimuslain tulkinnan kautta ei voida täydentää työehtosopimukseen jäänyttä aukkoa. Näin ollen määräaikaisen työsopimuksen tekemistä koskevalta osalta työsopimuslain 1 luvun 3 ja 3 a § soveltuvat myös kaupan alan työehtosopimuksen soveltamisalalla.

VASTAUS

Vaatimukset

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry on vaatinut, että kanne hylätään ja Kaupan liitto ry velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 4.614,22 eurolla korkoineen.

Lisäksi Palvelualojen ammattiliitto PAM ry on vaatinut, että kanteen koeaikaa koskevat vahvistusvaatimukset, joista kantaja on luopunut, hylätään tuomiolla. Ammattiliitolla ei ole kuluvaatimusta näihin vaatimuksiin vastaamisesta.

Perusteet

Työehtosopimusosapuolilla oli jo työehtosopimusneuvotteluissa tiedossa, että työsopimuslakia tullaan muuttamaan muun muassa koeaikaa ja määräaikaisen työsopimuksen solmimisedellytyksiä koskevilta osin. Tästä huolimatta Kaupan liitto ry ei ottanut työehtosopimusneuvotteluissa esiin kysymystä siitä, tulisiko lakimuutokset huomioida työehtosopimuksen tekstikirjauksissa. Koska kyse oli työntekijöiden työsuhteiden ehtoihin ja työsuhdeturvaan liittyvistä heikennyksistä, Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:llä ei ollut intressiä avata keskustelua, kun koeaikaa ja määräaikaisia työsuhteita koskevista asioista oli sovittu työehtosopimuksessa ja kirjaukset säilyivät ennallaan.

Kaupan liitto ry otti koeaikaa ja määräaikaisten työsopimusten solmimisedellytyksiä koskevat työehtosopimuskirjaukset esiin vasta syksyllä 2016 sen jälkeen, kun hallitus oli antanut esityksen työsopimuslain muuttamiseksi ja työehtosopimus oli allekirjoitettu 29.8.2016. Kaupan liitto ry esitti, että työehtosopimuksen kirjauksia pitäisi muuttuneessa tilanteessa tarkastella uudelleen, minkä seurauksena osapuolten välille syntyi erimielisyys siitä, mitä työehtosopimuksessa oli tarkoitettu sopia.

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n tarkoituksena oli sitoutua työehtosopimukseen sisältyvien lakiviittausten osalta ainoastaan niihin työsopimuslain säännöksiin, jotka olivat tuolloin voimassa. Näin ollen työehtosopimukseen otetulla määräyksellä siitä, että määräaikaisen työsopimuksen tekeminen määräytyy työsopimuslain 1 luvun 3 §:n mukaisesti, on tarkoitettu sopia siitä, että asia määräytyy työehtosopimuksen hyväksymishetkellä voimassa olleen lain mukaan.

Mikäli muusta olisi haluttu sopia ja mikäli jo tuolloin tiedossa ollut työsopimuslain säännösten tuleva muuttaminen olisi haluttu huomioida työehtosopimuksen määräyksissä, olisi asia tullut ottaa neuvotteluissa esiin ja tehdä sitä koskeva kirjaus työehtosopimukseen. Kun näin ei menetelty, työehtosopimuksen viittauksella työsopimuslakiin on tarkoitettu viitata lakiin allekirjoitushetken sisältöisenä.

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n tarkoituksena ei ole ollut sitoutua siihen, että määräaikaisia työsopimuksia koskevien ja työehtosopimuksella sovittujen asioiden suhteen annettaisiin "vapaa valtakirja" kolmannelle taholle siten, että lain muuttuessa sopimusosapuolten sopima asia muuttuisi sisällöltään ainakaan sopimuskauden aikana.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Kaupan työehtosopimuksen (1.3.1989 – 29.2.2000) sivut 16-17

2. Kaupan työnantajaliiton ja Liikealan ammattiliiton pöytäkirja 16.1.1998

3. Kopio myyjien ja varastotyöntekijöiden työehtosopimuksista (29.9.1995–28.2.1998)

4. Kaupan työnantajaliiton ja Palvelualojen ammattiliiton pöytäkirja 22.1.2003

5. Kopio myyjien ja varastotyöntekijöiden työehtosopimuksista (29.8.1995 – 28.2.1998)

6. Kaupan liitto ry:n ja Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n sähköpostiviestikirjeenvaihto 27.10.2016 ja 8.11.2016

Vastaajan henkilötodistelu

1. Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n edunvalvontajohtaja A

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, sovelletaanko määräaikaisen työsopimuksen tekemiseen kulloinkin voimassa olevia työsopimuslain säännöksiä vai pelkästään työehtosopimuksen määräyksiä. Työehtosopimuksessa on tältä osin viitattu työsopimuslain 1 luvun 3 §:ään. Nimenomaista viittausta työsopimuslain 1 luvun 3 a §:n mukaiseen mahdollisuuteen tehdä määräaikainen työsopimus pitkäaikaistyöttömän kanssa ei työehtosopimuksessa ole.

Sopimusmääräysten ja työsopimuslain säännösten kehityksestä esitetty selvitys

Työsopimuslain mukaisia määräaikaisen työsopimuksen tekemistä koskevia perusteita on täydennetty 1.1.2017 voimaan tulleella uudella säännöksellä, jolla väljennettiin määräaikaisen työsopimuksen tekemistä pitkäaikaistyöttömän henkilön kanssa (1 luvun 3 a §, 1448/2016). Hallituksen esitys (HE 105/2016 vp) työsopimuslain muuttamiseksi annettiin eduskunnalle 16.6.2016. Yleisperustelujen mukaan esitys oli valmisteltu työ- ja elinkeinoministeriön johdolla kolmikantaisessa työryhmässä, jossa keskeiset työmarkkinaosapuolet olivat edustettuina. Esitysluonnoksesta järjestettiin myös lausuntokierros.

Työmarkkinaosapuolet, myös nyt kysymyksessä olevan kaupan työehtosopimuksen osapuolet, kävivät keväällä 2016 neuvotteluja niin sanotun kilpailukykysopimuksen mukaisten työehtosopimusten aikaansaamiseksi. Hallituksessa valmistellut työlainsäädännön muutokset olivat osa tätä työmarkkinaratkaisua. Työehtosopimusosapuolet pääsivät neuvottelutulokseen 31.5.2016, ja työehtosopimuksen voimaantuloa koskeva pöytäkirja allekirjoitettiin 29.8.2016.

Kirjallisista todisteista ilmenee, että työehtosopimuksen määräaikaista työsopimusta koskevia viittauksia työsopimuslakiin on aikaisemmin päivitetty vastaamaan työsopimuslain pykälänumeroinnin muutoksia (kantajan kirjallisena todisteena esittämä sopimusaineisto). Vuoden 2017 työsopimuslakiuudistuksen johdosta näin ei kuitenkaan ole toistaiseksi tehty.

Todistajana kuultu edunvalvontajohtaja A on kertonut osallistuneensa kevään 2016 työehtosopimusneuvotteluihin. Neuvottelutulokseen kaupan alalla päästiin 31.5.2016. Neuvotteluissa ei käsitelty tulevaa työsopimuslain 1 luvun 3 a §:ää, mutta se tunnettiin, koska osapuolet olivat antaneet siitä lausunnotkin lainvalmistelun kuluessa. Mitään muutosehdotusta työehtosopimukseen ei tältä osin tehty, vaan voimassa olevan lain mukainen tilanne säilytettiin työehtosopimuksessa. Vasta syksyllä 2017, kun työehtosopimus oli jo allekirjoitettu ja hallituksen esityksen käsittely eduskunnassa oli pitkällä, Kaupan liitto ry otti esiin kysymyksen työehtosopimusmääräysten tulkinnasta työsopimuslain uusien säännösten mukaisesti. Tästä ei kuitenkaan päästy yksimielisyyteen.

Eduskunta hyväksyi muun muassa työsopimuslain pitkäaikaistyöttömän kanssa tehtävää määräaikaista työsopimusta koskevan säännöksen muuttamista koskevan hallituksen esityksen sisällön täysistunnossa 25.11.2016. Työsopimuslain 1 lukuun lisätyn 3 a §:n mukaan pitkäaikaistyöttömän henkilön kanssa voidaan tehdä määräaikainen työsopimus enintään vuodeksi ilman erityistä perustetta.

Edellä mainittu työsopimuslain säännös tuli voimaan 1.1.2017. Kaupan työehtosopimus tuli voimaan 1.2.2017.

Työtuomioistuimen arvio ja johtopäätökset

Työehtosopimuksissa on usein viitattu työlainsäädäntöön sillä tavoin yleisesti, että sopijapuolten on katsottava tarkoittaneen säännellä asian sisältö sen mukaan kuin siitä kulloinkin on laissa säädetty. Näin on esimerkiksi silloin, kun tyypillisen sopimusmääräyksen mukaan työntekijä saa vuosiloman tai sitä vastaavan vapaa-ajan vuosilomalain mukaan. Tällaisessa tapauksessa viitatun lainsäädännön muutos vaikuttaa työehtosopimuksen sisältöön myös kesken sopimuskauden.

Asia ei ole näin selvä esimerkiksi silloin, kun työehtosopimuksessa viitataan yksilöityyn lainkohtaan tai muutoin rajattuun asiakokonaisuuteen, kuten on tehty nyt esillä olevassa tapauksessa. Tällöin sopimusmääräyksen sisältöä on selvitettävä määräyksen sanamuodon ja muun osapuolten tarkoitusta valaisevan tulkinta-aineiston perusteella.

Näiden tapausten joukossa oman ryhmänsä muodostavat ne, joissa tuleva lainmuutos on ollut osapuolten tiedossa työehtosopimuksesta neuvoteltaessa. Tällöin on yksilöidyn laki- tai vastaavan viittauksen katsottu kohdistuvan asianomaiseen lähteeseen sellaisena kuin se oli työehtosopimusta allekirjoitettaessa, jollei muuta ole sovittu. Näin on katsottu tapauksessa TT 2014:173, jossa vuosilomalain muutos oli jo tullut voimaankin työehtosopimusta allekirjoitettaessa. Viittauksen katsottiin kohdistuvan voimassa olevaan vuosilomalain säännökseen.

Vastaavalla tavalla asiaa on arvioitu tuoreissa koeaikaa koskevissa ratkaisuissa TT 2017:145 ja TT 2017:152. Niissä oli työehtosopimuksen koeaikamääräyksissä muun tekstin ohella viitattu työsopimuslakiin. Lain koeaikasäännöksen muuttamisesta oli annettu hallituksen esitys eduskunnalle ennen työehtosopimuksen allekirjoittamista. Tuomioissa katsottiin, että työehtosopimusten määräyksillä oli tarkoitettu viitata työsopimuslain säännökseen sen sisältöisenä kuin säännös oli ollut työehtosopimusmääräyksistä sovittaessa. Muunlaista tulkintaa oli vaikea sovittaa ennallaan pysytettyjen sopimusmääräysten sanamuotoonkaan. Näin ollen määräysten sisältö ei muuttunut, kun työsopimuslain koeaikaa koskevan säännöksen muutos pian sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen tuli voimaan. Määräyksillä oli katsottava sovitun tyhjentävästi koeajan käytön perusteista.

Esillä olevaa tapausta on työtuomioistuimen käsityksen mukaan arvioitava samojen suuntaviivojen mukaan kuin edellä mainittuja muita tapauksia. Näin on sitäkin suuremmalla syyllä, kun työsopimuslain kokonaan uutta 1 luvun 3 a pykälää ei ole mainittu työehtosopimuksen viittausmääräyksessä. Säännöstä koskeva lakiehdotus oli tässäkin tapauksessa annettu eduskunnalle ennen työehtosopimuksen hyväksymistä. Esitetyn selvityksen mukaan Kaupan liitto ry on vasta työehtosopimuksen allekirjoittamisen jälkeen nostanut esiin kysymyksen määräaikaisen työsopimuksen solmimisesta laissa säädetyllä uudella perusteella, mutta asia on jäänyt erimieliseksi (todistaja A). Selostetuista syistä työtuomioistuin katsoo, ettei kanteessa vahvistettavaksi vaadittu tulkinta vastaa osapuolten yhteistä tarkoitusta. Lopputulos perustuu voimassa olevan sopimusmääräyksen tulkintaan, eikä siihen vaikuta kantajan esittämä vuoden 1998 pöytäkirjan sisältö. Vaatimus on siten hylättävä.

Päätyessään tähän arvioon työtuomioistuin katsoo, ettei asiassa ole edellytyksiä hyväksyä kanteen ensisijaistakaan vaatimusta. Siinä on yleisellä tasolla vaadittu vahvistettavaksi, että määräaikaisen työsopimuksen tekeminen määräytyisi kulloinkin voimassa olevan työsopimuslain mukaan. Juuri tällainen, voimassa olevaa työehtosopimusta koskeva tulkinta on edellä torjuttu, ja tulevien työehtosopimusten osalta asiasta on ennenaikaista lausua mitään.

Kaupan liitto ry on valmisteluistunnon jälkeen luopunut työehtosopimuksen koeaikamääräysten tulkinnan vahvistamista koskevista vaatimuksistaan. Työtuomioistuin toteaa, että määräykset ovat samansisältöiset kuin liiton solmimassa optikoiden työehtosopimuksessa olevat määräykset. Niitä koskevat samanlaiset vahvistusvaatimukset on hylätty tuomiolla TT 2017:152. Mainittuun ratkaisuun viitaten ja Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n vaatimuksesta työtuomioistuin hylkää oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 5 §:n nojalla tässä asiassa esitetyn kanteen myös luovutuilta osiltaan.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, voidaan velvoittaa korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi. Milloin asian epäselvyyden vuoksi asianosaisilla on ollut perusteltua aihetta oikeudenkäyntiin, voidaan määrätä, että he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Kanteessa esitetty, määräaikaisia työsopimuksia koskeva vahvistusvaatimus ei ole perustunut työehtosopimuksen viittausmääräyksen sanamuotoon. Palvelualojen ammattiliitto PAM ry on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista tämän vaatimuksen osalta. Jutun hävitessään Kaupan liitto ry:n on vastattava näistä ammattiliiton kuluista. Kaupan liitto ry on paljoksunut vastaajan kuluvaatimusta siltä osin kuin se ylittää kantajan oman vaatimuksen. Työtuomioistuin kuitenkin katsoo, että vastaajan toimenpiteet ovat olleet tarpeellisia ja kuluvaatimus on kohtuullinen.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Kaupan liitto ry velvoitetaan korvaamaan Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n oikeudenkäyntikulut 4.614,22 eurolla, mille määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Paanetoja, Nyyssölä, Teerimäki, Lehto ja Vettainen jäseninä. Sihteeri on ollut Taramaa.

Tuomiosta on äänestetty.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto

Jäsen Teerimäki, jonka lausuntoon jäsen Nyyssölä yhtyi, lausui:

Työtuomioistuin on katsonut työehtosopimuksen sisällöksi sen, että oikeus määräaikaisen työsopimuksen tekoon määräytyy työsopimuslain 1 luvun 3 §:n perusteella mutta ei 1 luvun uuden 3 a §:n perusteella. Ensin mainittu työsopimuslain säännös on tullut työehtosopimuksen osaksi, ja kanne on tällä perusteella hylätty.

Kantaja on toissijaisesti pyytänyt työtuomioistuinta vahvistamaan, että työehtosopimuksen soveltamisalalla voidaan kuitenkin tehdä määräaikainen työsopimus työsopimuslain 1 luvun 3 a §:n mukaisesti. Määräaikaisen työsopimuksen perusteena ei olisi tällöin työehtosopimus vaan laki.

Työsopimuslain 1 luvun 3 a §:n mukaan pitkäaikaistyöttömän kanssa voidaan tehdä määräaikainen työsopimus enintään vuodeksi ilman erityisiä perusteita. Säännös on lisätty työsopimuslakiin vuonna 2016 työehtosopimuksen ollessa voimassa, ja sen tarkoituksena on helpottaa pitkäaikaistyöttömien työllistymistä. Työehtosopimuksen viittaus työsopimuslain 1 luvun 3 §:ään on otettu sopimukseen vuonna 2002.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan työsopimuslain uutta säännöstä ja sen merkitystä työehtosopimukseen ei ole käsitelty työehtosopimusneuvotteluissa. Olen työtuomioistuimen enemmistön kanssa samaa mieltä siitä, että työehtosopimuksen nimenomaista viittausta työsopimuslain 1 luvun 3 §:ään ei voi tulkita niin, että se koskisi kulloinkin voimassaolevan työsopimuslain säännöksiä sellaisenaan. Työsopimuslain 1 luvun 3 a § ei siis ole tullut työehtosopimuksen osaksi.

Tämä ei kuitenkaan sulje pois sellaista työehtosopimuksen tulkintaa, että kyseistä lainkohtaa voitaisiin soveltaa kaupan työehtosopimusalalla suoraan työsopimuslain perusteella. Tämä tarkoittaisi käytännössä esimerkiksi sitä, että säännöksen soveltamiseen mahdollisesti liittyvät riitakysymykset eivät olisi työehtosopimusasioita. Katson, että työsopimuslain mukainen oikeus määräaikaisen työsopimuksen tekemiseen pitkäaikaistyöttömän kanssa ilman erityisiä perusteita on kokonaan uusi oikeudellinen instituutio, josta työehtosopimuksessa ei ole määräyksiä. Tätä voi perustella sillä, että säännöksen tarkoituksena on parantaa työttömien työllistymistä eikä rajoittaa määräaikaisten sopimusten käyttöä, mikä puolestaan on lain 1 luvun 3 §:n tarkoitus.

Asiassa ei ole esitetty myöskään selvitystä, jonka perusteella työehtosopimusta voitaisiin tulkinta niin, että se estäisi määräaikaisen työsopimuksen tekemisen työsopimuslain 1 luvun 3 a §:n nojalla silloin, kun lain edellytykset täyttyvät.

Edellä lausutun perusteella hyväksyn kantajan toissijaisen vaatimuksen. Koska asiassa esitetyistä vaatimuksista osa on ratkaistu kantajan hyväksi ja osa vastaajan hyväksi, osapuolet saavat pitää oikeudenkäyntikulut vahinkonaan.

 
Julkaistu 16.11.2017